Lue keskustelun säännöt.
Ostosrauha apteekeissa ja tietoturvasi
30.08.2018 |
Risooko kun et saa rauhassa katsella apteekin valikoimaa, kun monta kertaa udellaan ja kysellään, ja perässäsi kyylätään? Entä jos asioitasi kailotetaan kovaan ääneen niin että muutkin kuulevat?
Nyt on keino vaikuttaa, osallistu kyselyyn. Aikaa 9.9. asti Voit voittaa sähköpyörän.
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko teille jotenkin yllätyksenä, että lääkealan koulun käyneet ihmiset kysyvät teiltä pekka-peruspulliaisilta tarvitteko te apua lääketuotteiden valinnassa? Jos apteekissa ei tarjottaisi apua, lääkeaineiden väärinkäytöt, jopa kuolemat, lisääntyisivät aivan taatusti. Kaikki aineet eivät tosiaankaan käy keskenään yhteen, sovi kaikille sairauksille ja esim. eri vahvuisia lääkkeitä on toisinaan hyvin samankaltaisissa paketeissa. Farmaseutit kyselee teiltä avuntarpeestanne ihan oman turvallisuutenne takia.
Olen ollut useassa apteekissa teknisenä ja minun kokemuksellani lähes jokainen tarvitsee jonkin sortin apua. Jos ei ole tarvinnut, niin minä sekä muu apteekin farmaseuttinen henkilökunta kyllä ymmärretään, jos vaan sanoo ”ei, kiitos.” Näistäkin yllättävän moni tulee vielä itse kysymään missä tuote x on tai voiko tätä käyttää tapaus y.
Huvittaa myös, lähinnä nuorten ihmisten, häpeilevä käytös, jos vaiva on vähääkään ”nolompi.” Me kaikki kärsitään joskus ripulista, ummetuksesta, naisihmiset tarvii raskaustestiä jne. Ei teidän tarvitse hävetä avun kysymystä, ei henkilökuntaa oikeasti kiinnosta Minna Meikäläsen imodiumin tarve eikä me siitä kerrota kenellekään eteenpäin, muut asiakkaatkin ovat itse etsimässä apua vaivoihinsa siinä missä tekin. Kailottavista farmaseuteista sen verran, että itse en ole kyllä vielä sellaisiin törmännyt. Omalla kokemuksellani valtaosa heistä on hyvinkin hiljaista ja rauhallista sakkia.
Voin vaikka laittaa oikean jalkani pantiksi, että jos apteekissa ei olisi henkilökuntaa neuvomassa, palstalla itkettäisi palvelun puuttesta. En ymmärrä palstamammojen apteekki-vihaa.
Kyllähän sen ibumaxin ja perusvoiteen ostoon neuvontaa tarvitaan joo. Kumma kun en ole kuollut vaikka ostan sellaisia nettiapteekistakin tai Virosta.
Asiakkaalta voi toki kysyä, tarvitseeko hän apua, mutta jos ei tarvitse, hänen tulee saada tutkia tuotteita ja vertailla niitä rauhassa. Jos hän kohta tarvitseekin apua, hänen tulee sitä saada. Mutta apua ei tungeta väkisin antamaan tuppautuko kylkeen ja seuraamalla kuin hai laivaa. Ymmärrätkö?
Koska apteekin käsikauppapuolen tarjonta onkin tosiaan pelkkää perusvoidetta ja ibumaxia.
Kirjoitin mielestäni kovin selvästi, että en ole töissäni vielä törmännyt tapaukseen, jota ahdistellaan kieltäytymisestä huolimatta. En ole myöskään ikinä muissa apteekeissa törmännyt siihen, että minulle olisi niin tehty. Suurissa apteekeissa on todennäköistä, että toinen farmaseutti ei ole huomannut asiakkaan aikaisempaa kieltäytymistä. Jos tämä niin kovasti ahdistaa, niin suosittelen asiointia pienemmissä myymälöissä, niissä saa muutenkin parasta palvelua.
Täällä 90% tekee ongelman asiasta, jossa ei ole oikeasti ongelmaa.
Jos 90%:n mielestä tämä on ongelma, sitä ei poista yhden apteekin myyjän mielipide, ettei ongelmaa ole. Sinulla on lisäksi asenneongelma työssäsi!
Ei todellakaan ole, vaan tämä asiaa nolosteleva ja siitä mariseva porukka on marginaalisen pieni. Apteekissa pakoilevasti käyttäytyy ehkä 1-2 asiakasta kuukaudessa. Loput ilahtuvat, kun tarjotaan apua tai osaavat sanoa neutraalisti, etteivät halua apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään ihan jees että tulevat auttamaan, mutta kun he eivät läheskään aina tunne myymiään tuotteita... Usein kun kysyn jotain tuotteesta, alkavat farmaseutit lukemaan tietoja siitä paketin kyljestä. Samalla tavalla voisin lukea samat tiedot itsekin.
Jos etsin esim. silmätippoja missä on suljettava pipetti (tiedän että sellaisia on kun olen aiemmin käyttänyt, en vain nyt muista merkkiä) ei farmaseuttikaan osaa sanoa mikä tuote on kyseessä vaan alkaa lukemaan yksitellen pakettien kyljistä.
Ostan aina samanmerkkistä eläinlääkärin suosittelemaa matolääkettä koiralleni. Koirani on iso, joten lääkettä täytyy ostaa aina useampi pakkaus yhtä madotusta kohden. Muistan annostuksen ja pakettimäärän jo ulkoa. Viimeksi kun otin paketit hyllystä ja olin lähdössä kohti kassaa, tuli farmaseutti vielä kysylemään että miksi noin monta pakettia. Kun kerroin koirani painon hän otti yhden paketeista käteensä ja rupesi vielä ynnäilemään annostusta. Mitä se oikeasti kuluu apteekkihenkilökunnalle minkä kokoinen koira minulla on? Miten ihmeessä ne joilla on monta isoa koiraa saa ylipäätään ostettua matolääkkeitä? Varmaankin netistä tai eläinlääkäristä. Tuollainen ärsyttää varsinkin silloin kun olisi kiire ja tarkoituksena on vaan napata tuotteet ja päästä pois nopeasti.
Minä ostin lapsille nasoliinia flunssan aikaan. Jokaiselle tietenkin oman, koska pitäisi jo apteekkityöntekijän tietää ihan perusasioina, että samaa pulloa ei saa käyttää muut, vaan se on henkilökohtainen. Lapsia on kolme.
Käytiin melkoinen tinka aiheesta miespuolisen myyjän kanssa. Olin lopulta niin kypsä, että kysyin, että luuletko oikeasti minua joksikin nuhatippojen väärinkäyttäjäksi. Siihen vielä halusi sanoa viimeisen sanan, että ei niitä saa varastoon ostaa ja ei niitä käytetä, kuin viikko korkeintaan.
Silloin tuli jo todella väsynyt ja uupunut olo, kun olin jo monta kertaa selittänyt, että ostan kolme pulloa siksi, kun kolme henkilöä niitä käyttää ja jokaisella pitää olla omansa.
Kun menin maksamaan, jupisi siinäkin vielä jotain.
Kyllä tunsi äitinä itsensä syylliseksi ja epärehelliseksi nasolinsuihkeiden vuoksi.
Minulle ei eräässä apteekissa suostuttu myymään kahta buranapakettia. Katsoin hieman hitaasti farmaseuttia ja sanoin, että ahaa. Mietin, että voin kävellä seuraavaan apteekkiin samalla kadulla ja ostaa sen, jos haluan varastoon enemmän, mutta en minä sitä ääneen sanonut. Minut olisi varmaan viety burana-nistinä suoraan pakkohoitoon.
Toki jokainen farmaseutti tajuaa että voit mennä toiseen apteekkiin ostamaan sitä lisää, mutta se ensimmäisen apteekin farmaseutti vastaa vain omasta työstään ja jos sinä keräilet buranat vaikka kaupungin joka apteekista, niin vastuussa olet siitä itse.
Jos syöt sitä kuin leipää ja saat sillä tavalla itsellesi mahahaavan, niin tiedät kuka on siitä ihan itse vastuussa.Joo, totta kai kaikkien suurin haave on saada hankittua niin paljon buranaa, että sitä voi syödä kuin leipää... eiku?! Eivätköhän ihmiset vain haluaisi ostaa pari pakettia kerralla varastoon, ettei tarvitse vähään aikaan tulla apteekkiin, juuri siksi että siellä asiointi on tehty niin epämiellyttäväksi.
Miten muuten se, että myydään vain yksi paketti kerrallaan, estää sitä asiakasta vetämästä koko paketillista kerralla nassuun?
Asia on Fimean päätös, ei apteekkien, valita sinne. Ja jos sinulla menee jossain lyhyehkössä ajassa 60 tablettia Buranaa, asia kuuluu lääkärille, ei itsehoitoon.
Ei aina osteta vain itselle. Noh, asiahan ratkeaa kun käy kahdessa apteeksissa tai samassa apteekissa kahdesti. Fiksu systeemi?
Ei ihme että ihmiset hakee lääkkeitä Virosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko teille jotenkin yllätyksenä, että lääkealan koulun käyneet ihmiset kysyvät teiltä pekka-peruspulliaisilta tarvitteko te apua lääketuotteiden valinnassa? Jos apteekissa ei tarjottaisi apua, lääkeaineiden väärinkäytöt, jopa kuolemat, lisääntyisivät aivan taatusti. Kaikki aineet eivät tosiaankaan käy keskenään yhteen, sovi kaikille sairauksille ja esim. eri vahvuisia lääkkeitä on toisinaan hyvin samankaltaisissa paketeissa. Farmaseutit kyselee teiltä avuntarpeestanne ihan oman turvallisuutenne takia.
Olen ollut useassa apteekissa teknisenä ja minun kokemuksellani lähes jokainen tarvitsee jonkin sortin apua. Jos ei ole tarvinnut, niin minä sekä muu apteekin farmaseuttinen henkilökunta kyllä ymmärretään, jos vaan sanoo ”ei, kiitos.” Näistäkin yllättävän moni tulee vielä itse kysymään missä tuote x on tai voiko tätä käyttää tapaus y.
Huvittaa myös, lähinnä nuorten ihmisten, häpeilevä käytös, jos vaiva on vähääkään ”nolompi.” Me kaikki kärsitään joskus ripulista, ummetuksesta, naisihmiset tarvii raskaustestiä jne. Ei teidän tarvitse hävetä avun kysymystä, ei henkilökuntaa oikeasti kiinnosta Minna Meikäläsen imodiumin tarve eikä me siitä kerrota kenellekään eteenpäin, muut asiakkaatkin ovat itse etsimässä apua vaivoihinsa siinä missä tekin. Kailottavista farmaseuteista sen verran, että itse en ole kyllä vielä sellaisiin törmännyt. Omalla kokemuksellani valtaosa heistä on hyvinkin hiljaista ja rauhallista sakkia.
Voin vaikka laittaa oikean jalkani pantiksi, että jos apteekissa ei olisi henkilökuntaa neuvomassa, palstalla itkettäisi palvelun puuttesta. En ymmärrä palstamammojen apteekki-vihaa.
Kyllähän sen ibumaxin ja perusvoiteen ostoon neuvontaa tarvitaan joo. Kumma kun en ole kuollut vaikka ostan sellaisia nettiapteekistakin tai Virosta.
Asiakkaalta voi toki kysyä, tarvitseeko hän apua, mutta jos ei tarvitse, hänen tulee saada tutkia tuotteita ja vertailla niitä rauhassa. Jos hän kohta tarvitseekin apua, hänen tulee sitä saada. Mutta apua ei tungeta väkisin antamaan tuppautuko kylkeen ja seuraamalla kuin hai laivaa. Ymmärrätkö?
Koska apteekin käsikauppapuolen tarjonta onkin tosiaan pelkkää perusvoidetta ja ibumaxia.
Kirjoitin mielestäni kovin selvästi, että en ole töissäni vielä törmännyt tapaukseen, jota ahdistellaan kieltäytymisestä huolimatta. En ole myöskään ikinä muissa apteekeissa törmännyt siihen, että minulle olisi niin tehty. Suurissa apteekeissa on todennäköistä, että toinen farmaseutti ei ole huomannut asiakkaan aikaisempaa kieltäytymistä. Jos tämä niin kovasti ahdistaa, niin suosittelen asiointia pienemmissä myymälöissä, niissä saa muutenkin parasta palvelua.
Täällä 90% tekee ongelman asiasta, jossa ei ole oikeasti ongelmaa.
Jos 90%:n mielestä tämä on ongelma, sitä ei poista yhden apteekin myyjän mielipide, ettei ongelmaa ole. Sinulla on lisäksi asenneongelma työssäsi!
Ei todellakaan ole, vaan tämä asiaa nolosteleva ja siitä mariseva porukka on marginaalisen pieni. Apteekissa pakoilevasti käyttäytyy ehkä 1-2 asiakasta kuukaudessa. Loput ilahtuvat, kun tarjotaan apua tai osaavat sanoa neutraalisti, etteivät halua apua.
Minäkin vaikutan siltä, että ilahdun tai vähintään suhtaudun neutraalisti. En vain osaa käyttäytyä epäkohteliaasti, vaikka vihaan yli kaiken apteekissa käyntiä ja toivotan joka kerta mielessäni ne ahdistelevat asiakaspalvelijat alimpaan helvettiin. Aika harva kehtaa avoimesti pakoilla tai olla töykeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko teille jotenkin yllätyksenä, että lääkealan koulun käyneet ihmiset kysyvät teiltä pekka-peruspulliaisilta tarvitteko te apua lääketuotteiden valinnassa? Jos apteekissa ei tarjottaisi apua, lääkeaineiden väärinkäytöt, jopa kuolemat, lisääntyisivät aivan taatusti. Kaikki aineet eivät tosiaankaan käy keskenään yhteen, sovi kaikille sairauksille ja esim. eri vahvuisia lääkkeitä on toisinaan hyvin samankaltaisissa paketeissa. Farmaseutit kyselee teiltä avuntarpeestanne ihan oman turvallisuutenne takia.
Olen ollut useassa apteekissa teknisenä ja minun kokemuksellani lähes jokainen tarvitsee jonkin sortin apua. Jos ei ole tarvinnut, niin minä sekä muu apteekin farmaseuttinen henkilökunta kyllä ymmärretään, jos vaan sanoo ”ei, kiitos.” Näistäkin yllättävän moni tulee vielä itse kysymään missä tuote x on tai voiko tätä käyttää tapaus y.
Huvittaa myös, lähinnä nuorten ihmisten, häpeilevä käytös, jos vaiva on vähääkään ”nolompi.” Me kaikki kärsitään joskus ripulista, ummetuksesta, naisihmiset tarvii raskaustestiä jne. Ei teidän tarvitse hävetä avun kysymystä, ei henkilökuntaa oikeasti kiinnosta Minna Meikäläsen imodiumin tarve eikä me siitä kerrota kenellekään eteenpäin, muut asiakkaatkin ovat itse etsimässä apua vaivoihinsa siinä missä tekin. Kailottavista farmaseuteista sen verran, että itse en ole kyllä vielä sellaisiin törmännyt. Omalla kokemuksellani valtaosa heistä on hyvinkin hiljaista ja rauhallista sakkia.
Voin vaikka laittaa oikean jalkani pantiksi, että jos apteekissa ei olisi henkilökuntaa neuvomassa, palstalla itkettäisi palvelun puuttesta. En ymmärrä palstamammojen apteekki-vihaa.
Kyllähän sen ibumaxin ja perusvoiteen ostoon neuvontaa tarvitaan joo. Kumma kun en ole kuollut vaikka ostan sellaisia nettiapteekistakin tai Virosta.
Asiakkaalta voi toki kysyä, tarvitseeko hän apua, mutta jos ei tarvitse, hänen tulee saada tutkia tuotteita ja vertailla niitä rauhassa. Jos hän kohta tarvitseekin apua, hänen tulee sitä saada. Mutta apua ei tungeta väkisin antamaan tuppautuko kylkeen ja seuraamalla kuin hai laivaa. Ymmärrätkö?
Koska apteekin käsikauppapuolen tarjonta onkin tosiaan pelkkää perusvoidetta ja ibumaxia.
Kirjoitin mielestäni kovin selvästi, että en ole töissäni vielä törmännyt tapaukseen, jota ahdistellaan kieltäytymisestä huolimatta. En ole myöskään ikinä muissa apteekeissa törmännyt siihen, että minulle olisi niin tehty. Suurissa apteekeissa on todennäköistä, että toinen farmaseutti ei ole huomannut asiakkaan aikaisempaa kieltäytymistä. Jos tämä niin kovasti ahdistaa, niin suosittelen asiointia pienemmissä myymälöissä, niissä saa muutenkin parasta palvelua.
Täällä 90% tekee ongelman asiasta, jossa ei ole oikeasti ongelmaa.
Jos 90%:n mielestä tämä on ongelma, sitä ei poista yhden apteekin myyjän mielipide, ettei ongelmaa ole. Sinulla on lisäksi asenneongelma työssäsi!
Ei todellakaan ole, vaan tämä asiaa nolosteleva ja siitä mariseva porukka on marginaalisen pieni. Apteekissa pakoilevasti käyttäytyy ehkä 1-2 asiakasta kuukaudessa. Loput ilahtuvat, kun tarjotaan apua tai osaavat sanoa neutraalisti, etteivät halua apua.
Minäkin vaikutan siltä, että ilahdun tai vähintään suhtaudun neutraalisti. En vain osaa käyttäytyä epäkohteliaasti, vaikka vihaan yli kaiken apteekissa käyntiä ja toivotan joka kerta mielessäni ne ahdistelevat asiakaspalvelijat alimpaan helvettiin. Aika harva kehtaa avoimesti pakoilla tai olla töykeä.
Mikä sulla sitten on niin vaikeaa? Et halua apua, etkä osaa sanoa sille ei? Kannattaisiko valittaa sinne apteekkiin, tai edes tuonne kyselyyn, jos siellä ei silti anneta katsellakaan rauhassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään ihan jees että tulevat auttamaan, mutta kun he eivät läheskään aina tunne myymiään tuotteita... Usein kun kysyn jotain tuotteesta, alkavat farmaseutit lukemaan tietoja siitä paketin kyljestä. Samalla tavalla voisin lukea samat tiedot itsekin.
Jos etsin esim. silmätippoja missä on suljettava pipetti (tiedän että sellaisia on kun olen aiemmin käyttänyt, en vain nyt muista merkkiä) ei farmaseuttikaan osaa sanoa mikä tuote on kyseessä vaan alkaa lukemaan yksitellen pakettien kyljistä.
Ostan aina samanmerkkistä eläinlääkärin suosittelemaa matolääkettä koiralleni. Koirani on iso, joten lääkettä täytyy ostaa aina useampi pakkaus yhtä madotusta kohden. Muistan annostuksen ja pakettimäärän jo ulkoa. Viimeksi kun otin paketit hyllystä ja olin lähdössä kohti kassaa, tuli farmaseutti vielä kysylemään että miksi noin monta pakettia. Kun kerroin koirani painon hän otti yhden paketeista käteensä ja rupesi vielä ynnäilemään annostusta. Mitä se oikeasti kuluu apteekkihenkilökunnalle minkä kokoinen koira minulla on? Miten ihmeessä ne joilla on monta isoa koiraa saa ylipäätään ostettua matolääkkeitä? Varmaankin netistä tai eläinlääkäristä. Tuollainen ärsyttää varsinkin silloin kun olisi kiire ja tarkoituksena on vaan napata tuotteet ja päästä pois nopeasti.
Minä ostin lapsille nasoliinia flunssan aikaan. Jokaiselle tietenkin oman, koska pitäisi jo apteekkityöntekijän tietää ihan perusasioina, että samaa pulloa ei saa käyttää muut, vaan se on henkilökohtainen. Lapsia on kolme.
Käytiin melkoinen tinka aiheesta miespuolisen myyjän kanssa. Olin lopulta niin kypsä, että kysyin, että luuletko oikeasti minua joksikin nuhatippojen väärinkäyttäjäksi. Siihen vielä halusi sanoa viimeisen sanan, että ei niitä saa varastoon ostaa ja ei niitä käytetä, kuin viikko korkeintaan.
Silloin tuli jo todella väsynyt ja uupunut olo, kun olin jo monta kertaa selittänyt, että ostan kolme pulloa siksi, kun kolme henkilöä niitä käyttää ja jokaisella pitää olla omansa.
Kun menin maksamaan, jupisi siinäkin vielä jotain.
Kyllä tunsi äitinä itsensä syylliseksi ja epärehelliseksi nasolinsuihkeiden vuoksi.
Minulle ei eräässä apteekissa suostuttu myymään kahta buranapakettia. Katsoin hieman hitaasti farmaseuttia ja sanoin, että ahaa. Mietin, että voin kävellä seuraavaan apteekkiin samalla kadulla ja ostaa sen, jos haluan varastoon enemmän, mutta en minä sitä ääneen sanonut. Minut olisi varmaan viety burana-nistinä suoraan pakkohoitoon.
Toki jokainen farmaseutti tajuaa että voit mennä toiseen apteekkiin ostamaan sitä lisää, mutta se ensimmäisen apteekin farmaseutti vastaa vain omasta työstään ja jos sinä keräilet buranat vaikka kaupungin joka apteekista, niin vastuussa olet siitä itse.
Jos syöt sitä kuin leipää ja saat sillä tavalla itsellesi mahahaavan, niin tiedät kuka on siitä ihan itse vastuussa.Joo, totta kai kaikkien suurin haave on saada hankittua niin paljon buranaa, että sitä voi syödä kuin leipää... eiku?! Eivätköhän ihmiset vain haluaisi ostaa pari pakettia kerralla varastoon, ettei tarvitse vähään aikaan tulla apteekkiin, juuri siksi että siellä asiointi on tehty niin epämiellyttäväksi.
Miten muuten se, että myydään vain yksi paketti kerrallaan, estää sitä asiakasta vetämästä koko paketillista kerralla nassuun?
Asia on Fimean päätös, ei apteekkien, valita sinne. Ja jos sinulla menee jossain lyhyehkössä ajassa 60 tablettia Buranaa, asia kuuluu lääkärille, ei itsehoitoon.
Kannattaisi ennemminkin apteekkarien valittaa älyttömyyksistä Fimeaan, sillä voisi olla tehoakin. Onhan se nyt älytöntä, etten voi ostaa kerralla kahta pakettia ibuprofeenia, vaikka tarvitsisin toisen kotiin ja toisen mökille - kaiken varalta eikä suinkaan vain omaan käyttööni vaan neljälle hengelle.
Enkä saa ostaa kerralla kuin yhden kyypakkauksen, vaikka tarvitsisin kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun kysytään tarvitsenko apua.
Kerran hain ummetukseen apua ja pyörin pienessä apteekissa siinä vatsa-hyllyn luona pohdiskellen. Paikalle tulee myyjä ja kysyy tarvitsenko apua. Vastaan, että kyllä, mikäköhän näistä tuotteista olisi paras 4 päivän ummetukseen kun en ole kokeillut mitään lääkkeellisiä keinoja. Myyjä vastaa, että "Anteeksi, minä en saa kertoa näistä lääkejutuista niin pyydän farmaseutin paikalle", Selvä homma. "MARJAANA!!! ONKO SULLA AIKAA TULLA KERTOMAAN NÄISTÄ UMMETUSLÄÄKKEISTÄ KUN ASIAKKAALLA EI OLE VATSA TOIMINUT MONEEN PÄIVÄÄN!"
Koko apteekki kuuli mitä tuotteita tulin hakemaan. Mua ei hävetä hakea mitään apteekista, mutta kyllä häiritsi tuo tapa millä hän kailotti koko apteekille mun vaivani.
Vähän vastaava tapaus sattui. Tekee mieli vaan kysyä "mitä hemmettiä sä oikein olet täällä hyllyjen välissä heilumassa jos et edes saa mitään sitten kertoa?" Koko apteekille piti huudella. Vaihdoin apteekkia tuon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään ihan jees että tulevat auttamaan, mutta kun he eivät läheskään aina tunne myymiään tuotteita... Usein kun kysyn jotain tuotteesta, alkavat farmaseutit lukemaan tietoja siitä paketin kyljestä. Samalla tavalla voisin lukea samat tiedot itsekin.
Jos etsin esim. silmätippoja missä on suljettava pipetti (tiedän että sellaisia on kun olen aiemmin käyttänyt, en vain nyt muista merkkiä) ei farmaseuttikaan osaa sanoa mikä tuote on kyseessä vaan alkaa lukemaan yksitellen pakettien kyljistä.
Ostan aina samanmerkkistä eläinlääkärin suosittelemaa matolääkettä koiralleni. Koirani on iso, joten lääkettä täytyy ostaa aina useampi pakkaus yhtä madotusta kohden. Muistan annostuksen ja pakettimäärän jo ulkoa. Viimeksi kun otin paketit hyllystä ja olin lähdössä kohti kassaa, tuli farmaseutti vielä kysylemään että miksi noin monta pakettia. Kun kerroin koirani painon hän otti yhden paketeista käteensä ja rupesi vielä ynnäilemään annostusta. Mitä se oikeasti kuluu apteekkihenkilökunnalle minkä kokoinen koira minulla on? Miten ihmeessä ne joilla on monta isoa koiraa saa ylipäätään ostettua matolääkkeitä? Varmaankin netistä tai eläinlääkäristä. Tuollainen ärsyttää varsinkin silloin kun olisi kiire ja tarkoituksena on vaan napata tuotteet ja päästä pois nopeasti.
Minä ostin lapsille nasoliinia flunssan aikaan. Jokaiselle tietenkin oman, koska pitäisi jo apteekkityöntekijän tietää ihan perusasioina, että samaa pulloa ei saa käyttää muut, vaan se on henkilökohtainen. Lapsia on kolme.
Käytiin melkoinen tinka aiheesta miespuolisen myyjän kanssa. Olin lopulta niin kypsä, että kysyin, että luuletko oikeasti minua joksikin nuhatippojen väärinkäyttäjäksi. Siihen vielä halusi sanoa viimeisen sanan, että ei niitä saa varastoon ostaa ja ei niitä käytetä, kuin viikko korkeintaan.
Silloin tuli jo todella väsynyt ja uupunut olo, kun olin jo monta kertaa selittänyt, että ostan kolme pulloa siksi, kun kolme henkilöä niitä käyttää ja jokaisella pitää olla omansa.
Kun menin maksamaan, jupisi siinäkin vielä jotain.
Kyllä tunsi äitinä itsensä syylliseksi ja epärehelliseksi nasolinsuihkeiden vuoksi.
Minulle ei eräässä apteekissa suostuttu myymään kahta buranapakettia. Katsoin hieman hitaasti farmaseuttia ja sanoin, että ahaa. Mietin, että voin kävellä seuraavaan apteekkiin samalla kadulla ja ostaa sen, jos haluan varastoon enemmän, mutta en minä sitä ääneen sanonut. Minut olisi varmaan viety burana-nistinä suoraan pakkohoitoon.
Toki jokainen farmaseutti tajuaa että voit mennä toiseen apteekkiin ostamaan sitä lisää, mutta se ensimmäisen apteekin farmaseutti vastaa vain omasta työstään ja jos sinä keräilet buranat vaikka kaupungin joka apteekista, niin vastuussa olet siitä itse.
Jos syöt sitä kuin leipää ja saat sillä tavalla itsellesi mahahaavan, niin tiedät kuka on siitä ihan itse vastuussa.Joo, totta kai kaikkien suurin haave on saada hankittua niin paljon buranaa, että sitä voi syödä kuin leipää... eiku?! Eivätköhän ihmiset vain haluaisi ostaa pari pakettia kerralla varastoon, ettei tarvitse vähään aikaan tulla apteekkiin, juuri siksi että siellä asiointi on tehty niin epämiellyttäväksi.
Miten muuten se, että myydään vain yksi paketti kerrallaan, estää sitä asiakasta vetämästä koko paketillista kerralla nassuun?
Asia on Fimean päätös, ei apteekkien, valita sinne. Ja jos sinulla menee jossain lyhyehkössä ajassa 60 tablettia Buranaa, asia kuuluu lääkärille, ei itsehoitoon.
Kannattaisi ennemminkin apteekkarien valittaa älyttömyyksistä Fimeaan, sillä voisi olla tehoakin. Onhan se nyt älytöntä, etten voi ostaa kerralla kahta pakettia ibuprofeenia, vaikka tarvitsisin toisen kotiin ja toisen mökille - kaiken varalta eikä suinkaan vain omaan käyttööni vaan neljälle hengelle.
Enkä saa ostaa kerralla kuin yhden kyypakkauksen, vaikka tarvitsisin kolme.
Sinä saat ostaa kerralla niin monta pakettia kuin haluat. Nuo rajoitukset ovat poistuneet ja ovat enää kaupunkilegendaa, jotka elää sitkeästi yleisissä käsityksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko teille jotenkin yllätyksenä, että lääkealan koulun käyneet ihmiset kysyvät teiltä pekka-peruspulliaisilta tarvitteko te apua lääketuotteiden valinnassa? Jos apteekissa ei tarjottaisi apua, lääkeaineiden väärinkäytöt, jopa kuolemat, lisääntyisivät aivan taatusti. Kaikki aineet eivät tosiaankaan käy keskenään yhteen, sovi kaikille sairauksille ja esim. eri vahvuisia lääkkeitä on toisinaan hyvin samankaltaisissa paketeissa. Farmaseutit kyselee teiltä avuntarpeestanne ihan oman turvallisuutenne takia.
Olen ollut useassa apteekissa teknisenä ja minun kokemuksellani lähes jokainen tarvitsee jonkin sortin apua. Jos ei ole tarvinnut, niin minä sekä muu apteekin farmaseuttinen henkilökunta kyllä ymmärretään, jos vaan sanoo ”ei, kiitos.” Näistäkin yllättävän moni tulee vielä itse kysymään missä tuote x on tai voiko tätä käyttää tapaus y.
Huvittaa myös, lähinnä nuorten ihmisten, häpeilevä käytös, jos vaiva on vähääkään ”nolompi.” Me kaikki kärsitään joskus ripulista, ummetuksesta, naisihmiset tarvii raskaustestiä jne. Ei teidän tarvitse hävetä avun kysymystä, ei henkilökuntaa oikeasti kiinnosta Minna Meikäläsen imodiumin tarve eikä me siitä kerrota kenellekään eteenpäin, muut asiakkaatkin ovat itse etsimässä apua vaivoihinsa siinä missä tekin. Kailottavista farmaseuteista sen verran, että itse en ole kyllä vielä sellaisiin törmännyt. Omalla kokemuksellani valtaosa heistä on hyvinkin hiljaista ja rauhallista sakkia.
Voin vaikka laittaa oikean jalkani pantiksi, että jos apteekissa ei olisi henkilökuntaa neuvomassa, palstalla itkettäisi palvelun puuttesta. En ymmärrä palstamammojen apteekki-vihaa.
Kyllähän sen ibumaxin ja perusvoiteen ostoon neuvontaa tarvitaan joo. Kumma kun en ole kuollut vaikka ostan sellaisia nettiapteekistakin tai Virosta.
Asiakkaalta voi toki kysyä, tarvitseeko hän apua, mutta jos ei tarvitse, hänen tulee saada tutkia tuotteita ja vertailla niitä rauhassa. Jos hän kohta tarvitseekin apua, hänen tulee sitä saada. Mutta apua ei tungeta väkisin antamaan tuppautuko kylkeen ja seuraamalla kuin hai laivaa. Ymmärrätkö?
Koska apteekin käsikauppapuolen tarjonta onkin tosiaan pelkkää perusvoidetta ja ibumaxia.
Kirjoitin mielestäni kovin selvästi, että en ole töissäni vielä törmännyt tapaukseen, jota ahdistellaan kieltäytymisestä huolimatta. En ole myöskään ikinä muissa apteekeissa törmännyt siihen, että minulle olisi niin tehty. Suurissa apteekeissa on todennäköistä, että toinen farmaseutti ei ole huomannut asiakkaan aikaisempaa kieltäytymistä. Jos tämä niin kovasti ahdistaa, niin suosittelen asiointia pienemmissä myymälöissä, niissä saa muutenkin parasta palvelua.
Täällä 90% tekee ongelman asiasta, jossa ei ole oikeasti ongelmaa.
Jos 90%:n mielestä tämä on ongelma, sitä ei poista yhden apteekin myyjän mielipide, ettei ongelmaa ole. Sinulla on lisäksi asenneongelma työssäsi!
Ei todellakaan ole, vaan tämä asiaa nolosteleva ja siitä mariseva porukka on marginaalisen pieni. Apteekissa pakoilevasti käyttäytyy ehkä 1-2 asiakasta kuukaudessa. Loput ilahtuvat, kun tarjotaan apua tai osaavat sanoa neutraalisti, etteivät halua apua.
Minäkin vaikutan siltä, että ilahdun tai vähintään suhtaudun neutraalisti. En vain osaa käyttäytyä epäkohteliaasti, vaikka vihaan yli kaiken apteekissa käyntiä ja toivotan joka kerta mielessäni ne ahdistelevat asiakaspalvelijat alimpaan helvettiin. Aika harva kehtaa avoimesti pakoilla tai olla töykeä.
Mikä sulla sitten on niin vaikeaa? Et halua apua, etkä osaa sanoa sille ei? Kannattaisiko valittaa sinne apteekkiin, tai edes tuonne kyselyyn, jos siellä ei silti anneta katsellakaan rauhassa?
Kannattaisiko lukea ketju ennen kuin kommentoi? Kun se "ei kiitos, en tarvitse apua" ei auta, vaan jäädään selän taakse kyyläämään tai haetaan joku toinen tarjoamaan sitä apua. Tuskin kenellekään olisi ongelma, jos siitä avusta pystyisi helposti kieltäytymään. Ja miksi sinä luulet, että ihmiset eivät ole vastanneet tuohon kyselyyn?? Minä ainakin vastasin heti kun näin tämän aloituksen. Se ei ole mitenkään estänyt minua kommentoimasta tähän ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään ihan jees että tulevat auttamaan, mutta kun he eivät läheskään aina tunne myymiään tuotteita... Usein kun kysyn jotain tuotteesta, alkavat farmaseutit lukemaan tietoja siitä paketin kyljestä. Samalla tavalla voisin lukea samat tiedot itsekin.
Jos etsin esim. silmätippoja missä on suljettava pipetti (tiedän että sellaisia on kun olen aiemmin käyttänyt, en vain nyt muista merkkiä) ei farmaseuttikaan osaa sanoa mikä tuote on kyseessä vaan alkaa lukemaan yksitellen pakettien kyljistä.
Ostan aina samanmerkkistä eläinlääkärin suosittelemaa matolääkettä koiralleni. Koirani on iso, joten lääkettä täytyy ostaa aina useampi pakkaus yhtä madotusta kohden. Muistan annostuksen ja pakettimäärän jo ulkoa. Viimeksi kun otin paketit hyllystä ja olin lähdössä kohti kassaa, tuli farmaseutti vielä kysylemään että miksi noin monta pakettia. Kun kerroin koirani painon hän otti yhden paketeista käteensä ja rupesi vielä ynnäilemään annostusta. Mitä se oikeasti kuluu apteekkihenkilökunnalle minkä kokoinen koira minulla on? Miten ihmeessä ne joilla on monta isoa koiraa saa ylipäätään ostettua matolääkkeitä? Varmaankin netistä tai eläinlääkäristä. Tuollainen ärsyttää varsinkin silloin kun olisi kiire ja tarkoituksena on vaan napata tuotteet ja päästä pois nopeasti.
Minä ostin lapsille nasoliinia flunssan aikaan. Jokaiselle tietenkin oman, koska pitäisi jo apteekkityöntekijän tietää ihan perusasioina, että samaa pulloa ei saa käyttää muut, vaan se on henkilökohtainen. Lapsia on kolme.
Käytiin melkoinen tinka aiheesta miespuolisen myyjän kanssa. Olin lopulta niin kypsä, että kysyin, että luuletko oikeasti minua joksikin nuhatippojen väärinkäyttäjäksi. Siihen vielä halusi sanoa viimeisen sanan, että ei niitä saa varastoon ostaa ja ei niitä käytetä, kuin viikko korkeintaan.
Silloin tuli jo todella väsynyt ja uupunut olo, kun olin jo monta kertaa selittänyt, että ostan kolme pulloa siksi, kun kolme henkilöä niitä käyttää ja jokaisella pitää olla omansa.
Kun menin maksamaan, jupisi siinäkin vielä jotain.
Kyllä tunsi äitinä itsensä syylliseksi ja epärehelliseksi nasolinsuihkeiden vuoksi.
Minulle ei eräässä apteekissa suostuttu myymään kahta buranapakettia. Katsoin hieman hitaasti farmaseuttia ja sanoin, että ahaa. Mietin, että voin kävellä seuraavaan apteekkiin samalla kadulla ja ostaa sen, jos haluan varastoon enemmän, mutta en minä sitä ääneen sanonut. Minut olisi varmaan viety burana-nistinä suoraan pakkohoitoon.
Toki jokainen farmaseutti tajuaa että voit mennä toiseen apteekkiin ostamaan sitä lisää, mutta se ensimmäisen apteekin farmaseutti vastaa vain omasta työstään ja jos sinä keräilet buranat vaikka kaupungin joka apteekista, niin vastuussa olet siitä itse.
Jos syöt sitä kuin leipää ja saat sillä tavalla itsellesi mahahaavan, niin tiedät kuka on siitä ihan itse vastuussa.Joo, totta kai kaikkien suurin haave on saada hankittua niin paljon buranaa, että sitä voi syödä kuin leipää... eiku?! Eivätköhän ihmiset vain haluaisi ostaa pari pakettia kerralla varastoon, ettei tarvitse vähään aikaan tulla apteekkiin, juuri siksi että siellä asiointi on tehty niin epämiellyttäväksi.
Miten muuten se, että myydään vain yksi paketti kerrallaan, estää sitä asiakasta vetämästä koko paketillista kerralla nassuun?
Asia on Fimean päätös, ei apteekkien, valita sinne. Ja jos sinulla menee jossain lyhyehkössä ajassa 60 tablettia Buranaa, asia kuuluu lääkärille, ei itsehoitoon.
Kannattaisi ennemminkin apteekkarien valittaa älyttömyyksistä Fimeaan, sillä voisi olla tehoakin. Onhan se nyt älytöntä, etten voi ostaa kerralla kahta pakettia ibuprofeenia, vaikka tarvitsisin toisen kotiin ja toisen mökille - kaiken varalta eikä suinkaan vain omaan käyttööni vaan neljälle hengelle.
Enkä saa ostaa kerralla kuin yhden kyypakkauksen, vaikka tarvitsisin kolme.Sinä saat ostaa kerralla niin monta pakettia kuin haluat. Nuo rajoitukset ovat poistuneet ja ovat enää kaupunkilegendaa, jotka elää sitkeästi yleisissä käsityksissä.
Kaikki apteekit eivät tunnu tätä tietävän, jos näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko teille jotenkin yllätyksenä, että lääkealan koulun käyneet ihmiset kysyvät teiltä pekka-peruspulliaisilta tarvitteko te apua lääketuotteiden valinnassa? Jos apteekissa ei tarjottaisi apua, lääkeaineiden väärinkäytöt, jopa kuolemat, lisääntyisivät aivan taatusti. Kaikki aineet eivät tosiaankaan käy keskenään yhteen, sovi kaikille sairauksille ja esim. eri vahvuisia lääkkeitä on toisinaan hyvin samankaltaisissa paketeissa. Farmaseutit kyselee teiltä avuntarpeestanne ihan oman turvallisuutenne takia.
Olen ollut useassa apteekissa teknisenä ja minun kokemuksellani lähes jokainen tarvitsee jonkin sortin apua. Jos ei ole tarvinnut, niin minä sekä muu apteekin farmaseuttinen henkilökunta kyllä ymmärretään, jos vaan sanoo ”ei, kiitos.” Näistäkin yllättävän moni tulee vielä itse kysymään missä tuote x on tai voiko tätä käyttää tapaus y.
Huvittaa myös, lähinnä nuorten ihmisten, häpeilevä käytös, jos vaiva on vähääkään ”nolompi.” Me kaikki kärsitään joskus ripulista, ummetuksesta, naisihmiset tarvii raskaustestiä jne. Ei teidän tarvitse hävetä avun kysymystä, ei henkilökuntaa oikeasti kiinnosta Minna Meikäläsen imodiumin tarve eikä me siitä kerrota kenellekään eteenpäin, muut asiakkaatkin ovat itse etsimässä apua vaivoihinsa siinä missä tekin. Kailottavista farmaseuteista sen verran, että itse en ole kyllä vielä sellaisiin törmännyt. Omalla kokemuksellani valtaosa heistä on hyvinkin hiljaista ja rauhallista sakkia.
Voin vaikka laittaa oikean jalkani pantiksi, että jos apteekissa ei olisi henkilökuntaa neuvomassa, palstalla itkettäisi palvelun puuttesta. En ymmärrä palstamammojen apteekki-vihaa.
Kyllähän sen ibumaxin ja perusvoiteen ostoon neuvontaa tarvitaan joo. Kumma kun en ole kuollut vaikka ostan sellaisia nettiapteekistakin tai Virosta.
Asiakkaalta voi toki kysyä, tarvitseeko hän apua, mutta jos ei tarvitse, hänen tulee saada tutkia tuotteita ja vertailla niitä rauhassa. Jos hän kohta tarvitseekin apua, hänen tulee sitä saada. Mutta apua ei tungeta väkisin antamaan tuppautuko kylkeen ja seuraamalla kuin hai laivaa. Ymmärrätkö?
Koska apteekin käsikauppapuolen tarjonta onkin tosiaan pelkkää perusvoidetta ja ibumaxia.
Kirjoitin mielestäni kovin selvästi, että en ole töissäni vielä törmännyt tapaukseen, jota ahdistellaan kieltäytymisestä huolimatta. En ole myöskään ikinä muissa apteekeissa törmännyt siihen, että minulle olisi niin tehty. Suurissa apteekeissa on todennäköistä, että toinen farmaseutti ei ole huomannut asiakkaan aikaisempaa kieltäytymistä. Jos tämä niin kovasti ahdistaa, niin suosittelen asiointia pienemmissä myymälöissä, niissä saa muutenkin parasta palvelua.
Täällä 90% tekee ongelman asiasta, jossa ei ole oikeasti ongelmaa.
Jos 90%:n mielestä tämä on ongelma, sitä ei poista yhden apteekin myyjän mielipide, ettei ongelmaa ole. Sinulla on lisäksi asenneongelma työssäsi!
Ei todellakaan ole, vaan tämä asiaa nolosteleva ja siitä mariseva porukka on marginaalisen pieni. Apteekissa pakoilevasti käyttäytyy ehkä 1-2 asiakasta kuukaudessa. Loput ilahtuvat, kun tarjotaan apua tai osaavat sanoa neutraalisti, etteivät halua apua.
Olet selvästi huono asiakaspalvelija ja suhtaudut alentuvasti asiakkaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään ihan jees että tulevat auttamaan, mutta kun he eivät läheskään aina tunne myymiään tuotteita... Usein kun kysyn jotain tuotteesta, alkavat farmaseutit lukemaan tietoja siitä paketin kyljestä. Samalla tavalla voisin lukea samat tiedot itsekin.
Jos etsin esim. silmätippoja missä on suljettava pipetti (tiedän että sellaisia on kun olen aiemmin käyttänyt, en vain nyt muista merkkiä) ei farmaseuttikaan osaa sanoa mikä tuote on kyseessä vaan alkaa lukemaan yksitellen pakettien kyljistä.
Ostan aina samanmerkkistä eläinlääkärin suosittelemaa matolääkettä koiralleni. Koirani on iso, joten lääkettä täytyy ostaa aina useampi pakkaus yhtä madotusta kohden. Muistan annostuksen ja pakettimäärän jo ulkoa. Viimeksi kun otin paketit hyllystä ja olin lähdössä kohti kassaa, tuli farmaseutti vielä kysylemään että miksi noin monta pakettia. Kun kerroin koirani painon hän otti yhden paketeista käteensä ja rupesi vielä ynnäilemään annostusta. Mitä se oikeasti kuluu apteekkihenkilökunnalle minkä kokoinen koira minulla on? Miten ihmeessä ne joilla on monta isoa koiraa saa ylipäätään ostettua matolääkkeitä? Varmaankin netistä tai eläinlääkäristä. Tuollainen ärsyttää varsinkin silloin kun olisi kiire ja tarkoituksena on vaan napata tuotteet ja päästä pois nopeasti.
Minä ostin lapsille nasoliinia flunssan aikaan. Jokaiselle tietenkin oman, koska pitäisi jo apteekkityöntekijän tietää ihan perusasioina, että samaa pulloa ei saa käyttää muut, vaan se on henkilökohtainen. Lapsia on kolme.
Käytiin melkoinen tinka aiheesta miespuolisen myyjän kanssa. Olin lopulta niin kypsä, että kysyin, että luuletko oikeasti minua joksikin nuhatippojen väärinkäyttäjäksi. Siihen vielä halusi sanoa viimeisen sanan, että ei niitä saa varastoon ostaa ja ei niitä käytetä, kuin viikko korkeintaan.
Silloin tuli jo todella väsynyt ja uupunut olo, kun olin jo monta kertaa selittänyt, että ostan kolme pulloa siksi, kun kolme henkilöä niitä käyttää ja jokaisella pitää olla omansa.
Kun menin maksamaan, jupisi siinäkin vielä jotain.
Kyllä tunsi äitinä itsensä syylliseksi ja epärehelliseksi nasolinsuihkeiden vuoksi.
Minulle ei eräässä apteekissa suostuttu myymään kahta buranapakettia. Katsoin hieman hitaasti farmaseuttia ja sanoin, että ahaa. Mietin, että voin kävellä seuraavaan apteekkiin samalla kadulla ja ostaa sen, jos haluan varastoon enemmän, mutta en minä sitä ääneen sanonut. Minut olisi varmaan viety burana-nistinä suoraan pakkohoitoon.
Toki jokainen farmaseutti tajuaa että voit mennä toiseen apteekkiin ostamaan sitä lisää, mutta se ensimmäisen apteekin farmaseutti vastaa vain omasta työstään ja jos sinä keräilet buranat vaikka kaupungin joka apteekista, niin vastuussa olet siitä itse.
Jos syöt sitä kuin leipää ja saat sillä tavalla itsellesi mahahaavan, niin tiedät kuka on siitä ihan itse vastuussa.
Toivottavasti et ole apteekissa töissä, sillä luetunymmärtämisessäsi on paljon petraamista. Tarkoittaako buranan ostaminen varastoon / useille ihmisille mielestäsi sitä, että "syön sitä kuin leipää"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi apteekeista on sitten tehty itsepalvelumyymälän näköisiä, jos tarkoitus on, että henkilökunta kuitenkin antaa tuotteet hyllystä asiakkaan käteen? Ne hännystakit on jokseenkin rasittavia ja toisinaan asiakas itse tietää paremmin kuin nämä apulaiset.
Täkäläisestä apteekista hain mielestäni tehokkainta vihloville hampaille tarkoitettua suuvettä. No ei ollut hyllyssä. Lopulta kaksi valkotakkista naista etsi ko. suuvettä laatikoista ja kailotti niin kovaan ääneen, että varmasti kaikki kuulivat, että nyt jollakin hampaat vihloo ja pitäisiköhän sitä suuvettä hankkia meillekin, kun meillä on hyllyssä vain tuota yhtä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko teille jotenkin yllätyksenä, että lääkealan koulun käyneet ihmiset kysyvät teiltä pekka-peruspulliaisilta tarvitteko te apua lääketuotteiden valinnassa? Jos apteekissa ei tarjottaisi apua, lääkeaineiden väärinkäytöt, jopa kuolemat, lisääntyisivät aivan taatusti. Kaikki aineet eivät tosiaankaan käy keskenään yhteen, sovi kaikille sairauksille ja esim. eri vahvuisia lääkkeitä on toisinaan hyvin samankaltaisissa paketeissa. Farmaseutit kyselee teiltä avuntarpeestanne ihan oman turvallisuutenne takia.
Olen ollut useassa apteekissa teknisenä ja minun kokemuksellani lähes jokainen tarvitsee jonkin sortin apua. Jos ei ole tarvinnut, niin minä sekä muu apteekin farmaseuttinen henkilökunta kyllä ymmärretään, jos vaan sanoo ”ei, kiitos.” Näistäkin yllättävän moni tulee vielä itse kysymään missä tuote x on tai voiko tätä käyttää tapaus y.
Huvittaa myös, lähinnä nuorten ihmisten, häpeilevä käytös, jos vaiva on vähääkään ”nolompi.” Me kaikki kärsitään joskus ripulista, ummetuksesta, naisihmiset tarvii raskaustestiä jne. Ei teidän tarvitse hävetä avun kysymystä, ei henkilökuntaa oikeasti kiinnosta Minna Meikäläsen imodiumin tarve eikä me siitä kerrota kenellekään eteenpäin, muut asiakkaatkin ovat itse etsimässä apua vaivoihinsa siinä missä tekin. Kailottavista farmaseuteista sen verran, että itse en ole kyllä vielä sellaisiin törmännyt. Omalla kokemuksellani valtaosa heistä on hyvinkin hiljaista ja rauhallista sakkia.
Voin vaikka laittaa oikean jalkani pantiksi, että jos apteekissa ei olisi henkilökuntaa neuvomassa, palstalla itkettäisi palvelun puuttesta. En ymmärrä palstamammojen apteekki-vihaa.
Kyllähän sen ibumaxin ja perusvoiteen ostoon neuvontaa tarvitaan joo. Kumma kun en ole kuollut vaikka ostan sellaisia nettiapteekistakin tai Virosta.
Asiakkaalta voi toki kysyä, tarvitseeko hän apua, mutta jos ei tarvitse, hänen tulee saada tutkia tuotteita ja vertailla niitä rauhassa. Jos hän kohta tarvitseekin apua, hänen tulee sitä saada. Mutta apua ei tungeta väkisin antamaan tuppautuko kylkeen ja seuraamalla kuin hai laivaa. Ymmärrätkö?
Koska apteekin käsikauppapuolen tarjonta onkin tosiaan pelkkää perusvoidetta ja ibumaxia.
Kirjoitin mielestäni kovin selvästi, että en ole töissäni vielä törmännyt tapaukseen, jota ahdistellaan kieltäytymisestä huolimatta. En ole myöskään ikinä muissa apteekeissa törmännyt siihen, että minulle olisi niin tehty. Suurissa apteekeissa on todennäköistä, että toinen farmaseutti ei ole huomannut asiakkaan aikaisempaa kieltäytymistä. Jos tämä niin kovasti ahdistaa, niin suosittelen asiointia pienemmissä myymälöissä, niissä saa muutenkin parasta palvelua.
Täällä 90% tekee ongelman asiasta, jossa ei ole oikeasti ongelmaa.
Jos 90%:n mielestä tämä on ongelma, sitä ei poista yhden apteekin myyjän mielipide, ettei ongelmaa ole. Sinulla on lisäksi asenneongelma työssäsi!
Ei todellakaan ole, vaan tämä asiaa nolosteleva ja siitä mariseva porukka on marginaalisen pieni. Apteekissa pakoilevasti käyttäytyy ehkä 1-2 asiakasta kuukaudessa. Loput ilahtuvat, kun tarjotaan apua tai osaavat sanoa neutraalisti, etteivät halua apua.
Säälittävää ja huonoa käytöstä vedota enemmistön mielipiteeseen asiassa, joka on jokaisen yksilön oma asia. Olet laumasielu ja kelvoton asiakaspalvelijaksi, vaihda ammattia johonkin, missä sinun ei tarvitse kohdata asiakkaita.
Tuohon apteekkariliiton kyselyyn on aikaa vastata vielä ens Sunnuntaihin asti. Muistakaa osallistua! Tässä vielä se sama linkki kuin oli aloitusviestissä:
http://www.apteekkariliitto.fi/uusiapteekki
Apteekkiin mennään välillä hyvinkin kipeänä tai muuten huonovointisena. Asiakas voi kokea asiansa hyvinkin arkaluontoisena ihan riippumatta siitä miten arkaluontoisena joku toinen sen kokee. Apteekista saa harvoin mitään niin halvalla, etteikö se ainakin pienituloisempaa ihmistä kirpaisisi. Ainakin noista seikoista pitäisi jo pystyä päättelemään, että apteekki on aika harvoin sellainen paikka, jonne ihan muuten vaan sattumalta paukahdetaan sisään juttelemaan niitä näitä. Varsin moni haluaa vain tehdä hankintansa omassa rauhassa ja mahdollisimman nopeaan, ilman mitään ylimääräistä hulabaloota siinä ympärillä. Omia asioitaan sen suuremmin selittelemättä.
Se, että asiakkaalla on hyvät tavat - toisin kuin sillä tenttaavalla, jankkaavalla ja kailottavalla henkilökunnan edustajalla - ei tarkoita sitä, etteikö asiakas kokisi käyntiä epämiellyttävänä kokemuksena henkilökunnan päällekäyvyyden takia. Karjuako teille sitten pitäisi, ja nyrkeillä huitoa?
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko teille jotenkin yllätyksenä, että lääkealan koulun käyneet ihmiset kysyvät teiltä pekka-peruspulliaisilta tarvitteko te apua lääketuotteiden valinnassa? Jos apteekissa ei tarjottaisi apua, lääkeaineiden väärinkäytöt, jopa kuolemat, lisääntyisivät aivan taatusti. Kaikki aineet eivät tosiaankaan käy keskenään yhteen, sovi kaikille sairauksille ja esim. eri vahvuisia lääkkeitä on toisinaan hyvin samankaltaisissa paketeissa. Farmaseutit kyselee teiltä avuntarpeestanne ihan oman turvallisuutenne takia.
Olen ollut useassa apteekissa teknisenä ja minun kokemuksellani lähes jokainen tarvitsee jonkin sortin apua. Jos ei ole tarvinnut, niin minä sekä muu apteekin farmaseuttinen henkilökunta kyllä ymmärretään, jos vaan sanoo ”ei, kiitos.” Näistäkin yllättävän moni tulee vielä itse kysymään missä tuote x on tai voiko tätä käyttää tapaus y.
Huvittaa myös, lähinnä nuorten ihmisten, häpeilevä käytös, jos vaiva on vähääkään ”nolompi.” Me kaikki kärsitään joskus ripulista, ummetuksesta, naisihmiset tarvii raskaustestiä jne. Ei teidän tarvitse hävetä avun kysymystä, ei henkilökuntaa oikeasti kiinnosta Minna Meikäläsen imodiumin tarve eikä me siitä kerrota kenellekään eteenpäin, muut asiakkaatkin ovat itse etsimässä apua vaivoihinsa siinä missä tekin. Kailottavista farmaseuteista sen verran, että itse en ole kyllä vielä sellaisiin törmännyt. Omalla kokemuksellani valtaosa heistä on hyvinkin hiljaista ja rauhallista sakkia.
Voin vaikka laittaa oikean jalkani pantiksi, että jos apteekissa ei olisi henkilökuntaa neuvomassa, palstalla itkettäisi palvelun puuttesta. En ymmärrä palstamammojen apteekki-vihaa.
Mutta kun se "ei kiitos" ei tepsi. Todellisuudessa keskustelu menee kutakuinkin näin.
- Hei, voisinko auttaa?
- Ei kiitos, otan tästä vain särkylääkettä.
- Ai no meillä on tässä A 200mg, A 400mg, B 200mg, B 400mg... Tuleeko millaiseen vaivaan?
- Joo kiitos, mä katson tässä vaan hintoja.
- Tässä on tämmöinen isompi paketti, montakos tässä on... öööö... 12 kpl. Tuleeko millaiseen vaivaan?
- Joo kiitos, mä otan vaan tän mikä on halv...
- Tää on tosi nopeavaikutteinen, koska tää on tämmöinen kapseli. Tuleeko millaiseen vaivaan?
- Joo kiitos, mä tarvin vaan tavallisen halv...
- Täs on kans hyvä, tää on poretabletti, auttaa tosi nopeasti vaikka päänsärkyyn. Tuleeko millaiseen vaivaan?
- Niin kiitos, mä otan vaan...
- Sit on kans tällänen uutuus joka maistuu hunajalta! Tuleeko millaiseen vaivaan?
- No kuukautiskipuihin (*saakeli*)
- No hei sit voin suositella tätä lämpötyynyä, ja tällaista luontaistuotetta, mikäs se olikaan... RITVA! ASIAKKAALLA ON KAUHEAT KUUKAUTISKIVUT, MITÄS LUONTAISTUOTETTA SIIHEN SUOSITELLAANKAAN?!
- ...
Tapahtui tosielämässä.
Erittäin hyvä esimerkki, kiitos! Hauskasti kirjoitettu, vaikka ymmärrän, että tilanne oli rasittava, etenkin jos kivut ja muut oireet oli vielä siinä lisänä läsnä.
lääkealan koulun käyneet ihmiset kysyvät teiltä pekka-peruspulliaisilta
Eihän tässä ole yhtään alentuva tyyli, eihän?
t. pirkka-peruspulliainen joka ei osaa käyttää särkylääkettä ilman neuvontaa
Kerran oli hermo mennä ärsyttävään hakkaavaan yskään, johon ei löytynyt syytä eikä apua lääkäristä. Viimeisenä keinona halusin kokeilla kodeiinia sisältävää yskänlääkettä, sillä en ollut nukkunut yli viikkoon kunnolla.
Ymmärrän, että niitä pidetään piilossa, mutta huhhuh mikä vääntö asiasta tuli. Ehkä unettomuuteni aiheuttamat silmäpussit tai joka lauseessa yskiminen näyttivät epäilyttävältä, mutta millään ei meinannut kauppoja tulla. En yksinkertaisesti jaksanut mennä muuallekaan, joten seisoin siellä väittelemässä asiasta, kunnes viimein sain ostokseni tehdä.
Menin kotiin, otin lääkettä ja nukahdin ilman yskää. Oli sitten lumetta tai ei, vihdoinkin sain unta. Ymmärrän että ihan kaikille näitä ei haluta myydä, mutta toisaalta ne ovat ilman reseptiä saatavia tuotteita - ja kenelle ne sitten on tarkoitettu, jos siististi pukeutunut asiallinen ihminen ei niitä saa ostaa?
Jos 90%:n mielestä tämä on ongelma, sitä ei poista yhden apteekin myyjän mielipide, ettei ongelmaa ole. Sinulla on lisäksi asenneongelma työssäsi!