Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anorektikko herättää korostunutta myötätuntoa hoitohenkilökunnassa
04.09.2018 |
Miten on mahdollista että anorektikko pyörittää koko osastoa? Hän on tähti, muut ihmiset jäävät vähemmälle huomiolle.
Anorektikko pääsee osastolle lähes heti, mutta muuten vaan itsetuhoinen ja masentunut ei pääse!
Mä olen muutamassa eri sairaalassa huomannut saman. Enemmän tai vähemmän.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Ajatteleeko kaikki mt-ongelmaiset noin, että koska minulla ei ole asiat hyvin tai koska minä en jaksa tehdä parantumiseni eteen yhtään mitään, ei kukaan mukaan saa edes yrittää? Surullista.
Ei kaikille anneta mahdollisuutta yrittää samoilla eväillä, jos ei pääse osastolle esim.
Onko tuo epäkohta?
Vai oma vika, kun mt-ongelmaiset eivät ota itseään niskasta kiinni?
Nyt on taas kyse siitä että "anorektikko on hyvä, haluaa parantua, hoitajat jaksavat tsempata".
"Mt-ongelmainen on huono ihminen, ei edes yritä, oma vika että on sellainen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesta anorektikosta huokuu sellainen "rikottu täydellisyys", huomaa että he ovat olleet todella kauniita 20kg sitten.
Niinkö? Hyvin harva ihminen on luontaisilta kasvoiltaan ruma. On kyllä jännä miten alipainoisen ihmisen kohdalla ajatellaan että kauneus on jotenkin mennyt "yli" ja on palattava taaksepäin että saavutetaan optimi. Lihavuuden kohdalla ei ole samoja ajatuksia.
Sairaalloinen laihuus. Sellainen nainen jonka jalka on kuin mun käsivarsi, on vain "turmeltuneella tavalla kaunis." Mutta sen ei pitäisi olla tavoiteltavaa.
Harva on kasvoiltaan ruma, mutta harva on kuin yhtä upea kuin Angelina Jolie.
Gaussin käyrälle varmaan saisi sijoitettua rumat, rumahkot, tavikset, nätit, kaunottaret.
Rumia 5% , kauniita 5%.
Kauneus ei ole painosta kiinni. Moni BMI:ltään noin 30 nainen on upea, kurvit, jne.
Ai sinä taas? Jouduitko taas osastolle missä oli anorektikko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesta anorektikosta huokuu sellainen "rikottu täydellisyys", huomaa että he ovat olleet todella kauniita 20kg sitten.
Niinkö? Hyvin harva ihminen on luontaisilta kasvoiltaan ruma. On kyllä jännä miten alipainoisen ihmisen kohdalla ajatellaan että kauneus on jotenkin mennyt "yli" ja on palattava taaksepäin että saavutetaan optimi. Lihavuuden kohdalla ei ole samoja ajatuksia.
Sairaalloinen laihuus. Sellainen nainen jonka jalka on kuin mun käsivarsi, on vain "turmeltuneella tavalla kaunis." Mutta sen ei pitäisi olla tavoiteltavaa.
Harva on kasvoiltaan ruma, mutta harva on kuin yhtä upea kuin Angelina Jolie.
Gaussin käyrälle varmaan saisi sijoitettua rumat, rumahkot, tavikset, nätit, kaunottaret.
Rumia 5% , kauniita 5%.
Kauneus ei ole painosta kiinni. Moni BMI:ltään noin 30 nainen on upea, kurvit, jne.
Sairaalloisen alipainon pitäminen millään, edes sillä turmeltuneella tavalla kauniina kertoo että katsojalla on laihuuden ihannoinnin aiheuttama vääristymä. Pidät laihuutta etkä terveyttä kauniina. Anoreksianukan peittämä, puutostilojen vuoksi huonostivoiva iho säiemäisten jänteiden ja luiden päällä ei ole turmeltuneella tavalla kaunista.
Vierailija kirjoitti:
Ai sinä taas? Jouduitko taas osastolle missä oli anorektikko?
Mieti miksi tämä aihe triggeröi sinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen anoreksiaan voi kuolla tai ihan kuoleekin. Sisäelimet menevät siinä pilalle. Sydän voi pysähtyä lopullisesti. Vaikka toipuisikin, niin riski lapsettomuuteen jää koholle. On ikävää, kun päässä pimahtaa niin, että kaikki ihmiset joutuvat pyörimään anorektikon navan ympärillä. Rakastavan olon on lähdettävä anorektikon sisältä itsestään, jotta paraneminen voisi alkaa. Siihen asti vanhemmat hoitavat ja on vain hyvä, kun tätä hoitovastuuta saa joskus jaettua myös hoitajille. Kun lapsella menee vähän paremmin, tekisi vanhempien jo mieli romahtaa, koska heidän on täytynyt jaksaa liikaakin lapsensa puolesta, joka ei ole jaksanut itse. Lapsella on elimistö sekaisin, mieli siksi sekaisin ja ei ymmärrä miten parantua. Ala rakastamaan itseäsi.
Ja masennukseen ja itsetuhoisuuteen ei voi kuolla?
En ole tuo kelle vastasit, mutta huomauttaisin, että syömishäiriöiden kuolleisuus on kaikista mielen sairauksista suurin. Siksi siihen on tärkeää suhtautua vakavasti, eikä se ole masennuksen ja itsetuhoisuuden vähättelyä. Sitä paitsi masennus kulkee syömishäiriön kanssa käsi kädessä ja syömishäiriöhän on itsessään itsetuhoista toimintaa, nämä asiat eivät siis ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita. Kyllä kaikki varmasti tietävät että masennus tappaa, samoin monet muut mielenterveyden häiriöt, mutta syömishäiriö tappaa tilastollisesti eniten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai sinä taas? Jouduitko taas osastolle missä oli anorektikko?
Mieti miksi tämä aihe triggeröi sinut?
Avaan keskustelut mitkä kuulostaa mielenkiintoisilta, mutta sitten jokin paljastuu saman palstahullun tekemäksi niin kuin ne monet aiemmat. Triggeröi siinä mielessä kun aina sama aihe hieman toisella tavalla muotoiltuna ja aina samat vastaukset, mutta AP ei ota kuuleviin korviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Epävakaa persoonallisuushäiriö jaetaan edelleen kahteen alatyyppiin: F60.30 Impulsiivinen tyyppi ja F60.31 Rajatilatyyppi
…Persoonallisuuden epävakaus johtaa usein itsemurhayrityksiin, ja kuolleisuus on 10 %:n luokkaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meihin on syvään juurtunut käsitys, että laiha on hyvä ihminen, jolla vain kauneuden tavoittelu on mennyt vähän yli ja lihava on ällöttävä, ahne, tyhmä ja oksettava. Koska laihuus on tavoiteltavaa ja lihavuus vaan yksiselitteisesti se tila, josta on pyrittävä kaikin keinoin eroon. Tuskin suurin osa edes tiedostaa ajattelevansa näin, alitajuisesti. Mutta kuvitelkaapa mielessänne kaksi syömishäiriöpotilasta:
- Anorektikko sairaalloisen laiha, jonka luut paistaa kuivan nahan alta ja ranne on käsivarren paksuin kohta. Alkaa itkeä syötyään palan omenaa, että syöminen ahdistaa kun pelkää niin paljon lihomista. Kuva https://goo.gl/images/T9utUD
-Sairaalloisen lihava ahmimishäiriöinen, jonka vatsa roikkuu polvissa ja joka ei pääse ylös sohvalta. Alkaa itkeä samalla kun ahmii sipsejä, ettei pysty lopettamaan syömistä, kun elämä ahdistaa niin paljon. Kuva https://goo.gl/images/N8PxVK
Kehtaan väittää, että näihin kahteen suhtaudutaan täysin eri tavalla. Läski on läski koska on vaan ahne possu ja sen pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja laihduttaa. Anorektikosta huolestutaan, mitataan veriarvoja, valistetaan että syömishäriöihin kuolee eniten ihmisiä (anoreksia ei muuten ole se syömishäiriö, jossa on suurin kuolleisuus) ja sympatiaa riittää.
Olen ollut nämä molemmat potilaat. Uskon, että suurin osa teistä yllättyisi todella, kun kokisitte ihan itse kaikkien ihmisten suhtautumisen sinuun laihana vs lihavana. Jopa omien läheisten. Raflaava aloitus kyllä, mutta siinä on totuuden siemen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anorektikko saa luvan olla vaikk miten oikukas.
Mutta rajatilahäiriöinen ei saa samanlaista myötätuntoa, jos käyttäytyy yhtä huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala laihikselle niin ei tarvitse kadehtia.
Anoreksia on tappavin mielenterveyden häiriö.
Vierailija kirjoitti:
Meihin on syvään juurtunut käsitys, että laiha on hyvä ihminen, jolla vain kauneuden tavoittelu on mennyt vähän yli ja lihava on ällöttävä, ahne, tyhmä ja oksettava. Koska laihuus on tavoiteltavaa ja lihavuus vaan yksiselitteisesti se tila, josta on pyrittävä kaikin keinoin eroon. Tuskin suurin osa edes tiedostaa ajattelevansa näin, alitajuisesti. Mutta kuvitelkaapa mielessänne kaksi syömishäiriöpotilasta:
- Anorektikko sairaalloisen laiha, jonka luut paistaa kuivan nahan alta ja ranne on käsivarren paksuin kohta. Alkaa itkeä syötyään palan omenaa, että syöminen ahdistaa kun pelkää niin paljon lihomista. Kuva https://goo.gl/images/T9utUD-Sairaalloisen lihava ahmimishäiriöinen, jonka vatsa roikkuu polvissa ja joka ei pääse ylös sohvalta. Alkaa itkeä samalla kun ahmii sipsejä, ettei pysty lopettamaan syömistä, kun elämä ahdistaa niin paljon. Kuva https://goo.gl/images/N8PxVK
Kehtaan väittää, että näihin kahteen suhtaudutaan täysin eri tavalla. Läski on läski koska on vaan ahne possu ja sen pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja laihduttaa. Anorektikosta huolestutaan, mitataan veriarvoja, valistetaan että syömishäriöihin kuolee eniten ihmisiä (anoreksia ei muuten ole se syömishäiriö, jossa on suurin kuolleisuus) ja sympatiaa riittää.
Olen ollut nämä molemmat potilaat. Uskon, että suurin osa teistä yllättyisi todella, kun kokisitte ihan itse kaikkien ihmisten suhtautumisen sinuun laihana vs lihavana. Jopa omien läheisten. Raflaava aloitus kyllä, mutta siinä on totuuden siemen.
Missä syömishäiriössä on suurin kuolleisuus?
Alue: Aihe vapaa
Miksi helvetissä ajattelisin noin? Minulta on omainen kuollut hoitamattomaan masennukseen. Luuletko että minä alkaisin itse masentuneena tällaisen kokemuksen jälkeen mitätöidä toisten oireilua?