Miksi lapseni kaveri ei pääse meille?

Ei tartte vielä eskarissa juosta kylissä vähän väliä. Pitää olla aikaa myös perheen kanssa olemiseen. Käydä kaupassa, tehdä ruokaa yhdessä, halia ja istua sylissä. Rauhoittua kotona ja kodin säännöillä. Koulussa se sit alkaa ja hyvä että ehtii lapsen suuhun leivän tunkee kun se menee jo pää kolmantena jalkana. Sitä paitsi on hyvä olla muidenkin kanssa eikä vain sen yhden. Näkevät jo 5* viikossa, eiköhän se ole riittävästi, että pysyvät jatkossakin hyvinä ystävinä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä aika samanlainen tilanne lapsen kaverin kanssa, lapset 9- ja 10-vuotiaat. Nykyään saa jo kyläillä kun ovat noin vanhoja, mutta yöksi ei ole tullut ikinä, toinen perhe ei ikinä itse ehdota kyläilyjä ja kun lapseni soittaa heille, aika usein vastaus on ei. Aika normaaleilta vaikuttavat vanhemmat, joten olen ihmetellyt tätä suuresti. Olen päätynyt vain siihen että tämä on "heidän tapa", ollaan paljon oman perheen kesken, se on tärkeintä.

Toinen juttu on tämä yökyläily, jota en ymmärrä. Onko se joku nykyajan juttu vai jotenkin alueellista? Itse olen ollut kaverilla yökylässä ensimmäisen kerran noin 11-12-vuotiaana ja hän meillä, pienempänä vain mummolassa ja joskus serkuilla. En muutenkaan muista, että muutkaan kaverit olisi yökyläileet toistensa luona pieninä koululaisina.

Mutta nyt täällä missä asutaan, niin tämä yökyläily kun alkaa jo eskarissa ja toisilla jo aiemmin! Ei mua oikeasti kiinnosta ottaa kenenkään 6-vuotiasta meille yökylään (saatikka pienempää) tai laskea omaani kenenkään puolituntemattoman luo. Miksi ihmeessä noin pienten pitäisi saada yökyläillä muuten kuin vanhempien kanssa tai läheisten sukulaisten luona? Meillä oli kesällä 10-vuotiaan lapsen kaveri ensimmäisen kerran yökylässä ja tuo tuntui ihan sopivalta iältä. Yhtään nuorempia en ottaisi.

Mua ärsyttää nää "kyläluudat". Harvoin lapseni päästän kylään, koska vaatii aina vastakutsua. Ja jostain syystä monien vanhempien mielestä on ihan ok, että leikkireissu kaverille kestää tunteja. Minusta max. kaksi tuntia ja siinäkin mielellään jo viemiset ja hakemiset. Mutta useampi vanhepi on sitä mieltä, että kolme-neljä tuntia on ihan ok ja sittenkin vielä soittelevat perään, että jos ei se Jasmiina nyt vielä halua tulla kotiin, niin heille kyllä sopii, että on vielä teillä hetken aikaa, kun käydänn kaupassa tms. Ei kiitos. Haluan olla kotonani rauhassa, etenkin työpäivän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on varmaankin menossa ihan toiseen kouluun kuin teidän lapsi, eikä ystävyyttä koeta, kun se kuitenkin kohta katkeaa.

Ei se automaattisesti katkea. Olen edelleen aikuisena tekemisissä parhaan eskarikaverini kanssa vaikka menimme eri kouluihin. Mutta toki jos on välimatkaa ja vanhemmat sanoo vaan että voivoi, hanki uusia kavereita niin sitten todennäköisemmin ei kestä

Itse olin lasten ollessa pieniä niin väsynyt, etten jaksanut alkaa säätämään kaverikyläilyjen kanssa, koska yleensä odotusarvo on, että se olisi kahdensuuntaista. Olen introvertti, enkä muutenkaan jaksa kovin sosiaalista elämää. Tunsin usein huonoa omatuntoa, kun kuopukseni kävi usein naapurin pojan luona, mutta itse en vastaavasti jaksanut ottaa paria vuotta nuorempaa naapurin lasta meille kylään.

Nykyään on helpompaa, kun lapset ovat kouluikäisiä ja sopivat jo itse kavereille menosta ja yökyläilyistä ja osaavat myös mennä sinne itsenäisesti.

Veikkaisin että eskari-ikäiselle riittää ihan se eskarissa ja päiväkodissa kavereiden näkeminen. Näin varmaan sen toisen tytön vanhemmat ajattelevat.

Haisette pierulle.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tässä keskustelussa esille tulleen asian liittyen siihen, että kaikki lapset ei joka päivä enää kaipaa kaveria päiväkodin tai koulun lisäksi. Mun lapsi on aina tarvinnut omaa aikaa rentoutua ja lueskella, joten kauhean aktiivisesti ei olla koko ajan oltu järkkäämässä mitään kaverikyläilyjä. Se on kuitenkin ihan eri juttu kuin se, että aktiivisesti estää tai kieltää lasta tapaamasta kavereita. Aikuisella pitää olla tosi vahvat perustelut sille, että kieltää yhteydenpidon tai ystävyyden jonkun kanssa. Lähinnä tällainen tulee kyseeseen vähän isompana, jos lapsi eksyy johonkin huume tai rikos porukkaan. Eskareiden kaverikyläilyjä normaaleissa perheissä ei pitäisi estää, tällä on varmasti pitkälle aikuisuuteen kantavat seuraukset lapsen elämässä.

Eikä ole.

Kyllä normaali lapsi kehittyy ihan normaalisti vaikkei vielä päiväkoti-iässä iltaisin enää pääsisi paiväkotikavereiden luo kyläluutailemaan.

Toiset lapset tarvitsevat ’kotiaikaa’ enemmän kuin toiset ja toiset vanhemmat myös tarvitsevat arkeen ihan perusrutiinit. Ei tuossa APn jutussa välttämättä ole muusta kyse kuin ’talon tavasta’ - mehän emme tiedän mitä tuon perheen iltoihin kuuluu, se voi ola jotain paljon arvokkaampaa ja kehittävämpää ja tuolle lapselle sopivampaa kuin kyläily APn lapsen luona, vaikka he keskenään myöskin viihtyisivät. Mutta on aivan täyttä shittiä tosiaan väittää, että jos lapsi ei 6-vuotiaana harrasta kaverikyläilyjä niin on täysi tulevaisuuden luuseri.

Vanhempien mielessä nyt voi liikkua ihan mitä tahansa, todennäköisesti vika on siellä päässä eikä teillä.

Miulla ja miehelläni ei ole lapsia, miehen siskolla on 3-vuotias lapsi. Asutaan heidän lapsuudenkodissaan. Tämä heidän lapsi ei ole _koskaan_ käynyt meillä. Äitinsä kyllä käy noin kerran kuukaudessa. Ensin ihmeteltiin asiaa kovasti, kyseltiin että milloin lapsi tulee yms, selkeää vastausta ei saatu. Lopulta kuultiin muualta että lapsi laitetaan aina hoitoon mummolaan siksi aikaa että miehen sisko voi käydä meillä ja syynä tähän on se että meillä on muka niin likaista että lapsia ei voi tänne tuoda. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, onhan meidän koti vähän semmoinen että tavaraa on siellä ja täällä eikä kaikki ole aina omalla paikallaan mutta likaista meillä ei missään nimessä ole ja sen näkee jokainen. En tiedä mitä miehen siskon päässä liikkuu, jotain ylihysteerisiä harhoja todennäköisesti, empä jaksa enää välittää. Sääli vain hänen lapselleen että ei pääse edes äitinsä lapsuudenkodissa käymään ja tästä syystä ei näe enoaankaan kovin usein.

Vierailija kirjoitti:

Saatan olla tuo toinen äiti. Olen sellainen yleiskohteliaan ystävällinen, jonka moni tulkitsee väärin eli ystävyydeksi. En halua, että lapseni on tietyn lapsen kanssa, vaikka tämä äiti väittää lasten olevan bestiksiä. Tämä on vain tuon yhden perheen tulkinta asiasta. En halua loukata ja kertoa todellista syytä, joten totean, että kiitos ei nyt. En ymmärrä, miksi minulla pitäisi olla joku selitys tuolle kiellolle, miksi minun pitäisi selittää vieraalle ihmiselle iltamenojamme tai harrastuksiamme tai sitä, mitä lapseni illalla tekee.

Olen ihmetellyt,miksi joidenkin on mahdotonta hyväksyä sitä kieltoa. Miksi pitää uudestaan ja uudestaan pyytää aivan kuin ei ymmärrettäisi, että se ei on ei. Synttäreille lapseni voi mennä, mutta jokaviikkoinen "Eevi niin haluaisi teidän Viivin meille kylään" alkaa jo kyllästyttää. Antaa sen Eevin haluta, tässä maailmassa ei kaikkea silti saa.

Anonyymisti voit varmaan kertoa, miksi et halua lasten olevan yhdessä?

Olisi kiinnostavaa tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sillä perheellä on oma elämä? Jos lapsi on päivän päiväkodissa niin ehkä loppuilta halutaan elää omaa elämää perheen ja ystävien kesken? Lapsi leikkii puhakavereiden kanssa tai ystäväperheen lapsien kanssa?

Eikö ap lapsellasi ole muita kavereita? Miksi takerrut tähän yhteen lapseen?

Lapsellani on tosi paljon kavereita, kyse ei ole siitä, että hän tai _minä_ (siis mitä!!!!???) takertuisi tähän yhteen. On vaan harmi, että tämä kaverisuhde, jossa molemmat tykkäävät toisistaan tosi paljon ja ovat toisilleen tärkeitä, rajoittuu ainoastaan sinne eskariin. Tämä lapsi on ollut meillä tänä vuonna 2 kertaa: yhden kerran synttäreillä ja yhden kyläilemässä. Muistan, koska on niin harvinaista, että hän saa meille tulla.

AP

Miksi se on harmi? Vaikuttaa siltä, että lapsellasi ei ole muita kavereita ja tuon bestiksen äitikin sen huomaa. Siksi hän estää lasta sitoutumasta liikaa ripustautujaan.

Aika usein näissä jutuissa toinen on paras kaveri siksi, että on ainoa kaveri. Silloin syntyy näitä draamatilanteita, kun vanhempi ei yritä etsiä lapselle muita kavereita, vaan pyytää uudestaan ja uudestaan tätä eskaribestistä käymään.

Miksi epäilet, että valehtelen? Mitä hyötyä minulle olisi valehdella täällä ja pyytää sen perusteella näkemyksiä? Lapsellani on tosi paljon kavereita. Minusta on vaan tosi harmi, että juuri tämä kaikkein rakkain kaveri ei meille pääse kuin harvoin.

Jos olet trolli, niin anna olla. Olen liian kokenut tarttuakseni trollaukseen.

AP

Valehtelusta en huomannut kirjoittaneeni. Miksi siis koet, että väitin sinua valehtelijaksi? Kirjoitin, että vaikuttaa siltä, että bestis on ainoa kaveri, en kirjoittanut, että valehtelet.

Toisaalta juuri tuossa saattaa olla syy lapsesi kaveriongelmiin: sinä uhriudut! Lapsellasi on paljon kavereita, mutta sinua harmittaa, että kaikkein rakkain kaveri ei pääse teille. Oletko selkiyttänyt itsellesi, mistä tämä harmi syntyy? Jos lapsellasi on kavereita muutenkin, tekemistä muutenkin, niin miksi sinulle on tärkeää, että tämä rakkain kaveri tekee niin kuin sinä tahdot? Onko itselläsi ongelmia ystävien kanssa? Olisit iloinen siitä, että lapsellasi on laaja kaveripiiri sen sijaan että pyrkisit väkisin lujittamaan sitä yhtä ystävyyttä, joka ei välttämättä ole kaikille osapuolille yhtä mieluinen.

Jos kerron edellisessä kommentissani, että lapsellani ON paljon kavereita, ja sinä väität seuraavassa, että ei ole, niin eikö se ole sama, kuin väittäisit minun valehtelevan? Eli olet sitä mieltä, että en kerro totuutta.

Mulla ei ole ystävien kanssa ongelmia, olen sosiaalinen ja mulla on paljon kavereita.

Ja kyllä, olen nyt tehnyt juuri niin kuin neuvot, eli pyrkinyt vahvistamaan muita kaverisuhteita. En enää juurikaan viitsi tätä lasta meille kutsua. Asia silti vaivaa minua, sillä oma lapseni kyselee minulta, miksi "Venla" ei pääse meille, ja myös tämä "Venla" kysyy sitä minulta, kun haen lastani eskarista. 

Olen pahoillani, jos aiheutan sinulle mielipahaa kysymällä tätä. Ainoa tavoitteeni on ymmärtää lapsen vanhempia, jotta pystyisin vastaamaan lapseni kysymykseen.

AP

En väitä sinun valehtelevan. Kerron vain, miltä tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin.

Ymmärrän nyt paljon paremmin sen bestiksen äitiä, koska jos olet syyttelemässä ja väittämässä valehtelijaksi jokaista, joka on kanssasi eri mieltä tai  tuo uutta aspektia keskusteluun, niin miksi ihmeessä kukaan antaisi lapsensa olla lapsesi kanssa?

Selität laajasti, miten sinullao kavereita ja lapsellasi on kavereita ja silti koet ongelmaksi sen, että yksi lapsi ei tule teille kylään. Mikä tässä "Venlassa" on sellaista, että sinun on väkipakolla saatava hänet teille kylään?

En usko, että "Venla" kyselee, koska saisi tulla teille, koska hänelle on varmasti kotona kerrottu, että ei käy. Muutenkaan en ymmärrä, miten päädyt "Venlan" kanssa puheisiin noutaessasi lasta, koska eikö sinun tulisi ensisijaisesti olla kiinnostunut omasta lapsestasi?

Huutonaurua! :D

Olennainen asia on se, että "Venlalla" on muualla se bestis, ei eskarissa, mutta sitäpä ei kaverin äiti tajua. Rautalangastako pitäisi vääntää, että "Venla" menee illalla "Neelan" luokse, ei tule teille?

Miksi "Venla" sitten aina välillä kysyy pääsisikö kyläilemään AP:n luona jos oikeasti haluaa leikkiä "Neelan" kanssa? Vai onko tämä kuvitteellinen "Neela" "Venlan" vanhempien valitsema bestis ja tyttö itse haluaisi leikkiä AP:n tyttären kanssa?

Koska se "Venlan" kaveri on sanonut, että pyydä meidän äidiltä, että pääsetkö meille. Ja koska "Venla" haluaa olla kiva kaveri, niin hän pyytää,, koska tietää vastauksen eli ei käy. Näin säilyy välit hyvinä joka suuntaan, koska syntipukiksi saadaan "Venlan" äiti ja "Venla" itse ei joudu sanomaan, että en halua teille.

Aika kiero ja manipulatiivinen kuusivuotias tämä sinun mielikuvittelemasi "Venla", osoittaa suorastaan sosiopaattisia taipumuksia jo kovin nuorella iällä, kotoako lie tuollaisen käytöksen oppinut. Arvatenkin sinun mielikuvituksessasi "Venla" ei oikeasti halua leikkiä AP:n tyttären kanssa edes siellä esikoulussa, mutta silti jostain mystisestä syystä ei halua tätä paljastaa vaan mielummin esittää innokasta bestistä.

Tai sitten tilanne on juurikin sitä miltä se näyttää: tyttö oikeasti haluaisi leikkiä AP:n tyttären kanssa ja tämä ei jostain syystä hänen vanhemmilleen sovi.

Oletko koskaan ollut eskarissa töissä? Ei tuossa ole mitään manipulatiivista tms. vaan ainoastaan sen yhden lapsen toive saada kaveri kylään. Toivotulle kaverille sanotaan, että pyydä päästä meille. Sitten se toivottu kaveri niin tekee aika usein edes miettimättä seurauksia tai sitä, että hänellä on samana iltana pianotunti. Harva äiti sanoo, että ilman muuta, mene illaksi kaverille,joten ei nämä pyynnöt yleensä pitkälle kanna. Silti niitä päivittäin kuulee.

Omat lapset on jo isoja. Mutta muistan kuitenkin, kun oli joitain kavereita, joiden luo en päästänyt mielellään. Tyttö varsinkin osasi sanoa, että ei halua hoitopäivän jälkeen kylään, kun ei jaksa jotain määrättyä kaveria. Eräästä sanoi, että vaikka ovat eskarissa hyviä kavereita, se nälvii kuitenkin häntä ja haukkuu hänen kotiaan. Meillä käydessään rikkoi leluja. No, vedimme etäisyyttä tähän perheeseen.

Oli myös perhe, missä lapseni kävi äidin pyynnöstä paljon kylässä, kunnes kuulin, että kyseinen äiti oli huokaillut, että joutuu hoitamaan meidän lasta aina päiväkodin jälkeen, kun minä en muka jaksa. Että kuinka hän niin jaksaa hoitaa muidenkin perheiden lapsia. Vaikka siis itse tahtoi lapsemme kylään viihdyttämään hänen lastaan. Kyläilyt loppui siihen.

Toki oli sitten jotain sellaistakin, että meidän äitien henkilökemiat ei natsanneet. Sellaista pientä nakkelua ja ylimielisyyttä. Ei haluttanut päästää sinne lasta kylään.

Mutta yleensä kyse oli siis lähinnä aina siitä, että lapsi itse ei halunnut kylään johonkin paikkaan. Ja en vienyt kyllä väkisinkään.

Minä itse olen melko laiska kaikessa sosiaalisessa ja siksi minusta on mukavaa, kun esim. 8-vuotiaamme parhaa luokkakaverin kanssa vierailuja on vain harvakseltaan. Sitten tuli mieleen eräs vanha naapuri, joka rajoitti 5-vuotiaansa meillä vierailemisia siksi, että vanhemmat kokivat työn jälkeen yhdessäoloajan lapsensa kanssa kovin lyhyeksi. Tämä avasi silmäni huomaamaan, että ihmisillä on hyvin erilaisia elämäntilanteita, työaikoja ja arjen muita kuvioita. Itse olin tuolloin lasten kanssa kotona, tosin osa-aikaisena yrittäjänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatan olla tuo toinen äiti. Olen sellainen yleiskohteliaan ystävällinen, jonka moni tulkitsee väärin eli ystävyydeksi. En halua, että lapseni on tietyn lapsen kanssa, vaikka tämä äiti väittää lasten olevan bestiksiä. Tämä on vain tuon yhden perheen tulkinta asiasta. En halua loukata ja kertoa todellista syytä, joten totean, että kiitos ei nyt. En ymmärrä, miksi minulla pitäisi olla joku selitys tuolle kiellolle, miksi minun pitäisi selittää vieraalle ihmiselle iltamenojamme tai harrastuksiamme tai sitä, mitä lapseni illalla tekee.

Olen ihmetellyt,miksi joidenkin on mahdotonta hyväksyä sitä kieltoa. Miksi pitää uudestaan ja uudestaan pyytää aivan kuin ei ymmärrettäisi, että se ei on ei. Synttäreille lapseni voi mennä, mutta jokaviikkoinen "Eevi niin haluaisi teidän Viivin meille kylään" alkaa jo kyllästyttää. Antaa sen Eevin haluta, tässä maailmassa ei kaikkea silti saa.

Anonyymisti voit varmaan kertoa, miksi et halua lasten olevan yhdessä?

Olisi kiinnostavaa tietää.

Tuo lapsi ei ole sellainen, jonka haluaisin lapseni kaveriksi. Lisäksi bestis asuu melkein naapurissa, hänen tapaamiseensa ei tarvita erityisiä järjestelyjä. Enkä pidä siitä, että vanhempi yrittää väkisin järjestää lastani omansa kaveriksi. Esimerkiksi jossain lastentapahtumassa hän on tullut loukkaantuneena sanomaan, että olisitte kertoneet tulostanne, olisi voitu tulla yhdessä, vaikka näkee, että olen esim. siskoni perheen kanssa.

Voi olla että äiti tuntee lapsensa – kaverilla käynti tarhapäivän päälle on monesti lapselle aika raskasta, ja ilta saattaa mennä vähän hulinaksi rutiinien rikkoutuessa. Kaverilta pois lähteminen voi olla takkuista, lähtöajasta vängätään, vierailu venähtää pidemmäksi kuin lapsen äiti toivoisi. Iltapäivä- ja iltarutiinit lapsen äidilläkin rikkoutuvat - pitää miettiä että lapsi on kylässä ja mitenhän se siellä pärjää, ja onkohan se saanut siellä ruokaa ja vaikka olisi saanut niin onko kelvannut vai pitääkö kotona kuitenkin olla ruokaa odottamassa kun lapsi viimein tulee, ja eikös se jo tule kun sovittiin että kuudeksi kotiin mutta kello on jo puoli seitsemän ja, ja,...

Äiti ehkä myös haluaa olla oman lapsensa kanssa sen lyhyen ajan, mikä iltaan jää ennen kuin jo pitää ryhtyä iltatoimiin.

Tupakoidaanko teillä?

Meillä lapset eivät halunneet mennä tupakalta haisevien kotiin leikkimään.

Vierailija kirjoitti:

Tupakoidaanko teillä?

Meillä lapset eivät halunneet mennä tupakalta haisevien kotiin leikkimään.

Meillä lapsi ei halunnut kaverin kotiin, kun sanoi, että silmiä kirveltää se pesuaineden haju vaatteissa ja tarttuu omiinkiin vaatteisiin

Onpa paljon ilkeitä kommentteja. Paha mieli tulee pienten kaveria vailla olevien lasten puolesta. Antakaa lastenne leikkiä kaikenlaisten lasten kanssa. Eikö ole hyvä, että on muitakin kuin se yksi paras kaveri?

Eihän se lapsenne kaveri itse ole päättänyt syntyä siihen perheeseen, missä poltetaan tupakkaa tai käytetään vääränlaista pesuainetta. Kyse on kuitenkin 6-vuotiaista.

Itse en halunnut viedä lasta kyläilemään kaverille, jonka vanhempia en tuntenut riittävän hyvin. Itselleni myös kaverin perheen voimakas uskonnollisuus olisi este kyläilyille ja ymmärrän että se voisi olla este myös toisin päin.

Onko APn tapauksessa lasten ystävyys tasapainossa niin, ettei siihen liity valtasuhteen väärinkäyttöä tai piilotettua kiusaamista? Näitä voi aikuisen olla vaikea huomata. Oma lapseni oli pienenä yliempaattinen ja muut käyttivät tätä luonteenpiirrettä hyväksi. Lapseni ei halunnut loukata ketään ja siksi suostui aina leikkeihin ja ”parhaaksi kaveriksi” vaikka olisi itse leikkinyt mielummin muiden kanssa.

Vastakysymys ap:lle: miksi lapsen pitäisi noin 9 tunnin hoitopäivän jälkeen tulla kylään? Eikö tuossa vaiheessa tee hyvää edes hetkeksi käpertyä isän tai äidin kainaloon, olla kaikessa rauhassa oma itsensä ilman kaverivelvoitteita. Jotenkin kummallista loukkaantua siitä, että jossain perheessä vietetään yhteistä aikaa.