Lue keskustelun säännöt.
Miten te vanhat ihmiset (60+) voitte elää sen kanssa, että elämää ei ole jäljellä kovin paljoa?
Kommentit (157)
Outoja kysymyksiä. Kuuskymmentä täyttänyt voi elää vielä monta kymmentä vuotta.
Parikymppinen voi yhtä hyvin kuolla huomenna siinä kuin se 60+kin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena ihmisenä ihmettelen, miksi vanhempien ihmsiten pitäisi murehtia tuollaista? Ihan turhaa kun ei sitä tiedä kuka milloin kuolee, joko nuorena, keski ikäisenä tai vanhuksena.
Mikäs siinä eläessä jos on jo kokemusta 3x20v edestä. Siihen aikaan mahtuu jos ja vaikka mitä sellaista mistä nuoret vasta unelmoivat ja odottavat pelolla. Kuoleman on jo oppinut hyväksymään koska kukaan ei siltä ole välttynyt. Toivottavasti ei tarvitse kitua pitkään. Siinäpä se tiivistettynä 😁👌
Minua huolettaa enemmän toimintakyvyn heikkeneminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinänsä ahdista, mutta hämmentää, että mikä tämän koko elämä-nimisen vouhotuksen tarkoitus on. Mietin ja ihmettelin sitä nuorena ja nyt kuusikymppisenä ihmettelen taas. Kovasti pinnistystä ja yritystä, pettymystä itseensä ja muuhunkin, toki paljon hyviäkin hetkiä, mutta miksi ihmeessä, kun meidät kuitenkin kuoltuamme unohdetaan?
Hohhoijaa, sanon minä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhat! 😅
T hyväkuntoinen 62v
Kyllä - vanhat. Kymmenen vuoden päästä olet yli seitsenkymppinen vanhus, ja suurimmalla osalla on siitä enää kullinluikaus hautaan. Olen 58, ja kyllä kuolema mielessä päivittäin. Ehkä 15 ns normaalia vuotta edessä jos sitäkään. Matkan loppupää häämöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ahdista. Sitten kun sinäkin saat oman osasi vanhuuden iloista, niin ymmärrät ettei täällä kukaan halua ikuisesti olla. On ihana ajatus, että pääsee takaisin olemattomuuteen. Taivasfantasiat ovat itku-iivareille.
Sillähän tässä pärjää, että tämän päivän nuorista tulee joskus vanhoja jos pitkään elävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoleehan nuoriakin 20-30 ikäisiä ihan tuosta vaan, osalla on jopa urheilutausta. Sydänperäisiä äkkikuolemia, aivoverenvuotoja, sepsiksiä, jäät auton alle...eihän kukaan voi lopulta tietää milloin tuli lähtö. Kukaan ei ole kuolematon. Elelepä sen kanssa. Hyvää viikonloppua ja kauniita unia.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ahdista ajatus siitä että voin kuolla vaikka huomenna, koska se tapahtuisi niin äkkiä ja sitä ei osaisi odottaa. Sen sijaan ahdistava ajatus, että olisin joskus vaikka 90 ja näin ollen varma siitä, että aika käy vähiin. Nyt jo kolmekymppisenä hirvittää, miten nopeasti elämä oikeastaan valuu eteenpäin.
Ap
Tiedoksi: aika tuntuu kuluvan koko ajan nopeammin, mitä vanhemmaksi tulet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä maailmantilanteessa voi käydä niinkin köpelösti että lähetään kaikki yhtä matkaa. Kehotan nauttimaan elämästä tässä ja nyt.
Meistä jokaisella, sillä kaksikymppisellä ja myös sillä ysikymppisellä, on vain tämä yksi päivä. Ei mitään muuta. Tai siis on, jos ei sinä päivänä satu kuolemaan.
Mutta kaikki muut päivät tulevaisuudessa on vaan toivetta ja harhaa.
Väitän myös että usein se ysikymppinen osaa paremmin elää sen yhden päivänsä, joka sillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen surrut elämän päättymistä jo 6 vuotiaasta saakka.
Olen nyt 53 v. ja elämäni meni pelkäämiseen 😥.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ahdista ajatus siitä että voin kuolla vaikka huomenna, koska se tapahtuisi niin äkkiä ja sitä ei osaisi odottaa. Sen sijaan ahdistava ajatus, että olisin joskus vaikka 90 ja näin ollen varma siitä, että aika käy vähiin. Nyt jo kolmekymppisenä hirvittää, miten nopeasti elämä oikeastaan valuu eteenpäin.
ApTiedoksi: aika tuntuu kuluvan koko ajan nopeammin, mitä vanhemmaksi tulet!
Miksi tämä menee näin? Siis tietääkö kukaan miksi aika tuntuu vanhempana suorastaan lentävän?
Vierailija kirjoitti:
Tässä maailmantilanteessa voi käydä niinkin köpelösti että lähetään kaikki yhtä matkaa. Kehotan nauttimaan elämästä tässä ja nyt.
🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vanhat! 😅
T hyväkuntoinen 62v
Just soittelin alkuviikosta vanhalle tädilleni, 92v, joka oli menossa päiväkävelylle ja seuraavana päivänä oli aika fyssarille ja kertoi käyneensä kirkkokonsertissa pääsiäisenä ja vkl tulee lapsenlapsenlapsia kylään.... nainen täynnä elämää.
Minä 62v tunnen olevani elämäni kunnossa, voin paremmin kuin ikinä kun ei tarvitse stressata turhista kuten nuorempana, ja nyt on varallisuuttakin matkustella tehdä muuta mukavaa vaikka työelämässä vielä.
Kuolemaa en ajattele vaikka monta läheistä haudannut. Jokaisella oma aikansa lähteä täältä, turhaa sitä koko ajan miettiä milloin tapahtuu. Ja jos jo huomenna, se on ok.
T. hyväkuntoinen 62v edelleen
Saarnaajankirja 3:
Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla.
Aika on istuttaa
ja aika repiä istutus.
Aika on surmata
ja aika parantaa.
Aika on purkaa
ja aika rakentaa.
Aika on itkeä
ja aika nauraa.
Aika on valittaa
ja aika hypellä.
Aika on heitellä kiviä
ja aika kerätä kivet.
Aika on syleillä
ja aika olla syleilemättä.
Aika on etsiä
ja aika kadottaa.
Aika on säilyttää
ja aika viskata pois.
Aika on reväistä rikki
ja aika ommella yhteen.
Aika on olla vaiti
ja aika puhua.
Aika on rakastaa
ja aika vihata.
Aika on sodalla
ja aika rauhalla.
Sen verran olen miettinyt, että koti ja paperiasiat ovat kunnossa. Kuolinsiivousta on jo tehty.
ja mikähän takaa oman elämäsi jatkumisen pitkään?