Lue keskustelun säännöt.
Abortin kokeneet! Olitteko täysin varmoja asiasta mennessänne aborttiin?
29.08.2018 |
Kaduitteko sitä myöhemmin? Välillä olen täysin varma että halun abortin. Välillä taas mietin että mitä jos en sittenkään.
Kommentit (59)
Eikai lapsia kannata sillä periaatteella ylipäätään tehdä, että kun ovat ihania, söpöjä ja "omanlaisiaan persoonia" jo vauvoina? Mikä perustelu se on? Mulla on eräs tällainen tuttava, joka tekee vauvoja, koska ovat söpöjä, mutta kun siitä kasvavat riiviöiksi, niin ei muutakuin huuda kokoajan, kun hermot kireällä suurperheensä kanssa. Kuka sitä tietää millaisia yksilöitä heistä sitten kotiolojensa puolesta vaikka tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään mistään lapsen psyykkeen kehittymisestä puhutaan, jos se solumöykky sisältää määritelmän, millanen ihmisestä tulee eikä ympäristötekijät vaikuta? Olipas typerä kysymys. Eli voit vaikka haukkua/kaltoinkohdella/pahoinpidellä lapsesi rikkinäiseksi ihmiseksi ja todeta sitten, että se oli jo kohdussa sellanen, kun ympäristötekijät ei vaikuta?
Kun saa pari lasta huomaa helposti että ovat jo ihan vauvana omanlaisiaan persoonia. Toki maailma sitten muokkaa johonkin suuntaan, mutta jokainen on jo syntyessään omanlaisensa.
Tätä toki juuri tarkoitin, että kyllä ihmisen persoonallisuus ja psyyke muokkautuu elämän ja ympäristön vaikutuksesta. Ei kaikki ole määriteltynä siinä solumöykyssä. Itse olen esimerkiksi ollut todella elämäniloinen ja kiltti lapsi (kuulemani mukaan), mutta 11-vuotiaana masennuin koulukiusaamisen myötä. Elämänilo ei todellakaan ole sana, joka kuvaisi minua nyt. Toisinaan toivon, että en olisi syntynyt. Vaikka solumöykkyni saattoi olla iloinen, en ole sitä enää. Sen takia turhat haihattelut ja itsensä syyllistämiset kannattaa jättää väliin ainakin ylläolevalla perustelulla. Ei kukaan voi olla varma, tuleeko siitä alkiosta iloinen tai vaikkapa masentunut.
Itselläni oli huono lapsuus mutta aikuisuus on ollut onnellista. Olen tyytyväinen että satuin syntymään vaikka lapsuudenperheen olosuhteet olikin sellaiset että kaikki olisivat suositelleet aborttia.
Vierailija kirjoitti:
Eikai lapsia kannata sillä periaatteella ylipäätään tehdä, että kun ovat ihania, söpöjä ja "omanlaisiaan persoonia" jo vauvoina? Mikä perustelu se on? Mulla on eräs tällainen tuttava, joka tekee vauvoja, koska ovat söpöjä, mutta kun siitä kasvavat riiviöiksi, niin ei muutakuin huuda kokoajan, kun hermot kireällä suurperheensä kanssa. Kuka sitä tietää millaisia yksilöitä heistä sitten kotiolojensa puolesta vaikka tulee.
Ei, enpä nyt taida olla ihan samalla aaltopituudella lukijoiden kanssa. En ikinä ylipäätään sanoisi että mistä syystä lapsi kannattaa tai ei kannata tehdä. Se vain että itse olen jälkeen päin ajatellut että abortoitu sikiö oli hyvin paljon enemmän kuin pelkkä solumöykky. Mutta tämä asia kuuluu niihin joista jokainen muodostaa oman käsityksensä, joten muille en tästä saarnaa.
Olin aivan varma. Minulle asia oli kuin lohjennut hammas, joka käydään korjauttamassa mahdollisimman pian ja ilman sen kummempia miettimättä. Suunnittelen elämääni ja minusta lapset on asia joka suunnitellaan etukäteen ja hankitaan sellaiseen väliin kun elämäntilanteeseen sopii ja mikä on myös lapsen kannalta vakaa ja turvallinen. Miksi olisin antanut hedelmöityyneen munasolun antaa vaikuttaa tulevaisuuteeni tai ajatuksiini? Ei se ole vielä mikään lapsi tai surkuteltava asia. Ei voi kun ihmetellä teiniäitejä jotka antavat elämänsä mennä jonkun isättömän lapsen takia.
Kadun.
Yllätysraskaus ehkäisystä huolimatta. Olin jo 9.viikolla kun raskaus huomattiin ja aborttipäätös piti tehdä nopeasti. Mies vaati aborttia, koska suhde ei ollut kestänyt vielä niin pitkään, että olisi lapsen aika, ja itse olin yllätysraskaudesta sekaisin ja shokissa, enkä osannut ajatella mitä itse haluan.
Kauhistutti ajatus yksinhuoltajuudesta, ja olisi se väärin myös miehelle saada lapsi tahtomattaan.
Mutta kenelle sitä sitten tekee väärin, miehelle vai omalle lapselleen.
Koen vahvaa syyllisyyttä, ahdistusta ja surua abortista.
Minulla tämä tehty abortti meinaa viedä järjen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli sama tilanne ja päädyin aborttiin. En ole katunut, mutta joskus tulee mieleen että millainen lapsi olisi ollut. Mietin tuolloin abortin vaihtoehtona adoptioon antamista, mutta ei se olisi minun kohdalla onnistunut kuitenkaan vaan olisin pitänyt lapsen ja valittaisin tällä hetkellä väsymystä ym. Abortti oli hyvä valinta, ikäni ja lapsiluku perusteina. Miestä taitaa enemmän harmittaa se päätös kuin minua.
Olen katunut. Olisin tarvinnut jotain tukea siihen, että ajatus lapsen kanssa pärjäämisestä olisi vahvistunut.
Kerron tässä, että sosiaalisista syistä ei tarvitse aborttia Suomessa tehdä. Äkkiä dossuun yhteyttä ja kaikki tukitoimet pyörimään. Tukiperheistä lähtien.
Abortti on kuitenkin jokaisen oma asia ja jokainen päättää sen oman elämänsä kautta. Hyvin on kuitenkin mennyt niillä, jotka painostuksen edessä kun on kieltäytynyt vakaumuksensa vuoksi abortista. Siis kumpikin päätös voi olla oikea omalla kohdalla. Abortin tehnyt ei ole sen huonompi kuin lapsen tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadun.
Yllätysraskaus ehkäisystä huolimatta. Olin jo 9.viikolla kun raskaus huomattiin ja aborttipäätös piti tehdä nopeasti. Mies vaati aborttia, koska suhde ei ollut kestänyt vielä niin pitkään, että olisi lapsen aika, ja itse olin yllätysraskaudesta sekaisin ja shokissa, enkä osannut ajatella mitä itse haluan.
Kauhistutti ajatus yksinhuoltajuudesta, ja olisi se väärin myös miehelle saada lapsi tahtomattaan.
Mutta kenelle sitä sitten tekee väärin, miehelle vai omalle lapselleen.
Koen vahvaa syyllisyyttä, ahdistusta ja surua abortista.
Minulla tämä tehty abortti meinaa viedä järjen.
Niin ja lisään vielä, että en todellakaan ollut täysin varma aborttiin mennessä. Mies oli lääkärissä mukana, ja toimin vaan kuin kone. Pakotin itseni sanomaan, että olen varma, kun kysyttiin olenko varma abortista, ja otin ensimmäisen lääkkeen konemaisesti surun vallitessa. Itkin lääkäriin mennessä ja kasasin itseni ennen sairaalaan sisälle menoa.
Vierailija kirjoitti:
Kaduitteko sitä myöhemmin? Välillä olen täysin varma että halun abortin. Välillä taas mietin että mitä jos en sittenkään.
Mulle asia oli päiväselvä jo ennen r-testin tekoa. En todellakaan halunnut lasta joka sai alkunsa siten miten sai, sen ihmisen kanssa joka sen sisääni ilman lupaani lykkäsi.
En ole katunut sekuntiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aiemmin kirjoittanut kahden lapsen äiti.
Vielä aiemmin tukitoimia sai paremmin, mut kunnat joutuneet ahtaalle ja säästöjä on. Ei apuaja, rahoja yms jaella. Tukiperhekin voi olla sellainen säilöntäpaikka, johon lapset itkien menevät. Oma kokemus...
Kyllä lapsi pitää tehdä, että omat voimavarat oikeasti kestävät.
Vierailija kirjoitti:
Kun abortista keskustellaan, hieman säärähtää korvaan aivan kuin seksiä olisi pakko harrastaa. Ei se ole ilma tai vesi.
Elämä vs. itsekäs halu
Kyllä seksi lasketaan ihmisen perustarpeisiin. Se on se vietti, jota varten me synnyttää. Biologisesti meillä ei ole muuta tarkoitusta kuin lisääntyä eli harrastaa seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään mistään lapsen psyykkeen kehittymisestä puhutaan, jos se solumöykky sisältää määritelmän, millanen ihmisestä tulee eikä ympäristötekijät vaikuta? Olipas typerä kysymys. Eli voit vaikka haukkua/kaltoinkohdella/pahoinpidellä lapsesi rikkinäiseksi ihmiseksi ja todeta sitten, että se oli jo kohdussa sellanen, kun ympäristötekijät ei vaikuta?
Ei se mikään solumöykky ole siinä vaiheessa, kun raskaus selviää. Siinä pienessä on jo geenit, jotka määrittelevät ulkonäön, hiusten värin, silmien värin, temperamentin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun abortista keskustellaan, hieman säärähtää korvaan aivan kuin seksiä olisi pakko harrastaa. Ei se ole ilma tai vesi.
Elämä vs. itsekäs halu
Kyllä seksi lasketaan ihmisen perustarpeisiin. Se on se vietti, jota varten me synnyttää. Biologisesti meillä ei ole muuta tarkoitusta kuin lisääntyä eli harrastaa seksiä.
Perustarpeita ovat ne, jotka pitävät ihmisen elossa. Seksi ei kuulu niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadun.
Yllätysraskaus ehkäisystä huolimatta. Olin jo 9.viikolla kun raskaus huomattiin ja aborttipäätös piti tehdä nopeasti. Mies vaati aborttia, koska suhde ei ollut kestänyt vielä niin pitkään, että olisi lapsen aika, ja itse olin yllätysraskaudesta sekaisin ja shokissa, enkä osannut ajatella mitä itse haluan.
Kauhistutti ajatus yksinhuoltajuudesta, ja olisi se väärin myös miehelle saada lapsi tahtomattaan.
Mutta kenelle sitä sitten tekee väärin, miehelle vai omalle lapselleen.
Koen vahvaa syyllisyyttä, ahdistusta ja surua abortista.
Minulla tämä tehty abortti meinaa viedä järjen.
Sinuakin voisi auttaa asian käsittely, esim Itu-projekti auttaa myös abortin jälkeen:
Olin täysin varma, enkä ole katunut.
Olin 26-vuotias, 3 lasta oli jo ja suhde lasten isään oli jo tiensä päässä. Tutkimuksissa myös selvisi ettei lapsi olisi ollut terve, selkärankahalkio tms. todennäköisesti. Lisänä vielä, että mulla on miinusveriryhmä ja isällä plus, niin jokainen raskaus oli riskitekijä jo muutenkin.
Kuukauden päästä abortista erottiin sitten lopullisesti, hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun abortista keskustellaan, hieman säärähtää korvaan aivan kuin seksiä olisi pakko harrastaa. Ei se ole ilma tai vesi.
Elämä vs. itsekäs halu
Kyllä seksi lasketaan ihmisen perustarpeisiin. Se on se vietti, jota varten me synnyttää. Biologisesti meillä ei ole muuta tarkoitusta kuin lisääntyä eli harrastaa seksiä.
Lisääntyminen eli seksin harrastaminen on ihmislajin perustarve mutta ei ihmisyksilön. Ihmisyksilö pysyy hengissä ja pystyy elämään hyvän elämän ilman että koskaan harrastaa seksiä tai saa lapsia. Eikä ole ihmislajin säilymisen kannalta välttämätöntä että kaikki harrastavat seksiä.
Täysin varma, koska olisi ollut sulaa hulluutta synnyttää lapsi tilanteeseen, jossa olin jo ennestään todella pahoinvoiva ja jaksamiseni äärirajoilla. Minusta olisi tullut mitä ilmeisimmin täysin uupunut yksinhuoltaja, joka olisi kantanut lopun elämäänsä syyllisyyttä siitä, ettei ollut riittävästi fyysisiä, emotionaalisia ja taloudellisia resursseja huolehtia lapsestaan niin kuin olisi halunnut ja niin kuin olisi pitänyt.
Olen joskus myöhemmin ajatellut, että olin silloin niin "loppu", että jo pelkästäään paha raskauspahoinvointi tms. olisi voinut romahduttaa mut ihan täysin.
En todellakaan ole katunut sekuntiakaan. Se oli ainoa oikea valinta ajattelee asiaa miltä kantilta tahansa.
Niin, ja tulin raskaaksi ehkäisyn petettyä.
Ihmettelen tuota toistuvaa sanaa solumöykky. Eihän se alkio sellainen ole. Siinä ihan solunjakaantumisen ensi päivinä voisi sanoa noin. Silloin, kun raskaus aikaisintaan todetaan, ei voi millään puhua mistään epämääräisestä solukasasta. Eikä aborttiin ihan heti pääse. Toisaalta abortinhan saa vielä melko pitkälle raskauteen. Hirmu pienihän se alkio on esim. rv 7, mutta kasvaa millin päivässä ja kehittyy hurjaa vauhtia.
Ei satu, koska siihen alkioon ei kosketa millään tapaa.
Otetaan lääke joka estää istukan toiminnan, eli kasvu vain lakkaa. Ja alkio tulee istukan kanssa ulos.
Ja en ollut varma, en todellakaan olisi halunnut tehdä sitä, ja ensimmäiset 2vuotta oli kauheita.
Mutta oli pakko, ja ja vaikka kadun ,tein oikein