Miehen mielestä vain makaan äitiyslomalla. Miten ratkaista riita?

Kysy, mikä on miehesi mielestä parasta teidän yhteiselle vauvalle. Eiköhän se ole se, että äiti "makaa" kotona 2kk ikäistä hoitamassa? Mitä muuta pitäisi tehdä, eikös sen vauvan hoidon pitäisi olla juuri nyt kummallekin elämän tärkein asia?

Jos mies haluaisi apn liikkuvan enemmän niin varmaankin lähtisi mielellään esim yhdessä vaunulenkille. Huomautteleeko mies apn syömisistä? Tai pyrkiikö vinkkaamaan että tarttis laihduttaa?

Teettekö /harrastatteko mitään yhdessä miehen kanssa? Onko tilanne muuttunut samoihin aikoihin kuin huomauttelusta alkoi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemus siitä, että heti höiden jälkeen mies muuttui halveksivaksi, vähätteleväksi ja alkoi nähdä minussa kaikenlaista vikaa ja kritisoida. Naimisiinmeno oli sille joku lähtölaukaus, ap:n miehelle näköjään lapsen saamimen laukaisi tuon.

En vieläkäön ymmärrä, miksi niin kävi. Ikävä kyllä tilanne vaan paheni ja paheni. Hän ikäänkuin suggeroi itsensä uskomaan, että minä olin hirveä ihminen ja ruma jne, kaikilla tavoin todella ala-arvoinen häneen verrattuna.

Siihen ei auttanut mikäön muu kuin se, että ilmoitin haluavani eron ja muutin hetkeksi toisaalle. Neuvoin miestä lukemaan terapiakirjallisuutta henkisesti väkivaltaisille miehille (neetiosoite itseaputehtäviin taisi olla www.lundybancfroft.com) Se johti melkein eroon, mutta käsittämätöntä mutta totta, mies tajusi, miten oli joutunut kummalliselle uralle ajatuksissaan, pystyi lopettamaan sen ja saatoimme jatkaa liittoa.

Kaikki tietenkään eivät pysty myöntämään sellaista itsessään ja muuttumaan. Silloin ei ole muuta keinoa kuin oikeasti erota. Et voi elää noin etkä voi altistaa lasta kasvamaan tuollaisessa alistavassa väkivaltaisessa ilmapiirissä, josta puuttuu kunnioitus äitiä kohtaan.

Kehotan vielä ap sua katsomaan tilannetta laajemmin kuin yksityiskohtien kautta.

Fakta on, että parisuhdeväkivalta alkaa sitoutumisenasteen lisääntyessä, usein ensimmäisen lapasen synnyttyä. Se alkaa aina henkisellä väkivallalla ja se perustuu aina kunnioituksen puutteeseen.

Abuse-sanana tarkoittaa väärinkäytöstä, että ihminen ottaa itselleen etua oman asemansa kustannuksella. Ap:n mies saa käytöksellään huomattavia etuja itselleen. Hän saa ensinnäkin säilyttää oman identiteettknsä ja aseman ja yhteydet ulkomaailmaan, ap on sidottu kotiin. Mies tienaa ja epäilrmättä aikoo jatkossa pidättää itsellään vallan päättää rahanköytöstä, hän ei suostunutkaan siihrn, että myös ap menisi töihin tienaamaan vaan yrittää pitää ap:n taloudellisesti riipouvaisena itsestään. Mies vapautuu kaikista velvotteista kasten- ja kodinhoidossa ja ap toimii piikana.

Nämä ovat vsltavia etuja, joita mies saa tuosta henkisesti väkivaltaisesta käytöksestään.

Älä hyväksy tilannetta ja rupea kynnysmatoksi. Pidä kiinni oikeuksistasi, tasa-arvosta ja vedä rajat sille, miten sinua saa kohdella. Ole valmis eroamaan tarvittaessa.

Voi ei mitä puoskarointia 😀😀 kuules nyt köökkipsykologi toi oli ihan kauheeta liibadaabaa.

Näytin työkaverillekin ja nyt yhdessä nauretaan.

Työkaveri sanoi äsken ( hän mies, minä nainen) että ai tämä on nyt henkistä väkivaltaa, että hän käy töissä ja elättää perhettään 😀😀😀

Sanoin että juu. Varaudu siihen, että vaimo pakannut kamat ja häipynyt, kun palaat.

Kuten jotkut on jo kommentoineet niin ehkä tosiaan työt stressaa miestä, tuntuu epäreilulta että on jotain epävarmuutta tms kuormitusta. Ehkä hän ei koe olevansa kovin hyödyllinen kotona ja tuo on sitten joku defenssi, että painaa sun tekemää työtä maahan.

Aukeaisiko siitä teidän kesken mitään keskustelua jos sanoisit rauhallisena hetkenä että huomaat miten miehellä on joku kuormitus /paha olo / mikä sun suuhun parhaiten istuu. Odottiko hän itse osallistuvansa enemmän (jos kerta lapsuuden perheessä oli näin) tai että elämä vauvan kanssa ois jotain erilaista jne.

Sano että haluat miehen mieluummin kertovan sulle kuin patoavan pahaa oloa. Varaudu kuulemaan sen tapaisia juttuja kuin "elämä oli parempaa ennen vauvaa" ja ajattele että se ei ole syytös sinua kohtaan vaan mies kohtaa niitä omia vaikeita olojaan. Se tuntuu itestä pahalta mutta ehkä auttaa miehen toimintakykyiseksi omien asioidensa suhteen.

Minä olen miehen työkomennuksen takia ulkomailla päivät kotona. Lapset ovat jo koulussa, ja kotihommia ei ole liikaa, joten halutessani saan maata vaikka kuinka paljon. Toki yritän keksiä tekemistä, ettei elämä olisi tylsää, mutta jos mieheni haukkuisi minua siitä, että makaan vain kotona, olisi hän mielestäni ihan täysi ääliö. Kuten sinun miehesi nyt on. Ota asia ihan kunnolla puheeksi. Kerro, että käytös on väärin ja loukkaavaa. Ja puhukaa auki mitä elämältä haluatte.

Ap-kulta, sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin nyt jo teet! Miehelläsi tässä on ongelma, ei sinulla. 

Onko sinulla ketään ystävää jolle voit puhua asiasta? Onko neuvolassa mahdollisuus purkautua? Yritä

jättää miehesi moitteet omaan arvoonsa, älä mitenkään kommentoi vastaan kun alkaa taas arvostella.

Kirjoita vaikka kirje hänelle jossa kerrot ajatuksistasi ja tunteista jota jatkuva moite herättää. Jos

tilanne vaan jatkuu, se on jo henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemus siitä, että heti höiden jälkeen mies muuttui halveksivaksi, vähätteleväksi ja alkoi nähdä minussa kaikenlaista vikaa ja kritisoida. Naimisiinmeno oli sille joku lähtölaukaus, ap:n miehelle näköjään lapsen saamimen laukaisi tuon.

En vieläkäön ymmärrä, miksi niin kävi. Ikävä kyllä tilanne vaan paheni ja paheni. Hän ikäänkuin suggeroi itsensä uskomaan, että minä olin hirveä ihminen ja ruma jne, kaikilla tavoin todella ala-arvoinen häneen verrattuna.

Siihen ei auttanut mikäön muu kuin se, että ilmoitin haluavani eron ja muutin hetkeksi toisaalle. Neuvoin miestä lukemaan terapiakirjallisuutta henkisesti väkivaltaisille miehille (neetiosoite itseaputehtäviin taisi olla www.lundybancfroft.com) Se johti melkein eroon, mutta käsittämätöntä mutta totta, mies tajusi, miten oli joutunut kummalliselle uralle ajatuksissaan, pystyi lopettamaan sen ja saatoimme jatkaa liittoa.

Kaikki tietenkään eivät pysty myöntämään sellaista itsessään ja muuttumaan. Silloin ei ole muuta keinoa kuin oikeasti erota. Et voi elää noin etkä voi altistaa lasta kasvamaan tuollaisessa alistavassa väkivaltaisessa ilmapiirissä, josta puuttuu kunnioitus äitiä kohtaan.

Kehotan vielä ap sua katsomaan tilannetta laajemmin kuin yksityiskohtien kautta.

Fakta on, että parisuhdeväkivalta alkaa sitoutumisenasteen lisääntyessä, usein ensimmäisen lapasen synnyttyä. Se alkaa aina henkisellä väkivallalla ja se perustuu aina kunnioituksen puutteeseen.

Abuse-sanana tarkoittaa väärinkäytöstä, että ihminen ottaa itselleen etua oman asemansa kustannuksella. Ap:n mies saa käytöksellään huomattavia etuja itselleen. Hän saa ensinnäkin säilyttää oman identiteettknsä ja aseman ja yhteydet ulkomaailmaan, ap on sidottu kotiin. Mies tienaa ja epäilrmättä aikoo jatkossa pidättää itsellään vallan päättää rahanköytöstä, hän ei suostunutkaan siihrn, että myös ap menisi töihin tienaamaan vaan yrittää pitää ap:n taloudellisesti riipouvaisena itsestään. Mies vapautuu kaikista velvotteista kasten- ja kodinhoidossa ja ap toimii piikana.

Nämä ovat vsltavia etuja, joita mies saa tuosta henkisesti väkivaltaisesta käytöksestään.

Älä hyväksy tilannetta ja rupea kynnysmatoksi. Pidä kiinni oikeuksistasi, tasa-arvosta ja vedä rajat sille, miten sinua saa kohdella. Ole valmis eroamaan tarvittaessa.

Voi ei mitä puoskarointia 😀😀 kuules nyt köökkipsykologi toi oli ihan kauheeta liibadaabaa.

Näytin työkaverillekin ja nyt yhdessä nauretaan.

Työkaveri sanoi äsken ( hän mies, minä nainen) että ai tämä on nyt henkistä väkivaltaa, että hän käy töissä ja elättää perhettään 😀😀😀

Sanoin että juu. Varaudu siihen, että vaimo pakannut kamat ja häipynyt, kun palaat.

Toivottavasti ette ole kovin vaativissa tehtävissä kun tuo luetun ymmärtäminen tuntuu olevan heikkoa...

Vierailija kirjoitti:

Kysy, mikä on miehesi mielestä parasta teidän yhteiselle vauvalle. Eiköhän se ole se, että äiti "makaa" kotona 2kk ikäistä hoitamassa? Mitä muuta pitäisi tehdä, eikös sen vauvan hoidon pitäisi olla juuri nyt kummallekin elämän tärkein asia?

Tämä just! Eikö siitä vauvasta ja kotona olosta saa nauttia? Jos kotityöt ja perus arki rullaa, niin mikä on miehen ongelma? Ja jos vielä itsekin saisi jäädä halutessaan kotiin, mutta ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että työstressi on todennäköisempi syy kuin toinen nainen, mutta ei kai sitä ikinä voi tietää. Jos syyksi paljastuu toinen nainen, niin otan välittömästi eron. Jos taas syyksi paljastuu se, että mies purkaa minuun työstressiään niin miten ratkaista riita? Jos hän on kerran sitä mieltä, että minulla on todella helppoa ja olen laiska, ja tällä oikeuttaa haukkumisen työstressin takia, niin en minä voi sitä hänen puolesta lopettaa.

Oletko kysynyt häneltä, että "kulta, onko sulla töissä rankkaa/ongelmia tms."? Kannattaa kysäistä. Ehkä kertoa, että hän on tuntunut kireämmältä kuin aiemmin ja mielestäsi hän saattaa purkaa sinuun tätä työstressiä. Ihan vaan kysyt häneltä, onko jokin vialla. Toisaalta harmi, että mies purkaa omia ongelmiaan sinuun ja joudut tällä metodilla niiden ongelmien selvittäjäksi ja jonkunlaiseksi terapeutiksi. Mutta kannattaa yrittää. Jos mies suuttuu tästä ja kiistää minkään ongelman olemisen niin sitten se on aikamoinen jääräpää.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaisi apn liikkuvan enemmän niin varmaankin lähtisi mielellään esim yhdessä vaunulenkille. Huomautteleeko mies apn syömisistä? Tai pyrkiikö vinkkaamaan että tarttis laihduttaa?

Teettekö /harrastatteko mitään yhdessä miehen kanssa? Onko tilanne muuttunut samoihin aikoihin kuin huomauttelusta alkoi?

Ei huomauttele syömisistäni eikä laihduttamisesta. Ei myöskään halua lähteä kanssani vaunulenkille kun sanoo sen olevan tylsää. Ennen harrastimme yhdessä elokuvissa ja teatterissa käymisiä, ravintolaillallisia ja sellaisia, mutta nyt ei olla päästy yhdessä kuin kerran elokuviin, kun vauvalle ei oikein ole hoitajia tarjolla kovin usein.

Ap älä kuuntele näitä naisia täällä. Olen ihan kauhuissani lukenut näitä " neuvoja". Laitoitte sitten naisparan päähän, että mies pettää. Olipa kivasti tehty!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miesvaltaisella alalla töissä, naisia koko konsernissa on alle 20 %. Työskentelen asiantuntijaorganisaatiossa ja väitän että 99% ajasta näillä miehillä työssäkäynti on lepoa kotona olemiseen verrattuna. Osa vitsaileekin töihin lepäämään tulemisesta.

Siinä ei pikkukotityöt tunnu missään verrattuna siihen mitä niitä on tehdä vauvan kanssa.

Suurin osa miehistä ei ole mitään konttorirottia. Ne raataa hyvin raskaissa, fyysisissä töissä pitkän päivän.

Ihanko totta? Laitappa jotain tilastoa joka on tältä vuosikymmeneltä 1800-luvun sijaan, jos todistetaan että yli 50 prosenttia suomalaisista miehestä tekee "fyysistä hyvin raskasta" työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemus siitä, että heti höiden jälkeen mies muuttui halveksivaksi, vähätteleväksi ja alkoi nähdä minussa kaikenlaista vikaa ja kritisoida. Naimisiinmeno oli sille joku lähtölaukaus, ap:n miehelle näköjään lapsen saamimen laukaisi tuon.

En vieläkäön ymmärrä, miksi niin kävi. Ikävä kyllä tilanne vaan paheni ja paheni. Hän ikäänkuin suggeroi itsensä uskomaan, että minä olin hirveä ihminen ja ruma jne, kaikilla tavoin todella ala-arvoinen häneen verrattuna.

Siihen ei auttanut mikäön muu kuin se, että ilmoitin haluavani eron ja muutin hetkeksi toisaalle. Neuvoin miestä lukemaan terapiakirjallisuutta henkisesti väkivaltaisille miehille (neetiosoite itseaputehtäviin taisi olla www.lundybancfroft.com) Se johti melkein eroon, mutta käsittämätöntä mutta totta, mies tajusi, miten oli joutunut kummalliselle uralle ajatuksissaan, pystyi lopettamaan sen ja saatoimme jatkaa liittoa.

Kaikki tietenkään eivät pysty myöntämään sellaista itsessään ja muuttumaan. Silloin ei ole muuta keinoa kuin oikeasti erota. Et voi elää noin etkä voi altistaa lasta kasvamaan tuollaisessa alistavassa väkivaltaisessa ilmapiirissä, josta puuttuu kunnioitus äitiä kohtaan.

Kehotan vielä ap sua katsomaan tilannetta laajemmin kuin yksityiskohtien kautta.

Fakta on, että parisuhdeväkivalta alkaa sitoutumisenasteen lisääntyessä, usein ensimmäisen lapasen synnyttyä. Se alkaa aina henkisellä väkivallalla ja se perustuu aina kunnioituksen puutteeseen.

Abuse-sanana tarkoittaa väärinkäytöstä, että ihminen ottaa itselleen etua oman asemansa kustannuksella. Ap:n mies saa käytöksellään huomattavia etuja itselleen. Hän saa ensinnäkin säilyttää oman identiteettknsä ja aseman ja yhteydet ulkomaailmaan, ap on sidottu kotiin. Mies tienaa ja epäilrmättä aikoo jatkossa pidättää itsellään vallan päättää rahanköytöstä, hän ei suostunutkaan siihrn, että myös ap menisi töihin tienaamaan vaan yrittää pitää ap:n taloudellisesti riipouvaisena itsestään. Mies vapautuu kaikista velvotteista kasten- ja kodinhoidossa ja ap toimii piikana.

Nämä ovat vsltavia etuja, joita mies saa tuosta henkisesti väkivaltaisesta käytöksestään.

Älä hyväksy tilannetta ja rupea kynnysmatoksi. Pidä kiinni oikeuksistasi, tasa-arvosta ja vedä rajat sille, miten sinua saa kohdella. Ole valmis eroamaan tarvittaessa.

Voi ei mitä puoskarointia 😀😀 kuules nyt köökkipsykologi toi oli ihan kauheeta liibadaabaa.

Näytin työkaverillekin ja nyt yhdessä nauretaan.

Työkaveri sanoi äsken ( hän mies, minä nainen) että ai tämä on nyt henkistä väkivaltaa, että hän käy töissä ja elättää perhettään 😀😀😀

Sanoin että juu. Varaudu siihen, että vaimo pakannut kamat ja häipynyt, kun palaat.

Tajusit tietysti, että henkistä väkivaltaa on se toisen haukkuminen ja mitätöinti. Ja 2kk ikäisen vauvan äiti saa vielä täyttä äitiysraha ellei täyttä palkkaa, ei häntä kukaan elätä.

Ärsyttääköhän miestäsi loppujen lopuksi jokin ihan muu, ja se vain purkautuu tuolla tavalla? Ehkä miehesi ei ole tottunut uuteen äidin rooliisi ja se ärsyttää häntä? Jos mies on tottunut näkemään sinut ennen ensisijaisesti eroottisesti, niin nyt kun hän näkeekin sinut "äitinä", niin koko asetelma alkaa hänen silmissään mättää. Ehkä toivoo sinun tekevät jotain joka ei liity vauvaan tai kodinhoitoon, että voi ylläpitää sinusta sitä vanhaa mielikuvaa joka ei liity äitiyteen mitenkään. Ihan puhdasta arvailua tämä tietysti on, ja menee ehkä ihan metsään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miesvaltaisella alalla töissä, naisia koko konsernissa on alle 20 %. Työskentelen asiantuntijaorganisaatiossa ja väitän että 99% ajasta näillä miehillä työssäkäynti on lepoa kotona olemiseen verrattuna. Osa vitsaileekin töihin lepäämään tulemisesta.

Siinä ei pikkukotityöt tunnu missään verrattuna siihen mitä niitä on tehdä vauvan kanssa.

Suurin osa miehistä ei ole mitään konttorirottia. Ne raataa hyvin raskaissa, fyysisissä töissä pitkän päivän.

Ihanko totta? Laitappa jotain tilastoa joka on tältä vuosikymmeneltä 1800-luvun sijaan, jos todistetaan että yli 50 prosenttia suomalaisista miehestä tekee "fyysistä hyvin raskasta" työtä.

Nimenomaan miesvaltaiset alat ovat kokeneet teknologian aiheuttaman mullistuksen jossa raskaat työt on automatisoitu.

Mille naisvaltaiselle alalle on käynyt näin?

Et kysele, että haluaako kokeilla itse tuota vauvanhoitoa. Viikonloppuna lähdet vain vetämään ja annat selviytyä itsekseen.

Joillain miehillähän puhkeaa vauvan synnyttyä mustasukkaisuus vauvaa kohtaan, tai ulkopuoliseksi jäämisen tunne.

Omakin mieheni flippaili vauvan synnyttyä, oli välillä vihainen kun nyt hän ei enää pysty tekemään sitä ja tätä. Oli osittain ulkopuolisuutta minun ja vauvan symbioosin takia, osittain omia lapsuuden patoutumia, mitkä nousi pintaan vauva-arjen keskellä.

Hiljalleen niistä päästiin yli, nyt mies hyvin ylpeä isä kolmivuotiaalle pojalleen.

Jahah. Ap on nyt ehtinyt olemaan täällä kolmatta tuntia hmmm.

Tuntuu siltä, että todellinen syy miehesi suuttumukseen on jokin muu, kuin se, että olet kotona vauvan kanssa. Sinun pitäisi saada miehesi kanssa rauhallinen keskustelu aikaan, ilman syyttelyä. Ehkä hän kokee, että vauva vie liikaa sinun aikaasi, ja hän on jäänyt suhteessanne kolmanneksi pyöräksi, kun sinä olet ikään kuin tiimi vauvan kanssa. Vauvan syntyminen on kuitenkin jonkunlainen kriisi perheessä, ja mieskin käy monenlaisia tunteita läpi.

 Mies ei välttämättä osaa luontevasti ottaa kontaktia vauvaan, vaan sinä voisit häntä siihen johdattaa. Vaikka näyttäisi siltä, että miehesi ei ole kiinnostunut vauvasta, yritä saada häntä ottamaan vauva syliin jne. mutta ilman syyttelyä tai painostusta. Yritä ottaa hänet mukaan perheenne "sisäpiiriin".

Sun mies on ihan idiootti, jos tämä on totta.

Muistelen lämmöllä ja kaiholla ensimmäistä äitiyslomaani. Minulla oli helppo vaaveli, kotityöt ehti tehdä hetkessä, aikaa jäi pianon soitolle, lukemiselle, ystävien tapaamiselle, elämä oli ihanaa ja leppoisaa.

Jos mieheni olisi alkanut siinä perseilemään, olisi kyllä ollut ero edessä.

Seuraavat äitiyslomat olivatkin sitten yhtä hulinaa, kun oli taaperoita, mutta ihanaa hulinaa.