Hävettää kaikki kokoajan

Minulla samaa. Jopa niin ahdistavaa, että kiljahdin ääneen kun muisto epäonnistumisesta tulvahtaa mieleen.

Olen ajatellut sen olevan hyvä asia tiettyyn pisteeseen asti. Häpeä on normaali tunne ja kertoo siitä, että ihmisellä on kykyä tarkastella omaa toimintaansa kriittisesti ja moraalisesti. Mutta liika tietoisuus itsestä on myös tuskallista. Joskus sitä toivoo että olisipa sellainen eteenpäinporskuttelija, jota ei hetkauta tällaiset asiat, kunnes tulen toisiin aatoksiin, ehkei sittenkään.

Sama. Pystyn toimimaan ihmisten keskuudessa ja töissä täysin normaalisti. En usko, että kukaan arvaisi, että poistun monta kertaa päivässä nurkan taakse tai vessaan potemaan akuuttia häpeää. Mutta pahin alkaa yleensä välittömästi kun istahdan paluumatkalle töistä kotiin. Siitä lähtien sitten koko ilta pelkkää päivän kelaamista uudestaan ja uudestaan. Käyn läpi sana sanalta mitä olen sanonut, tehnyt, miten muut ovat minua katsoneet tai vastanneet ja häpeän kaikkea. Häpeän itseäni koko illan niin paljon, että välillä kotona ärähdän itselleni ääneen, että lopettaisin vatvomisen. Käsittämättömän kuluttavaa. Kolme vuotta terapiassa takana, mutta tässä sitä ollaan edelleen.

Mulla on taas toistepäin, häpeäkynnys on tosi korkea. Kerron paljon omasta elämästäni rehellisesti, siksi en varmaan häpeä, kun olen vain rehellinen.

Mulla on tosi vapautunut olo, kun en yritä miellyttää muita. Viittaan kintaalla sosiaalisille normeille. Olen vain oma itseni, joka paikassa.

Hei ap, sun kannattaisi tutustua meditointiin ja mindfulness-harjoituksiin. Olemaan tässä ja nyt. Antamaan ajatusten mennä ja tulla niitä arvottamatta ja niihin takertumatta.

Jos esim iltaisin nukkumaan mennessä tulee ahdistavia hävetysajatuksia, niin suosittelen rauhoittavsn musiikin tai vaikka äänikirjojen kuuntelua, jotain sellaista, mikä vie ajatukset muualle.

Kanssaihmiset ovat mitä varmimmin unohtaneet jo aikaa sitten kaikki ne tilanteer, joita märehdit aiheuttaen ainoastaan pahaa oloa itsellesi, mitään muuta seurausta noista ajatuksista ei ole. Kannattaa siis aktiivisesti pyrkiä kahteen asiaan:

anna ajatusten olla ajatuksia, sinusta itsestäsi irrallisia, jotka tulevat ja menevät sinua vahingoittamatta.

ja ohjaa ajatuksia tietoisesti muualle.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Pystyn toimimaan ihmisten keskuudessa ja töissä täysin normaalisti. En usko, että kukaan arvaisi, että poistun monta kertaa päivässä nurkan taakse tai vessaan potemaan akuuttia häpeää. Mutta pahin alkaa yleensä välittömästi kun istahdan paluumatkalle töistä kotiin. Siitä lähtien sitten koko ilta pelkkää päivän kelaamista uudestaan ja uudestaan. Käyn läpi sana sanalta mitä olen sanonut, tehnyt, miten muut ovat minua katsoneet tai vastanneet ja häpeän kaikkea. Häpeän itseäni koko illan niin paljon, että välillä kotona ärähdän itselleni ääneen, että lopettaisin vatvomisen. Käsittämättömän kuluttavaa. Kolme vuotta terapiassa takana, mutta tässä sitä ollaan edelleen.

Oletko terapiassa päässyt mihinkään selvyyteen mistä tällainen voi johtua? Päiväsi kuluu näköjään ihan samoin kuin minun... t. Ap

Ei vattu en yhtaan tiennyt, etta tammonnekin on olemassa.

Uskon, että ratkaisu löytyy jostain siitä suunnasta että osaisi olla rehellisesti se mitä on eikä esittäisi yhtään enempää eikä yrittäisi olla parempi kuin on. Olisi mahdollisimman aito siis. 

Huono itsetunto on ainakin minun tekosyyni

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että ratkaisu löytyy jostain siitä suunnasta että osaisi olla rehellisesti se mitä on eikä esittäisi yhtään enempää eikä yrittäisi olla parempi kuin on. Olisi mahdollisimman aito siis. 

Just toi. Opettelee sanomaan, että ei osaa. Ei tarvii esittää supertaitavaa, niin ei tuu paineita. Jos on hyvä jossain, kyllä ihmiset näkee sen muutenkin, ei sitä tarvii korostaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on taas toistepäin, häpeäkynnys on tosi korkea. Kerron paljon omasta elämästäni rehellisesti, siksi en varmaan häpeä, kun olen vain rehellinen.

Mulla on tosi vapautunut olo, kun en yritä miellyttää muita. Viittaan kintaalla sosiaalisille normeille. Olen vain oma itseni, joka paikassa.

Miksi alapeukut? Eikö ole hyvä, että edes yksi ihminen on omaitsensä ja tyytyväinen tässä kompleksisessa maailmassa.

Itse olen aika hyvä monessakin asiassa mutta kun teen pienenkin virheen niin kyllä hävettää ja saattaa hävetä vielä vuosien päästäkin.Kun taas vaikka joku paskoisi yleisellä paikalla housuun tai muuta vastaavaa niin itse olisin ensimmäisenä sanomassa että sattuuhan sitä eikä siitä sen enempää.