Miten te vanhat ihmiset (60+) voitte elää sen kanssa, että elämää ei ole jäljellä kovin paljoa?

Mun idoli on Aira Samulin." Mimmi"on 91 vuotias ja täysillä elämässä kiinni.

Mieli muuttuu jännästi iän ja kokemusten myötä. Nuorena ajatus kuolemasta silloin tuntui järkyttävältä, mutta vanhemmiten tosiaan voi alkaa jollain lailla jo kaivata "sinne", minne esim puoliso ja osa ystävistä on mennyr.

Voi tulla myös väsymystä elämään; vähän kuin hyvissä juhlissa jossain vaiheessa kääntyy siihen, että pikkuhiljaa voisi alkaa valmistella jo kotiin lähtöä.

Toisilla on tunne jatkumisesta tuonpuoleisessa, toisilla ei. Henkilkohtainen asia se.

Ystäviä lähtenyt jo rapiat viiskymppisenä ja ensin kirpaisee mutta sitten tottuu kun tuolla ajattelulla voi kyllä elää kun toivo kantaa kuitenkin.

Haluan elää täysillä. Tänään ei huvita mennä töihin eikä maksaa laskuja. Itse asiassa, haluan lähteä viikon lomalle lämpimään vaikkei ole rahaa. Otan velkaa! Elän täysillä ja teen sitä mitä huvittaa. Hoitakoot muut velvollisuudet, mua ei enää kiinnosta. Mies saa hoitaa teinin ja laskut jos haluaa. Mä en enää halua olla tässä oravanpyörässä.

Pikemminkin huolettaa se, että elääkin lähes satavuotiaaksi ja viimeiset 20 vuotta jossain sängynpohjalla muiden armoilla.

Vierailija kirjoitti:

Haluan elää täysillä. Tänään ei huvita mennä töihin eikä maksaa laskuja. Itse asiassa, haluan lähteä viikon lomalle lämpimään vaikkei ole rahaa. Otan velkaa! Elän täysillä ja teen sitä mitä huvittaa. Hoitakoot muut velvollisuudet, mua ei enää kiinnosta. Mies saa hoitaa teinin ja laskut jos haluaa. Mä en enää halua olla tässä oravanpyörässä.

Lapset pitää kyllä aikuiseksi asti saattaa jos sellaisen on mennyt tekemään ja yhteinen omaisuus hoitaa yhdessä tai sitten laittaa jakoon. Tuo on itsekästä. Sitten kun ei tekemisesi vaikuta muihin voit alkaa perseilemään tai tekemään mitä ikinä haluat.

Rakastelu auttaa paljonkin. Kyllä, +60 tekevät sitä myös. Ei ole niin "akrobaattista" , eikä niin kovaa "jyystöä" kun aiemmin, mutta edelleen niin mahtavaa.

Jjdjddjdjdbdjperde kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan elää täysillä. Tänään ei huvita mennä töihin eikä maksaa laskuja. Itse asiassa, haluan lähteä viikon lomalle lämpimään vaikkei ole rahaa. Otan velkaa! Elän täysillä ja teen sitä mitä huvittaa. Hoitakoot muut velvollisuudet, mua ei enää kiinnosta. Mies saa hoitaa teinin ja laskut jos haluaa. Mä en enää halua olla tässä oravanpyörässä.

Lapset pitää kyllä aikuiseksi asti saattaa jos sellaisen on mennyt tekemään ja yhteinen omaisuus hoitaa yhdessä tai sitten laittaa jakoon. Tuo on itsekästä. Sitten kun ei tekemisesi vaikuta muihin voit alkaa perseilemään tai tekemään mitä ikinä haluat.

Lisäisin tähän vielä: kunhan sen perseilyn tekee omalla kustannuksellaan.

Vanha viisaus pätee tänäkin päivänä: Sen joka haluaa syödä pitää myös työtä tehdä.

Mua ei ahdista. Ihmisen elimistöä ei ole luotu elämään satoja vuosia. Mulle lapsuus oli kuin aamu, virkeää, eloisaa, uteliasta ja ihmeellistä. Nuoruus aamupäivää, keski-ikä iltapäivää ja nyt pikkuhiljaa tässä alkuillassa mennään kohti iltaa, kunnes koittaa yö eli kuolema. En pelkää kuolemaa, koska se on mulle kuin pitkän päivän jälkeen saapuva toivottu yöuni. Asiat, joita nuorena jaksoi paahtaa, ei jaksa enää. Hyvä puoli on, että eivät ne asiat enää kiinnostakaan. Pidän tästä seesteisyydestä, rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta, kun ei enää tarvitse juosta tukka putkella joka suuntaan. Kaikella on aikansa, myös elämänsä illalla. Jokaisesta hetkestä vaan pitää yrittää nauttia mahdollisimman paljon. 

Jjdjddjdjdbdjperde kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan elää täysillä. Tänään ei huvita mennä töihin eikä maksaa laskuja. Itse asiassa, haluan lähteä viikon lomalle lämpimään vaikkei ole rahaa. Otan velkaa! Elän täysillä ja teen sitä mitä huvittaa. Hoitakoot muut velvollisuudet, mua ei enää kiinnosta. Mies saa hoitaa teinin ja laskut jos haluaa. Mä en enää halua olla tässä oravanpyörässä.

Lapset pitää kyllä aikuiseksi asti saattaa jos sellaisen on mennyt tekemään ja yhteinen omaisuus hoitaa yhdessä tai sitten laittaa jakoon. Tuo on itsekästä. Sitten kun ei tekemisesi vaikuta muihin voit alkaa perseilemään tai tekemään mitä ikinä haluat.

Eli en kuitenkaan saa elää täysillä, koska on olemassa velvollisuudet. Tätä juuri hain takaa. Velvollisuudet on hoidettava vaikkei huvittaisikaan. Mutta onko se sitten täysillä elämistä?

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä jotka elävät jopa yli 100 vuotiaiksi, joten voin vielä elää pitkänkin pätkän, mutta itselleni se ei ole tärkentä, koska olen valmis lähtemään kun Herra kutsuu minua.

Ymmärrän ettei ateisti ymmärrä edellisestä mitään, vaan pitää hehhulin hourintana ja siksi suosittelenkin tutustumista Suureen Kirjaan ja Kristinuskoon, koska sitä rauhaa ja turvaa minkä näistä saat et voi muualta löytää.

Kaikki, jotka uskovat tuohon suureen kirjaan ja kristinuskoon pelkäävät eniten kuolemaa. Kuoleman pelko on niin vahvasti läsnä koko elämän ajan, että pitää uskoa johonkin ylijumalaan. 

Ateisti.

Vierailija kirjoitti:

Jjdjddjdjdbdjperde kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan elää täysillä. Tänään ei huvita mennä töihin eikä maksaa laskuja. Itse asiassa, haluan lähteä viikon lomalle lämpimään vaikkei ole rahaa. Otan velkaa! Elän täysillä ja teen sitä mitä huvittaa. Hoitakoot muut velvollisuudet, mua ei enää kiinnosta. Mies saa hoitaa teinin ja laskut jos haluaa. Mä en enää halua olla tässä oravanpyörässä.

Lapset pitää kyllä aikuiseksi asti saattaa jos sellaisen on mennyt tekemään ja yhteinen omaisuus hoitaa yhdessä tai sitten laittaa jakoon. Tuo on itsekästä. Sitten kun ei tekemisesi vaikuta muihin voit alkaa perseilemään tai tekemään mitä ikinä haluat.

Eli en kuitenkaan saa elää täysillä, koska on olemassa velvollisuudet. Tätä juuri hain takaa. Velvollisuudet on hoidettava vaikkei huvittaisikaan. Mutta onko se sitten täysillä elämistä?

Ohis...ei pidäkään haalia elämäänsä sellaisia valvollisuuksia, joita ei edes halua hoitaa (puoliso, lapsia, asuntolainaa yms) .

Minua ahdistaa asia ,kun kuulen nuoren ihmisen kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ahdista ajatus siitä että voin kuolla vaikka huomenna, koska se tapahtuisi niin äkkiä ja sitä ei osaisi odottaa. Sen sijaan ahdistava ajatus, että olisin joskus vaikka 90 ja näin ollen varma siitä, että aika käy vähiin. Nyt jo kolmekymppisenä hirvittää, miten nopeasti elämä oikeastaan valuu eteenpäin.

Ap

Sama.

Periaatteessa ymmärrän niitä ihmisiä joita pelottaa kuolema niin paljon, että he tekevät itsemurhan vai sen takia ja siksi että voivat itse kontrolloida lähtemisensä ajankohtaa.

Ap voi jäädä bussin alle vaikka tunnin päästä carpe diem sullekin vaan. Ja aika koittaa sullekin, vaikka vanhaksi eläisitkin. Joten nou worries.. Itsehän voin elää vaikka 120 veeksi.. ;)

Vierailija kirjoitti:

Haluan elää täysillä. Tänään ei huvita mennä töihin eikä maksaa laskuja. Itse asiassa, haluan lähteä viikon lomalle lämpimään vaikkei ole rahaa. Otan velkaa! Elän täysillä ja teen sitä mitä huvittaa. Hoitakoot muut velvollisuudet, mua ei enää kiinnosta. Mies saa hoitaa teinin ja laskut jos haluaa. Mä en enää halua olla tässä oravanpyörässä.

Siltojen polttelu on aika lyhytnäköistä elämää.

No katsos kun,ellei mitään ihan akuutteja sairauksia ole tai ilmene, niin sitä ei voi tietää elääkö vajaa kuuskymppiseksi niinkuin isä, tai yhdeksänkymppiseksi niinkuin äiti ja sinäkään et voi ihan 100%:lla varmuudella tietää sitä jäätkö vaikka jo huomenna auton alle, tai kuoletko vasta kolmekymppisenä esim. johonkin sähköiskuonnettomuuteen, tai työtapaturmaan, tai tuleeko joku perinnöllinen syöpä  jo nuorena. Revi siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä jotka elävät jopa yli 100 vuotiaiksi, joten voin vielä elää pitkänkin pätkän, mutta itselleni se ei ole tärkentä, koska olen valmis lähtemään kun Herra kutsuu minua.

Ymmärrän ettei ateisti ymmärrä edellisestä mitään, vaan pitää hehhulin hourintana ja siksi suosittelenkin tutustumista Suureen Kirjaan ja Kristinuskoon, koska sitä rauhaa ja turvaa minkä näistä saat et voi muualta löytää.

Kaikki, jotka uskovat tuohon suureen kirjaan ja kristinuskoon pelkäävät eniten kuolemaa. Kuoleman pelko on niin vahvasti läsnä koko elämän ajan, että pitää uskoa johonkin ylijumalaan. 

Ateisti.

Aika rankka oletus siellä.

Minua kuolema pelottaa hirveästi. Ei niinkään se, mitä tapahtuu ruumiille, vaan ylipäätään tietoisuuden sammuminen ja häviäminen, se ettei minua enää koskaan ole. Se, ettei elämän toisella puolella ole kuin se sama tiedostamaton tyhjyys kuin mistä ilmeisesti tultiin. Ja tämä pelko ei häviä rationaalisella ajattelulla eikä terapialla, ja uskomaan en pysty että siitä saisi edes jotain lohtua.

Toinen ateisti

Vierailija kirjoitti:

No katsos kun,ellei mitään ihan akuutteja sairauksia ole tai ilmene, niin sitä ei voi tietää elääkö vajaa kuuskymppiseksi niinkuin isä, tai yhdeksänkymppiseksi niinkuin äiti ja sinäkään et voi ihan 100%:lla varmuudella tietää sitä jäätkö vaikka jo huomenna auton alle, tai kuoletko vasta kolmekymppisenä esim. johonkin sähköiskuonnettomuuteen, tai työtapaturmaan, tai tuleeko joku perinnöllinen syöpä  jo nuorena. Revi siitä.

Hoitajana työskenneltyäni olen siihen tulokseen tullut, että se mitä ihmiselle tapahtuu ja kuinka pitkään hän elää viisikymppiseksi tultuaan on ihan tuurista kiinni. Toinen voi olla 55-vuotiaana hoivakodissa pyöriteltävänä ja toinen voi olla vasta vähän höpsähtämään rupeava skarppi 95-vuotias.

Eipä se nyt tunnu mitenkään erityiseltä - ehkä hieman vapauttavalta. Monesta asiasta on alkanut ajatella, että eipä tuo minua koske mitenkään, se on nuorempien ja niiden lapsien asia (itsellä ei ole lapsia), esim. ilmastonmuutos. Jos jengi päättää, että ilmaston lämpeneminen on vain maapallon luonnollista kehitystä ja siihen on vain sopeuduttava, eikä ihmisen tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ole siihen pskanluikauksenkaan verran vaikutusta, niin fine: minä pukkaan jo horsmaa sen valtameren alla, joka tännekin levittäytyy. Eli olen skeptinen enemmistön päätöksistä, mutta eipä tuo minun yöuniani vie.

Tai toinen esimerkki: nuoremmat sukupolvet ovat erittäin oikeistolaisia, eikä oikein muita vaihtoehtoja edes ole, ja kun näin on päätetty, että esim. vasemmistoa ei enää tarvita (se teki itsensä tarpeettomaksi toteuttamalla oikeasti sen, mitä lupasi (työajat, minimipalkka, sos.tuet, tt-korvaukset, ilmainen koulutus, terveydenhuolto jne), niin fine. Olen erittäin skeptinen, mutta voihan olla, että oikeistolaiset ja heidän mukanaan maailman todelliset valtiaat  - suurpääoma ja kansainväliset jättifirmat - saattavat joskus ajatella muutakin kuin rahaa. Epäilen kyllä vahvasti, mutta ei tuokaan kauheasti minua valvota.