Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit alttarilla OFFICIAL 2018
02.09.2018 |
Kommentit (8881)
Vierailija kirjoitti:
Minunkaan mielestäni Sini ja Vesa eivät vaikuta kovin ihastuneilta, enemmän tuollaista kaverimeininkiä. Vesa kavereineen vaikuttaa olevan jopa vähän hipsterityylinen, Sini tuntuu olevan kuitenkin aika eri maailmasta.
Tulin ajatelleeksi, että itse asiassa Eetu ja Sini voisivat olla ihan hyvä pari :D Kummatkin sellaisia peruspositiivisia, sympaattisia ja tietyllä tavalla "yksinkertaisia" (en nyt siis tarkoita pelkästään älykkyyttä, vaan vaikuttavat kumpikin sellaisilta aika suoraviivaisilta käytännön ihmisiltä). Jotenkin tulee sellainen vaikutelma, että Sini tykkäisi kovasti Eetun rakkauslauluista yms eikä Sini varmaan tuntisi oloaan samallal avalla alakynnessä olevaksi tai "sivistettäväksi" kuin Vesan kanssa. He voisivat hihitellä kaiket päivät yhdessä! :D
Eetuko olisi äijä sängyssä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovimista tarvitaan, mutta missä menee raja, että se luoviminen ei ole liiallista tai siihen sokeutuu? Joskus kun ollaan pitempään yhdessä, niin sellainen tapa, joka ei kuulu hyvään suhteeseen muuttuukin luonnolliseksi toimintatavaksi.
Tahtoo käydä niin, että rajoja aletaan venyttää. Luovija luovii aina vain enemmän ja toinen menee aina vain pitemmälle.
Se on kuin kumilanka, joka vanhetessaan alkaa antaa periksi ja haurastuu.
Ensin kumilanka napsahtaa ehkä napakastikin takaisin, mutta pikkuhiljaa se venyy ja ja veto hidastuu, lopulta se lakkaa toimittamasta sitä virkaa mitä varten on ajateltu. Varsinkin silloin kun kumilangan kestävyyttä koetellaan usein ja kerta toisensa jälkeen. Harvemmin venytettynä ja käytettynä napakkuus pysyy pitempään.
Rosan ja Eetun istuessa psykologin sohvalla, D. kysyi sen suuntaista, että mistä heidän vaikeutensa heidän itsensä mielestä johtuvat, niin Rosa nopeasti kertoi oman kantansa. Ilmeisesti kokee olevansa suora ja rehellinen ihminen?! Kertoi että hän ei tunne samoin Eetua kohtaan, kuin Eetu häntä. Ihmetteli mihin ihastumisen tunteet Eetua kohtaan olivat hävinneet! Hääpäivänä Rosa oli aivan ihastuksissaan. Kertoi kameralle olevansa todella iloinen, että hänelle oli valittu puolisoksi uniformupukuinen mies. Hänen ystävässäkin kuulemma tietävät, että hän ihailee uniformupukuisia miehiä! Varmasti oli jännittänyt, kuten jokainen tähän formaattiin osallistunut,, että millainen henkilö hänelle on valittu. Ja ensimmäiseksi näkee henkilöstä vain ulkoisen olemuksen. Rosa oli siis helpottuneen iloinen. Vielä aivan häämatkan ensimmäisen päivän kesti tämä univormun tuoma ihastus. Kun puku oli vaan edelleen vaihtunut aivan tavallisiin nuoren miehen vaatteisiin, niin alkuhelpotus, ja innostus olikin hävinnyt. Rosa siis ihmettelee ”tunteiden häviämistä”. Eetu joutuu kuuntelemaan tätä vieressä istuen. Näyttää surulliselta, ja ymmärrettävästi hakee
Itsestään vikaa. Ei olisi ihme, jos tuntisi huonommuutta.. Toivottavasti asiantuntijat muistuttavat Rosaa, mikä on tämän formaatin idea: Alttarilla tavataan ensimmäisen kerran. Ensivaikultman ei pidä antaa määrittää tutustumiseen heittäytymistä. Ei siis positiivisen helpotuksenkaan! Rosa, Rosa! Ihastumisen tunne ei ollut kohdallasi edes alkanut! Ei ole siis tunteesi mihinkään hävinnyt! Eetu sitä vastoin on ymmärtänyt formaatit, ja yrittänyt tutustua Rosaan, ja ollut pitkämielinen . Ilmeisesti kasvatettu siten, että on iso kynnys loukata toista, tai ilmaista ”suoraan ja rehellisesti” negatiivisessä tunteitaan toista ihmistä kohtaan.
En myöskään ymmärrä psykologin analyysiä, siitä kumpi on introvertti, kumpi extrovertti. Siis Eetuko muka introvertti? Sisäänpäin kääntynyt, yksinäisyydessä viihtyvä? Rosa extrovertti: D:n mukaan reipas ja nopea! Kyllä! Ehkä! Seurassa viihtyvä?! Ehkä, kun itselleen sopii! Viihtyvätkö kuitenkaan muut hänen seurassaan?!
Toivon, että Eetu saa tarvitessaan apua asiantuntijoilta. Väärin tulla nolatuksi, vain koska on kyennyt hillitsemään itsensä. Ymmärtänyt mihin ohjelmaan onnlähtenyt, ja yrittää toimia sen mukaan.
Onhan näissä Ensitreffi-pareissa jo vuosien ajan ollut joitakin tyyppejä jotka ovat iki-sinkkuiksi luotuja.
Jos mikään ei kelpaa, niin sinkkuna on paras olla.
Tietty toisinkin päin : kuka jaksaa edes jäädä voimakastahtoisen kumppanin myllytykseen.
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä siis se *itsekäs*, jos annan, esimerkiksi vaikeasti vammautuessani, kumppanille vapauden? Pitäisikö sen kumppanin vain jäädä siihen, kun on valinnut sen *epäitsekkyyden*?
Vaikka minä kärsin henkisesti, kun tajuan, että hän on siinä vain velvollisuudesta? Koska velvollisuus tai *tahtominen* ei ole se syy, jonka takia minä haluan hänen siihen jäävän?
Kääntyikö tuo kertomana nyt jotenkin väärin päin? Eli kumppani ei saisi lähteä vaikka se *muuttunut* nimenomaan haluaisi hänen lähtevän? *Itsekäs* on se joka luopuu sen vuoksi kun haluaa toiselle mahdollisuuden elää vapaana tai ehkä jonkun muun kanssa?
Koska itse ei enää voi niitä asioita antaa joita haluaisi, mutta se on mahdotonta? Ja kokee, että silloin on väärin pitää kumppaninsa riippuvaisena itsessään? Ja haluaa toimia oikeudenmukaisesti?
Oletko kokenut tuon, mihin kerrot olevasi valmis? Jos et, ei kannattaisi lupailla. Asiat nimittäin tuntuvat melko erilaisilta kuvitelmissa kuin raa’an todellisuuden iskiessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö asiantuntijoille tullut jo haastattelussa selville Rosan luonne. Kai siellä on kysytty mies makua. Luonnetta. Kuka haluaa Rosan. ???
Mäkin muuten ihmettelin tuota Dunderfeltin introvertti-ekstrovertti -jaottelua. Sen mukaan miten itse olen ymmärtänyt, niin Rosahan on nimenomaan introvertti, koska tarvitsee yksinoloa ja lataa akkujaan parhaiten yksin. Eetu taas vaikuttaa olevan hyvinkin seurallinen ja kaipaa läheisyyttä, vaikka onkin muuten rauhallinen. Ei introvertti tai ekstrovertti tarkoita sitä, millainen temperamentti ihmisellä on. Toki Dunderihan tässä se psykologi on, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä siis se *itsekäs*, jos annan, esimerkiksi vaikeasti vammautuessani, kumppanille vapauden? Pitäisikö sen kumppanin vain jäädä siihen, kun on valinnut sen *epäitsekkyyden*?
Vaikka minä kärsin henkisesti, kun tajuan, että hän on siinä vain velvollisuudesta? Koska velvollisuus tai *tahtominen* ei ole se syy, jonka takia minä haluan hänen siihen jäävän?
Kääntyikö tuo kertomana nyt jotenkin väärin päin? Eli kumppani ei saisi lähteä vaikka se *muuttunut* nimenomaan haluaisi hänen lähtevän? *Itsekäs* on se joka luopuu sen vuoksi kun haluaa toiselle mahdollisuuden elää vapaana tai ehkä jonkun muun kanssa?
Koska itse ei enää voi niitä asioita antaa joita haluaisi, mutta se on mahdotonta? Ja kokee, että silloin on väärin pitää kumppaninsa riippuvaisena itsessään? Ja haluaa toimia oikeudenmukaisesti?
Ei tietenkään tuota tarkoitettu!
Mutta jos tahdot, että tuossa tilanteessa puolisosi lähtee, viet häneltä mahdollisuuden löytää rakkaus kanssasi uudelleen, erilaisena kuin ennen. Tuohan on ollut hyvin tyypillistä historiassa esim. sotien takia. Rintamalta on palannut eri mies, ainakin henkisesti, mahdollisesti myös fyysisesti vammautunut. Pahimmassa tapauksessa on katkeroiduttu ja kadotettu rakkaus. Parhaimmassa löydetty rakkaus uudenlaisena, koska entiseen rakkauteen ei sodan kovien kokemusten takia ole voitu palata.
Tällaista todellisuutta on muualla maailmassa edelleenkin juuri sotaa käyvissä maissa. Onnellisia ja onnettomia tarinoita sodista palanneista on kuultu. Ja se on vain yhdenlainen avioliittoon kohdistunut koettelemus. Silloinhan juuri TAHTOMINEN korostuu, jota vihkikaavassa luvataan.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin muuten ihmettelin tuota Dunderfeltin introvertti-ekstrovertti -jaottelua. Sen mukaan miten itse olen ymmärtänyt, niin Rosahan on nimenomaan introvertti, koska tarvitsee yksinoloa ja lataa akkujaan parhaiten yksin. Eetu taas vaikuttaa olevan hyvinkin seurallinen ja kaipaa läheisyyttä, vaikka onkin muuten rauhallinen. Ei introvertti tai ekstrovertti tarkoita sitä, millainen temperamentti ihmisellä on. Toki Dunderihan tässä se psykologi on, mutta...
Tästä juuri huomaa, miten vähän me tunnemme mukana olevia pareja. Meillä tietona vain nämä leikatut pätkät. Tony viettänyt enemmän aikaa molempien kanssa, eli varmasti parempi käsitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö asiantuntijoille tullut jo haastattelussa selville Rosan luonne. Kai siellä on kysytty mies makua. Luonnetta. Kuka haluaa Rosan. ???
Eikö alussa ollut, että Rosa kaipaa itsenäistä miestä joka osaa pitää puolensa, koska rosalla taipumus jyrätä (sen kertoi itse) myös urheilullista ja aktiivista miestä. Eetu toivoi vain hyvän näköistä, koska vetovoima tärkeä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Eetu ala tvssa räyhäämään. Ilmeisesti yrittää tosissaan jos kuitenkin avioliitto pysyisi kasassa ja uskoo Rosaan. Eetuna pamauttaisin nyrkin pöytään ja sanoisin että tämä loppu tähän. Lähtisin kotiin.
Rosan kaltainen nainen tarvitsee miehen asettamat rajat jotka mies pitää tarvittaessa räyhäten. Kun rajat on asetettu, saattaa olla että ei tarvitse räyhätä kuin kerran vuodessa. Mutta olisi aika temppu räyhätä telkkarissa, ja asiaan kuuluva Rosan taipuminen voisi olla liian intiimiä ja nolaavaa Rosalle kaiken kansan katseltavana telkussa. Jos olisin Eetu, jatkaisin vielä Rosan kanssa viimeisessä jaksossa ja kameroiden sammuttua koittaisin vielä muutaman viikon, nyt päin naamaa huutaminen keinovalikoimassa mukana.
Räyhätä? Kuka mies haluaa suhteen, jossa on pakko räyhätä naiselleen? Ja jossa nainen odottaa, että mies räyhää? Ihme touhua. Ei kukaan täyspäinen mies sellaista naista itselleen halua. Jääköön keskenään sellaiset naiset, jotka eivät osaa olla ilman että heille räyhätään. Palautettava kotiin iskän helmoihin kasvamaan, iskä räyhätköön ja asettakoon rajoja teinitytölleen.
Kyllä leijonauroksen pitää välillä karjaista, ei se ole mikään ihmejuttu ole 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tuota puolison "vapauttamista" siinä tilanteessa, että itse olisin esim. vakavasti sairas ja olisin sitä mieltä, että edellytyksiä avioliiton jatkamiselle mielekkäällä tavalla ei olisi. Kuka sen määrittelee ja päättää? Olisiko minulla oikeus tehdä se päätös yksin, oman olotilani tai tunteideni takia? Entä jos mieheni olisi ihan toista mieltä? Tavallaan toivon, että hän olisi, sehän tarkoittaisi, että hän haluaisi olla kanssani niin hyvinä kuin pahoina päivinä, joka onkin tietyllä tapaa avioliiton tarkoitus.
Olen läheltä seurannut omien vanhempieni elämää, kun äitini sairastui ja sairasti vuosikausia. Eihän se helppoa ollut heillekään, mutta sitkeydellä ja pitkän avioliiton tuomalla rakkaudella/välittämisellä/arvostuksella/kumppanuudella siitä selvisivät. En usko, että isäni olisi halunnut vapautua vaimostaan, vaikka sitä mahdollisuutta olisi tarjottu, emme toki ole ikinä siitä keskustelleet. Luulen, että sellaista vapautumista olisi lähipiirin ollut aika vaikeaa hyväksyä, vaikka vanhempani olisivat yksissä tuumin siihen päätyneet. Sosiaalinen paine huolehtia puolisosta loppuun saakka on aika kova, kun täytyy olla "hyvä puoliso" ja erilaiseen ratkaisuun päätyjät helposti tuomittaisiin, näin luulen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Eetu ala tvssa räyhäämään. Ilmeisesti yrittää tosissaan jos kuitenkin avioliitto pysyisi kasassa ja uskoo Rosaan. Eetuna pamauttaisin nyrkin pöytään ja sanoisin että tämä loppu tähän. Lähtisin kotiin.
Rosan kaltainen nainen tarvitsee miehen asettamat rajat jotka mies pitää tarvittaessa räyhäten. Kun rajat on asetettu, saattaa olla että ei tarvitse räyhätä kuin kerran vuodessa. Mutta olisi aika temppu räyhätä telkkarissa, ja asiaan kuuluva Rosan taipuminen voisi olla liian intiimiä ja nolaavaa Rosalle kaiken kansan katseltavana telkussa. Jos olisin Eetu, jatkaisin vielä Rosan kanssa viimeisessä jaksossa ja kameroiden sammuttua koittaisin vielä muutaman viikon, nyt päin naamaa huutaminen keinovalikoimassa mukana.
Räyhätä? Kuka mies haluaa suhteen, jossa on pakko räyhätä naiselleen? Ja jossa nainen odottaa, että mies räyhää? Ihme touhua. Ei kukaan täyspäinen mies sellaista naista itselleen halua. Jääköön keskenään sellaiset naiset, jotka eivät osaa olla ilman että heille räyhätään. Palautettava kotiin iskän helmoihin kasvamaan, iskä räyhätköön ja asettakoon rajoja teinitytölleen.
Kyllä leijonauroksen pitää välillä karjaista, ei se ole mikään ihmejuttu ole 😁
Jos mulle mies karjaisee, niin karjaisen kyllä kovempaa takaisin. Menkööt muualle karjumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en myöskään kuuntelis minkäänlaista räyhäämistä tai karjumista. En ymmärrä tollasta että aikuinen ihminen pitäis jotenkin ”laittaa ruotuun”. Täälläkin jotkut ovat kehuskelleet miten mies välillä komentaa heitä, mutta kyllä ihmisen pitää itse huolehtia tasapainosta ja käytöksestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä siis se *itsekäs*, jos annan, esimerkiksi vaikeasti vammautuessani, kumppanille vapauden? Pitäisikö sen kumppanin vain jäädä siihen, kun on valinnut sen *epäitsekkyyden*?
Vaikka minä kärsin henkisesti, kun tajuan, että hän on siinä vain velvollisuudesta? Koska velvollisuus tai *tahtominen* ei ole se syy, jonka takia minä haluan hänen siihen jäävän?
Kääntyikö tuo kertomana nyt jotenkin väärin päin? Eli kumppani ei saisi lähteä vaikka se *muuttunut* nimenomaan haluaisi hänen lähtevän? *Itsekäs* on se joka luopuu sen vuoksi kun haluaa toiselle mahdollisuuden elää vapaana tai ehkä jonkun muun kanssa?
Koska itse ei enää voi niitä asioita antaa joita haluaisi, mutta se on mahdotonta? Ja kokee, että silloin on väärin pitää kumppaninsa riippuvaisena itsessään? Ja haluaa toimia oikeudenmukaisesti?Oletko kokenut tuon, mihin kerrot olevasi valmis? Jos et, ei kannattaisi lupailla. Asiat nimittäin tuntuvat melko erilaisilta kuvitelmissa kuin raa’an todellisuuden iskiessä.
En ole kokenut esimerkiksi vammautumista, mutta olen luopunut rakastamastini ihmisestä, vaikka itse rakastan, mutta olen huomannut, että hän on kanssani esimerkiksi säälistä tai velvollisuudesta tai huomannut, että rakastaa vielä entistäkin.
Minulle olisi erittäin vaikeaa olla suhteessa, jossa kokisin olevani toiselle taakka tai, että estäisin (suhteemme vuoksI) häntä elämästä vailla omia unelmia tai asioita tai nautintoja jotka tiedän hänelle tärkeäksi. Saati, että huomasin olevani hänelle vastenmielinen tai hän tekisi jotain vastentahtoisesti, esimerkiksi rakastelussa tai yleensä läheisyydessä.
Myös se, että älykkyyteni tai toimintakykyni alensi niin, että emme enää pysyisi tasavertaiseen kommunikointiin ja toimintatapoihin.
Js tietäison, että kumppanini olisi esimerkiksi nauttinut paljon seksistä ja nyt emme pystyisi enää siitä keskenäme nauttimaan niin en haluaisi häntä sitoa itseeni. Antaisin hänelle vapauden mennä ja etsiä uusi kumppani.
Pelkkä tahto tai rakkaus ei kuitenkaan korvaa sitä todellista fyysistä asiaa, ainakaan pitemmän päälle.
Esimerkiksi jos olisin pitkään niin masentunut, etten edes sietäisi miestä lähelleni enkä näyttäisi mitään hellyydenosoitusta hänelle.
Tai en vain fyysisesti enää pysyisi.
Kärsisin siitä kun näkisin mieheni olevan onneton tai joutuvan typistämään elämäänsä minun vuokseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Eetu ala tvssa räyhäämään. Ilmeisesti yrittää tosissaan jos kuitenkin avioliitto pysyisi kasassa ja uskoo Rosaan. Eetuna pamauttaisin nyrkin pöytään ja sanoisin että tämä loppu tähän. Lähtisin kotiin.
Rosan kaltainen nainen tarvitsee miehen asettamat rajat jotka mies pitää tarvittaessa räyhäten. Kun rajat on asetettu, saattaa olla että ei tarvitse räyhätä kuin kerran vuodessa. Mutta olisi aika temppu räyhätä telkkarissa, ja asiaan kuuluva Rosan taipuminen voisi olla liian intiimiä ja nolaavaa Rosalle kaiken kansan katseltavana telkussa. Jos olisin Eetu, jatkaisin vielä Rosan kanssa viimeisessä jaksossa ja kameroiden sammuttua koittaisin vielä muutaman viikon, nyt päin naamaa huutaminen keinovalikoimassa mukana.
Räyhätä? Kuka mies haluaa suhteen, jossa on pakko räyhätä naiselleen? Ja jossa nainen odottaa, että mies räyhää? Ihme touhua. Ei kukaan täyspäinen mies sellaista naista itselleen halua. Jääköön keskenään sellaiset naiset, jotka eivät osaa olla ilman että heille räyhätään. Palautettava kotiin iskän helmoihin kasvamaan, iskä räyhätköön ja asettakoon rajoja teinitytölleen.
Kyllä leijonauroksen pitää välillä karjaista, ei se ole mikään ihmejuttu ole 😁
Jos mulle mies karjaisee, niin karjaisen kyllä kovempaa takaisin. Menkööt muualle karjumaan.
Onko miehesi kuin Eetu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Eetu ala tvssa räyhäämään. Ilmeisesti yrittää tosissaan jos kuitenkin avioliitto pysyisi kasassa ja uskoo Rosaan. Eetuna pamauttaisin nyrkin pöytään ja sanoisin että tämä loppu tähän. Lähtisin kotiin.
Rosan kaltainen nainen tarvitsee miehen asettamat rajat jotka mies pitää tarvittaessa räyhäten. Kun rajat on asetettu, saattaa olla että ei tarvitse räyhätä kuin kerran vuodessa. Mutta olisi aika temppu räyhätä telkkarissa, ja asiaan kuuluva Rosan taipuminen voisi olla liian intiimiä ja nolaavaa Rosalle kaiken kansan katseltavana telkussa. Jos olisin Eetu, jatkaisin vielä Rosan kanssa viimeisessä jaksossa ja kameroiden sammuttua koittaisin vielä muutaman viikon, nyt päin naamaa huutaminen keinovalikoimassa mukana.
Räyhätä? Kuka mies haluaa suhteen, jossa on pakko räyhätä naiselleen? Ja jossa nainen odottaa, että mies räyhää? Ihme touhua. Ei kukaan täyspäinen mies sellaista naista itselleen halua. Jääköön keskenään sellaiset naiset, jotka eivät osaa olla ilman että heille räyhätään. Palautettava kotiin iskän helmoihin kasvamaan, iskä räyhätköön ja asettakoon rajoja teinitytölleen.
Kyllä leijonauroksen pitää välillä karjaista, ei se ole mikään ihmejuttu ole 😁
Jos mulle mies karjaisee, niin karjaisen kyllä kovempaa takaisin. Menkööt muualle karjumaan.
Onko miehesi kuin Eetu?
Ei. Mieheni on yrittänyt kyllä karjua minulle, mutta karjaisin kovempaa takaisin ja sanoin että lopeta karjuminen. Sen jälkeen kumpikaan meistä ei ole karjunut vaan ollaan oltu onnellisia ihan ilman huutamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin muuten ihmettelin tuota Dunderfeltin introvertti-ekstrovertti -jaottelua. Sen mukaan miten itse olen ymmärtänyt, niin Rosahan on nimenomaan introvertti, koska tarvitsee yksinoloa ja lataa akkujaan parhaiten yksin. Eetu taas vaikuttaa olevan hyvinkin seurallinen ja kaipaa läheisyyttä, vaikka onkin muuten rauhallinen. Ei introvertti tai ekstrovertti tarkoita sitä, millainen temperamentti ihmisellä on. Toki Dunderihan tässä se psykologi on, mutta...
Tästä juuri huomaa, miten vähän me tunnemme mukana olevia pareja. Meillä tietona vain nämä leikatut pätkät. Tony viettänyt enemmän aikaa molempien kanssa, eli varmasti parempi käsitys.
Aivan Dunderfelt on toki psykologi, mutta myös ihminen, mies, ja paljon Rosaa vanhempi mies. Kun D. Kuvaili R:aa reippaaksi extrovertiksi, oli Rosan hymyilevä ilme todella tyytyväinen, ja nyökyttelevä. Rosa on olemukseltaan hyvin pikkutyttömäinen, ja söpö. Tämän vielä ”reippaus” päälle! Vetoaa hyvin varsinkin
vanhempaan mieheen.
En usko mitenkään, että henkilöstä olisi saatu muutaman viikon kuluessa näin paljon materiaalia henkilön tylyistä sanoista, kyllästyneistä toiseen (samassa ”veneessä” olevaan) henkilöön kohdistuvista katseista,
itsekkäistä lauseista, jne. kuin Rosasta, ellei näitä hänestä löytyisi enemmän kuin on suotavaa. Rosan säteilevän söpöli-ilmeet hänen puhuessaan Dunderfeltille, ovat täydellisesti hämänneet asiantuntijat. Samaa säteilyä on Rosassa nähty esim. uniformupukuisen vieraan miehen nähdessään, ja esim. oman uintiharrastuksensa parissa Eetun kanssa ollessaan. Muutoin Eetun kanssa parhaimmillaankin, käyttäytynyt kuin omasta ajastaan hampaat irvessä luopumaan joutunut kyllästyneen oloinen aikuinen lapsen seurassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin muuten ihmettelin tuota Dunderfeltin introvertti-ekstrovertti -jaottelua. Sen mukaan miten itse olen ymmärtänyt, niin Rosahan on nimenomaan introvertti, koska tarvitsee yksinoloa ja lataa akkujaan parhaiten yksin. Eetu taas vaikuttaa olevan hyvinkin seurallinen ja kaipaa läheisyyttä, vaikka onkin muuten rauhallinen. Ei introvertti tai ekstrovertti tarkoita sitä, millainen temperamentti ihmisellä on. Toki Dunderihan tässä se psykologi on, mutta...
Tästä juuri huomaa, miten vähän me tunnemme mukana olevia pareja. Meillä tietona vain nämä leikatut pätkät. Tony viettänyt enemmän aikaa molempien kanssa, eli varmasti parempi käsitys.
Aivan Dunderfelt on toki psykologi, mutta myös ihminen, mies, ja paljon Rosaa vanhempi mies. Kun D. Kuvaili R:aa reippaaksi extrovertiksi, oli Rosan hymyilevä ilme todella tyytyväinen, ja nyökyttelevä. Rosa on olemukseltaan hyvin pikkutyttömäinen, ja söpö. Tämän vielä ”reippaus” päälle! Vetoaa hyvin varsinkin
vanhempaan mieheen.
En usko mitenkään, että henkilöstä olisi saatu muutaman viikon kuluessa näin paljon materiaalia henkilön tylyistä sanoista, kyllästyneistä toiseen (samassa ”veneessä” olevaan) henkilöön kohdistuvista katseista,
itsekkäistä lauseista, jne. kuin Rosasta, ellei näitä hänestä löytyisi enemmän kuin on suotavaa. Rosan säteilevän söpöli-ilmeet hänen puhuessaan Dunderfeltille, ovat täydellisesti hämänneet asiantuntijat. Samaa säteilyä on Rosassa nähty esim. uniformupukuisen vieraan miehen nähdessään, ja esim. oman uintiharrastuksensa parissa Eetun kanssa ollessaan. Muutoin Eetun kanssa parhaimmillaankin, käyttäytynyt kuin omasta ajastaan hampaat irvessä luopumaan joutunut kyllästyneen oloinen aikuinen lapsen seurassa!
Ja pitää muistaa, että tuossa ohjelmaformaatissa nuo naimisiin menneet osallistujat ei ole hoitosuhteessa ohjelman asiantuntijoihin eli psykologiin tai terapeuttiin. Niiden asiantuntijoiden rooli on ihan toisenlainen kuin mitä se rooli on silloin, kun kyseessä on hoitosuhde (eli potilas-psykologi-yhteistyösuhde). Tässä ohjelmassa se rooli on eräänlaisen valmentajan rooli. Psykologikoulutuksen saanut tai terapiakoulutuksen saanut toimii erilailla silloin kun kyseessä on oma potilas ja silloin kun kyseessä on valmennettava.
Ketju on lukittu.
Ihmiset on kyllä ahtaita omine yksioikoisine näkemyksineen. Esim. oma isäni oli uudessa liitossa, mutta eivät asuneet yhdessä. Totta kai näkivät paljon toisiaan, mutta kummallakin oli silti omakin asunto, sillä varmasti ekassa liitossa oli jo huomattu, ettei se vaan toimi. Eivät ole ainoita laatuaan. Mikä velvollisuus olisi olla juridisesti heikommassa asemassa sen takia, että tarvitsee omaa tilaa? Ei niin mikään.