Ostosrauha apteekeissa ja tietoturvasi

Tuleeko teille jotenkin yllätyksenä, että lääkealan koulun käyneet ihmiset kysyvät teiltä pekka-peruspulliaisilta tarvitteko te apua lääketuotteiden valinnassa? Jos apteekissa ei tarjottaisi apua, lääkeaineiden väärinkäytöt, jopa kuolemat, lisääntyisivät aivan taatusti. Kaikki aineet eivät tosiaankaan käy keskenään yhteen, sovi kaikille sairauksille ja esim. eri vahvuisia lääkkeitä on toisinaan hyvin samankaltaisissa paketeissa. Farmaseutit kyselee teiltä avuntarpeestanne ihan oman turvallisuutenne takia.

Olen ollut useassa apteekissa teknisenä ja minun kokemuksellani lähes jokainen tarvitsee jonkin sortin apua. Jos ei ole tarvinnut, niin minä sekä muu apteekin farmaseuttinen henkilökunta kyllä ymmärretään, jos vaan sanoo ”ei, kiitos.” Näistäkin yllättävän moni tulee vielä itse kysymään missä tuote x on tai voiko tätä käyttää tapaus y.

Huvittaa myös, lähinnä nuorten ihmisten, häpeilevä käytös, jos vaiva on vähääkään ”nolompi.” Me kaikki kärsitään joskus ripulista, ummetuksesta, naisihmiset tarvii raskaustestiä jne. Ei teidän tarvitse hävetä avun kysymystä, ei henkilökuntaa oikeasti kiinnosta Minna Meikäläsen imodiumin tarve eikä me siitä kerrota kenellekään eteenpäin, muut asiakkaatkin ovat itse etsimässä apua vaivoihinsa siinä missä tekin. Kailottavista farmaseuteista sen verran, että itse en ole kyllä vielä sellaisiin törmännyt. Omalla kokemuksellani valtaosa heistä on hyvinkin hiljaista ja rauhallista sakkia.

Voin vaikka laittaa oikean jalkani pantiksi, että jos apteekissa ei olisi henkilökuntaa neuvomassa, palstalla itkettäisi palvelun puuttesta. En ymmärrä palstamammojen apteekki-vihaa.

Kiva kun kysytään tarvitsenko apua.

Kerran hain ummetukseen apua ja pyörin pienessä apteekissa siinä vatsa-hyllyn luona pohdiskellen. Paikalle tulee myyjä ja kysyy tarvitsenko apua. Vastaan, että kyllä, mikäköhän näistä tuotteista olisi paras 4 päivän ummetukseen kun en ole kokeillut mitään lääkkeellisiä keinoja. Myyjä vastaa, että "Anteeksi, minä en saa kertoa näistä lääkejutuista niin pyydän farmaseutin paikalle", Selvä homma. "MARJAANA!!! ONKO SULLA AIKAA TULLA KERTOMAAN NÄISTÄ UMMETUSLÄÄKKEISTÄ KUN ASIAKKAALLA EI OLE VATSA TOIMINUT MONEEN PÄIVÄÄN!"

Koko apteekki kuuli mitä tuotteita tulin hakemaan. Mua ei hävetä hakea mitään apteekista, mutta kyllä häiritsi tuo tapa millä hän kailotti koko apteekille mun vaivani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas apteekissa kysyn aina apua. En viitsi/halua tutustua sen tuotteisiin ominpäin, kun tekisin kuitenkin heräteostoksia. Apua kysymällä pääsee halvemmalla.

Voit myös ottaa mukaan vain hankintaasi tarvittavan määrän käteistä, ei yhtään ylimääräistä, ja maksukortit jätät kotiin tai autoon. :D Enpä ole tajunnutkaan että apteekkikin voi olla noin houkutteleva paikka heräteostoksille, että ihan vetää budjetin tiukille.

Heräteostos on kyllä vähän huono sana, mutta ostaisin siis tuotteita joita en oikeasti tarvitsisi (esim. vitamiineja). Muutoinkin kaupat, joita en tunne menee samaan piikkiin.

Ja sitäpaitsi henkilökunta on juuri tuota varten olemassa, eikös se ole vaan hyvä, että minä vien henkilökunnan aikaa, niin te pääsette luikahtamaan ilman palvelua. Suomalaiset kun ei tunnetusti osaa vaatia palvelua.

Rahaa ja kortteja ei ikinä saa jättää autoon. Varkaat vie.

Eikö siinä tule kiusausta heräteostoksiin, kun farmaseutti siinä samalla suosittelee jos jonkinlaista valmistetta ja apuvälinettä?

Ei ne esittele mitään ylimääräistä kun on 2-3 asiaa ostettavana. Ja apteekistakin joutuu nopeammin pois, kun antaa myyjän näyttää missä ne tarpeelliset tuotteet on. Kokeile joskus "vieraassa" apteekissa.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko teille jotenkin yllätyksenä, että lääkealan koulun käyneet ihmiset kysyvät teiltä pekka-peruspulliaisilta tarvitteko te apua lääketuotteiden valinnassa? Jos apteekissa ei tarjottaisi apua, lääkeaineiden väärinkäytöt, jopa kuolemat, lisääntyisivät aivan taatusti. Kaikki aineet eivät tosiaankaan käy keskenään yhteen, sovi kaikille sairauksille ja esim. eri vahvuisia lääkkeitä on toisinaan hyvin samankaltaisissa paketeissa. Farmaseutit kyselee teiltä avuntarpeestanne ihan oman turvallisuutenne takia.

Olen ollut useassa apteekissa teknisenä ja minun kokemuksellani lähes jokainen tarvitsee jonkin sortin apua. Jos ei ole tarvinnut, niin minä sekä muu apteekin farmaseuttinen henkilökunta kyllä ymmärretään, jos vaan sanoo ”ei, kiitos.” Näistäkin yllättävän moni tulee vielä itse kysymään missä tuote x on tai voiko tätä käyttää tapaus y.

Huvittaa myös, lähinnä nuorten ihmisten, häpeilevä käytös, jos vaiva on vähääkään ”nolompi.” Me kaikki kärsitään joskus ripulista, ummetuksesta, naisihmiset tarvii raskaustestiä jne. Ei teidän tarvitse hävetä avun kysymystä, ei henkilökuntaa oikeasti kiinnosta Minna Meikäläsen imodiumin tarve eikä me siitä kerrota kenellekään eteenpäin, muut asiakkaatkin ovat itse etsimässä apua vaivoihinsa siinä missä tekin. Kailottavista farmaseuteista sen verran, että itse en ole kyllä vielä sellaisiin törmännyt. Omalla kokemuksellani valtaosa heistä on hyvinkin hiljaista ja rauhallista sakkia.

Voin vaikka laittaa oikean jalkani pantiksi, että jos apteekissa ei olisi henkilökuntaa neuvomassa, palstalla itkettäisi palvelun puuttesta. En ymmärrä palstamammojen apteekki-vihaa.

Kyllähän sen ibumaxin ja perusvoiteen ostoon neuvontaa tarvitaan joo. Kumma kun en ole kuollut vaikka ostan sellaisia nettiapteekistakin tai Virosta.

Asiakkaalta voi toki kysyä, tarvitseeko hän apua, mutta jos ei tarvitse, hänen tulee saada tutkia tuotteita ja vertailla niitä rauhassa. Jos hän kohta tarvitseekin apua, hänen tulee sitä saada. Mutta apua ei tungeta väkisin antamaan tuppautuko kylkeen ja seuraamalla kuin hai laivaa. Ymmärrätkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko teille jotenkin yllätyksenä, että lääkealan koulun käyneet ihmiset kysyvät teiltä pekka-peruspulliaisilta tarvitteko te apua lääketuotteiden valinnassa? Jos apteekissa ei tarjottaisi apua, lääkeaineiden väärinkäytöt, jopa kuolemat, lisääntyisivät aivan taatusti. Kaikki aineet eivät tosiaankaan käy keskenään yhteen, sovi kaikille sairauksille ja esim. eri vahvuisia lääkkeitä on toisinaan hyvin samankaltaisissa paketeissa. Farmaseutit kyselee teiltä avuntarpeestanne ihan oman turvallisuutenne takia.

Olen ollut useassa apteekissa teknisenä ja minun kokemuksellani lähes jokainen tarvitsee jonkin sortin apua. Jos ei ole tarvinnut, niin minä sekä muu apteekin farmaseuttinen henkilökunta kyllä ymmärretään, jos vaan sanoo ”ei, kiitos.” Näistäkin yllättävän moni tulee vielä itse kysymään missä tuote x on tai voiko tätä käyttää tapaus y.

Huvittaa myös, lähinnä nuorten ihmisten, häpeilevä käytös, jos vaiva on vähääkään ”nolompi.” Me kaikki kärsitään joskus ripulista, ummetuksesta, naisihmiset tarvii raskaustestiä jne. Ei teidän tarvitse hävetä avun kysymystä, ei henkilökuntaa oikeasti kiinnosta Minna Meikäläsen imodiumin tarve eikä me siitä kerrota kenellekään eteenpäin, muut asiakkaatkin ovat itse etsimässä apua vaivoihinsa siinä missä tekin. Kailottavista farmaseuteista sen verran, että itse en ole kyllä vielä sellaisiin törmännyt. Omalla kokemuksellani valtaosa heistä on hyvinkin hiljaista ja rauhallista sakkia.

Voin vaikka laittaa oikean jalkani pantiksi, että jos apteekissa ei olisi henkilökuntaa neuvomassa, palstalla itkettäisi palvelun puuttesta. En ymmärrä palstamammojen apteekki-vihaa.

Kyllähän sen ibumaxin ja perusvoiteen ostoon neuvontaa tarvitaan joo. Kumma kun en ole kuollut vaikka ostan sellaisia nettiapteekistakin tai Virosta.

Asiakkaalta voi toki kysyä, tarvitseeko hän apua, mutta jos ei tarvitse, hänen tulee saada tutkia tuotteita ja vertailla niitä rauhassa. Jos hän kohta tarvitseekin apua, hänen tulee sitä saada. Mutta apua ei tungeta väkisin antamaan tuppautuko kylkeen ja seuraamalla kuin hai laivaa. Ymmärrätkö?

Koska apteekin käsikauppapuolen tarjonta onkin tosiaan pelkkää perusvoidetta ja ibumaxia.

Kirjoitin mielestäni kovin selvästi, että en ole töissäni vielä törmännyt tapaukseen, jota ahdistellaan kieltäytymisestä huolimatta. En ole myöskään ikinä muissa apteekeissa törmännyt siihen, että minulle olisi niin tehty. Suurissa apteekeissa on todennäköistä, että toinen farmaseutti ei ole huomannut asiakkaan aikaisempaa kieltäytymistä. Jos tämä niin kovasti ahdistaa, niin suosittelen asiointia pienemmissä myymälöissä, niissä saa muutenkin parasta palvelua.

Täällä 90% tekee ongelman asiasta, jossa ei ole oikeasti ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun kysytään tarvitsenko apua.

Kerran hain ummetukseen apua ja pyörin pienessä apteekissa siinä vatsa-hyllyn luona pohdiskellen. Paikalle tulee myyjä ja kysyy tarvitsenko apua. Vastaan, että kyllä, mikäköhän näistä tuotteista olisi paras 4 päivän ummetukseen kun en ole kokeillut mitään lääkkeellisiä keinoja. Myyjä vastaa, että "Anteeksi, minä en saa kertoa näistä lääkejutuista niin pyydän farmaseutin paikalle", Selvä homma. "MARJAANA!!! ONKO SULLA AIKAA TULLA KERTOMAAN NÄISTÄ UMMETUSLÄÄKKEISTÄ KUN ASIAKKAALLA EI OLE VATSA TOIMINUT MONEEN PÄIVÄÄN!"

Koko apteekki kuuli mitä tuotteita tulin hakemaan. Mua ei hävetä hakea mitään apteekista, mutta kyllä häiritsi tuo tapa millä hän kailotti koko apteekille mun vaivani. 

Tämä on esimerkiksi huonosti ja erittäin väärin toimittu kassalta, vaikka todennäköisesti ei ollut vain ajatellut toimintatapaansa pidemmälle. Ymmärrän siis, jos tälläinen käytös saa asiakkaan pahastumaan. Itsekään en pitäisi tuollaisesta, vaikka en tosiaan häpeile käydä esim. mahahyllyllä ostoksilla, koska kaikilla meistä maha temppuilee joskus.

T. Se pari viestiä kirjoittanut tekninen.

Kirjoita lapulle haluamasi tuotteen nimi ja tee sormella huuliesi edessä hys-hys ele. Aurinkolasit ja huivi syvälle

päähän.

Toimii.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko teille jotenkin yllätyksenä, että lääkealan koulun käyneet ihmiset kysyvät teiltä pekka-peruspulliaisilta tarvitteko te apua lääketuotteiden valinnassa? Jos apteekissa ei tarjottaisi apua, lääkeaineiden väärinkäytöt, jopa kuolemat, lisääntyisivät aivan taatusti. Kaikki aineet eivät tosiaankaan käy keskenään yhteen, sovi kaikille sairauksille ja esim. eri vahvuisia lääkkeitä on toisinaan hyvin samankaltaisissa paketeissa. Farmaseutit kyselee teiltä avuntarpeestanne ihan oman turvallisuutenne takia.

Olen ollut useassa apteekissa teknisenä ja minun kokemuksellani lähes jokainen tarvitsee jonkin sortin apua. Jos ei ole tarvinnut, niin minä sekä muu apteekin farmaseuttinen henkilökunta kyllä ymmärretään, jos vaan sanoo ”ei, kiitos.” Näistäkin yllättävän moni tulee vielä itse kysymään missä tuote x on tai voiko tätä käyttää tapaus y.

Huvittaa myös, lähinnä nuorten ihmisten, häpeilevä käytös, jos vaiva on vähääkään ”nolompi.” Me kaikki kärsitään joskus ripulista, ummetuksesta, naisihmiset tarvii raskaustestiä jne. Ei teidän tarvitse hävetä avun kysymystä, ei henkilökuntaa oikeasti kiinnosta Minna Meikäläsen imodiumin tarve eikä me siitä kerrota kenellekään eteenpäin, muut asiakkaatkin ovat itse etsimässä apua vaivoihinsa siinä missä tekin. Kailottavista farmaseuteista sen verran, että itse en ole kyllä vielä sellaisiin törmännyt. Omalla kokemuksellani valtaosa heistä on hyvinkin hiljaista ja rauhallista sakkia.

Voin vaikka laittaa oikean jalkani pantiksi, että jos apteekissa ei olisi henkilökuntaa neuvomassa, palstalla itkettäisi palvelun puuttesta. En ymmärrä palstamammojen apteekki-vihaa.

Mutta kun käytännössä se apu on sitä, että luetaan mulle niitä pakkausselosteita. Hoitaisin sen nopeammin itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko teille jotenkin yllätyksenä, että lääkealan koulun käyneet ihmiset kysyvät teiltä pekka-peruspulliaisilta tarvitteko te apua lääketuotteiden valinnassa? Jos apteekissa ei tarjottaisi apua, lääkeaineiden väärinkäytöt, jopa kuolemat, lisääntyisivät aivan taatusti. Kaikki aineet eivät tosiaankaan käy keskenään yhteen, sovi kaikille sairauksille ja esim. eri vahvuisia lääkkeitä on toisinaan hyvin samankaltaisissa paketeissa. Farmaseutit kyselee teiltä avuntarpeestanne ihan oman turvallisuutenne takia.

Olen ollut useassa apteekissa teknisenä ja minun kokemuksellani lähes jokainen tarvitsee jonkin sortin apua. Jos ei ole tarvinnut, niin minä sekä muu apteekin farmaseuttinen henkilökunta kyllä ymmärretään, jos vaan sanoo ”ei, kiitos.” Näistäkin yllättävän moni tulee vielä itse kysymään missä tuote x on tai voiko tätä käyttää tapaus y.

Huvittaa myös, lähinnä nuorten ihmisten, häpeilevä käytös, jos vaiva on vähääkään ”nolompi.” Me kaikki kärsitään joskus ripulista, ummetuksesta, naisihmiset tarvii raskaustestiä jne. Ei teidän tarvitse hävetä avun kysymystä, ei henkilökuntaa oikeasti kiinnosta Minna Meikäläsen imodiumin tarve eikä me siitä kerrota kenellekään eteenpäin, muut asiakkaatkin ovat itse etsimässä apua vaivoihinsa siinä missä tekin. Kailottavista farmaseuteista sen verran, että itse en ole kyllä vielä sellaisiin törmännyt. Omalla kokemuksellani valtaosa heistä on hyvinkin hiljaista ja rauhallista sakkia.

Voin vaikka laittaa oikean jalkani pantiksi, että jos apteekissa ei olisi henkilökuntaa neuvomassa, palstalla itkettäisi palvelun puuttesta. En ymmärrä palstamammojen apteekki-vihaa.

Mutta kun käytännössä se apu on sitä, että luetaan mulle niitä pakkausselosteita. Hoitaisin sen nopeammin itse.

Jos tarvii tietää jotain yksityiskohtaisempaa, niin silloin mennään monesti lukemaan käyttöohje, koska on täysin mahdotonta, että kukaan oppisi tuhansien tuotteiden kaikki rajoittavat tekijät/mahdolliset sivuvaikutukset/ainesosat jne. ulkoa. Sinulla asiakkaalla ei taas ole oikeutta mennä itsenäsi aukomaan kaupan tuotteita, toisin kuin työntekijällä.

Meidän pikkukaupungissa on kaksi apteekkia. Se tyrkyttävä ja se, missä saa katsoa rauhassa. Käyn aina siellä, missä saa katsoa rauhassa. Tyrkyttävässä sanon, etten tarvitse apua, mutta silti jää myyjä tai farmaseutti vai mikä lie, seisomaan selän taka hönkimään. Siinä vaiheessa alkaa hermostuttamaan ja jää ne ihovoidepurkit hyllyyn, kun tuntuu, ettei saa rauhassa katsoa, mikä olisi miellyttävin voiden minun mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko teille jotenkin yllätyksenä, että lääkealan koulun käyneet ihmiset kysyvät teiltä pekka-peruspulliaisilta tarvitteko te apua lääketuotteiden valinnassa? Jos apteekissa ei tarjottaisi apua, lääkeaineiden väärinkäytöt, jopa kuolemat, lisääntyisivät aivan taatusti. Kaikki aineet eivät tosiaankaan käy keskenään yhteen, sovi kaikille sairauksille ja esim. eri vahvuisia lääkkeitä on toisinaan hyvin samankaltaisissa paketeissa. Farmaseutit kyselee teiltä avuntarpeestanne ihan oman turvallisuutenne takia.

Olen ollut useassa apteekissa teknisenä ja minun kokemuksellani lähes jokainen tarvitsee jonkin sortin apua. Jos ei ole tarvinnut, niin minä sekä muu apteekin farmaseuttinen henkilökunta kyllä ymmärretään, jos vaan sanoo ”ei, kiitos.” Näistäkin yllättävän moni tulee vielä itse kysymään missä tuote x on tai voiko tätä käyttää tapaus y.

Huvittaa myös, lähinnä nuorten ihmisten, häpeilevä käytös, jos vaiva on vähääkään ”nolompi.” Me kaikki kärsitään joskus ripulista, ummetuksesta, naisihmiset tarvii raskaustestiä jne. Ei teidän tarvitse hävetä avun kysymystä, ei henkilökuntaa oikeasti kiinnosta Minna Meikäläsen imodiumin tarve eikä me siitä kerrota kenellekään eteenpäin, muut asiakkaatkin ovat itse etsimässä apua vaivoihinsa siinä missä tekin. Kailottavista farmaseuteista sen verran, että itse en ole kyllä vielä sellaisiin törmännyt. Omalla kokemuksellani valtaosa heistä on hyvinkin hiljaista ja rauhallista sakkia.

Voin vaikka laittaa oikean jalkani pantiksi, että jos apteekissa ei olisi henkilökuntaa neuvomassa, palstalla itkettäisi palvelun puuttesta. En ymmärrä palstamammojen apteekki-vihaa.

Mutta kun käytännössä se apu on sitä, että luetaan mulle niitä pakkausselosteita. Hoitaisin sen nopeammin itse.

Jos tarvii tietää jotain yksityiskohtaisempaa, niin silloin mennään monesti lukemaan käyttöohje, koska on täysin mahdotonta, että kukaan oppisi tuhansien tuotteiden kaikki rajoittavat tekijät/mahdolliset sivuvaikutukset/ainesosat jne. ulkoa. Sinulla asiakkaalla ei taas ole oikeutta mennä itsenäsi aukomaan kaupan tuotteita, toisin kuin työntekijällä.

Silloin mä kysyn neuvoa, jos on jotakin mitä en itse saa selville. En kaipaa edelleenkään ketään lukemaan mulle pakettien kylkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko teille jotenkin yllätyksenä, että lääkealan koulun käyneet ihmiset kysyvät teiltä pekka-peruspulliaisilta tarvitteko te apua lääketuotteiden valinnassa? Jos apteekissa ei tarjottaisi apua, lääkeaineiden väärinkäytöt, jopa kuolemat, lisääntyisivät aivan taatusti. Kaikki aineet eivät tosiaankaan käy keskenään yhteen, sovi kaikille sairauksille ja esim. eri vahvuisia lääkkeitä on toisinaan hyvin samankaltaisissa paketeissa. Farmaseutit kyselee teiltä avuntarpeestanne ihan oman turvallisuutenne takia.

Olen ollut useassa apteekissa teknisenä ja minun kokemuksellani lähes jokainen tarvitsee jonkin sortin apua. Jos ei ole tarvinnut, niin minä sekä muu apteekin farmaseuttinen henkilökunta kyllä ymmärretään, jos vaan sanoo ”ei, kiitos.” Näistäkin yllättävän moni tulee vielä itse kysymään missä tuote x on tai voiko tätä käyttää tapaus y.

Huvittaa myös, lähinnä nuorten ihmisten, häpeilevä käytös, jos vaiva on vähääkään ”nolompi.” Me kaikki kärsitään joskus ripulista, ummetuksesta, naisihmiset tarvii raskaustestiä jne. Ei teidän tarvitse hävetä avun kysymystä, ei henkilökuntaa oikeasti kiinnosta Minna Meikäläsen imodiumin tarve eikä me siitä kerrota kenellekään eteenpäin, muut asiakkaatkin ovat itse etsimässä apua vaivoihinsa siinä missä tekin. Kailottavista farmaseuteista sen verran, että itse en ole kyllä vielä sellaisiin törmännyt. Omalla kokemuksellani valtaosa heistä on hyvinkin hiljaista ja rauhallista sakkia.

Voin vaikka laittaa oikean jalkani pantiksi, että jos apteekissa ei olisi henkilökuntaa neuvomassa, palstalla itkettäisi palvelun puuttesta. En ymmärrä palstamammojen apteekki-vihaa.

Mutta kun käytännössä se apu on sitä, että luetaan mulle niitä pakkausselosteita. Hoitaisin sen nopeammin itse.

Jos tarvii tietää jotain yksityiskohtaisempaa, niin silloin mennään monesti lukemaan käyttöohje, koska on täysin mahdotonta, että kukaan oppisi tuhansien tuotteiden kaikki rajoittavat tekijät/mahdolliset sivuvaikutukset/ainesosat jne. ulkoa. Sinulla asiakkaalla ei taas ole oikeutta mennä itsenäsi aukomaan kaupan tuotteita, toisin kuin työntekijällä.

Silloin mä kysyn neuvoa, jos on jotakin mitä en itse saa selville. En kaipaa edelleenkään ketään lukemaan mulle pakettien kylkiä.

Ja käytin ehkä virheellistä termiä kun sanoin pakkausseloste. Niitä pakettien kylkiä tosiaan mulle tykätään lukea. Joskus vielä väärin. Myyjä esitteli, miten alapäätuotteessa on maitohappobakteereja. No hyvä, koska juuri sellaista etsinkin jossa on niitä bakteereja eikä vain maitohappoa. Noh, kotona sitten huomasin että pelkkää maitohappoahan siinä oli. Kun olisi tuonkin paketin kyljen saanut itse tutkia tai hoksannut tarkistaa neuvojan jäljiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinällään ihan jees että tulevat auttamaan, mutta kun he eivät läheskään aina tunne myymiään tuotteita... Usein kun kysyn jotain tuotteesta, alkavat farmaseutit lukemaan tietoja siitä paketin kyljestä. Samalla tavalla voisin lukea samat tiedot itsekin.

Jos etsin esim. silmätippoja missä on suljettava pipetti (tiedän että sellaisia on kun olen aiemmin käyttänyt, en vain nyt muista merkkiä) ei farmaseuttikaan osaa sanoa mikä tuote on kyseessä vaan alkaa lukemaan yksitellen pakettien kyljistä.

Ostan aina samanmerkkistä eläinlääkärin suosittelemaa matolääkettä koiralleni. Koirani on iso, joten lääkettä täytyy ostaa aina useampi pakkaus yhtä madotusta kohden. Muistan annostuksen ja pakettimäärän jo ulkoa. Viimeksi kun otin paketit hyllystä ja olin lähdössä kohti kassaa, tuli farmaseutti vielä kysylemään että miksi noin monta pakettia. Kun kerroin koirani painon hän otti yhden paketeista käteensä ja rupesi vielä ynnäilemään annostusta. Mitä se oikeasti kuluu apteekkihenkilökunnalle minkä kokoinen koira minulla on? Miten ihmeessä ne joilla on monta isoa koiraa saa ylipäätään ostettua matolääkkeitä? Varmaankin netistä tai eläinlääkäristä. Tuollainen ärsyttää varsinkin silloin kun olisi kiire ja tarkoituksena on vaan napata tuotteet ja päästä pois nopeasti.

Minä ostin lapsille nasoliinia flunssan aikaan. Jokaiselle tietenkin oman, koska pitäisi jo apteekkityöntekijän tietää ihan perusasioina, että samaa pulloa ei saa käyttää muut, vaan se on henkilökohtainen. Lapsia on kolme.

Käytiin melkoinen tinka aiheesta miespuolisen myyjän kanssa. Olin lopulta niin kypsä, että kysyin, että luuletko oikeasti minua joksikin nuhatippojen väärinkäyttäjäksi. Siihen vielä halusi sanoa viimeisen sanan, että ei niitä saa varastoon ostaa ja ei niitä käytetä, kuin viikko korkeintaan. 

Silloin tuli jo todella väsynyt ja uupunut olo, kun olin jo monta kertaa selittänyt, että ostan kolme pulloa siksi, kun kolme henkilöä niitä käyttää ja jokaisella pitää olla omansa.

Kun menin maksamaan, jupisi siinäkin vielä jotain.

Kyllä tunsi äitinä itsensä syylliseksi ja epärehelliseksi nasolinsuihkeiden vuoksi.

Minulle ei eräässä apteekissa suostuttu myymään kahta buranapakettia. Katsoin hieman hitaasti farmaseuttia ja sanoin, että ahaa. Mietin, että voin kävellä seuraavaan apteekkiin samalla kadulla ja ostaa sen, jos haluan varastoon enemmän, mutta en minä sitä ääneen sanonut. Minut olisi varmaan viety burana-nistinä suoraan pakkohoitoon.

Toki jokainen farmaseutti tajuaa että voit mennä toiseen apteekkiin ostamaan sitä lisää, mutta se ensimmäisen apteekin farmaseutti vastaa vain omasta työstään ja jos sinä keräilet buranat vaikka kaupungin joka apteekista, niin vastuussa olet siitä itse.

Jos syöt sitä kuin leipää ja saat sillä tavalla itsellesi mahahaavan, niin tiedät kuka on siitä ihan itse vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiakaspalvelijat ovat usein teknisiä työntekijöitä. Eivät farmaseutteja. Työvaatteista tunnistaa. Apteekkari vastaa apteekistaan henkilökohtaisella omaisuudellaan. Ymmärrettävästi hän siis haluaa maksimoida myynnin.

T. Tekninen työntekijä, joka inhoaa tyrkyttämistä ja tekee sitä, koska on pakko

Okei, hyvä tietää. Muistaakseni tuosta oli puhetta jossakin aikaisemmassa tämän aiheen ketjussa täällä.

Eli käytännössä te tekniset työntekijät ette sitten vissiin saa edes antaa neuvontaa, muuta kuin neuvoa että mistä hyllyltä asiakkaan etsimä tuote löytyy? Joudutte hakemaan paikalle farmaseutin tai proviisorin, jos asiakas tarvitsee neuvontaa liityen itse tuotteisiin yms. itsehoito-tarvikkeisiin? Teettekö te siellä lähinnä hyllyjen täyttämistä yms?

Millälailla tarkoitat että apteekkari vastaa henkilökohtaisella omaisuudellaan? Onko hän samanlainen yrittäjä kuin yleensä muutkin, vai liittyykö apteekkarina olemiseen jotakin muutakin?

Voin kuvitella ettei tämä tuppaantuminen ja tyrkyttäminen ole teille työntekjöillekään herkkua, etenkään teille jotka olette vähänkin... no sanotaan tolkun ihmisiä. :) Toivottavasti tälle saataisiin viimeinkin loppu!

Kiitos kommentistasi!

Apteekkialalla on aivan omat säännöt; apteekkarilla on koko omaisuus kiinni apteekissaan ja verotus on tiukempaa kuin esim. osakeyhtiöyrittäjällä.

Tekninen työntekijä ei saa antaa lääkeneuvontaa, mutta esim. haavanhoitotuotteita voin esitellä tai auttaa jonkun voiteen tai kosmetiikkatuotteen valinnassa. Työmme on osaksi tuota aspa-hommaa, mutta paljon myös taustatyötä. Tilaamme lääkkeet, puramme ne, järjestelemme, hoidamme markkinointia esim. somessa, verkkoapteekkitilauksia. Sellaista taustatyötä.

Tekninen työntekijä voi olla apteekin lisäksi töissä vaikka lääketehtaassa tai tukkukaupassa. Tuo apteekin "osta, osta"-työ on vain pieni osa tätä alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinällään ihan jees että tulevat auttamaan, mutta kun he eivät läheskään aina tunne myymiään tuotteita... Usein kun kysyn jotain tuotteesta, alkavat farmaseutit lukemaan tietoja siitä paketin kyljestä. Samalla tavalla voisin lukea samat tiedot itsekin.

Jos etsin esim. silmätippoja missä on suljettava pipetti (tiedän että sellaisia on kun olen aiemmin käyttänyt, en vain nyt muista merkkiä) ei farmaseuttikaan osaa sanoa mikä tuote on kyseessä vaan alkaa lukemaan yksitellen pakettien kyljistä.

Ostan aina samanmerkkistä eläinlääkärin suosittelemaa matolääkettä koiralleni. Koirani on iso, joten lääkettä täytyy ostaa aina useampi pakkaus yhtä madotusta kohden. Muistan annostuksen ja pakettimäärän jo ulkoa. Viimeksi kun otin paketit hyllystä ja olin lähdössä kohti kassaa, tuli farmaseutti vielä kysylemään että miksi noin monta pakettia. Kun kerroin koirani painon hän otti yhden paketeista käteensä ja rupesi vielä ynnäilemään annostusta. Mitä se oikeasti kuluu apteekkihenkilökunnalle minkä kokoinen koira minulla on? Miten ihmeessä ne joilla on monta isoa koiraa saa ylipäätään ostettua matolääkkeitä? Varmaankin netistä tai eläinlääkäristä. Tuollainen ärsyttää varsinkin silloin kun olisi kiire ja tarkoituksena on vaan napata tuotteet ja päästä pois nopeasti.

Minä ostin lapsille nasoliinia flunssan aikaan. Jokaiselle tietenkin oman, koska pitäisi jo apteekkityöntekijän tietää ihan perusasioina, että samaa pulloa ei saa käyttää muut, vaan se on henkilökohtainen. Lapsia on kolme.

Käytiin melkoinen tinka aiheesta miespuolisen myyjän kanssa. Olin lopulta niin kypsä, että kysyin, että luuletko oikeasti minua joksikin nuhatippojen väärinkäyttäjäksi. Siihen vielä halusi sanoa viimeisen sanan, että ei niitä saa varastoon ostaa ja ei niitä käytetä, kuin viikko korkeintaan. 

Silloin tuli jo todella väsynyt ja uupunut olo, kun olin jo monta kertaa selittänyt, että ostan kolme pulloa siksi, kun kolme henkilöä niitä käyttää ja jokaisella pitää olla omansa.

Kun menin maksamaan, jupisi siinäkin vielä jotain.

Kyllä tunsi äitinä itsensä syylliseksi ja epärehelliseksi nasolinsuihkeiden vuoksi.

Minulle ei eräässä apteekissa suostuttu myymään kahta buranapakettia. Katsoin hieman hitaasti farmaseuttia ja sanoin, että ahaa. Mietin, että voin kävellä seuraavaan apteekkiin samalla kadulla ja ostaa sen, jos haluan varastoon enemmän, mutta en minä sitä ääneen sanonut. Minut olisi varmaan viety burana-nistinä suoraan pakkohoitoon.

Toki jokainen farmaseutti tajuaa että voit mennä toiseen apteekkiin ostamaan sitä lisää, mutta se ensimmäisen apteekin farmaseutti vastaa vain omasta työstään ja jos sinä keräilet buranat vaikka kaupungin joka apteekista, niin vastuussa olet siitä itse.

Jos syöt sitä kuin leipää ja saat sillä tavalla itsellesi mahahaavan, niin tiedät kuka on siitä ihan itse vastuussa.

Joo, totta kai kaikkien suurin haave on saada hankittua niin paljon buranaa, että sitä voi syödä kuin leipää... eiku?! Eivätköhän ihmiset vain haluaisi ostaa pari pakettia kerralla varastoon, ettei tarvitse vähään aikaan tulla apteekkiin, juuri siksi että siellä asiointi on tehty niin epämiellyttäväksi.

Miten muuten se, että myydään vain yksi paketti kerrallaan, estää sitä asiakasta vetämästä koko paketillista kerralla nassuun?

Hyvä on mielestäni että apua tarjotaan, siihen voi vastata "ei kiitos". Sen sijaan ei ehkä ole mukavaa sanoa tiskillä ääneen mitä reseptilääkkeitä haluaa, kun alle puolen metrin päässä molemmin puolin on toiset asiakkaat ja farmaseutit. Itse haluaisin ainakin kertoa vain sille joka palvelee, meneekö kohta siihen että pitää alkaa sanomaan 'sitä e:llä alkavaa lääkettä ottaisin"... Varsinkin jos vaikka joku tuttu vieressä.

Yleensä farmaseutti lukee siitä paketin kyljestä tekstin. Olen lukutaitoinen.

Mutta annapas kun tarvitset apua, niin neuvojia ei ole missään. Kaikki istuvat reseptipisteissä tai ovat neuvomassa muita asiakkaita.

Tajusitteko, että asiasta on menossa kysely verkossa ja te intiivmivaivaiset häpeäjät voitte mennä sinne vastaamaan ja osallistua sähköpyörän arvontaan? Sinne vain nyt vaikuttamaan, kun ei se valitus täällä palstalla mitään auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko teille jotenkin yllätyksenä, että lääkealan koulun käyneet ihmiset kysyvät teiltä pekka-peruspulliaisilta tarvitteko te apua lääketuotteiden valinnassa? Jos apteekissa ei tarjottaisi apua, lääkeaineiden väärinkäytöt, jopa kuolemat, lisääntyisivät aivan taatusti. Kaikki aineet eivät tosiaankaan käy keskenään yhteen, sovi kaikille sairauksille ja esim. eri vahvuisia lääkkeitä on toisinaan hyvin samankaltaisissa paketeissa. Farmaseutit kyselee teiltä avuntarpeestanne ihan oman turvallisuutenne takia.

Olen ollut useassa apteekissa teknisenä ja minun kokemuksellani lähes jokainen tarvitsee jonkin sortin apua. Jos ei ole tarvinnut, niin minä sekä muu apteekin farmaseuttinen henkilökunta kyllä ymmärretään, jos vaan sanoo ”ei, kiitos.” Näistäkin yllättävän moni tulee vielä itse kysymään missä tuote x on tai voiko tätä käyttää tapaus y.

Huvittaa myös, lähinnä nuorten ihmisten, häpeilevä käytös, jos vaiva on vähääkään ”nolompi.” Me kaikki kärsitään joskus ripulista, ummetuksesta, naisihmiset tarvii raskaustestiä jne. Ei teidän tarvitse hävetä avun kysymystä, ei henkilökuntaa oikeasti kiinnosta Minna Meikäläsen imodiumin tarve eikä me siitä kerrota kenellekään eteenpäin, muut asiakkaatkin ovat itse etsimässä apua vaivoihinsa siinä missä tekin. Kailottavista farmaseuteista sen verran, että itse en ole kyllä vielä sellaisiin törmännyt. Omalla kokemuksellani valtaosa heistä on hyvinkin hiljaista ja rauhallista sakkia.

Voin vaikka laittaa oikean jalkani pantiksi, että jos apteekissa ei olisi henkilökuntaa neuvomassa, palstalla itkettäisi palvelun puuttesta. En ymmärrä palstamammojen apteekki-vihaa.

Mutta kun käytännössä se apu on sitä, että luetaan mulle niitä pakkausselosteita. Hoitaisin sen nopeammin itse.

Jos tarvii tietää jotain yksityiskohtaisempaa, niin silloin mennään monesti lukemaan käyttöohje, koska on täysin mahdotonta, että kukaan oppisi tuhansien tuotteiden kaikki rajoittavat tekijät/mahdolliset sivuvaikutukset/ainesosat jne. ulkoa. Sinulla asiakkaalla ei taas ole oikeutta mennä itsenäsi aukomaan kaupan tuotteita, toisin kuin työntekijällä.

Käyttöohjeet löytyy kaikki netistä. Luuri käteen ja lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinällään ihan jees että tulevat auttamaan, mutta kun he eivät läheskään aina tunne myymiään tuotteita... Usein kun kysyn jotain tuotteesta, alkavat farmaseutit lukemaan tietoja siitä paketin kyljestä. Samalla tavalla voisin lukea samat tiedot itsekin.

Jos etsin esim. silmätippoja missä on suljettava pipetti (tiedän että sellaisia on kun olen aiemmin käyttänyt, en vain nyt muista merkkiä) ei farmaseuttikaan osaa sanoa mikä tuote on kyseessä vaan alkaa lukemaan yksitellen pakettien kyljistä.

Ostan aina samanmerkkistä eläinlääkärin suosittelemaa matolääkettä koiralleni. Koirani on iso, joten lääkettä täytyy ostaa aina useampi pakkaus yhtä madotusta kohden. Muistan annostuksen ja pakettimäärän jo ulkoa. Viimeksi kun otin paketit hyllystä ja olin lähdössä kohti kassaa, tuli farmaseutti vielä kysylemään että miksi noin monta pakettia. Kun kerroin koirani painon hän otti yhden paketeista käteensä ja rupesi vielä ynnäilemään annostusta. Mitä se oikeasti kuluu apteekkihenkilökunnalle minkä kokoinen koira minulla on? Miten ihmeessä ne joilla on monta isoa koiraa saa ylipäätään ostettua matolääkkeitä? Varmaankin netistä tai eläinlääkäristä. Tuollainen ärsyttää varsinkin silloin kun olisi kiire ja tarkoituksena on vaan napata tuotteet ja päästä pois nopeasti.

Minä ostin lapsille nasoliinia flunssan aikaan. Jokaiselle tietenkin oman, koska pitäisi jo apteekkityöntekijän tietää ihan perusasioina, että samaa pulloa ei saa käyttää muut, vaan se on henkilökohtainen. Lapsia on kolme.

Käytiin melkoinen tinka aiheesta miespuolisen myyjän kanssa. Olin lopulta niin kypsä, että kysyin, että luuletko oikeasti minua joksikin nuhatippojen väärinkäyttäjäksi. Siihen vielä halusi sanoa viimeisen sanan, että ei niitä saa varastoon ostaa ja ei niitä käytetä, kuin viikko korkeintaan. 

Silloin tuli jo todella väsynyt ja uupunut olo, kun olin jo monta kertaa selittänyt, että ostan kolme pulloa siksi, kun kolme henkilöä niitä käyttää ja jokaisella pitää olla omansa.

Kun menin maksamaan, jupisi siinäkin vielä jotain.

Kyllä tunsi äitinä itsensä syylliseksi ja epärehelliseksi nasolinsuihkeiden vuoksi.

Minulle ei eräässä apteekissa suostuttu myymään kahta buranapakettia. Katsoin hieman hitaasti farmaseuttia ja sanoin, että ahaa. Mietin, että voin kävellä seuraavaan apteekkiin samalla kadulla ja ostaa sen, jos haluan varastoon enemmän, mutta en minä sitä ääneen sanonut. Minut olisi varmaan viety burana-nistinä suoraan pakkohoitoon.

Toki jokainen farmaseutti tajuaa että voit mennä toiseen apteekkiin ostamaan sitä lisää, mutta se ensimmäisen apteekin farmaseutti vastaa vain omasta työstään ja jos sinä keräilet buranat vaikka kaupungin joka apteekista, niin vastuussa olet siitä itse.

Jos syöt sitä kuin leipää ja saat sillä tavalla itsellesi mahahaavan, niin tiedät kuka on siitä ihan itse vastuussa.

Joo, totta kai kaikkien suurin haave on saada hankittua niin paljon buranaa, että sitä voi syödä kuin leipää... eiku?! Eivätköhän ihmiset vain haluaisi ostaa pari pakettia kerralla varastoon, ettei tarvitse vähään aikaan tulla apteekkiin, juuri siksi että siellä asiointi on tehty niin epämiellyttäväksi.

Miten muuten se, että myydään vain yksi paketti kerrallaan, estää sitä asiakasta vetämästä koko paketillista kerralla nassuun?

Asia on Fimean päätös, ei apteekkien, valita sinne. Ja jos sinulla menee jossain lyhyehkössä ajassa 60 tablettia Buranaa, asia kuuluu lääkärille, ei itsehoitoon.