Lue keskustelun säännöt.
mistä tunnistaa traumatisoituneen ihmisen
Kommentit (29)
Ööö... ... tunnistan siitä että hän on vastakkaista sukupuolta🙃
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niillä on sellainen tyhjä katse, vaikuttavat muutenkin aika yksinkertaisilta. Eivät siis tajua normaalia puhetta yms.
Pelkään jos joku huitoo lähelläni, vaikka puhuessa. Tai en pelkää, mutta kroppa muistaa ja astun taaksepäin.
Joskus myös näin trauman aiheuttaneen henkilön kaksoisolennon, meinasin pyörtyä, syke nousi, ja meinasin lähteä juoksemaan. Onneksi henkilö esiteltiin nimellä. Varmasti ihmetteli lautasen kokoisia silmiäni.
En usko, että ulkopuolinen näitä näkee, ellei satu tarkkailemaan oikealla hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on traumaperäinen dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Edes vaikeimpina oireilukausina, juuri ennen osastojaksoja, töissä tai ystäväpiirissäni ei ole huomattu minussa mitään poikkeavaa. Puoliso toki huomaa oireiluni, sillä arki on parempinakin aikoina usein kaoottista. Mutta sehän disson tarkoitus onkin, auttaa selviytymään näennäisen normaalisti traumoista huolimatta.
Muotisairaus. Sinäkin taidat olla 19-30v naisihminen, eikö ;)
No, minulla se näkyy lähinnä tilanteissa, jotka muistuttavat traumaattisesta kokemuksesta. Minun tapauksessa se on lievimmillään olan yli vilkuilua, kun kävelen yksin pimeällä ja pahimmillaan saan silloin paniikkikohtauksen. Yleisesti ottaen en luota enää kovin helposti ihmisiin, olen kyyninen ja epäluuloinen, minun on vaikea olla miesten lähellä, miesten seurassa saatan olla töykeä/tyly/vihainen ja lapsiani kohtaan olen ylisuojeleva tiikeriäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, minulla se näkyy lähinnä tilanteissa, jotka muistuttavat traumaattisesta kokemuksesta. Minun tapauksessa se on lievimmillään olan yli vilkuilua, kun kävelen yksin pimeällä ja pahimmillaan saan silloin paniikkikohtauksen. Yleisesti ottaen en luota enää kovin helposti ihmisiin, olen kyyninen ja epäluuloinen, minun on vaikea olla miesten lähellä, miesten seurassa saatan olla töykeä/tyly/vihainen ja lapsiani kohtaan olen ylisuojeleva tiikeriäiti.
Allekirjoitan tämän.
En tiedä, miten usein pätee, mutta:
- jatkuva, pakonomainen valehtelu, josta näkee, ettei ole enää huvivalehtelua (saattaa olla läpinäkyviä, lapselle tyypillisiä valheita tai aivan liian monimutkaisia, vainoharhaisia tarinoita)
- mielialanvaihtelut
- äkkipikaisuus
- keskustelun välttely vakavammista aiheista
- tunteeton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten usein pätee, mutta:
- jatkuva, pakonomainen valehtelu, josta näkee, ettei ole enää huvivalehtelua (saattaa olla läpinäkyviä, lapselle tyypillisiä valheita tai aivan liian monimutkaisia, vainoharhaisia tarinoita)
- mielialanvaihtelut
- äkkipikaisuus
- keskustelun välttely vakavammista aiheista
- tunteeton.
Kuulostaa enemmän trauman aiheuttajan ominaisuuksilta.
Näinhän se on että Ihmiset yleensä yrittää ja pysty peittämään traumareagointinsa ja se näkyy lähinnä lähipiirissä. Osa valitsee erakoitumisen jos on pahat oireet eikä kykyä luoda tukiverkkoja.