Miksiköhän joitakin, esim.minua, luullaan ikäistään nuoremmaksi?

Naisia luullaan aina nuoremmaksi ihan kohteliaisuudesta. Mä arvioin naiset aina reilusti nuoremmaksi, vaikka näen selvästi, että on jo varmasti tietyn iän ylittänyt.

Toisaalta 31-vuotias ja 27-vuotias näyttää ihan samalta. Toisaalta taas 45-vuotias ja 40-vuotias ovat hyvin saman näköisiä.

Tiettyä tyttömäisyyttä ja nuoruuden hehkua on yleensä vielä 35-vuotiailla, mutta ei nelikymppisellä.

Terveisin mies

Pieni ylipaino nuorentaa. Silottaa ihon ja kasvot tyttömäisemmät.

Kohteliaisuus. Mua luullaan kans aina muka tosi nuoreksi. Todellisuudessa taidan näyttää ikäiseltäni. Eikä nelikymppinen nyt vielä vanha ole tai näytä vanhalta.

Usein lievä ylipaino, pitkät hiukset ja kiva tyyli saa näyttämään nuorelta. Mulla ei ole mitään noista.

Ihmisiä ikäväliltä 23-40 on tosi vaikea arvioida. En näe mitään eroa 26v ja 34v tuttujen kesken.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkani on täynnä 35-50v naisia ja kyllä heistä erottaa kuka on "kolkytjotain" ja kuka käy viittäkymppiä.

Ap

50v on jo eri tilanne, mutta 35-45 on kaikki suht samalla tasolla. 50v tuo jo ryppyjä sen verran, ettei se kuulu enää tuohon joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Puhdasta ihmettelyä omalta osaltani, ei tätä pelkän tupakoimattomuuden piikkiinkään voi kai laittaa..

Tänään luultiin, että olen samanikäinen kuin kysyjä itse eli 32v ja pari viikkoa sitten eräs kysyi olenko täyttänyt 30v. Aiemminkin tänävuonna moni olettanut, että olen 33-35v.

Ja ikää minulla 42v!

Mikä pointti näissä näytän nuoremmalta aloituksissa on? Olen 47v. pieni ja siro nainen mutta naamasta näkee että olen ikäiseni ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkani on täynnä 35-50v naisia ja kyllä heistä erottaa kuka on "kolkytjotain" ja kuka käy viittäkymppiä.

Ap

50v on jo eri tilanne, mutta 35-45 on kaikki suht samalla tasolla. 50v tuo jo ryppyjä sen verran, ettei se kuulu enää tuohon joukkoon.

Serkkuni täytti juuri 50 ja näyttää paaaaljon nuoremmalta. Hänen äitinsä on yli 70, ja jos verrataan samanikäiseen tätiini toisen vanhempani puolelta, ero on huikea.

Vierailija kirjoitti:

Minua on kyllä luultu viimeisen vuoden aikana sekä nelikymppiseksi että kuusikymppiseksi. Olen 54.

Anteeksi mutta tämän päivän paras lohkaisu.

"Miksiköhän joitakuita, esim. minua, luullaan ikäisiämme nuoremmiksi." En tiedä, mutta mä vaan oon hyvännäköinen.

Jos arvaaja ei katso tarkkaan, arvio tehdään vaatetuksen ja olemuksen perusteella. Sitten kun katsoo tarkemmin, huomaa kasvojen juonteet jne. Vaan kukapa satunnaista vastaantulijaa niin tarkasti katsoo.

Luulen, että lasten saanti ja valvomiset vanhentavat (joitakin). Kolmevitosista sen eron huomaa, kenellä on lapsia ja kenellä ei.

Se voi johtua ulkonäön lisäksi paljon elekielestä ja itseilmaisusta. Itselläni ryppyjä ym 3-kymppisenä, mutta olen lapsellinen, ujo, epäsovinnainen, en aja autoa ja asun vuokralla. Mutta en sanoisi että tiedän minkä ikäiseksi mua on ”luultu”, koska joku joka ajattelee että naamani on 30 saattaa silti sanoa 25. Jotkut ottaa noita sosioekonomisia arvioitaan huomioon, kun arvioi ikää. Mutta joillain nuorekkaan näköisillä on aikuismainen asenne jo +20v, toisilla aikuisuus näkyy persoonallisuuden kehittyessä ja jotkut jää kokonaan lapsekkaiksi. Eipä ole siis ihan yksinkertaista.

Hoh hoijaa.

Vein töihin pullaa ihan muuten vaan. eräs n.35v mies kysyi minulta: "Täytätkö sä nyt vihdoin 18?"

Olen 27. En todellakaan näytä 18vuotiaalta. Pikemminkin yli kolmekyppiseltä Huumoriahan tuo oli :)

Mua luullaan nuoremmaksi viimeistään sitten kun avaan suuni. Joku kuvaili vasta ääntäni pikkutytön ääneksi, lauluääni vielä enemmän sellainen lapsenomainen.

Olen tietoisesti yrittänyt välttää katkeroitumista. Vaikeaa se on kun elämä on niin epäreilua. Kun innostun jostain, unohdan hetkeksi itsetietoisuuteni ja alan hölisemään, sanovat idealistiksi ja naiiviksi. Asenne elämään loistaa läpi meidän puheista. Mua ei pelota jos joku luulee mua tyhmäksi, osaan olla ihan fiksukin välillä. Ainahan niille voi nauraa päin naamaa jos kurtistelevat ja käskevät varttumaan.

Meikkaan harvoin, pukeutuminenkaan ei ole kypsän naisen tyyliä kun en sellaisesta tykkää. Enkä kalastele tällä mitään, vähän ihmettelen miksi tätä samaa aihetta puidaan täällä vuodesta toiseen.

Tässä syitä, miksi itse vaikutan nuoremmalta:

- olen lihava ja kasvojen pyöreys sekä pulleus tekee "vauvamaisen" vaikutelman, rasva ihon alla suoristaa rypyt

- käytän noloja teinimäisiä H&M-vaatteita, kun ei ole muuhun varaa

- olen yhtä epävarma kuin lapset ja teinit, en osaa aikuismaista itsevarmaa käyttäytymistä

Löytyisikö näitä syyksi ap:lla?

Lisään vielä, että joskus on portsarikin todennut, ettei "_pulleista_ tytöistä" osaa ikää arvioida, kun ei uskonut täysi-ikäisyyttäni./34

Monista on vaikea sanoa ikää. Kokonaisuus vaikuttaa, ilmeet, eleet, kova meikki vanhentaa ja itsevarma jämäkkä olemus. Tietysti myös vaatteet ja hiustyyli vaikuttavat.

Nuo jitka väittävät kohteliaisuudeksi eivät ymmärrä, että useimmiten nuoreksi luulemiseen liittyy väheksyntää ja aliarvioimista. Ei oleteya olevan pätevä tai kokenut eikä oteta vakavasti, vaan sivuutetaan tyyliin 'sinun aikasi tulee sitten myöhemmin aikanaan', vaikka olisi jo 25 v työkokemudta alalta ja ikää 40 v, niin voidaan olettaa, että olet opiskelijaharjoittelija.

Tuo ap.n ongelma kyllä ratkeaa ajallaan. Minäkin jouduin näyttämään henkkareita 28 vuotiaaksi ja nelikymppisenä vielä luultiin paljon nuoremmaksi. Nyt kun 60v lähestyy, niin ei ole enää pelkoa, että joku kysyis papereita tai luulis nuoremmaksi. Kyllä kuuluu ihan hyvin jo mummosarjaan, joten ap, älä pelkää, ei sinua koko ikää luulla nuoremmaksi.

Itse tunnen kaksi, joilla hoikkuudesta huolimatta on kasvoissa pyöreyttä, askel on kevyt ja vaatetyyli rento, heitä voisi luulla kymmenenkin vuotta ikiänsä nuoremmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ap.n ongelma kyllä ratkeaa ajallaan. Minäkin jouduin näyttämään henkkareita 28 vuotiaaksi ja nelikymppisenä vielä luultiin paljon nuoremmaksi. Nyt kun 60v lähestyy, niin ei ole enää pelkoa, että joku kysyis papereita tai luulis nuoremmaksi. Kyllä kuuluu ihan hyvin jo mummosarjaan, joten ap, älä pelkää, ei sinua koko ikää luulla nuoremmaksi.

Ja mitähän iloa siitä on eläkeiässä, kun ei koko työuran aikana tullut otetuksi vakavasti? Sulla ei selvästi ole ollut tätä ongelmaa.

Kolmekymppisenä mua luultiin ihan koko ajan parikymppiseksi. Ja juu ei ollut mitään imartelua, koska ei ne tilanteet olleet sellaisia vaan ihan tahattomia "niin et sä oo voinut sitä sarjaa kattoo kun oot niin nuori" -tyylisiä (oikeasti olin vanhempi kuin puhuja itse, jne). Tai "missäs koulussa sä oot" (ihan töissä ollut viimeiset 7 vuotta...). Sain myös jatkuvasti ihan jo aikuisena ihmisenä kokea sellaista holhoavaa opastusta muiden toimesta työelämässä, itseäni nuorempienkin toimesta.

Syitä tähän oli varmaan:

- lapsekkaat pyöreät kasvonpiirteet, sellainen "hämmästyneen näköinen" ilme joka tutkitusti saa ihmisen näyttämään nuoremmalta

- pienet rinnat ja kapea lantio

- epävarmuus ja siitä johtuva vähän tilaa vievä keskeneräinen ja lapsekas olemus

Nyt 38-vuotiaana ei ole tuota ongelmaa. Syitä (?):

-rupsahdus (alkaa rypyt näkyä)

- epävarmuuden kariseminen