Lue keskustelun säännöt.
Abortin kokeneet! Olitteko täysin varmoja asiasta mennessänne aborttiin?
29.08.2018 |
Kaduitteko sitä myöhemmin? Välillä olen täysin varma että halun abortin. Välillä taas mietin että mitä jos en sittenkään.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Itu-projekti auttaa naisia kriisiraskauksissa ja abortin jälkeisissä ongelmissa.
Hoitaako ne lasta, kun äiti väsynyt? Tuovatko ruokakasseja ja maksavat laskuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään, siis yhtään mikään, ei ole kamalampaa kuin abortista seuraava syyllisyydentunne. Pahinta siinä on se ettei se lopu koskaan.
Elävä lapsi sentään kasvaa aikuiseksi ja muuttaa pois. Ja yleensä aika syntymän ja kotoa pois muuttamisen välissä on sekä lapselle että äidille jotain muutakin kuin pelkkää kärsimystä.
Olin varma. Kaksi lasta jo ja ongelmia.
Täydellisen varma. En katunut jälkeenpäin. Yhä 10v myöhemmin ajattelen että abortti oli oikea ratkaisu ja suuri helpotus.
Tuleehan identtisistä kaksosistakin erilaisia (vaikka sama dna) eri kasvuympäristöissä. Esimerkiksi, jos on vauvoina adoptoitu eri perheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun abortista keskustellaan, hieman säärähtää korvaan aivan kuin seksiä olisi pakko harrastaa. Ei se ole ilma tai vesi.
Elämä vs. itsekäs halu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itu-projekti auttaa naisia kriisiraskauksissa ja abortin jälkeisissä ongelmissa.
Hoitaako ne lasta, kun äiti väsynyt? Tuovatko ruokakasseja ja maksavat laskuja?
Lastensuojelusta saa perhetyöntekijän ja sossusta saa apua laskujen maksamiseen ja ruokien ostamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos 17. Sait ajattelemaan uudella tavalla. Mutta määritelty on sukupuoli, hiusten väri, eilmien väri, luonne?
Vierailija kirjoitti:
Mikään, siis yhtään mikään, ei ole kamalampaa kuin abortista seuraava syyllisyydentunne. Pahinta siinä on se ettei se lopu koskaan.
Elävä lapsi sentään kasvaa aikuiseksi ja muuttaa pois. Ja yleensä aika syntymän ja kotoa pois muuttamisen välissä on sekä lapselle että äidille jotain muutakin kuin pelkkää kärsimystä.
No on niitä nyt kamalampiakin asioita ja toisillehan tuo ei mitään syyllisyyttä aiheuta, enkä itsekkään halua muita syyllistää vaikka oma ratkaisu mietityttää edelleen 20 vuoden jälkeen. Se on henkilökohtainen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun abortista keskustellaan, hieman säärähtää korvaan aivan kuin seksiä olisi pakko harrastaa. Ei se ole ilma tai vesi.
Elämä vs. itsekäs halu
Nimenomaan. Tilapäinen selibaatti on vaikeassa elämäntilanteessa fiksu ratkaisu koska sitten voi olla satavarma ettei ainakaan tule ei-toivottua raskautta siihen tilanteeseen. Seksi ei ole oikeus eikä se ole edes tarve yhtään sen enempää kuin kalliit etelänlomat tai merkkilaukut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itu-projekti auttaa naisia kriisiraskauksissa ja abortin jälkeisissä ongelmissa.
Hoitaako ne lasta, kun äiti väsynyt? Tuovatko ruokakasseja ja maksavat laskuja?
Lastensuojelusta saa perhetyöntekijän ja sossusta saa apua laskujen maksamiseen ja ruokien ostamiseen.
😁😁😁😁😁
Leipäjonossa kävijät ovat siellä huvikseen kun sossu hoitelee kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään mistään lapsen psyykkeen kehittymisestä puhutaan, jos se solumöykky sisältää määritelmän, millanen ihmisestä tulee eikä ympäristötekijät vaikuta? Olipas typerä kysymys. Eli voit vaikka haukkua/kaltoinkohdella/pahoinpidellä lapsesi rikkinäiseksi ihmiseksi ja todeta sitten, että se oli jo kohdussa sellanen, kun ympäristötekijät ei vaikuta?
Kun saa pari lasta huomaa helposti että ovat jo ihan vauvana omanlaisiaan persoonia. Toki maailma sitten muokkaa johonkin suuntaan, mutta jokainen on jo syntyessään omanlaisensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun abortista keskustellaan, hieman säärähtää korvaan aivan kuin seksiä olisi pakko harrastaa. Ei se ole ilma tai vesi.
Elämä vs. itsekäs halu
Nimenomaan. Tilapäinen selibaatti on vaikeassa elämäntilanteessa fiksu ratkaisu koska sitten voi olla satavarma ettei ainakaan tule ei-toivottua raskautta siihen tilanteeseen. Seksi ei ole oikeus eikä se ole edes tarve yhtään sen enempää kuin kalliit etelänlomat tai merkkilaukut.
Kyllä sitä on miehille annettava, sorry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu. Tunti-pari abortin jälkeen oli pahimpia, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen se oli ainoa oikea ratkaisu.
Siitä varmuudesta. Mä en saanut ekalla käynnillä aborttia, koska olin asiasta niin epävarma. Sain viikon aikaa miettiä asiaa ja palata takaisin. Toi oli ihan hyvä juttu. En mieti menetettyä elämää.
Sattuuko abortti vauvaan viikolla 7-8
Täysin varma. Hetkeäkään en miettinyt, että entä jos pitäisin sen. Raskaustesti kun näytti positiivista, niin varasin heti ajan aborttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään mistään lapsen psyykkeen kehittymisestä puhutaan, jos se solumöykky sisältää määritelmän, millanen ihmisestä tulee eikä ympäristötekijät vaikuta? Olipas typerä kysymys. Eli voit vaikka haukkua/kaltoinkohdella/pahoinpidellä lapsesi rikkinäiseksi ihmiseksi ja todeta sitten, että se oli jo kohdussa sellanen, kun ympäristötekijät ei vaikuta?
Kun saa pari lasta huomaa helposti että ovat jo ihan vauvana omanlaisiaan persoonia. Toki maailma sitten muokkaa johonkin suuntaan, mutta jokainen on jo syntyessään omanlaisensa.
Tätä toki juuri tarkoitin, että kyllä ihmisen persoonallisuus ja psyyke muokkautuu elämän ja ympäristön vaikutuksesta. Ei kaikki ole määriteltynä siinä solumöykyssä. Itse olen esimerkiksi ollut todella elämäniloinen ja kiltti lapsi (kuulemani mukaan), mutta 11-vuotiaana masennuin koulukiusaamisen myötä. Elämänilo ei todellakaan ole sana, joka kuvaisi minua nyt. Toisinaan toivon, että en olisi syntynyt. Vaikka solumöykkyni saattoi olla iloinen, en ole sitä enää. Sen takia turhat haihattelut ja itsensä syyllistämiset kannattaa jättää väliin ainakin ylläolevalla perustelulla. Ei kukaan voi olla varma, tuleeko siitä alkiosta iloinen tai vaikkapa masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itu-projekti auttaa naisia kriisiraskauksissa ja abortin jälkeisissä ongelmissa.
Hoitaako ne lasta, kun äiti väsynyt? Tuovatko ruokakasseja ja maksavat laskuja?
Yhteiskunnalta saa noihin apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itu-projekti auttaa naisia kriisiraskauksissa ja abortin jälkeisissä ongelmissa.
Hoitaako ne lasta, kun äiti väsynyt? Tuovatko ruokakasseja ja maksavat laskuja?
Yhteiskunnalta saa noihin apua.
Ei saa.
Olin täysin varma. Ikää oli 22. Mies jonka kanssa silloin olin on aivan mielettömän hyvä ihminen ja olisi varmasti ollut todella hyvä isä. Itse en vain kokenut olevani valmis.
Nykyään olen 31v ja eri miehen kanssa. Elämme onnellista, tasapainoista elämää ja suunnittelemme avioliittoa sekä lapsen hankintaa nyt. En ole kertaakaan katunut päätöstäni enkä koe, että tulisin koskaan sitä katumaan.