Lue keskustelun säännöt.
Ajatteleeko joku oikeasti, ettei lapsi saisi pelätä vanhempaansa, kun sitä komentaa?
realisti46
29.08.2018 |
Siis eihän komentamisen tarkoitus ole viihdyttää ja tuottaa iloa lapselle, vaan vanhempaa kuuluukin terveellä tavalla "pelätä" kun se nuhtelee ja komentaa. Minusta ihan selvä asia, kutsuttakoon sitä vaikka kunnioitukseksi, jos pelko sana häiritsee herkempiä.
Palstan kukkahattujen mukaan lapsi traumatisoituu jos sitä komentaa, koska se tuntee silloin pelkoa. Pelko on kukkahattujen mielestä väärä tunne.
Pelkokin on kuitenkin ihan terve tunne, joka kuuluu elämään. Ilman sitä emme olisi edes elossa.
Sen jalompi muoto kunnioitus, kuuluu ilmanmuuta perustavanlaatuiseen ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Jos lapsi ei kunnioita vanhempiaan, ei se tule kunnioittamaan ketään muitakaan ihmisiä elämänsä aikana. Sellaisestä ihmisestä kärsii ennenpitkää koko ympäristö.
Miksi jotkut haluavat kasvattaa lapsistamme huligaaneja, tätä en sitten millään jaksa ymmärtää.
Kommentit (91)
realisti46 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
realisti46 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelko on nyt tässä jotenkin ihan väärä sana. Kyllä meilläkin tulee seuraamuksia, esim. peli menee jäähylle tms. Mutta oikea sana lapsen tunteesta olisi ehkä harmi. Hän haluaa tietysti välttää sitä. Pelko on kasvatuksessa ihan tarpeeton, liian voimakas tunne.
Eli "kukkahatut" järkyttyvät jo pelkästä "pelko"sanasta. Jos samaa tunnetta kuvataan eri sanalla, siten se on ihan ok.
Jassoo.
Onko sinusta pelko ja harmi sama asia?
Ei, mutta kukkahatut pitävät enemmän kun lasta harmittaa, kuin että sitä pelottaa. Pelko saa kukkahatuissa aikaan pelkoreaktion, joten he eivät halua käyttää niin "vahvaa" sanaa.
Herkkähipiäisiä kun ovat ja kaikki normaali on heille vierasta tai suorastaan "väkivaltaa".En tiedä millaisessa kuplassa nämä kommentoijat elävät, kun kaiken pitää olla aina ihanaa ja kivaa lapselle, eivätkö ymmärrä ollenkaan, että jonain päivänä sen lapsen on sieltä kuplasta astuttava ulos. Narsistiksi kasvatettu uniikki lapsonen aiheuttaa ympäristölleen paljon vahinkoa. Joutuu myös itse järkyttymään, koska ei omaa ihmisyyteen vaadittavia sosiaalisia valmiuksia, eivätkä kaikki sanoita tunteitaan hänen suuntansa samanlailla kuin äiti..
Curlingvanhemmuutta pahimmillaan.
Mikä tarve sulla on nähdä vain musta ja valkoinen? Kyllä. Lapsen kuuluu kokea muutkin tunteet kuin ihanat ja kivat. Ei. Lapsen ei silti koskaan tulisi kokea pelkoa omia vanhempiaan, eli niitä turvallisia ihmisiä, kohtaan. Pelon on tarkoitus olla tunne, joka varoittaa vaarasta.
Laiskan ja kehnon kasvattajan työkalu. Ei viitsitä tai osata kasvattaa lasta ymmärtämään oikeaa ja väärää ja toimimaan niiden mukaan lapsen itsensä halusta toimia oikein, vaan opetetaan toimimaan oikein vain koska isi tai äiti pelottaa riittävästi.
Miten te luulette näille käyvän aikuisena? Jos ainoa moraalikäsitys perustuu vanhempien pelkoon, entäs sitten, kun vanhempana niitä vanhempia ei enää tarvitse pelätä? Jos pelolla kasvattavat vanhemmat olisivat ainoa kasvattaja lapselle, herkemmät skidit oppisivat tottelemaan sitä kaikista aggressiivisinta ja kovemmista lapsista tulisi niitä aggressiivisia.
Onneksi meillä on koulut, päiväkodit ynnä muut, jotka korjaavat edes hiukan tälläisten pelolla kasvattavien vanhempien jälkiä. Vaikka kuten tämäkin ketju osoittaa, kun turvalliseksi tarkoitettua ihmistä joutuu pelkäämään, se jättää jälkensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään saa pelätä. Olipa kyse sitten eläimen tai lapsen kasvattamisesta, hyvän kasvattajan ei edes tarvitse turvautua pelon käyttämiseen. Hyvä kasvattaja osaa kasvattaa ilman sitä.
Pelko on kehnojen kasvattajien työkalu. Sitä käytetään, kun muutakaan ei osata.
Mielenkiintoista, että seurauksiin (pahoinvoiviin lapsiin) on enemmän aiemmin kiinnitetty huomiota, kuin syiden juuriin, eli kasvatukseen (vanhempiin). Koirien kasvatusoppeja kyllä otetaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelko ei opeta lapselle mitään vaan päin vastoin aiheuttaa traumoja ja tunnetaitojen ongelmia ja helposti myös vie perusluottamuksen vanhempiin. Tästä syystä asiantuntijat eivät enää suosittele lapsen rankaisemista tai kuritusta. Suositus on, että rajojen asettamistilanteissa niiden sijaan käytetään opettamista ja tunteiden sanoitusta.
Entä kun se ei toimi?
Silloin voi esimerkiksi halata lasta, mikä on usein riittävää poistamaan lapsen vaikean tunnetilan. Toisaalta jos ongelmat jatkuvat pitkään niin on yleensä järkevää hakea ammattiapua.
Jos lapsi esim. lyö sisarustaan tai kaveriaan, otat tämän lyöneen lapsen halaukseen?
Miten niin sarkasmia? Yleinen tilanne elävästä elämästä. Miten siis osoitat lapselle, että tämä on toiminut väärin? Halaaminenko on se seuraus?
Tuo oli nyt jotain typerää sarkasmia, johon ei tarvii lähteä vastailemaan. Aina pitää puuttua ja teoilla on seuraamukset. Mutta pelolla kasvattaminen on mennyttä maailmaa.No. Meillä on kotona lyömisen ja toisen satuttamusen suhteen kielto. Ollaan lasten kanssa yhdessä monet kerrat puhuttu tästä. Siis muulloinkin, kun silloin kun tilanne on päällä. Ollaan puhuttu miltä toisesta tuntuu, ollaan puhuttu mikä on väärin ja miten kannattaisi toimia kun oikein raivostuttaa, ollaan opteteltu nimeämään tunteita (tää on nyt sulle varmaan kirosana) ja ollaan puhuttu miten tunteet tulevat ja menevät ja ollaan harjoiteltu, miten niitä voi säädellä. Tosi harvoin on enää ihan pikkulapsivaiheen jälkeen käynyt mitään lyömisepisodia meillä. Kyllä ne on sitten ihan perinpohjin käyty läpi ja lapset ovat yleensä itsekin olleet todella pahoillaan tapahtuneesta. Koulussa tai päiväkodissa eivät (tietääkseni) ole koskaan käyttäytyneet aggressiivisesti kaveria kohtaan. Kyllä heillä joku kynnys siihen fyysisen väkivallan käyttöön on tullut. Ja uskon, että se on ihan kotoa opittua. Meillä ei lyödä, ei tönitä, ei läpsitä. Ei lapset, eivätkä aikuiset.
En mä osaa sua nyt tässä opettaa enempää. Lue ja opiskele. Mieti asioita lastenkin näkökulmasta. Katso itseäsi peiliin ja yritä kehittyä vanhempana. Varmasti myös esim. perheneuvolasta voi saada apua kasvatusasioihin.
Pelolla kasvattaminen ei ole oikein.
Ei mulla ole lapsia. Kiinnosti vain, että mitä teet tällaissa tilanteessa, missä lapsi on selvästi toiminut väärin. Mun mielestä se halaaminen kuulosti niin huvittavalta.
realisti46 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
realisti46 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelko on nyt tässä jotenkin ihan väärä sana. Kyllä meilläkin tulee seuraamuksia, esim. peli menee jäähylle tms. Mutta oikea sana lapsen tunteesta olisi ehkä harmi. Hän haluaa tietysti välttää sitä. Pelko on kasvatuksessa ihan tarpeeton, liian voimakas tunne.
Eli "kukkahatut" järkyttyvät jo pelkästä "pelko"sanasta. Jos samaa tunnetta kuvataan eri sanalla, siten se on ihan ok.
Jassoo.
Onko sinusta pelko ja harmi sama asia?
Ei, mutta kukkahatut pitävät enemmän kun lasta harmittaa, kuin että sitä pelottaa. Pelko saa kukkahatuissa aikaan pelkoreaktion, joten he eivät halua käyttää niin "vahvaa" sanaa.
Herkkähipiäisiä kun ovat ja kaikki normaali on heille vierasta tai suorastaan "väkivaltaa".En tiedä millaisessa kuplassa nämä kommentoijat elävät, kun kaiken pitää olla aina ihanaa ja kivaa lapselle, eivätkö ymmärrä ollenkaan, että jonain päivänä sen lapsen on sieltä kuplasta astuttava ulos. Narsistiksi kasvatettu uniikki lapsonen aiheuttaa ympäristölleen paljon vahinkoa. Joutuu myös itse järkyttymään, koska ei omaa ihmisyyteen vaadittavia sosiaalisia valmiuksia, eivätkä kaikki sanoita tunteitaan hänen suuntansa samanlailla kuin äiti..
Curlingvanhemmuutta pahimmillaan.
Ei kaiken pidä olla ihanaa ja kivaa ja ei se sitä totta tosiaan lapsiperhearjessa olekaan. Mutta sanopas, miksi sinusta on niin tärkeää että lapsi pelkää? Pelko on ihan hyödyllinen tunne joissain asioissa, esim. estää hyppäämästä sillalta junan katolle tms. typerää. Mutta minusta pelko ei kuulu lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen. Miksi lapsen pitäisi pelätä vanhempiaan?
Nämä pelolla kasvattajat valitettavasti ovat niitä, jotka vanhoihina itkevät, kuinka lapset eivät tule käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelko ei opeta lapselle mitään vaan päin vastoin aiheuttaa traumoja ja tunnetaitojen ongelmia ja helposti myös vie perusluottamuksen vanhempiin. Tästä syystä asiantuntijat eivät enää suosittele lapsen rankaisemista tai kuritusta. Suositus on, että rajojen asettamistilanteissa niiden sijaan käytetään opettamista ja tunteiden sanoitusta.
Entä kun se ei toimi?
Silloin voi esimerkiksi halata lasta, mikä on usein riittävää poistamaan lapsen vaikean tunnetilan. Toisaalta jos ongelmat jatkuvat pitkään niin on yleensä järkevää hakea ammattiapua.
Jos lapsi esim. lyö sisarustaan tai kaveriaan, otat tämän lyöneen lapsen halaukseen?
Miten niin sarkasmia? Yleinen tilanne elävästä elämästä. Miten siis osoitat lapselle, että tämä on toiminut väärin? Halaaminenko on se seuraus?
Tuo oli nyt jotain typerää sarkasmia, johon ei tarvii lähteä vastailemaan. Aina pitää puuttua ja teoilla on seuraamukset. Mutta pelolla kasvattaminen on mennyttä maailmaa.No. Meillä on kotona lyömisen ja toisen satuttamusen suhteen kielto. Ollaan lasten kanssa yhdessä monet kerrat puhuttu tästä. Siis muulloinkin, kun silloin kun tilanne on päällä. Ollaan puhuttu miltä toisesta tuntuu, ollaan puhuttu mikä on väärin ja miten kannattaisi toimia kun oikein raivostuttaa, ollaan opteteltu nimeämään tunteita (tää on nyt sulle varmaan kirosana) ja ollaan puhuttu miten tunteet tulevat ja menevät ja ollaan harjoiteltu, miten niitä voi säädellä. Tosi harvoin on enää ihan pikkulapsivaiheen jälkeen käynyt mitään lyömisepisodia meillä. Kyllä ne on sitten ihan perinpohjin käyty läpi ja lapset ovat yleensä itsekin olleet todella pahoillaan tapahtuneesta. Koulussa tai päiväkodissa eivät (tietääkseni) ole koskaan käyttäytyneet aggressiivisesti kaveria kohtaan. Kyllä heillä joku kynnys siihen fyysisen väkivallan käyttöön on tullut. Ja uskon, että se on ihan kotoa opittua. Meillä ei lyödä, ei tönitä, ei läpsitä. Ei lapset, eivätkä aikuiset.
En mä osaa sua nyt tässä opettaa enempää. Lue ja opiskele. Mieti asioita lastenkin näkökulmasta. Katso itseäsi peiliin ja yritä kehittyä vanhempana. Varmasti myös esim. perheneuvolasta voi saada apua kasvatusasioihin.
Pelolla kasvattaminen ei ole oikein.
Ei mulla ole lapsia. Kiinnosti vain, että mitä teet tällaissa tilanteessa, missä lapsi on selvästi toiminut väärin. Mun mielestä se halaaminen kuulosti niin huvittavalta.
No se halaaminen oli just jonkun typerää sarkasmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelko ei opeta lapselle mitään vaan päin vastoin aiheuttaa traumoja ja tunnetaitojen ongelmia ja helposti myös vie perusluottamuksen vanhempiin. Tästä syystä asiantuntijat eivät enää suosittele lapsen rankaisemista tai kuritusta. Suositus on, että rajojen asettamistilanteissa niiden sijaan käytetään opettamista ja tunteiden sanoitusta.
Entä kun se ei toimi?
Silloin voi esimerkiksi halata lasta, mikä on usein riittävää poistamaan lapsen vaikean tunnetilan. Toisaalta jos ongelmat jatkuvat pitkään niin on yleensä järkevää hakea ammattiapua.
Jos lapsi esim. lyö sisarustaan tai kaveriaan, otat tämän lyöneen lapsen halaukseen?
Miten niin sarkasmia? Yleinen tilanne elävästä elämästä. Miten siis osoitat lapselle, että tämä on toiminut väärin? Halaaminenko on se seuraus?
Tuo oli nyt jotain typerää sarkasmia, johon ei tarvii lähteä vastailemaan. Aina pitää puuttua ja teoilla on seuraamukset. Mutta pelolla kasvattaminen on mennyttä maailmaa.No. Meillä on kotona lyömisen ja toisen satuttamusen suhteen kielto. Ollaan lasten kanssa yhdessä monet kerrat puhuttu tästä. Siis muulloinkin, kun silloin kun tilanne on päällä. Ollaan puhuttu miltä toisesta tuntuu, ollaan puhuttu mikä on väärin ja miten kannattaisi toimia kun oikein raivostuttaa, ollaan opteteltu nimeämään tunteita (tää on nyt sulle varmaan kirosana) ja ollaan puhuttu miten tunteet tulevat ja menevät ja ollaan harjoiteltu, miten niitä voi säädellä. Tosi harvoin on enää ihan pikkulapsivaiheen jälkeen käynyt mitään lyömisepisodia meillä. Kyllä ne on sitten ihan perinpohjin käyty läpi ja lapset ovat yleensä itsekin olleet todella pahoillaan tapahtuneesta. Koulussa tai päiväkodissa eivät (tietääkseni) ole koskaan käyttäytyneet aggressiivisesti kaveria kohtaan. Kyllä heillä joku kynnys siihen fyysisen väkivallan käyttöön on tullut. Ja uskon, että se on ihan kotoa opittua. Meillä ei lyödä, ei tönitä, ei läpsitä. Ei lapset, eivätkä aikuiset.
En mä osaa sua nyt tässä opettaa enempää. Lue ja opiskele. Mieti asioita lastenkin näkökulmasta. Katso itseäsi peiliin ja yritä kehittyä vanhempana. Varmasti myös esim. perheneuvolasta voi saada apua kasvatusasioihin.
Pelolla kasvattaminen ei ole oikein.
Ei mulla ole lapsia. Kiinnosti vain, että mitä teet tällaissa tilanteessa, missä lapsi on selvästi toiminut väärin. Mun mielestä se halaaminen kuulosti niin huvittavalta.
Tottakai se kuulostaa huvittavalta kun nappasit ihan eri kysymyksen vastauksen toiseen kontekstiin. Kukaan ei ehdottanut halaamista lyömistilanteeseen, vaan tunteiden sanoittamiseen ja opetustilanteeseen. Tottakai ensisijaisesti rauhoitetaan se tilanne ja kerrotaan, että väärin meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä pelolla kasvattajat valitettavasti ovat niitä, jotka vanhoihina itkevät, kuinka lapset eivät tule käymään.
Sitä ennen on uhkailtu perinnöttä jättämisellä, jos aikuinen lapsi ei toimi niinkuin vanhus haluaa. Nämä lapset ovat ymmärtäneet elämässään, että mikään raha tai omaisuus ei riitä korvaamaan parempaa elämää, jonka he saivat kun jättivät aikuisina alistumatta kaltoinkohteluun. Eli eivät mene kuuntelemaan alituista pelottelua, uhkauksia, kiristystä, mitätöintiä, törkeitä nimittelyjä, haukkumisia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelko ei opeta lapselle mitään vaan päin vastoin aiheuttaa traumoja ja tunnetaitojen ongelmia ja helposti myös vie perusluottamuksen vanhempiin. Tästä syystä asiantuntijat eivät enää suosittele lapsen rankaisemista tai kuritusta. Suositus on, että rajojen asettamistilanteissa niiden sijaan käytetään opettamista ja tunteiden sanoitusta.
Entä kun se ei toimi?
Silloin voi esimerkiksi halata lasta, mikä on usein riittävää poistamaan lapsen vaikean tunnetilan. Toisaalta jos ongelmat jatkuvat pitkään niin on yleensä järkevää hakea ammattiapua.
Jos lapsi esim. lyö sisarustaan tai kaveriaan, otat tämän lyöneen lapsen halaukseen?
Miten niin sarkasmia? Yleinen tilanne elävästä elämästä. Miten siis osoitat lapselle, että tämä on toiminut väärin? Halaaminenko on se seuraus?
Tuo oli nyt jotain typerää sarkasmia, johon ei tarvii lähteä vastailemaan. Aina pitää puuttua ja teoilla on seuraamukset. Mutta pelolla kasvattaminen on mennyttä maailmaa.No. Meillä on kotona lyömisen ja toisen satuttamusen suhteen kielto. Ollaan lasten kanssa yhdessä monet kerrat puhuttu tästä. Siis muulloinkin, kun silloin kun tilanne on päällä. Ollaan puhuttu miltä toisesta tuntuu, ollaan puhuttu mikä on väärin ja miten kannattaisi toimia kun oikein raivostuttaa, ollaan opteteltu nimeämään tunteita (tää on nyt sulle varmaan kirosana) ja ollaan puhuttu miten tunteet tulevat ja menevät ja ollaan harjoiteltu, miten niitä voi säädellä. Tosi harvoin on enää ihan pikkulapsivaiheen jälkeen käynyt mitään lyömisepisodia meillä. Kyllä ne on sitten ihan perinpohjin käyty läpi ja lapset ovat yleensä itsekin olleet todella pahoillaan tapahtuneesta. Koulussa tai päiväkodissa eivät (tietääkseni) ole koskaan käyttäytyneet aggressiivisesti kaveria kohtaan. Kyllä heillä joku kynnys siihen fyysisen väkivallan käyttöön on tullut. Ja uskon, että se on ihan kotoa opittua. Meillä ei lyödä, ei tönitä, ei läpsitä. Ei lapset, eivätkä aikuiset.
En mä osaa sua nyt tässä opettaa enempää. Lue ja opiskele. Mieti asioita lastenkin näkökulmasta. Katso itseäsi peiliin ja yritä kehittyä vanhempana. Varmasti myös esim. perheneuvolasta voi saada apua kasvatusasioihin.
Pelolla kasvattaminen ei ole oikein.
Ei mulla ole lapsia. Kiinnosti vain, että mitä teet tällaissa tilanteessa, missä lapsi on selvästi toiminut väärin. Mun mielestä se halaaminen kuulosti niin huvittavalta.
Tottakai se kuulostaa huvittavalta kun nappasit ihan eri kysymyksen vastauksen toiseen kontekstiin. Kukaan ei ehdottanut halaamista lyömistilanteeseen, vaan tunteiden sanoittamiseen ja opetustilanteeseen. Tottakai ensisijaisesti rauhoitetaan se tilanne ja kerrotaan, että väärin meni.
No hyvä jos näin on! Sain kuvan, että halausta käytetään, kun lapsi on toiminut väärin.
Mutta komentaa ei siis saa? Sekö on pelolla kasvattamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelko ei opeta lapselle mitään vaan päin vastoin aiheuttaa traumoja ja tunnetaitojen ongelmia ja helposti myös vie perusluottamuksen vanhempiin. Tästä syystä asiantuntijat eivät enää suosittele lapsen rankaisemista tai kuritusta. Suositus on, että rajojen asettamistilanteissa niiden sijaan käytetään opettamista ja tunteiden sanoitusta.
Entä kun se ei toimi?
Silloin voi esimerkiksi halata lasta, mikä on usein riittävää poistamaan lapsen vaikean tunnetilan. Toisaalta jos ongelmat jatkuvat pitkään niin on yleensä järkevää hakea ammattiapua.
Jos lapsi esim. lyö sisarustaan tai kaveriaan, otat tämän lyöneen lapsen halaukseen?
Miten niin sarkasmia? Yleinen tilanne elävästä elämästä. Miten siis osoitat lapselle, että tämä on toiminut väärin? Halaaminenko on se seuraus?
Tuo oli nyt jotain typerää sarkasmia, johon ei tarvii lähteä vastailemaan. Aina pitää puuttua ja teoilla on seuraamukset. Mutta pelolla kasvattaminen on mennyttä maailmaa.No. Meillä on kotona lyömisen ja toisen satuttamusen suhteen kielto. Ollaan lasten kanssa yhdessä monet kerrat puhuttu tästä. Siis muulloinkin, kun silloin kun tilanne on päällä. Ollaan puhuttu miltä toisesta tuntuu, ollaan puhuttu mikä on väärin ja miten kannattaisi toimia kun oikein raivostuttaa, ollaan opteteltu nimeämään tunteita (tää on nyt sulle varmaan kirosana) ja ollaan puhuttu miten tunteet tulevat ja menevät ja ollaan harjoiteltu, miten niitä voi säädellä. Tosi harvoin on enää ihan pikkulapsivaiheen jälkeen käynyt mitään lyömisepisodia meillä. Kyllä ne on sitten ihan perinpohjin käyty läpi ja lapset ovat yleensä itsekin olleet todella pahoillaan tapahtuneesta. Koulussa tai päiväkodissa eivät (tietääkseni) ole koskaan käyttäytyneet aggressiivisesti kaveria kohtaan. Kyllä heillä joku kynnys siihen fyysisen väkivallan käyttöön on tullut. Ja uskon, että se on ihan kotoa opittua. Meillä ei lyödä, ei tönitä, ei läpsitä. Ei lapset, eivätkä aikuiset.
En mä osaa sua nyt tässä opettaa enempää. Lue ja opiskele. Mieti asioita lastenkin näkökulmasta. Katso itseäsi peiliin ja yritä kehittyä vanhempana. Varmasti myös esim. perheneuvolasta voi saada apua kasvatusasioihin.
Pelolla kasvattaminen ei ole oikein.
Ei mulla ole lapsia. Kiinnosti vain, että mitä teet tällaissa tilanteessa, missä lapsi on selvästi toiminut väärin. Mun mielestä se halaaminen kuulosti niin huvittavalta.
Tottakai se kuulostaa huvittavalta kun nappasit ihan eri kysymyksen vastauksen toiseen kontekstiin. Kukaan ei ehdottanut halaamista lyömistilanteeseen, vaan tunteiden sanoittamiseen ja opetustilanteeseen. Tottakai ensisijaisesti rauhoitetaan se tilanne ja kerrotaan, että väärin meni.
No hyvä jos näin on! Sain kuvan, että halausta käytetään, kun lapsi on toiminut väärin.
Mutta komentaa ei siis saa? Sekö on pelolla kasvattamista?
Tän tyypin on pakko olla trolli, ei kukaan ihminen ole näin paksukalloinen.
Etkö itse tosiaan osaa komentaa muuten kuin olemalla pelottava? Etkö näe mitään välimaastoa lepsuuden ja uhkaavuuden välillä?
Vastasin jo tuonne alemmaksi. Vanhempana olo ei ole mitenkään helppoa. Kyllä itsestäkin tuntuu, että olen vuosien mittaan kasvanut vanhemmaksi ja kasvan yhä. Kannattaa pyrkiä kehittymään vanhempana. Pelolla kasvattaminen on varmasti vanhemmalle helppoa aluksi, mutta jossain vaiheessa kostautuu aina.