Synnytyssairaaloiden toiminta pitäisi muuttaa täysin - äideille tulisi vaatia mahdollisuus täyteen lepoon

Ei kai kukaan täällä ole sellaista varmaan väittänytkään, että kätilöt / hoitajat olisivat palvelijoita. Onko liikaa vaadittu, että juuri synnyttäneelle äidille puhutaan kohteliaasti ja ystävällisesti, häntä arvostetaan ja kunnioitetaan sekä ymmärretään myös se, että monet kohtaavat vauvan ehkä ensi kertaa synnytettyään omansa ja kaipaavat tukea, informaatiota ja apua hormonien sekamelskassa.

Suomessa naisia vaaditaan pärjäämään yksin. Kohtelu on kylmää ja epäinhimillistä. Ymmärrystä ja lämpöä ei heru! Emmekö voisi huomioida ihmisten hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja kohdata toisiamme aidosti ja lempeästi!?

Itselle jäi sellainen olo kahdesta eri synnytyssairaalasta, että kätilöiden toiminnassa, ammattitaidossa ja osaamisessa on suuria eroja. Osalla vuorovaikutustaidot ovat täysin puutteelliset.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3255362/synnytin-heinakuussa-phksssa-vi…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äideille tulisi tarjota täyden palvelun sairaala synnytyksen jälkeen. Eli heitä hemmoteltaisiin rankan synnytyksen jälkeen tuomalla ruuat huoneeseen, antamalla nukkua silloin kun nukuttaa ja että lakanat vaihdetaan. Äidin ei tarvitsisi keskittyä mihinkään muuhun kuin lepoon ja imetykseen. Ne, jotka haluaisivat täyden palvelun ja levon, olisivat eri osastolla kuin ne, jotka haluavat tehdä itse kaiken.

Mallia voisi ottaa Kiinasta.

"Miltä kuulostaisi kuukauden mittainen lapsivuodelepo synnytyksen jälkeen? Kiinalaisen tavan mukaan naisen on pidettävä synnytyksen jälkeen po ge lai. Tänä aikana tuore äiti ei saa tehdä kotitöitä eikä muutakaan raskasta.

Suomessa ihannoidaan synnyttäjää, joka pyöräyttää lapsensa mutaisella pellolla kuokka kädessä ja palaa seuraavana päivänä töihin. Tällaista ajattelutapaa pidetään Kiinassa epäterveenä ja jopa äidille vaarallisena.

Kiinalaisen ajattelun mukaan nainen menettää elämänvoimaansa ja vitalisuuttaan synnytyksessä. Näin ollen naisen jin-jang-tasapaino täytyy palauttaa synnytyksen jälkeen tietyin toimenpitein. Perinteisesti äidin elämänvoiman palauttaminen tapahtuu kuukauden kestävän po ge lain avulla.

Paljon lepoa

Käytännössä synnyttänyt nainen ei saa kuukauteen tehdä ruokaa eikä muitakaan kotitöitä. Yleensä naisen oma äiti tai anoppi tulee asumaan tuoreen perheen luokse ja hoitaa kotityöt po ge lain ajan.

Näillä käytännöillä pyritään palauttamaan synnytyksessä menetetty elämänvoima. Tuoreen äidin aika kuluu siis villasukat jalassa sängyssä pötkötellessä.

Kyllä imettämiselle

Po ge lain aikana vauvan hoito on sallittua. Nainen saa imettää vauvaa, joka onkin naisen ainoa velvollisuus ensimmäisen kuukauden aikana. Rentoutuminen ja stressittömyys edesauttavat maidontuotantoa.

Myös po ge lai -ruokavalio on suunniteltu imettämistä silmällä pitäen. Erilaisten yrttien ja kalaliemen ajatellaan parantavan äidin maidontuotantoa.

Ei vieraita!

Äiti ja vauva ovat synnytyksen jälkeen herkkiä ulkopuolisille vaikutuksille kuten infektioille. Siksi äiti ja vauva eivät saa poistua talosta, eivätkä he vastaanota vieraita po ge lain aikana. Ruokahuollosta vastaava synnyttäjän äiti tai anoppi ovat poikkeuksia sääntöön.

Po ge laita viettäneet äidit kertovat tavan vahvistaneen heitä. Monet kiinalaiset naiset sanovat tuntevansa itsensä terveiksi ja voimakkaiksi po ge lain jälkeen.

Jos naiselle on tullut repeämiä synnytyksessä, he kertovat parantuneen haavoista nopeasti po ge lain ansiosta. Vanhemmat kiinalaiset naiset pitävät po ge lain ansiona jopa vanhuuden terveyttä."

No en todellakaan olisi jaksanut kuukautta maata. Olin ensimäisestä neljä päivää sairaalassa ja kävi aika niin pitkäksi, ettei tosikaan.

Olisi ollut kidutusta olla kuukausi aloillaan, kun muka on menettänyt jotain vitaalisuutta. Olin itse ihan kunnossa ja lähdin muiden lasten saatuani parin päivän päästä pois ja elämä alkoi rullata ihan normaalisti. Aamulla ulos isompien kanssa ja kerhoihin ja heti kun kykenin, niin ihanaa, pääsin harrastamaan liikuntaa. 

En kokenut olevani sairas, en uhri, en ressukka, vaan elinvoimainen nainen, joka oli saanut lapsen.

Kai käsität, että kaikilla ei mene kuten sinulla? Olen itsekin ollut ns. voimissani jokaisen kolmen synnytyksen jälkeen mutta tiedän olevani vain onnekas. Kaikilla kun ei ole yhtä hyvä tuuri.

"Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.

Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen."

--------

"Siinähän se tuli! Juuri tuo asenne tuntuu joillakin synnyttäneiden vuodeosaston hoitajilla olevan, mikä on tässäkin ketjussa tullut ilmi. Ei mitään ymmärrystä ihmisen psyykestä, millaisessa tilassa synnyttänyt äiti on synnytyksen jälkeen ja millaista henkistä tukea ja toipumisaikaa hän tarvitsisi. Huolenpitoa edes sen kaksi päivää! Lisäksi täysin empatiakyvytöntä alkaa "kuntouttaa" synnyttäjää tuolla tavalla - ei ymmärrystä synnyttäjän tilanteesta, valvomisista, kivuista ja haavoista. Aivan järkyttävää!

Onneksi hoitoalalla muuten otetaan nykyään ihminen monella tavoin psykofyysisena kokonaisuutena huomioon.

Todella vanhanaikainen asenne sinulla!"

Kamalia kokemuksia ja todella hämmästyttävä ja minulle aivan uusi tieto, että lakanatkin pitää vaihtaa itse. Mitä ihmettä? Siis ymmärrän, ettei kätilöillä ja hoitajilla ole aikaa ehkä moiseen, mutta eikö sinne sairaalaan voi palkata muuta henkilöstöä?

Synnytin pari vuotta sitten itse Italiassa ihan tavallisessa ilmaisessa julkisessa sairaalassa ja kokemukseni on aivan toisenlainen kuin täältä lukemani. Sairaalassa oli kätilöiden ja hoitajien lisäksi henkilökuntaa vaihtamaan lakanat, tuomaan ja hakemaan ruokatarjottimet jne, minut ja lapsi jopa pestiin ja puettiin, vaikka varsinaista tarvetta ei kuntoni puolesta ollut. Lapsen sai myös nappia painamalla lähettää vauvalaan, kun halusi levätä tai ottaa muuten omaa aikaa. Sain niin hyvä hoitoa ja myös heti levättyä tarpeeksi, että koen nimenomaa sen edesauttaneen merkittävästi nopeaa toipumista.

Mielestäni tuo on niin herkkä ja erikoislaatuinen aika elämässä, että vaikka synnytys olisi ollut miten helppo hyvänsä niin äidit ansaitsevat kyllä kaikenlaisen avun ja hemmottelunkin sen parin päivän sairaalassaoloajan.

Onneksi oma kokemukseni oli niin mieleenpainuvan ihana, että voin hyvin mielin palata uudestaankin ja sairaalan ohi kulkiessa herkistyn yhä muistelemaan kaikkia niitä ihania lääkäreitä ja hoitajia.

Eihän äitien huono kohtelu pitäisi tulla yllätyksenä, sehän on otollinen maaperä kiusaamiselle ja laiminlyönneiile, kun nainen on heikommillaan.

Toinen ryhmä on puolustuskyvyttömät vanhukset, jotka ovat töysin hoitajien armoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa maassa on noin. Yleensä anoppi tai äidin äiti muuttaa taloon muutamaksi kuukaudeksi jotta äiti saa levätä. Äitejä ja heidän työtään kunnioitetaan ihan eritavalla kuin Suomessa.

Miten kuntoutumisen lykkääminen ja kärsimyksen pidentäminen on arvostamista?

Mitä...? Sinusta se pidentää kärsimystä että saa levätä ja parantua rauhassa..?

Liikkunattomuus pidentää kärsimystä, koska liikkuminen kohtuullisesti auttaa.

Sinusta monta vuorokautta valvoneen,raskausmyrkytyksen saaneen ja runsaasti verta menettäneenkin on tärkeintä vaan reippaasti lähteä liikkeelle vaikka ei ilman tukea pysy edes pystyssä?

Eiköhän se liikkuminen kohtuullisesti tarkoita ihan jotain muuta kuin reipasta liikuntaa. Oli kyseessä sitten synnytys tai jokin leikkaus, sängyssä makaaminen lisää komplikaatioiden riskiä ja hidastaa toipumista.

Liikkua voi alkuun tuettuna ja esim. ihan vaikka sängyn vieressä. Pääasia, ettei passivoidu sängyn pohjalle. Pienin askelin eteenpäin.

Kerrotko vielä miksi sektion jälkeen pitää kuntouttaa näin mutta esim. umpisuolileikkauksen jälkeen ei? Tiedät itsekkin että tuossa ei ole mitään logiikkaa.

Aivan. Ja miksi pitää kuntouttaa, kun ei olla kerta sairaita eikä kipeitä, vaan vain synnyttäneitä?

Säästöjähän tälläkin vaan haetaan.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3255362/synnytin-heinakuussa-phksssa-vi…

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on juuri tämän takia synnyttävien kuolleisuus niin matala. Passiivisuus tappaa veritulppien muodossa muualla paljon Suomea enemmän synnyttäjien keskuudessa.

Mutta sitäkin enemmän lähellä piti tilanteita ja hoitajien laiminlyönnin joutuvat sitten lääkärit korjaamaan, jolloin lääkärien ansiosta äiti jää eloon.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001180953.html

https://www.iltalehti.fi/uutiset/2016051721579943_uu.shtml

Kerrotko lähteen, missä äitikuoleisuus Suomessa on tramaattisesti laskenut 90-luvun jälkeen, jolloin äidit laitettiin omatoimiseksi ja huolehtimaan itsestään. Näinhän ei ollut ennen.

kyllä harmittaa lukea näitä. Paras kaverini meni synnytyksessä tosi huonoon kuntoon kun synnytys venyi todella pitkäksi ja oli ollut monta vuorokautta ilman unta. Osastolla oltiin heti kuitenkin vaadittu että peseytyy ja hoivaa vauvaa vaikka kaveri ei edes jaksanut nousta, hyvä kun jaksoi silmiä pitää auki. Hän makasi kanssa verisissä lakanoissa kun ei saanut vaihdettua. Hänelle tuli myös myrkytys ja siihenkään ei herunut tippaakaan sympatiaa ei mitään. Läheiset oltiin myös patistettu pois kun kuulemma häiritsivät imetystä...

https://www.vauva.fi/keskustelu/3255362/synnytin-heinakuussa-phksssa-vi…

Vierailija kirjoitti:

pikku enska kirjoitti:

Kuvitellaan että mies joutuu onnettomuuteen jonka seurauksena hänen välilihansa repeää ja se joudutaan tikkaamaan. Verta vuotaa koko ajan vähän ja käveleminen sattuu. Komennetaanko tämä mies sairaalassa vaihtamaan itse lakanansa, reipastetaanko liikkumaan koska "liike on lääke" ja kivunhoitoon annetaan buranaa jos sitäkään? 

Jos mies valittaisi kohtelusta esim. iltapäivälehteen niin juttu päätyisi etusivulle. "Mikon, 45v. piina sairaalassa - mitä on tapahtunut terveydenhoidolle?"

Mieheltäni leikattiin säröytynyt selkänikama ja ytimeen päin pullistunut välilevy. Leikattiin aamulla ja illalla kannustettiin nousemaan vuoteesta, kävelemään pistettiin seuraavasta aamuata asti. Lakanoita ei vaihtanut kun oli sen verran paljon letkuja eikä taipunut. Pakko myöntää, että sai toki astetta parempaa lääkettä kipuun kuin Panadolia ja Buranaa, sai Panacodia ja Buranaa.

Lonkan tekonivelen saanut alkaa myös kävellä jo seuraavana päivänä. Sukupuolesta liikkumatta.

Lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen lähdetään kotiin 1 tai 2 päivää leikkauksesta. Polven tekonivelleikkauksen  kohdalla tavallisesti menee 2-3 päivää leikkauksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äideille tulisi tarjota täyden palvelun sairaala synnytyksen jälkeen. Eli heitä hemmoteltaisiin rankan synnytyksen jälkeen tuomalla ruuat huoneeseen, antamalla nukkua silloin kun nukuttaa ja että lakanat vaihdetaan. Äidin ei tarvitsisi keskittyä mihinkään muuhun kuin lepoon ja imetykseen. Ne, jotka haluaisivat täyden palvelun ja levon, olisivat eri osastolla kuin ne, jotka haluavat tehdä itse kaiken.

Mallia voisi ottaa Kiinasta.

"Miltä kuulostaisi kuukauden mittainen lapsivuodelepo synnytyksen jälkeen? Kiinalaisen tavan mukaan naisen on pidettävä synnytyksen jälkeen po ge lai. Tänä aikana tuore äiti ei saa tehdä kotitöitä eikä muutakaan raskasta.

Suomessa ihannoidaan synnyttäjää, joka pyöräyttää lapsensa mutaisella pellolla kuokka kädessä ja palaa seuraavana päivänä töihin. Tällaista ajattelutapaa pidetään Kiinassa epäterveenä ja jopa äidille vaarallisena.

Kiinalaisen ajattelun mukaan nainen menettää elämänvoimaansa ja vitalisuuttaan synnytyksessä. Näin ollen naisen jin-jang-tasapaino täytyy palauttaa synnytyksen jälkeen tietyin toimenpitein. Perinteisesti äidin elämänvoiman palauttaminen tapahtuu kuukauden kestävän po ge lain avulla.

Paljon lepoa

Käytännössä synnyttänyt nainen ei saa kuukauteen tehdä ruokaa eikä muitakaan kotitöitä. Yleensä naisen oma äiti tai anoppi tulee asumaan tuoreen perheen luokse ja hoitaa kotityöt po ge lain ajan.

Näillä käytännöillä pyritään palauttamaan synnytyksessä menetetty elämänvoima. Tuoreen äidin aika kuluu siis villasukat jalassa sängyssä pötkötellessä.

Kyllä imettämiselle

Po ge lain aikana vauvan hoito on sallittua. Nainen saa imettää vauvaa, joka onkin naisen ainoa velvollisuus ensimmäisen kuukauden aikana. Rentoutuminen ja stressittömyys edesauttavat maidontuotantoa.

Myös po ge lai -ruokavalio on suunniteltu imettämistä silmällä pitäen. Erilaisten yrttien ja kalaliemen ajatellaan parantavan äidin maidontuotantoa.

Ei vieraita!

Äiti ja vauva ovat synnytyksen jälkeen herkkiä ulkopuolisille vaikutuksille kuten infektioille. Siksi äiti ja vauva eivät saa poistua talosta, eivätkä he vastaanota vieraita po ge lain aikana. Ruokahuollosta vastaava synnyttäjän äiti tai anoppi ovat poikkeuksia sääntöön.

Po ge laita viettäneet äidit kertovat tavan vahvistaneen heitä. Monet kiinalaiset naiset sanovat tuntevansa itsensä terveiksi ja voimakkaiksi po ge lain jälkeen.

Jos naiselle on tullut repeämiä synnytyksessä, he kertovat parantuneen haavoista nopeasti po ge lain ansiosta. Vanhemmat kiinalaiset naiset pitävät po ge lain ansiona jopa vanhuuden terveyttä."

No en todellakaan olisi jaksanut kuukautta maata. Olin ensimäisestä neljä päivää sairaalassa ja kävi aika niin pitkäksi, ettei tosikaan.

Olisi ollut kidutusta olla kuukausi aloillaan, kun muka on menettänyt jotain vitaalisuutta. Olin itse ihan kunnossa ja lähdin muiden lasten saatuani parin päivän päästä pois ja elämä alkoi rullata ihan normaalisti. Aamulla ulos isompien kanssa ja kerhoihin ja heti kun kykenin, niin ihanaa, pääsin harrastamaan liikuntaa. 

En kokenut olevani sairas, en uhri, en ressukka, vaan elinvoimainen nainen, joka oli saanut lapsen.

Kai käsität, että kaikilla ei mene kuten sinulla? Olen itsekin ollut ns. voimissani jokaisen kolmen synnytyksen jälkeen mutta tiedän olevani vain onnekas. Kaikilla kun ei ole yhtä hyvä tuuri.

Alapeukutukset eivät tulleet yllätyksenä. Muistan kyllä, kun lapset oli pieniä ja erehdyin sanomaan, että ei ne synnytykset niin kauheita olleet ja olen ihan hyvässä kunnossa, toiset äidit sai ihan kuin raivokohtauksen, että ei näin saa sanoa. Synnytyksen pitää olla kauhea, pers revitä verille ja olla kävelykyvytön kuukausia ja väsynyt ja lapset on kauheita ja äitiys on hirveää.

18 vuotta sai näiltä samoilta ihmisiltä kuunnella pelkkää valitusta äitiydestä ja lapsista ja lopulta parisuhteestakin. 

Menetin synnytyksessä paljon verta ja minua huimasi nousta ylös. Ensimmäisen yön jälkeen kukaan ei tullut yhtään avuksi, että huimauksessa pääsisin vessaan, niin läksin siinä yksin menemään, aivan järkyttävä verimäärä lotisi lattialle. Kätilö tuli silloin paikalle ja tokaisi vihaisesti, että pitänyt kyljellään nukkua, että nyt sitten saa veret tässä siivota lattialta. Sitten se samainen kätilö vasta alkoikin mutisemaan, kun jouduin hälyttämään apuun vessaan kun alkoi silmissä musteta.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3255362/synnytin-heinakuussa-phksssa-vi…

Siis mitä hittoa? Eikö teille riitä että yhteiskunta maksaa lähes kaikki terveydenhoidon kustannukset raskauden ja synnytyksen ajalta? Vielä pitäisi passatakin! Ei yhteiskunnalta voi odottaa kaikkea saavansa. Kannattaisi varmaan itse maksaa se synnytys ja siitä koituvat kulut niin voisi saada parempaa palvelua. Jonkun täytyisi perustaa Suomeen av-mammoille yksityinen synnytyssairaala viiden tähden palvelulla 😂. Monellakohan olisi varaa mennä..

Vierailija kirjoitti:

"Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.

Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen."

--------

"Siinähän se tuli! Juuri tuo asenne tuntuu joillakin synnyttäneiden vuodeosaston hoitajilla olevan, mikä on tässäkin ketjussa tullut ilmi. Ei mitään ymmärrystä ihmisen psyykestä, millaisessa tilassa synnyttänyt äiti on synnytyksen jälkeen ja millaista henkistä tukea ja toipumisaikaa hän tarvitsisi. Huolenpitoa edes sen kaksi päivää! Lisäksi täysin empatiakyvytöntä alkaa "kuntouttaa" synnyttäjää tuolla tavalla - ei ymmärrystä synnyttäjän tilanteesta, valvomisista, kivuista ja haavoista. Aivan järkyttävää!

Onneksi hoitoalalla muuten otetaan nykyään ihminen monella tavoin psykofyysisena kokonaisuutena huomioon.

Todella vanhanaikainen asenne sinulla!"

Juuri se kuntouttava työote on sitä nykyaikaa, mihin hoitajat koulutetaan ja mihin pyritään. Jos osasto on sitoutunut kuntouttaan työotteeseen, työt on tehtävä kuntouttaen, eikä passivoiden potilaita makaamaan sänkyyn.

Näitä juttuja lukiessa tulee mieleen se bloggaaja, joka pari vuotta sitten kuoli synnytyksen jälkeiseen verenhukkaan Suomessa sairaalassa. Liekö häntä hoitajat vain käskyttäneet omatoimisuuteen eikä kukaan huomannut, miten vakava tilanne oli.

Esikoisen syntymän jälkeen minulle armollisesti vaihdettiin lakanat ja samalla kerrottiin, että nyt tehdään tämä poikkeuksellisesti, koska synnyttänyt ei ole sairas. Pysyin nippanappa pystyssä, kun pidin toisella kädellä kiinni seinästä ja toisella sängynpäädystä.

Toinen lapsi syntyi sektiolla. Yöllä lapsi tuotiin minulle imetettäväksi. Makasin selälläni, lapsi lykättiin kainaloon ja hoitaja lähti pois. Vatsassani oli iso leikkaushaava enkä kyennyt kääntymään itse kyljelleni. Onneksi lapsi alkoi parkua täysillä, niin hoitaja haki lapsen pois. Toivottavasti lapsi sai ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.

Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen."

--------

"Siinähän se tuli! Juuri tuo asenne tuntuu joillakin synnyttäneiden vuodeosaston hoitajilla olevan, mikä on tässäkin ketjussa tullut ilmi. Ei mitään ymmärrystä ihmisen psyykestä, millaisessa tilassa synnyttänyt äiti on synnytyksen jälkeen ja millaista henkistä tukea ja toipumisaikaa hän tarvitsisi. Huolenpitoa edes sen kaksi päivää! Lisäksi täysin empatiakyvytöntä alkaa "kuntouttaa" synnyttäjää tuolla tavalla - ei ymmärrystä synnyttäjän tilanteesta, valvomisista, kivuista ja haavoista. Aivan järkyttävää!

Onneksi hoitoalalla muuten otetaan nykyään ihminen monella tavoin psykofyysisena kokonaisuutena huomioon.

Todella vanhanaikainen asenne sinulla!"

Juuri se kuntouttava työote on sitä nykyaikaa, mihin hoitajat koulutetaan ja mihin pyritään. Jos osasto on sitoutunut kuntouttaan työotteeseen, työt on tehtävä kuntouttaen, eikä passivoiden potilaita makaamaan sänkyyn.

Säästöjä tällä vain haetaan. 90-luvulle asti meininki oli ihan eri. Ja muissa Euroopan maissa on yhä eri meno kuin Suomessa nyt

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä hittoa? Eikö teille riitä että yhteiskunta maksaa lähes kaikki terveydenhoidon kustannukset raskauden ja synnytyksen ajalta? Vielä pitäisi passatakin! Ei yhteiskunnalta voi odottaa kaikkea saavansa. Kannattaisi varmaan itse maksaa se synnytys ja siitä koituvat kulut niin voisi saada parempaa palvelua. Jonkun täytyisi perustaa Suomeen av-mammoille yksityinen synnytyssairaala viiden tähden palvelulla 😂. Monellakohan olisi varaa mennä..

Sama käytäntö sitten kaikille olipa syy sairaalahoitoon mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä hittoa? Eikö teille riitä että yhteiskunta maksaa lähes kaikki terveydenhoidon kustannukset raskauden ja synnytyksen ajalta? Vielä pitäisi passatakin! Ei yhteiskunnalta voi odottaa kaikkea saavansa. Kannattaisi varmaan itse maksaa se synnytys ja siitä koituvat kulut niin voisi saada parempaa palvelua. Jonkun täytyisi perustaa Suomeen av-mammoille yksityinen synnytyssairaala viiden tähden palvelulla 😂. Monellakohan olisi varaa mennä..

Niimpä. Sama pätee myös leikkauksiin,kyllä ihan hyvin voi kävellä leikkaussalista suoraan kotiin. Jos MUKA on pakko osastolle mennä,niin ei voi odottaa passausta! Se on asennekysymys vaan,pystyykö huolehtimaan ihan itse itsestään sairaana tai kipeänä. Ei voi olettaa että hoitajat hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Monella on käsitys, että hyvää hoitoa on se kun tehdään kaikki puolesta ja "palvellaan". Tämä ei pidä paikkaansa! Toki täytyy auttaa siinä missä tarvitaan, ja mitä heikompi sen enemmän tarvitsee apua. Ketään ei silti pidä "passata" liikaa. Se ei edistä toipumista, vaikka mukavaa ehkä olisikin.

Kuntoutuminen alkaa heti synnytyksen/ leikkauksen tms.jälkeen."

--------

"Siinähän se tuli! Juuri tuo asenne tuntuu joillakin synnyttäneiden vuodeosaston hoitajilla olevan, mikä on tässäkin ketjussa tullut ilmi. Ei mitään ymmärrystä ihmisen psyykestä, millaisessa tilassa synnyttänyt äiti on synnytyksen jälkeen ja millaista henkistä tukea ja toipumisaikaa hän tarvitsisi. Huolenpitoa edes sen kaksi päivää! Lisäksi täysin empatiakyvytöntä alkaa "kuntouttaa" synnyttäjää tuolla tavalla - ei ymmärrystä synnyttäjän tilanteesta, valvomisista, kivuista ja haavoista. Aivan järkyttävää!

Onneksi hoitoalalla muuten otetaan nykyään ihminen monella tavoin psykofyysisena kokonaisuutena huomioon.

Todella vanhanaikainen asenne sinulla!"

Juuri se kuntouttava työote on sitä nykyaikaa, mihin hoitajat koulutetaan ja mihin pyritään. Jos osasto on sitoutunut kuntouttaan työotteeseen, työt on tehtävä kuntouttaen, eikä passivoiden potilaita makaamaan sänkyyn.

Niinpä. Potilaat laitetaan tekemään puolikuntoisena ilmaiseksi laitoshoitajan työt. Tai ei edes ilmaiseksi. Siitähän pitää potilaan vielä maksaa. Lasku kilahtaa synnytyssairaalassa olon jälkeen postiluukusta.