Rakastuminen rumaan mieheen, apua!
Työpaikallani oli projekti jossa mukana oli eräs mies, teimme projektin ajan tiiviisti töitä kahdestaan ja samalla luonnollisesti tutustuimne toisiimme. Välillämme oli selvää kemiaa, täydellistä sellaista. 5kk projektin loppuessa olimme ystävystyneet todella, olihan meillä samoja harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Vapaa-ajalla teimme paljon yhdessä kaikenlaista, kävimme jopa kesällä 2vko yhteisellä matkalla kohteessa johon molemmat on aina halunneet matkustaa. Olemme olleet ystäväpohjalla, mutta ulkopuolisetkin huomaa että ollaan täysin rakastuneita toisiimme.
Olen vähän jarrutellut etenemisessä, sillä mies on oikeasti RUMAN NÄKÖINEN. Eihän kukaan ulkonäölleen mitään voi ja en ole eläissäni aiemmin ketään haukkunut rumaksi. Enkä todellakaan ole pinnallinen ihminen. Lähipiirinikin on kommentoinut miehen ulkonäköä, joten sen huomaa muutkin.
En tiedä mitä tehdä. Mies on unelmatyyppi muuten, mutta hänen kasvonsa ovat kamalat. En tiedä miten voisin suudella tai harrastaa seksiä hänen kanssaan, pitääkö mielessä ajatella jotain toista.
Tiedän, että ulkonäköön varmaan tottuisi. Eikä ulkonäkö tärkeää ole, tärkeintä on se sisin.
Mutta onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tai vinkkiä miten kestää tämän asian kanssa.
Kommentit (26)
Jos oikeasti rakastaa, se toinen näyttää ihanalta, oli sitten minkä näköinen tahansa.
Pahoin pelkään ettei suhde kanna, jos ei rakastumisvaiheessakaan pidä toista haluttavana.
Et ole rakastunut, et edes ihastunut, mikäli näet miehen rumana.
Sä et ole rakastunut. Ei kannata mennä suhteeseen hyvän tyypin ja ystävän kanssa, jos seksillä on merkitystä. Ei ole reilua kummallekaan osapuolelle.
Kirurgi tekee miehestä komean kuin Ken.
Kuten muutkin sanovat, jos miehen ulkonäkö arveluttaa, et ole rakastunut tähän.
Ap on joko erittäin pinnallinen tyhjäpää tai sitten porvoosta. 0/5
Mulla on tuosta kokemusta. Oli myös TODELLA ruma mies, ajattelin että ei haittaa kun sisin on kuitenkin kultaa. Ekalla seksikerralla oikeasti melkein fyysisesti ällötti se miehen rumuus, silloin tajusin että ei tästä voi tulla mitään. Tästä jo yli 20 vuotta aikaa ja vieläkin ällöttää kun muistelen.
Varovaisuutesi suojelee sinua ottamasta seuraavaa askelta, sillä hän ei ole sinulle se oikea.
Joo ei kannata, jos se vaivaa sua jo nyt niin tuskin siitä tulee mitään. Pane peli poikki ennenkuin sen poikki panemisesta tulee entistä vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuten muutkin sanovat, jos miehen ulkonäkö arveluttaa, et ole rakastunut tähän.
Ap on joko erittäin pinnallinen tyhjäpää tai sitten porvoosta. 0/5
Ei ap välttämättä ole ollenkaan pinnallinen, mutta tuntuu sekoittavan kemian ja kemian. Vaikka tulee ystävätasolla juttuun ja on paljon yhteistä ihmisen kanssa, ei se riitä parisuhteen pohjaksi eikä ole rakkautta, jos ei seksuaalista vetoa ole ollenkaan. Siis ainakaan, jos ymmärtää parisuhteen ja rakkauden sillä tavalla, että nautittava seksielämäkin siihen kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten muutkin sanovat, jos miehen ulkonäkö arveluttaa, et ole rakastunut tähän.
Ap on joko erittäin pinnallinen tyhjäpää tai sitten porvoosta. 0/5
Ei ap välttämättä ole ollenkaan pinnallinen, mutta tuntuu sekoittavan kemian ja kemian. Vaikka tulee ystävätasolla juttuun ja on paljon yhteistä ihmisen kanssa, ei se riitä parisuhteen pohjaksi eikä ole rakkautta, jos ei seksuaalista vetoa ole ollenkaan. Siis ainakaan, jos ymmärtää parisuhteen ja rakkauden sillä tavalla, että nautittava seksielämäkin siihen kuuluu.
Ap ehkä yrittää taistella "pinnallisuuttaan" (joka on luonnollinen, hyväksyttävä asia) vastaan ja selittää itselleen järjellä, että tässä olisi nyt muuten niin hyvä ja sopiva mies, mutta kun... Ei itseään voi eikä tarvitse pakottaa tuntemaan vetoa johonkuhun, jos sitä ei vaan ole. Löydät toivottavasti ja varmaankin ihmisen, joka tuntuu tässäkin suhteessa sopivalta.
Se tunne kun toinen on vastenmielisen näköinen on hirveetä. Tuntuu että pussailis sammakkoa ja toivois että toinen muuttuu prinssiksi. Mutta ei muutu :(
Onpahan vähän helvetin omituinen "rakastuminen" O.o
Oi miten elämä tulee sinua ap vielä kouluttamaan. Tulee pistämään sinut polvillesi, että näet näet mikä on tärkeintä elämässä. Minun piti menettää kaikki, että tulin uudeksi ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Oi miten elämä tulee sinua ap vielä kouluttamaan. Tulee pistämään sinut polvillesi, että näet näet mikä on tärkeintä elämässä. Minun piti menettää kaikki, että tulin uudeksi ihmiseksi.
Se että sinulle on käynyt noin ei tarkoita että muilla kävisi samoin.
Olen minäkin pohjamudissa käynyt esim mieheni paloi talon mukana. Olen miettiny jos mieheni olisi säästynyt ja palo turmellut kasvoista, olisinko voinut rakastaa ja haluta enää. Tuskin. Ulkonäkö ei ole ratkaiseva asia, mutta kyllä sillä vähän väliä on miltä toinen näyttää.
Mä kyllä vähän ihmettelen voiko oikeasti rumaa ihmistä onnistua joku rakastumisen myötä pitämään viehättävänä tai vetovoimaisena. Vaikea uskoa. Itse olen ollut kyllä myös sitä mieltä että toisen ulkoisen olemuksen pitää viehättää jossain määrin jotta hyvään suhteeseen olisi mahdollisuus.
Tästä ketjusta voi rumat miehet katsoa miltä naisista tuntuu kun lähestytte :D
Tyttären poikakaveri ei ole ruma, mutta ei mikään komistuskaan. Alkuun ihmettelin tytön valintaa, mutta en enää. Poika on ihan ihastuttava persoona enkä osais kuvitella parempaa kumppania tyttärelle.
Monesta komistuksesta tulee vanhemmiten vähemmän komeita ja toisten ulkonäkö vaan paranee.
Vierailija kirjoitti:
Tyttären poikakaveri ei ole ruma, mutta ei mikään komistuskaan. Alkuun ihmettelin tytön valintaa, mutta en enää. Poika on ihan ihastuttava persoona enkä osais kuvitella parempaa kumppania tyttärelle.
Monesta komistuksesta tulee vanhemmiten vähemmän komeita ja toisten ulkonäkö vaan paranee.
Nyt ei puhutakaan "tavallisen" näköisistä miehistä, tai vaan vähemmän komeista, vaan oikeasti rumista. Siis silleen että koirat alkaa haukkumaan ja lapset itkemään kun tulevat kadulla vastaan. Näitä on väestössä mun mielestä ehkä alle 1%.
Jos sä olisit oikeasti rakastunut siihen mieheen, ulkonäkö olisi toissivuinen asia.