Pelottavin kirja minkä olet lukenut?

Cook: Virus 

Dracula

(Paitsi että ne ukot ei saa mitään aikaan vaan Mina Harker hoitaa homman kotiin)

Uhrilampaat

(Pelkäsin nukkua samassa huoneessa kirjan kanssa vaikka olin nähnyt leffan satamiljoonaa kertaa)

Frankenstein

(Enemmän kyllä ehkä surullinen kuin pelottava, mmutta aika hyytävä goottilainen tunnelma)

Lovecraftilta:

Charles Dexter Wardin tapaus

Varjo Innsmouthin yllä

Ja Edgar Allan Poen Berenice

Kärpästen herra

Itselle kotimainen proosa, Eva Illoinen - Iltapäivällä tuli levottomuus. Se kertoo juoposta naisesta joka piinaa perhettään. Aivan kuin oma äitini.

Miksi jokin kirja pelottaisi? Siksikö, että se on raskas ja ehkä putoaa hyllystä? Huh huh, ihan noin vaan, ihan selkäpiitä karmii jo pelkkä ajatus! Pitää äkkiä ajatella jotain muuta, vaikka kirjaa "suomalaisen keittiön herkut". Se on hyvin ohut, siinä on kannet ja ne tavanomaiset tyhjät sivut alussa jo lopussa, eikä sitten paljon muuta. Se kirja ei pelota, ei ainakaan tipahda hyllystä, ja vaikka tipahtaisikin, ei sitä kukaan huomaisi.

Venäjän sotilasoppia/-strategiaa/-doktriineja käsittelevät teokset.

Onhan niitä useita. Esimerkiksi Bram Stokerin Dracula. Toisenlaisista kirjoista Primo Levin Tällainenko on ihminen. Inkeriläisen kirjailijan ruotsiksi kirjoittama kirja Leningradin piirityksestä. Juuri nyt en muista kirjailijan ja kirjan nimeä mutta kirjan sisältöä ei voi unohtaa.

Lukijalukijajne kirjoitti:

Onhan niitä useita. Esimerkiksi Bram Stokerin Dracula. Toisenlaisista kirjoista Primo Levin Tällainenko on ihminen. Inkeriläisen kirjailijan ruotsiksi kirjoittama kirja Leningradin piirityksestä. Juuri nyt en muista kirjailijan ja kirjan nimeä mutta kirjan sisältöä ei voi unohtaa.

Kirjailija on Eino Hanski ja kirjan nimi Den långa vintern.

Henry Laasanen: Naisten seksuaalinen valta

Vierailija kirjoitti:

Stephen Kingistä on hyvä aloittaa. Uinu, uinu lemmikkini ja Piina parhaat teokset.

pet semataryn suomenkielinen nimi on kyllä kauhua. 

En ole itse lukenut, mutta amerikkalaisjuristi joka luki Klaus Schwabin kirjan The Great reset, sanoi ettei nukkunut silmällistäkään sen jälkeen kahteen viikkoon!

Tätä Great resetiä meidän hallitus salen johdolla ajaa läpi. Miettikää sitä, ja lukekaa kirja jos uskallatte, voi järkkyä heikoimmilta mielenterveys pysyvästi.

Poliisi kertoo- kirjat. Ikinä en saa päästäni joitain rikospaikkakuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena luin kirjat Rosemary'n painajainen (Ira Levin) ja Rebecca (Daphne du Maurier). Ne olivat pelottavia tyylikkäällä tavalla. Ei mitään splatteria ja semmoista.

Myös Truman Capoten kirja Kylmäverisesti ja Kafkan Oikeusjuttu ovat pelottavia. Eka siksi, että se tapahtui oikeasti. Toinen kirja siksi että se voisi helposti tapahtua oikeasti ja Kafka oli kuolemaisillaan kirjaa kirjoittaessaan.

Kafka on enemmän ahdistava koska todellisuus on vielä hullumpi.

Joskus radiossa joku tutkija puhui, että kun Kafka oli lukenut Oikeusjuttua ääneen, kaikki kuulijat olivat nauraneet. Silloin oli meneillään jokin oikeusjuttu, joka sai koko ajan lisää kummallisia käänteitä ja Kafka parodioi kirjassaan sitä. Nykyajan lukijat eivät tunne tapausta, mutta silloin kaikki tiesivät mistä oli kyse.

Tästä tulee mieleen A. Auerin tapaus, ja kirja Murhalesken muistelmat. Kirja itsessään ei herätä kauhua, kertonta ei mässäile tunteilla, mutta koska kyseessä ei ole fiktio niin pelkoa herättää.

Itseasiassa en lukenut, mutta minulle luettiin.

Se oli Tammen kultainen kirja -sarjaan kuuluva juttu, jossa kerrottiin palokunnasta. (Ja vuosia uskoin sen pohjalta, että palopäällikkö ajaa aina paloautoletkan edessä. Vasta aikuisena selvisi, ettei pidä paikkaansa.)

Kirja oli pelottava, koska jonkun koti paloi. Se oli jotenkin käsittämätöntä, että ja siksi pelottavaa. Koti nyt kuitenkin oli just se paikka, jossa oli kaikelta turvassa.  

The Collector

John Fowles

1963

.

Its plot follows a lonely, psychotic young man who kidnaps a female art student in London and holds her captive in the cellar of his rural farmhouse. Divided in two sections, the novel contains both the perspective of the captor, Frederick, and that of Miranda, the captive. The portion of the novel told from Miranda's perspective is presented in epistolary form.

Kasvava uhka.

Kari Nenosen kauhukirjat: "Se ken tulee viimeiseksi on kuolema ja "Ken kuolleita kutsuu". Harva kirja pelottaa, mutta näistä meni kylmät väreet ja yöunet oli hetken aikaa kateissa.

Lisää