Miksi Supernanny ohjelmassa suositellaan jäähyjen käyttöä kuritukseen vaikka tutkimusten mukaan ne aiheuttavat lapsille traumoja?
Vähän toivoisi vastuunottoa ja tutkimustuloksiin tutustumista maailman suosituimman kasvatusohjelman tekijöiltä.
Kommentit (79)
Kun tätä nykymenoa tosiaan katsoo, niin täytyy sanoa, että ennen kasvatettiin paremmin. Jos minä menin tyhmyyttäni jotain kiusaamaan, niin vietiin niskasta soittamaan ovikelloa ja pyytämään anteeksi. Sen jälkeen jos vielä teki mieli jotain kiusata, mietin - en kahta, tai kolmea - vaan about kaksisataa kertaa, ennen kuin tein mitään. Tää nykyvanhempien kommentti "pitääpä jutella kotona" on aivan perseestä. Todennäköisesti mitään ei edes jutella, lapselta ei vaadita mitään muutosta. Tuon sanomalla aikuinen vain pelastaa kasvonsa ja osoittaa, että tekee mukamas jotakin. Moni vanhempi on täysin kädetön.
Lapsi ei mene rikki jäähypenkistä. Minusta se on oikein hyvä tapa kasvattaa. Olen itse myös ottanut lapsilta leluja takavarikkoon, jos eivät ole totelleet.
Jos lapsi vetää kissaa hännästä, hän on joko niin pieni, että ei ymmärrä, tai sitten tuottaa tahallaan kipua. Noita jälkimmäisiä lapsia on valitettavasti. Heille on täysin turha sanoa, että kissaa sattuu, koska sehän siinä juuri on tarkoitus. Heidän ongelmansa on empatiakyvyn puute. Oma näppituntumani on, että se puute on lisääntymässä.
Lapset kasvatetaan egoisteiksi, joita ei rankaista koskaan mistään. He oppivat, että heille kaikki on OK. Sisarukset kasvatetaan toisistaan erillään, toinen kotona, toinen päiväkodissa. Läheisiä sisaruussuhteita, joissa empatiaa hyvin opitaan, ei ole. Kun kotona isompi lapsi näkee vauvanhoitoa, kuulee vauvan itkua, hän oppii empatiaa normaalilla tavalla. Oma tyttöni komensi minut välittömästi vaihtamaan vauvan vaippaa tai ruokkimaan häntä, kun häntä ahdisti, että vauvalla on paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodeissa ei ainakaan ole käytössä pääkaupunkiseudulla tällainen metodi. Lasta ei voi eikä saa jättää yksin pahan olonsa kanssa.
Helsingin punavihreässä ajatusmaailmassa esim. kiusaamiseen syyllistynyttä lasta kohdellaan suurempana uhrina kuin sitä joka joutui kiusatuksi. Siksi kiusaajaa ei saa jäähyttämällä painostaa lopettamaan kiusaamista vaan päin vastoin kiusaajaa pitää halata ja kaikin tavoin "tukea".
Varmasti myöskin kiusaajan tunteiden sanoittaminen on tärkeetä. "Sinua Niko v-uttaa, kun joudut päivästä toiseen katselemaan, kun Jyry vie palikat"
Jäähystä on aika vaikea keskustella, kun se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Toinen näkee sen kovakouraisena lapsen retuuttamisena yksin huoneeseen ja toiselle se on rauhallista sylissä istumista. Pitäisi ensin määritellä tarkasti mikä jäähy on. Käytän itse työssäni jäähyä yhdistettynä puhuttamiseen, koska se todellakin toimii 3,5-7 v tietyllä tavalla käytettynä, eikä siitä jää traumoja vaan lapsi kehittyy eteenpäin ja oppii uutta. Isompaa raivoajaa ei pysty sylissä rauhoittamaan, kiinnipitäminen vain lisää vihan vimmaa, eikä lapsi kuule puhetta. Itsesäätely ei näin pääse kehittymään normaalilla tavalla, ei enää kouluiässä ole aikuista joka tilanteeseen avuksi. Lapsiryhmäni ovat hyväkäytöksisiä ja kohteliaita, tilanteet on menty huolella läpi jo aikoja sitten ja lapsilla on hyvä toimintamalli joka ongelmaan. Jäähyä ei tarvitse alkuharjoitteluiden jälkeen käyttää kuin satunnaisesti, edellisestä on aikaa. Ohjaamiseen riittää puhe, kun lapset osaavat säädellä itse kiukkunsa.
Esimerkki: Pekka 5v on koko aamun kiusannut Tiinaa 5v kaikin tavoin viemällä leluja ja häiritsemällä, Tiinalla alkaa olla kuppi täynnä. Tiina huitoo Pekkaa kauemmas ja puhuu rumasti. Pekka juoksee Tiinan selän takaa liian läheltä potkaisten ohi mennen "vahingossa" selkään. Tiina raivostuu, ottaa palikan ja alkaa jahdata Pekkaa, joka juoksee eri huoneeseen pamauttaen oven kiinni. Tiinan käsi jää väliin (ei kuitenkaan satu pahemmin). Tässä vaiheessa istutan molemmat eri paikkoihin. Sanon molemmille erikseen tiukalla äänensävyllä ja vakavana, että hän miettii nyt aamun tapahtumia ja omaa toimintaansa siihen asti, kun tulen kysymään mikä meni pieleen ja miten olisi pitänyt toimia. Tässä en käytä mitään minuuttirajoja kunhan pysytään kohtuudessa, olemuksesta näkee kun lapsi on rauhoittunut ja valmis keskusteluun. Usein jäähy alkaa raivokkaasti, ympäristöä potkitaan ja lapsi huutaa, rauhoituttuaan hän alkaa huudella miettineensä jo ym. Muistutan välillä että jäähyllä ollaan hiljaa, muuten en edes katso lapsen suuntaan etten vahingosssa pitkitä jäähyä. Menen paikalle vasta kun lapsi on hiljaa eikä hae huomiota huutamalla. Kysyn miksi hän on jäähyllä. Jos vastausta ei tule tai lapsi "ei tiedä", annan vielä 1-2min miettimisaikaa ja tulen sitten uudelleen kysymään. Tätä toistan kunnes lapsi on yhteistyökykyinen. Joku haastava erityislapsi on viitsinyt kokeilla montakin kertaa saisiko jättää vastaamatta, yleensä periksi annetaan viim. 3:lla kysymisellä. Pekka vastaa kiusanneensa Tiinaa, potkaisseensa ja jättäneensä Tiinan käden oven väliin. Mietimme yhdessä miksi hän toimi niin ja mitä olisi pitänyt missäkin tilanteessa tehdä. Pekka saa toistaa ääneen sopivat vuorosanat, esim "saanko tulla leikkiin mukaan" ja mietimme miten toimitaan jos Tiina sanookin "et saa". Kerron Pekalle mitä olisi voinut tapahtua kun hän potkaisi ja pamautti oven lujaa. Lopuksi kerrataan vielä että Pekka ymmärsi varmasti mitä puhuttiin ja hän saa mennä siksi aikaa leikkimään kun Tiinaa puhutetaan. Tiinalle toistetaan samat asiat: huitomisen ja loukkaamisen sijaan hän olisi voinut kysyä Pekkaa leikkiin mukaan tai sanoa, että ota omat lelut tai keksi muuta tekemistä, koska ei tunnu kivalta kun leikkiä häiritään. Mietitään mitä voi tehdä ettei lähtisi ajamaan toista takaa lyömäväline kädessä, esim voi mennä eri paikkaan rauhoittumaan tai sanoa aikuiselle. Lopuksi kerrataan tilanne lyhyesti läpi ja lapset pyytävät toisiltaan anteeksi ja tietenkin myös antavat anteeksi. Sitten leikitään tai pelataan jotain kivaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Jäähystä on aika vaikea keskustella, kun se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Toinen näkee sen kovakouraisena lapsen retuuttamisena yksin huoneeseen ja toiselle se on rauhallista sylissä istumista. Pitäisi ensin määritellä tarkasti mikä jäähy on. Käytän itse työssäni jäähyä yhdistettynä puhuttamiseen, koska se todellakin toimii 3,5-7 v tietyllä tavalla käytettynä, eikä siitä jää traumoja vaan lapsi kehittyy eteenpäin ja oppii uutta. Isompaa raivoajaa ei pysty sylissä rauhoittamaan, kiinnipitäminen vain lisää vihan vimmaa, eikä lapsi kuule puhetta. Itsesäätely ei näin pääse kehittymään normaalilla tavalla, ei enää kouluiässä ole aikuista joka tilanteeseen avuksi. Lapsiryhmäni ovat hyväkäytöksisiä ja kohteliaita, tilanteet on menty huolella läpi jo aikoja sitten ja lapsilla on hyvä toimintamalli joka ongelmaan. Jäähyä ei tarvitse alkuharjoitteluiden jälkeen käyttää kuin satunnaisesti, edellisestä on aikaa. Ohjaamiseen riittää puhe, kun lapset osaavat säädellä itse kiukkunsa.
Esimerkki: Pekka 5v on koko aamun kiusannut Tiinaa 5v kaikin tavoin viemällä leluja ja häiritsemällä, Tiinalla alkaa olla kuppi täynnä. Tiina huitoo Pekkaa kauemmas ja puhuu rumasti. Pekka juoksee Tiinan selän takaa liian läheltä potkaisten ohi mennen "vahingossa" selkään. Tiina raivostuu, ottaa palikan ja alkaa jahdata Pekkaa, joka juoksee eri huoneeseen pamauttaen oven kiinni. Tiinan käsi jää väliin (ei kuitenkaan satu pahemmin). Tässä vaiheessa istutan molemmat eri paikkoihin. Sanon molemmille erikseen tiukalla äänensävyllä ja vakavana, että hän miettii nyt aamun tapahtumia ja omaa toimintaansa siihen asti, kun tulen kysymään mikä meni pieleen ja miten olisi pitänyt toimia. Tässä en käytä mitään minuuttirajoja kunhan pysytään kohtuudessa, olemuksesta näkee kun lapsi on rauhoittunut ja valmis keskusteluun. Usein jäähy alkaa raivokkaasti, ympäristöä potkitaan ja lapsi huutaa, rauhoituttuaan hän alkaa huudella miettineensä jo ym. Muistutan välillä että jäähyllä ollaan hiljaa, muuten en edes katso lapsen suuntaan etten vahingosssa pitkitä jäähyä. Menen paikalle vasta kun lapsi on hiljaa eikä hae huomiota huutamalla. Kysyn miksi hän on jäähyllä. Jos vastausta ei tule tai lapsi "ei tiedä", annan vielä 1-2min miettimisaikaa ja tulen sitten uudelleen kysymään. Tätä toistan kunnes lapsi on yhteistyökykyinen. Joku haastava erityislapsi on viitsinyt kokeilla montakin kertaa saisiko jättää vastaamatta, yleensä periksi annetaan viim. 3:lla kysymisellä. Pekka vastaa kiusanneensa Tiinaa, potkaisseensa ja jättäneensä Tiinan käden oven väliin. Mietimme yhdessä miksi hän toimi niin ja mitä olisi pitänyt missäkin tilanteessa tehdä. Pekka saa toistaa ääneen sopivat vuorosanat, esim "saanko tulla leikkiin mukaan" ja mietimme miten toimitaan jos Tiina sanookin "et saa". Kerron Pekalle mitä olisi voinut tapahtua kun hän potkaisi ja pamautti oven lujaa. Lopuksi kerrataan vielä että Pekka ymmärsi varmasti mitä puhuttiin ja hän saa mennä siksi aikaa leikkimään kun Tiinaa puhutetaan. Tiinalle toistetaan samat asiat: huitomisen ja loukkaamisen sijaan hän olisi voinut kysyä Pekkaa leikkiin mukaan tai sanoa, että ota omat lelut tai keksi muuta tekemistä, koska ei tunnu kivalta kun leikkiä häiritään. Mietitään mitä voi tehdä ettei lähtisi ajamaan toista takaa lyömäväline kädessä, esim voi mennä eri paikkaan rauhoittumaan tai sanoa aikuiselle. Lopuksi kerrataan tilanne lyhyesti läpi ja lapset pyytävät toisiltaan anteeksi ja tietenkin myös antavat anteeksi. Sitten leikitään tai pelataan jotain kivaa yhdessä.
Ai tätäkö se on vielä nykypedagogiakin? Tarinassasi Pekka on siis kaikessa rauhassa saanut kiusata Tiinaa koko halvatun aamupäivän, mutta asiaan puututaan vasta kun Tiina tähän kiusaamiseen reagoi ja Pekka eskaloi toimintaansa suoran väkivallan puolelle. Ja tietysti syyllisiä ovat molemmat. Pojat ovat vissiin edelleen poikia ja tytön pitää vaan kestää aivan kaikki vastaan panematta, vai?
Muistan nämä samat asenteet omasta lapsuudestanikin ja miten syvän epäreiluuden ja puolueellisuuden tunteen se minuun loi, kun poika sai aina kiusata ja häiritä, ja jos itse lopulta reagoi niin sitten tuli rangaistusta vähintäänkin molemmille ja saman verran, jos ei jopa itselle enemmän/ainoastaan. Kyllä siinä oppi että hoitajat ja opettajat suosivat poikia kaikessa ja että itseä ei koskaan kohdella reilusti koska sattuu olemaan tyttö. Oksettavaa että samat asenteet ovat vieläkin, usean vuosikymmenen jälkeenkin, voimissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suositaan tukkapöllyä. Viikarit kyllä tietää miksi. Ei jää traumoja kenellekään.
Teet rikoksia, paskiainen!!!!!!
Itse asiassa välitön fyysinen palaute, joka herättää, ei varsinaisesti satu, on paljon tehokkaampi keino kuin mikään muu.
Jämä jäähyttäjät ovat juuri niiden lastensa kurittajien jälkeläisiä, jotka haluavat antaa samalla mitalla kuin itsekin lapsena saivat, mutta tekevät sen muka jotenkin hienommin a hyväksyttävämmin.
Jokaiselle vanhemmalla soisin kasvavan järjen päähän. Lapsi ei tarvitse henkistäkään pahointpitelyä mihinkään.
Väität että tukistaminen ei satu? Saanko tulla tukistamaan sinua? Saako aikuisia tukistaa? Miksi muka sinun mielestäsi lapsia saisi tukistaa ka satuttaa?
Väännetään nyt rautalangasta JA ISOILLA KIRJAIMILLA: LAPSIA EI SAA PAHOINPIDELLÄ JA TUKISTAMINEN ON PAHOINPITELYÄ. Lakikin sen kieltää jo 80-luvulta asti.Miksi se on sinusta niin järkyttävän kamala asia jos rankaiseminen sattuu, kun vammoja siitä ei kuitenkaan tuoteta? Ihan vaan tiedoksi, että rankaisemisen tarkoitus on nimenomaan se, että se tuntuu tosissaan ikävältä.
Mitä aikuisiin tulee, niin aikuisille ja lapsille on eri rangaistukset. Aikuisille mm. sakot ja vankila ja lapsille taas tukistus, jäähy jne.
Tukistamisesta tulee vammoja, henkisiä. Ja se on väkivaltaa. Olet paska ihminen, ketään ei saa satuttaa. Vammojen kanssa tai ilman, väkivalta on kiellettyä kasvatustoimintaa.
Varmaan läpsit vaimoasikin avokämmenellä” hei, tule vammoja” eli niinpä voin tehdä niin.
S&tana k&usipää tukistelija.
Vierailija kirjoitti:
Jäähystä on aika vaikea keskustella, kun se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Toinen näkee sen kovakouraisena lapsen retuuttamisena yksin huoneeseen ja toiselle se on rauhallista sylissä istumista. Pitäisi ensin määritellä tarkasti mikä jäähy on. Käytän itse työssäni jäähyä yhdistettynä puhuttamiseen, koska se todellakin toimii 3,5-7 v tietyllä tavalla käytettynä, eikä siitä jää traumoja vaan lapsi kehittyy eteenpäin ja oppii uutta. Isompaa raivoajaa ei pysty sylissä rauhoittamaan, kiinnipitäminen vain lisää vihan vimmaa, eikä lapsi kuule puhetta. Itsesäätely ei näin pääse kehittymään normaalilla tavalla, ei enää kouluiässä ole aikuista joka tilanteeseen avuksi. Lapsiryhmäni ovat hyväkäytöksisiä ja kohteliaita, tilanteet on menty huolella läpi jo aikoja sitten ja lapsilla on hyvä toimintamalli joka ongelmaan. Jäähyä ei tarvitse alkuharjoitteluiden jälkeen käyttää kuin satunnaisesti, edellisestä on aikaa. Ohjaamiseen riittää puhe, kun lapset osaavat säädellä itse kiukkunsa.
Esimerkki: Pekka 5v on koko aamun kiusannut Tiinaa 5v kaikin tavoin viemällä leluja ja häiritsemällä, Tiinalla alkaa olla kuppi täynnä. Tiina huitoo Pekkaa kauemmas ja puhuu rumasti. Pekka juoksee Tiinan selän takaa liian läheltä potkaisten ohi mennen "vahingossa" selkään. Tiina raivostuu, ottaa palikan ja alkaa jahdata Pekkaa, joka juoksee eri huoneeseen pamauttaen oven kiinni. Tiinan käsi jää väliin (ei kuitenkaan satu pahemmin). Tässä vaiheessa istutan molemmat eri paikkoihin. Sanon molemmille erikseen tiukalla äänensävyllä ja vakavana, että hän miettii nyt aamun tapahtumia ja omaa toimintaansa siihen asti, kun tulen kysymään mikä meni pieleen ja miten olisi pitänyt toimia. Tässä en käytä mitään minuuttirajoja kunhan pysytään kohtuudessa, olemuksesta näkee kun lapsi on rauhoittunut ja valmis keskusteluun. Usein jäähy alkaa raivokkaasti, ympäristöä potkitaan ja lapsi huutaa, rauhoituttuaan hän alkaa huudella miettineensä jo ym. Muistutan välillä että jäähyllä ollaan hiljaa, muuten en edes katso lapsen suuntaan etten vahingosssa pitkitä jäähyä. Menen paikalle vasta kun lapsi on hiljaa eikä hae huomiota huutamalla. Kysyn miksi hän on jäähyllä. Jos vastausta ei tule tai lapsi "ei tiedä", annan vielä 1-2min miettimisaikaa ja tulen sitten uudelleen kysymään. Tätä toistan kunnes lapsi on yhteistyökykyinen. Joku haastava erityislapsi on viitsinyt kokeilla montakin kertaa saisiko jättää vastaamatta, yleensä periksi annetaan viim. 3:lla kysymisellä. Pekka vastaa kiusanneensa Tiinaa, potkaisseensa ja jättäneensä Tiinan käden oven väliin. Mietimme yhdessä miksi hän toimi niin ja mitä olisi pitänyt missäkin tilanteessa tehdä. Pekka saa toistaa ääneen sopivat vuorosanat, esim "saanko tulla leikkiin mukaan" ja mietimme miten toimitaan jos Tiina sanookin "et saa". Kerron Pekalle mitä olisi voinut tapahtua kun hän potkaisi ja pamautti oven lujaa. Lopuksi kerrataan vielä että Pekka ymmärsi varmasti mitä puhuttiin ja hän saa mennä siksi aikaa leikkimään kun Tiinaa puhutetaan. Tiinalle toistetaan samat asiat: huitomisen ja loukkaamisen sijaan hän olisi voinut kysyä Pekkaa leikkiin mukaan tai sanoa, että ota omat lelut tai keksi muuta tekemistä, koska ei tunnu kivalta kun leikkiä häiritään. Mietitään mitä voi tehdä ettei lähtisi ajamaan toista takaa lyömäväline kädessä, esim voi mennä eri paikkaan rauhoittumaan tai sanoa aikuiselle. Lopuksi kerrataan tilanne lyhyesti läpi ja lapset pyytävät toisiltaan anteeksi ja tietenkin myös antavat anteeksi. Sitten leikitään tai pelataan jotain kivaa yhdessä.
Miksi et puuttunut pekan toimintaan ennen? Eli annoit kiusata koko aamun tekemättä mitään? Ja oliko tiinan saama jäähy suhteessa hänen tekoonsa? hän ei potkinut selkään eikä vienyt tavaroita. Kyllä pekan pitäisi enemmän miettiä mitä tekee, hän oli suurin syy kaikkeen, ei tiina joka viimein puolusti itseään kun aikuinen ei ollut tehnyt mitään.
Onneksi lapseni on vielä kotona, eikä tuollaisten kasvattajien armoilla.
Te aiheutatte traumoja. Kaikenlaiset tyhjän itkijät. Eivät toimintatavat aiheuta traumoja.
Zinkkumies
Kyse on kulttuurista. Jos pohditaan vaikka miten Mayat kasvattivat lapsiaan sotaisiksi, niin eivät he siitä mitään traumoja saaneet, koska se kuului kulttuuriin.
Jos siis aihepiiriin lisätään ne, jotka aiheuttavat vaivoja, ovat juuri ne vaivojen vatvojat.
Kun ihminen syntyy ja elää tietyssä kulttuurissa, niin hän omaksuu sen myöskin itselleen.
Zinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäähystä on aika vaikea keskustella, kun se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Toinen näkee sen kovakouraisena lapsen retuuttamisena yksin huoneeseen ja toiselle se on rauhallista sylissä istumista. Pitäisi ensin määritellä tarkasti mikä jäähy on. Käytän itse työssäni jäähyä yhdistettynä puhuttamiseen, koska se todellakin toimii 3,5-7 v tietyllä tavalla käytettynä, eikä siitä jää traumoja vaan lapsi kehittyy eteenpäin ja oppii uutta. Isompaa raivoajaa ei pysty sylissä rauhoittamaan, kiinnipitäminen vain lisää vihan vimmaa, eikä lapsi kuule puhetta. Itsesäätely ei näin pääse kehittymään normaalilla tavalla, ei enää kouluiässä ole aikuista joka tilanteeseen avuksi. Lapsiryhmäni ovat hyväkäytöksisiä ja kohteliaita, tilanteet on menty huolella läpi jo aikoja sitten ja lapsilla on hyvä toimintamalli joka ongelmaan. Jäähyä ei tarvitse alkuharjoitteluiden jälkeen käyttää kuin satunnaisesti, edellisestä on aikaa. Ohjaamiseen riittää puhe, kun lapset osaavat säädellä itse kiukkunsa.
Esimerkki: Pekka 5v on koko aamun kiusannut Tiinaa 5v kaikin tavoin viemällä leluja ja häiritsemällä, Tiinalla alkaa olla kuppi täynnä. Tiina huitoo Pekkaa kauemmas ja puhuu rumasti. Pekka juoksee Tiinan selän takaa liian läheltä potkaisten ohi mennen "vahingossa" selkään. Tiina raivostuu, ottaa palikan ja alkaa jahdata Pekkaa, joka juoksee eri huoneeseen pamauttaen oven kiinni. Tiinan käsi jää väliin (ei kuitenkaan satu pahemmin). Tässä vaiheessa istutan molemmat eri paikkoihin. Sanon molemmille erikseen tiukalla äänensävyllä ja vakavana, että hän miettii nyt aamun tapahtumia ja omaa toimintaansa siihen asti, kun tulen kysymään mikä meni pieleen ja miten olisi pitänyt toimia. Tässä en käytä mitään minuuttirajoja kunhan pysytään kohtuudessa, olemuksesta näkee kun lapsi on rauhoittunut ja valmis keskusteluun. Usein jäähy alkaa raivokkaasti, ympäristöä potkitaan ja lapsi huutaa, rauhoituttuaan hän alkaa huudella miettineensä jo ym. Muistutan välillä että jäähyllä ollaan hiljaa, muuten en edes katso lapsen suuntaan etten vahingosssa pitkitä jäähyä. Menen paikalle vasta kun lapsi on hiljaa eikä hae huomiota huutamalla. Kysyn miksi hän on jäähyllä. Jos vastausta ei tule tai lapsi "ei tiedä", annan vielä 1-2min miettimisaikaa ja tulen sitten uudelleen kysymään. Tätä toistan kunnes lapsi on yhteistyökykyinen. Joku haastava erityislapsi on viitsinyt kokeilla montakin kertaa saisiko jättää vastaamatta, yleensä periksi annetaan viim. 3:lla kysymisellä. Pekka vastaa kiusanneensa Tiinaa, potkaisseensa ja jättäneensä Tiinan käden oven väliin. Mietimme yhdessä miksi hän toimi niin ja mitä olisi pitänyt missäkin tilanteessa tehdä. Pekka saa toistaa ääneen sopivat vuorosanat, esim "saanko tulla leikkiin mukaan" ja mietimme miten toimitaan jos Tiina sanookin "et saa". Kerron Pekalle mitä olisi voinut tapahtua kun hän potkaisi ja pamautti oven lujaa. Lopuksi kerrataan vielä että Pekka ymmärsi varmasti mitä puhuttiin ja hän saa mennä siksi aikaa leikkimään kun Tiinaa puhutetaan. Tiinalle toistetaan samat asiat: huitomisen ja loukkaamisen sijaan hän olisi voinut kysyä Pekkaa leikkiin mukaan tai sanoa, että ota omat lelut tai keksi muuta tekemistä, koska ei tunnu kivalta kun leikkiä häiritään. Mietitään mitä voi tehdä ettei lähtisi ajamaan toista takaa lyömäväline kädessä, esim voi mennä eri paikkaan rauhoittumaan tai sanoa aikuiselle. Lopuksi kerrataan tilanne lyhyesti läpi ja lapset pyytävät toisiltaan anteeksi ja tietenkin myös antavat anteeksi. Sitten leikitään tai pelataan jotain kivaa yhdessä.
Miksi et puuttunut pekan toimintaan ennen? Eli annoit kiusata koko aamun tekemättä mitään? Ja oliko tiinan saama jäähy suhteessa hänen tekoonsa? hän ei potkinut selkään eikä vienyt tavaroita. Kyllä pekan pitäisi enemmän miettiä mitä tekee, hän oli suurin syy kaikkeen, ei tiina joka viimein puolusti itseään kun aikuinen ei ollut tehnyt mitään.
Onneksi lapseni on vielä kotona, eikä tuollaisten kasvattajien armoilla.
Esimerkkitilanne on kuvitteellinen. Tietenkin Pekan toimintaan puututaan sanallisesti heti, kun härnäämistä havaitaan. Pekka todennäköisesti vain on jo niin kierroksilla, ettei puhe tehoa ja kiusanteko jatkuu. Tällainen toiminta on aikuisten näkökulmasta usein melko huomaamatonta ja tapahtuu salaa, siihen on vaikea puuttua oikealla voimakkuudella heti ja ryhmässä on monta muutakin seurattavaa tilannetta menossa koko ajan. Jos Pekan toimintaan puututtaisiin jäähyn muodossa ensimmäisen leikin läpi kävelyn tms. jälkeen, hän kokisi saaneensa turhan rangaistuksen ja jäähyjä tulisi kiukun vuoksi todennäköisesti turhaan lisää ja tapa menettäisi tehoaan. Lapselle on annettava mahdollisuus korjata käytöstään itse. Ryhmässä ei tietenkään hyväksytä myöskään toisten nimittelyä, kiroilua, päin huitomista ja raivon näyttämistä jahtaamalla tai uhkailemalla, tästä syystä Tiinakin tarvitsi kasvatuskeskustelua. Jäähy ei meillä ole rangaistus, vaan tapa pysäyttää hermoilu, jotta keskustelu voidaan käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäähystä on aika vaikea keskustella, kun se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Toinen näkee sen kovakouraisena lapsen retuuttamisena yksin huoneeseen ja toiselle se on rauhallista sylissä istumista. Pitäisi ensin määritellä tarkasti mikä jäähy on. Käytän itse työssäni jäähyä yhdistettynä puhuttamiseen, koska se todellakin toimii 3,5-7 v tietyllä tavalla käytettynä, eikä siitä jää traumoja vaan lapsi kehittyy eteenpäin ja oppii uutta. Isompaa raivoajaa ei pysty sylissä rauhoittamaan, kiinnipitäminen vain lisää vihan vimmaa, eikä lapsi kuule puhetta. Itsesäätely ei näin pääse kehittymään normaalilla tavalla, ei enää kouluiässä ole aikuista joka tilanteeseen avuksi. Lapsiryhmäni ovat hyväkäytöksisiä ja kohteliaita, tilanteet on menty huolella läpi jo aikoja sitten ja lapsilla on hyvä toimintamalli joka ongelmaan. Jäähyä ei tarvitse alkuharjoitteluiden jälkeen käyttää kuin satunnaisesti, edellisestä on aikaa. Ohjaamiseen riittää puhe, kun lapset osaavat säädellä itse kiukkunsa.
Esimerkki: Pekka 5v on koko aamun kiusannut Tiinaa 5v kaikin tavoin viemällä leluja ja häiritsemällä, Tiinalla alkaa olla kuppi täynnä. Tiina huitoo Pekkaa kauemmas ja puhuu rumasti. Pekka juoksee Tiinan selän takaa liian läheltä potkaisten ohi mennen "vahingossa" selkään. Tiina raivostuu, ottaa palikan ja alkaa jahdata Pekkaa, joka juoksee eri huoneeseen pamauttaen oven kiinni. Tiinan käsi jää väliin (ei kuitenkaan satu pahemmin). Tässä vaiheessa istutan molemmat eri paikkoihin. Sanon molemmille erikseen tiukalla äänensävyllä ja vakavana, että hän miettii nyt aamun tapahtumia ja omaa toimintaansa siihen asti, kun tulen kysymään mikä meni pieleen ja miten olisi pitänyt toimia. Tässä en käytä mitään minuuttirajoja kunhan pysytään kohtuudessa, olemuksesta näkee kun lapsi on rauhoittunut ja valmis keskusteluun. Usein jäähy alkaa raivokkaasti, ympäristöä potkitaan ja lapsi huutaa, rauhoituttuaan hän alkaa huudella miettineensä jo ym. Muistutan välillä että jäähyllä ollaan hiljaa, muuten en edes katso lapsen suuntaan etten vahingosssa pitkitä jäähyä. Menen paikalle vasta kun lapsi on hiljaa eikä hae huomiota huutamalla. Kysyn miksi hän on jäähyllä. Jos vastausta ei tule tai lapsi "ei tiedä", annan vielä 1-2min miettimisaikaa ja tulen sitten uudelleen kysymään. Tätä toistan kunnes lapsi on yhteistyökykyinen. Joku haastava erityislapsi on viitsinyt kokeilla montakin kertaa saisiko jättää vastaamatta, yleensä periksi annetaan viim. 3:lla kysymisellä. Pekka vastaa kiusanneensa Tiinaa, potkaisseensa ja jättäneensä Tiinan käden oven väliin. Mietimme yhdessä miksi hän toimi niin ja mitä olisi pitänyt missäkin tilanteessa tehdä. Pekka saa toistaa ääneen sopivat vuorosanat, esim "saanko tulla leikkiin mukaan" ja mietimme miten toimitaan jos Tiina sanookin "et saa". Kerron Pekalle mitä olisi voinut tapahtua kun hän potkaisi ja pamautti oven lujaa. Lopuksi kerrataan vielä että Pekka ymmärsi varmasti mitä puhuttiin ja hän saa mennä siksi aikaa leikkimään kun Tiinaa puhutetaan. Tiinalle toistetaan samat asiat: huitomisen ja loukkaamisen sijaan hän olisi voinut kysyä Pekkaa leikkiin mukaan tai sanoa, että ota omat lelut tai keksi muuta tekemistä, koska ei tunnu kivalta kun leikkiä häiritään. Mietitään mitä voi tehdä ettei lähtisi ajamaan toista takaa lyömäväline kädessä, esim voi mennä eri paikkaan rauhoittumaan tai sanoa aikuiselle. Lopuksi kerrataan tilanne lyhyesti läpi ja lapset pyytävät toisiltaan anteeksi ja tietenkin myös antavat anteeksi. Sitten leikitään tai pelataan jotain kivaa yhdessä.
Miksi et puuttunut pekan toimintaan ennen? Eli annoit kiusata koko aamun tekemättä mitään? Ja oliko tiinan saama jäähy suhteessa hänen tekoonsa? hän ei potkinut selkään eikä vienyt tavaroita. Kyllä pekan pitäisi enemmän miettiä mitä tekee, hän oli suurin syy kaikkeen, ei tiina joka viimein puolusti itseään kun aikuinen ei ollut tehnyt mitään.
Onneksi lapseni on vielä kotona, eikä tuollaisten kasvattajien armoilla.Esimerkkitilanne on kuvitteellinen. Tietenkin Pekan toimintaan puututaan sanallisesti heti, kun härnäämistä havaitaan. Pekka todennäköisesti vain on jo niin kierroksilla, ettei puhe tehoa ja kiusanteko jatkuu. Tällainen toiminta on aikuisten näkökulmasta usein melko huomaamatonta ja tapahtuu salaa, siihen on vaikea puuttua oikealla voimakkuudella heti ja ryhmässä on monta muutakin seurattavaa tilannetta menossa koko ajan. Jos Pekan toimintaan puututtaisiin jäähyn muodossa ensimmäisen leikin läpi kävelyn tms. jälkeen, hän kokisi saaneensa turhan rangaistuksen ja jäähyjä tulisi kiukun vuoksi todennäköisesti turhaan lisää ja tapa menettäisi tehoaan. Lapselle on annettava mahdollisuus korjata käytöstään itse. Ryhmässä ei tietenkään hyväksytä myöskään toisten nimittelyä, kiroilua, päin huitomista ja raivon näyttämistä jahtaamalla tai uhkailemalla, tästä syystä Tiinakin tarvitsi kasvatuskeskustelua. Jäähy ei meillä ole rangaistus, vaan tapa pysäyttää hermoilu, jotta keskustelu voidaan käydä.
Voin taata, että kyllä se jäähy niistä lapsista tuntuu nimenomaan rangaistukselta, ja tuossa sinun esimerkkitapauksessasi juurikin siltä että Pekan toimia katsotaan sormien välistä - koska sitähän tuo ilmiselvästi on, kun nytkin vain kohottelet olkiasi että eihän tuolle mitään voi, ei pelkkää Pekkaa voi edes jäähylle laittaa - niin kauan kunnes Tiina niihin reagoi yhtään voimakkaammin. Ja tämän oppivat sekä Pekka että Tiina - Pekka tietää että saa vapaasti kiusata ja ärsyttää toisia ja jos nämä kiusatut siitä suuttuvat hekin saavat yhtäläisen rangaistuksen. Ja Tiina oppii, että Pekka saa kiusata ja sitä pitää vain sietää ja että aikuiset eivät hänen puoliaan tule koskaan pitämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa voi olla joku lapsi, jolle jäähy sopii. Itse en ole sellaista vielä tavannut. Helppoja lapsia ei tarvitse jäähyttää, ja haastavat vain provosoituvat.
Useimmille lapsille jäähy on tuntuva pelote eli toimiva jos lapsi ei muuten tottele puhetta.
Tosin jäähy pitää osata toteuttaa oikein. Lapselle pitää kunnolla kertoa miksi joutui olemaan jäähyllä ja jäähyn pitää kestää niin kauan että lapsi muuttuu katuvaiseksi. Minuutti per ikävuosi ei useinkaan riitä, vaan pitää tarkkailla lapsen reaktioita.
Hyvänen aika. Ei jäähyn ole tarkoitus olla pelote Supernanny ohjelmassa. Eikä sen ole tarkoitus saada aikaan katumista vaan rauhoittaa lasta. Tämän vuoksi mitään pakotteita ei tulisi käyttää lasten eikä eläinten kanssa, koska useimmat ei niitä osaa käytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäähystä on aika vaikea keskustella, kun se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Toinen näkee sen kovakouraisena lapsen retuuttamisena yksin huoneeseen ja toiselle se on rauhallista sylissä istumista. Pitäisi ensin määritellä tarkasti mikä jäähy on. Käytän itse työssäni jäähyä yhdistettynä puhuttamiseen, koska se todellakin toimii 3,5-7 v tietyllä tavalla käytettynä, eikä siitä jää traumoja vaan lapsi kehittyy eteenpäin ja oppii uutta. Isompaa raivoajaa ei pysty sylissä rauhoittamaan, kiinnipitäminen vain lisää vihan vimmaa, eikä lapsi kuule puhetta. Itsesäätely ei näin pääse kehittymään normaalilla tavalla, ei enää kouluiässä ole aikuista joka tilanteeseen avuksi. Lapsiryhmäni ovat hyväkäytöksisiä ja kohteliaita, tilanteet on menty huolella läpi jo aikoja sitten ja lapsilla on hyvä toimintamalli joka ongelmaan. Jäähyä ei tarvitse alkuharjoitteluiden jälkeen käyttää kuin satunnaisesti, edellisestä on aikaa. Ohjaamiseen riittää puhe, kun lapset osaavat säädellä itse kiukkunsa.
Esimerkki: Pekka 5v on koko aamun kiusannut Tiinaa 5v kaikin tavoin viemällä leluja ja häiritsemällä, Tiinalla alkaa olla kuppi täynnä. Tiina huitoo Pekkaa kauemmas ja puhuu rumasti. Pekka juoksee Tiinan selän takaa liian läheltä potkaisten ohi mennen "vahingossa" selkään. Tiina raivostuu, ottaa palikan ja alkaa jahdata Pekkaa, joka juoksee eri huoneeseen pamauttaen oven kiinni. Tiinan käsi jää väliin (ei kuitenkaan satu pahemmin). Tässä vaiheessa istutan molemmat eri paikkoihin. Sanon molemmille erikseen tiukalla äänensävyllä ja vakavana, että hän miettii nyt aamun tapahtumia ja omaa toimintaansa siihen asti, kun tulen kysymään mikä meni pieleen ja miten olisi pitänyt toimia. Tässä en käytä mitään minuuttirajoja kunhan pysytään kohtuudessa, olemuksesta näkee kun lapsi on rauhoittunut ja valmis keskusteluun. Usein jäähy alkaa raivokkaasti, ympäristöä potkitaan ja lapsi huutaa, rauhoituttuaan hän alkaa huudella miettineensä jo ym. Muistutan välillä että jäähyllä ollaan hiljaa, muuten en edes katso lapsen suuntaan etten vahingosssa pitkitä jäähyä. Menen paikalle vasta kun lapsi on hiljaa eikä hae huomiota huutamalla. Kysyn miksi hän on jäähyllä. Jos vastausta ei tule tai lapsi "ei tiedä", annan vielä 1-2min miettimisaikaa ja tulen sitten uudelleen kysymään. Tätä toistan kunnes lapsi on yhteistyökykyinen. Joku haastava erityislapsi on viitsinyt kokeilla montakin kertaa saisiko jättää vastaamatta, yleensä periksi annetaan viim. 3:lla kysymisellä. Pekka vastaa kiusanneensa Tiinaa, potkaisseensa ja jättäneensä Tiinan käden oven väliin. Mietimme yhdessä miksi hän toimi niin ja mitä olisi pitänyt missäkin tilanteessa tehdä. Pekka saa toistaa ääneen sopivat vuorosanat, esim "saanko tulla leikkiin mukaan" ja mietimme miten toimitaan jos Tiina sanookin "et saa". Kerron Pekalle mitä olisi voinut tapahtua kun hän potkaisi ja pamautti oven lujaa. Lopuksi kerrataan vielä että Pekka ymmärsi varmasti mitä puhuttiin ja hän saa mennä siksi aikaa leikkimään kun Tiinaa puhutetaan. Tiinalle toistetaan samat asiat: huitomisen ja loukkaamisen sijaan hän olisi voinut kysyä Pekkaa leikkiin mukaan tai sanoa, että ota omat lelut tai keksi muuta tekemistä, koska ei tunnu kivalta kun leikkiä häiritään. Mietitään mitä voi tehdä ettei lähtisi ajamaan toista takaa lyömäväline kädessä, esim voi mennä eri paikkaan rauhoittumaan tai sanoa aikuiselle. Lopuksi kerrataan tilanne lyhyesti läpi ja lapset pyytävät toisiltaan anteeksi ja tietenkin myös antavat anteeksi. Sitten leikitään tai pelataan jotain kivaa yhdessä.
Miksi et puuttunut pekan toimintaan ennen? Eli annoit kiusata koko aamun tekemättä mitään? Ja oliko tiinan saama jäähy suhteessa hänen tekoonsa? hän ei potkinut selkään eikä vienyt tavaroita. Kyllä pekan pitäisi enemmän miettiä mitä tekee, hän oli suurin syy kaikkeen, ei tiina joka viimein puolusti itseään kun aikuinen ei ollut tehnyt mitään.
Onneksi lapseni on vielä kotona, eikä tuollaisten kasvattajien armoilla.Esimerkkitilanne on kuvitteellinen. Tietenkin Pekan toimintaan puututaan sanallisesti heti, kun härnäämistä havaitaan. Pekka todennäköisesti vain on jo niin kierroksilla, ettei puhe tehoa ja kiusanteko jatkuu. Tällainen toiminta on aikuisten näkökulmasta usein melko huomaamatonta ja tapahtuu salaa, siihen on vaikea puuttua oikealla voimakkuudella heti ja ryhmässä on monta muutakin seurattavaa tilannetta menossa koko ajan. Jos Pekan toimintaan puututtaisiin jäähyn muodossa ensimmäisen leikin läpi kävelyn tms. jälkeen, hän kokisi saaneensa turhan rangaistuksen ja jäähyjä tulisi kiukun vuoksi todennäköisesti turhaan lisää ja tapa menettäisi tehoaan. Lapselle on annettava mahdollisuus korjata käytöstään itse. Ryhmässä ei tietenkään hyväksytä myöskään toisten nimittelyä, kiroilua, päin huitomista ja raivon näyttämistä jahtaamalla tai uhkailemalla, tästä syystä Tiinakin tarvitsi kasvatuskeskustelua. Jäähy ei meillä ole rangaistus, vaan tapa pysäyttää hermoilu, jotta keskustelu voidaan käydä.
Tiinan saama jäähy ei ollut suhteessa siihen mitä teki, hän ei vielä fyysisesti satuttanut ketään. Tiinalle olisi riittänyt tiukka puhe silmiin katsoen että ketään ei nimitellä eikä yritetä lyödä. Pekka sen sijaan oli väkivaltainen.
Jos pekka oli kierroksilla niin että häneen ei puhe tehoa, niin sitten otetaan erilleen ja rauhoitetaan pekka, eikä jätetä pörräämään ryhmään yhtään sen enempää. Teillä on liian iso ryhmä, jos ette kerkeä valvomaan kaikkia. On se vaan kätevää, että voi väittää ”ryhmässä on paljon muitakin valvottavia” eli voitte pestä kätenne jos jotain tapahtuu. Teidän tehtävänä ON valvoa kaikkia lapsia, jotka ovat teidän ryhmässänne. Jos ette pysty siihen niin vaatikaa lisätyöntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäähystä on aika vaikea keskustella, kun se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Toinen näkee sen kovakouraisena lapsen retuuttamisena yksin huoneeseen ja toiselle se on rauhallista sylissä istumista. Pitäisi ensin määritellä tarkasti mikä jäähy on. Käytän itse työssäni jäähyä yhdistettynä puhuttamiseen, koska se todellakin toimii 3,5-7 v tietyllä tavalla käytettynä, eikä siitä jää traumoja vaan lapsi kehittyy eteenpäin ja oppii uutta. Isompaa raivoajaa ei pysty sylissä rauhoittamaan, kiinnipitäminen vain lisää vihan vimmaa, eikä lapsi kuule puhetta. Itsesäätely ei näin pääse kehittymään normaalilla tavalla, ei enää kouluiässä ole aikuista joka tilanteeseen avuksi. Lapsiryhmäni ovat hyväkäytöksisiä ja kohteliaita, tilanteet on menty huolella läpi jo aikoja sitten ja lapsilla on hyvä toimintamalli joka ongelmaan. Jäähyä ei tarvitse alkuharjoitteluiden jälkeen käyttää kuin satunnaisesti, edellisestä on aikaa. Ohjaamiseen riittää puhe, kun lapset osaavat säädellä itse kiukkunsa.
Esimerkki: Pekka 5v on koko aamun kiusannut Tiinaa 5v kaikin tavoin viemällä leluja ja häiritsemällä, Tiinalla alkaa olla kuppi täynnä. Tiina huitoo Pekkaa kauemmas ja puhuu rumasti. Pekka juoksee Tiinan selän takaa liian läheltä potkaisten ohi mennen "vahingossa" selkään. Tiina raivostuu, ottaa palikan ja alkaa jahdata Pekkaa, joka juoksee eri huoneeseen pamauttaen oven kiinni. Tiinan käsi jää väliin (ei kuitenkaan satu pahemmin). Tässä vaiheessa istutan molemmat eri paikkoihin. Sanon molemmille erikseen tiukalla äänensävyllä ja vakavana, että hän miettii nyt aamun tapahtumia ja omaa toimintaansa siihen asti, kun tulen kysymään mikä meni pieleen ja miten olisi pitänyt toimia. Tässä en käytä mitään minuuttirajoja kunhan pysytään kohtuudessa, olemuksesta näkee kun lapsi on rauhoittunut ja valmis keskusteluun. Usein jäähy alkaa raivokkaasti, ympäristöä potkitaan ja lapsi huutaa, rauhoituttuaan hän alkaa huudella miettineensä jo ym. Muistutan välillä että jäähyllä ollaan hiljaa, muuten en edes katso lapsen suuntaan etten vahingosssa pitkitä jäähyä. Menen paikalle vasta kun lapsi on hiljaa eikä hae huomiota huutamalla. Kysyn miksi hän on jäähyllä. Jos vastausta ei tule tai lapsi "ei tiedä", annan vielä 1-2min miettimisaikaa ja tulen sitten uudelleen kysymään. Tätä toistan kunnes lapsi on yhteistyökykyinen. Joku haastava erityislapsi on viitsinyt kokeilla montakin kertaa saisiko jättää vastaamatta, yleensä periksi annetaan viim. 3:lla kysymisellä. Pekka vastaa kiusanneensa Tiinaa, potkaisseensa ja jättäneensä Tiinan käden oven väliin. Mietimme yhdessä miksi hän toimi niin ja mitä olisi pitänyt missäkin tilanteessa tehdä. Pekka saa toistaa ääneen sopivat vuorosanat, esim "saanko tulla leikkiin mukaan" ja mietimme miten toimitaan jos Tiina sanookin "et saa". Kerron Pekalle mitä olisi voinut tapahtua kun hän potkaisi ja pamautti oven lujaa. Lopuksi kerrataan vielä että Pekka ymmärsi varmasti mitä puhuttiin ja hän saa mennä siksi aikaa leikkimään kun Tiinaa puhutetaan. Tiinalle toistetaan samat asiat: huitomisen ja loukkaamisen sijaan hän olisi voinut kysyä Pekkaa leikkiin mukaan tai sanoa, että ota omat lelut tai keksi muuta tekemistä, koska ei tunnu kivalta kun leikkiä häiritään. Mietitään mitä voi tehdä ettei lähtisi ajamaan toista takaa lyömäväline kädessä, esim voi mennä eri paikkaan rauhoittumaan tai sanoa aikuiselle. Lopuksi kerrataan tilanne lyhyesti läpi ja lapset pyytävät toisiltaan anteeksi ja tietenkin myös antavat anteeksi. Sitten leikitään tai pelataan jotain kivaa yhdessä.
Miksi et puuttunut pekan toimintaan ennen? Eli annoit kiusata koko aamun tekemättä mitään? Ja oliko tiinan saama jäähy suhteessa hänen tekoonsa? hän ei potkinut selkään eikä vienyt tavaroita. Kyllä pekan pitäisi enemmän miettiä mitä tekee, hän oli suurin syy kaikkeen, ei tiina joka viimein puolusti itseään kun aikuinen ei ollut tehnyt mitään.
Onneksi lapseni on vielä kotona, eikä tuollaisten kasvattajien armoilla.Esimerkkitilanne on kuvitteellinen. Tietenkin Pekan toimintaan puututaan sanallisesti heti, kun härnäämistä havaitaan. Pekka todennäköisesti vain on jo niin kierroksilla, ettei puhe tehoa ja kiusanteko jatkuu. Tällainen toiminta on aikuisten näkökulmasta usein melko huomaamatonta ja tapahtuu salaa, siihen on vaikea puuttua oikealla voimakkuudella heti ja ryhmässä on monta muutakin seurattavaa tilannetta menossa koko ajan. Jos Pekan toimintaan puututtaisiin jäähyn muodossa ensimmäisen leikin läpi kävelyn tms. jälkeen, hän kokisi saaneensa turhan rangaistuksen ja jäähyjä tulisi kiukun vuoksi todennäköisesti turhaan lisää ja tapa menettäisi tehoaan. Lapselle on annettava mahdollisuus korjata käytöstään itse. Ryhmässä ei tietenkään hyväksytä myöskään toisten nimittelyä, kiroilua, päin huitomista ja raivon näyttämistä jahtaamalla tai uhkailemalla, tästä syystä Tiinakin tarvitsi kasvatuskeskustelua. Jäähy ei meillä ole rangaistus, vaan tapa pysäyttää hermoilu, jotta keskustelu voidaan käydä.
Eli annoitte pekan perseillä ryhmässä mielen määrin ennenkuin puutuitte asiaan, koska” lapselle tulee antaa mahdollisuus korjata käytöstään” Jos pekan mielestä hän ei tee mitään väärää, niin miten korjaa käytöstään? Herätys, ei ne korjaa käytöstään, jos siihen ei puutu ajoissa.
Mitähän siellä pelan ja tiinan ryhmässä noin yleensä tapahtuu kun vasta kun on lyöty toisia ja haukuttu niin sitten vasta ”Sitten leikitään tai pelataan jotain kivaa yhdessä.”
Eli kivaa yhdessäoloa ei ollut ennen eskaloitumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuspsykologiassa näitä asioita todellakin tutkitaan. Kaikki tutkimus ei tietenkään ole laadukasta tai edes puolueetonta, mutta silti on huomattavasti todennäköisempää, että aihepiirin parissa työkseen päivät pitkät touhuavat tieteilijät ovat paremmin perillä eri kasvatusmenetelmien vaikutuksista kuin subjektiivisia mielipiteitään laukovat palstalaiset. Todenäköisempää siksikin että tieteelliseen tutkimukseen olennaisesti kuuluva vertaisarviointi on omiaan siivoamaan pahimmat aivopierut laadukkaasti tehdyn tutkimuksen joukosta.
Viimeisten vuosien aikana on kyllä vaan silti menty pahasti metsään. Lyhennetysti tuossa tutkimuksessa todetaan, että jäähy aiheuttaa traumoja ja että huonosta käytöksestä pitää palkita sylillä.
Mitä luulet että tapahtuu, kun kiusaaja lapsi otetaan syliin hakkaamisesta ja kiusattu jää yksin seisomaan? Kumpi siinä ne traumat saa?? Ensisijaisesti kiusattu, mutta myöhemmin saa myös tämä kiusaaja kun elämä opettaa.
Käytätkö syliä palkintona ja sylittömyyttä rangaistuksena? Onnea yritykselle kasvattaa täysipäisiä lapsia.
Yleensäkin palstahenkilöillä menee pahemman kerran sekaisin hyvä käytös ja tasapainoinen lapsi. Ne ovat kaksi eri asiaa. Pelolla saa kyllä kasvatettua hyväkäytöksisiä ihmisiä, mutta toinen juttu on kuinka psyykkisesti tasapainoisia ja terveitä.
Siis Tiinanko olisi pitänyt vielä pyytää Pekkaa leikkiin mukaan vaikka Pekka perseili koko aamun? Ja sanoisin kyllä Pekalle että turha tulla sitte poraamaan jos toinen lyö takasin kun on ite ensin ärsyttäny ihan tahallaan
jos raivohullua kersaa ei saa mitenkään rauhoittaa, saavat vanhemmat niitä traumoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa voi olla joku lapsi, jolle jäähy sopii. Itse en ole sellaista vielä tavannut. Helppoja lapsia ei tarvitse jäähyttää, ja haastavat vain provosoituvat.
Useimmille lapsille jäähy on tuntuva pelote eli toimiva jos lapsi ei muuten tottele puhetta.
Tosin jäähy pitää osata toteuttaa oikein. Lapselle pitää kunnolla kertoa miksi joutui olemaan jäähyllä ja jäähyn pitää kestää niin kauan että lapsi muuttuu katuvaiseksi. Minuutti per ikävuosi ei useinkaan riitä, vaan pitää tarkkailla lapsen reaktioita.
Hyvänen aika. Ei jäähyn ole tarkoitus olla pelote Supernanny ohjelmassa. Eikä sen ole tarkoitus saada aikaan katumista vaan rauhoittaa lasta. Tämän vuoksi mitään pakotteita ei tulisi käyttää lasten eikä eläinten kanssa, koska useimmat ei niitä osaa käytää.
Pekalle olisi pitänyt antaa remmistä ja laittaa nurkkaan seisomaan muiden ryhmäläisten katseltavaksi.
Kaikilla asioilla on tässä maailmassa sekä hyviä että huonoja puolia. Ja hyvin paljon vaikuttaa myös se, että miten niitä asioita käytännössä tekee eli miten niitä soveltaa.