Ajatteleeko joku oikeasti, ettei lapsi saisi pelätä vanhempaansa, kun sitä komentaa?

Vierailija kirjoitti:

Oikeessahan ap on. Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Mä vieläkin vähän "pelkään" äitiäni jos se tulee käymään, koska on todella siisti ihminen, ite taas olen epäsiisti..  Silti meillä on aina olleet läheiset välit ja ilman äitiä en vieläkään pärjäisi, näin keski.iässäkään. Toivon että elää vielä pitkään.

Se ei ole hyvä, että nykylapsilta puuttuu kunnioitus vanhempia, opettajia ja muita kohtaan. Se on tätä lässynlää-kasvatusta, missä on ajateltu että pitää olla lasten tasolla, niiltä halutaan poistaa kaikki auktoriteetit. Mihin se on johtanut, no kaaokseen ja hulluuteen. Kuten Kotkassakin nähtiin. Lapsi tarvitsee johtajan, muuten käy hullusti.

Eiköhän ne Kotkan kiusaajat ole juuri niitä joita on kotona peloteltu väkivallalla ja ehkä myös käytetty sitä. Mallioppimisesta sen väkivaltaisen käyttäytymisen parhaiten oppii. Todennäköisesti heidät otetaan nyt huostaan, vanhimmat ehkä lähetetään johonkin nuorisovankilan tyyliseen paikkaan. Siinä sitä on mainio kasvatustulos. 

Mut kasvatettiin pelolla ja musta tuli huligaani. Eli niin kauan kuin olin tekemisissä muiden ihmisten kanssa niin käyttäydyin äärimmäisen häiritsevästi ja epäsopivasti ja väkivaltaisesti. No, nykyään en enää ole huligaani koska olen erakko. Elantoni saan toimeentulotuesta, yhteiskunnalliseen elämään ja työntekoon en tule koskaan pystymään.

Niin, se pelolla kasvattaminen. Vanhempani olivat vakuuttuneet siitä että lapsi tulee pitää järjestyksessä ja kurissa uhkailulla ja väkivallalla. Se oli heidän kasvatusperiaatteensa, he olivat yhdessä kypsästi harkiten sen valinneet. Pelkäsin heitä tarhaikäisenä niin paljon että suunnittelin heidän puukottamista öisin kun he nukkuivat.

Olen tosi säikky. Jos pusikossa hieman rapsahtaa niin kauhistun että sieltä on tulossa joku hakkaamaan mut, ihan niinkuin lapsena pelkäsin koko ajan että vanhemmat tulee hakkaamaan.

Pelkään kaikkia. En kunnioita ketään. Muita ihmisiä ei ole minulle olemassa, olen vakaasti ja täysin sitä mieltä että olen ainoa ihminen maailmassa. Ja jos joku nyt tahtoo suositella terapiaa niin se on turhaa, kokeilin jo, se oli hyödytöntä - en kuunnellut terapeuttiani, minulle ei ollut mitään väliä mitä terapeuttini puhui, enhän minä voi häntä kuulla kun hän ei ole mielestäni edes ihminen, kun hän ei ole mielestäni olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kova päästään niin silloin. Ei kovapäinen muuten käsitä.

Kovapäisyys ei ole tässä maailmassa mikään huono piirre. Sinä yrität saada lapsistasi alistettuja lampaita, jotka nöyrästi tekee aina mitä käsketään. Sillä tyylillä pääsee kynnysmatoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei ja vielä kerran EI.

Kunnioitus ei ole sama asia kuin pelko. Pelko tarkoittaa sitä, että pelkääjä pelkää toisen olevan vaarallinen, joko henkisesti, fyysisesti tai molempia.

Pelätä ei omaa tärkeintä ihmissuhdettaan pitäisi ikinä. Pelko ei minusta myöskään ole terve tunne kasvatuksessa. Laiska kasvattaja hakee vallalleen pönkityksen pelolla, viisas hakee sen siitä, että lapsi kunnioittaa ja arvostaa häntä ja uskoo hänen tietävän, miten kuuluu toimia.

Kunnioittaminen siis tarkoittaa, että arvostaa toista, uskoo toisen kykenevän ratkaisemaan ongelmia ja ihailee toisen tapaa toimia. Ja sellainen ihailu ansaitaan toiminnalla, ei se synny pelon kautta, eikä siksi, että jollain on tietynlainen formaali asema.

Puolisoakin pitää kunnioittaa, mutta ei todellakaan pelätä.

Jos et minua ap usko, luepa Kielitoimiston sanakirjasta, miten sanat pelätä ja kunnioittaa eroavat toisistaan.

Www.kielitoimistonsanakirja.fi

Yhteiskunnassakin on huomattavasti kestävämpi ja toimivampi asia, jos kansalaiset kunnioittavat lakia ja tapoja siksi, että he arvostavat yhteisten pelisääntöjen olemassaoloa, pitävät niiden perusteluja hyvinä ja ymmärtävät, miksi ne ovat olemassa ja hyödyttävät kaikkia - ja niin muodoin myös heitä itseään.

Jos kansalainen noudattaa lakia pelon vuoksi, hän jättää lain noudattamatta heti, jos kokee rikkomisesta saatavat hyödyn olevan isompi kuin rangaistuksen ja uskoo, että voi rikkoa lakia kenenkään huomaamatta.

Toisin sanoen: pelko johtaa silmäinpalvontaan, vilppiin ja teeskentelyyn. Kunnioitus ja järkiperusteiden esittäminen taas moraalisen selkärangan ja järjen kehittymiseen.

Siksi onkin järjetöntä, että lakia rikkoneita yhä nykyäänkin yritetään oikeuslaitoksen ja poliisin toimesta kasvattaa pelolla sen sijaan, että heille tarjottaisiin terapiaa ja opetusta.

Ei ole, jos kyseessä on jo lapsuudessa täysin menetetty tapaus. Lapsuudessa voidaan kylvää sellaiset tuhot, että paluuta ei kaikilla ole. Heidät on sitten aikuisena pakko erottaa yhteisöstä. Sitä varten pitäisi olla kirjaimellinen elinkautinen, mitä ei Suomessa ole, koska tämä tulisi kalliiksi yhteiskunnalle. Raha on päättäjien mielestä tärkeämpi arvo kuin turvallisuus.

Terapia ja ymmärtäminen voi toki toimia suhteellisen harmittomien pikkurikollisten kohdalla.

Terve järki on somen aikakaudella kadonnut toisilta vanhemmilta kokonaan. Pitää ensin aina netistä tarkistaa "asiantuntijalta" mitä ja missä asennossa ja millä äänenpainolla omalle lapselle voi puhua, ettei se kinkkinen olento niin kovin järkyttyisi.

Se on sitä curlingvanhemmuutta, tyhmyyttä. Yleensä nämä vanhemmat vielä itse kuvittelevat olevansa hyvinkin fiksuja ja suorastaan älykkäämpiä kuin muut vanhemmat.  

 

Vierailija kirjoitti:

realisti46 kirjoitti:

Siis eihän komentamisen tarkoitus ole viihdyttää ja tuottaa iloa lapselle, vaan vanhempaa kuuluukin terveellä tavalla "pelätä" kun se nuhtelee ja komentaa. Minusta ihan selvä asia, kutsuttakoon sitä vaikka kunnioitukseksi, jos pelko sana häiritsee herkempiä.

Palstan kukkahattujen mukaan lapsi traumatisoituu jos sitä komentaa, koska se tuntee silloin pelkoa. Pelko on kukkahattujen mielestä väärä tunne.

Pelkokin on kuitenkin ihan terve tunne, joka kuuluu elämään. Ilman sitä emme olisi edes elossa.

Sen jalompi muoto kunnioitus, kuuluu ilmanmuuta perustavanlaatuiseen ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Jos lapsi ei kunnioita vanhempiaan, ei se tule kunnioittamaan ketään muitakaan ihmisiä elämänsä aikana. Sellaisestä ihmisestä kärsii ennenpitkää koko ympäristö.

Miksi jotkut haluavat kasvattaa lapsistamme huligaaneja, tätä en sitten millään jaksa ymmärtää.

Terve lapsi haluaa miellyttää vanhempaansa. Ei siihen tarvita erityistä komentamista, eikä pelkoa. Kunnioitus kasvaa arvostuksesta, pelko harvoin tuo arvostusta. Juuri pelolla kasvatettiin rosvojoukkoja. Toimintakykyisen ja muuttuvassa maailmassa selviävän aikuisen toiminta ei perustu auktoriteettien pelkoon (jonka ohjausvaikutus häviää, kun rangaistuksen uhka häipyy) vaan sisäistettyyn käsitykseen oikeasta ja väärästä.

Olen pahoillani, jos oma kasvatuksesi on perustunut pelkoon. Toivottavasti pääset joskus sen tuottamista, rajoittavista uskomuksistasi eroon.

Tarkoitat siis, että jos lapsen tunteita sanoittaa, niin tämä on sen jälkeen aina samaa mieltä vanhempien kanssa sääntöjen ja määräysten perusteluista sekä jos lapsen oma etu on ristiriidassa sääntöjen ja määräysten kanssa niin lapsi hylkää aina oman etunsa ja sen sijaan noudattaa sääntöjä ja määräyksiä? Eli toisin sanoen tarve pelolla kasvattamiselle poistuu tyystin?

Vierailija kirjoitti:

Terve järki on somen aikakaudella kadonnut toisilta vanhemmilta kokonaan. Pitää ensin aina netistä tarkistaa "asiantuntijalta" mitä ja missä asennossa ja millä äänenpainolla omalle lapselle voi puhua, ettei se kinkkinen olento niin kovin järkyttyisi.

Se on sitä curlingvanhemmuutta, tyhmyyttä. Yleensä nämä vanhemmat vielä itse kuvittelevat olevansa hyvinkin fiksuja ja suorastaan älykkäämpiä kuin muut vanhemmat.  

 

Pieni tietoisku. Ihmisiä on erilaisia. On oikeasti lapsia, jotka traumatisoituvat vanhempiensa räyhäämisestä. Ja on myös vanhempia, jotka ovat "suorastaan älykkäämpiä" kuin muut vanhemmat. Heidän älykkyytensä voi ilmetä vaikkapa siten, että he etsivät tietoa lapsen kehityksestä.

Jos tapaan joskus jonkun teistä lasten pelottelijoista, niin ette ehkä pidä tapaamisemme sävystä. Toisaalta teillä ei ole mitään mahdollisuutta poistua keskustelusta, koska ovet on lukittu. 

Tapaamisiin, lastensäikyttelijät.

Kyllä mä sanon välillä kovastikin lapselle ja käsken. Mutta ei se minua pelkää (toivottavasti ainakaan!) Enempi se pelkää seuraamuksia, esim. peliajan menettämistä tms. Meillä on hyvä ja luottamukselliset välit. Kaikesta, vaikeistakin asioista voidaan puhua. Jos hän pelkäisi minua, niin tuskin avautuisi minulle näin. On hyvä pysyä koko ajan ajantasalla lapsen elämässä. Pelko aiheuttaa vain salailua ja etääntymistä suhteessa.

Miksi täällä on niin kova tarve joillakin halveksua tutkimustuloksia? Uskokaa tai älkää, näitä asioita on ihan oikeasti tutkittu vuosikymmeniä ja niistä on olemassa luotettavaa dataa.

Toki jotkin asiat ehkä tulevatkin vanhemmalle vaistonvaraisesti, mutta monessa asiassa on hyvä perehtyä asiantuntijoiden näkemyksiin. Ihmismielen kehittymisestä tiedetään koko ajan enemmän ja tämän lisääntyneen tiedon valossa voimme vastata lastemme tarpeisiin paremmin kuin aiemmin.

Mielestäni kyllä järkikin sen sanoo, että kärsivällisesti perustellen ja tunteita sanoittaen lapsesta kasvatetaan itsenäisesti ajatteleva ihminen, joka on oikeasti sisäistänyt yhteiset pelisäännöt. Pelolla kasvatettu lapsi tottelee ainoastaan siksi, että pelkää seurauksia, ymmärtämättä välttämättä kunnolla, miksi hänen toivotaan toimivan tietyllä tavalla. Kumpikohan lapsi osaa toimia oikein myös silloin, kun kukaan ei ole valvomassa? Taikka aikuisena?

Jotenkin tuntuu, että nämä pelolla kasvattajat kokevat liian vaivalloiseksi sen, että kasvattaakseen lasta jotenkin muuten pitäisi itsekin kasvaa ihmisenä ja harjoitella rakentavaa vuorovaikutusta. Helpompi vain mennä primitiivireaktion kautta ja päästä tilanteessa niskan päälle vihjaamalla tai osoittamalla oma ylivoimansa lapseen nähden.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä on niin kova tarve joillakin halveksua tutkimustuloksia? Uskokaa tai älkää, näitä asioita on ihan oikeasti tutkittu vuosikymmeniä ja niistä on olemassa luotettavaa dataa.

Toki jotkin asiat ehkä tulevatkin vanhemmalle vaistonvaraisesti, mutta monessa asiassa on hyvä perehtyä asiantuntijoiden näkemyksiin. Ihmismielen kehittymisestä tiedetään koko ajan enemmän ja tämän lisääntyneen tiedon valossa voimme vastata lastemme tarpeisiin paremmin kuin aiemmin.

Mielestäni kyllä järkikin sen sanoo, että kärsivällisesti perustellen ja tunteita sanoittaen lapsesta kasvatetaan itsenäisesti ajatteleva ihminen, joka on oikeasti sisäistänyt yhteiset pelisäännöt. Pelolla kasvatettu lapsi tottelee ainoastaan siksi, että pelkää seurauksia, ymmärtämättä välttämättä kunnolla, miksi hänen toivotaan toimivan tietyllä tavalla. Kumpikohan lapsi osaa toimia oikein myös silloin, kun kukaan ei ole valvomassa? Taikka aikuisena?

Jotenkin tuntuu, että nämä pelolla kasvattajat kokevat liian vaivalloiseksi sen, että kasvattaakseen lasta jotenkin muuten pitäisi itsekin kasvaa ihmisenä ja harjoitella rakentavaa vuorovaikutusta. Helpompi vain mennä primitiivireaktion kautta ja päästä tilanteessa niskan päälle vihjaamalla tai osoittamalla oma ylivoimansa lapseen nähden.

Te punavihreät liberaalit haluatte luoda maailman, jossa sääntöjen noudattaminen on ihmiselle täysin vapaaehtoista. Mitään ikävää rangaistusta tai muuta ei seuraa siitä jos asettaa oman etunsa toisten edun edelle. Ainoastaan lässytystä ja muuta "tunteiden sanoittamista".

Entisaikaan tuollaista järjestelmää olisi kutsuttu anarkiaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä on niin kova tarve joillakin halveksua tutkimustuloksia? Uskokaa tai älkää, näitä asioita on ihan oikeasti tutkittu vuosikymmeniä ja niistä on olemassa luotettavaa dataa.

Toki jotkin asiat ehkä tulevatkin vanhemmalle vaistonvaraisesti, mutta monessa asiassa on hyvä perehtyä asiantuntijoiden näkemyksiin. Ihmismielen kehittymisestä tiedetään koko ajan enemmän ja tämän lisääntyneen tiedon valossa voimme vastata lastemme tarpeisiin paremmin kuin aiemmin.

Mielestäni kyllä järkikin sen sanoo, että kärsivällisesti perustellen ja tunteita sanoittaen lapsesta kasvatetaan itsenäisesti ajatteleva ihminen, joka on oikeasti sisäistänyt yhteiset pelisäännöt. Pelolla kasvatettu lapsi tottelee ainoastaan siksi, että pelkää seurauksia, ymmärtämättä välttämättä kunnolla, miksi hänen toivotaan toimivan tietyllä tavalla. Kumpikohan lapsi osaa toimia oikein myös silloin, kun kukaan ei ole valvomassa? Taikka aikuisena?

Jotenkin tuntuu, että nämä pelolla kasvattajat kokevat liian vaivalloiseksi sen, että kasvattaakseen lasta jotenkin muuten pitäisi itsekin kasvaa ihmisenä ja harjoitella rakentavaa vuorovaikutusta. Helpompi vain mennä primitiivireaktion kautta ja päästä tilanteessa niskan päälle vihjaamalla tai osoittamalla oma ylivoimansa lapseen nähden.

Te punavihreät liberaalit haluatte luoda maailman, jossa sääntöjen noudattaminen on ihmiselle täysin vapaaehtoista. Mitään ikävää rangaistusta tai muuta ei seuraa siitä jos asettaa oman etunsa toisten edun edelle. Ainoastaan lässytystä ja muuta "tunteiden sanoittamista".

Entisaikaan tuollaista järjestelmää olisi kutsuttu anarkiaksi.

Höpö höpö. Mä en äänestä vasemmistoa, sdp:tä tai vihreitä, mutta olen silti täysin samaa mieltä sen kanssa, jolle vastasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä on niin kova tarve joillakin halveksua tutkimustuloksia? Uskokaa tai älkää, näitä asioita on ihan oikeasti tutkittu vuosikymmeniä ja niistä on olemassa luotettavaa dataa.

Toki jotkin asiat ehkä tulevatkin vanhemmalle vaistonvaraisesti, mutta monessa asiassa on hyvä perehtyä asiantuntijoiden näkemyksiin. Ihmismielen kehittymisestä tiedetään koko ajan enemmän ja tämän lisääntyneen tiedon valossa voimme vastata lastemme tarpeisiin paremmin kuin aiemmin.

Mielestäni kyllä järkikin sen sanoo, että kärsivällisesti perustellen ja tunteita sanoittaen lapsesta kasvatetaan itsenäisesti ajatteleva ihminen, joka on oikeasti sisäistänyt yhteiset pelisäännöt. Pelolla kasvatettu lapsi tottelee ainoastaan siksi, että pelkää seurauksia, ymmärtämättä välttämättä kunnolla, miksi hänen toivotaan toimivan tietyllä tavalla. Kumpikohan lapsi osaa toimia oikein myös silloin, kun kukaan ei ole valvomassa? Taikka aikuisena?

Jotenkin tuntuu, että nämä pelolla kasvattajat kokevat liian vaivalloiseksi sen, että kasvattaakseen lasta jotenkin muuten pitäisi itsekin kasvaa ihmisenä ja harjoitella rakentavaa vuorovaikutusta. Helpompi vain mennä primitiivireaktion kautta ja päästä tilanteessa niskan päälle vihjaamalla tai osoittamalla oma ylivoimansa lapseen nähden.

Te punavihreät liberaalit haluatte luoda maailman, jossa sääntöjen noudattaminen on ihmiselle täysin vapaaehtoista. Mitään ikävää rangaistusta tai muuta ei seuraa siitä jos asettaa oman etunsa toisten edun edelle. Ainoastaan lässytystä ja muuta "tunteiden sanoittamista".

Entisaikaan tuollaista järjestelmää olisi kutsuttu anarkiaksi.

Missä kohtaa sanoin, että sääntöjen noudattaminen on vapaaehtoista tai että tottelemattomuudesta ei tule mitään seuraamuksia? Pointti oli se, että sääntöjä voi opettaa noudattamaan perustellen ja selittäen ennemmin kuin pelottelun kautta. Silloinkin pysytään tietenkin tiukkana. Seuraamukset tottelemattomuudesta voivat olla esimerkiksi tilapäisesti menetettyjä etuja kuten ruutuaika. Seuraamus voi olla ikävä olematta pelottava.

Pelko ei ole mitenkään välttämätön kurin pitämisessä. Tai ainakaan sen pelon ei tarvitse kohdistua siihen vanhempaan vaan siihen seuraamukseen esim rangaistukseen. En minäkään ole koskaan vanhempiani pelännyt, mutta olen pelännyt kiinni jäämistä, luottamuksen menettämistä, etuuksien poistamista jne. Ihan lainkuuliainen ja tunnollinen kansalainen minusta on tullut. Sanoisin, että olen paljon tunnollisempi kuin monet tuntemani vanhempiaan pelänneet ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä on niin kova tarve joillakin halveksua tutkimustuloksia? Uskokaa tai älkää, näitä asioita on ihan oikeasti tutkittu vuosikymmeniä ja niistä on olemassa luotettavaa dataa.

Toki jotkin asiat ehkä tulevatkin vanhemmalle vaistonvaraisesti, mutta monessa asiassa on hyvä perehtyä asiantuntijoiden näkemyksiin. Ihmismielen kehittymisestä tiedetään koko ajan enemmän ja tämän lisääntyneen tiedon valossa voimme vastata lastemme tarpeisiin paremmin kuin aiemmin.

Mielestäni kyllä järkikin sen sanoo, että kärsivällisesti perustellen ja tunteita sanoittaen lapsesta kasvatetaan itsenäisesti ajatteleva ihminen, joka on oikeasti sisäistänyt yhteiset pelisäännöt. Pelolla kasvatettu lapsi tottelee ainoastaan siksi, että pelkää seurauksia, ymmärtämättä välttämättä kunnolla, miksi hänen toivotaan toimivan tietyllä tavalla. Kumpikohan lapsi osaa toimia oikein myös silloin, kun kukaan ei ole valvomassa? Taikka aikuisena?

Jotenkin tuntuu, että nämä pelolla kasvattajat kokevat liian vaivalloiseksi sen, että kasvattaakseen lasta jotenkin muuten pitäisi itsekin kasvaa ihmisenä ja harjoitella rakentavaa vuorovaikutusta. Helpompi vain mennä primitiivireaktion kautta ja päästä tilanteessa niskan päälle vihjaamalla tai osoittamalla oma ylivoimansa lapseen nähden.

Te punavihreät liberaalit haluatte luoda maailman, jossa sääntöjen noudattaminen on ihmiselle täysin vapaaehtoista. Mitään ikävää rangaistusta tai muuta ei seuraa siitä jos asettaa oman etunsa toisten edun edelle. Ainoastaan lässytystä ja muuta "tunteiden sanoittamista".

Entisaikaan tuollaista järjestelmää olisi kutsuttu anarkiaksi.

Missä kohtaa sanoin, että sääntöjen noudattaminen on vapaaehtoista tai että tottelemattomuudesta ei tule mitään seuraamuksia? Pointti oli se, että sääntöjä voi opettaa noudattamaan perustellen ja selittäen ennemmin kuin pelottelun kautta. Silloinkin pysytään tietenkin tiukkana. Seuraamukset tottelemattomuudesta voivat olla esimerkiksi tilapäisesti menetettyjä etuja kuten ruutuaika. Seuraamus voi olla ikävä olematta pelottava.

Jos lapsi ei pelkää rangaistuksen aiheuttamaa ikävyyden tunnetta niin rangaistuksesta ei ole mitään hyötyä. Silloin se ei nimittäin yhtään haittaa lasta vaikka saisikin rangaistuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä on niin kova tarve joillakin halveksua tutkimustuloksia? Uskokaa tai älkää, näitä asioita on ihan oikeasti tutkittu vuosikymmeniä ja niistä on olemassa luotettavaa dataa.

Toki jotkin asiat ehkä tulevatkin vanhemmalle vaistonvaraisesti, mutta monessa asiassa on hyvä perehtyä asiantuntijoiden näkemyksiin. Ihmismielen kehittymisestä tiedetään koko ajan enemmän ja tämän lisääntyneen tiedon valossa voimme vastata lastemme tarpeisiin paremmin kuin aiemmin.

Mielestäni kyllä järkikin sen sanoo, että kärsivällisesti perustellen ja tunteita sanoittaen lapsesta kasvatetaan itsenäisesti ajatteleva ihminen, joka on oikeasti sisäistänyt yhteiset pelisäännöt. Pelolla kasvatettu lapsi tottelee ainoastaan siksi, että pelkää seurauksia, ymmärtämättä välttämättä kunnolla, miksi hänen toivotaan toimivan tietyllä tavalla. Kumpikohan lapsi osaa toimia oikein myös silloin, kun kukaan ei ole valvomassa? Taikka aikuisena?

Jotenkin tuntuu, että nämä pelolla kasvattajat kokevat liian vaivalloiseksi sen, että kasvattaakseen lasta jotenkin muuten pitäisi itsekin kasvaa ihmisenä ja harjoitella rakentavaa vuorovaikutusta. Helpompi vain mennä primitiivireaktion kautta ja päästä tilanteessa niskan päälle vihjaamalla tai osoittamalla oma ylivoimansa lapseen nähden.

Te punavihreät liberaalit haluatte luoda maailman, jossa sääntöjen noudattaminen on ihmiselle täysin vapaaehtoista. Mitään ikävää rangaistusta tai muuta ei seuraa siitä jos asettaa oman etunsa toisten edun edelle. Ainoastaan lässytystä ja muuta "tunteiden sanoittamista".

Entisaikaan tuollaista järjestelmää olisi kutsuttu anarkiaksi.

Missä kohtaa sanoin, että sääntöjen noudattaminen on vapaaehtoista tai että tottelemattomuudesta ei tule mitään seuraamuksia? Pointti oli se, että sääntöjä voi opettaa noudattamaan perustellen ja selittäen ennemmin kuin pelottelun kautta. Silloinkin pysytään tietenkin tiukkana. Seuraamukset tottelemattomuudesta voivat olla esimerkiksi tilapäisesti menetettyjä etuja kuten ruutuaika. Seuraamus voi olla ikävä olematta pelottava.

Jos lapsi ei pelkää rangaistuksen aiheuttamaa ikävyyden tunnetta niin rangaistuksesta ei ole mitään hyötyä. Silloin se ei nimittäin yhtään haittaa lasta vaikka saisikin rangaistuksen.

Huoh. Ehkä meillä on erilainen käsitys siitä, mikä on pelottavaa. Tarkoitin, että seuraamus voi olla ikävä, epämieluisa, sellainen jota tahtoo välttää. Lähdetään kivasta paikasta pois aiemmin kuin piti, ei tehdäkään jotain kivaa mitä oli suunniteltu. Lapsen ei tarvitse pelätä turvallisuutensa puolesta eikä sitä, että vanhempi voi satuttaa häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä on niin kova tarve joillakin halveksua tutkimustuloksia? Uskokaa tai älkää, näitä asioita on ihan oikeasti tutkittu vuosikymmeniä ja niistä on olemassa luotettavaa dataa.

Toki jotkin asiat ehkä tulevatkin vanhemmalle vaistonvaraisesti, mutta monessa asiassa on hyvä perehtyä asiantuntijoiden näkemyksiin. Ihmismielen kehittymisestä tiedetään koko ajan enemmän ja tämän lisääntyneen tiedon valossa voimme vastata lastemme tarpeisiin paremmin kuin aiemmin.

Mielestäni kyllä järkikin sen sanoo, että kärsivällisesti perustellen ja tunteita sanoittaen lapsesta kasvatetaan itsenäisesti ajatteleva ihminen, joka on oikeasti sisäistänyt yhteiset pelisäännöt. Pelolla kasvatettu lapsi tottelee ainoastaan siksi, että pelkää seurauksia, ymmärtämättä välttämättä kunnolla, miksi hänen toivotaan toimivan tietyllä tavalla. Kumpikohan lapsi osaa toimia oikein myös silloin, kun kukaan ei ole valvomassa? Taikka aikuisena?

Jotenkin tuntuu, että nämä pelolla kasvattajat kokevat liian vaivalloiseksi sen, että kasvattaakseen lasta jotenkin muuten pitäisi itsekin kasvaa ihmisenä ja harjoitella rakentavaa vuorovaikutusta. Helpompi vain mennä primitiivireaktion kautta ja päästä tilanteessa niskan päälle vihjaamalla tai osoittamalla oma ylivoimansa lapseen nähden.

Te punavihreät liberaalit haluatte luoda maailman, jossa sääntöjen noudattaminen on ihmiselle täysin vapaaehtoista. Mitään ikävää rangaistusta tai muuta ei seuraa siitä jos asettaa oman etunsa toisten edun edelle. Ainoastaan lässytystä ja muuta "tunteiden sanoittamista".

Entisaikaan tuollaista järjestelmää olisi kutsuttu anarkiaksi.

Missä kohtaa sanoin, että sääntöjen noudattaminen on vapaaehtoista tai että tottelemattomuudesta ei tule mitään seuraamuksia? Pointti oli se, että sääntöjä voi opettaa noudattamaan perustellen ja selittäen ennemmin kuin pelottelun kautta. Silloinkin pysytään tietenkin tiukkana. Seuraamukset tottelemattomuudesta voivat olla esimerkiksi tilapäisesti menetettyjä etuja kuten ruutuaika. Seuraamus voi olla ikävä olematta pelottava.

Jos lapsi ei pelkää rangaistuksen aiheuttamaa ikävyyden tunnetta niin rangaistuksesta ei ole mitään hyötyä. Silloin se ei nimittäin yhtään haittaa lasta vaikka saisikin rangaistuksen.

Huoh. Ehkä meillä on erilainen käsitys siitä, mikä on pelottavaa. Tarkoitin, että seuraamus voi olla ikävä, epämieluisa, sellainen jota tahtoo välttää. Lähdetään kivasta paikasta pois aiemmin kuin piti, ei tehdäkään jotain kivaa mitä oli suunniteltu. Lapsen ei tarvitse pelätä turvallisuutensa puolesta eikä sitä, että vanhempi voi satuttaa häntä.

Jos lapsi pelkää turvallisuutensa puolesta, niin se on oire siitä, että vanhempien toiminta on mielivaltaista ja piittaamatonta. En usko, että kukaan puolustelee sellaista toimintaa.

Sen sijaan normaalisti esim. rangaistuksen pelkäämisellä tarkoitetaan sitä, että rangaistuksen kohteeksi ei haluta joutua eli rangaistus toimii pelotteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä on niin kova tarve joillakin halveksua tutkimustuloksia? Uskokaa tai älkää, näitä asioita on ihan oikeasti tutkittu vuosikymmeniä ja niistä on olemassa luotettavaa dataa.

Toki jotkin asiat ehkä tulevatkin vanhemmalle vaistonvaraisesti, mutta monessa asiassa on hyvä perehtyä asiantuntijoiden näkemyksiin. Ihmismielen kehittymisestä tiedetään koko ajan enemmän ja tämän lisääntyneen tiedon valossa voimme vastata lastemme tarpeisiin paremmin kuin aiemmin.

Mielestäni kyllä järkikin sen sanoo, että kärsivällisesti perustellen ja tunteita sanoittaen lapsesta kasvatetaan itsenäisesti ajatteleva ihminen, joka on oikeasti sisäistänyt yhteiset pelisäännöt. Pelolla kasvatettu lapsi tottelee ainoastaan siksi, että pelkää seurauksia, ymmärtämättä välttämättä kunnolla, miksi hänen toivotaan toimivan tietyllä tavalla. Kumpikohan lapsi osaa toimia oikein myös silloin, kun kukaan ei ole valvomassa? Taikka aikuisena?

Jotenkin tuntuu, että nämä pelolla kasvattajat kokevat liian vaivalloiseksi sen, että kasvattaakseen lasta jotenkin muuten pitäisi itsekin kasvaa ihmisenä ja harjoitella rakentavaa vuorovaikutusta. Helpompi vain mennä primitiivireaktion kautta ja päästä tilanteessa niskan päälle vihjaamalla tai osoittamalla oma ylivoimansa lapseen nähden.

Te punavihreät liberaalit haluatte luoda maailman, jossa sääntöjen noudattaminen on ihmiselle täysin vapaaehtoista. Mitään ikävää rangaistusta tai muuta ei seuraa siitä jos asettaa oman etunsa toisten edun edelle. Ainoastaan lässytystä ja muuta "tunteiden sanoittamista".

Entisaikaan tuollaista järjestelmää olisi kutsuttu anarkiaksi.

Missä kohtaa sanoin, että sääntöjen noudattaminen on vapaaehtoista tai että tottelemattomuudesta ei tule mitään seuraamuksia? Pointti oli se, että sääntöjä voi opettaa noudattamaan perustellen ja selittäen ennemmin kuin pelottelun kautta. Silloinkin pysytään tietenkin tiukkana. Seuraamukset tottelemattomuudesta voivat olla esimerkiksi tilapäisesti menetettyjä etuja kuten ruutuaika. Seuraamus voi olla ikävä olematta pelottava.

Jos lapsi ei pelkää rangaistuksen aiheuttamaa ikävyyden tunnetta niin rangaistuksesta ei ole mitään hyötyä. Silloin se ei nimittäin yhtään haittaa lasta vaikka saisikin rangaistuksen.

Huoh. Ehkä meillä on erilainen käsitys siitä, mikä on pelottavaa. Tarkoitin, että seuraamus voi olla ikävä, epämieluisa, sellainen jota tahtoo välttää. Lähdetään kivasta paikasta pois aiemmin kuin piti, ei tehdäkään jotain kivaa mitä oli suunniteltu. Lapsen ei tarvitse pelätä turvallisuutensa puolesta eikä sitä, että vanhempi voi satuttaa häntä.

Jos lapsi pelkää turvallisuutensa puolesta, niin se on oire siitä, että vanhempien toiminta on mielivaltaista ja piittaamatonta. En usko, että kukaan puolustelee sellaista toimintaa.

Sen sijaan normaalisti esim. rangaistuksen pelkäämisellä tarkoitetaan sitä, että rangaistuksen kohteeksi ei haluta joutua eli rangaistus toimii pelotteena.

No okei. Jos mikään mainitsemistani seuraamuksista ei toimi tarkoittamanasi pelotteena, voisitko antaa muutamia esimerkkejä sellaisista rangaistuksista, mitä sinulla on mielessä?

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei ja vielä kerran EI.

Kunnioitus ei ole sama asia kuin pelko. Pelko tarkoittaa sitä, että pelkääjä pelkää toisen olevan vaarallinen, joko henkisesti, fyysisesti tai molempia.

Pelätä ei omaa tärkeintä ihmissuhdettaan pitäisi ikinä. Pelko ei minusta myöskään ole terve tunne kasvatuksessa. Laiska kasvattaja hakee vallalleen pönkityksen pelolla, viisas hakee sen siitä, että lapsi kunnioittaa ja arvostaa häntä ja uskoo hänen tietävän, miten kuuluu toimia.

Kunnioittaminen siis tarkoittaa, että arvostaa toista, uskoo toisen kykenevän ratkaisemaan ongelmia ja ihailee toisen tapaa toimia. Ja sellainen ihailu ansaitaan toiminnalla, ei se synny pelon kautta, eikä siksi, että jollain on tietynlainen formaali asema.

Puolisoakin pitää kunnioittaa, mutta ei todellakaan pelätä.

Jos et minua ap usko, luepa Kielitoimiston sanakirjasta, miten sanat pelätä ja kunnioittaa eroavat toisistaan.

Www.kielitoimistonsanakirja.fi

Yhteiskunnassakin on huomattavasti kestävämpi ja toimivampi asia, jos kansalaiset kunnioittavat lakia ja tapoja siksi, että he arvostavat yhteisten pelisääntöjen olemassaoloa, pitävät niiden perusteluja hyvinä ja ymmärtävät, miksi ne ovat olemassa ja hyödyttävät kaikkia - ja niin muodoin myös heitä itseään.

Jos kansalainen noudattaa lakia pelon vuoksi, hän jättää lain noudattamatta heti, jos kokee rikkomisesta saatavat hyödyn olevan isompi kuin rangaistuksen ja uskoo, että voi rikkoa lakia kenenkään huomaamatta.

Toisin sanoen: pelko johtaa silmäinpalvontaan, vilppiin ja teeskentelyyn. Kunnioitus ja järkiperusteiden esittäminen taas moraalisen selkärangan ja järjen kehittymiseen.

Olen täysin samaa mieltä

Komentamisen tarkoitus ei ole saada lapsi pelkäämään vanhempiaan. Seurausten pelko on eri asia. Jos lapsi joutuu pelkäämään vanhempiaan, vanhemmat ovat ylireagoineet tilanteessa.