APUA! Vauva 11 kk ollut päiväkodissa 2 vko ja käytös muuttunut täysin.
Olen huolesta suunniltani. Taloustilanteen takia molempien käytävä töissä. Lapsi muuttunut täysin päiväkodin alettua. Päivät menneet kuulemma suhteellisen hyvin hoidossa, itkuisuutta on ollut vaipanvaihdoissa ja päiväunille mennessä. Tilanne hoitopäivän jälkeen saa minun sydämen särkymään. Lapsi näprää nallea käsissään ja tuijottaa väsyneillä silmillä eteen päin, ei nukahda autoon, ei naura, ei itke eikä juttele pariin kolmeen tuntiin hoitopäivän jälkeen. Ollut hyvin aktiivinen ja puhelias poika, siis tulee sanoja ja omaa kieltä jatkuvasti. Iltaa kohden vähän virkistyy ja leikkii ja jutteleekin, mutta paljon vaisummin kuin aikaisemmin. Ei katso enää silmiin niin paljon vaan nyprää nallea tai vaatteitaan. Apua! Kaikki hokee, että menee ohi. Meneekö? Olenko vain hysteerinen?
Kommentit (259)
Hetkinen... missä on ne kommentit, joissa vedotaan tutkimukseen, että varhain aloitettu päivähoito lisää menestystä elämässä? Ap;n lapsi koulitaan menestystä kohti tuossa päiväkodissa... eiku
Ja taas tää alkaa "älkää syyllistäkö" Kaikki keskustelu ei ole syyllistämistä. Se ettei kestä kuulla totuutta ainakin osan kohdalla, ei tarkoita sitä, että olisi syyllistetty!
Aloittaja kysyi neuvoa, ja hänelle sitä annettiin. Onneksi osasi kuunnella asiallisesti, eikä syyllistynyt oikeista kokemuksista! Hieno piirre nykyajan äidissä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut joskus jonkun aikaa 1v lasten päiväkotiryhmässä hoitajana. Täytyy sanoa että se oli kammottavin työpaikkani ikinä! Ei siksi etten pitäisi pienistä lapsista, päinvastoin, ihanin työpaikkani on ollut vastasyntyneiden tehovalvonta. Mutta tuon ikäiset päiväkodissa... Se on vaan armotonta katseltavaa. Osa on kyllä ihan kypsiä ja pärjääviä, mutta ikävä kyllä sitä toistakin lajia on, ja aika suuri osa. Pieni osa pärjää hyvin, valtaosa jotenkuten vaihtelevasti, mutta ikävän suuri osa on niin selvästi vielä liian pieniä. Vaatisivat paljon enemmän syliä, huomiota ja seuraa mitä päiväkodissa hoitaja mitenkään kerkeää antaa.
Ymmärrän että joskus tilanne vaatii pienen lapsen hoitoon vientiä, mutta hoitopaikka kannattaa silloin ainakin valita huolella. Hyvä perhepäivähoitaja, jolla muut lapset ovat mieluiten vanhempia, on varmasti paras paikka. Huonoin vaihtoehto on päiväkodin pienten ryhmä jossa kaikki ovat sitä samaa ikäluokkaa, 1-2v, tai jopa alle 1v.
Outo kokemus sulla.
Meillä päiväkodissa just tollainen 1-2-vuotiaiden ryhmä, on tosi rauhallinen ja mitä itse olen siellä eri aikoina tullut olleeksi paikalla niin hyvä meininki muutenkin. Päiväkodin aloitusviikolla meno on tietysti itkuinen, mutta sekin asettuu kunhan aikaa kuluu.
Hoitajat oikein lämpimiä ja kivoja ihmisiä, siirto isojen ryhmään onkin aika iso loikka kun ne karskimmat tädit ovat sitten isompia hoitamassa.
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen... missä on ne kommentit, joissa vedotaan tutkimukseen, että varhain aloitettu päivähoito lisää menestystä elämässä? Ap;n lapsi koulitaan menestystä kohti tuossa päiväkodissa... eiku
Ap:n lapsi on vasta 11 kk vanha. Suurin osa tutkimuksista koskee 2-vuotiaina päiväkodin aloittaneita. Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että näiden tutkimusten ainoa tarkoitus on saada äidit nopeasti töihin syyllistämällä heitä.
Voisihan ap jäädä kotiin ja ottaa vaikka pariksi vuodeksi itse hoitolapsen tai pari niin olisi tavallaan "töissä" ja lapsi saisi olla kotona. Hoitolapsellekin olisi kiva kun ei tarvitsisi olla isossa ryhmässä. Tai jos kahden -kolmen pienen kanssa on liian hankalaa niin yksi vaihtoehto olisi tarjota iltapäivähoitoa muutamalle ekaluokkalaiselle.
Yhteiskunnallehan on hyödyksi, että lapset kasvatetaan ammattilaisten toimesta. Siinä vähenee riski "elämänkoululaisten" vanhempien vaikutuspiirin aiheuttamista ongelmista. Siksi myös päiväkoteihin halutaan enemmän lastentarhaopettajia, kuin lastenhoitajia ja nimenomaan yliopiston puolelta, jossa koulutus takaa sen maksimaalisen hyödyn jota varhaiskasvatuksesta haetaan.
Lapsen pitäminen kotona vielä puoli vuotta ei mitenkään voi olla loisimista. Appivanhempien voi olla vaikea hyväksyä jos miehesi on viety yhtä pienenä aikoinaan hoitoon. Mitä mies on mieltä lapsen muuttuneesta käytöksestä? Keskustelu esim neuvolassa voi auttaa, jos mies meinaa pitää sinua hysteerisenä jne. Miehen suvun mielipiteillä ei ole väliä.
No on vaan väsynyt kun elämänrytmi muuttuu, joten rauhoittakaa hänelle illat nyt aluksi. Ei joka ehtoo jonnekin kyläpaikkaan tms. ja yöunille aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa perhepäivähoitoa. Ei päiväkoti ole ainakaan alle 1,5-vuotiaan paikka.
Ai sehän onkin ihana paikka kun perhepäivähoitajalla on neljä 1,5 vuotiasta yhtä aikaa hoidossa.
Kuka jaksaa hoitaa?
Moikka! Entinen lastenhoitaja ja au pair täällä. Ihan normaalilta kuulostaa. Jos lapsi on aikaisemmin ollut kotona hoidossa niin siihen on aika iso kontrasti, että viettää nyt päivät muualla hoidossa. Valot, äänet/melu, muut lapset ja hoitajat sekä kaikki tähän liittyvät muut seikat vaativat toki totuttelemista. Lapsi saattaa olla väsynyt päivän jälkeen ja se voi purkautua sitten itkuna tai vaitiolona. Meillä oli ainakin näin kun yksivuotias aloitti hoitopaikassa. Ei siis syytä huoleen. Eikä tarkoita sitä, että vaihtoehto olisi sen huonompi kuin kotihoito. Muistatko kun aloitit uudessa työpaikassa, kuinka väsynyt olit ensimmäiset pari viikkoa? Sama juttu pätee tässäkin :)
Me vietiin neiti helmikuussa 11 kk vanhana päiväkotiin,kun ei ollut mahdollisuutta rahallisesti jäädä hoitovapaalle. Meidän onni, että piemten ryhmä tarkoitti tuola 8 kpl alle 3 v lapsia (ollaan pienessä päiväkodissa). Ei onneksi ollut muita ihan noin pieniä. Ekat viikot jäi sinne kyllä itkuisena, ja oli kotonakin väsy ja ehkä kiukkuisempi, mutta sen jälkeen helpotti, ja jäi sinne mielellään. Nyt 1,5 vuotiaana jää hoitoon mielellään, sinne vietäessä riuhtaisee jopa kätensä irti kädestäni ja juoksee nauraen halaamaan päiväkoti hoitajaa.
Kun kotiin haen, juoksee vuorostaan minua halaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Minut on laitettu kokoaikahoitoon 2 kk iässä. Perhepäivähoitaja vaihtui 1 vuoden iässä.
Uskaltaisin väittää, että tällä on koko elämän kantavia vaikutuksia. Ekaluokalla tulin stressistä pallomahalihavaksi ja olen saanut eri-ikäisenä paniikkioireita, töissä burn outin kun en osaa nähdä rajojani ja parisuhteessa sitoutumiskammoa ja toisaalta samaan aikaan vahvaa läheisyydentarvetta.
Tietysti kenenkään elämä ei ole ideaali, eipä sillä.
Mielenkiintoista että yhdistät nuo ongelmat tuohon vauva-ikään. Voisin nimittäin
kertoa nuo samat asiat itsestäni. Sen sijaan uskon että pallomahaisuuteni kulkee meillä suvussa-eli geenit, paniikkioireet yhdistäisin myös geeneihin ja erilaisiin ei-toivottuihin elämäntapahtumiin sekä herkkyyteen. Burn out menee siihen samaan syssyyn.
Toki ihminen on taipuvainen etsimään syitä ongelmilleen vaikka yksinkertaisinta olisi ehkä hyväksyä vaan että "minä olen tälläinen ihminen, tapahtui mitä tapahtui"
Uskoisin myös että tässä maailmassa on todella monta alle vuosikkaana hoidon aloittanutta ihmistä - aivan normaaleita. Jos nyt edes sellaista onkaan kuin normaali.
Meidän arka ja herkkä tyttö meni ok 2-vuotiaana. Alku oli ok mutta parin kuukauden päästä tuli romahdus. Lapsi oli apaattinen ja kun jäi päiväkotiin niin oli vain hiljaa. Olisin toivonut että olisi edes huutanut. Muutaman kuukauden päästä alkoi viihtyä ja sai kaverinkin.
Eteen tuli päiväkodin vaihto ja alussa oltiin taas ongelmissa. Vetäytyi.
Nyt lapsi on 4. Edelleen välillä vähän hitaasti lämpiävä mutta lähtee mielellään pk. On touhukas ka kavereita on monta.
Luulen että lapsesi on järkyttynyt. Onhan tuo mullistava muutos.
Voimia sulle ap jos joudut vastakkain noin julmien ja raharaharaha mielessä olevien sukulaisten kanssa. Oikein puistattaa. Että rahaa, omakotitalo, ökyauto ja kai se kakarakin siihen pakettiin kuuluu niin kulissit näyttäö hyvältä. Ja se heikoin, pieni vauva, kärsii oman hyvinvoinnin kustannuksella..senkin pitää jo suorittaa elämäänsä 😢
.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tää ihan perseestä koko tilanne, että vanhemmat on tavallaan pakotettuja viemään vauvan hoitoon, että pysyy leivänsyrjässä kiinni. Voin hyvin kuvitella tilanteen jossa isä on vaikkapa kiinteistönhuoltaja ja äiti postissa töissä. Ei noiden hommien palkalla yksinään perhettä elätä ja lainoja maksa, vaan kyllä se vaatii molempien työssäkäyntiä jotta pystyy edes jonkinlainen elintaso yllä. Ja sit vielä ihmetellään miksi suomen syntyvyys laskee..
"perseestä koko tilanne", hmm, sehän on normaalia aikuisen toimintaa, että elanto hankitaan.
Vierailija kirjoitti:
Voimia sulle ap jos joudut vastakkain noin julmien ja raharaharaha mielessä olevien sukulaisten kanssa. Oikein puistattaa. Että rahaa, omakotitalo, ökyauto ja kai se kakarakin siihen pakettiin kuuluu niin kulissit näyttäö hyvältä. Ja se heikoin, pieni vauva, kärsii oman hyvinvoinnin kustannuksella..senkin pitää jo suorittaa elämäänsä 😢
.
Jopas oli nyt draamalla höystetty itkuvirsi 😀 Älä nyt suotta yöuniasi menetä, vaikka huomennakin päiväkotiin matkaa aika monta alle vuoden ikäistä.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää laittaa 11kk ikäinen VAUVA päiväkotiin. 20v sitten oli itsestään selvää, että suurin osa jäi kotiin, kunnen lapsi oli 3v. Kukaan ei ainakaan alle 1v:tä laittanut päiväkotiin. Jää kotiin, et tule katumaan, lupaan sen. Muutama kuukausikin auttaa.
Höpönlöpön, eikä ollut itsestään selvää. Päiväkodeissa oli "seinät" alle 2-vuotiaille ja siellä oli siis ihan vauvojakin, siis kaupungeissa.
Maalla asuvat naiset hoitivat maataloustyöt normalisti, vaikka kotona oli vauva.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei kaltoinkohtelua? Tuon ikäinen ei voi kertoa. Olisko pph parempi?
Pph:n luona on paljon isompi riski altistua pahoinpitelylle kuin päiväkodissa, jossa on enemmän valvova silmiä.
Esim. USA:ssa on maksimissaan 3kk äitiyslomaa edelleen nyt vuonna 2018. Joillakin on toki varaa palkata hoitaja kotiin, mutta monet vauvat on tuosta iästä lähtien päiväkodissa. Ilmeisesti niillä on kaikilla mielenterveysongelmia odotettavissa.
Älkää syyllistäkö töihin palaavia äitejä!