Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta ihan oikeasti saa ihmisen kuulostamaan hirveän yksinkertaiselta, jos ei mistään muusta saa iloa kuin oman lapsen hoitamisesta. Ei varmaan saakaan, jos elää todella pientä elämää pienessä piirissä, tapaa sukulaisia ja vanhoja koulukavereita, ei ole opiskellut eikä sivistänyt itseään, matkustellut, ottanut selvää asioista, laajentanut omaa ajatteluaan ja maailmankuvaansa, tekee jotain ankeaa duunia eikä ole mitään erityistä kiinnostuksen saati intohimon kohdetta elämässä. Ja sitten ei millään tajua, että joku muu ei tosiaan saisi iloa siitä nenänniistämisestä ja kurahousujen pesusta. Tunnetteko ylipäänsä vain yhdenlaisia ihmisiä?

Yhtä yksinkertaiselta kuulostaa lapsen vievän ilon elämästä. Velat tuntuvat elävän kovin pienissä ympyröissä ja kritisoivan sellaista, mistä heillä ei ole itsellä kokemusta.

Tuo on todella paha ja yleinen ajattelun harha lapsia hankkineiden kohdalla. Oletko ikinä tullut ajatelleeksi että aivan yhtä vähän sinä tiedät vaikka lapsettoman 50- tai 60-vuotiaan elämästä? Jos olet 17-vuotiaana ollut lapseton, et tiedä pas...kaan keski-ikäisen lapsettoman elämästä.

No mitä sinä tiedät 50-60 vuotiaan perhe-elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nallekarkit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan vanhenemista ja arvon laskua suhdemarkkinoilla niin nainenhan muuttuu näkymättömäksi ennemmin tai myöhemmin. Minä olen yli viisikymppinen sinkkunainen ja nykyään juttelen miesten kanssa ilman flirtin häivää ( halusinpa tai en).  Ajattelen sen mielessäni niin että olen muuttunut halujen kohteesta kanssaihmiseksi. Se tuntuu lempeältä ja hyväksyttävältä ajatukselta. Onneksi omat seksihalut ovat jo aika harvassa ja viihdyn tällä hetkellä yksin ihan hyvin. Olen saanut elää iloista ja menevää elämää kolmevitoseksi, sen jälkeen äitielämää ja nyt alkaa kolmas vaihe, poika itsenäistyy. Olen hyvin tyytyväinen kokemaani ja viihdyn kropassani. Tosin on myönnettävä että muutos vaatii aina asenteiden muutosta pään sisällä.

Harva mies saa elää mieleistänsä elämää ennen 35 vuoden ikää kunnes on alkanut kertymään varallisuutta ja 10 vuoden säännöllinen treeni alkaa näkymään kypsänä dressman olemuksena, tällöin vasta naisetkin vaivautuvat keskustelemaan ja antamaan huomiota. Tässä vaiheessa on kuitenkin pakko heivata ikäisensä naiset pois rääkymästä ja suunnata katse 10-15 vuotta nuorempiin joiden kanssa elää menetetty nuoruus. Sillä miehilläkin on tarve saada huomiota kuten norminaisilla.

Tämä saa minut surulliseksi. En tosiaan toivo, että monien miesten ainoa mielekkyys elämässä tulee vain ihailusta, ulkonäöstä ja (nuoremmista) naisista.

Miehet haluaa ihailua ihan samalla lailla kuin naiset. Sekä kehumista ulkonäöstä.

Suurin osa miehistä EI KOSKAAN ole saanut yhtäkään kehua ulkonäöstään eikä juurikaan mitään ihailua.

Kyllä se on eri asia saada kiinnostusta 20-30 vuotiaalta naiselta kuin 40-50 vuotiaalta.

Naiset ei vaan käsitä miehen elämää. Erittäin suurella osalla miehistä on äärettömän suuria vaikkeuksia saada nainen kiinnostumaan itsestään. Silloinkin nainen on vaan kiinnostunut miehestä ja ehkä rupeaa suhteeseen. Mutta äärettömän harva mies on koskaan saanut kokea samaa kuin nuoret naiset: Onpa siinä komea mies, ottaisipa tuo minut.

Suurin osa miehistä elää koko elämänsä ilman että yksikään nainen on koskaan aktiivinen heitä kohtaan eli yrittää iskeä miehen tai että tulisi kehumaan miestä (ilman että on parisuhteessa siihen tai oma äiti).

Mies joutuu tekemään työtä sen eteen että naiset edes huomaa. Sitä ja tätä sirkustemppua jolla todistaa että ei ole mikään täysi luuseri.

Sama asia menee jopa seksuaallisuuteen. Suurin osa naisista ei pidä miehen kroppaa kiihottavana eikä miehen sukuelimiä. Se on erittäin loukkaava miehistä. Jos nainen ei pidä miehen sukuelimen ulkonäöstä niin ei se pidä miehestäkään. Kyse ei ole edes mistään seksistä vaan siitä että jokainen ihminen haluaa että joku pitää häntä hyvännäköisenä ja jokainen halua että hänen kumppaninsa pitää myös hänen sukuelimestään.

Huhhuh ompa katkeraa ja yleistävää tekstiä. Se että SINULLA ei ole käynyt flaksi ja että olet olet epäkiinnostava ja ilmeisesti rumakin, (rivien välistä luettuna), ei tarkoita että kaikilla muillakin deittailu menisi saman kaavan mukaan.

Minulla on itseni ikäinen mies jota on silmissäni maailman komein mies ja muistutan häntä siitä jatkuvasti. Hän ei hurmannut minua millään sirkustempuilla tai lihaksilla, vaan puhtaalla vilpittömyydellä, lempeydellä, sivistyksellä ja hyvillä arvoilla.

Rakastan hänen kropassaan kaikkea, hänen tummia tuuheita hiuksiaan, käsiä, urheilullista vartaloa ja jopa sukupuolielintä.

Luulen että sinun ongelmasi on katkeruus, mustavalkoinen pinnallinen maailmankuva ja arvot. Jos sinulla ei ole myöskään ulkoisesti mitään annettavaa niin eipä ihme että ketään ei kiinnosta kun sisimpäsikin on ontto.

N23

Tehdäänkö tässä kärpäsestä härkänen? Mun mielestä useimmat ajattelevat lapsettomuuden olevan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Mitä iloa ne tuovat sellaisen henkilön elämään, joka ei niitä aidosti halua? Sehän tässä on ongelman ydin, te lapsia haluavat ette kykene näkemään sen oman kokemus -ja ajatusmaailmanne ulkopuolelle. Ette ymmärrä sitä, että on olemassa ihmisiä jotka eivät halua samoja asioita kuin te. Lapsessa on iso vastuu, ei se ole mikään lelu, josta voi hankkiutua eroon tai irtisanoutua siitä silloin kuin siltä tuntuu. Ei lapsiperhe-elämää voi etukäteen harjoitella kokeilumielessä. Kun lapsi on jo syntynyt tähän maailmaan ja huomaa ettei perhe-elämä ole itseä varten, niin mitä sitten? Pitääkö hankkiutua siitä lapsesta eroon? Parempi että jättää ne/sen kokonaan tekemättä. Ei kaikista naisista edes ole äideiksi, tämä on asia jota ei usein haluta myöntää.

Miksi ihmiset pelkää nykyään kaikkea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Suomessa on myös todella paljon vanhoja ihmisiä jotka itkevät yksinäisyyttään vaikka heillä on lapsi tai lapsia. Ei koskaan voi tietää miten elämä vie. Lapsi voi aivan hyvin päätyä asumaan toiselle puolelle maailmaa ja häntä näkee max. muutaman kerran vuodessa. Käy terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa ja kysy hoitajilta, ketkä siellä ovat niitä surkeimpia ja yksinäisimpiä. Ne eivät suinkaan ole ne lapsettomat, jotka koko elämänsä ovat tienneet että heitä eivät lapset käy katsomassa, vaan ne joiden lapset eivät ehdi tai pysty. Nämä sitten katkeroituvat pahasti.

Tässä viimeiset pari vuotta kun olen isääni käynyt katsomassa, niin enpä ole siellä juurikaan muita ihmisiä nähnyt kuin näiden vanhusten lapsia. Kenen luulet siellä käyvän? Ystävät ovat joko kuolleita tai laitoshoidossa. Sama juttu sisarusten kanssa. Oma isäni on 90-vuotias. Jo silloin, kun hän oli 80-vuotias, hän puheli ystävistään, kun ovat kuolleet tai laitoshoidossa. Vaikka isällänikin sisaruksia on ja hän on vanhin, niin kyllä hänenkin sisaruksensa ovat kuolleet tai huonokuntoisia. Yksi veli käy kerran pari vuodessa katsomassa, kun asuu sen verran etäämmällä. Jos isälläni ei olisi lasta ja lapsenlapsia, niin yksin olisi.

Juuri tätä minäkin mietin viettäessäni kesää kohta yhdeksänkymppisten mutta vielä suhteellisen hyväkuntoisten vanhempieni luona. Suurin osa heidänkin ystävistään on joko kuolleita tai niin raihnaisia, että heihin voi pitää yhteyttä lähinnä puhelimen välityksellä, jolleivät he ole jo dementoituneet. Mutta me lapset välitämme vanhemmistamme edelleen, pidämme heihin yhteyttä ja autamme heitä. Tämän arvoa on vaikea ymmärtää lapsettomana kolmekymppisenä, jos se tärkein asia maailmassa on pystyä lukemaan kirjaa ihan rauhassa.

Niinpä minun pitää ehdottomasti 'hankkia' se lapsi, jotten vain ole yksinäinen vanhana. Mitä väliä sillä on, etten oikein halua, etten oikeastaan pidä lapsista, kunhan vain en ole yksinäinen vanhana. 

Kuunteletteko te koskaan että mitä te puhutte? Eikö niillä lapsilla ole teille mitään arvoa? Ja miksi ihmessä se yksinäisyys vaivaisi, kun siihen on totutellut ja tottunut koko ikänsä? Mikä siinä pelottaa niin hirveästi, että pitää sen pelon poistamiseksi käyttää omia jälkeisiään? Kummallista. Kyllä ne pettyneimmät vanhukset ovat niitä, joilla on lapsia ja jos ne lapset eivät käy katsomassa. 

En usko, että omat vanhempani hankkivat minua vanhuuden turvaksi, mutta nyt kun he ovat vanhoja, haluan itse auttaa heitä, koska he ovat minulle yhä erittäin rakkaita. En ole myöskään hankkinut omia lapsiani vanhuuteni turvaksi, vaan koska rakastuin heidän isäänsä ja halusin hankkia lapsia juuri hänen kanssaan. Lapset ovat mitä luonnollisin osa elämää. Ilman heitä elämä ei jatkuisi. Jospa sinäkin yrittäisit ajatella asiaa tältä kantilta.

120-vuoden sisään sinä ja minä ja kaikki muut olemme tuolla maan povessa. Kuolleita. Mikään ei meillä jatku. Lapseton ja lapsellinen ovat 100% tasa-arvoisia, ihan kuolleita. Kannattaa ajatella asiaa tältäkin kantilta.

Kun sinua ei ole, sinua ei ole. Me emme ole 500 vuotta sitten harmitelleet, että voi kun joku meitä ei ole tehnyt tai voi kun emme ole olemassa. Kun me lakkaamme olemasta, niin tilanne on ihan sama. Ei ole mitään eikä ketään. Sinulla tai minulla.

Vela

Mutta minä elän tässä ja nyt vanhempieni kanssa ja lasteni kanssa, osana omaa perheyhteisöäni. Juuri näin haluankin elää. Olen onnellinen.

No sehän se viisasten kivi onkin; elää onnellista elämää ja olla niin vahva, että uskaltaa elää sitä. Omannäköistään ja omille arvoille sopivaa elämää. Hyvä että ollaan molemmat onnistuttu.

Vela

Vielä kun selviäisi, miksi tuhlaat aikaasi kirjoittamalla Vauva-palstalle?

En minäkään vietä aikaa Moottoripyörä-palstalla, kun en edes korttia omista, eikä mopot kiinnosta.

Katsos, velatkin kaipaavat yhteisöllisyyttä. Heillä kun ei ole sitä omaa perhettä, ja välillä olisi kiva keskustella muidenkin kuin itsensä kanssa. Siksi tällainenkin palsta kelpaa korvikkeeksi.

Miten niin ei ole omaa perhettä???

Voi luoja tuota ylimielisyyttä. Perheen käsite on muutakin kuin ne LAPSET.

Puoliso ja koira?

Ja sinulla lisäksi rääkyvä, huonokäytöksinen lapsi?

Ensimmäinen vaihtoehto oli parempi.

Entäpä nauravat iloiset lapset? Jotka ilmaisevat itseään hieman monipuolisemmin kuin heiluttamalla häntäänsä:-).

En kaipaa perheeseeni lapsia lainkaan, lasten naurun räkätys on sitä paitsi ärsyttävän kuuloista. Perhekäsitykseni on laajempi kuin perinteinen ydinperhe, se käsittää muitakin kuin saman katon alla asuvat.

Keitä se käsittää?

Onko kaikki nauru sinulle räkätystä? Omaa yksinäistä itkuasiko kuuntelet mieluummin?

Ei yleensä, vain lasten nauru kuulostaa monesti sellaiselta.

Mikä saa sinut ajattelemaan, että olisin yksin ja itkisin? Tai että yksin ollessaan pitäisi aina itkeä?

Koska tapa, jolla kirjoitat, ei ole elämäänsä tyytyväisen ihmisen tapa kirjoittaa.

Mistä kohdasta niin päättelet? Ja jos näin mielestäsi on, lapsiko sen onnen minulle toisi?

Oletko itse sitä mieltä, että kommenttisi huokuvat tyytyväisyyttä?

Monet muutkin velat vaikuttavat täällä varsin hyökkääviltä ollakseen ihmisiä, jotka ovat tehneet elämänsä parhaan päätöksen. Jokin heidän elämässään ilmeisesti mättää, eikä lapsettomuuspäätös näytä ratkaisseen sitä ongelmaa. Hyvä kuitenkin, ettei heillä ole lapsia kärsimässä niistä ongelmista.

Olet aika mustavalkoinen.

Olen vela. Elämässäni on muitakin osa-alueita kuin lapsettomuus/lapsi valintaan liittyvä valinta.

Henkilö jota syytät onnettomaksi, sanoi lapsen naurua ärsyttäväksi räkätykseksi.

Sinusta se on yhtä kuin hyökkäävyys ja ilmeisesti omaan elämään tyytymättömyys?

No jos näin on, niin muista sitten omalla kohdallasi sama logiikka; jos ikinä kritisoit mitään, tai et nauti jostain, niin olet omaan elämääsi tyytymätön.

Ihan oikeasti, jos joku on eri mieltä kanssasi jostain, niin älä ota sitä hyökkäyksenä. Miksi ottaisit?

Täällä aika monet ovat kirjoittaneet rakkaudesta, läheisyydestä, välittämisestä, yhdessäolosta. Tällaiset kommentit eivät herätä kovin paljon vastakaikua veloissa, jotka puhuvat urasta, yksinolosta, matkustelusta jne. Aika kolkolta se kuulostaa minun korvissani. Pahemmalta kuin naravan lapsen "räkätys".

Luuletko ihan tosissasi, ettei velan elämässä ole rakkautta, läheisyyttä, välittämistä, yhdessäoloa?

Saatko sinä edellä mainittuja asioita vain lapsiltasi?

Tottakai velan elämässä on rakkautta, hän rakastaa itseään.

Niin, koska kukaan muu ei sitä tee. Vela ei halua lasta, koska hän haluaa olla itse se lapsi ja antaa itselleen sen, mitä ei ole muilta saanut.

Tekeehän. Kyllä minä saan rakkautta osakseni, olen aina saanut. Silti en halua omia lapsia. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta ihan oikeasti saa ihmisen kuulostamaan hirveän yksinkertaiselta, jos ei mistään muusta saa iloa kuin oman lapsen hoitamisesta. Ei varmaan saakaan, jos elää todella pientä elämää pienessä piirissä, tapaa sukulaisia ja vanhoja koulukavereita, ei ole opiskellut eikä sivistänyt itseään, matkustellut, ottanut selvää asioista, laajentanut omaa ajatteluaan ja maailmankuvaansa, tekee jotain ankeaa duunia eikä ole mitään erityistä kiinnostuksen saati intohimon kohdetta elämässä. Ja sitten ei millään tajua, että joku muu ei tosiaan saisi iloa siitä nenänniistämisestä ja kurahousujen pesusta. Tunnetteko ylipäänsä vain yhdenlaisia ihmisiä?

Yhtä yksinkertaiselta kuulostaa lapsen vievän ilon elämästä. Velat tuntuvat elävän kovin pienissä ympyröissä ja kritisoivan sellaista, mistä heillä ei ole itsellä kokemusta.

Tuo on todella paha ja yleinen ajattelun harha lapsia hankkineiden kohdalla. Oletko ikinä tullut ajatelleeksi että aivan yhtä vähän sinä tiedät vaikka lapsettoman 50- tai 60-vuotiaan elämästä? Jos olet 17-vuotiaana ollut lapseton, et tiedä pas...kaan keski-ikäisen lapsettoman elämästä.

No mitä sinä tiedät 50-60 vuotiaan perhe-elämästä?

En olekaan väittänyt tietäväni. Sinä sen sijaan olet väittänyt tietäväsi velojen elämästä, koska olet parempi ihminen siitä syystä että pimperostasi on tursunnut kakara ulos. Mitalin ansaitsisit :-) !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta ihan oikeasti saa ihmisen kuulostamaan hirveän yksinkertaiselta, jos ei mistään muusta saa iloa kuin oman lapsen hoitamisesta. Ei varmaan saakaan, jos elää todella pientä elämää pienessä piirissä, tapaa sukulaisia ja vanhoja koulukavereita, ei ole opiskellut eikä sivistänyt itseään, matkustellut, ottanut selvää asioista, laajentanut omaa ajatteluaan ja maailmankuvaansa, tekee jotain ankeaa duunia eikä ole mitään erityistä kiinnostuksen saati intohimon kohdetta elämässä. Ja sitten ei millään tajua, että joku muu ei tosiaan saisi iloa siitä nenänniistämisestä ja kurahousujen pesusta. Tunnetteko ylipäänsä vain yhdenlaisia ihmisiä?

Mistä näitä faktoja tulee 😂 En ole aikoihin näin nauranut

Velat ovat intohimoisia uniikkeja lumihiutaleita... perheenäidit harmaata mössöä 😂... kieltämättä hilpeää, minkähän ikäisiä nämä intohimonsa kohteensa löytäneet ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Mitä iloa ne tuovat sellaisen henkilön elämään, joka ei niitä aidosti halua? Sehän tässä on ongelman ydin, te lapsia haluavat ette kykene näkemään sen oman kokemus -ja ajatusmaailmanne ulkopuolelle. Ette ymmärrä sitä, että on olemassa ihmisiä jotka eivät halua samoja asioita kuin te. Lapsessa on iso vastuu, ei se ole mikään lelu, josta voi hankkiutua eroon tai irtisanoutua siitä silloin kuin siltä tuntuu. Ei lapsiperhe-elämää voi etukäteen harjoitella kokeilumielessä. Kun lapsi on jo syntynyt tähän maailmaan ja huomaa ettei perhe-elämä ole itseä varten, niin mitä sitten? Pitääkö hankkiutua siitä lapsesta eroon? Parempi että jättää ne/sen kokonaan tekemättä. Ei kaikista naisista edes ole äideiksi, tämä on asia jota ei usein haluta myöntää.

Miksi ihmiset pelkää nykyään kaikkea?

Hysteria on opittua. Katso ympärillesi. Kaikkea kauhistellaan.

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta ihan oikeasti saa ihmisen kuulostamaan hirveän yksinkertaiselta, jos ei mistään muusta saa iloa kuin oman lapsen hoitamisesta. Ei varmaan saakaan, jos elää todella pientä elämää pienessä piirissä, tapaa sukulaisia ja vanhoja koulukavereita, ei ole opiskellut eikä sivistänyt itseään, matkustellut, ottanut selvää asioista, laajentanut omaa ajatteluaan ja maailmankuvaansa, tekee jotain ankeaa duunia eikä ole mitään erityistä kiinnostuksen saati intohimon kohdetta elämässä. Ja sitten ei millään tajua, että joku muu ei tosiaan saisi iloa siitä nenänniistämisestä ja kurahousujen pesusta. Tunnetteko ylipäänsä vain yhdenlaisia ihmisiä?

No nyt oli kyllä kohtuu rajusti yleistetty :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta ihan oikeasti saa ihmisen kuulostamaan hirveän yksinkertaiselta, jos ei mistään muusta saa iloa kuin oman lapsen hoitamisesta. Ei varmaan saakaan, jos elää todella pientä elämää pienessä piirissä, tapaa sukulaisia ja vanhoja koulukavereita, ei ole opiskellut eikä sivistänyt itseään, matkustellut, ottanut selvää asioista, laajentanut omaa ajatteluaan ja maailmankuvaansa, tekee jotain ankeaa duunia eikä ole mitään erityistä kiinnostuksen saati intohimon kohdetta elämässä. Ja sitten ei millään tajua, että joku muu ei tosiaan saisi iloa siitä nenänniistämisestä ja kurahousujen pesusta. Tunnetteko ylipäänsä vain yhdenlaisia ihmisiä?

Yhtä yksinkertaiselta kuulostaa lapsen vievän ilon elämästä. Velat tuntuvat elävän kovin pienissä ympyröissä ja kritisoivan sellaista, mistä heillä ei ole itsellä kokemusta.

Tuo on todella paha ja yleinen ajattelun harha lapsia hankkineiden kohdalla. Oletko ikinä tullut ajatelleeksi että aivan yhtä vähän sinä tiedät vaikka lapsettoman 50- tai 60-vuotiaan elämästä? Jos olet 17-vuotiaana ollut lapseton, et tiedä pas...kaan keski-ikäisen lapsettoman elämästä.

Teini harvoin tietää keski-ikäusen elämästä yhtään mitään... todennäköisesti kuvittelee sen jonkinlaiseksi ikiroudaksi 🙄

Kaikkea ei voi päättää itse. Voi joutua toisenlaiseen "vankilaan", esim. saada kolme syöpää muutamien vuosien välein tai vaikka mitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikana, jolloin puhutaan hirveästi äitien ja vanhempien väsymyksestä, vaativasta työelämästä ja arjen läpi raahautumisesta, on lähinnä outoa, että jonkun mielestä on jotenkin kummallista, ettei yritä lapsia. Olen itse 35 ja myös tiennyt jo ihan parikymppisenä etten halua lapsia. En ole äitityyppi. Lisäksi väsyn helposti ja pelkkä työelämä vie välillä (usein) kaiken energian. Miksi haluaisin, että kukaan lapsi joutuu kasvamaan minun arjessani? Ei olisi reilua antaa kenellekään vapaaehtoisesti tällaista arkea. Ehkä ennen oli toisin ja sieltä ke vanhat asenteet tulevatkin. Oli normaalia että nainen oli kotona ja mies elätti. Tänä päivänä naiset elää samaa arkea kun miehet, koulutuksineen ja töineen. Jos mieheni voisi olla se osapuoli joka tulee raskaaksi ja jää lapsen kanssa kotiin niin mietin asiaa ;)

Jos työ väsyttää, niin pitäisikö vaihtaa työtä/käydä lääkärissä/harrastaa liikuntaa? Ei kuulosta normaalilta.

Tiedätkö mitä? Voi tulla yllätyksenä, mutta fyysinen työ jota tekee 8-10 tuntia päivässä, väsyttää :) Olen hyvässä kunnossa ja harrastan liikuntaa. Työtä ei tarvi vaihtaa. En vaihtaisi elämässäni mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta ihan oikeasti saa ihmisen kuulostamaan hirveän yksinkertaiselta, jos ei mistään muusta saa iloa kuin oman lapsen hoitamisesta. Ei varmaan saakaan, jos elää todella pientä elämää pienessä piirissä, tapaa sukulaisia ja vanhoja koulukavereita, ei ole opiskellut eikä sivistänyt itseään, matkustellut, ottanut selvää asioista, laajentanut omaa ajatteluaan ja maailmankuvaansa, tekee jotain ankeaa duunia eikä ole mitään erityistä kiinnostuksen saati intohimon kohdetta elämässä. Ja sitten ei millään tajua, että joku muu ei tosiaan saisi iloa siitä nenänniistämisestä ja kurahousujen pesusta. Tunnetteko ylipäänsä vain yhdenlaisia ihmisiä?

Mistä näitä faktoja tulee 😂 En ole aikoihin näin nauranut

Velat ovat intohimoisia uniikkeja lumihiutaleita... perheenäidit harmaata mössöä 😂... kieltämättä hilpeää, minkähän ikäisiä nämä intohimonsa kohteensa löytäneet ovat?

Tai millainen lapsuus, eivätkö ole koskaan matkustelleet perheensä kanssa tai asuneet toisessa maassa tai... Ehkä asnunut tynnyrissä? Kaikki eivät asu.

”Vierailija kirjoitti:

Jos työ väsyttää, niin pitäisikö vaihtaa työtä/käydä lääkärissä/harrastaa liikuntaa? Ei kuulosta normaalilta.”

Niin, tai yhtä lailla, jos lapset niin selvästi väsyttävät niin kannattaisiko olla tekemättä? Aivan.

Minulta puuttuu halu lisääntyä, mitä ihmeellistä siinä on? Sama kuin ihmettelisi, että miksi joidenkin ihmisten hiukset ovat luonnostaan kiharat tai silmät vihreät. Minulle tämä on ominaisuus muiden joukossa, ei positiivinen tai negatiivinen vaan neutraali ominaisuus. Se vain on, ei sitä tarvitse perustella sen kummemmin tai alkaa selittelemään syitä sen taustalla. Vasta viimeaikoina on alkanut tulla juttua siitä, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät halua lisääntyä.

Vuosikymmeniä, elle satoja on ollut vallalla tietynlaiset sosiaaliset normit ja niiden myötä tulleet paineet lisääntymisestä, moni ei ole uskaltautunut kieltäytyä siitä sosiaalisen häpäisyn ja painostuksen pelossa. Nykyään uskalletaan jo sanoa oma mielipide ja näkemys eri asioista, uskalletaan olla omia itsejään ja elää juuri sellaista elämää kuin halutaan, tekemättä omaa elämää koskevia päätöksiä muiden mielipiteiden mukaan.

Ryhmäpaine alkaa murentua ja tämä yhteiskunnallinen muutos pelottaa ihmisiä, jotka haluavat ahtautua ikiaikaisiin raameihin/normeihin. Tämänkaltaisten asioiden esilletuonti pakottaa heidät pois siltä omalta mukavuusalueelta ja saa heidät miettimään heidän omia valintojaan, ja niiden pitävyyttä sekä mielekkyyttä. Monet käyvät läpi ikäänkuin identiteettikriisin toisen ihmisen kautta. Teinkö oikean päätöksen? Olenko onnellinen?

Vierailija kirjoitti:

Ylä- ja alanuolista päätellen vauva.fi keskustelupalsta on sitä lapsettomien vapautta ja pääsisältö elämässä. Lapsellisilla on muutakin sisältöä elämässä

Täällähän on kauheasti äitejä vakuuttelemassa perhe-elämän autuudesta. Miksi he ovat täällä, eivätkä lastensa kanssa? Lastenhan piti olla parasta, mitä elämässä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta ihan oikeasti saa ihmisen kuulostamaan hirveän yksinkertaiselta, jos ei mistään muusta saa iloa kuin oman lapsen hoitamisesta. Ei varmaan saakaan, jos elää todella pientä elämää pienessä piirissä, tapaa sukulaisia ja vanhoja koulukavereita, ei ole opiskellut eikä sivistänyt itseään, matkustellut, ottanut selvää asioista, laajentanut omaa ajatteluaan ja maailmankuvaansa, tekee jotain ankeaa duunia eikä ole mitään erityistä kiinnostuksen saati intohimon kohdetta elämässä. Ja sitten ei millään tajua, että joku muu ei tosiaan saisi iloa siitä nenänniistämisestä ja kurahousujen pesusta. Tunnetteko ylipäänsä vain yhdenlaisia ihmisiä?

Yhtä yksinkertaiselta kuulostaa lapsen vievän ilon elämästä. Velat tuntuvat elävän kovin pienissä ympyröissä ja kritisoivan sellaista, mistä heillä ei ole itsellä kokemusta.

Tuo on todella paha ja yleinen ajattelun harha lapsia hankkineiden kohdalla. Oletko ikinä tullut ajatelleeksi että aivan yhtä vähän sinä tiedät vaikka lapsettoman 50- tai 60-vuotiaan elämästä? Jos olet 17-vuotiaana ollut lapseton, et tiedä pas...kaan keski-ikäisen lapsettoman elämästä.

No mitä sinä tiedät 50-60 vuotiaan perhe-elämästä?

En olekaan väittänyt tietäväni. Sinä sen sijaan olet väittänyt tietäväsi velojen elämästä, koska olet parempi ihminen siitä syystä että pimperostasi on tursunnut kakara ulos. Mitalin ansaitsisit :-) !

Tämä on kyllä velojen äärettömän paha päähänpinttymä... jota näemmä pitää purkaa ihan vauvapalstalla asti. Jokainen tekee omat valintansa.

Ainoa mitä en käsitä... on tämä vauvapalstan velaparveilua onnex ei ooooo lapsia tyyliin... suomalaisen vauva lehden palstasta on tullut velojen terapialuola?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylä- ja alanuolista päätellen vauva.fi keskustelupalsta on sitä lapsettomien vapautta ja pääsisältö elämässä. Lapsellisilla on muutakin sisältöä elämässä

Täällähän on kauheasti äitejä vakuuttelemassa perhe-elämän autuudesta. Miksi he ovat täällä, eivätkä lastensa kanssa? Lastenhan piti olla parasta, mitä elämässä on?

Lapset nukkuvat jo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylä- ja alanuolista päätellen vauva.fi keskustelupalsta on sitä lapsettomien vapautta ja pääsisältö elämässä. Lapsellisilla on muutakin sisältöä elämässä

Täällähän on kauheasti äitejä vakuuttelemassa perhe-elämän autuudesta. Miksi he ovat täällä, eivätkä lastensa kanssa? Lastenhan piti olla parasta, mitä elämässä on?

Lapset nukkuvat jo

Keskustelu on käynyt aktiivisena aamusta asti, ovatko nukkuneet yhtä menoa siitä lähtien?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Mitä iloa ne tuovat sellaisen henkilön elämään, joka ei niitä aidosti halua? Sehän tässä on ongelman ydin, te lapsia haluavat ette kykene näkemään sen oman kokemus -ja ajatusmaailmanne ulkopuolelle. Ette ymmärrä sitä, että on olemassa ihmisiä jotka eivät halua samoja asioita kuin te. Lapsessa on iso vastuu, ei se ole mikään lelu, josta voi hankkiutua eroon tai irtisanoutua siitä silloin kuin siltä tuntuu. Ei lapsiperhe-elämää voi etukäteen harjoitella kokeilumielessä. Kun lapsi on jo syntynyt tähän maailmaan ja huomaa ettei perhe-elämä ole itseä varten, niin mitä sitten? Pitääkö hankkiutua siitä lapsesta eroon? Parempi että jättää ne/sen kokonaan tekemättä. Ei kaikista naisista edes ole äideiksi, tämä on asia jota ei usein haluta myöntää.

Mulle velana ongelma ei ole tuo vastuu tai se ettei lapsiperhearkea voi vain kokeilla, vaan se ettei lapset vaan kiinnosta, simple as that. Tuo vastuunkannon karttamisesta puhuminen yleisenä ilmiönä vaan yllyttää ennakkoluuloja.