Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä vain makaan äitiyslomalla. Miten ratkaista riita?
30.08.2018 |
Vauva täytti juuri 2 kk ja jo nyt mies on useampana päivänä haukkunut minut siitä, että vain makaan kaikki päivät enkä tee mitään. Aluksi jaksoin selittää mitä teen päivisin, mutta nyt tästä tulee joka kerta jo riita, koska suutun miehen puheista. Myös mies alkaa olla minulle jo vihainen siitä, että vain makaan. Tietenkään en vain makaa, vaan hoidan vauvan, pesen perheemme pyykkejä, hoidan tiskit, käyn ruokakaupassa, laitan ruokaa, ulkoilen vauvan kanssa, sylittelen mahakipuitkut, vaihdan vaipat, imetän jne. En nuku koskaan päiväunia ja ainoa hetki kun makaan on se kun imetän, ja itse asiassa imetänkin yleensä nojatuolissa. Ahdistaa asiasta riitely, mies ei suostu muuttamaan mielipidettään siitä että vain makaan ja häntä ärsyttää näköjään hyvin paljon se, että "vain makaan" (siis hänen kuvitelmansa siitä että vain makaan). Olen sanonut, että voin palata töihin 1 kk päästä ja hän voi jäädä vanhempainvapaalle vuodeksi kotiin makaamaan vuorostaan, mutta tähän hän ei suostu. Ei edes yhden viikonlopun kokeilun verran. Miten ratkaista tällainen riita?
Kommentit (593)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on päivänselvää, että miestä harmittaa, kun hän joutuu lähtemään töihin ja vaimo saa jäädä kotiin tekemään kotitöitä ja...palstailemaan. En usko, että mies ehtii lueskella työpäivän aikana nettiä. Vai ehtiikö ap? Jos ei, niin kyllä se miehen työ siellä työpaikalla on vaan raskaampaa kuin kotonaolo.
Minusta töissä oli helpompaa kuin kotona pienen vauvan kanssa. Kahvilla ja syömässä sai käydä rauhassa, työtehtävät sai tehdä keskeytyksettä loppuun, oli aikuista juttuseuraa.
Pikkuvauvan kanssa rankinta ei ole mielestäni mikään konkreettinen tekeminen vaan se alituinen, ympärivuorokautinen päivystys ja toimintavalmiudessa oleminen. Vaikka saisikin esimerkiksi päiväunien aikaan tehdä jotain omaa kuten lukea, se voi keskeytyä (ja usein keskeytyykin) milloin tahansa. Koskaan ei voi tietää etukäteen, miten kauan saa olla rauhassa. Tämä on se uuvuttava asia. Ja jos vauva on huono nukkuja, äitikin voi joutua heräämään lukemattomia kertoja öisinkin. Juuri kun olisi saanut unen päästä kiinni. Kyllä sellainen vaan väkisinkin verottaa useimpien jaksamista. Kotona oleminen vauvan kanssa on usein myös tosi yksinäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva täytti juuri 2 kk ja jo nyt mies on useampana päivänä haukkunut minut siitä, että vain makaan kaikki päivät enkä tee mitään. Aluksi jaksoin selittää mitä teen päivisin, mutta nyt tästä tulee joka kerta jo riita, koska suutun miehen puheista. Myös mies alkaa olla minulle jo vihainen siitä, että vain makaan. Tietenkään en vain makaa, vaan hoidan vauvan, pesen perheemme pyykkejä, hoidan tiskit, käyn ruokakaupassa, laitan ruokaa, ulkoilen vauvan kanssa, sylittelen mahakipuitkut, vaihdan vaipat, imetän jne. En nuku koskaan päiväunia ja ainoa hetki kun makaan on se kun imetän, ja itse asiassa imetänkin yleensä nojatuolissa. Ahdistaa asiasta riitely, mies ei suostu muuttamaan mielipidettään siitä että vain makaan ja häntä ärsyttää näköjään hyvin paljon se, että "vain makaan" (siis hänen kuvitelmansa siitä että vain makaan). Olen sanonut, että voin palata töihin 1 kk päästä ja hän voi jäädä vanhempainvapaalle vuodeksi kotiin makaamaan vuorostaan, mutta tähän hän ei suostu. Ei edes yhden viikonlopun kokeilun verran. Miten ratkaista tällainen riita?
No kyllähän se esikosen kanssa oli lähinnä makailua. Ensin vauva heräsi vain imetykselle ja vaipanvaihdolle. Kyllä oli tylsää. Mulla oli monta tuntia päivässä, että vain toljotin telkkaa ja rapsuttelin vatsaa. Kaupungillakin sai shoppailtuu rauhassa. Vauva koisas vaunuissa. Jos sulla on terve vauva, niin esikoisen kanssa on helppoa! Älä viitsi esittää ettei olis.
Ja kaikkien vauvathan ovat samanlaisia. Omani nukkui vain pienissä pätkissä ja oli koko ajan tyytymätön. Vaunuissa ei nukkunut ollenkaan, mutta oli hiljaa, jos vaunut liikkuivat. Huuto alkoi heti, kun vaunut pysähtyivät. Ystäväni vauva taas halusi roikkua koko ajan tississä kiinni. En väitä, että oli raskasta, mutta ei siinä liikoja makailemaan ehtinyt.
No mutta tuossahan lukikin, että jos on terve vauva.
Ei tyytymättömyys ole sairaus.
Ala maata ihan oikeasti. Eiköhän se mies huomaa mitä teet päivällä, kun alkaa tiskivuori kertyä, puhtaat vaatteet loppua ja roskia löytyy.
Ap olen niin pahoillani puolestasi. Ensimmäisen lapsen vauva- aika tulisi olla äidille ja isälle ikimuistoista, kaunista aikaa.
Meillä oli ihan normi vauva, itki välillä, heräsi yöllä syömään, nukkui päivällä pitkiä unia, ei mitään hätää eikä kiirettä.
Silti mieheni sanoi töihin lähtiessään, älä nyt rehki täällä, lepäile ja käy vaunulenkillä, minä teen sitten illalla.
Toi usein kukkia tai muuta yllätystä.
Ah huomaan mitrn hyvä mies minulla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on päivänselvää, että miestä harmittaa, kun hän joutuu lähtemään töihin ja vaimo saa jäädä kotiin tekemään kotitöitä ja...palstailemaan. En usko, että mies ehtii lueskella työpäivän aikana nettiä. Vai ehtiikö ap? Jos ei, niin kyllä se miehen työ siellä työpaikalla on vaan raskaampaa kuin kotonaolo.
Hmm, tähän olisi sata vastausta, mutta yksi näkökulma:
Oletko koskaan seurannut telkkarista yleisurheilua? Oletko huomannut, että pikamatka juostaan täysiä ja maratoonarit vaan hölkyttelee siihen verrattuna?
Vauvaa hoidetaan myös aamulla, illalla, yöllä ja viikonloppuna. Jouluna ja uutena vuotena. On siinä ero normityöpäivään, jonka jälkeen tullaan kotiin sohvalle motkottamaan, ilmeisesti.
Ymmärsitkö tahallasi väärin koko jutun vai ootko tosiaan noin yksinkertainen? Kyse on siitä mitä ap tekee päivällä miehen työpäivän aikana. Iltaisin, viikonloppuisin ym. hoitavat vauvaa yhdessä.
Eiväthän hoida. Ap:n mies on vapaamatkustaja kotonaan työajan ulkopuolellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kun mies tänään taas alkaa syyttää makaamisesta, pyydä häntä istumaan alas ja kertomaan ihan konkreettisesti mitä sinun tulee tehdä.
Sanot ettet kuuntele enää tuota haukkumista, jos lasta ei olisi, eroaisit.
Nyt lähdet muutamaksi päiväksi vauvan kanssa miettimään asioita ja toivot, että mies mietii yksin ollessaan.
Teet selväksi, että haukkuminen ei voi enää jatkua.
Tuossahan käy kyllä niin, että mies suuttuu, eikä keskustelusta tule mitään. Eikä ainakaan niin, että mies yhtäkkiä tunnustaisi toimivsnsa väärin. Lopputulos lienee parhaimmillaan se, että ap saa kontolleen uusia velvoitteita, eikä se nyt ole ihan tarkoitus.
Sen vuksi on vain haukkumisen alettua todettava, etten kuuntele epäkunnioittavaa puhetta ja että ellei se lopu, otan eron. Ja sitten lähdettävä pois ja jätettävä mies miettimään kohtaloaan.
Vaikea sanoa, miten manipuloiva ap:n mies on vai onko hän kökkö huutaja. Minulla oli alistava mies ja kaikki keskustelut päättyivät siihen, että lupasin jotenkin parantaa itstäni, vaikka keskustelun sihe olisi ollut alunperin se, että sanoin, että vaadin kunnioitusta, eikä esim ulkonäköäni saa haukkua.
Muistini on totaalisestikadonnut viimeisedtä keskustelusta, mitä se koski alunperin. Se liittyi jotenkin siihen, että olin vihainen, kun miehellä oli tapana uhata erolla, vaikka minulla oli hylätyksitulemisen pelko. Se loppui niin, että lupasin pukeutua kotona seksikkäämmin ja laittautua tietyllä tavalla ja ottaa mieheltä suihin 3 krt viikossa.
Ehkä ap on yhtä sekaisin ja puolustuskyvytön miestä vastaan, koska on yksin kotona ja univelassa vauvan kanssa. Asetelma on ihan epätasainen jo lähtökohtaisesti. Siksi se myös on paljonpuhuva, sillä mies on hyökännyt vaimonsa kimppuun ja slkanut slistaa silloin, kun vaimo on hrikoimmillaan. Eli käyttää ap:n haavoittuvaa asemaa hyväkseen sen sijaan, että tukisi häntä. Se kertoo miehestä ja suhteesta oikeastaan kaiken tarpeellisen.
Miksi alistutte narsisteille? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva täytti juuri 2 kk ja jo nyt mies on useampana päivänä haukkunut minut siitä, että vain makaan kaikki päivät enkä tee mitään. Aluksi jaksoin selittää mitä teen päivisin, mutta nyt tästä tulee joka kerta jo riita, koska suutun miehen puheista. Myös mies alkaa olla minulle jo vihainen siitä, että vain makaan. Tietenkään en vain makaa, vaan hoidan vauvan, pesen perheemme pyykkejä, hoidan tiskit, käyn ruokakaupassa, laitan ruokaa, ulkoilen vauvan kanssa, sylittelen mahakipuitkut, vaihdan vaipat, imetän jne. En nuku koskaan päiväunia ja ainoa hetki kun makaan on se kun imetän, ja itse asiassa imetänkin yleensä nojatuolissa. Ahdistaa asiasta riitely, mies ei suostu muuttamaan mielipidettään siitä että vain makaan ja häntä ärsyttää näköjään hyvin paljon se, että "vain makaan" (siis hänen kuvitelmansa siitä että vain makaan). Olen sanonut, että voin palata töihin 1 kk päästä ja hän voi jäädä vanhempainvapaalle vuodeksi kotiin makaamaan vuorostaan, mutta tähän hän ei suostu. Ei edes yhden viikonlopun kokeilun verran. Miten ratkaista tällainen riita?
No kyllähän se esikosen kanssa oli lähinnä makailua. Ensin vauva heräsi vain imetykselle ja vaipanvaihdolle. Kyllä oli tylsää. Mulla oli monta tuntia päivässä, että vain toljotin telkkaa ja rapsuttelin vatsaa. Kaupungillakin sai shoppailtuu rauhassa. Vauva koisas vaunuissa. Jos sulla on terve vauva, niin esikoisen kanssa on helppoa! Älä viitsi esittää ettei olis.
Tämä ei kyllä ole naisen kommentti :D
Omakin esikoinen oli ns. "helppo", mutta ihan noin kevyesti ei kyllä mene kellään. Mahtuu helpollakin siihen touhuun muutakin kuin imetys.
On mun kommentti. Olen nainen. Ehdin lukea äitiyslomalla kaikki kirjat mihin ei ollut riittänyt energia ja aika työvuosina. Minä koin sen ajan törkeän helpoksi. Varsinkin ihan pienenä vauva otti reilun tunnin aamu-ja iltanokoset ja päivällä pitkät unet. Yöunille meni kaheksan jälkeen. Kuuden viikon kohdalla oli kahen viikon iltahuutoputki. Muuten oli rentoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa koko ketjua lukea läpi. Mutta miehelle itsekin sanoin esikoisen aikaan, että aika käy pitkäksi, kun ei ole muuta tekemistä kuin tiskata pienen perheen tiskit, tehdä ruoka ja siivota ja maata loppuaika. Oli hemmetin tylsää välillä.
Aloin sitten aikani kuluksi käymään pitkiä kävelylenkkejä, kun vauva nukkui. Päivän aikana tuli käveltyä 10-15km ja ylimääräiset kilotkin siinä häipyi.
Muistelen jälkeen päin tuota aikaa, että koskaan sen jälkeen ei ole ollut aikaa itselle ja liikunnalle ja lukemiselle niin paljon, kuin tuolloin.
Mies ei kyllä valittanut, vaan minä välillä ruikutin sitä, kun ei ole mitään tekemistä.
Mukavaa, että keksit itsellesi tekemistä.
Itse kylläkin tein tämän ketjun, koska ongelmani on se, että mies haukkuu minua makaamisesta, ei se, että minulla olisi tylsää tai en keksisi tekemistä. AP
No miksi sitten makaat. Tee jotain muuta, kuin makaat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on päivänselvää, että miestä harmittaa, kun hän joutuu lähtemään töihin ja vaimo saa jäädä kotiin tekemään kotitöitä ja...palstailemaan. En usko, että mies ehtii lueskella työpäivän aikana nettiä. Vai ehtiikö ap? Jos ei, niin kyllä se miehen työ siellä työpaikalla on vaan raskaampaa kuin kotonaolo.
Minusta töissä oli helpompaa kuin kotona pienen vauvan kanssa. Kahvilla ja syömässä sai käydä rauhassa, työtehtävät sai tehdä keskeytyksettä loppuun, oli aikuista juttuseuraa.
Pikkuvauvan kanssa rankinta ei ole mielestäni mikään konkreettinen tekeminen vaan se alituinen, ympärivuorokautinen päivystys ja toimintavalmiudessa oleminen. Vaikka saisikin esimerkiksi päiväunien aikaan tehdä jotain omaa kuten lukea, se voi keskeytyä (ja usein keskeytyykin) milloin tahansa. Koskaan ei voi tietää etukäteen, miten kauan saa olla rauhassa. Tämä on se uuvuttava asia. Ja jos vauva on huono nukkuja, äitikin voi joutua heräämään lukemattomia kertoja öisinkin. Juuri kun olisi saanut unen päästä kiinni. Kyllä sellainen vaan väkisinkin verottaa useimpien jaksamista. Kotona oleminen vauvan kanssa on usein myös tosi yksinäistä.
Aivan samaa mieltä tämän kanssa. Meillä esikoinen heräili vauvana todella useasti yön aikana. Eikä viihtynyt ollenkaan vaunuissa, joten en kehdannut lähteä kauppoihin huudattamaan vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kun mies tänään taas alkaa syyttää makaamisesta, pyydä häntä istumaan alas ja kertomaan ihan konkreettisesti mitä sinun tulee tehdä.
Sanot ettet kuuntele enää tuota haukkumista, jos lasta ei olisi, eroaisit.
Nyt lähdet muutamaksi päiväksi vauvan kanssa miettimään asioita ja toivot, että mies mietii yksin ollessaan.
Teet selväksi, että haukkuminen ei voi enää jatkua.
Miksi tuota pitäisi mieheltä kysyä? Onko mies joku esimies, joka saa päättää, miten ap viettää päivänsä? Jos mies vastaa, että pitää pestä joka päivä ikkunat, pitääkö ap:n toteuttaa tämä?
Ymmärsit väärin.
Kun ap on kysynyt tätä, mies on vastannut kunhan et makaa.
Konkreettista vastausta vaatiessa, mies ei varmaankaan saa mitään järkevää sanotuksi, se oli pointtini.
Mitä muuta äitiyslomalla kuuluisi tehdä? Se on sen vuoksi, että äiti hoitaa vauvaa kotona eikä sen, että äiti maalaa talon, rakentaa aidan ja juoksee maratonin. Myös isä voi sille jäädä, jos ottaa koville. En itsekään nyt 2kk kestäneellä äitiyslomalla ole päivisin tehnyt juuri muuta kuin hoitanut lasta, pyykit, roskat ja tiskit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: kello 10:49 ja 14:13 välillä olet ehtinyt osallistua aktiivisesti tähän keskusteluun, jossa on 217 viestiä. Ei sulla nyt ihan mahdoton hätä ja kiire taida olla. Sano ukollesi, että et vain makaa vaan myös roikut keskustelupalstalla ;).
Eihän ap ole missään vaiheessa sanonutkaan, että hänellä olisi kiire. Vai onko?
No further questions. :-))
Jos sinulla ei ole mitään kykyä ymmärtää lukemaasi, älä sekaannu aikuisten keskusteluun, jooko.
:) Olen kolmen lapsen yh-isä enkä voi muuta, kuin nauraa tälle ketjulle.
Mutta yhtäkään kolmesta lapsestasi et ole hoitanut synnytyksen jälkeisessä hormonimyrskyssä takapuoli revenneenä. Jos olisit, sinua ehkä naurattaisi vähemmän.
Teepä testi: laita tennispallo pakaroiden väliin ja tee sama, mitä teet nyt. Katsotaan, naurattaako vielä illalla.
Vierailija kirjoitti:
Ala maata ihan oikeasti. Eiköhän se mies huomaa mitä teet päivällä, kun alkaa tiskivuori kertyä, puhtaat vaatteet loppua ja roskia löytyy.
Tein näin miehelle. Ei sitä kiinnostanut. Ei sitä haittaa sotku. Haki noutoruokaa ja oli koneellaan. Pesi omat vaatteensa. Eipä tuo nykyaikana ole tuo pyykinpesu iso juttu.
Lopetin kun tajusin miten lapsellinen oon. Varsinkin kun loppui multa itseltä puhtaat astiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on päivänselvää, että miestä harmittaa, kun hän joutuu lähtemään töihin ja vaimo saa jäädä kotiin tekemään kotitöitä ja...palstailemaan. En usko, että mies ehtii lueskella työpäivän aikana nettiä. Vai ehtiikö ap? Jos ei, niin kyllä se miehen työ siellä työpaikalla on vaan raskaampaa kuin kotonaolo.
Hmm, tähän olisi sata vastausta, mutta yksi näkökulma:
Oletko koskaan seurannut telkkarista yleisurheilua? Oletko huomannut, että pikamatka juostaan täysiä ja maratoonarit vaan hölkyttelee siihen verrattuna?
Vauvaa hoidetaan myös aamulla, illalla, yöllä ja viikonloppuna. Jouluna ja uutena vuotena. On siinä ero normityöpäivään, jonka jälkeen tullaan kotiin sohvalle motkottamaan, ilmeisesti.
Ymmärsitkö tahallasi väärin koko jutun vai ootko tosiaan noin yksinkertainen? Kyse on siitä mitä ap tekee päivällä miehen työpäivän aikana. Iltaisin, viikonloppuisin ym. hoitavat vauvaa yhdessä.
Eiväthän hoida. Ap:n mies on vapaamatkustaja kotonaan työajan ulkopuolellakin.
Joo, itse asiassa tosi monet ovat sitä mieltä, että sen työssäkäyvän kuuluu saada levätä illalla, nukkua yöllä ja palautua viikonloppuna, että jaksaa töissä. Mutta sehän tarkoittaa sitä, kotona olijan koko elämä menee aivan uusiksi, kun taas työssäkäyvä jatkaa täsmälleen entiseen tapaan. Ei työssäkäyväkään voi olettaa, että mitään muutoksia tai uhrauksia ei tarvitse tehdä. Lapsi on kuitenkin yhteinen.
Kuule ap, tästä lähtien tee vain itsellesi ruokaa, pese vain omia sekä vauvan pyykkejä ja tiskaa vain omia tiskejäsi. Jos mies valittaa että on likaista tai ei ole puhtaita vaatteita niin sano, että sinähän sanoit että vain makaan kotona tekemättä mitään niin tässä on tulos. Lopeta miehesi paapominen ja keskity vauvan sekä itseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva täytti juuri 2 kk ja jo nyt mies on useampana päivänä haukkunut minut siitä, että vain makaan kaikki päivät enkä tee mitään. Aluksi jaksoin selittää mitä teen päivisin, mutta nyt tästä tulee joka kerta jo riita, koska suutun miehen puheista. Myös mies alkaa olla minulle jo vihainen siitä, että vain makaan. Tietenkään en vain makaa, vaan hoidan vauvan, pesen perheemme pyykkejä, hoidan tiskit, käyn ruokakaupassa, laitan ruokaa, ulkoilen vauvan kanssa, sylittelen mahakipuitkut, vaihdan vaipat, imetän jne. En nuku koskaan päiväunia ja ainoa hetki kun makaan on se kun imetän, ja itse asiassa imetänkin yleensä nojatuolissa. Ahdistaa asiasta riitely, mies ei suostu muuttamaan mielipidettään siitä että vain makaan ja häntä ärsyttää näköjään hyvin paljon se, että "vain makaan" (siis hänen kuvitelmansa siitä että vain makaan). Olen sanonut, että voin palata töihin 1 kk päästä ja hän voi jäädä vanhempainvapaalle vuodeksi kotiin makaamaan vuorostaan, mutta tähän hän ei suostu. Ei edes yhden viikonlopun kokeilun verran. Miten ratkaista tällainen riita?
No kyllähän se esikosen kanssa oli lähinnä makailua. Ensin vauva heräsi vain imetykselle ja vaipanvaihdolle. Kyllä oli tylsää. Mulla oli monta tuntia päivässä, että vain toljotin telkkaa ja rapsuttelin vatsaa. Kaupungillakin sai shoppailtuu rauhassa. Vauva koisas vaunuissa. Jos sulla on terve vauva, niin esikoisen kanssa on helppoa! Älä viitsi esittää ettei olis.
Tämä ei kyllä ole naisen kommentti :D
Omakin esikoinen oli ns. "helppo", mutta ihan noin kevyesti ei kyllä mene kellään. Mahtuu helpollakin siihen touhuun muutakin kuin imetys.
On mun kommentti. Olen nainen. Ehdin lukea äitiyslomalla kaikki kirjat mihin ei ollut riittänyt energia ja aika työvuosina. Minä koin sen ajan törkeän helpoksi. Varsinkin ihan pienenä vauva otti reilun tunnin aamu-ja iltanokoset ja päivällä pitkät unet. Yöunille meni kaheksan jälkeen. Kuuden viikon kohdalla oli kahen viikon iltahuutoputki. Muuten oli rentoa.
Unohdit mainita, miten usein miehesi moitti sinua siitä, että makaat kaikki päivät tekemättä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: kello 10:49 ja 14:13 välillä olet ehtinyt osallistua aktiivisesti tähän keskusteluun, jossa on 217 viestiä. Ei sulla nyt ihan mahdoton hätä ja kiire taida olla. Sano ukollesi, että et vain makaa vaan myös roikut keskustelupalstalla ;).
Eihän ap ole missään vaiheessa sanonutkaan, että hänellä olisi kiire. Vai onko?
No further questions. :-))
Jos sinulla ei ole mitään kykyä ymmärtää lukemaasi, älä sekaannu aikuisten keskusteluun, jooko.
:) Olen kolmen lapsen yh-isä enkä voi muuta, kuin nauraa tälle ketjulle.
Mutta yhtäkään kolmesta lapsestasi et ole hoitanut synnytyksen jälkeisessä hormonimyrskyssä takapuoli revenneenä. Jos olisit, sinua ehkä naurattaisi vähemmän.
Teepä testi: laita tennispallo pakaroiden väliin ja tee sama, mitä teet nyt. Katsotaan, naurattaako vielä illalla.
Eihän se etäisä ole oikeasti hoitanut lapsiaan pieninä. Siksi vaimonsa on ottanutkin eron. Ja siksi hän nyt purkaa patoutunutta katkeruutta ja vihaansa ap:ta kohtaan ketjussa, koska tunnistaa asetelmassa itsensä ja exänsä ja syyttää yhä exää kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta äitiyslomalla kuuluisi tehdä? Se on sen vuoksi, että äiti hoitaa vauvaa kotona eikä sen, että äiti maalaa talon, rakentaa aidan ja juoksee maratonin. Myös isä voi sille jäädä, jos ottaa koville. En itsekään nyt 2kk kestäneellä äitiyslomalla ole päivisin tehnyt juuri muuta kuin hoitanut lasta, pyykit, roskat ja tiskit.
Me asumme kerrostalon toisessa kerroksessa. Ei ole mitään pihaa, jota minun muka tulisi hoitaa eikä ole mitään taloa mitä minun muka pitäisi maalata. Olemme tämän asunnon ostaneet noin vuosi ennen vauvan syntymää ja silloin remontoineet. Kotitöitä ei ihan oikeasti ole paljon, ehdin ne ihan hyvin tehdä vauvan hoitamisen ja imettämisen ja ulkoilun lomassa. En käsitä mitä muuta minun ihmisten mielestä (tai mieheni mielestä) oikein sitten pitäisi tehdä. Mieheni pääsee jo nyt helpommalla kuin sinkkuna pääsisi, koska hoidan kodin. Uusi ammattiko tässä pitäisi opiskella vai mikä olisi se juttu mitä minun muka pitäisi tehdä, jotta en "vain makaisi"?? Ammatti minulla jo on, toista en tarvitse. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: kello 10:49 ja 14:13 välillä olet ehtinyt osallistua aktiivisesti tähän keskusteluun, jossa on 217 viestiä. Ei sulla nyt ihan mahdoton hätä ja kiire taida olla. Sano ukollesi, että et vain makaa vaan myös roikut keskustelupalstalla ;).
Eihän ap ole missään vaiheessa sanonutkaan, että hänellä olisi kiire. Vai onko?
No further questions. :-))
Jos sinulla ei ole mitään kykyä ymmärtää lukemaasi, älä sekaannu aikuisten keskusteluun, jooko.
:) Olen kolmen lapsen yh-isä enkä voi muuta, kuin nauraa tälle ketjulle.
Mutta yhtäkään kolmesta lapsestasi et ole hoitanut synnytyksen jälkeisessä hormonimyrskyssä takapuoli revenneenä. Jos olisit, sinua ehkä naurattaisi vähemmän.
Teepä testi: laita tennispallo pakaroiden väliin ja tee sama, mitä teet nyt. Katsotaan, naurattaako vielä illalla.
No minä olen synnyttänyt ( en kyllä.pepusta niinku sinä jostain syystä) ja minä ole niiden kannalla ketkä sanoo, et naiset liioittelee kotiäitiyden rankkuutta. Eipä tuo synnytys enää synnytyksen jälkeen satu. Muutama pvä buranaa ja alapään suihkuttelua.
Sinä tietysti menet sitä lasta hoitamaan?