Hävettää kaikki kokoajan
Mikä psyykkinen sairaus tää on? Häpeän erityisesti iltaisin kaikkea päivän mittaan tapahtunutta, mitä olen sanonut, tehnyt, mitä joku muu on sanonut tai tehnyt, mitä olen jostain ihmisestä ajatellut jne. Päällimmäinen ajatus on että olen esittänyt jotain muuta kuin olen ja se on kauhean noloa. Tai se mitä oikeasti olen on noloa ja ihmisten mielestä olen varmasti maailman noloin tyyppi. Miksi ajattelen näin jopa niin vahvasti että ajatukset häiritsevät yöuniani ja saavat minut juomaan liikaa alkoholia kun yritän turruttaa niitä.
Kommentit (31)
Sanaliiton kirjoittamista yhdyssanaksi kyllä sietääkin hävetä koko ajan.
Paitsi että itse en käytä alkoholia turruttaakseni. -1
Onko sinulle lapsena usein sanottu: "miten sä nyt tollaista, miten sä nyt tollain teit" jne? Eli jatkuvaa arviointia sanomisistasi ja käyttäytymisestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulle lapsena usein sanottu: "miten sä nyt tollaista, miten sä nyt tollain teit" jne? Eli jatkuvaa arviointia sanomisistasi ja käyttäytymisestäsi?
On.
Selitys on...Olet suomalainen. Suomalaisten kansallispiirre.
Vierailija kirjoitti:
Loser!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Eiköhän me kaikki vauvapalstailijat olla vähän luusereita. Sinäkin.
Tunne-elämän epävakaus.
Ja varmasti myös nuoruus...
Vierailija kirjoitti:
Tunne-elämän epävakaus.
Ja varmasti myös nuoruus...
Mistä sinä tiedät minkä ikäinen ap on?
Tuttu tunne täälläkin. Saan joskus iltaisin kummia murehtimiskohtauksia ja alan miettiä että ei hitto miksi mä niin sanoin tai miten mä en osannut sitäkään. Valtava häpeän tunne kirjaimellisesti tulvahtaa ajatuksiin ja tuntuu että perse repee. Yleensä yhden asian mietiskely johtaa toiseen ja lopputulos on se, että pidän itseäni erittäin nolona ja tilannetajuttomana ihmisenä. Joskus näitä on useammin joskus menee pitkä aika että en mieti asiaa lainaan. Yritän laittaa stressin piikkiin ja ajatella et kyllä mä ihan kelpo tyyppi kuitenkin taidan olla. Totuushan on se, että noita itseä hävettäviä juttuja tuskin kukaan muu on pannut merkille tai ainakaan enää muistaa jos on.
Sama! Saatan hävetä suunnattomasti jotain vuosienkin takaisia juttuja, mitkä toisten mielestä on varmaan ihan pikkujuttuja. Myös jotkut ryhmiin lähettämät wa-viestit voivat hävettää ihan kohtuuttomasti jälkeenpäin, vaikka ne olisivat olleet ihan asiallisia. Somessa en ees oo, kun hävettäis omat postaukset. En kyllä muutenkaan oo mikään valokeilassa paistattelija. Viikonloppuisin tää hävetys korostuu, kun on aikaa miettiä mitä viikolla on sanonut ja tehnyt.
Omaan itseeni kohdistuvan häpeän kestän paremmin mutta kun häpeän myös esim miten joku muu on elehtinyt, miltä näyttänyt ja mitä sanonut, vaikka ei olisi edes mitenkään negatiivista...tai ehkä tunne on enemmän jotain yleistä ahdistusta, en tiedä enkä osaa sitä tarkemmin määritellä. t. Ap
Niin tuttua! Eniten hävettää kaikki.
Lopettakaa se itsenne märehtiminen ja heti. Kukaan ei kiinnitä murhetimiinne asioihih mitään ylimääräistä huomiota. Luulette vaan. Nyt alkaa uusi ja itsensä arvostamisen aika. Siis N Y T !
Ja korjaan vielä että minä en häpeä koskaan muita ihmisiä, vain itseäni. -1
Sama. Olen aikuinen ihminen ja tämä on uudehko tilanne. Olen todella hämilläni. Olen varmasti käsitellyt menneisyyteni ok. ja nykyisyys hallinnassa. En ymmärrä.
Paljon empatiaa Sinulle - kokeillaan erilaisia ratkaisumalleja.
Ehkä valehtelen itselleni, jotain en huomaa. Hirveä olo.
Täysin sama täällä!!