On fysiikan lakien vastaista lihoa, jos syö vähemmän kuin kuluttaa

Normaalia monipuolista ruokaa kun syö ja nukkuu hyvin niin on mahdollista parantaa kuntoa.

Tehokkainta muotojen kiinteytykseen ja koko vartalon parempaan kuntoon saadaan vain riittävillä lihaskuntoliikkeillä, kotona. Siihen joskus kävelyä

Kokeilkaa.

Tee 30 min kerran päivässä, vaikka ma-pe. Parissa viikossa huomaat muutoksia, pitää vaan tehdä tunnollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikko on täysin naurettava ja kertoo vain sen miten vähän ap ymmärtää ihmisen kehon toiminnasta.

Lihavuuden syyt ovat moninaiset suolistobakteereista hormonitoimintaan.

Luepa otsikko uudestaan, ajatuksella.

Totta kai "lihavuuden syyt ovat moninaiset suolistobakteereista hormonitoimintaan" on tieteellisesti todistettu fakta.

Kone ei voi kuluttaa enempää polttoainetta kuin sillä on käyettävissä. En tiedä, mistä rautalangasta se vääntää. Jatkuva kalorivaje laskee painoa satavarmasti, riippumatta siitä, missä muodossa ne kalorit tulee.

Ongelma on siinä, ettet tajua ihmisen kehon toiminnasta mitään. Ihmisen keho muuttuu koko ajan.

Peruskulutus on yleensä vain arvio, koska sekin muuttuu päivästä toiseen, vuodesta toiseen ja poikkeaa yksilöstä toiseen (geeniperimä).

Lisäksi tulee sitten muut yksilölliset muutokset esim. henkilö joka syö peruskulutuksen mukaan ja on pysynyt samassa painossa useita vuosia alkaa yhtäkkiä lihoa tai laihtua. Miten selität tämän? Tietenkin niin että jokin kehossa ja sen toiminnassa on muuttunut. Miksi luulet että lääkärit kiinnittävät huomiota lihomiseen tai laihtumiseen? Koska ne ovat sairauden merkkejä.

On fysiikan lakien vastaista lihoa, jos syö VÄHEMMÄN kuin kuluttaa. Luitko otsikon?

Kerro minulle, miten otsikossa mainitussa tilanteessa keho kykenee generoimaan energiaa tyhjästä? Gandalf käy heiluttamassa taikasauvaa ja simsalabim? Esimerkkitapauksena jos henkilön energiansaanti on vuoden ajan kalorimääräisesti vaikkapa 10 prosenttia matalampi kuin todellinen kulutus?

Vierailija kirjoitti:

Otsikko on täysin naurettava ja kertoo vain sen miten vähän ap ymmärtää ihmisen kehon toiminnasta.

Lihavuuden syyt ovat moninaiset suolistobakteereista hormonitoimintaan.

Kuinka niihin voi itse vaikuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikko on täysin naurettava ja kertoo vain sen miten vähän ap ymmärtää ihmisen kehon toiminnasta.

Lihavuuden syyt ovat moninaiset suolistobakteereista hormonitoimintaan.

Luepa otsikko uudestaan, ajatuksella.

Totta kai "lihavuuden syyt ovat moninaiset suolistobakteereista hormonitoimintaan" on tieteellisesti todistettu fakta.

Kone ei voi kuluttaa enempää polttoainetta kuin sillä on käyettävissä. En tiedä, mistä rautalangasta se vääntää. Jatkuva kalorivaje laskee painoa satavarmasti, riippumatta siitä, missä muodossa ne kalorit tulee.

Ongelma on siinä, ettet tajua ihmisen kehon toiminnasta mitään. Ihmisen keho muuttuu koko ajan.

Peruskulutus on yleensä vain arvio, koska sekin muuttuu päivästä toiseen, vuodesta toiseen ja poikkeaa yksilöstä toiseen (geeniperimä).

Lisäksi tulee sitten muut yksilölliset muutokset esim. henkilö joka syö peruskulutuksen mukaan ja on pysynyt samassa painossa useita vuosia alkaa yhtäkkiä lihoa tai laihtua. Miten selität tämän? Tietenkin niin että jokin kehossa ja sen toiminnassa on muuttunut. Miksi luulet että lääkärit kiinnittävät huomiota lihomiseen tai laihtumiseen? Koska ne ovat sairauden merkkejä.

On fysiikan lakien vastaista lihoa, jos syö VÄHEMMÄN kuin kuluttaa. Luitko otsikon?

Kerro minulle, miten otsikossa mainitussa tilanteessa keho kykenee generoimaan energiaa tyhjästä? Gandalf käy heiluttamassa taikasauvaa ja simsalabim? Esimerkkitapauksena jos henkilön energiansaanti on vuoden ajan kalorimääräisesti vaikkapa 10 prosenttia matalampi kuin todellinen kulutus?

Se, kuinka totaalisesti kehomme hyödyntää sinne tuupatun energian (=ruoka ja juoma) vaihtelee. Ilman täydellistä suolistobakteerien ja muiden ominaisuuksien tutkimusta yksilö ei voi tietää, miten oma keho hyödyntää vaikkapa valkoisesta leivästä kertyvät kalorit. Joillain keho kuljettaa suurimman osan siitä ulosteen mukana pois, joillain taas keho tarraa kiinni jokaiseen kaloriin ja varastoi kaiken ylimääräisen. Miten siis lasket aukottomasti, että energian saanti jää alle kulutuksen, jos et voi tietää kuinka tarkkaan energia hyödynnetään?

Kukaan tuskin kiistää sitä, että valtaosa ylipainoisista on tilanteessaan siksi, että syö liian energiapitoisesti. Voisi jopa sanoa, että tämä pätee 100% ylipainoisista. Mutta se, MIKSI osa syö liikaa ja MIKSI osan keho prosessoi ruokaa eri tavoin ei ole verrattavissa linjastolliseen tehdasasetuksellisia toyotoja, vaan jokainen on tässä suhteessa yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Mites tuo juomispuoli, paljon sitä sidukkaa menee?

Jokainen yli 12-vuotias suomalainen ymmärtää, että siiderissä on energiaa, joita mitataan joko kilokaloreissa tai kilojouleissa. Itse asiassa yhdessä siideripullossa on niin paljon sokeria että harvempi vanhempi antaisi lapsensa juoda suuria määriä yhtä sokerisia juomia koska sokeri ja fruktoosi- sekä glukoosisiirappi aiheuttavat suuressa maailmassa lapsillekin rasvamaksaa. Ei ole kivaa jos oma lapsi on elinsiirtojonossa oman vanhemman välinpitämättömyyden vuoksi.

WHO:n viimeisimmän linjauksen mukaan 25 grammaa lisättyä sokeria vuorokaudessa on ehdoton maksimi aikuisille. Lapsille mieluummin vähemmän sokeria. Lapsi saa suuhunsa riittävästi makeaa hedelmistä, joissa on hedelmäsokerin lisäksi myös kuituja ja muita terveyttä edistäviä aineita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi silti jatkuvasti törmää väitteeseen, että ei vaan muka laihdu vaikka ei syö? Kyllä syy on silloin jokin muu.

Lääkityksistä ja sairauksista johtuva nesteen kerääntyminen on eri asia, enkä pidä sitä oikeastaan "lihomisena", ennemminkin turpoamisena.

Tämä on laihojen ihmisten hokema, jolla he pönkittävät omaa eriomaisuuttaan.

Kuitenkin johtuen ihmisten perusaineenvaihduntojen eroista yksi tulee vähemmällä toimeen kuin toinen.

Tästä seuraa se, että jos otetaan kaksi samaa sukupuolta olevaa ja yhtä pitkää ihmistä, siinä missä toinen pysyy hoikkana tekemättä mitään, toinen joutuu elämään jatkuvasti nälässä välttääkseen lihomisen, vaikka molemmat syövät saman verran samanlaista ravintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikko on täysin naurettava ja kertoo vain sen miten vähän ap ymmärtää ihmisen kehon toiminnasta.

Lihavuuden syyt ovat moninaiset suolistobakteereista hormonitoimintaan.

...unohtamatta sitä, että useimmat ylipainoiset syövät paikatakseen jotain tunne-elämän ongelmaa. Syödään iloon, suruun, yksinäisyyteen, seuran vuoksi. Tunne-elämä kun saataisiin kuntoon ja kohtuullisesti liikuntaa, ei meillä olisi yhtään läskiä täällä.

Mä oon tanakka ja masentunut, eikä huvita liikkua. Tosin avioeron jälkeen paino on hiljalleen alkanut laskea ilman että sille mitään teen, ja mieliala kohota. Mysteeri... ei kuitenkaan ole syöpä. On tutkittu.

Tuo on sinun henkilökohtainen kokemuksesi. Se ei koske kaikkia ylipainoisia ja lihavia ihmisiä.

Monet lihavuusohjelmat haluavat vaalia tätä myyttiä koska se on valmiiksipureskeltu vastaus lihavuuteen. Missään ohjelmassa ei ole aikaa eikä varmaan myöskään viihdearvoa selittää mistä on kyse. Osa katsoo lihavuusohjelmia koska haluaa tuntea ylemmyyttä itseään painavampiaan kohtaan. Lihavuusohjelmiin ei valita koskaan reippaita ja onnellisia lihavia koska he eivät ole mediaseksikkäitä.

Tavallisesti ylipainoisten ja lihavien elämä on samanlaista arkista aherrusta kuin normaalipainoisillakin. Toki he kokevat syrjintää mutta osa ei välitä koko asiasta ja osa arastelee ihmiskontakteja syrjinnän pelossa. Ihmiskontaktien välttäminen ei aja ihmistä välttämättä syömään pakonomaisesti vaan tekemään jotain, josta saa iloa itselleen. Osa bongata lintuja, toinen laulaa ja soittaa sekä kolmas lukee. Muitakin tapoja piristää itseään löytynee miljoonittain.

Yhdessä tutkimuksessa ylipainoisilla ja lihavilla ei ollut yhtään sen enempää psyykkisiä onglmia kuin normaalipainoisilla ihmisillä. Myöskään psykologin vetämä ryhmäterapia ei auttanut painonpudotusryhmää yhtään sen enempää kuin psykologitonta ryhmää painonpudotuksessa.

Suurin hyöty ryhmissä on sitoutuminen ja vertaistuki. Se onnistuu vaikkapa Facebookin avulla. On hienoa jos löytyy vertaistukea heikolla hetkellä ja nopeasti.

Moni nopeasti kymmeniä kiloja pudottanut ei välttämättä hahmota itseään heti ensimmäisenä vuotena normaalipainoisena tai miltei normaalipainoisena ihmisenä. Siihenkään psykologialla ei ole minkäänlaista patenttivastausta valmiina. Painonpudotus voi muuttaa perheen ja ystäväpiirin valtasuhteita, laukaista puolison mustasukkaisuuden tai jopa rohkaista painoaan pudottaneen ihmisen opiskelemaan mieleiseensä ammattiin, jossa voi joutua olemaan enemmän muiden ihmisten katseiden kohteena. Joidenkin puolisot eivät kestä toisen muuttunutta ulkonäköä ja suhde katkeaa jne.

Psykologi voi auttaa siinä,vaiheessa kun ihminen kokee tarvivansa apua esimerkiksi avioeron vuoksi. On parempi koota ajatuksiaan psykologin luona kuin hankkia laastarisuhde.

Jos parisuhde halutaan pelastaa tai haluatkaan erota niin ettei kumpikaan jää katkeraksi niin silloin parisuhdeterapia ja perheterapia ovat oikeita osoitteita. Niissäkään ei keskittyä kihloihin vaan nykyhetkeen ja löytämään mieluiten molempia tyydyttävä ratkaisu tulevaisuutta ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Tietämättömyys tässä ketjussa on häkellyttävää. Geeneille, suolistobakteereille, unensaannille yms. laitetaan isompi painoarvo kuin omalle tahdonvoimalle. Ymmärrettävää sinänsä, että omaa tahdonvoiman heikkoutta ei haluta myöntää. 

Ymmärrettävää on sekin, että halutaan uskoa sujuvan ruokavalion olevan vain omasta hyvästä tahdonvoimasta kiinni. Totuus on kuitenkin se, että ruokahalu (johon moni asia kehossa vaikuttaa) säätelee syömistä aika paljon. En vain yksinkertaisesti usko, että useimmat normaalipainoiset käyttäisivät joka päivä tahdonvoimaa siihen, että syövät juuri sopivan verran. Kyllä normaalipainon salaisuus on enimmäkseen se, että ruokahalu on normaalilla tasolla. Ihan keskiverrolla tahdonvoimalla varustettu ihminen saattaa kuvitella tahdonvoimansa erityisen hyväksi, jos pystyy kieltäytymään pienistä himoista, jotka eivät kuitenkaan häiritse koko ajan pakottavasti taustalla.

Insuliiniresistenssi ja leptiiniresistenssi.

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin johtuen ihmisten perusaineenvaihduntojen eroista yksi tulee vähemmällä toimeen kuin toinen.

Tästä seuraa se, että jos otetaan kaksi samaa sukupuolta olevaa ja yhtä pitkää ihmistä, siinä missä toinen pysyy hoikkana tekemättä mitään, toinen joutuu elämään jatkuvasti nälässä välttääkseen lihomisen, vaikka molemmat syövät saman verran samanlaista ravintoa.

Entä sitten? Eihän omaa yksilöllistä energiankulutustaan voi suoraan mistään kaavoista katsoakaan. Mitään rakettitiedettä se ei kuitenkaan ole, vaan vaakaa hyödyntäen voi kuka tahansa seurata kotioloissa, milloin on kuluttanut enemmän kuin syönyt. Seurauksena on painon putoaminen, joka on täysin fysiikan lakien mukaista, ei mitään salatiedettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietämättömyys tässä ketjussa on häkellyttävää. Geeneille, suolistobakteereille, unensaannille yms. laitetaan isompi painoarvo kuin omalle tahdonvoimalle. Ymmärrettävää sinänsä, että omaa tahdonvoiman heikkoutta ei haluta myöntää. 

Ymmärrettävää on sekin, että halutaan uskoa sujuvan ruokavalion olevan vain omasta hyvästä tahdonvoimasta kiinni. Totuus on kuitenkin se, että ruokahalu (johon moni asia kehossa vaikuttaa) säätelee syömistä aika paljon. En vain yksinkertaisesti usko, että useimmat normaalipainoiset käyttäisivät joka päivä tahdonvoimaa siihen, että syövät juuri sopivan verran. Kyllä normaalipainon salaisuus on enimmäkseen se, että ruokahalu on normaalilla tasolla. Ihan keskiverrolla tahdonvoimalla varustettu ihminen saattaa kuvitella tahdonvoimansa erityisen hyväksi, jos pystyy kieltäytymään pienistä himoista, jotka eivät kuitenkaan häiritse koko ajan pakottavasti taustalla.

Niin tämä! Syömishäiriötaustaisena olen niin väsynyt kuulemaan noita ylimielisiä paasauksia ihmisiltä, joille painonhallinta ei ole koskaan ollut erityisen suuri ongelma. Paljastavat vaan oman ymmärtämättömyytensä ja typeryytensä.

Sitäpaitsi nykyaikana yksikään lihavuus- tai ravitsemusammattilainen ei painota enää tahdonvoimaa vaan nimenomaan sellaisia elämäntapamuutoksia, joilla kohtuullinen ruokavalio on mahdollista pitää ilman jatkuvaa taistelua. Koska kenenkään tahdonvoima ei pidemmän päälle riitä jatkuvassa nälässä ja kieltäymyksessä kärvistelyyn. Mutta yritäpä selittää sitä näille leuhkoille omaan napaan tuijottelijoille, joilla nälkä vastaa luonnostaan suurin piirtein kulutusta. Eivät he pysty ymmärtämään, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä onnekkaita.

Otsikosta samaa mieltä. Siitä on kuitenkin varsin vähän apua niille, joilla luontainen ruokahalu on huomattavasti suurempi kuin energiantarve ja painonhallinnan vaatimilla kalorimäärillä nähdään jatkuvasti nälkää.

"Leireillä" on miljoonin ihmiskokein todistettu että kaikki laihtuvat kun syövät vähemmän kuin kuluttavat ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietämättömyys tässä ketjussa on häkellyttävää. Geeneille, suolistobakteereille, unensaannille yms. laitetaan isompi painoarvo kuin omalle tahdonvoimalle. Ymmärrettävää sinänsä, että omaa tahdonvoiman heikkoutta ei haluta myöntää. 

Ymmärrettävää on sekin, että halutaan uskoa sujuvan ruokavalion olevan vain omasta hyvästä tahdonvoimasta kiinni. Totuus on kuitenkin se, että ruokahalu (johon moni asia kehossa vaikuttaa) säätelee syömistä aika paljon. En vain yksinkertaisesti usko, että useimmat normaalipainoiset käyttäisivät joka päivä tahdonvoimaa siihen, että syövät juuri sopivan verran. Kyllä normaalipainon salaisuus on enimmäkseen se, että ruokahalu on normaalilla tasolla. Ihan keskiverrolla tahdonvoimalla varustettu ihminen saattaa kuvitella tahdonvoimansa erityisen hyväksi, jos pystyy kieltäytymään pienistä himoista, jotka eivät kuitenkaan häiritse koko ajan pakottavasti taustalla.

Niin tämä! Syömishäiriötaustaisena olen niin väsynyt kuulemaan noita ylimielisiä paasauksia ihmisiltä, joille painonhallinta ei ole koskaan ollut erityisen suuri ongelma. Paljastavat vaan oman ymmärtämättömyytensä ja typeryytensä.

Sitäpaitsi nykyaikana yksikään lihavuus- tai ravitsemusammattilainen ei painota enää tahdonvoimaa vaan nimenomaan sellaisia elämäntapamuutoksia, joilla kohtuullinen ruokavalio on mahdollista pitää ilman jatkuvaa taistelua. Koska kenenkään tahdonvoima ei pidemmän päälle riitä jatkuvassa nälässä ja kieltäymyksessä kärvistelyyn. Mutta yritäpä selittää sitä näille leuhkoille omaan napaan tuijottelijoille, joilla nälkä vastaa luonnostaan suurin piirtein kulutusta. Eivät he pysty ymmärtämään, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä onnekkaita.

Tahdonvoimalla, kieltäytymisellä ja itsekurilla ei painoa hallita. Jos ihminen saa tarvitsemaansa oikeaa ravintoa, niin painonhallinta ei ole ongelma. Suositusruoka ja kaupan valikoima ei tätä suosi, koska kaikki keinotekoinen saissi nostetaan aidon tavaran yläpuolelle. Keinoruualla nälkä on jatkuvaa, sehän sopii ruokateollisuudelle. Ruokasuositukset on teollisuutta ja lääkebisnestä varten, ei terveyttä ajatellen. Suositusten laatijoilla on kytkökset sokeri- ja virvoitusjuomateollisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Otsikosta samaa mieltä. Siitä on kuitenkin varsin vähän apua niille, joilla luontainen ruokahalu on huomattavasti suurempi kuin energiantarve ja painonhallinnan vaatimilla kalorimäärillä nähdään jatkuvasti nälkää.

Luontainen ruokahalu ei ole koskaan suurempi kuin energiantarve, jos ruoka on oikeaa. Ruokateollisuus tuotteineen on onnistunut hyvin sotkemaan ihmisen oman luonnollisen ruokatarpeen tekemällä ruokaa, joka vain lisää nälkää.

Mun tahdonvoima riittää jatkuvaan nälässä kärvistelyyn ja kieltäymyksen mutta laihdu en grammaakaan. Herkut on poistuneet elämästä jo ajat sitten. Nään JOKA PÄIVÄ nälkää illalla ja SILTI EN LAIHDU. Paniikki on sana jolla kuvaan painonhallintaani. T. 49v

Vierailija kirjoitti:

Mun tahdonvoima riittää jatkuvaan nälässä kärvistelyyn ja kieltäymyksen mutta laihdu en grammaakaan. Herkut on poistuneet elämästä jo ajat sitten. Nään JOKA PÄIVÄ nälkää illalla ja SILTI EN LAIHDU. Paniikki on sana jolla kuvaan painonhallintaani. T. 49v

Tyhmäkö olet??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietämättömyys tässä ketjussa on häkellyttävää. Geeneille, suolistobakteereille, unensaannille yms. laitetaan isompi painoarvo kuin omalle tahdonvoimalle. Ymmärrettävää sinänsä, että omaa tahdonvoiman heikkoutta ei haluta myöntää. 

Ymmärrettävää on sekin, että halutaan uskoa sujuvan ruokavalion olevan vain omasta hyvästä tahdonvoimasta kiinni. Totuus on kuitenkin se, että ruokahalu (johon moni asia kehossa vaikuttaa) säätelee syömistä aika paljon. En vain yksinkertaisesti usko, että useimmat normaalipainoiset käyttäisivät joka päivä tahdonvoimaa siihen, että syövät juuri sopivan verran. Kyllä normaalipainon salaisuus on enimmäkseen se, että ruokahalu on normaalilla tasolla. Ihan keskiverrolla tahdonvoimalla varustettu ihminen saattaa kuvitella tahdonvoimansa erityisen hyväksi, jos pystyy kieltäytymään pienistä himoista, jotka eivät kuitenkaan häiritse koko ajan pakottavasti taustalla.

Niin tämä! Syömishäiriötaustaisena olen niin väsynyt kuulemaan noita ylimielisiä paasauksia ihmisiltä, joille painonhallinta ei ole koskaan ollut erityisen suuri ongelma. Paljastavat vaan oman ymmärtämättömyytensä ja typeryytensä.

Sitäpaitsi nykyaikana yksikään lihavuus- tai ravitsemusammattilainen ei painota enää tahdonvoimaa vaan nimenomaan sellaisia elämäntapamuutoksia, joilla kohtuullinen ruokavalio on mahdollista pitää ilman jatkuvaa taistelua. Koska kenenkään tahdonvoima ei pidemmän päälle riitä jatkuvassa nälässä ja kieltäymyksessä kärvistelyyn. Mutta yritäpä selittää sitä näille leuhkoille omaan napaan tuijottelijoille, joilla nälkä vastaa luonnostaan suurin piirtein kulutusta. Eivät he pysty ymmärtämään, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä onnekkaita.

Tahdonvoimalla, kieltäytymisellä ja itsekurilla ei painoa hallita. Jos ihminen saa tarvitsemaansa oikeaa ravintoa, niin painonhallinta ei ole ongelma. Suositusruoka ja kaupan valikoima ei tätä suosi, koska kaikki keinotekoinen saissi nostetaan aidon tavaran yläpuolelle. Keinoruualla nälkä on jatkuvaa, sehän sopii ruokateollisuudelle. Ruokasuositukset on teollisuutta ja lääkebisnestä varten, ei terveyttä ajatellen. Suositusten laatijoilla on kytkökset sokeri- ja virvoitusjuomateollisuuteen.

Ruokateollisuus myy sitä mitä ihmiset haluavat ostaa. Ruokasuositukset ovat nimen omaan terveyttä ajatellen tehtyjä, vai luuletko oikeasti, että oikein yhteiskunnan tasolla ihmisistä halutaan tehdä sairaita?

Ja tuosta itsekurista: jos ihmiset ovat oikeasti niin pönttöjä, että eivät osaa ollenkaan ajatella itse, vaan sen sijaan lappaavat kärryynsä kaikkea mitä näkevät, niin saavat kyllä syyttää lihomisestaan ihan itseään. Karkki- ja keksihyllyjen ohi voi kyllä kävellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tahdonvoima riittää jatkuvaan nälässä kärvistelyyn ja kieltäymyksen mutta laihdu en grammaakaan. Herkut on poistuneet elämästä jo ajat sitten. Nään JOKA PÄIVÄ nälkää illalla ja SILTI EN LAIHDU. Paniikki on sana jolla kuvaan painonhallintaani. T. 49v

Tyhmäkö olet??

Joo. Paino pysyi vielä pari vuotta sitten hallinnassa laihduttamalla koko ajan, mutta näköjään ei enää. Yritin keväällä taas laihduttaa sula oon kaikki merkitsemällä 1500 kalorin rajoituksella ja vietin aina koko päivän nälässä. Se olis ok muuten mutta en voinut jatkaa koska olin niin hirveän väsynyt etten jaksanut edes pyykkiä pestä. Koska on pakko elää vaikka laihduttaa, lopetin sulamon ja siirryin siihen että luovun iltapalasta jolloin menen illalla nälkäisenä aina nukkumaan. En laihdu vaan lihon hitaasti mutta varmasti. Mittautin hätäpäissäni veriarvoni ja ne ovat kunnossa. Syöminen on yhtä taistelua vaikka syön järkevää itse tehtyä ruokaa, hedelmiä ja vihanneksia. Eilen aamiaiseksi banaanimsmoothie ja voileipää. Lounaaksi riisiä, tofua ja kasviksia, jälkäriksi mandariini. Illalla perunoita ja kalaa, vihanneksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietämättömyys tässä ketjussa on häkellyttävää. Geeneille, suolistobakteereille, unensaannille yms. laitetaan isompi painoarvo kuin omalle tahdonvoimalle. Ymmärrettävää sinänsä, että omaa tahdonvoiman heikkoutta ei haluta myöntää. 

Ymmärrettävää on sekin, että halutaan uskoa sujuvan ruokavalion olevan vain omasta hyvästä tahdonvoimasta kiinni. Totuus on kuitenkin se, että ruokahalu (johon moni asia kehossa vaikuttaa) säätelee syömistä aika paljon. En vain yksinkertaisesti usko, että useimmat normaalipainoiset käyttäisivät joka päivä tahdonvoimaa siihen, että syövät juuri sopivan verran. Kyllä normaalipainon salaisuus on enimmäkseen se, että ruokahalu on normaalilla tasolla. Ihan keskiverrolla tahdonvoimalla varustettu ihminen saattaa kuvitella tahdonvoimansa erityisen hyväksi, jos pystyy kieltäytymään pienistä himoista, jotka eivät kuitenkaan häiritse koko ajan pakottavasti taustalla.

Niin tämä! Syömishäiriötaustaisena olen niin väsynyt kuulemaan noita ylimielisiä paasauksia ihmisiltä, joille painonhallinta ei ole koskaan ollut erityisen suuri ongelma. Paljastavat vaan oman ymmärtämättömyytensä ja typeryytensä.

Sitäpaitsi nykyaikana yksikään lihavuus- tai ravitsemusammattilainen ei painota enää tahdonvoimaa vaan nimenomaan sellaisia elämäntapamuutoksia, joilla kohtuullinen ruokavalio on mahdollista pitää ilman jatkuvaa taistelua. Koska kenenkään tahdonvoima ei pidemmän päälle riitä jatkuvassa nälässä ja kieltäymyksessä kärvistelyyn. Mutta yritäpä selittää sitä näille leuhkoille omaan napaan tuijottelijoille, joilla nälkä vastaa luonnostaan suurin piirtein kulutusta. Eivät he pysty ymmärtämään, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä onnekkaita.

Tahdonvoimalla, kieltäytymisellä ja itsekurilla ei painoa hallita. Jos ihminen saa tarvitsemaansa oikeaa ravintoa, niin painonhallinta ei ole ongelma. Suositusruoka ja kaupan valikoima ei tätä suosi, koska kaikki keinotekoinen saissi nostetaan aidon tavaran yläpuolelle. Keinoruualla nälkä on jatkuvaa, sehän sopii ruokateollisuudelle. Ruokasuositukset on teollisuutta ja lääkebisnestä varten, ei terveyttä ajatellen. Suositusten laatijoilla on kytkökset sokeri- ja virvoitusjuomateollisuuteen.

Ruokateollisuus myy sitä mitä ihmiset haluavat ostaa. Ruokasuositukset ovat nimen omaan terveyttä ajatellen tehtyjä, vai luuletko oikeasti, että oikein yhteiskunnan tasolla ihmisistä halutaan tehdä sairaita?

Ja tuosta itsekurista: jos ihmiset ovat oikeasti niin pönttöjä, että eivät osaa ollenkaan ajatella itse, vaan sen sijaan lappaavat kärryynsä kaikkea mitä näkevät, niin saavat kyllä syyttää lihomisestaan ihan itseään. Karkki- ja keksihyllyjen ohi voi kyllä kävellä.

Ruokasuositukset eivät suinkaan ole tehty terveyttä ajatellen, vaikka niin meille väitetään. Ruokateollisuus pitää kyllä huolen siitä, että ihmiset ostavat juuri sitä, mitä teollisuus haluaa.