Abortin kokeneet! Olitteko täysin varmoja asiasta mennessänne aborttiin?

Olin aivan varma. Olin tosin 16-vuotias sinkku, lukio kesken ja kaikin puolin lapsi vielä itsekin. En kadu aborttia.

Täysin varma. Olisin tappanut itseni jos en olisi jostain syystä aborttia saanut.

Ikääni ja taustojani en kerro koska ne eivät kenellekään kuulu.

Olin täysin varma. En osaa oikein ajatella asiaa tunteella, minulle se epäonnistunut tai siis epätoivottu raskaus on yhtä paha virhe kuin mikä tahansa, joka pitää korjata ja hoitaa pois. Ehkä ikä (42v.) oli hiukan tuonut sellaista laumasieluista haikeutta, että ajatteli, että "pitäisikö tätä nyt jotenkin surra" mutta käytännössä sellainen on minulle täysin aiheetonta, en kiinny ajatukseen siitä, että voisin saada vauvan. Hieman ehkä surin sitä, että tiesin, että en voinut saada sitä vauvaa, mulla on jo kaksi lasta ja en todellakaan halunnut enempää lapsia, koska ne pitää itse hoitaa.

Täysin varma. Olen jo yhden pikkulapsen yksinhuoltaja ja hankalaa pelkästään tässäkin tilanteessa luovia, niin ei mitään mahdollisuutta selvitä kahden kanssa. Ei kaduta yhtään. Tiedän, että tein oikean ratkaisun ja minun on keskityttävä jo olemassa olevaan lapseeni.

Olin täysin varma. Olin noin 20v enkä koennut olevani valmis. Lisäksi isäkandidaatti oli tyyppi jonka kanssa en todellakaan halunnut itseäni (ja etenkään lasta!!) sitoa loppuelämäksi. Lapsi ansaitsee kunnolliset vanhemmat. Myöhemmin sainkin kaksi lasta kunnollisen miehen kanssa, olin 26v kun eka syntyi.

Joskus toki asia käy mielessä, mutta en osaa nähdä asiassa mitään kaduttavaa tai negatiivista.

Olin täysin varma, 17v enkä olisi ikinä voinut tai halunnut pitää sitä lasta. En kadu mutta joskus mietin et harmi kun tulin sillon raskaaksi enkä 5v myöhemmin, koska tilanne olisi ollut aivan erilainen. Silloin se oli kuitenkin ainoa mahdollinen päätös.

Tuntui haikealta, mutta elämäni paras päätös. Sain myöhemmin lapsia, joita todella halusin ja miehen isäksi. En ole katunut.

Mistä tiedän kadunko minä? Mietin myös sitä miksi tällä lapsella ei ole oikeutta syntyä vaikka muilla lapsillani oli? Tuntuu pahalta. Iän puolesta tämä olisi varmaan viimeinen tilaisuus saada vielä yksi lapsi.

Mulla on lapsia siis jo ennestään ja jaksaminen on rajoilla jo nyt. Välillä mietin että lapsia on nyt jo liikaa. Ennen tätä vahinkoa olin ehdottomasti sitä mieltä että en helvetissä halua yhtään enempää!

En ollut varma. 19v, olisin halunnut pitää lapsen, miehen kanssa oli tulevaisuus suunniteltu. Koin, että mut painostettiin aborttiin. Kesti pitkään ennenkun hyväksyin ja olin ok asian kanssa. Jälkikäteen mitettynä oli oikea päätös enkä enää ole katunut. Toki edelleen tulee hetkiä kun miettii, että mitä jos olisin päättänyt pitää lapsen, mutta edelleen olen sitä mieltä että täysin oikea päätös siihen hetkeen.

Olin. Olin juuri täyttänyt 19 v. Ei ollut asuntoa, ei ammattia tai opiskelupaikkaa, poikakaveri juuri aloittamassa intin. Enkä halunnut lasta. Epäilykset tuli paljon myöhemmin, tuolloin olin varma.

Tuosta on nyt 20 vuotta ja minulla on kaksi lasta. Mietin sitä nykyään enkä pysty perustelemaan sitä itselleni. On vaikea kirjoittaa tästä, koska en halua tuomita toisia jotka päätyvät aborttiin. Omalla kohdallani kuitenkin ajattelen että lopetin ainutkertaisen ihmisen elämän. Vaikka hän olisi ollut pelkkä solumöykky siinä vaiheessa, hänessä oli jo määriteltynä se millainen ihminen hän olisi ollut. En tekisi sitä uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedän kadunko minä? Mietin myös sitä miksi tällä lapsella ei ole oikeutta syntyä vaikka muilla lapsillani oli? Tuntuu pahalta. Iän puolesta tämä olisi varmaan viimeinen tilaisuus saada vielä yksi lapsi.

Mulla on lapsia siis jo ennestään ja jaksaminen on rajoilla jo nyt. Välillä mietin että lapsia on nyt jo liikaa. Ennen tätä vahinkoa olin ehdottomasti sitä mieltä että en helvetissä halua yhtään enempää!

Itse mietin asian niin, ettei ole järkeä tehdä enempää lapsia kuin mitä jaksaa hoitaa. Ei tietenkään kukaan pysty puolestasi kertoa, kadutko. Kenelläkään kun ei taida sitä kristallipalloa olla. Itselle yh:na yksi lapsi on riittävä määrä. Vaikka olisin päättänyt tuon vahingon synnyttää, olisi se todennäköisesti päätynyt adoptioon tai myöhäisemmässä vaiheessa huostaan. Joskus on vain pakko myöntää oma rajallisuus.

Vierailija kirjoitti:

Olin. Olin juuri täyttänyt 19 v. Ei ollut asuntoa, ei ammattia tai opiskelupaikkaa, poikakaveri juuri aloittamassa intin. Enkä halunnut lasta. Epäilykset tuli paljon myöhemmin, tuolloin olin varma.

Tuosta on nyt 20 vuotta ja minulla on kaksi lasta. Mietin sitä nykyään enkä pysty perustelemaan sitä itselleni. On vaikea kirjoittaa tästä, koska en halua tuomita toisia jotka päätyvät aborttiin. Omalla kohdallani kuitenkin ajattelen että lopetin ainutkertaisen ihmisen elämän. Vaikka hän olisi ollut pelkkä solumöykky siinä vaiheessa, hänessä oli jo määriteltynä se millainen ihminen hän olisi ollut. En tekisi sitä uudelleen.

Ei ollut määriteltynä. Myös ympäristötekijät vaikuttavat.

Vierailija kirjoitti:

Täysin varma. Olisin tappanut itseni jos en olisi jostain syystä aborttia saanut.

Ikääni ja taustojani en kerro koska ne eivät kenellekään kuulu.

Hyvä ettet kertonut esimerkiksi ikääsi, sinut olisi varmasti tunnistettu heti!

Miten ympäristötekijät vaikuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin varma. Olisin tappanut itseni jos en olisi jostain syystä aborttia saanut.

Ikääni ja taustojani en kerro koska ne eivät kenellekään kuulu.

Hyvä ettet kertonut esimerkiksi ikääsi, sinut olisi varmasti tunnistettu heti!

Todennäköisesti oli down

Tein abortin vuosi sitten. En olisi halunnut, mutta mies ei kestänyt ajatusta yhdestäkään lisälapsesta. En halunnut myöskään yksinhuoltajaksi.

Päätökseen vaikutti myös tieto siitä, että kannan ikävää geenipoikkeamaa ja jos olisin saanut sairaan lapsen, se olisi mullistanut koko loppuelämän.

Olin 43v tehdessäni abortin ja tosi kurjaa se kyllä oli. Tuntui mukavalta olla raskaana ja elimistö pisti vastaan. En todellakaan olisi halunnut tunteen tasolla.

No ympäristötekijät vaikuttaa tosi paljon. Jos äiti ei vaikka jaksa/ole kykenevä lasta hoitamaan? Tai jos lasta vaikka kiusataan koulussa ja hänestä tulee sitä myötä syrjäytynyt ja alkoholisoitunut. Elämä ihmistä muokkaa ja skenaarioita, millainen ihmisestä tulee on rajattomasti.

Itu-projekti auttaa naisia kriisiraskauksissa ja abortin jälkeisissä ongelmissa.

http://ituprojekti.net/fi/

Vierailija kirjoitti:

No ympäristötekijät vaikuttaa tosi paljon. Jos äiti ei vaikka jaksa/ole kykenevä lasta hoitamaan? Tai jos lasta vaikka kiusataan koulussa ja hänestä tulee sitä myötä syrjäytynyt ja alkoholisoitunut. Elämä ihmistä muokkaa ja skenaarioita, millainen ihmisestä tulee on rajattomasti.

Vauva olisi ollut samalla tavalla omanlainen persoona kuin myöhemmätkin lapseni. Olisin saanut sen asunnon ja olisin voinut opiskella myöhemminkin. Mitään uratykkiä minusta ei tullut kuitenkaan. Todennäköisesti kaikki olisi mennyt ihan hyvin. Mutta kuten sanottua, silloin olin täysin varma.

Miksi ylipäätään mistään lapsen psyykkeen kehittymisestä puhutaan, jos se solumöykky sisältää määritelmän, millanen ihmisestä tulee eikä ympäristötekijät vaikuta? Olipas typerä kysymys. Eli voit vaikka haukkua/kaltoinkohdella/pahoinpidellä lapsesi rikkinäiseksi ihmiseksi ja todeta sitten, että se oli jo kohdussa sellanen, kun ympäristötekijät ei vaikuta?