Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anorektikko herättää korostunutta myötätuntoa hoitohenkilökunnassa
04.09.2018 |
Miten on mahdollista että anorektikko pyörittää koko osastoa? Hän on tähti, muut ihmiset jäävät vähemmälle huomiolle.
Anorektikko pääsee osastolle lähes heti, mutta muuten vaan itsetuhoinen ja masentunut ei pääse!
Mä olen muutamassa eri sairaalassa huomannut saman. Enemmän tai vähemmän.
Kommentit (39)
On myös miehiä nykyisin, jotka ovat anorektikoita. Yhteiskunta on sairas, kun nämä lisääntyvät, saavat uusia ilmenemismuotoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anorektikko kyllä voi herättää myös hyvin negatiivisia tunteita hoitohenkilökunnassa. Koettu on.
Yleensä anorektikot menevät psyk osastolle sisätautien kautta, koska esim. veriarvot heittää.
Vierailija kirjoitti:
Anorektikko kyllä voi herättää myös hyvin negatiivisia tunteita hoitohenkilökunnassa. Koettu on.
Oliko se suoraa vai epäsuoraa? Haukkumista päin naamaa: "oma vika kun olet täällä, mitäs et syö tarpeeksi", vai potilaan välttelyä, vain välttämättömässä kontaktissa olemista?
Rajatilapotilailla myös taitaa olla melko suuri kuolleisuus, varsinkin nuorilla. Mutta suhtautuminen on aivan eri! Anorektikko on osastolla OIKEISTA syistä, rajatilahlö hakee vain huomiota ja on tahallaan vaikea.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä anorektikot menevät psyk osastolle sisätautien kautta, koska esim. veriarvot heittää.
Mutta kun normaalilla ihmisellä heittää veriarvot saa vaan paketin buranaa ja seuraava kontakti kuukauden päästä tkssa. Hieman heikko olo itsellä kun hemoglobiini on alle 80 ja olen mies. Joten olisi kiva tietää mistä johtuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anorektikko kyllä voi herättää myös hyvin negatiivisia tunteita hoitohenkilökunnassa. Koettu on.
Oliko se suoraa vai epäsuoraa? Haukkumista päin naamaa: "oma vika kun olet täällä, mitäs et syö tarpeeksi", vai potilaan välttelyä, vain välttämättömässä kontaktissa olemista?
Rajatilapotilailla myös taitaa olla melko suuri kuolleisuus, varsinkin nuorilla. Mutta suhtautuminen on aivan eri! Anorektikko on osastolla OIKEISTA syistä, rajatilahlö hakee vain huomiota ja on tahallaan vaikea.
Molempia.
Anoreksia ja narsismi, onko komorbiditeettia niiden välillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni anorektikkokin jää ilman hoitoa. Pahimpia tapauksia pyritään päästämään vapaille paikoille huolimatta ongelman laadusta.
Viestissäsi mikään ei kyllä kuulosta tutulta. Anorektikot eivät edes yleensä ole mitään kovinkaan ihastuttavia ihmisiä tai osaston pikkurillinsä ympärille pyörittäviä staroja, itsensä näännyttäminen kun tuhoaa tehokkaasti ja pysyvästi aivoja ja krooniset anorektikot ovat yleensä ihan suoraan sanottuna melko tyhmiä. Masentuneita sosiaalisempia he tosin voivat olla, joka saattaa synnyttää tämän masentuneelle ominaisen negatiivisen ja tiukasti omaan näkökantaasi vääristyneen ajatusmallisi.
Miksi muuten onkin, että enemmän oikeasti aitoa myötätuntoa saavat ihmiset jotka kärsivät syömishäiriöstä nimenomaan alipainon-sairauksina. Jos on syömishäiriö joka taas esiintyy liikalihavuutena niin pidetään omana vikana. Molemmat ihan samanlaisia sairauksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anorektikko kyllä voi herättää myös hyvin negatiivisia tunteita hoitohenkilökunnassa. Koettu on.
Oliko se suoraa vai epäsuoraa? Haukkumista päin naamaa: "oma vika kun olet täällä, mitäs et syö tarpeeksi", vai potilaan välttelyä, vain välttämättömässä kontaktissa olemista?
Rajatilapotilailla myös taitaa olla melko suuri kuolleisuus, varsinkin nuorilla. Mutta suhtautuminen on aivan eri! Anorektikko on osastolla OIKEISTA syistä, rajatilahlö hakee vain huomiota ja on tahallaan vaikea.
Millainen on " rajatilapotilas " Onko kyseessä ihminen joka on käynyt jonkun rajan takana? Vai ihminen jota elvytetty vartin verran?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä anorektikot menevät psyk osastolle sisätautien kautta, koska esim. veriarvot heittää.
Mutta kun normaalilla ihmisellä heittää veriarvot saa vaan paketin buranaa ja seuraava kontakti kuukauden päästä tkssa. Hieman heikko olo itsellä kun hemoglobiini on alle 80 ja olen mies. Joten olisi kiva tietää mistä johtuu...
Niin no onhan se eri asia jos ne veriarvot on pielessä ja verenpaine sekä syke todella alhaiset. Eipä ne syömishäiriöisetkään ihan niin helposti sinne psyk. osastolle pääse, varsinkaan täysi-ikäiset. Ne pakkohoidon kriteerit on todella tiukat, ja suurimmalla osalla syömishäiriöisistä sairaudentunto voi olla todella alhainen.
Ja luulen, että tuo ajatus siitä, että anorektikon tai muun syömishäiriöisen kanssa vietetään paljon aikaa johtuu siitä, että usein syömishäiriöisen ruokailut joudutaan valvomaan ihan vierestä jotta se ruoka päätyy sinne suuhun eikä esim. taskuihin, hihoihin tai servetteihin ja myös ruokailun jälkeen vahditaan esim. oksentamisen varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On myös miehiä nykyisin, jotka ovat anorektikoita. Yhteiskunta on sairas, kun nämä lisääntyvät, saavat uusia ilmenemismuotoja.
"miehiä"
MIksi haette sitä myötätuntoa, kun mikään annos sitä ei tunnu parantavan teitä? Korjatkaa ensin ravintoaineiden puute, jotta olisi mahdollista edes pohtikaa, tahdotteko selviytyä! Nenämahaletku on ystävä joka auttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatteleeko kaikki mt-ongelmaiset noin, että koska minulla ei ole asiat hyvin tai koska minä en jaksa tehdä parantumiseni eteen yhtään mitään, ei kukaan mukaan saa edes yrittää? Surullista.
Monesta anorektikosta huokuu sellainen "rikottu täydellisyys", huomaa että he ovat olleet todella kauniita 20kg sitten.
Se aika meni jo kun olitte vauvoja, jotka maistelivat ruokaa, irvistivät, eivät tahoneet avata suutaan. Kun on isompi, on päivän tavoite saada syötyä ja syötyä: Syökää vielä vähän. Ruoka ei ole vihollisenne, vaan sairas mielenne, joka väittää ruoasta niin. Taistelkaa ruokaa vatsalaukkunne! Antakaa kehonne saada sitä mitä se tarvitsee!
Vierailija kirjoitti:
Monesta anorektikosta huokuu sellainen "rikottu täydellisyys", huomaa että he ovat olleet todella kauniita 20kg sitten.
Niinkö? Hyvin harva ihminen on luontaisilta kasvoiltaan ruma. On kyllä jännä miten alipainoisen ihmisen kohdalla ajatellaan että kauneus on jotenkin mennyt "yli" ja on palattava taaksepäin että saavutetaan optimi. Lihavuuden kohdalla ei ole samoja ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Siihen anoreksiaan voi kuolla tai ihan kuoleekin. Sisäelimet menevät siinä pilalle. Sydän voi pysähtyä lopullisesti. Vaikka toipuisikin, niin riski lapsettomuuteen jää koholle. On ikävää, kun päässä pimahtaa niin, että kaikki ihmiset joutuvat pyörimään anorektikon navan ympärillä. Rakastavan olon on lähdettävä anorektikon sisältä itsestään, jotta paraneminen voisi alkaa. Siihen asti vanhemmat hoitavat ja on vain hyvä, kun tätä hoitovastuuta saa joskus jaettua myös hoitajille. Kun lapsella menee vähän paremmin, tekisi vanhempien jo mieli romahtaa, koska heidän on täytynyt jaksaa liikaakin lapsensa puolesta, joka ei ole jaksanut itse. Lapsella on elimistö sekaisin, mieli siksi sekaisin ja ei ymmärrä miten parantua. Ala rakastamaan itseäsi.
Ja masennukseen ja itsetuhoisuuteen ei voi kuolla?
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten onkin, että enemmän oikeasti aitoa myötätuntoa saavat ihmiset jotka kärsivät syömishäiriöstä nimenomaan alipainon-sairauksina. Jos on syömishäiriö joka taas esiintyy liikalihavuutena niin pidetään omana vikana. Molemmat ihan samanlaisia sairauksia
Ihan totta. Tällaiset ihmiset joutuvat kuuntelemaan vain vuodesta toiseen kehotuksia syödä vähemmän. Mutta jos liikasyöminen on pakonomainen oire johonkin asiaan, niin ei sitä usein pelkällä sisulla saa poikki.
Alue: Aihe vapaa
Siihen anoreksiaan voi kuolla tai ihan kuoleekin. Sisäelimet menevät siinä pilalle. Sydän voi pysähtyä lopullisesti. Vaikka toipuisikin, niin riski lapsettomuuteen jää koholle. On ikävää, kun päässä pimahtaa niin, että kaikki ihmiset joutuvat pyörimään anorektikon navan ympärillä. Rakastavan olon on lähdettävä anorektikon sisältä itsestään, jotta paraneminen voisi alkaa. Siihen asti vanhemmat hoitavat ja on vain hyvä, kun tätä hoitovastuuta saa joskus jaettua myös hoitajille. Kun lapsella menee vähän paremmin, tekisi vanhempien jo mieli romahtaa, koska heidän on täytynyt jaksaa liikaakin lapsensa puolesta, joka ei ole jaksanut itse. Lapsella on elimistö sekaisin, mieli siksi sekaisin ja ei ymmärrä miten parantua. Ala rakastamaan itseäsi.