Miten selättää "psyykkinen nälkä" laihduttaessa?
Olen laihduttanut nyt pidemmän tovin ja onnistuneesti pudottanut 20kg. Vielä olisi pudotettavaa, mutta ongelmaksi on muodostunut niin sanottu "psyykkinen nälkä". Pää huutaa syömään, kun on miinuskaloreilla menty jo tovi. Vaikka söisin mahan täyteen, niin ei tarve syödä lopu. Tämä on ajanut viimeaikoina ylensyömään.
Fyysistä ja "oikeaa" nälkää on helppo sietää, mutta kun nälkä menee päähän, en tunnu mahtavan mitään. En ainakaan aikaani pidempää. Olen liittänyt tämän tosiaan laihdutuksen aiheuttamaan energiavajeeseen, koska päivän tahi kolmen päivän ylensyöntien jälkeisenä päivänä olo alkaa olla taas "normaali", enkä voi käsittää miten en ole voinut itseäni hillitä.
Tämä on aiheuttanut sen, että paino ei ole enää laskenut. Ei onneksi enää noussutkaan kuin hetkellisesti., kun olen palannut vanhaan ruotuun.
Onko kellään konsteja tuohon psyykkiseen nälkään vai pitääkö tässä yrittää ottaa väliin joku ylläpitokausi. Harmittaa vaan, kun laihdutus niin hyvin lähtenyt käyntiin. Mutta parempi kai olla hitaasti tavoitteessaan kuin ei ikinä.
Kommentit (9)
Keksi muuta, mielekästä tekemistä, johon voit uppoutua. Aloita uusi harrastus, vaikka käsityöt, piirtäminen, lukeminen; lähde pihatöihin tai ulkoilemaan, soita kaverille.
Maltti on valttia. Pitkät ajat miinuskaloreilla ovat rankkoja. Älä pidä ainakaan kiirettä, vaan pidä kalorivaje maltillisena. Anna itsesi herkutellakin silloin tällöin, kunhan pysyt silloinkin ruodussa. Eli yksi herkkupäivä ei johda koko viikonlopun syöpöttelyyn. Alkoholi kannattaa jättää vähälle, jos sitä käyttää.
Liikunta on hyväksi, sillä se vie ajatukset pois ruoasta. Siinäkin on vain muistettava, että liian kova rääkki miinuskaloreilla tekee vain sen pohjattoman nälän. Kohtuus tässäkin.
Eihän ruokavaliosi ole liian tiukka tai yksipuolinen? Tarkista, ettei sinulta jää puuttumaan mitään ravintoaineita. Nyt kannattaa maltillisesti jo opetella ruokavaliota, jolla pystyisit olemaan koko loppuelämän. Eli jos olet jollain tiukalla dieetillä, jota olet ajatellut väliaikaiseksi, niin kokeile pikku hiljaa monipuolistaa sitä. Kannattaa silti laskea kaloreita, jotta opit oikeat annoskoot mitäkin. Ja jos mielesi tekee esim. jäätelöä, niin osta välipalaksi pieni tuutti jäätelöä. Opettele huomioimaan sen jäätelön kalorit ja lopettamaan herkuttelu siihen. Eli ettei yksi mieliteko ja "nälkä" johda kolmen päivän syöpöttelyyn.
Tsemppiä!
Olisikohan kyse samasta ilmiöstä kuin isäukolla. Olimme vaihtaneet ruoka-aikoja myöhemmäksi. Kuitenkin hän usein entisen iltaruuan aikaan lähti kolistelemaan ruokakaappeja. Selitys oli: "Eihän minulla sinänsä nälkä ole, mutta kun olen aina tähän aikaan tottunut pureskelemaan." Eli kun on tottunut tiettyyn aikaan syömään, niin se tapa istuu selkärangassa pitkään.
Minulla vapaa ruokavalio ja päivittäinen kaloriseuranta on toiminut. Juureskeittoja saa syödä enemmän. Leipää niukasti. Kahvilla voi esim. marjapullankin joskus syödä vaihtelun vuoksi. Keskimäärin 1700 kcl/pv.
Candida-sieni vatsassa huutaa aivoille että "sokeria!". Kun jätät sokerin syönnin niin candidat vähenee ja makeanhimo katoaa.
Syö jotakin (kasvislohkoja, omenaa tms) niinä ruoka-aikoina, jotka ilmeisesti olet skipannut. Muista, että kylläisyys ei todellakaan tule heti - ja joskus sitä ei tule lainkaan (kokemusta itselläkin tästä). Tee jotakin mieleistä tai jotain niin rankkaa, että saat jotain muuta ajateltavaa (lue, siivoa kylppäri lattiasta kattoon...). Toimii! Itse saatan jumittua lukemaan tunneiksi, unohdan jopa kokonaan syömisen. ;) Miinusta jo 40 kg ja lisää pitäisi lähteä. Kyllä se siitä, tsemppiä, iloa ja aurinkoa!
1. Mieti mitä kaikkea olet saavuttanut sillä, että itsekurisi on pitänyt: -20 kg! Et halua heittää kaikkea sitä vaivaa hukkaan.
2. Kun "psyykkinen nälkä" yllättää, koita keksiä jotain tekemistä, joka vaatii täydellisen keskittymisesti ja vie huomiosi muualle.
3. Mikään robotti ei laita ruokaa suuhusi. Sinä itse kontrolloit raajojasi.