Lue keskustelun säännöt.
Miksi mt-ongelmat ovat monelle ehdoton turn off?
Kommentit (223)
Miltei kaikki tuntemistani mt-ongelmaisista on parisuhteissa, joten ei se kaikille on este todellakaan. persoona ja muu ratkaisee enemmän. Ja eikä sitä kukaan voi etukäteen tietää mihin itse sairastuu.
Skamin 3 kaudella btw Isak ja Even on kaunis kuvaus siitä, miten omat käsitykset siitä, voiko olla mt-ongelmaisen kanssa yhdessä muuttuu kun oikea tulee kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselle ei ole, eikä onneksi puolisollenikaan, joka hyväksyy minut ahdistushäiriöiden kanssa. Heti alussa tein asian selväksi, että välillä voin huonommin ja lääkkeitä syön. Ei ollut ongelma, mikä oli hyvä juttu myös siksi että puolisolla puhkesi myöhemmin masennus. Nyt on pahimman yli päästy, välillä rankkaa, mutta jos suhde muuten kunnossa niin kestää.
Tietysti pitää olla sairastuneella halua hoitaa itseään ja ottaa apua vastaan; tiedän tapauksen jossa pitkä liitto päättyi siihen, kun mies ei suostunut hankkimaan apua. Nainen yritti tukea ja pyysi hakemaan apua, mutta vuoden kuluttua oman mielenterveytensä takia erosi ja hyvä niin. Ei itseään pidä uhrata. (myöhemmin mies hankki sitä apua sitten.) Eli aika paljon vaikuttaa miten sairastunut tiedostaa tilansa ja ymmärtää ettei kumppanille voi lastata kaikkea. Terapiasuhde on eri asia kuin parisuhde.
Minulla homma kaatui eksän kanssa lopulta tuohon, että eksä ei suostunut hankkimaan apua mistään ja minä en enää itse jaksanut. Nykyisenkin puolison kohdalla vähän pelottaa, että mihin tää homma vielä menee, kun se on ruvennut masentelemaan ja se on myös mahdollisimman lääkärivastainen ihminen. Turha sitä apua on kuulemma hakea, kun sitä ei kuitenkaan saa. Toivottavasti tajuan mennä sitten itse, jos itsekin uuvun ja masennun tässä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Aivan mahtava ketju! Mt-ihmiset kilvan vakuuttavat miten hyviä puolisoita he ovat, kaikki täydellisen tasapainoisia ja normaaleja. Todella uskottavaa.
No ainakin itse olen mt-kuntoutuja ja tähän ketjuun kirjoittanut useammankin viestin, jokaisessa ihan suoraan tunnustanut, että elämä olisi varmasti helpompaa jonkun täysin terveen kanssa. Ahdistuskohtaukseni ovat välillä lamaannuttavia ja varmaankin raskaita seurata vierestä. Mutta eipä tuo puoliso ole tässä yli 10 vuoden yhdessäolon jälkeen
Mutta sitten taas jokaisessa on ärsyttäviä piirteitä. Joku voi juurikin olla päsmäri, besserwisser, aloitekyvytön, manipuloiva tai muuten vain vaikea ihan ilman mitään mielenterveysongelmaa. Jokainen määrittelee itse, millaisen puolison ja ristin suostuu ottamaan kannettavakseen, mutta takuuvarmasti jokaisella on vähintäänkin yksi piirre, jonka hyväksymisen kanssa joutuu taiteilemaan, jos ehtii suhteessa ensihuuman yli.
Hyvä myös muistaa, että yksilöitä me kaikki ollaan. Vaikka mulla on mt-diagnoosi, olen huomattavasti ahkerampi siivoamaan. Mieheni taas on parempi puolustamaan itseään. Minä käperryn konflikteissa sisäänpäin ja mieheni tahtoo aina viimeisen sanan. Kumpikin osaamme olla rasittavia omalla tavallamme, mutta sillä on vähemmän tekemistä mielenterveysongelmieni ja enemmän persooniemme kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmat eivät tee ihmisestä muuten täydellistä. Mt-ongelmien lisäksi ihminen voi olla vaikkapa moniallerginen, selkävaivainen, besserwisser ja päällepuhuja. Noissa on ihan riittävästi sietämistä ilman mt-ongelmiakin, joten miksi mt-ongelmat pitäisi siihen päälle vielä hyväksyä?
Mt-ongelmaisella on ongelman lisäksi luultavasti muitakin vikoja. Yhteensä niistä vain tulee liikaa.
Musta on hassua miten tiukan,kuvitteellisen rajan jotkut vetävät välille terve-mt-ongelmainen. Mielenterveys kuten vaikkapa vatsan,selän tai fyysinen terveys ylipäätään ei ole pysyvä tila. Mielenterveys vaihtelee kaikilla elämän aikana,niillä terveilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan mahtava ketju! Mt-ihmiset kilvan vakuuttavat miten hyviä puolisoita he ovat, kaikki täydellisen tasapainoisia ja normaaleja. Todella uskottavaa.
No ainakin itse olen mt-kuntoutuja ja tähän ketjuun kirjoittanut useammankin viestin, jokaisessa ihan suoraan tunnustanut, että elämä olisi varmasti helpompaa jonkun täysin terveen kanssa. Ahdistuskohtaukseni ovat välillä lamaannuttavia ja varmaankin raskaita seurata vierestä. Mutta eipä tuo puoliso ole tässä yli 10 vuoden yhdessäolon jälkeen
Mutta sitten taas jokaisessa on ärsyttäviä piirteitä. Joku voi juurikin olla päsmäri, besserwisser, aloitekyvytön, manipuloiva tai muuten vain vaikea ihan ilman mitään mielenterveysongelmaa. Jokainen määrittelee itse, millaisen puolison ja ristin suostuu ottamaan kannettavakseen, mutta takuuvarmasti jokaisella on vähintäänkin yksi piirre, jonka hyväksymisen kanssa joutuu taiteilemaan, jos ehtii suhteessa ensihuuman yli.
Hyvä myös muistaa, että yksilöitä me kaikki ollaan. Vaikka mulla on mt-diagnoosi, olen huomattavasti ahkerampi siivoamaan. Mieheni taas on parempi puolustamaan itseään. Minä käperryn konflikteissa sisäänpäin ja mieheni tahtoo aina viimeisen sanan. Kumpikin osaamme olla rasittavia omalla tavallamme, mutta sillä on vähemmän tekemistä mielenterveysongelmieni ja enemmän persooniemme kanssa.
Lähtipä enter kesken lauseen :D Että ei siis vaikuta 10 vuoden jälkeen tuo puoliso mitenkään burn outin partaalla olevan. Ihan tasapainoinen ja onnellinen vaikuttaa olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva masentunut näyttää pystyvän myöntämään, miten kammottavaksi he tekevät läheistensä elämän.
Ei todellakaan ole herkkua arvuutella joka päivä onko toinen kyennyt lähtemään töihin. On hyvin kuluttavaa säpsähdellä öisin hereille miettimään, että oliko päivällä kuultu lause merkki itemurhan suunnittelusta. Syö energiaa varoa koko ajan sanojaan, että mitä tänään uskaltaa sanoa ja ottaa puheeksi ja mistä toisella alkaa syöksykierre. On uuvuttavaa vakuutella, että kyllä elämä vielä paremmaksi muuttuu, vaikka mitään merkkiä sellaisesta ei ole.
Riippuu siitä millaisia ongelmia toisella on. Kaverini kumppani oli esim.maniassaan myynyt television ja tietokoneen sillä aikaa, kun toinen oli töissä. Voi vaan kuvitella mitä olis tapahtunut, jos toinen olis jättänyt pankkitunnukset kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siis millään pahalla kirjoitti:
Itse miehenä en haluaisi naista jolla on mt-ongelmia koska en haluaisi parisuhteessa ryhtyä toisen hoitajaksi ja holhoojaksi + se mahdollisuus että tämä mt-ongelmainen nainen saattaisi käytökseltään muuttua arvaamatattomaksi, ja vaaralliseksi itselleen, minulle ja kaikille.
On helpompi olla normaalin tasapainoisen ihmisen kanssa.
Mulla on diagnoosi. Mutta arvaa mitä? INHOAN holhoamista, hoidan omat asiani tasan itse. Ja inhoan myöskin ennakkoluuloista yleistämistä, joten sun kanssa en edes ryhtyisi parisuhteeseen, sikäli kun sellaista olisin hakemassa. Niin ja kaikki mt-ongelmasta kärsiväthän AUTOMAATTISESTI käyttäytyvät arvaamattomasti, jooh... ei hele millaisia käsityksiä. Vain pieni osa on niitä.
Ja mistä sä tiedät että se sun normaali ja tasapainoinen ihminen ON sitä? Mikä edes on normaali ja tasapainoinen?
Ja newsflash: sekin on normaalia, jos elämässä joskus käy niin että sairastuu. Se ei todellakaan tee ihmisestä epänormaalia.
Diagnoosin saanut höpönassu voi nyt ottaa ihan rauhallisesti, jos pystyy mutta tämän vuodatuksen perusteella EI TAIDA pystyä, otat tämän kaiken tosi henkilökohtaisesti ja oletat että tarkoitukseni oli loukata tai olla epäkohtelias vaikka se ei ole totta.
Tässä kysyttiin vaan mielipidettä ja sen kerroin, harmi että se ei sinua miellytä.
Saatat olla ihminen jonka voi olla erittäin vaikeaa ymmärtää ketään joka on jostain asiasta erimieltä kuin mitä sinä itse olet.
Ja mitä itseeni tulee, niin olen parisuhteessa ja jos joskus olisin sinkku niin pystyn kyllä erottamaan ketä on enemmän tasapainoisempi kuin toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmat eivät tee ihmisestä muuten täydellistä. Mt-ongelmien lisäksi ihminen voi olla vaikkapa moniallerginen, selkävaivainen, besserwisser ja päällepuhuja. Noissa on ihan riittävästi sietämistä ilman mt-ongelmiakin, joten miksi mt-ongelmat pitäisi siihen päälle vielä hyväksyä?
Mt-ongelmaisella on ongelman lisäksi luultavasti muitakin vikoja. Yhteensä niistä vain tulee liikaa.
Toivon sinulle mt-ongelmaisia lapsia. Muistat sitten nämä omat sanasi.
Oletpa kaunissieluinen. Ilmeisesti juuri näitä, joita ei saisi tuomita mt-ongelmiensa vuoksi. Riippumatta siitä miten ilkeä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmat eivät tee ihmisestä muuten täydellistä. Mt-ongelmien lisäksi ihminen voi olla vaikkapa moniallerginen, selkävaivainen, besserwisser ja päällepuhuja. Noissa on ihan riittävästi sietämistä ilman mt-ongelmiakin, joten miksi mt-ongelmat pitäisi siihen päälle vielä hyväksyä?
Mt-ongelmaisella on ongelman lisäksi luultavasti muitakin vikoja. Yhteensä niistä vain tulee liikaa.
Ei tee niiden puuttuminenkaan ihmisestä (näköjään) täydellistä.
Ja edelleen: sä et ole MISSÄÄN asemassa hyväksymään, sietämään, suvaitsemaan jne. toisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmat eivät tee ihmisestä muuten täydellistä. Mt-ongelmien lisäksi ihminen voi olla vaikkapa moniallerginen, selkävaivainen, besserwisser ja päällepuhuja. Noissa on ihan riittävästi sietämistä ilman mt-ongelmiakin, joten miksi mt-ongelmat pitäisi siihen päälle vielä hyväksyä?
Mt-ongelmaisella on ongelman lisäksi luultavasti muitakin vikoja. Yhteensä niistä vain tulee liikaa.
Ei tee niiden puuttuminenkaan ihmisestä (näköjään) täydellistä.
Ja edelleen: sä et ole MISSÄÄN asemassa hyväksymään, sietämään, suvaitsemaan jne. toisia ihmisiä.
Kuka muuten on? Ja pitääkö seurustelukumppanilta siis sietää ja suvaita kaikki? Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siis millään pahalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siis millään pahalla kirjoitti:
Itse miehenä en haluaisi naista jolla on mt-ongelmia koska en haluaisi parisuhteessa ryhtyä toisen hoitajaksi ja holhoojaksi + se mahdollisuus että tämä mt-ongelmainen nainen saattaisi käytökseltään muuttua arvaamatattomaksi, ja vaaralliseksi itselleen, minulle ja kaikille.
On helpompi olla normaalin tasapainoisen ihmisen kanssa.
Mulla on diagnoosi. Mutta arvaa mitä? INHOAN holhoamista, hoidan omat asiani tasan itse. Ja inhoan myöskin ennakkoluuloista yleistämistä, joten sun kanssa en edes ryhtyisi parisuhteeseen, sikäli kun sellaista olisin hakemassa. Niin ja kaikki mt-ongelmasta kärsiväthän AUTOMAATTISESTI käyttäytyvät arvaamattomasti, jooh... ei hele millaisia käsityksiä. Vain pieni osa on niitä.
Ja mistä sä tiedät että se sun normaali ja tasapainoinen ihminen ON sitä? Mikä edes on normaali ja tasapainoinen?
Ja newsflash: sekin on normaalia, jos elämässä joskus käy niin että sairastuu. Se ei todellakaan tee ihmisestä epänormaalia.Diagnoosin saanut höpönassu voi nyt ottaa ihan rauhallisesti, jos pystyy mutta tämän vuodatuksen perusteella EI TAIDA pystyä, otat tämän kaiken tosi henkilökohtaisesti ja oletat että tarkoitukseni oli loukata tai olla epäkohtelias vaikka se ei ole totta.
Tässä kysyttiin vaan mielipidettä ja sen kerroin, harmi että se ei sinua miellytä.
Saatat olla ihminen jonka voi olla erittäin vaikeaa ymmärtää ketään joka on jostain asiasta erimieltä kuin mitä sinä itse olet.
Ja mitä itseeni tulee, niin olen parisuhteessa ja jos joskus olisin sinkku niin pystyn kyllä erottamaan ketä on enemmän tasapainoisempi kuin toinen.
No joopa joo... mitään ota henkilökohtaisesti tällaisella anonyymipalstalla, sä vaan olit epäkohtelias. Saathan sä olla mitä mieltä olet, mitään ole kieltänyt - mutta mulla on myös oikeus olla eri mieltä. Eikä sun tarvitse puhutella toisia ihmisiä alentuvasti, vaikka toisella olisi diagnoosi ja sulla ei (?) Mutta pidä vaan ennakkoluuloinen ja sovinistinen mielipiteesi, ihan rauhassa :) Ja saat olla eri mieltä ihan vapaasti saat olla mitä mieltä haluat. Ei se mun elämää oikeasti mitenkään koske. Tämä on mulle viihdettä.
Suosittelen Foucaultia, mikäli tämä aihe laajemmin kiinnostaa. Sieltä löytyy vastaukset. 1700-luvulta lähtien on ihmisiä vasta leimattu laajemmassa mielessä "hulluiksi, perustettu klinikoita, hoitolaitoksia, vankiloita, mielisairaaloita, jotta ne muut, toiset ,ne hullut saataisin pidettyä kunnon kansalaisista erossa. Foucault tutki juuri tätä laajasti, että missä vaiheessa tarkkaile ja rankaise (hänellä on juuri tämän niminen teoskin) tuli laajemmassa mielessä mukaan länsimaisiin yhteiskuntiin. Lääkätieteellä tässä on tietysti aivan keskeinen rooli, koska pitihän hulluudelle tietysti saada ns, formaalit tai empiiriset todisteet ja muodot, oireyhtymät ja diagnoosit, jotta niitä niillä voitiin oikeuttaa näitä valvonta -ja rankaisutoimia. Foucaultia kiinnosti erityisesti valtasuhteet ja hän tutki miten nämä vallanmuodot ilmenevät hulluuden määrittelyssä. Miten joku toinen voi sanoa jotain toista hulluksi ja millä perustein? Entä miten hulluus määritetään? No, määritys tapahtuu aina verrattuna johonkin toiseen - on siis dialektista. Jokin /jotkin asiat määritelläät yhteikunnassa aina normatiiviseksi (normit) ja toiset siis juuri näihin nähden ovat tietysti epänormatiivisia ja ihminen joka käyttää normien vastaisesti helposti määritellään sanalla "hullu" ,vaikkei olisi mitenkään edes kliinisesti sairas. Esimerkiksi yrittäjistä Suomessa käytetään usein sanaa "hullu" tai tiedeihmiehistä / taiteilijoista, he kun poikkeavat normista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmat eivät tee ihmisestä muuten täydellistä. Mt-ongelmien lisäksi ihminen voi olla vaikkapa moniallerginen, selkävaivainen, besserwisser ja päällepuhuja. Noissa on ihan riittävästi sietämistä ilman mt-ongelmiakin, joten miksi mt-ongelmat pitäisi siihen päälle vielä hyväksyä?
Mt-ongelmaisella on ongelman lisäksi luultavasti muitakin vikoja. Yhteensä niistä vain tulee liikaa.
Ei tee niiden puuttuminenkaan ihmisestä (näköjään) täydellistä.
Ja edelleen: sä et ole MISSÄÄN asemassa hyväksymään, sietämään, suvaitsemaan jne. toisia ihmisiä.
Kuka muuten on? Ja pitääkö seurustelukumppanilta siis sietää ja suvaita kaikki? Eri
1. Ei kukaan.
2. Ei, ei pidä suvaita esim. huonoa kohtelua tai pettämistä tai valehtelua jne. Sairaudet eivät ole sinun henkilökohtaista huonoa kohteluasi, niille ei niitä sairastava voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Foucaultia, mikäli tämä aihe laajemmin kiinnostaa. Sieltä löytyy vastaukset. 1700-luvulta lähtien on ihmisiä vasta leimattu laajemmassa mielessä "hulluiksi, perustettu klinikoita, hoitolaitoksia, vankiloita, mielisairaaloita, jotta ne muut, toiset ,ne hullut saataisin pidettyä kunnon kansalaisista erossa. Foucault tutki juuri tätä laajasti, että missä vaiheessa tarkkaile ja rankaise (hänellä on juuri tämän niminen teoskin) tuli laajemmassa mielessä mukaan länsimaisiin yhteiskuntiin. Lääkätieteellä tässä on tietysti aivan keskeinen rooli, koska pitihän hulluudelle tietysti saada ns, formaalit tai empiiriset todisteet ja muodot, oireyhtymät ja diagnoosit, jotta niitä niillä voitiin oikeuttaa näitä valvonta -ja rankaisutoimia. Foucaultia kiinnosti erityisesti valtasuhteet ja hän tutki miten nämä vallanmuodot ilmenevät hulluuden määrittelyssä. Miten joku toinen voi sanoa jotain toista hulluksi ja millä perustein? Entä miten hulluus määritetään? No, määritys tapahtuu aina verrattuna johonkin toiseen - on siis dialektista. Jokin /jotkin asiat määritelläät yhteikunnassa aina normatiiviseksi (normit) ja toiset siis juuri näihin nähden ovat tietysti epänormatiivisia ja ihminen joka käyttää normien vastaisesti helposti määritellään sanalla "hullu" ,vaikkei olisi mitenkään edes kliinisesti sairas. Esimerkiksi yrittäjistä Suomessa käytetään usein sanaa "hullu" tai tiedeihmiehistä / taiteilijoista, he kun poikkeavat normista.
Harmi kun tuli liikaa kirjoitusvirheitä, no mutta varmasti saatte pointin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmat eivät tee ihmisestä muuten täydellistä. Mt-ongelmien lisäksi ihminen voi olla vaikkapa moniallerginen, selkävaivainen, besserwisser ja päällepuhuja. Noissa on ihan riittävästi sietämistä ilman mt-ongelmiakin, joten miksi mt-ongelmat pitäisi siihen päälle vielä hyväksyä?
Mt-ongelmaisella on ongelman lisäksi luultavasti muitakin vikoja. Yhteensä niistä vain tulee liikaa.
Ja edelleen: sä et ole MISSÄÄN asemassa hyväksymään, sietämään, suvaitsemaan jne. toisia ihmisiä.
Totta kai olen. Minä päätän ihan itse ketä hyväksyn omaan lähipiiriini, ketä siedän ja ketä suvaitsen.
Sinäkö otat avosylin vastaan kaikki kiusaajasi, kaltoinkohtelijasi ja pahanilmanlinnut?
Vierailija kirjoitti:
Harva masentunut näyttää pystyvän myöntämään, miten kammottavaksi he tekevät läheistensä elämän.
Ei todellakaan ole herkkua arvuutella joka päivä onko toinen kyennyt lähtemään töihin. On hyvin kuluttavaa säpsähdellä öisin hereille miettimään, että oliko päivällä kuultu lause merkki itemurhan suunnittelusta. Syö energiaa varoa koko ajan sanojaan, että mitä tänään uskaltaa sanoa ja ottaa puheeksi ja mistä toisella alkaa syöksykierre. On uuvuttavaa vakuutella, että kyllä elämä vielä paremmaksi muuttuu, vaikka mitään merkkiä sellaisesta ei ole.
Kyllä me masentuneet huomataan jo miten hirveitä ihmisiä ja taakkoja olemme. Ihme että kukaan ei ole ehdottanut eutansiaa vielä.
Olen ollut ns. normaali ja terve ja elämä oli niiiiiin paljon helpompaa tuolloin. Kuvittele vaikka että terve ja sairas tekee samaa työtä, mutta samaan aikaan sairaan pitää tasapainoilla sen sairauden kanssa koko ajan. Siinä tarvitaan 2 kertaa enemmän energiaa ja keskittymistä päivän mittaan kun normot voi vain lipua arjen lävitse paljoa miettimättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva masentunut näyttää pystyvän myöntämään, miten kammottavaksi he tekevät läheistensä elämän.
Ei todellakaan ole herkkua arvuutella joka päivä onko toinen kyennyt lähtemään töihin. On hyvin kuluttavaa säpsähdellä öisin hereille miettimään, että oliko päivällä kuultu lause merkki itemurhan suunnittelusta. Syö energiaa varoa koko ajan sanojaan, että mitä tänään uskaltaa sanoa ja ottaa puheeksi ja mistä toisella alkaa syöksykierre. On uuvuttavaa vakuutella, että kyllä elämä vielä paremmaksi muuttuu, vaikka mitään merkkiä sellaisesta ei ole.
Kyllä me masentuneet huomataan jo miten hirveitä ihmisiä ja taakkoja olemme. Ihme että kukaan ei ole ehdottanut eutansiaa vielä.
Olen ollut ns. normaali ja terve ja elämä oli niiiiiin paljon helpompaa tuolloin. Kuvittele vaikka että terve ja sairas tekee samaa työtä, mutta samaan aikaan sairaan pitää tasapainoilla sen sairauden kanssa koko ajan. Siinä tarvitaan 2 kertaa enemmän energiaa ja keskittymistä päivän mittaan kun normot voi vain lipua arjen lävitse paljoa miettimättä mitään.
Kyllä minä nuo asiat tiedän. Ei minulla silti ole velvollisuutta ottaa sinua puolisoksi. Ystäväksi olet tervetullut.
No jos saa valita onko itsellä mt-ongelmia vai ei niin varmaan aika monelle se olisi ehdoton ei joten miksi niitä haluaisi parisuhteen kautta? Mielenterveyttään voi hoitaa omatoimisestikin, ihmiset jotka eivät ole kaappihulluja mutta omaksuva mt-ongelmaisuuden identiteetikseen ovat mielestäni hieman reppanoita ja epäilyttäviä, en uskaltaisi lapsiakaan sellaisen kanssa tehdä (en tosin kaappihullunkaan kanssa). Fyysisiä vammoja taas hyväksyisin aika pitkällekin.
Toivon sinulle mt-ongelmaisia lapsia. Muistat sitten nämä omat sanasi.