Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua”

Kyllä näissä tämän aiheen ketjuissa toistuu aina 100% varmuudella kaikki kliseet.

Se on nähty niin monta kertaa.

En edes lue tätä ketjua läpi. Tiedän jo aivan varmasti mitä tämä ketju sisältää.

1 Veroraha argumentti ja eläkkeiden maksajat

2 Vanhuksena muka yksin itkeminen ja katuminen

3 Itsekkyys

4 Sisällötön muka ei oikea elämä

5 velojen mielenterveysongelmat ja epänormaalius ihmisenä, huono lapsuus jne.

6 Halventavaan sävyyn esitetty huojentuneisuus tai tuhahdus, että on vain hyvä ettei tuollaiset ihmiset lisäännykään.

7Ihmiset kuolee sukupuuttoon

8 Suomalaiset kuolevat sukupuuttoon

9 Velat ovat lapsellisia ja vastuuttomia

10 Velat matkustelevat vain ja bilettävät

11 Sitten on tietysti aina joku ihan täysin mielenvikainen ja absurdi heitto, joka on joko trollin tai älyllisesti vammaisen ähkäisemä pörähdys. Yleensä sellainen jokeri löytyy joka ketjusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vitsi, täytyyhän mun sittenkin hankkia lapsia etten vaan ole vanhana yksin! Miten en tätä aikaisemmin ole miettinyt?!

Mitä väliä sillä on, etten tykkää lapsista. Mitä väliä sillä on että vauvat ovat mielestäni ällöttäviä eritteineen ja tahmaisine käsineen. Mitä väliä sillä on, etten luultavasti haluaisi pitää omaa lastani sylissä, koska se ällöttäisi minua.

Mitä väliä sillä on, että mulla on sairauksia, jotka saattavat periytyä. Mitä väliä sillä on, että mulla on 1. tyypin diabetes, jota en todellakaan haluaisi myös lapselleni. Mitä väliä sillä on, että en jaksa kunnolla hoitaa edes omaa sairauttani, puhumattakaan siitä, että diabetes tulisi lapselle vauvana, jolloin se ei itse osaisi edes kertoa jos verensokeri ei ole kohdallaan.

Mitä väliä sillä on, että Suomen/maailman tulevaisuus ei näytä hyvältä. Mitä väliä sillä on etten ole äidilline ihminen.

Mitä väliä millään on, kunhan en vain ole vanhana yksin! Paitsi että lapsien hankkiminen ei takaa hyvää vanhuutta ja seuraa.

En nyt ota kantaa siihen, teetkö lapsia vai et, mutta tuo diabetes-kortti oli huono veto. Itselläni on ollut 1-tyypin diabetes 37 vuotta. Lapset ovat 22-v ja 18-v. Kummallakaan ei ole diabetesta. Kenelläkään sukulaisistani ei ole diabetesta, silti minulla on. Joten se siitä perinnöllisyydestä. Toivon oman itsesi takia, että jaksaisit hoitaa diabetestasi. Olet kuitenkin nuori ihminen, jonka pitäisi töissäkin pystyä käymään ja elämä edessä. En ala saarnaamaan mahdollisista lisäsairauksista, sillä tiedät ne itsekin. Itse olen näin pitkälle selvinnyt ilman lisäsairauksia vaikka hoitomenetelmät silloin lähes 40 vuotta sitten olivat aika surkeat. Toivon, että vielä 40 vuoden kuluttua voit hyvin.  Ja tämä ei ollut kehotus lasten tekoon vaan itsesi hoitamiseen.

Vanhemmat diabetes lisää silti lapsen riskiä sairastua ja tuota riskiä en halua ottaa. Sitä paitsi, diabetes ja raskaus ei houkuta kun pitäisi koko ajan stressata sen lapsen takia että onko oma diabetes hyvässä tasapainossa. Joten älä puhu mistään huonosta vedosta/diabetes-kortista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Suomessa on myös todella paljon vanhoja ihmisiä jotka itkevät yksinäisyyttään vaikka heillä on lapsi tai lapsia. Ei koskaan voi tietää miten elämä vie. Lapsi voi aivan hyvin päätyä asumaan toiselle puolelle maailmaa ja häntä näkee max. muutaman kerran vuodessa. Käy terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa ja kysy hoitajilta, ketkä siellä ovat niitä surkeimpia ja yksinäisimpiä. Ne eivät suinkaan ole ne lapsettomat, jotka koko elämänsä ovat tienneet että heitä eivät lapset käy katsomassa, vaan ne joiden lapset eivät ehdi tai pysty. Nämä sitten katkeroituvat pahasti.

Tässä viimeiset pari vuotta kun olen isääni käynyt katsomassa, niin enpä ole siellä juurikaan muita ihmisiä nähnyt kuin näiden vanhusten lapsia. Kenen luulet siellä käyvän? Ystävät ovat joko kuolleita tai laitoshoidossa. Sama juttu sisarusten kanssa. Oma isäni on 90-vuotias. Jo silloin, kun hän oli 80-vuotias, hän puheli ystävistään, kun ovat kuolleet tai laitoshoidossa. Vaikka isällänikin sisaruksia on ja hän on vanhin, niin kyllä hänenkin sisaruksensa ovat kuolleet tai huonokuntoisia. Yksi veli käy kerran pari vuodessa katsomassa, kun asuu sen verran etäämmällä. Jos isälläni ei olisi lasta ja lapsenlapsia, niin yksin olisi.

Juuri tätä minäkin mietin viettäessäni kesää kohta yhdeksänkymppisten mutta vielä suhteellisen hyväkuntoisten vanhempieni luona. Suurin osa heidänkin ystävistään on joko kuolleita tai niin raihnaisia, että heihin voi pitää yhteyttä lähinnä puhelimen välityksellä, jolleivät he ole jo dementoituneet. Mutta me lapset välitämme vanhemmistamme edelleen, pidämme heihin yhteyttä ja autamme heitä. Tämän arvoa on vaikea ymmärtää lapsettomana kolmekymppisenä, jos se tärkein asia maailmassa on pystyä lukemaan kirjaa ihan rauhassa.

Niinpä minun pitää ehdottomasti 'hankkia' se lapsi, jotten vain ole yksinäinen vanhana. Mitä väliä sillä on, etten oikein halua, etten oikeastaan pidä lapsista, kunhan vain en ole yksinäinen vanhana. 

Kuunteletteko te koskaan että mitä te puhutte? Eikö niillä lapsilla ole teille mitään arvoa? Ja miksi ihmessä se yksinäisyys vaivaisi, kun siihen on totutellut ja tottunut koko ikänsä? Mikä siinä pelottaa niin hirveästi, että pitää sen pelon poistamiseksi käyttää omia jälkeisiään? Kummallista. Kyllä ne pettyneimmät vanhukset ovat niitä, joilla on lapsia ja jos ne lapset eivät käy katsomassa. 

En usko, että omat vanhempani hankkivat minua vanhuuden turvaksi, mutta nyt kun he ovat vanhoja, haluan itse auttaa heitä, koska he ovat minulle yhä erittäin rakkaita. En ole myöskään hankkinut omia lapsiani vanhuuteni turvaksi, vaan koska rakastuin heidän isäänsä ja halusin hankkia lapsia juuri hänen kanssaan. Lapset ovat mitä luonnollisin osa elämää. Ilman heitä elämä ei jatkuisi. Jospa sinäkin yrittäisit ajatella asiaa tältä kantilta.

120-vuoden sisään sinä ja minä ja kaikki muut olemme tuolla maan povessa. Kuolleita. Mikään ei meillä jatku. Lapseton ja lapsellinen ovat 100% tasa-arvoisia, ihan kuolleita. Kannattaa ajatella asiaa tältäkin kantilta.

Kun sinua ei ole, sinua ei ole. Me emme ole 500 vuotta sitten harmitelleet, että voi kun joku meitä ei ole tehnyt tai voi kun emme ole olemassa. Kun me lakkaamme olemasta, niin tilanne on ihan sama. Ei ole mitään eikä ketään. Sinulla tai minulla.

Vela

Mutta minä elän tässä ja nyt vanhempieni kanssa ja lasteni kanssa, osana omaa perheyhteisöäni. Juuri näin haluankin elää. Olen onnellinen.

No sehän se viisasten kivi onkin; elää onnellista elämää ja olla niin vahva, että uskaltaa elää sitä. Omannäköistään ja omille arvoille sopivaa elämää. Hyvä että ollaan molemmat onnistuttu.

Vela

Vielä kun selviäisi, miksi tuhlaat aikaasi kirjoittamalla Vauva-palstalle?

En minäkään vietä aikaa Moottoripyörä-palstalla, kun en edes korttia omista, eikä mopot kiinnosta.

Katsos, velatkin kaipaavat yhteisöllisyyttä. Heillä kun ei ole sitä omaa perhettä, ja välillä olisi kiva keskustella muidenkin kuin itsensä kanssa. Siksi tällainenkin palsta kelpaa korvikkeeksi.

Miten niin ei ole omaa perhettä???

Voi luoja tuota ylimielisyyttä. Perheen käsite on muutakin kuin ne LAPSET.

Puoliso ja koira?

Ja sinulla lisäksi rääkyvä, huonokäytöksinen lapsi?

Ensimmäinen vaihtoehto oli parempi.

Entäpä nauravat iloiset lapset? Jotka ilmaisevat itseään hieman monipuolisemmin kuin heiluttamalla häntäänsä:-).

En kaipaa perheeseeni lapsia lainkaan, lasten naurun räkätys on sitä paitsi ärsyttävän kuuloista. Perhekäsitykseni on laajempi kuin perinteinen ydinperhe, se käsittää muitakin kuin saman katon alla asuvat.

Monesti perhe on sellainen, että jos niiden ihmisten kanssa ei olisi sukua, niin ei tulisi todellakaan oltua missään tekemisissä. Tulisi kierrettyä kaukaa ne ihmiset.

Mua taas ärsyttää se, että näissä keskusteluissa tulee aina se tunne kuin lapsi olisi jokin hyvin raskas ja rasittava olento, jota joko haluaa tai ei halua. Siis että ei halua sitä itse lasta, koska lapsi on käsitteenä niin hirveä.

Mutta sitten kuitenkin jokaikinen meistä on ollut itsekin lapsi. :'D

Että minua, sinua ja naapurin Pertsaa yhdistää ainakin se että me olemme kaikki olleet lapsia. Olen hirveän tyytyväinen, että olen olemassa ja että vanhempani halusivat lisääntyä. Koska muutenhan minua ei olisi. :'D

Eli ei kai niitä lapsia pelkästään lapsen takia haluta, vaan halutaan luoda uutta elämää! Muutenhan ihmiset adoptoisivat isoja koululaisiakin, pieni vauva vielä tuntuu omalta aikaansaannokselta, vaikka se olisikin jonkun toisen alkuunpanema.

Toki täytyy olla hoivaviettiä ja tunne siitä, että osaa kantaa vastuuta.

Mutta ei se oman lapsen kanssa eläminen ole sitä kuin muilla, se on jotain spesiaalia. Se karmiva lapsi on sinun elämänsä loppuun saakka. <3

Tekosyitä löytyy vaikka kuinka monta. Tosiasia vain on, että nykyihminen on liian mukavuudenhaluinen.

Maailma on niin sairas paikka, ettei tänne kannata tehdä yhtään lasta lisää. Nykypäivän vanhemmat ovat ihan kammottavia ja uusiavuttomia. Lapset kasvatetaan vapaasti. Valitettavasti joutuu katsomaan ja kuuntelemaan näitä kammotusperheitä ja niiden lapsia, jotka eivät osaa yhtään käyttäytyä missään. Sitten vanhemmat kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa niiden kullanuput jotka tekee mitä lystää ja missä lystää. Kaikki ongelmat on muiden syytä, paitsi näiden vanhempien itsensä. Sitten niistä kasvaa hirviö teinejä, jotka huutaa V joka kulmalla ja rallaa mopoautolla ympäri kylää. Koulussa näiden valopäiden lapset kiusaa muita ja hyppii opettajien silmille ja kaikki ladataan someen. Aikuisina ollaan joko sosiaalipummeja tai muuten vaan egoistisia kpäitä, jotka kuvittelee olevansa muita parempia. Eikä todellakaan ole tae, että yksikään näistä lapsista kävisi katsomassa vanhempiaan.

Joten iso ei lapsille. Ja iso kyllä kaikille paikoille, joihin ei lapsiperheitä päästetä. Vanhemmuus ei sovi suurimmalle osalle, niinkuin ei lemmikin omistaminenkaan. Ei tarvitse kun avata silmänsä ja katsoa ympärilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Suomessa on myös todella paljon vanhoja ihmisiä jotka itkevät yksinäisyyttään vaikka heillä on lapsi tai lapsia. Ei koskaan voi tietää miten elämä vie. Lapsi voi aivan hyvin päätyä asumaan toiselle puolelle maailmaa ja häntä näkee max. muutaman kerran vuodessa. Käy terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa ja kysy hoitajilta, ketkä siellä ovat niitä surkeimpia ja yksinäisimpiä. Ne eivät suinkaan ole ne lapsettomat, jotka koko elämänsä ovat tienneet että heitä eivät lapset käy katsomassa, vaan ne joiden lapset eivät ehdi tai pysty. Nämä sitten katkeroituvat pahasti.

Tässä viimeiset pari vuotta kun olen isääni käynyt katsomassa, niin enpä ole siellä juurikaan muita ihmisiä nähnyt kuin näiden vanhusten lapsia. Kenen luulet siellä käyvän? Ystävät ovat joko kuolleita tai laitoshoidossa. Sama juttu sisarusten kanssa. Oma isäni on 90-vuotias. Jo silloin, kun hän oli 80-vuotias, hän puheli ystävistään, kun ovat kuolleet tai laitoshoidossa. Vaikka isällänikin sisaruksia on ja hän on vanhin, niin kyllä hänenkin sisaruksensa ovat kuolleet tai huonokuntoisia. Yksi veli käy kerran pari vuodessa katsomassa, kun asuu sen verran etäämmällä. Jos isälläni ei olisi lasta ja lapsenlapsia, niin yksin olisi.

Juuri tätä minäkin mietin viettäessäni kesää kohta yhdeksänkymppisten mutta vielä suhteellisen hyväkuntoisten vanhempieni luona. Suurin osa heidänkin ystävistään on joko kuolleita tai niin raihnaisia, että heihin voi pitää yhteyttä lähinnä puhelimen välityksellä, jolleivät he ole jo dementoituneet. Mutta me lapset välitämme vanhemmistamme edelleen, pidämme heihin yhteyttä ja autamme heitä. Tämän arvoa on vaikea ymmärtää lapsettomana kolmekymppisenä, jos se tärkein asia maailmassa on pystyä lukemaan kirjaa ihan rauhassa.

Niinpä minun pitää ehdottomasti 'hankkia' se lapsi, jotten vain ole yksinäinen vanhana. Mitä väliä sillä on, etten oikein halua, etten oikeastaan pidä lapsista, kunhan vain en ole yksinäinen vanhana. 

Kuunteletteko te koskaan että mitä te puhutte? Eikö niillä lapsilla ole teille mitään arvoa? Ja miksi ihmessä se yksinäisyys vaivaisi, kun siihen on totutellut ja tottunut koko ikänsä? Mikä siinä pelottaa niin hirveästi, että pitää sen pelon poistamiseksi käyttää omia jälkeisiään? Kummallista. Kyllä ne pettyneimmät vanhukset ovat niitä, joilla on lapsia ja jos ne lapset eivät käy katsomassa. 

En usko, että omat vanhempani hankkivat minua vanhuuden turvaksi, mutta nyt kun he ovat vanhoja, haluan itse auttaa heitä, koska he ovat minulle yhä erittäin rakkaita. En ole myöskään hankkinut omia lapsiani vanhuuteni turvaksi, vaan koska rakastuin heidän isäänsä ja halusin hankkia lapsia juuri hänen kanssaan. Lapset ovat mitä luonnollisin osa elämää. Ilman heitä elämä ei jatkuisi. Jospa sinäkin yrittäisit ajatella asiaa tältä kantilta.

120-vuoden sisään sinä ja minä ja kaikki muut olemme tuolla maan povessa. Kuolleita. Mikään ei meillä jatku. Lapseton ja lapsellinen ovat 100% tasa-arvoisia, ihan kuolleita. Kannattaa ajatella asiaa tältäkin kantilta.

Kun sinua ei ole, sinua ei ole. Me emme ole 500 vuotta sitten harmitelleet, että voi kun joku meitä ei ole tehnyt tai voi kun emme ole olemassa. Kun me lakkaamme olemasta, niin tilanne on ihan sama. Ei ole mitään eikä ketään. Sinulla tai minulla.

Vela

Mutta minä elän tässä ja nyt vanhempieni kanssa ja lasteni kanssa, osana omaa perheyhteisöäni. Juuri näin haluankin elää. Olen onnellinen.

No sehän se viisasten kivi onkin; elää onnellista elämää ja olla niin vahva, että uskaltaa elää sitä. Omannäköistään ja omille arvoille sopivaa elämää. Hyvä että ollaan molemmat onnistuttu.

Vela

Vielä kun selviäisi, miksi tuhlaat aikaasi kirjoittamalla Vauva-palstalle?

En minäkään vietä aikaa Moottoripyörä-palstalla, kun en edes korttia omista, eikä mopot kiinnosta.

Katsos, velatkin kaipaavat yhteisöllisyyttä. Heillä kun ei ole sitä omaa perhettä, ja välillä olisi kiva keskustella muidenkin kuin itsensä kanssa. Siksi tällainenkin palsta kelpaa korvikkeeksi.

Miten niin ei ole omaa perhettä???

Voi luoja tuota ylimielisyyttä. Perheen käsite on muutakin kuin ne LAPSET.

Puoliso ja koira?

Ja sinulla lisäksi rääkyvä, huonokäytöksinen lapsi?

Ensimmäinen vaihtoehto oli parempi.

Entäpä nauravat iloiset lapset? Jotka ilmaisevat itseään hieman monipuolisemmin kuin heiluttamalla häntäänsä:-).

En kaipaa perheeseeni lapsia lainkaan, lasten naurun räkätys on sitä paitsi ärsyttävän kuuloista. Perhekäsitykseni on laajempi kuin perinteinen ydinperhe, se käsittää muitakin kuin saman katon alla asuvat.

Keitä se käsittää?

Onko kaikki nauru sinulle räkätystä? Omaa yksinäistä itkuasiko kuuntelet mieluummin?

Ei yleensä, vain lasten nauru kuulostaa monesti sellaiselta.

Mikä saa sinut ajattelemaan, että olisin yksin ja itkisin? Tai että yksin ollessaan pitäisi aina itkeä?

Koska tapa, jolla kirjoitat, ei ole elämäänsä tyytyväisen ihmisen tapa kirjoittaa.

Mistä kohdasta niin päättelet? Ja jos näin mielestäsi on, lapsiko sen onnen minulle toisi?

Oletko itse sitä mieltä, että kommenttisi huokuvat tyytyväisyyttä?

Monet muutkin velat vaikuttavat täällä varsin hyökkääviltä ollakseen ihmisiä, jotka ovat tehneet elämänsä parhaan päätöksen. Jokin heidän elämässään ilmeisesti mättää, eikä lapsettomuuspäätös näytä ratkaisseen sitä ongelmaa. Hyvä kuitenkin, ettei heillä ole lapsia kärsimässä niistä ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näissä tämän aiheen ketjuissa toistuu aina 100% varmuudella kaikki kliseet.

Se on nähty niin monta kertaa.

En edes lue tätä ketjua läpi. Tiedän jo aivan varmasti mitä tämä ketju sisältää.

1 Veroraha argumentti ja eläkkeiden maksajat

2 Vanhuksena muka yksin itkeminen ja katuminen

3 Itsekkyys

4 Sisällötön muka ei oikea elämä

5 velojen mielenterveysongelmat ja epänormaalius ihmisenä, huono lapsuus jne.

6 Halventavaan sävyyn esitetty huojentuneisuus tai tuhahdus, että on vain hyvä ettei tuollaiset ihmiset lisäännykään.

7Ihmiset kuolee sukupuuttoon

8 Suomalaiset kuolevat sukupuuttoon

9 Velat ovat lapsellisia ja vastuuttomia

10 Velat matkustelevat vain ja bilettävät

11 Sitten on tietysti aina joku ihan täysin mielenvikainen ja absurdi heitto, joka on joko trollin tai älyllisesti vammaisen ähkäisemä pörähdys. Yleensä sellainen jokeri löytyy joka ketjusta.

12. Velat ovat pelkureita, sillä "todellinen rohkeus mitataan synnytysosastolla."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Suomessa on myös todella paljon vanhoja ihmisiä jotka itkevät yksinäisyyttään vaikka heillä on lapsi tai lapsia. Ei koskaan voi tietää miten elämä vie. Lapsi voi aivan hyvin päätyä asumaan toiselle puolelle maailmaa ja häntä näkee max. muutaman kerran vuodessa. Käy terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa ja kysy hoitajilta, ketkä siellä ovat niitä surkeimpia ja yksinäisimpiä. Ne eivät suinkaan ole ne lapsettomat, jotka koko elämänsä ovat tienneet että heitä eivät lapset käy katsomassa, vaan ne joiden lapset eivät ehdi tai pysty. Nämä sitten katkeroituvat pahasti.

Tässä viimeiset pari vuotta kun olen isääni käynyt katsomassa, niin enpä ole siellä juurikaan muita ihmisiä nähnyt kuin näiden vanhusten lapsia. Kenen luulet siellä käyvän? Ystävät ovat joko kuolleita tai laitoshoidossa. Sama juttu sisarusten kanssa. Oma isäni on 90-vuotias. Jo silloin, kun hän oli 80-vuotias, hän puheli ystävistään, kun ovat kuolleet tai laitoshoidossa. Vaikka isällänikin sisaruksia on ja hän on vanhin, niin kyllä hänenkin sisaruksensa ovat kuolleet tai huonokuntoisia. Yksi veli käy kerran pari vuodessa katsomassa, kun asuu sen verran etäämmällä. Jos isälläni ei olisi lasta ja lapsenlapsia, niin yksin olisi.

Juuri tätä minäkin mietin viettäessäni kesää kohta yhdeksänkymppisten mutta vielä suhteellisen hyväkuntoisten vanhempieni luona. Suurin osa heidänkin ystävistään on joko kuolleita tai niin raihnaisia, että heihin voi pitää yhteyttä lähinnä puhelimen välityksellä, jolleivät he ole jo dementoituneet. Mutta me lapset välitämme vanhemmistamme edelleen, pidämme heihin yhteyttä ja autamme heitä. Tämän arvoa on vaikea ymmärtää lapsettomana kolmekymppisenä, jos se tärkein asia maailmassa on pystyä lukemaan kirjaa ihan rauhassa.

Niinpä minun pitää ehdottomasti 'hankkia' se lapsi, jotten vain ole yksinäinen vanhana. Mitä väliä sillä on, etten oikein halua, etten oikeastaan pidä lapsista, kunhan vain en ole yksinäinen vanhana. 

Kuunteletteko te koskaan että mitä te puhutte? Eikö niillä lapsilla ole teille mitään arvoa? Ja miksi ihmessä se yksinäisyys vaivaisi, kun siihen on totutellut ja tottunut koko ikänsä? Mikä siinä pelottaa niin hirveästi, että pitää sen pelon poistamiseksi käyttää omia jälkeisiään? Kummallista. Kyllä ne pettyneimmät vanhukset ovat niitä, joilla on lapsia ja jos ne lapset eivät käy katsomassa. 

En usko, että omat vanhempani hankkivat minua vanhuuden turvaksi, mutta nyt kun he ovat vanhoja, haluan itse auttaa heitä, koska he ovat minulle yhä erittäin rakkaita. En ole myöskään hankkinut omia lapsiani vanhuuteni turvaksi, vaan koska rakastuin heidän isäänsä ja halusin hankkia lapsia juuri hänen kanssaan. Lapset ovat mitä luonnollisin osa elämää. Ilman heitä elämä ei jatkuisi. Jospa sinäkin yrittäisit ajatella asiaa tältä kantilta.

120-vuoden sisään sinä ja minä ja kaikki muut olemme tuolla maan povessa. Kuolleita. Mikään ei meillä jatku. Lapseton ja lapsellinen ovat 100% tasa-arvoisia, ihan kuolleita. Kannattaa ajatella asiaa tältäkin kantilta.

Kun sinua ei ole, sinua ei ole. Me emme ole 500 vuotta sitten harmitelleet, että voi kun joku meitä ei ole tehnyt tai voi kun emme ole olemassa. Kun me lakkaamme olemasta, niin tilanne on ihan sama. Ei ole mitään eikä ketään. Sinulla tai minulla.

Vela

Mutta minä elän tässä ja nyt vanhempieni kanssa ja lasteni kanssa, osana omaa perheyhteisöäni. Juuri näin haluankin elää. Olen onnellinen.

No sehän se viisasten kivi onkin; elää onnellista elämää ja olla niin vahva, että uskaltaa elää sitä. Omannäköistään ja omille arvoille sopivaa elämää. Hyvä että ollaan molemmat onnistuttu.

Vela

Vielä kun selviäisi, miksi tuhlaat aikaasi kirjoittamalla Vauva-palstalle?

En minäkään vietä aikaa Moottoripyörä-palstalla, kun en edes korttia omista, eikä mopot kiinnosta.

Katsos, velatkin kaipaavat yhteisöllisyyttä. Heillä kun ei ole sitä omaa perhettä, ja välillä olisi kiva keskustella muidenkin kuin itsensä kanssa. Siksi tällainenkin palsta kelpaa korvikkeeksi.

Miten niin ei ole omaa perhettä???

Voi luoja tuota ylimielisyyttä. Perheen käsite on muutakin kuin ne LAPSET.

Puoliso ja koira?

Ja sinulla lisäksi rääkyvä, huonokäytöksinen lapsi?

Ensimmäinen vaihtoehto oli parempi.

Entäpä nauravat iloiset lapset? Jotka ilmaisevat itseään hieman monipuolisemmin kuin heiluttamalla häntäänsä:-).

En kaipaa perheeseeni lapsia lainkaan, lasten naurun räkätys on sitä paitsi ärsyttävän kuuloista. Perhekäsitykseni on laajempi kuin perinteinen ydinperhe, se käsittää muitakin kuin saman katon alla asuvat.

Keitä se käsittää?

Onko kaikki nauru sinulle räkätystä? Omaa yksinäistä itkuasiko kuuntelet mieluummin?

Ei yleensä, vain lasten nauru kuulostaa monesti sellaiselta.

Mikä saa sinut ajattelemaan, että olisin yksin ja itkisin? Tai että yksin ollessaan pitäisi aina itkeä?

Pakko vastata toisen puolesta tähän kysymykseen.

Ihminen joka on sellaisessa henkisessä kehitysvaiheessa (tai kehittymättömyys), ettei siedä itsekään itseään, ei pysty ymmärtämään että joku toinen voi nauttia omasta seurastaan ihan yksin.

Joillekin on mahdotonta käsittää, että joku voi nauttia omasta rauhastaan ja olla onnellinen ilman "elämän ääniä" ja "kompromisseja".

Niin ja sitten... Ennen kuin kukaan ehtii hihkaista, niin sanon vaan, ettei yksinäisyydestä ja omasta rauhasta nauttivat välttämättä ole sosiaalisesti kyvyttömiä tai vammaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näissä tämän aiheen ketjuissa toistuu aina 100% varmuudella kaikki kliseet.

Se on nähty niin monta kertaa.

En edes lue tätä ketjua läpi. Tiedän jo aivan varmasti mitä tämä ketju sisältää.

1 Veroraha argumentti ja eläkkeiden maksajat

2 Vanhuksena muka yksin itkeminen ja katuminen

3 Itsekkyys

4 Sisällötön muka ei oikea elämä

5 velojen mielenterveysongelmat ja epänormaalius ihmisenä, huono lapsuus jne.

6 Halventavaan sävyyn esitetty huojentuneisuus tai tuhahdus, että on vain hyvä ettei tuollaiset ihmiset lisäännykään.

7Ihmiset kuolee sukupuuttoon

8 Suomalaiset kuolevat sukupuuttoon

9 Velat ovat lapsellisia ja vastuuttomia

10 Velat matkustelevat vain ja bilettävät

11 Sitten on tietysti aina joku ihan täysin mielenvikainen ja absurdi heitto, joka on joko trollin tai älyllisesti vammaisen ähkäisemä pörähdys. Yleensä sellainen jokeri löytyy joka ketjusta.

12. Velat ovat pelkureita, sillä "todellinen rohkeus mitataan synnytysosastolla."

13. Elämässä pitää ottaa riskejä. Lapsen hankinta on riski, joka aina kannattaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näissä tämän aiheen ketjuissa toistuu aina 100% varmuudella kaikki kliseet.

Se on nähty niin monta kertaa.

En edes lue tätä ketjua läpi. Tiedän jo aivan varmasti mitä tämä ketju sisältää.

1 Veroraha argumentti ja eläkkeiden maksajat

2 Vanhuksena muka yksin itkeminen ja katuminen

3 Itsekkyys

4 Sisällötön muka ei oikea elämä

5 velojen mielenterveysongelmat ja epänormaalius ihmisenä, huono lapsuus jne.

6 Halventavaan sävyyn esitetty huojentuneisuus tai tuhahdus, että on vain hyvä ettei tuollaiset ihmiset lisäännykään.

7Ihmiset kuolee sukupuuttoon

8 Suomalaiset kuolevat sukupuuttoon

9 Velat ovat lapsellisia ja vastuuttomia

10 Velat matkustelevat vain ja bilettävät

11 Sitten on tietysti aina joku ihan täysin mielenvikainen ja absurdi heitto, joka on joko trollin tai älyllisesti vammaisen ähkäisemä pörähdys. Yleensä sellainen jokeri löytyy joka ketjusta.

12. Velat ovat pelkureita, sillä "todellinen rohkeus mitataan synnytysosastolla."

Ei tuota kyllä ole yleensä näissä ketjuissa. Ei ole klisee. Menee mielestäni kohtaan 11.

Mutta totta on että pelkuruus ja riskien liika murehtiminen on vakio klisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Suomessa on myös todella paljon vanhoja ihmisiä jotka itkevät yksinäisyyttään vaikka heillä on lapsi tai lapsia. Ei koskaan voi tietää miten elämä vie. Lapsi voi aivan hyvin päätyä asumaan toiselle puolelle maailmaa ja häntä näkee max. muutaman kerran vuodessa. Käy terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa ja kysy hoitajilta, ketkä siellä ovat niitä surkeimpia ja yksinäisimpiä. Ne eivät suinkaan ole ne lapsettomat, jotka koko elämänsä ovat tienneet että heitä eivät lapset käy katsomassa, vaan ne joiden lapset eivät ehdi tai pysty. Nämä sitten katkeroituvat pahasti.

Tässä viimeiset pari vuotta kun olen isääni käynyt katsomassa, niin enpä ole siellä juurikaan muita ihmisiä nähnyt kuin näiden vanhusten lapsia. Kenen luulet siellä käyvän? Ystävät ovat joko kuolleita tai laitoshoidossa. Sama juttu sisarusten kanssa. Oma isäni on 90-vuotias. Jo silloin, kun hän oli 80-vuotias, hän puheli ystävistään, kun ovat kuolleet tai laitoshoidossa. Vaikka isällänikin sisaruksia on ja hän on vanhin, niin kyllä hänenkin sisaruksensa ovat kuolleet tai huonokuntoisia. Yksi veli käy kerran pari vuodessa katsomassa, kun asuu sen verran etäämmällä. Jos isälläni ei olisi lasta ja lapsenlapsia, niin yksin olisi.

Juuri tätä minäkin mietin viettäessäni kesää kohta yhdeksänkymppisten mutta vielä suhteellisen hyväkuntoisten vanhempieni luona. Suurin osa heidänkin ystävistään on joko kuolleita tai niin raihnaisia, että heihin voi pitää yhteyttä lähinnä puhelimen välityksellä, jolleivät he ole jo dementoituneet. Mutta me lapset välitämme vanhemmistamme edelleen, pidämme heihin yhteyttä ja autamme heitä. Tämän arvoa on vaikea ymmärtää lapsettomana kolmekymppisenä, jos se tärkein asia maailmassa on pystyä lukemaan kirjaa ihan rauhassa.

Niinpä minun pitää ehdottomasti 'hankkia' se lapsi, jotten vain ole yksinäinen vanhana. Mitä väliä sillä on, etten oikein halua, etten oikeastaan pidä lapsista, kunhan vain en ole yksinäinen vanhana. 

Kuunteletteko te koskaan että mitä te puhutte? Eikö niillä lapsilla ole teille mitään arvoa? Ja miksi ihmessä se yksinäisyys vaivaisi, kun siihen on totutellut ja tottunut koko ikänsä? Mikä siinä pelottaa niin hirveästi, että pitää sen pelon poistamiseksi käyttää omia jälkeisiään? Kummallista. Kyllä ne pettyneimmät vanhukset ovat niitä, joilla on lapsia ja jos ne lapset eivät käy katsomassa. 

En usko, että omat vanhempani hankkivat minua vanhuuden turvaksi, mutta nyt kun he ovat vanhoja, haluan itse auttaa heitä, koska he ovat minulle yhä erittäin rakkaita. En ole myöskään hankkinut omia lapsiani vanhuuteni turvaksi, vaan koska rakastuin heidän isäänsä ja halusin hankkia lapsia juuri hänen kanssaan. Lapset ovat mitä luonnollisin osa elämää. Ilman heitä elämä ei jatkuisi. Jospa sinäkin yrittäisit ajatella asiaa tältä kantilta.

120-vuoden sisään sinä ja minä ja kaikki muut olemme tuolla maan povessa. Kuolleita. Mikään ei meillä jatku. Lapseton ja lapsellinen ovat 100% tasa-arvoisia, ihan kuolleita. Kannattaa ajatella asiaa tältäkin kantilta.

Kun sinua ei ole, sinua ei ole. Me emme ole 500 vuotta sitten harmitelleet, että voi kun joku meitä ei ole tehnyt tai voi kun emme ole olemassa. Kun me lakkaamme olemasta, niin tilanne on ihan sama. Ei ole mitään eikä ketään. Sinulla tai minulla.

Vela

Mutta minä elän tässä ja nyt vanhempieni kanssa ja lasteni kanssa, osana omaa perheyhteisöäni. Juuri näin haluankin elää. Olen onnellinen.

No sehän se viisasten kivi onkin; elää onnellista elämää ja olla niin vahva, että uskaltaa elää sitä. Omannäköistään ja omille arvoille sopivaa elämää. Hyvä että ollaan molemmat onnistuttu.

Vela

Vielä kun selviäisi, miksi tuhlaat aikaasi kirjoittamalla Vauva-palstalle?

En minäkään vietä aikaa Moottoripyörä-palstalla, kun en edes korttia omista, eikä mopot kiinnosta.

Katsos, velatkin kaipaavat yhteisöllisyyttä. Heillä kun ei ole sitä omaa perhettä, ja välillä olisi kiva keskustella muidenkin kuin itsensä kanssa. Siksi tällainenkin palsta kelpaa korvikkeeksi.

Miten niin ei ole omaa perhettä???

Voi luoja tuota ylimielisyyttä. Perheen käsite on muutakin kuin ne LAPSET.

Puoliso ja koira?

Ja sinulla lisäksi rääkyvä, huonokäytöksinen lapsi?

Ensimmäinen vaihtoehto oli parempi.

Entäpä nauravat iloiset lapset? Jotka ilmaisevat itseään hieman monipuolisemmin kuin heiluttamalla häntäänsä:-).

En kaipaa perheeseeni lapsia lainkaan, lasten naurun räkätys on sitä paitsi ärsyttävän kuuloista. Perhekäsitykseni on laajempi kuin perinteinen ydinperhe, se käsittää muitakin kuin saman katon alla asuvat.

Keitä se käsittää?

Onko kaikki nauru sinulle räkätystä? Omaa yksinäistä itkuasiko kuuntelet mieluummin?

Ei yleensä, vain lasten nauru kuulostaa monesti sellaiselta.

Mikä saa sinut ajattelemaan, että olisin yksin ja itkisin? Tai että yksin ollessaan pitäisi aina itkeä?

Koska tapa, jolla kirjoitat, ei ole elämäänsä tyytyväisen ihmisen tapa kirjoittaa.

Mistä kohdasta niin päättelet? Ja jos näin mielestäsi on, lapsiko sen onnen minulle toisi?

Oletko itse sitä mieltä, että kommenttisi huokuvat tyytyväisyyttä?

Monet muutkin velat vaikuttavat täällä varsin hyökkääviltä ollakseen ihmisiä, jotka ovat tehneet elämänsä parhaan päätöksen. Jokin heidän elämässään ilmeisesti mättää, eikä lapsettomuuspäätös näytä ratkaisseen sitä ongelmaa. Hyvä kuitenkin, ettei heillä ole lapsia kärsimässä niistä ongelmista.

Mistä kohtaa kommentointiani huokuu tyytymättömyys? Siinäkö, kun kirjoitin, etten pidä lasten naurunräkätyksestä? Sekö tarkoittaa, etten ole elämääni tyytyväinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näissä tämän aiheen ketjuissa toistuu aina 100% varmuudella kaikki kliseet.

Se on nähty niin monta kertaa.

En edes lue tätä ketjua läpi. Tiedän jo aivan varmasti mitä tämä ketju sisältää.

1 Veroraha argumentti ja eläkkeiden maksajat

2 Vanhuksena muka yksin itkeminen ja katuminen

3 Itsekkyys

4 Sisällötön muka ei oikea elämä

5 velojen mielenterveysongelmat ja epänormaalius ihmisenä, huono lapsuus jne.

6 Halventavaan sävyyn esitetty huojentuneisuus tai tuhahdus, että on vain hyvä ettei tuollaiset ihmiset lisäännykään.

7Ihmiset kuolee sukupuuttoon

8 Suomalaiset kuolevat sukupuuttoon

9 Velat ovat lapsellisia ja vastuuttomia

10 Velat matkustelevat vain ja bilettävät

11 Sitten on tietysti aina joku ihan täysin mielenvikainen ja absurdi heitto, joka on joko trollin tai älyllisesti vammaisen ähkäisemä pörähdys. Yleensä sellainen jokeri löytyy joka ketjusta.

12. Velat ovat pelkureita, sillä "todellinen rohkeus mitataan synnytysosastolla."

13. Elämässä pitää ottaa riskejä. Lapsen hankinta on riski, joka aina kannattaa. 

14. Vain oma lapsi opettaa, mitä on oikea rakkaus. 

15. Velalla ei ole elämänhallintataitoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Suomessa on myös todella paljon vanhoja ihmisiä jotka itkevät yksinäisyyttään vaikka heillä on lapsi tai lapsia. Ei koskaan voi tietää miten elämä vie. Lapsi voi aivan hyvin päätyä asumaan toiselle puolelle maailmaa ja häntä näkee max. muutaman kerran vuodessa. Käy terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa ja kysy hoitajilta, ketkä siellä ovat niitä surkeimpia ja yksinäisimpiä. Ne eivät suinkaan ole ne lapsettomat, jotka koko elämänsä ovat tienneet että heitä eivät lapset käy katsomassa, vaan ne joiden lapset eivät ehdi tai pysty. Nämä sitten katkeroituvat pahasti.

Tässä viimeiset pari vuotta kun olen isääni käynyt katsomassa, niin enpä ole siellä juurikaan muita ihmisiä nähnyt kuin näiden vanhusten lapsia. Kenen luulet siellä käyvän? Ystävät ovat joko kuolleita tai laitoshoidossa. Sama juttu sisarusten kanssa. Oma isäni on 90-vuotias. Jo silloin, kun hän oli 80-vuotias, hän puheli ystävistään, kun ovat kuolleet tai laitoshoidossa. Vaikka isällänikin sisaruksia on ja hän on vanhin, niin kyllä hänenkin sisaruksensa ovat kuolleet tai huonokuntoisia. Yksi veli käy kerran pari vuodessa katsomassa, kun asuu sen verran etäämmällä. Jos isälläni ei olisi lasta ja lapsenlapsia, niin yksin olisi.

Juuri tätä minäkin mietin viettäessäni kesää kohta yhdeksänkymppisten mutta vielä suhteellisen hyväkuntoisten vanhempieni luona. Suurin osa heidänkin ystävistään on joko kuolleita tai niin raihnaisia, että heihin voi pitää yhteyttä lähinnä puhelimen välityksellä, jolleivät he ole jo dementoituneet. Mutta me lapset välitämme vanhemmistamme edelleen, pidämme heihin yhteyttä ja autamme heitä. Tämän arvoa on vaikea ymmärtää lapsettomana kolmekymppisenä, jos se tärkein asia maailmassa on pystyä lukemaan kirjaa ihan rauhassa.

Niinpä minun pitää ehdottomasti 'hankkia' se lapsi, jotten vain ole yksinäinen vanhana. Mitä väliä sillä on, etten oikein halua, etten oikeastaan pidä lapsista, kunhan vain en ole yksinäinen vanhana. 

Kuunteletteko te koskaan että mitä te puhutte? Eikö niillä lapsilla ole teille mitään arvoa? Ja miksi ihmessä se yksinäisyys vaivaisi, kun siihen on totutellut ja tottunut koko ikänsä? Mikä siinä pelottaa niin hirveästi, että pitää sen pelon poistamiseksi käyttää omia jälkeisiään? Kummallista. Kyllä ne pettyneimmät vanhukset ovat niitä, joilla on lapsia ja jos ne lapset eivät käy katsomassa. 

En usko, että omat vanhempani hankkivat minua vanhuuden turvaksi, mutta nyt kun he ovat vanhoja, haluan itse auttaa heitä, koska he ovat minulle yhä erittäin rakkaita. En ole myöskään hankkinut omia lapsiani vanhuuteni turvaksi, vaan koska rakastuin heidän isäänsä ja halusin hankkia lapsia juuri hänen kanssaan. Lapset ovat mitä luonnollisin osa elämää. Ilman heitä elämä ei jatkuisi. Jospa sinäkin yrittäisit ajatella asiaa tältä kantilta.

120-vuoden sisään sinä ja minä ja kaikki muut olemme tuolla maan povessa. Kuolleita. Mikään ei meillä jatku. Lapseton ja lapsellinen ovat 100% tasa-arvoisia, ihan kuolleita. Kannattaa ajatella asiaa tältäkin kantilta.

Kun sinua ei ole, sinua ei ole. Me emme ole 500 vuotta sitten harmitelleet, että voi kun joku meitä ei ole tehnyt tai voi kun emme ole olemassa. Kun me lakkaamme olemasta, niin tilanne on ihan sama. Ei ole mitään eikä ketään. Sinulla tai minulla.

Vela

Mutta minä elän tässä ja nyt vanhempieni kanssa ja lasteni kanssa, osana omaa perheyhteisöäni. Juuri näin haluankin elää. Olen onnellinen.

No sehän se viisasten kivi onkin; elää onnellista elämää ja olla niin vahva, että uskaltaa elää sitä. Omannäköistään ja omille arvoille sopivaa elämää. Hyvä että ollaan molemmat onnistuttu.

Vela

Vielä kun selviäisi, miksi tuhlaat aikaasi kirjoittamalla Vauva-palstalle?

En minäkään vietä aikaa Moottoripyörä-palstalla, kun en edes korttia omista, eikä mopot kiinnosta.

Katsos, velatkin kaipaavat yhteisöllisyyttä. Heillä kun ei ole sitä omaa perhettä, ja välillä olisi kiva keskustella muidenkin kuin itsensä kanssa. Siksi tällainenkin palsta kelpaa korvikkeeksi.

Miten niin ei ole omaa perhettä???

Voi luoja tuota ylimielisyyttä. Perheen käsite on muutakin kuin ne LAPSET.

Puoliso ja koira?

Ja sinulla lisäksi rääkyvä, huonokäytöksinen lapsi?

Ensimmäinen vaihtoehto oli parempi.

Entäpä nauravat iloiset lapset? Jotka ilmaisevat itseään hieman monipuolisemmin kuin heiluttamalla häntäänsä:-).

En kaipaa perheeseeni lapsia lainkaan, lasten naurun räkätys on sitä paitsi ärsyttävän kuuloista. Perhekäsitykseni on laajempi kuin perinteinen ydinperhe, se käsittää muitakin kuin saman katon alla asuvat.

Keitä se käsittää?

Onko kaikki nauru sinulle räkätystä? Omaa yksinäistä itkuasiko kuuntelet mieluummin?

Ei yleensä, vain lasten nauru kuulostaa monesti sellaiselta.

Mikä saa sinut ajattelemaan, että olisin yksin ja itkisin? Tai että yksin ollessaan pitäisi aina itkeä?

Koska tapa, jolla kirjoitat, ei ole elämäänsä tyytyväisen ihmisen tapa kirjoittaa.

Mistä kohdasta niin päättelet? Ja jos näin mielestäsi on, lapsiko sen onnen minulle toisi?

Oletko itse sitä mieltä, että kommenttisi huokuvat tyytyväisyyttä?

Monet muutkin velat vaikuttavat täällä varsin hyökkääviltä ollakseen ihmisiä, jotka ovat tehneet elämänsä parhaan päätöksen. Jokin heidän elämässään ilmeisesti mättää, eikä lapsettomuuspäätös näytä ratkaisseen sitä ongelmaa. Hyvä kuitenkin, ettei heillä ole lapsia kärsimässä niistä ongelmista.

Olet aika mustavalkoinen.

Olen vela. Elämässäni on muitakin osa-alueita kuin lapsettomuus/lapsi valintaan liittyvä valinta.

Henkilö jota syytät onnettomaksi, sanoi lapsen naurua ärsyttäväksi räkätykseksi.

Sinusta se on yhtä kuin hyökkäävyys ja ilmeisesti omaan elämään tyytymättömyys?

No jos näin on, niin muista sitten omalla kohdallasi sama logiikka; jos ikinä kritisoit mitään, tai et nauti jostain, niin olet omaan elämääsi tyytymätön.

Ihan oikeasti, jos joku on eri mieltä kanssasi jostain, niin älä ota sitä hyökkäyksenä. Miksi ottaisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näissä tämän aiheen ketjuissa toistuu aina 100% varmuudella kaikki kliseet.

Se on nähty niin monta kertaa.

En edes lue tätä ketjua läpi. Tiedän jo aivan varmasti mitä tämä ketju sisältää.

1 Veroraha argumentti ja eläkkeiden maksajat

2 Vanhuksena muka yksin itkeminen ja katuminen

3 Itsekkyys

4 Sisällötön muka ei oikea elämä

5 velojen mielenterveysongelmat ja epänormaalius ihmisenä, huono lapsuus jne.

6 Halventavaan sävyyn esitetty huojentuneisuus tai tuhahdus, että on vain hyvä ettei tuollaiset ihmiset lisäännykään.

7Ihmiset kuolee sukupuuttoon

8 Suomalaiset kuolevat sukupuuttoon

9 Velat ovat lapsellisia ja vastuuttomia

10 Velat matkustelevat vain ja bilettävät

11 Sitten on tietysti aina joku ihan täysin mielenvikainen ja absurdi heitto, joka on joko trollin tai älyllisesti vammaisen ähkäisemä pörähdys. Yleensä sellainen jokeri löytyy joka ketjusta.

12. Velat ovat pelkureita, sillä "todellinen rohkeus mitataan synnytysosastolla."

13. Elämässä pitää ottaa riskejä. Lapsen hankinta on riski, joka aina kannattaa. 

14. Vain oma lapsi opettaa, mitä on oikea rakkaus. 

15. Velalla ei ole elämänhallintataitoja. 

16. Kyllä se vauvakuume tulee, kunhan löydät oikean miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näissä tämän aiheen ketjuissa toistuu aina 100% varmuudella kaikki kliseet.

Se on nähty niin monta kertaa.

En edes lue tätä ketjua läpi. Tiedän jo aivan varmasti mitä tämä ketju sisältää.

1 Veroraha argumentti ja eläkkeiden maksajat

2 Vanhuksena muka yksin itkeminen ja katuminen

3 Itsekkyys

4 Sisällötön muka ei oikea elämä

5 velojen mielenterveysongelmat ja epänormaalius ihmisenä, huono lapsuus jne.

6 Halventavaan sävyyn esitetty huojentuneisuus tai tuhahdus, että on vain hyvä ettei tuollaiset ihmiset lisäännykään.

7Ihmiset kuolee sukupuuttoon

8 Suomalaiset kuolevat sukupuuttoon

9 Velat ovat lapsellisia ja vastuuttomia

10 Velat matkustelevat vain ja bilettävät

11 Sitten on tietysti aina joku ihan täysin mielenvikainen ja absurdi heitto, joka on joko trollin tai älyllisesti vammaisen ähkäisemä pörähdys. Yleensä sellainen jokeri löytyy joka ketjusta.

12. Velat ovat pelkureita, sillä "todellinen rohkeus mitataan synnytysosastolla."

13. Elämässä pitää ottaa riskejä. Lapsen hankinta on riski, joka aina kannattaa. 

14. Vain oma lapsi opettaa, mitä on oikea rakkaus. 

15. Velalla ei ole elämänhallintataitoja. 

Totta. Nuo ovat AINA! Ja sitten on vielä joku oikean elämän "tuttu" esimerkkinä, joka on ihan hiiiiirveeeen kauuuuuheeeen huono ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Suomessa on myös todella paljon vanhoja ihmisiä jotka itkevät yksinäisyyttään vaikka heillä on lapsi tai lapsia. Ei koskaan voi tietää miten elämä vie. Lapsi voi aivan hyvin päätyä asumaan toiselle puolelle maailmaa ja häntä näkee max. muutaman kerran vuodessa. Käy terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa ja kysy hoitajilta, ketkä siellä ovat niitä surkeimpia ja yksinäisimpiä. Ne eivät suinkaan ole ne lapsettomat, jotka koko elämänsä ovat tienneet että heitä eivät lapset käy katsomassa, vaan ne joiden lapset eivät ehdi tai pysty. Nämä sitten katkeroituvat pahasti.

Tässä viimeiset pari vuotta kun olen isääni käynyt katsomassa, niin enpä ole siellä juurikaan muita ihmisiä nähnyt kuin näiden vanhusten lapsia. Kenen luulet siellä käyvän? Ystävät ovat joko kuolleita tai laitoshoidossa. Sama juttu sisarusten kanssa. Oma isäni on 90-vuotias. Jo silloin, kun hän oli 80-vuotias, hän puheli ystävistään, kun ovat kuolleet tai laitoshoidossa. Vaikka isällänikin sisaruksia on ja hän on vanhin, niin kyllä hänenkin sisaruksensa ovat kuolleet tai huonokuntoisia. Yksi veli käy kerran pari vuodessa katsomassa, kun asuu sen verran etäämmällä. Jos isälläni ei olisi lasta ja lapsenlapsia, niin yksin olisi.

Juuri tätä minäkin mietin viettäessäni kesää kohta yhdeksänkymppisten mutta vielä suhteellisen hyväkuntoisten vanhempieni luona. Suurin osa heidänkin ystävistään on joko kuolleita tai niin raihnaisia, että heihin voi pitää yhteyttä lähinnä puhelimen välityksellä, jolleivät he ole jo dementoituneet. Mutta me lapset välitämme vanhemmistamme edelleen, pidämme heihin yhteyttä ja autamme heitä. Tämän arvoa on vaikea ymmärtää lapsettomana kolmekymppisenä, jos se tärkein asia maailmassa on pystyä lukemaan kirjaa ihan rauhassa.

Niinpä minun pitää ehdottomasti 'hankkia' se lapsi, jotten vain ole yksinäinen vanhana. Mitä väliä sillä on, etten oikein halua, etten oikeastaan pidä lapsista, kunhan vain en ole yksinäinen vanhana. 

Kuunteletteko te koskaan että mitä te puhutte? Eikö niillä lapsilla ole teille mitään arvoa? Ja miksi ihmessä se yksinäisyys vaivaisi, kun siihen on totutellut ja tottunut koko ikänsä? Mikä siinä pelottaa niin hirveästi, että pitää sen pelon poistamiseksi käyttää omia jälkeisiään? Kummallista. Kyllä ne pettyneimmät vanhukset ovat niitä, joilla on lapsia ja jos ne lapset eivät käy katsomassa. 

En usko, että omat vanhempani hankkivat minua vanhuuden turvaksi, mutta nyt kun he ovat vanhoja, haluan itse auttaa heitä, koska he ovat minulle yhä erittäin rakkaita. En ole myöskään hankkinut omia lapsiani vanhuuteni turvaksi, vaan koska rakastuin heidän isäänsä ja halusin hankkia lapsia juuri hänen kanssaan. Lapset ovat mitä luonnollisin osa elämää. Ilman heitä elämä ei jatkuisi. Jospa sinäkin yrittäisit ajatella asiaa tältä kantilta.

120-vuoden sisään sinä ja minä ja kaikki muut olemme tuolla maan povessa. Kuolleita. Mikään ei meillä jatku. Lapseton ja lapsellinen ovat 100% tasa-arvoisia, ihan kuolleita. Kannattaa ajatella asiaa tältäkin kantilta.

Kun sinua ei ole, sinua ei ole. Me emme ole 500 vuotta sitten harmitelleet, että voi kun joku meitä ei ole tehnyt tai voi kun emme ole olemassa. Kun me lakkaamme olemasta, niin tilanne on ihan sama. Ei ole mitään eikä ketään. Sinulla tai minulla.

Vela

Mutta minä elän tässä ja nyt vanhempieni kanssa ja lasteni kanssa, osana omaa perheyhteisöäni. Juuri näin haluankin elää. Olen onnellinen.

No sehän se viisasten kivi onkin; elää onnellista elämää ja olla niin vahva, että uskaltaa elää sitä. Omannäköistään ja omille arvoille sopivaa elämää. Hyvä että ollaan molemmat onnistuttu.

Vela

Vielä kun selviäisi, miksi tuhlaat aikaasi kirjoittamalla Vauva-palstalle?

En minäkään vietä aikaa Moottoripyörä-palstalla, kun en edes korttia omista, eikä mopot kiinnosta.

Katsos, velatkin kaipaavat yhteisöllisyyttä. Heillä kun ei ole sitä omaa perhettä, ja välillä olisi kiva keskustella muidenkin kuin itsensä kanssa. Siksi tällainenkin palsta kelpaa korvikkeeksi.

Miten niin ei ole omaa perhettä???

Voi luoja tuota ylimielisyyttä. Perheen käsite on muutakin kuin ne LAPSET.

Puoliso ja koira?

Ja sinulla lisäksi rääkyvä, huonokäytöksinen lapsi?

Ensimmäinen vaihtoehto oli parempi.

Entäpä nauravat iloiset lapset? Jotka ilmaisevat itseään hieman monipuolisemmin kuin heiluttamalla häntäänsä:-).

En kaipaa perheeseeni lapsia lainkaan, lasten naurun räkätys on sitä paitsi ärsyttävän kuuloista. Perhekäsitykseni on laajempi kuin perinteinen ydinperhe, se käsittää muitakin kuin saman katon alla asuvat.

Keitä se käsittää?

Onko kaikki nauru sinulle räkätystä? Omaa yksinäistä itkuasiko kuuntelet mieluummin?

Ei yleensä, vain lasten nauru kuulostaa monesti sellaiselta.

Mikä saa sinut ajattelemaan, että olisin yksin ja itkisin? Tai että yksin ollessaan pitäisi aina itkeä?

Koska tapa, jolla kirjoitat, ei ole elämäänsä tyytyväisen ihmisen tapa kirjoittaa.

Mistä kohdasta niin päättelet? Ja jos näin mielestäsi on, lapsiko sen onnen minulle toisi?

Oletko itse sitä mieltä, että kommenttisi huokuvat tyytyväisyyttä?

Monet muutkin velat vaikuttavat täällä varsin hyökkääviltä ollakseen ihmisiä, jotka ovat tehneet elämänsä parhaan päätöksen. Jokin heidän elämässään ilmeisesti mättää, eikä lapsettomuuspäätös näytä ratkaisseen sitä ongelmaa. Hyvä kuitenkin, ettei heillä ole lapsia kärsimässä niistä ongelmista.

Miksi haluat itsepintaisesti uskotella, ettei vela voi olla onnellinen elämässään? Tulkitset toisten viesteistä piilomerkityksiä aggressiivisuudesta ja elämään tyytymättömyydestä, vain koska he ovat tehneet elämässään eri ratkaisun lisääntymisestä kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näissä tämän aiheen ketjuissa toistuu aina 100% varmuudella kaikki kliseet.

Se on nähty niin monta kertaa.

En edes lue tätä ketjua läpi. Tiedän jo aivan varmasti mitä tämä ketju sisältää.

1 Veroraha argumentti ja eläkkeiden maksajat

2 Vanhuksena muka yksin itkeminen ja katuminen

3 Itsekkyys

4 Sisällötön muka ei oikea elämä

5 velojen mielenterveysongelmat ja epänormaalius ihmisenä, huono lapsuus jne.

6 Halventavaan sävyyn esitetty huojentuneisuus tai tuhahdus, että on vain hyvä ettei tuollaiset ihmiset lisäännykään.

7Ihmiset kuolee sukupuuttoon

8 Suomalaiset kuolevat sukupuuttoon

9 Velat ovat lapsellisia ja vastuuttomia

10 Velat matkustelevat vain ja bilettävät

11 Sitten on tietysti aina joku ihan täysin mielenvikainen ja absurdi heitto, joka on joko trollin tai älyllisesti vammaisen ähkäisemä pörähdys. Yleensä sellainen jokeri löytyy joka ketjusta.

12. Velat ovat pelkureita, sillä "todellinen rohkeus mitataan synnytysosastolla."

13. Elämässä pitää ottaa riskejä. Lapsen hankinta on riski, joka aina kannattaa. 

14. Vain oma lapsi opettaa, mitä on oikea rakkaus. 

15. Velalla ei ole elämänhallintataitoja. 

16. Kyllä se vauvakuume tulee, kunhan löydät oikean miehen. 

Joo siis biologinen kello ja kaikki mielenmuuttumis jutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalan itsekkäitä äitejä täällä. "Teenpä lapset itselleni vanhuuden turvaksi, etten jäisi yksin, ja te lapset teette myös omia lapsia, eikä teillä saa olla omaa tahtoa, koska minä päätän!" :D

Sehän on teidän velojen mielipide äitiydestä.

Ja teidän mielipide on se, että kun on lapsi niin se koskee väkisin kaikkia. Meidän pitäisi ymmärtää ja olla venymässä teidän kalenterin mukaan. Kun se lapsi on, niin hoitakaa se ja järjestäkää asiat niin ettei aina tarvi olla kinumassa jotain.

Koskaan en ole kinunnut mitään vaan olen lapseni itse hoitanut. Ja hoitajan olen omilla rahoillani palkannut, jos olen sellaista sattunut tarvitsemaan. Kenenkään ei ole koskaan tarvinnut vuokseni aikataulujaan muuttaa. Voisitko kertoa, mihin mielipiteesi perustuu? Ja älä ainakaan yleistä.

Perustuu tämän palstan muihin aloituksiin, jotka samanlaisia. Suurinosa valittaa kun mummit ei auta hoitamisessa ja töissä ei voida venymään jne jne jne.

Vanhemmat ja lapset ovat kyllä melkoisen tylsää seuraa. En tiedä ovatko tylsempiä lasten keskenkasvuiset tarinat, vai ylpeyttä uhkuvien vanhempien kertomukset oman jälkikasvun ylivertaisuudesta, joka kumpuaa yleensä omasta mielikuvituksesta.