Ensitreffit alttarilla OFFICIAL 2018

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne Heikkiä joten voin vain arvailla, mutta luulen, että hän saattaa sanalla hienosteleva nainen tarkoittaa sellaista 50-luvun amerikkalaista paremman yhteiskuntaluokan hillittyä naista, joka ei naura kovaa ääneen vaan pikemminkin kihertää siveästi, pukeutuu nudevärisiin sukkahousuihin ja sievään polvipituiseen hameeseen ja mohairpalmikkoneuleeseen tai paitapuseroon, istuu jalat ristissä hieman sivulle taivutettuna (siveästi), käyttää helmikorvakoruja, kampaus on sellainen siisti ja hillitty lainekihara, ei kiroile, ei ole jätkämäinen, ei koskaan kerro ronskeja juttuja, puhuu hillitysti mutta iloisesti (ei kuitenkaan kuplivan iloisesti), pysyttelee hieman taka-alalla mutta nätisti hymyillen jos seurueessa on muita miehiä kuin oma mies, omaa hienostuneet pöytätavat, käyttää vähän sellaista ylemmän yhteiskuntaluokan korukieltä puhetyylinä (ehkä ajoittain jopa kirjakieltä) ja harrastaa lukemista, käsitöitä, sistustamista sekä sisustuksesta keskustelua ystävättärien kanssa. 

Tätä mäkin ajattelin. Vähän joo ulkoistakin olemusta tarkoittaa, mutta lähinnä sitä luonnetta ja käytöstä.

Toisaalta Heikki vois ymmärtää että elämä Miinan kanssa voi olla hauskempaa ja helpompaa.

Ja vois ymmärtää, että sellaisen hillitymmän kuivakan huumorin ja viileän asiallisen naisen saadakseen pitäis itsekin olla vähän parempi. Nää hillityt naiset kun on yhtä nirsoja kuin Heikkikin.

Pitäis ostaa isompi asunto, jossa vähän antiikkia ja siisti yleisilme. Juoksuharrastus nyt vähintään ja vieläkin astetta tyylikkäämpi pukeutuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Rosa saa nyt aika paljon kritiikkiä ihan turhastakin. Alkaa tuntua, ettei hän tee enää mitään oikein. En todellakaan fanita häntä, mutta kyllä mäkin varmaan reippaana ihmisenä jo turhautuisin Eetun vässykkään. Näillä kahdella on aivan erilaiset temperamentit, eikä mitenkään hyvällä tavalla.

Asenne on ollut p*rseestä jo häämatkalta asti. Ei tule sellainen olo, että Rosa olisi yrittänyt avoimin mielin tutustua Eetuun ja pikkuhiljaa todennut heidän olevan huono pari. Mun mielestä Rosa teki kylläkin kiltisti, kun hän tarjoutui siivoamaan Eetun kämpän, mutta loppujen lopuksi hän pilasi senkin ainaisella motkotuksellaan. Temperamenttieroa suurempi ongelma heillä näyttääkin olevan Rosan negatiivisuus, ja siitä häntä täällä kritisoidaan.

No miten Eetu ei voi tietää, missä pesuaineita säilytetään? Ei taida paljon siivoilla. Minusta se siivouskohtaus ei ollut ollenkaan niin paha kuin on annettu ymmärtää. Kyllä Rosa yritti siinä olla positiivisella asenteella, mitä nyt ihan lopussa jumittui ehkä liialti kuvailemaan pölyn ja tahrojen määrää. Ihmettelen kuitenkin, miten voi tulla Eetulle yllätyksenä, kun kerta itse siivoilee vissiin ilman pesuainetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne Heikkiä joten voin vain arvailla, mutta luulen, että hän saattaa sanalla hienosteleva nainen tarkoittaa sellaista 50-luvun amerikkalaista paremman yhteiskuntaluokan hillittyä naista, joka ei naura kovaa ääneen vaan pikemminkin kihertää siveästi, pukeutuu nudevärisiin sukkahousuihin ja sievään polvipituiseen hameeseen ja mohairpalmikkoneuleeseen tai paitapuseroon, istuu jalat ristissä hieman sivulle taivutettuna (siveästi), käyttää helmikorvakoruja, kampaus on sellainen siisti ja hillitty lainekihara, ei kiroile, ei ole jätkämäinen, ei koskaan kerro ronskeja juttuja, puhuu hillitysti mutta iloisesti (ei kuitenkaan kuplivan iloisesti), pysyttelee hieman taka-alalla mutta nätisti hymyillen jos seurueessa on muita miehiä kuin oma mies, omaa hienostuneet pöytätavat, käyttää vähän sellaista ylemmän yhteiskuntaluokan korukieltä puhetyylinä (ehkä ajoittain jopa kirjakieltä) ja harrastaa lukemista, käsitöitä, sistustamista sekä sisustuksesta keskustelua ystävättärien kanssa. 

Tätä mäkin ajattelin. Vähän joo ulkoistakin olemusta tarkoittaa, mutta lähinnä sitä luonnetta ja käytöstä.

Toisaalta Heikki vois ymmärtää että elämä Miinan kanssa voi olla hauskempaa ja helpompaa.

Ja vois ymmärtää, että sellaisen hillitymmän kuivakan huumorin ja viileän asiallisen naisen saadakseen pitäis itsekin olla vähän parempi. Nää hillityt naiset kun on yhtä nirsoja kuin Heikkikin.

Pitäis ostaa isompi asunto, jossa vähän antiikkia ja siisti yleisilme. Juoksuharrastus nyt vähintään ja vieläkin astetta tyylikkäämpi pukeutuminen.

Oikeudenmukaisuutta pohtiva uskonnollinen mies ja  köyhyystututkija? Tuskin tuollainen konservatiivinen tyyli ja nainen hänellä mielessä, pikemminkin uskovaisten piirissä oleva muotisuunta (hyvin naisellinen mutta "säädyllinen" pukeutuminen, pitkät hameet ym).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Rosa saa nyt aika paljon kritiikkiä ihan turhastakin. Alkaa tuntua, ettei hän tee enää mitään oikein. En todellakaan fanita häntä, mutta kyllä mäkin varmaan reippaana ihmisenä jo turhautuisin Eetun vässykkään. Näillä kahdella on aivan erilaiset temperamentit, eikä mitenkään hyvällä tavalla.

Asenne on ollut p*rseestä jo häämatkalta asti. Ei tule sellainen olo, että Rosa olisi yrittänyt avoimin mielin tutustua Eetuun ja pikkuhiljaa todennut heidän olevan huono pari. Mun mielestä Rosa teki kylläkin kiltisti, kun hän tarjoutui siivoamaan Eetun kämpän, mutta loppujen lopuksi hän pilasi senkin ainaisella motkotuksellaan. Temperamenttieroa suurempi ongelma heillä näyttääkin olevan Rosan negatiivisuus, ja siitä häntä täällä kritisoidaan.

No miten Eetu ei voi tietää, missä pesuaineita säilytetään? Ei taida paljon siivoilla. Minusta se siivouskohtaus ei ollut ollenkaan niin paha kuin on annettu ymmärtää. Kyllä Rosa yritti siinä olla positiivisella asenteella, mitä nyt ihan lopussa jumittui ehkä liialti kuvailemaan pölyn ja tahrojen määrää. Ihmettelen kuitenkin, miten voi tulla Eetulle yllätyksenä, kun kerta itse siivoilee vissiin ilman pesuainetta.

SPOILERI:

Eetu etsi oikeasta paikasta, oli ilmeisesti loppunut. Ja asunnossahan asuu myös toinen, sisarensa, olisko siivonnut kämppää ennen Rosan tuloa (oli varmaan jossain evakossa kuvausten ajan).

Esimerkki parin kommunikaatiosta: Rosa naureskelee eetun asiantuntijuudelle "hei palomestari, voiko sähkölaitteessa olla näin paljon pölyä", hänestä kiva läppä, Eetu naurahtaa väkinäisesti ettei pölyä niin paljon ole (lisäkommenttina, onko positiivinen asenne alkaa irvailla heti kodin pölyisyydellä kun sinne tulee vierailemaan). BMX-pyöräilyssä Eetu sanoo positiivisesessa hengessä Rosalle, että Rosa oppi tekniikan nopeasti, aluksi ajoi suorin jaloin, nopeasti alkoi pumppaamaan. Ja tästä Rosa saa päivän kestävän kiukun, kokee hurjana kritiikkinä itseään kohtaan.

Tavallaan hyvä jos parit katsoisivat jaksot asiantuntijoiden kanssa ja kävisivät läpi tilanteita, pystyisivätkö oppimaan omasta käyttäytymisestään mitään tulevaisuutta varten.

Rosan puolustelu täällä kyllä antaa vaikutelman, että toisen ”alistaminen” on hyväksyttävää, vaikka Eetu olisi kuinka kiltti ja ymmärtäväinen. Ei Eetun kiltteys tai miten sitä kutsutaan lapaseksi tms, oikeuta Rosan käytökseen, oli sitten temperamenttinen tai mitä tahansa. Rosa on Minä-Minä-ihminen joka varmaan lapsesta asti saanut kaiken ja vanhemmat kehunut vaikka olisi selvästi tehnyt väärin, mutta prinsessa on saanut kaiken huomion, hyvinä ja huonoina hetkinä. (Luultavasti).

Miksi pitäisi antaa siunaus tällaiselle käytökselle ja ymmärtää ihmistä joka selvästi tekee toisesta alisuoritujan kun toinen jatkuvasti vikisee joka asiasta?

Kyllä varmasti kauhistelee tiettyjä ihmisiä siviilissäkin ja pyörittelee silmiä jos joku ei ole hänen mieleen, mutta kukaan ei tätä Rosalle kehtaa sanoa, kun niin itsekäs luonne.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaisissa EA:ssa asiantuntijat menevät auttamaan ja neuvomaan, kun suhteessa on ongelmia. Miksei tätä tapahdu Suomessa? Kysellään vain mistä kiikastaa ja käytännössä jätetään pari itse ratkomaan omia ongelmiaan.

Kävihän se Elina Tanskanen juttelemassa Eetun ja Rosan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei Eetu ala tvssa räyhäämään. Ilmeisesti yrittää tosissaan jos kuitenkin avioliitto pysyisi kasassa ja uskoo Rosaan. Eetuna pamauttaisin nyrkin pöytään ja sanoisin että tämä loppu tähän. Lähtisin kotiin.

Rosan kaltainen nainen tarvitsee miehen asettamat rajat jotka mies pitää tarvittaessa räyhäten. Kun rajat on asetettu, saattaa olla että ei tarvitse räyhätä kuin kerran vuodessa. Mutta olisi aika temppu räyhätä telkkarissa, ja asiaan kuuluva Rosan taipuminen voisi olla liian intiimiä ja nolaavaa Rosalle kaiken kansan katseltavana telkussa. Jos olisin Eetu, jatkaisin vielä Rosan kanssa viimeisessä jaksossa ja kameroiden sammuttua koittaisin vielä muutaman viikon, nyt päin naamaa huutaminen keinovalikoimassa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Eetu ala tvssa räyhäämään. Ilmeisesti yrittää tosissaan jos kuitenkin avioliitto pysyisi kasassa ja uskoo Rosaan. Eetuna pamauttaisin nyrkin pöytään ja sanoisin että tämä loppu tähän. Lähtisin kotiin.

Rosan kaltainen nainen tarvitsee miehen asettamat rajat jotka mies pitää tarvittaessa räyhäten. Kun rajat on asetettu, saattaa olla että ei tarvitse räyhätä kuin kerran vuodessa. Mutta olisi aika temppu räyhätä telkkarissa, ja asiaan kuuluva Rosan taipuminen voisi olla liian intiimiä ja nolaavaa Rosalle kaiken kansan katseltavana telkussa. Jos olisin Eetu, jatkaisin vielä Rosan kanssa viimeisessä jaksossa ja kameroiden sammuttua koittaisin vielä muutaman viikon, nyt päin naamaa huutaminen keinovalikoimassa mukana.

Täällä useammat miehet ovat kommentoineet, että miksi haluaisisivat puolisokseen ihmisen jolle pitää kuin uhmaikäiselle laittaa tiukasti rajoja kun on maailma täynnä tasapainoisia, aikuisia naisia jotka vastaavat itse käyttäytymisestään. Ehkä ne epätasapainoiset kiukuttelijat pariutuvat keskenään?

Luulen että kaksi paria pysyy lopulta avioliitossa. Vain Rosa ja Eetu eroavat.

Eivät tarkatkaan testit lopulta paljasta ihmisestä kaikkea. Yllätyksiä tulee ja isoja sellaisia.

Vahvaluonteiselle ihmiselle kannattaa antaa samanlaista vahvuutta itsestään esiin.

Melko tiukkaa kukan istutus hommelia oli......

Vierailija kirjoitti:

Rosan kanssa voisi elää kaksikerroksisessa omakotitalossa. Työviikot voisi asua eri kerroksissa. Perhettä tuskin kannattaa perustaa. Lapset kävisivät hermoille yövuorojen jälkeen, koska ne puhuu ja leikkii.

Miksi kukaan haluaisi elää noin? Jos haluaa puolison, niin sitten jaetaan arki. Jos ei halua jakaa arkea, seurustellaan ja asutaan erillään tai ollaan yksin.

Minäkin olen hankala ja paljon omaa tilaa tarvitseva ihminen, enkä missään nimessä rääkkäisi itseäni tai toista sillä, että yrittäisin mahduttaa meitä samaan huusholliin. Seurustelu on ok.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että kaksi paria pysyy lopulta avioliitossa. Vain Rosa ja Eetu eroavat.

Eivät tarkatkaan testit lopulta paljasta ihmisestä kaikkea. Yllätyksiä tulee ja isoja sellaisia.

Vahvaluonteiselle ihmiselle kannattaa antaa samanlaista vahvuutta itsestään esiin.

Melko tiukkaa kukan istutus hommelia oli......

Spoilaamatta sen enempää, cmorelta katsomani seuraavan jakson perusteella en todellakaan panisi enää roposiani myöskään Sinin ja Vesan puolesta. Sini vaikuttaa vahvasti siipeilijältä, Vesaakin se alkaa selvästi kiristää. Lisäksi se Sinin loputon tyhjännauraminen... Jakson perusteella ovat jotenkin ihan eri leveleillä keskustelutaitojen osalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Eetu ala tvssa räyhäämään. Ilmeisesti yrittää tosissaan jos kuitenkin avioliitto pysyisi kasassa ja uskoo Rosaan. Eetuna pamauttaisin nyrkin pöytään ja sanoisin että tämä loppu tähän. Lähtisin kotiin.

Rosan kaltainen nainen tarvitsee miehen asettamat rajat jotka mies pitää tarvittaessa räyhäten. Kun rajat on asetettu, saattaa olla että ei tarvitse räyhätä kuin kerran vuodessa. Mutta olisi aika temppu räyhätä telkkarissa, ja asiaan kuuluva Rosan taipuminen voisi olla liian intiimiä ja nolaavaa Rosalle kaiken kansan katseltavana telkussa. Jos olisin Eetu, jatkaisin vielä Rosan kanssa viimeisessä jaksossa ja kameroiden sammuttua koittaisin vielä muutaman viikon, nyt päin naamaa huutaminen keinovalikoimassa mukana.

Täällä useammat miehet ovat kommentoineet, että miksi haluaisisivat puolisokseen ihmisen jolle pitää kuin uhmaikäiselle laittaa tiukasti rajoja kun on maailma täynnä tasapainoisia, aikuisia naisia jotka vastaavat itse käyttäytymisestään. Ehkä ne epätasapainoiset kiukuttelijat pariutuvat keskenään?

Epätasapainoiset kiukuttelijat nyt ainakin yhdessä feilaavat. Tässä Rosan tapauksessa ei ole kyse siitä, vaan nainen tarvitsee jämäkän miehen. Maailma ei ole mitenkään erityisen täynnä vaimomatskua.

Minunkaan mielestäni Sini ja Vesa eivät vaikuta kovin ihastuneilta, enemmän tuollaista kaverimeininkiä. Vesa kavereineen vaikuttaa olevan jopa vähän hipsterityylinen, Sini tuntuu olevan kuitenkin aika eri maailmasta.

Tulin ajatelleeksi, että itse asiassa Eetu ja Sini voisivat olla ihan hyvä pari :D Kummatkin sellaisia peruspositiivisia, sympaattisia ja tietyllä tavalla "yksinkertaisia" (en nyt siis tarkoita pelkästään älykkyyttä, vaan vaikuttavat kumpikin sellaisilta aika suoraviivaisilta käytännön ihmisiltä). Jotenkin tulee sellainen vaikutelma, että Sini tykkäisi kovasti Eetun rakkauslauluista yms eikä Sini varmaan tuntisi oloaan samallal avalla alakynnessä olevaksi tai "sivistettäväksi" kuin Vesan kanssa. He voisivat hihitellä kaiket päivät yhdessä! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Eetu ala tvssa räyhäämään. Ilmeisesti yrittää tosissaan jos kuitenkin avioliitto pysyisi kasassa ja uskoo Rosaan. Eetuna pamauttaisin nyrkin pöytään ja sanoisin että tämä loppu tähän. Lähtisin kotiin.

Rosan kaltainen nainen tarvitsee miehen asettamat rajat jotka mies pitää tarvittaessa räyhäten. Kun rajat on asetettu, saattaa olla että ei tarvitse räyhätä kuin kerran vuodessa. Mutta olisi aika temppu räyhätä telkkarissa, ja asiaan kuuluva Rosan taipuminen voisi olla liian intiimiä ja nolaavaa Rosalle kaiken kansan katseltavana telkussa. Jos olisin Eetu, jatkaisin vielä Rosan kanssa viimeisessä jaksossa ja kameroiden sammuttua koittaisin vielä muutaman viikon, nyt päin naamaa huutaminen keinovalikoimassa mukana.

Räyhätä? Kuka mies haluaa suhteen, jossa on pakko räyhätä naiselleen? Ja jossa nainen odottaa, että mies räyhää? Ihme touhua. Ei kukaan täyspäinen mies sellaista naista itselleen halua. Jääköön keskenään sellaiset naiset, jotka eivät osaa olla ilman että heille räyhätään. Palautettava kotiin iskän helmoihin kasvamaan, iskä räyhätköön ja asettakoon rajoja teinitytölleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin osallistua tällaiseen avioliitto"kokeiluun", JOS sitä ei kuvattaisi koko kansalle ja vielä vääristeltäisi draaman kaaren vuoksi tapahtumia. Pidän osallistujia rohkeina, kun uskaltavat altistaa itsensä julkiselle solvaamiselle jne.

Entä, jos kaikki avioliitot olisivat kokeiluja eli tulisi sääntö, että avioliitto pitää/pakko uudistaa tiettyjen vuosien kuluttua? Kahden, kolmen ,viiden, kymmenen vuoden kuluttua. Muuten raukeaa automaattisesti.

Mitä se muuttaisi elämässä kun tietäis että tämä loppuu jos ei uudista?

Nyt kysytään vihkivalassa, tahdotko rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä aina kuolemaan/elämän loppuun saakka. Käytännössä ei velvoita mitään.

Kritisoin sosiologian tunneilla tuota vihkivalaa kun siinä kysytään tahdotko. Mitä tahtominen on oikeastaan? Sanoin luennoitsijalle että siinä pitäs olla , lupaatko ja vastataan lupaan. Se olisi pätevämpi velvoite kuin tahtominen.

No, tulipa pohdittua avioliittoa voisko käytäntöjä muuttaa.

Rakastaminen on tahdon asia pikemminkin kuin täysin omassa päätännässä, siksi minusta  on parempi, että luvataan tahtoa, eikä luvata rakastaa.

(mormonit solmivat avioliiton, joka kestää myös kuoleman jälkeen, ohis) 

Voi olla joillekin tahdon asia mutta uskon että useimmalle ei ole.

Kuvittele että puoliso tekee jotain todella pahaa inhottavaa. Niin, että alat vihata ja inhota "rakastasi". Rakkaus häviää syystä tai toisesta ja et voi kuvitellakaan että toinen on rakas. Rakastapa sitten pakolla. Ei onnistu. Ei ainakaan meikälle.

Rakkaus ja rakastaminen syntyy tai sitten ei. Ei sitä voi millään pakottaa.

Kemiat kohtaavat tai eivät kohtaa.

Häh!?!? Siis juuri siksihän siinä luvataankin tahtoa rakastaa, että ne rakkauden tunteet eivät usein parhaimmassakaan liitossa AINA roihua. Silti tahdotaan, että rakkaus palaisi ja siihen olen valmis.

Esim. jos maailman ihanin puoliso kokee jotain traumaattista vaikka työpaikalla ja masentuu viideksi vuodeksi oikein pahasti ennen kuin pääsee yli traumasta. Makaa sängyn pohjalla työkyvyttömänä ja lääkkeistä turtana viisi vuotta. Silti olen luvannut tahtoa rakastaa sinäkin aikana, vaikkei puolisosta ole mitään hyötyä ja tukea sinä aikana. En jätä vaan odotan parempia aikoja. Tuskin tällaisessa tapauksessa rakkauden TUNTEET roihuaa. Mutta puolison mahdollisesti toivuttua taas voi roihutakin.

On paljon muitakin esimerkkejä tietenkin. Kysehän on siitä, että pysyn rinnalla myös toisen huonompina hetkinä. Ja hän minun rinnallani.

Mä en kyllä katselisi viittä vuotta ketään, joka makaisi sängyn pohjalla! Vaikka miten ihana olisikin. Siinä se ihanuus karisisi kyllä! Vaan edellyttäisin kyllä, että kuntouttaisi itseään siinä sen ajan ja olisin tukena. Eli olisi valmis tekemään itsekin omalle tilanteelleen jotain. Se merkitsisi sitä, että halu rakastaa olisi molemminpuolista ja vastavuoroista. Odotuksesta voi tulla pitkä, jos toinen ei toivukaan eikä itse tee asialle mitään. Ja vuosien myötä voi rakkauden tilalle tulla katkeruus.

Onneksi en ole sun puoliso!

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että tuo viiden vuoden masennus voisi tulla myös sulle. Tai onnettomuus, jossa kasvot menee pilalle tai tulee neliraajahalvaus. Tai aineenvaihduntasairaus, jossa lihoo 150-kiloiseksi, eikä mikään auta.

Tai no, arvaankin että olet niitä ihmisiä joiden mielestä A. noin ei voi edes tapahtua tai B. kuitenkin muka on joku ihmelääkäri Ameerikan maalta joka korjaa. Tai sitten ronskisti oletat, että ymmärrät ihan hyvin, että tulet hylätyksi jos näin käy. Koska et oikeasti ymmärrä, kuinka hauras on elämä ja miltä tuo tositilanteessa tuntuisi.

Itse olen sitä mieltä, että jos parisuhteeseen mennessä olisin tietynlainen ihminen ja sitten muuttuisin, olisi sitten mikä tahansa muutos, ihan erilapseksi, varsinkin pitkäksi aikaa tai loppuelämäkseni niin ymmärtäisin ihan hyvin, että kumppanini ei tätä muutosta jaksa tai ole niin vahva, että sitä kestäisi.

Myös sen muuttuneen ihmisen pitää olla valmis luopumaan. Se on rankkaa ja kovaa, mutta en haluaisi itsekään olla se, jonka kanssa ollaan jostain velvollisuudesta tai kun ollaan naimisissa.

Antaisin toiselle, vapauden, jos ei rinnallani enää jaksa olla.

Se on aivan inhimillistä, jos jotkut jaksavat, hieno asia, mutta kaikki eivät. Ei se ole yksiselitteistä, että toimii kaikilla kun meilläkin toimii. Vaikka tuli mitä.

En myöskään haluaisi olla este tai rasite sen toisen elämän jatkamiselle, jos tilanne muuttuu niin, että jokin olennainen seikka, jonka tiedän toiselle tärkeäksi, puuttuu jatkossa parisuhteesta.

Olen sitä mieltä, että rakkautta on myös joskus joutua luopumaan ja luovuttamaan.

Ei erilapseksi vaan erilaiseksi.

Uskon edelleen, että Miina ja Heikki omaavat hyvät mahdollisuudet jatkaa yhdessäoloaan ”koeavioliiton” jälkeenkin. Luulen että heillä on todella kyky ymmärtää toistensa tapaa kommunikoida, ja samankaltainen verbaalihuumori. Koska ovat kuitenkin alttarille astuessaan täysin vieraita toisilleen, niin hiomista tietysti riittää. Kuten joku muukin, olen käsittänyt Heikin ”älä kysy”-lauseet kyseisissä tilanteissa samankaltaisiksi mitä itsekin käytän: oliko kova päivä? -älä edes kysy!Huh!

Heikin perheen kuuluminen uskonnolliseen yhteisöön, on varmasti jättänyt alitajuntaan mielikuvia kauniista, ja soveliaasta pukeutumisesta. Työtovereinani on ollut aikojen kuluessa myös Jehovan todistajiin kuuluvia henkilöitä. Olen saanut käsityksen, että heidän yhteisössään on melko tarkat pukeutumiskoodit.. Täällä joku kirjoittikin, että Heikki kenties tarkoittaa naisellisuudessa, juuri tuollaista kaunista, ”säädyllistä” pukeutumista ja meikkiä naiselle. Itse kyllä ei näytä enää pukeutuvan Jehova-miehen pukukoodin mukaisesti. ( mielellään puku, suorat housut, kauluspaita, solmio jne.).

Uskon ja toivon kuitenkin, että Miina ja Heikki ovat kypsiä keskustelemaan tästäkin asiasta rakentavasti, ja Heikki tarkemmin itseään tutkiskellessaan, löytää oman aikuisen kantansa asioihin. Ja ymmärtää muuttaa käyttäytymistään arvostaessaan juuri tätä ihmistä Miinaa, johon näyttää olevan ihastunut. Parisuhteessa eläminen on joka tapauksessa kompromisseja, vuosia, ja vuosikymmeniä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin osallistua tällaiseen avioliitto"kokeiluun", JOS sitä ei kuvattaisi koko kansalle ja vielä vääristeltäisi draaman kaaren vuoksi tapahtumia. Pidän osallistujia rohkeina, kun uskaltavat altistaa itsensä julkiselle solvaamiselle jne.

Entä, jos kaikki avioliitot olisivat kokeiluja eli tulisi sääntö, että avioliitto pitää/pakko uudistaa tiettyjen vuosien kuluttua? Kahden, kolmen ,viiden, kymmenen vuoden kuluttua. Muuten raukeaa automaattisesti.

Mitä se muuttaisi elämässä kun tietäis että tämä loppuu jos ei uudista?

Nyt kysytään vihkivalassa, tahdotko rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä aina kuolemaan/elämän loppuun saakka. Käytännössä ei velvoita mitään.

Kritisoin sosiologian tunneilla tuota vihkivalaa kun siinä kysytään tahdotko. Mitä tahtominen on oikeastaan? Sanoin luennoitsijalle että siinä pitäs olla , lupaatko ja vastataan lupaan. Se olisi pätevämpi velvoite kuin tahtominen.

No, tulipa pohdittua avioliittoa voisko käytäntöjä muuttaa.

Rakastaminen on tahdon asia pikemminkin kuin täysin omassa päätännässä, siksi minusta  on parempi, että luvataan tahtoa, eikä luvata rakastaa.

(mormonit solmivat avioliiton, joka kestää myös kuoleman jälkeen, ohis) 

Voi olla joillekin tahdon asia mutta uskon että useimmalle ei ole.

Kuvittele että puoliso tekee jotain todella pahaa inhottavaa. Niin, että alat vihata ja inhota "rakastasi". Rakkaus häviää syystä tai toisesta ja et voi kuvitellakaan että toinen on rakas. Rakastapa sitten pakolla. Ei onnistu. Ei ainakaan meikälle.

Rakkaus ja rakastaminen syntyy tai sitten ei. Ei sitä voi millään pakottaa.

Kemiat kohtaavat tai eivät kohtaa.

Häh!?!? Siis juuri siksihän siinä luvataankin tahtoa rakastaa, että ne rakkauden tunteet eivät usein parhaimmassakaan liitossa AINA roihua. Silti tahdotaan, että rakkaus palaisi ja siihen olen valmis.

Esim. jos maailman ihanin puoliso kokee jotain traumaattista vaikka työpaikalla ja masentuu viideksi vuodeksi oikein pahasti ennen kuin pääsee yli traumasta. Makaa sängyn pohjalla työkyvyttömänä ja lääkkeistä turtana viisi vuotta. Silti olen luvannut tahtoa rakastaa sinäkin aikana, vaikkei puolisosta ole mitään hyötyä ja tukea sinä aikana. En jätä vaan odotan parempia aikoja. Tuskin tällaisessa tapauksessa rakkauden TUNTEET roihuaa. Mutta puolison mahdollisesti toivuttua taas voi roihutakin.

On paljon muitakin esimerkkejä tietenkin. Kysehän on siitä, että pysyn rinnalla myös toisen huonompina hetkinä. Ja hän minun rinnallani.

Mä en kyllä katselisi viittä vuotta ketään, joka makaisi sängyn pohjalla! Vaikka miten ihana olisikin. Siinä se ihanuus karisisi kyllä! Vaan edellyttäisin kyllä, että kuntouttaisi itseään siinä sen ajan ja olisin tukena. Eli olisi valmis tekemään itsekin omalle tilanteelleen jotain. Se merkitsisi sitä, että halu rakastaa olisi molemminpuolista ja vastavuoroista. Odotuksesta voi tulla pitkä, jos toinen ei toivukaan eikä itse tee asialle mitään. Ja vuosien myötä voi rakkauden tilalle tulla katkeruus.

Onneksi en ole sun puoliso!

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että tuo viiden vuoden masennus voisi tulla myös sulle. Tai onnettomuus, jossa kasvot menee pilalle tai tulee neliraajahalvaus. Tai aineenvaihduntasairaus, jossa lihoo 150-kiloiseksi, eikä mikään auta.

Tai no, arvaankin että olet niitä ihmisiä joiden mielestä A. noin ei voi edes tapahtua tai B. kuitenkin muka on joku ihmelääkäri Ameerikan maalta joka korjaa. Tai sitten ronskisti oletat, että ymmärrät ihan hyvin, että tulet hylätyksi jos näin käy. Koska et oikeasti ymmärrä, kuinka hauras on elämä ja miltä tuo tositilanteessa tuntuisi.

Itse olen sitä mieltä, että jos parisuhteeseen mennessä olisin tietynlainen ihminen ja sitten muuttuisin, olisi sitten mikä tahansa muutos, ihan erilapseksi, varsinkin pitkäksi aikaa tai loppuelämäkseni niin ymmärtäisin ihan hyvin, että kumppanini ei tätä muutosta jaksa tai ole niin vahva, että sitä kestäisi.

Myös sen muuttuneen ihmisen pitää olla valmis luopumaan. Se on rankkaa ja kovaa, mutta en haluaisi itsekään olla se, jonka kanssa ollaan jostain velvollisuudesta tai kun ollaan naimisissa.

Antaisin toiselle, vapauden, jos ei rinnallani enää jaksa olla.

Se on aivan inhimillistä, jos jotkut jaksavat, hieno asia, mutta kaikki eivät. Ei se ole yksiselitteistä, että toimii kaikilla kun meilläkin toimii. Vaikka tuli mitä.

En myöskään haluaisi olla este tai rasite sen toisen elämän jatkamiselle, jos tilanne muuttuu niin, että jokin olennainen seikka, jonka tiedän toiselle tärkeäksi, puuttuu jatkossa parisuhteesta.

Olen sitä mieltä, että rakkautta on myös joskus joutua luopumaan ja luovuttamaan.

Tottakai se on fakta, että vastaavanlaisessa tilanteessa puoliso pääsee helpommalla jos lähtee ja etsii uuden, kunnossa olevan puolison. Tietenkin myös hyvin ymmärrettävää, jos hänellä on houkutus niin tehdä. Ja todellakin tälle ajalle länsimaissa tyypillistä ymmärtää ihmistä, joka etsii omaa onneaan ja nautinnon maksimointia. Siksihän vaivalloiset vanhuksetkin unohdetaan laitoksiin eikä jakseta nähdä vaivaa heidän takiaan.

Mutta alunperinhän vihkikaavassa juuri luvattiin TAHTOA rakastaa myös vastoinkäymisissä, vaikka rakkauden TUNTEET voivat olla kateissa pitkäänkin kun toisen kanssa on raskasta.

Mutta eihän tuollainen ajattelu sovi 2000-luvun länsimaisille ihmisille. Sairaat, vanhat ja muuten vaivalloiset ihmiset onkin parasta unohtaa jonnekin pois silmistä, ettei oma nautinto ja onnellisuuden etsintä häiriinny.

Oikean rakkauden kanssa tällä tämänhetkisellä asenneilmastolla ei kyllä ole mitään tekemistä. Pelkkää itsekkyyttähän se on ja oman edun tavoittelua. Koko avioliiton alkuperäinen merkitys ja se, että kärsimykselläkin on oma arvonsa on unohtunut korkean elintason aikana. Silti kärsimys tulee aina olemaan vääjäämätön osa ihmisyyttä, vaikka se tehokkuuden nimissä länsimaissa pyritään piilottamaan ja unohtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että kaksi paria pysyy lopulta avioliitossa. Vain Rosa ja Eetu eroavat.

Eivät tarkatkaan testit lopulta paljasta ihmisestä kaikkea. Yllätyksiä tulee ja isoja sellaisia.

Vahvaluonteiselle ihmiselle kannattaa antaa samanlaista vahvuutta itsestään esiin.

Melko tiukkaa kukan istutus hommelia oli......

Spoilaamatta sen enempää, cmorelta katsomani seuraavan jakson perusteella en todellakaan panisi enää roposiani myöskään Sinin ja Vesan puolesta. Sini vaikuttaa vahvasti siipeilijältä, Vesaakin se alkaa selvästi kiristää. Lisäksi se Sinin loputon tyhjännauraminen... Jakson perusteella ovat jotenkin ihan eri leveleillä keskustelutaitojen osalta.

Samoilla linjoilla. Naisista Miina on ns aikuinen kypsä ja osaa luovia parisuhteen karikoissa. Rosa ja Sini ovat kuin keskenkasvuiset. Heikillä ja Miinalla parhaat mahikset jatkaa. Muilla ei tai en näe ainakaan et onnistuis pitemmän päälle. Parsisuhde on luovimista ja kompromisseja ja toistensa kunnioittamista. Siihen rakkautta ja välittämistä ja lämpöä niin se on siinä.

Olenko minä siis se *itsekäs*, jos annan, esimerkiksi vaikeasti vammautuessani, kumppanille vapauden? Pitäisikö sen kumppanin vain jäädä siihen, kun on valinnut sen *epäitsekkyyden*?

Vaikka minä kärsin henkisesti, kun tajuan, että hän on siinä vain velvollisuudesta? Koska velvollisuus tai *tahtominen* ei ole se syy, jonka takia minä haluan hänen siihen jäävän?

Kääntyikö tuo kertomana nyt jotenkin väärin päin? Eli kumppani ei saisi lähteä vaikka se *muuttunut* nimenomaan haluaisi hänen lähtevän? *Itsekäs* on se joka luopuu sen vuoksi kun haluaa toiselle mahdollisuuden elää vapaana tai ehkä jonkun muun kanssa?

Koska itse ei enää voi niitä asioita antaa joita haluaisi, mutta se on mahdotonta? Ja kokee, että silloin on väärin pitää kumppaninsa riippuvaisena itsessään? Ja haluaa toimia oikeudenmukaisesti?