On fysiikan lakien vastaista lihoa, jos syö vähemmän kuin kuluttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ne kalorit nyt ihan suoraviivaisia ole että sama määrä tuottaa aina saman tuloksen. Esim Laatisen blogista

"Iltapainotteisella jaksolla aamiaisen oli määrä sisältää 200 kcal, lounaan 500 kcal ja illallisen 700 kcal. Aamujaksolla vastaavasti 700, 500 ja 200 kcal. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että aamupainotteisesti syöneet laihtuivat peräti viisi kiloa enemmän kuin iltapainotteisesti syöneet (11 % vs 4 %). Lisäksi aamuryhmän sokeriaineenvaihdunta, triglyseridiarvot, kokonaiskolesteroli sekä nälän hallinta ja nälkähormoni-greliinin pitoisuudet kohentuivat enemmän kuin iltaryhmässä."

Eli tutkimuksesta voidaan vetää johtopäätös, että iltapainotteiseen syömiseen keskittyvät henkilöt söivät enemmän kuin heidän energiantarpeensa vuorokaudessa oli, mikäli tarkoituksena oli laihtua.

Ei, juma, oletko ihan viisas!

No siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta jos syö enemmän kuin käyttää, niin lihominen on takuuvarmaa, kellonajasta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietämättömyys tässä ketjussa on häkellyttävää. Geeneille, suolistobakteereille, unensaannille yms. laitetaan isompi painoarvo kuin omalle tahdonvoimalle. Ymmärrettävää sinänsä, että omaa tahdonvoiman heikkoutta ei haluta myöntää. 

Ymmärrettävää on sekin, että halutaan uskoa sujuvan ruokavalion olevan vain omasta hyvästä tahdonvoimasta kiinni. Totuus on kuitenkin se, että ruokahalu (johon moni asia kehossa vaikuttaa) säätelee syömistä aika paljon. En vain yksinkertaisesti usko, että useimmat normaalipainoiset käyttäisivät joka päivä tahdonvoimaa siihen, että syövät juuri sopivan verran. Kyllä normaalipainon salaisuus on enimmäkseen se, että ruokahalu on normaalilla tasolla. Ihan keskiverrolla tahdonvoimalla varustettu ihminen saattaa kuvitella tahdonvoimansa erityisen hyväksi, jos pystyy kieltäytymään pienistä himoista, jotka eivät kuitenkaan häiritse koko ajan pakottavasti taustalla.

Niin tämä! Syömishäiriötaustaisena olen niin väsynyt kuulemaan noita ylimielisiä paasauksia ihmisiltä, joille painonhallinta ei ole koskaan ollut erityisen suuri ongelma. Paljastavat vaan oman ymmärtämättömyytensä ja typeryytensä.

Sitäpaitsi nykyaikana yksikään lihavuus- tai ravitsemusammattilainen ei painota enää tahdonvoimaa vaan nimenomaan sellaisia elämäntapamuutoksia, joilla kohtuullinen ruokavalio on mahdollista pitää ilman jatkuvaa taistelua. Koska kenenkään tahdonvoima ei pidemmän päälle riitä jatkuvassa nälässä ja kieltäymyksessä kärvistelyyn. Mutta yritäpä selittää sitä näille leuhkoille omaan napaan tuijottelijoille, joilla nälkä vastaa luonnostaan suurin piirtein kulutusta. Eivät he pysty ymmärtämään, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä onnekkaita.

Tahdonvoimalla, kieltäytymisellä ja itsekurilla ei painoa hallita. Jos ihminen saa tarvitsemaansa oikeaa ravintoa, niin painonhallinta ei ole ongelma. Suositusruoka ja kaupan valikoima ei tätä suosi, koska kaikki keinotekoinen saissi nostetaan aidon tavaran yläpuolelle. Keinoruualla nälkä on jatkuvaa, sehän sopii ruokateollisuudelle. Ruokasuositukset on teollisuutta ja lääkebisnestä varten, ei terveyttä ajatellen. Suositusten laatijoilla on kytkökset sokeri- ja virvoitusjuomateollisuuteen.

Ruokateollisuus myy sitä mitä ihmiset haluavat ostaa. Ruokasuositukset ovat nimen omaan terveyttä ajatellen tehtyjä, vai luuletko oikeasti, että oikein yhteiskunnan tasolla ihmisistä halutaan tehdä sairaita?

Ja tuosta itsekurista: jos ihmiset ovat oikeasti niin pönttöjä, että eivät osaa ollenkaan ajatella itse, vaan sen sijaan lappaavat kärryynsä kaikkea mitä näkevät, niin saavat kyllä syyttää lihomisestaan ihan itseään. Karkki- ja keksihyllyjen ohi voi kyllä kävellä.

Oletko oikeasti noin hölmö? Jos se näläntunne on täysin vääristynyt, niin ei siitä pelkällä karkki- ja keksilakolla päästä pysyvään painonhallintaan, vaan kyllä se vaatii aika paljon järeämpää otetta ruokavalioon ja muihin elintapoihin. Monet ylipainoiset eivät edes syö erityisen paljon herkkuja vaan kilot ovat kertyneet ihan tavallisella kotiruualla. Olet oikein malliesimerkki ihmisestä, joka ei oikeasti ymmärrä ylipainon syistä tai hoidosta yhtään mitään, mutta pitää vaan päästä huutelemaan ja osoittamaan omaa tyhmyyttäån ja ilkeyttään.

Sinäkään et näköjään lukenut tuota edeltävää kirjoitusta, johon tuo oli kommentti.

Juu, kyllä terveellistä kotiruokaakin voi syödä liikaa niin, että lihoo. Tietysti. 

Mutta miksi syöt sitä terveellistä kotiruokaa liikaa? Jos paino nousee, niin se syy on yksistään siinä, että syöt liikaa, oli se syöty ruoka sitten ihan mitä tahansa.

Voithan sinä tietysti kehittää jotain ihme teorioita siitä, miten syy lihomiseen on kaikessa muussa paitsi syödyn ruoan määrässä, mutta se ei auta sinua laihtumaan.

Vierailija kirjoitti:

No ei ne kalorit nyt ihan suoraviivaisia ole että sama määrä tuottaa aina saman tuloksen. Esim Laatisen blogista

"Iltapainotteisella jaksolla aamiaisen oli määrä sisältää 200 kcal, lounaan 500 kcal ja illallisen 700 kcal. Aamujaksolla vastaavasti 700, 500 ja 200 kcal. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että aamupainotteisesti syöneet laihtuivat peräti viisi kiloa enemmän kuin iltapainotteisesti syöneet (11 % vs 4 %). Lisäksi aamuryhmän sokeriaineenvaihdunta, triglyseridiarvot, kokonaiskolesteroli sekä nälän hallinta ja nälkähormoni-greliinin pitoisuudet kohentuivat enemmän kuin iltaryhmässä."

Juuri näin. Monilla näyttää olevan tapana olla töissä kevyin eväin ja töistä tultua sitten mätetään oikein runsas päivällinen, kun on päivä paastottu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitaisko nyt jättää fysiikan lait rauhaan, kiitos. Fysiikassa on olemassa helvetin paljon erilaisia energiansiirtoprosesseja joiden hyötysuhde vaihtelee. Samalla kalorimäärällä saa reitistä riippuen eri tuloksen. Lienee selvää, että kun puhutaan vaikkapa siitä, että paino nousee pienestä kalorimäärästä huolimatta, jokin siinä reitissä on vituillaan, ei että termodynamiikan eka pääsääntö ei päde. Jos ihmiskehon hyötysuhde olisi 100%, oltais kaikki valaan kokoisia.

T: fyysikko

Ihmisen paino ei VOI nousta, ellei ihminen syö enemmän kuin kuluttaa.

Niinhän mä juuri sanoin. Sanoin myös, että kulutus voi olla merkittävästi vituillaan, jolloin fysiikan laeista määkiminen ei ole hyvin käytettyä aikaa.

Fysiikan lait asettavat kyseenalaisiksi ylipainoisten selityksen, etteivät he syö liikaa ja paino sittenkin nousee, eikä laske.

Jos näin on, syy ei löydy mistään mystisestä sisäelintoiminnosta, vaan edelleen liiasta energiansaannista, eli mätetään naamariin ravintoa yli energiantarpeen.

So simple ja täällä jaksetaan vääntää perusfysiikasta satoja viestejä.

Lopeta nyt se jankkaaminen fysiikan laeista.  Käytä sekin aika tutustumalla ihmisen elimistön käyttäytymiseen ruuan suhteen.

Siinä on eroja kuinka hyvin elimistö käyttää ruuan kalorit ”hyväksi”, ja siinä on eroja kuinka paljon elimmistö kuluttaa. Mutta jos syö vähemmän kuin kuluttaa, niin laihtui. Jos elimistö on sekaisin ja ottaa ruuasta talteen jokaisen kalorin, niin tarvittavien kalorien määrä voi olla todella pieni

Kyllä tää keski-ikäistyminen on totisesti opettanut aineenvaihdunnan voiman ja rajat. Kolmekymppiseksi asti olin hoikka ja katsoin salaa mielessäni alaspäin pulleita keski-ikäisiä naisia että miten noi päästää itsensä tuon näköiseksi. Pari vuotta kolmen kympin jälkeen alkoi tulla lapsia ja silloin lihoin jonkun verran. Silti huvitti kuinka saman ikäinen nainen joka oli myös ollut ikihoikka oli selvästi vähän harmissaan että olin juuri lapsen saatuani silti hoikemmassa kunnossa kuin hän. Neljän kympin tietämillä sai ruveta tekemään tosissaan töitä että pysyisi normaalipainon puolella. Viisi vuotta juostuani ja kieltäymyksessä elettyäni tuli kropan rajat vastaan. Tuli liikuntavammoja ja rupesin ylirasituksen takia heräilemään öisin valvomaan. Jouduin vammojen takia vähentämään liikuntaa, yöheräilemiset loppui ja kilot alkoi lisääntymään hälyyttävää vauhtia. Ja tässä sitä nyt ollaan. Vammojen takia vain kävelylenkille lähdössä. Normaalipainon raja haaveena joka ehkä toteutuu vanhana kuolemaa tehdessä tai jotain. Niin olen suunnitellut että kuusikymppisenä luovutan. Sitten voi ostaa viimein itselleni karkkia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tää keski-ikäistyminen on totisesti opettanut aineenvaihdunnan voiman ja rajat. Kolmekymppiseksi asti olin hoikka ja katsoin salaa mielessäni alaspäin pulleita keski-ikäisiä naisia että miten noi päästää itsensä tuon näköiseksi. Pari vuotta kolmen kympin jälkeen alkoi tulla lapsia ja silloin lihoin jonkun verran. Silti huvitti kuinka saman ikäinen nainen joka oli myös ollut ikihoikka oli selvästi vähän harmissaan että olin juuri lapsen saatuani silti hoikemmassa kunnossa kuin hän. Neljän kympin tietämillä sai ruveta tekemään tosissaan töitä että pysyisi normaalipainon puolella. Viisi vuotta juostuani ja kieltäymyksessä elettyäni tuli kropan rajat vastaan. Tuli liikuntavammoja ja rupesin ylirasituksen takia heräilemään öisin valvomaan. Jouduin vammojen takia vähentämään liikuntaa, yöheräilemiset loppui ja kilot alkoi lisääntymään hälyyttävää vauhtia. Ja tässä sitä nyt ollaan. Vammojen takia vain kävelylenkille lähdössä. Normaalipainon raja haaveena joka ehkä toteutuu vanhana kuolemaa tehdessä tai jotain. Niin olen suunnitellut että kuusikymppisenä luovutan. Sitten voi ostaa viimein itselleni karkkia.

Lisäänpä tähän vielä, että kun nelikymppisenä pystyin juoksemaan kympin ja lihaskuntokin oli tosi hyvä, en silti ikinä päässyt alle bmi 24.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tää keski-ikäistyminen on totisesti opettanut aineenvaihdunnan voiman ja rajat. Kolmekymppiseksi asti olin hoikka ja katsoin salaa mielessäni alaspäin pulleita keski-ikäisiä naisia että miten noi päästää itsensä tuon näköiseksi. Pari vuotta kolmen kympin jälkeen alkoi tulla lapsia ja silloin lihoin jonkun verran. Silti huvitti kuinka saman ikäinen nainen joka oli myös ollut ikihoikka oli selvästi vähän harmissaan että olin juuri lapsen saatuani silti hoikemmassa kunnossa kuin hän. Neljän kympin tietämillä sai ruveta tekemään tosissaan töitä että pysyisi normaalipainon puolella. Viisi vuotta juostuani ja kieltäymyksessä elettyäni tuli kropan rajat vastaan. Tuli liikuntavammoja ja rupesin ylirasituksen takia heräilemään öisin valvomaan. Jouduin vammojen takia vähentämään liikuntaa, yöheräilemiset loppui ja kilot alkoi lisääntymään hälyyttävää vauhtia. Ja tässä sitä nyt ollaan. Vammojen takia vain kävelylenkille lähdössä. Normaalipainon raja haaveena joka ehkä toteutuu vanhana kuolemaa tehdessä tai jotain. Niin olen suunnitellut että kuusikymppisenä luovutan. Sitten voi ostaa viimein itselleni karkkia.

Lisäänpä tähän vielä, että kun nelikymppisenä pystyin juoksemaan kympin ja lihaskuntokin oli tosi hyvä, en silti ikinä päässyt alle bmi 24.

Painoa hallitaan ruualla, ei juoksemalla.

Vierailija kirjoitti:

Otsikon toteamus on hyödytön. Ihmiskehon energian kulutuksen ja saannon mittaaminen on käytännössä mahdotonta. Energian kulutus ja imeytyminen on yksilöllistä. Asia on huomattavasti monimutkaisempi kuin auton tankkaus.

Mittaaminen helppoa.

Jos lihot syöt enemmän kuin kulutat. Hyvin yksinkertaista mitata

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitaisko nyt jättää fysiikan lait rauhaan, kiitos. Fysiikassa on olemassa helvetin paljon erilaisia energiansiirtoprosesseja joiden hyötysuhde vaihtelee. Samalla kalorimäärällä saa reitistä riippuen eri tuloksen. Lienee selvää, että kun puhutaan vaikkapa siitä, että paino nousee pienestä kalorimäärästä huolimatta, jokin siinä reitissä on vituillaan, ei että termodynamiikan eka pääsääntö ei päde. Jos ihmiskehon hyötysuhde olisi 100%, oltais kaikki valaan kokoisia.

T: fyysikko

Ihmisen paino ei VOI nousta, ellei ihminen syö enemmän kuin kuluttaa.

Niinhän mä juuri sanoin. Sanoin myös, että kulutus voi olla merkittävästi vituillaan, jolloin fysiikan laeista määkiminen ei ole hyvin käytettyä aikaa.

Fysiikan lait asettavat kyseenalaisiksi ylipainoisten selityksen, etteivät he syö liikaa ja paino sittenkin nousee, eikä laske.

Jos näin on, syy ei löydy mistään mystisestä sisäelintoiminnosta, vaan edelleen liiasta energiansaannista, eli mätetään naamariin ravintoa yli energiantarpeen.

So simple ja täällä jaksetaan vääntää perusfysiikasta satoja viestejä.

Sama pätee öljyyn ja kasvihuonekaasuihin.

On typerää ajatella, että kun euroopassa ei käytetä öljyä niin mailma pelastuu.

Öljy käytetään koska öljymaiden talous perustuu siihen.

Meneekö aikaa 10 vai 20 vuotta enemmmän on irrelevanttia.

Jos ei saa kunnon unia säännöllisesti niin se vaikuttaa aika paljon keskivartaloon ja rasvan polttoon, aineenvaihduntaan.

Kuten myös stressi ja muut vaivaavat asiat.

Otsikko on ihan lähtökohtaisesti pielessä. Lämpöoppi ei toimi. Kalorit eivät toimi ruuan energiamäärän mittaamisesta. Jos joku on perehtynyt siihen miten kalorit määritellään niin tietää totuuden.

Oikeasti pitäisi puhua kemiasta. Sama ruokamäärä voi lihottaa toista kun toinen laihtuu.

Sen lisäksi hiilihydraatit, proteiinit, jne. Imeytyvät elimistöön eri tavalla koska ruuansulatusbakteereiden määrä vaihtelee yksiköittäin. Kaksoskokeissa on todettu ruuansulatusbalteereiden olevan isossa roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tää keski-ikäistyminen on totisesti opettanut aineenvaihdunnan voiman ja rajat. Kolmekymppiseksi asti olin hoikka ja katsoin salaa mielessäni alaspäin pulleita keski-ikäisiä naisia että miten noi päästää itsensä tuon näköiseksi. Pari vuotta kolmen kympin jälkeen alkoi tulla lapsia ja silloin lihoin jonkun verran. Silti huvitti kuinka saman ikäinen nainen joka oli myös ollut ikihoikka oli selvästi vähän harmissaan että olin juuri lapsen saatuani silti hoikemmassa kunnossa kuin hän. Neljän kympin tietämillä sai ruveta tekemään tosissaan töitä että pysyisi normaalipainon puolella. Viisi vuotta juostuani ja kieltäymyksessä elettyäni tuli kropan rajat vastaan. Tuli liikuntavammoja ja rupesin ylirasituksen takia heräilemään öisin valvomaan. Jouduin vammojen takia vähentämään liikuntaa, yöheräilemiset loppui ja kilot alkoi lisääntymään hälyyttävää vauhtia. Ja tässä sitä nyt ollaan. Vammojen takia vain kävelylenkille lähdössä. Normaalipainon raja haaveena joka ehkä toteutuu vanhana kuolemaa tehdessä tai jotain. Niin olen suunnitellut että kuusikymppisenä luovutan. Sitten voi ostaa viimein itselleni karkkia.

Mikäli ymmärsin oikein, syöt jatkuvasti liikaa, saat ylimääräisiä kaloreita ja yrität poistaa ne liikkumalla yli voimiesi, ylirasistukseen saakka.

Eikä olisi huomattavsti helpompaa rajoittaa kehon saaman energian määrää, niin ei tarvitsisi liikkua niin mielettömiä määriä pysyäkseen kuosissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tää keski-ikäistyminen on totisesti opettanut aineenvaihdunnan voiman ja rajat. Kolmekymppiseksi asti olin hoikka ja katsoin salaa mielessäni alaspäin pulleita keski-ikäisiä naisia että miten noi päästää itsensä tuon näköiseksi. Pari vuotta kolmen kympin jälkeen alkoi tulla lapsia ja silloin lihoin jonkun verran. Silti huvitti kuinka saman ikäinen nainen joka oli myös ollut ikihoikka oli selvästi vähän harmissaan että olin juuri lapsen saatuani silti hoikemmassa kunnossa kuin hän. Neljän kympin tietämillä sai ruveta tekemään tosissaan töitä että pysyisi normaalipainon puolella. Viisi vuotta juostuani ja kieltäymyksessä elettyäni tuli kropan rajat vastaan. Tuli liikuntavammoja ja rupesin ylirasituksen takia heräilemään öisin valvomaan. Jouduin vammojen takia vähentämään liikuntaa, yöheräilemiset loppui ja kilot alkoi lisääntymään hälyyttävää vauhtia. Ja tässä sitä nyt ollaan. Vammojen takia vain kävelylenkille lähdössä. Normaalipainon raja haaveena joka ehkä toteutuu vanhana kuolemaa tehdessä tai jotain. Niin olen suunnitellut että kuusikymppisenä luovutan. Sitten voi ostaa viimein itselleni karkkia.

Mikäli ymmärsin oikein, syöt jatkuvasti liikaa, saat ylimääräisiä kaloreita ja yrität poistaa ne liikkumalla yli voimiesi, ylirasistukseen saakka.

Eikä olisi huomattavsti helpompaa rajoittaa kehon saaman energian määrää, niin ei tarvitsisi liikkua niin mielettömiä määriä pysyäkseen kuosissa?

Kuvitteletko että ihminen voi loputtomiin vaan vähennellä kaloreita,no problem? Onko nälkä tuttu ilmiö? Ihminen häviää taistelun nälkää vastaan lopulta,aina. Minä tiedän että laihtuisin syömällä 1500kcal päivässä,mutta se tarkoittaisi jatkuvaa nälkää ja todella tiukkaa ruokavaliota loppuiän. En halua elää nälkäisenä kituuttaen,joten pyrin syömään terveellisesti,paljon kasviksia ja marjoja ja liikkumaan voimien mukaan. Herkkuja syön joka viikko,pyrin syömään niitä vaan kohtuudella ja mahd.vähän. Jos ja kun pysyn lievästi ylipainoisena näin, olkoon niin. Joku toinen voi pysyä normaalipainoisena tällä samalla ruokavaliolla. Tuskin sinäkään haluaisit elää jokapäivä kurinalaisesti nälässä kituuttaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tahdonvoima riittää jatkuvaan nälässä kärvistelyyn ja kieltäymyksen mutta laihdu en grammaakaan. Herkut on poistuneet elämästä jo ajat sitten. Nään JOKA PÄIVÄ nälkää illalla ja SILTI EN LAIHDU. Paniikki on sana jolla kuvaan painonhallintaani. T. 49v

Tyhmäkö olet??

Joo. Paino pysyi vielä pari vuotta sitten hallinnassa laihduttamalla koko ajan, mutta näköjään ei enää. Yritin keväällä taas laihduttaa sula oon kaikki merkitsemällä 1500 kalorin rajoituksella ja vietin aina koko päivän nälässä. Se olis ok muuten mutta en voinut jatkaa koska olin niin hirveän väsynyt etten jaksanut edes pyykkiä pestä. Koska on pakko elää vaikka laihduttaa, lopetin sulamon ja siirryin siihen että luovun iltapalasta jolloin menen illalla nälkäisenä aina nukkumaan. En laihdu vaan lihon hitaasti mutta varmasti. Mittautin hätäpäissäni veriarvoni ja ne ovat kunnossa. Syöminen on yhtä taistelua vaikka syön järkevää itse tehtyä ruokaa, hedelmiä ja vihanneksia. Eilen aamiaiseksi banaanimsmoothie ja voileipää. Lounaaksi riisiä, tofua ja kasviksia, jälkäriksi mandariini. Illalla perunoita ja kalaa, vihanneksia.

Sinä alat olla vaihdevuosi-iässä, jolloin kilot karttuvat kuin itsestään. Postmenopaussi-ikäinen suomalaisnainen lihoo noin kilon vuodessa koska energiankulutus on pienentynyt hedelmällisessä iässä oleviin verrattuna. Sen lisäksi lihasmassaa katoaa iän myötä. Kilo lihasta kuluttaa enemmän kaloreita kuin kilo rasvaa. T. Saman ongelman kanssa painiva, joka laihduttaa neljättä vuotta todella vähillä kaloreilla

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tyhmydellä ja ylipainolla olla jonkinlainen korrelaatio?

Ellei ihminen ole koulussa oppinut edes energian häviämättömyyden lakia, eli energiaa (painoa) ei voi syntyä tyhjästä, on ihmisessä jotakin perusteellisesti pielessä.

Lihavat syövät enemmän kuin kuluttavat ja se ylimääräinen ravinto (energia) alkaa muodostaa kehoon läskiä, kun sitä ei kuluteta tarpeeksi.

Jojolaihduttaminen pienentää koko ajan elimistön perusaineenvaihduntaan meneviä kaloreita. Jos rinnan on mamma 60 kg, joka ei ole ikinä laihduttanut ja mamma 60 kg, joka on kerran laihduttanut nykyiseen painoonsa niin laihduttaneen mamman pitää syödä koko loppuikänsä 300 kcal vähemmän kuin laihduttamaton mamma säilyttääkseen saavuttamansa painon.

On niitäkin, jotka ovat alkaneet jojoilemaan normaalipainoisina ja siten alentaneet pysyvästi omaa perusaineenvaihduntaansa kuuri kuurin jälkeen. Tämän päivän netti-Iltalehdessä uutisoidaan tutkimuksesta, jonka mukaan normaalipainoisina jojoilijat altistuvat myös ylipainoisia jojoilijoita herkemmin myös muihin sairauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Otsikko on ihan lähtökohtaisesti pielessä. Lämpöoppi ei toimi. Kalorit eivät toimi ruuan energiamäärän mittaamisesta.

Oikeasti pitäisi puhua kemiasta. Sama ruokamäärä voi lihottaa toista kun toinen laihtuu.

Juuri näin. En jaksa nyt lähteä googlettaan, mutta muistan lukeneeni jostain in English että se kaloriteorian koneista keksinyt jomppe suurin piirtein kuolinvuoteellaan tunnusti, että ei se kaloriteoria taidakaan toimia ihmisiin...

Ihmisessä on kaiken sorttisia sisäelimiä, joiden tehtävänä on hormoneilla ja insuliinierityksellä säädellä aineenvaihduntaa. Se on puhdasta kemiaa.

Et sinä laihdu juoksemalla kymmentä kilsaa joka aamu ennen töihin menoa. 

Ainoastaan se ratkaisee, mitä syöt. Laihtuminen on ihan puhdasta kemiaa.

Vierailija kirjoitti:

Suolistobakteerit on painonhallintamaailman uusin tutkimuskohde. Sama ruoka voi eri ihmisillä vaikuttaa bakteerikannasta johtuen aivan päinvastaisella tavalla, erityisesti insuliinivasteeseen. Rottakokein on osoitettu, että ylipainoisen ihmisen bakteerikannan siirto rottaan saa eläimen lihomaan, kun taas hoikan bakteerikannalla varustettu rotta ei liho, vaikka heidän syöminen/kulutus pidetään kontrolloidusti samana.

On vielä paljon, mitä emme ihmiskehossa ymmärrä.

Tutkijoilla on selkeästi väärä tulokulma maailman nälkäongelman ratkaisemiseen. Kysymys ei ole, kuinka saamme kaikille ruokaa, vaan kuinka saamme kaikille keskiverron suomalasen suolistobakteeriflooran. Myös liikakansoituksen ongelmat pienenisivät, kun ei tarvitse miettiä ruoan tuotantoa. Kukaan ei söisi mitään, mutta kaikki vaan lihoisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikko on ihan lähtökohtaisesti pielessä. Lämpöoppi ei toimi. Kalorit eivät toimi ruuan energiamäärän mittaamisesta.

Oikeasti pitäisi puhua kemiasta. Sama ruokamäärä voi lihottaa toista kun toinen laihtuu.

Juuri näin. En jaksa nyt lähteä googlettaan, mutta muistan lukeneeni jostain in English että se kaloriteorian koneista keksinyt jomppe suurin piirtein kuolinvuoteellaan tunnusti, että ei se kaloriteoria taidakaan toimia ihmisiin...

Ihmisessä on kaiken sorttisia sisäelimiä, joiden tehtävänä on hormoneilla ja insuliinierityksellä säädellä aineenvaihduntaa. Se on puhdasta kemiaa.

Et sinä laihdu juoksemalla kymmentä kilsaa joka aamu ennen töihin menoa. 

Ainoastaan se ratkaisee, mitä syöt. Laihtuminen on ihan puhdasta kemiaa.

Näinhän se menee ja kaloreiden määrällä ei niin paljon ole merkitystä kuin, mistä ne kalorit tulee.

Up!

On olemassa lääkityksiä jotka lihottavat vaikka ei söisi. Lihominen johtuu tällöin nesteen kertymisestä