Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua”

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

18 vuotta jonka yksikin lapsi vanhemman sitoo ei kylläkään ole hetki vaan lähes koko aikuisikä, sen jälkeen etenkin nainen on jo vanha luuska.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Jos uskoo sua ja hankkii lapsen, eikä se tuotakaan iloa ja onnea (koska ihmiset ovat erilaisia), sitten tälle onnettomalle paasataan, että "olisit miettinyt ennen lapsen hankkimista!!".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Vaikea uskoa, koska lapselliset valittavat elämänsä ongelmista ja raskaudesta jatkuvasti suureen ääneen. Jos se elämä kerta on niin auvoista niin älkää sitten natkuttako. Sitähän toinen luulee, että teikäläisiä kaduttaa lastenteko.

Eli kummin päin se oikeasti on?

Ainakin minä olen enemmän niiden lapsettomien suusta kuullut nalkutusta ja piipitystä lasten kanssa elämisen hankaluudesta, kuin lapsiperheiltä itseltään. :D

Lapsettomat ovat myös suureen ääneen vaatimassa lapsia pois milloin mistäkin julkisesta tilasta, ja haluavat siten vaikeuttaa lapsellisten elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Vaikea uskoa, koska lapselliset valittavat elämänsä ongelmista ja raskaudesta jatkuvasti suureen ääneen. Jos se elämä kerta on niin auvoista niin älkää sitten natkuttako. Sitähän toinen luulee, että teikäläisiä kaduttaa lastenteko.

Eli kummin päin se oikeasti on?

Ainakin minä olen enemmän niiden lapsettomien suusta kuullut nalkutusta ja piipitystä lasten kanssa elämisen hankaluudesta, kuin lapsiperheiltä itseltään. :D

Lapsettomat ovat myös suureen ääneen vaatimassa lapsia pois milloin mistäkin julkisesta tilasta, ja haluavat siten vaikeuttaa lapsellisten elämää. 

No, jos vanhemmat eivät kykene pitämään penskojaan julkisissa tiloissa hiljaa ja häiriötä tuottamatta, niin ei kuin pois vain.

Ennen se kyllä onnistui, mutta nykyäipät ja -iskät taitavat olla niin tossuja, että kakarat saavat riehua miten vain... Sitten vedotaan, että "lapsipersearki on niiiiin rankkaa että olen ihan kuolemanväsynyt!!11!!"

Ihan kuin se ei olisi ollut ihan samalla tavalla rankkaa esim. 1970-luvulla.

Elämän pitää olla helppoa ja mukavaa. Perheen perustaminen on vaikeaa ja siihen pitää panostaa niin paljon. Ei jaksa. Omat rutiinit on kivempia. Ja kolmessa koirassa on niin paljon työtä, ja vievät enemmän aikaa, vaivaa ja rahaa kuin lapset. Kuolen yksin, mutta so what.

Kukaan teistä ei voi ymmärtää minkälainen elämää mullistava ONNI ja täydellisyyden saavuttaminen on, kun muuttaa Etelänavalle. Voin kertoa, olen nimittäin myös asunut täällä joten todellakin tiedän mistä puhun!

Vakuuttaako edellinen lause teidät nyt muuttamaan etelänavalle? Samalta lapsista höpiseminen tuntuu ihmiselle, joka ei halua lapsia. Ei toisten vakuuttelut asiasta, johon itsellä ei ole mitään tunneyhteyttä tai halua, tee muuta kuin pienimuotoisen ärsytyksen siitä höpisijän hömöydestä.

Tuonkaltaista valintojen arvostelua saavat kuulla aivan kaikki nykyään! Kaikkia ei voi miellyttää ja miksi pitäisikään? Meidän keskustelukulttuurimme on surkeaa, vain harva osaa keskustella mistään muusta kuin henkilökohtaisista asioista. Siinä sitten jankataan sitä omaa erinomaista näkökulmaa puolin ja toisin. Kuinka kaipaankaan sellaista keskustelutyyliä, että asiat otetaan asioina, kaikkeen ei tarvitse olla mielipidettä eikä olemassa olevien mielipiteiden tarvitsisi olla kiveen hakattuja. Keskustelua erilaisista näkökulmista kiihkottomasti ja asiallisesti. Kommunikaatiotaitoja onneksi opetetaan peruskouluissa, toivon että se tuottaa tulosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Mutta kun en halua kokea sitä iloa. Se on sinun ilosi huippu. Minun onneni on muualla. Ymmärrätkö?

Minä en ymmärrä.

Hyi hitto, miehet syyllistämässä tuolla kommenttiosiossa: "Vastuullista tasa-arvoa on lasten hankkiminen! Minunkin lapseni vaihtavat sonjan vaipat " "No onhan se parempi että minäminä-ihmiset jättää lapset hankkimatta, matkustelu ja itselleen eläminen on turmelevaa!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Vaikea uskoa, koska lapselliset valittavat elämänsä ongelmista ja raskaudesta jatkuvasti suureen ääneen. Jos se elämä kerta on niin auvoista niin älkää sitten natkuttako. Sitähän toinen luulee, että teikäläisiä kaduttaa lastenteko.

Eli kummin päin se oikeasti on?

Ainakin minä olen enemmän niiden lapsettomien suusta kuullut nalkutusta ja piipitystä lasten kanssa elämisen hankaluudesta, kuin lapsiperheiltä itseltään. :D

Lapsettomat ovat myös suureen ääneen vaatimassa lapsia pois milloin mistäkin julkisesta tilasta, ja haluavat siten vaikeuttaa lapsellisten elämää. 

No, jos vanhemmat eivät kykene pitämään penskojaan julkisissa tiloissa hiljaa ja häiriötä tuottamatta, niin ei kuin pois vain.

Ennen se kyllä onnistui, mutta nykyäipät ja -iskät taitavat olla niin tossuja, että kakarat saavat riehua miten vain... Sitten vedotaan, että "lapsipersearki on niiiiin rankkaa että olen ihan kuolemanväsynyt!!11!!"

Ihan kuin se ei olisi ollut ihan samalla tavalla rankkaa esim. 1970-luvulla.

Haha. 70-luvullapa ei ollut sinun kaltaisia elämöiville lapsille katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä vanhapiikoja siinä määrin missä nykyään. Joten elämä lasten kanssa oli varmasti helpompaa, kun teitä ei ollut joka kadun kulmassa pälyilemässä vihaisesti heti kun lapsi vähänkin aivastaa. :D 

Newsflash: lapset eivät tule katoamaan näköpiiristäsi, joten käväisepä vaikka ammattiauttajan kanssa juttusilla, että pääset eroon tuosta elämääsi rajoittavasta asennevammasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

18 vuotta jonka yksikin lapsi vanhemman sitoo ei kylläkään ole hetki vaan lähes koko aikuisikä, sen jälkeen etenkin nainen on jo vanha luuska.

  Miten niin "sitoo", sehän on elämää, rakastaa ja olla rakastettu. Ja kyllä se lapsi on elämässä mukana yleensä aina, eikä vain tuota 18 vuotta. Mulla 16 vuotias ja toivon todella että saan vielä hoitaa hänenkin lastaan.

Minä-minä-minä-minä-minä.

Siinä kiteytyy lapsettomien ajatusmaailma. Poislukien ne, jotka eivät voi saada lapsia vaikka haluaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Minä-minä-minä-minä-minä.

Siinä kiteytyy lapsettomien ajatusmaailma. Poislukien ne, jotka eivät voi saada lapsia vaikka haluaisivat.

No enpä tiedä :D itse äitinä olen ollut minä-minä. Olenhan halunnut ihan oman lapsen. Minulle! Perheeksi ja hoivattavaksi. Siinä missä lapseton siskoni esimerkiksi hoitaa vanhempiani kun en itse ehdi. Kyllä hän on se pyytettömämpi. Hoitaapa vielä lapsianikin välillä.

Eiköhän ainoat pyytettömät ole ne, jotka ovat lapsen adoptoineet tai ottaneet sijoitukseen, vai mitä luulet?

Mistä näitä sonjia oikein sikiää?

Pääosin lapsesta tulee aikuinen ajan kuluessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten koulutus hillitsee populaation holtitonta lisääntymistä, mikä on hyvä asia.

Sitä koulutusta vaan pitäisi saada myös sinne missä se holtiton lisääntyminen tapahtuu. Nigerian, Keski-Afrikan tasavallan, Chadin, Sudanin, Nigerin ja Kongon tytöt pitäisi hetimmiten saada opin tielle ja heidän opintonsa saisivat mielellään jatkua aina maisteritutkinnon saamiseen asti.

Kehitysavun ehdoksi pitäisi asettaa se että jokainen tyttö saisi suorittaa peruskoulun ja että puolet lukioiden ja yliopistojen opiskelupaikoista varattaisiin naispuolisille opiskelijoille.

Kaikissa maissa naiset ovat miehiä korkeammin koulutettuja, eli tuo höpinäsi lukioiden ja yliopistojen aloituspaikoista on turha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Vaikea uskoa, koska lapselliset valittavat elämänsä ongelmista ja raskaudesta jatkuvasti suureen ääneen. Jos se elämä kerta on niin auvoista niin älkää sitten natkuttako. Sitähän toinen luulee, että teikäläisiä kaduttaa lastenteko.

Eli kummin päin se oikeasti on?

Ainakin minä olen enemmän niiden lapsettomien suusta kuullut nalkutusta ja piipitystä lasten kanssa elämisen hankaluudesta, kuin lapsiperheiltä itseltään. :D

Lapsettomat ovat myös suureen ääneen vaatimassa lapsia pois milloin mistäkin julkisesta tilasta, ja haluavat siten vaikeuttaa lapsellisten elämää. 

No, jos vanhemmat eivät kykene pitämään penskojaan julkisissa tiloissa hiljaa ja häiriötä tuottamatta, niin ei kuin pois vain.

Ennen se kyllä onnistui, mutta nykyäipät ja -iskät taitavat olla niin tossuja, että kakarat saavat riehua miten vain... Sitten vedotaan, että "lapsipersearki on niiiiin rankkaa että olen ihan kuolemanväsynyt!!11!!"

Ihan kuin se ei olisi ollut ihan samalla tavalla rankkaa esim. 1970-luvulla.

Haha. 70-luvullapa ei ollut sinun kaltaisia elämöiville lapsille katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä vanhapiikoja siinä määrin missä nykyään. Joten elämä lasten kanssa oli varmasti helpompaa, kun teitä ei ollut joka kadun kulmassa pälyilemässä vihaisesti heti kun lapsi vähänkin aivastaa. :D 

Newsflash: lapset eivät tule katoamaan näköpiiristäsi, joten käväisepä vaikka ammattiauttajan kanssa juttusilla, että pääset eroon tuosta elämääsi rajoittavasta asennevammasta. 

Mitä väliä, jos jonkun lapsi pitää ääntä? Se on jonkun lapsi ja minun ei tarvitse siihen puuttua. Ärsyttäisi, jos olisi oma lapsi. Maailmassa nyt vaan on kaiken maailman ääntä. Siellä kerrostalossakin voi se naapurin puolikuuro mummo kuunnella tv:tä niin kovalla, että kuuluu naapuritaloon asti. Näin syksyllä lehtipuhaltimet pitävät ääntä, kesällä ruohonleikkurit. Milloin mitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Eikö sitä silloin ole yhtä lailla yksinäinen kun lapset lentää omillensa? Tiedän monia vanhuksia joiden aikuiset lapset eivät vieraile heidän luonaan, hyvä jos soittavat kerran vuodessa. Se, että mä nyt punkeaisin ihmisen ulos itsestäni ja uhraisin lapsen tarpeille vuosikausia elämästäni jättäen omat haaveeni syrjään ei ole takuu sille että hän kävisi minua päivittäin ilahduttamassa sitten kun olen vanha.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Moni itkee yksinäisyyttään vaikka niitä lapsia olisi tullut hankittuakin. Eipä se onnellisuus tai onnettomuus lapsista aina ole kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Suomessa on myös todella paljon vanhoja ihmisiä jotka itkevät yksinäisyyttään vaikka heillä on lapsi tai lapsia. Ei koskaan voi tietää miten elämä vie. Lapsi voi aivan hyvin päätyä asumaan toiselle puolelle maailmaa ja häntä näkee max. muutaman kerran vuodessa. Käy terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa ja kysy hoitajilta, ketkä siellä ovat niitä surkeimpia ja yksinäisimpiä. Ne eivät suinkaan ole ne lapsettomat, jotka koko elämänsä ovat tienneet että heitä eivät lapset käy katsomassa, vaan ne joiden lapset eivät ehdi tai pysty. Nämä sitten katkeroituvat pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

18 vuotta jonka yksikin lapsi vanhemman sitoo ei kylläkään ole hetki vaan lähes koko aikuisikä, sen jälkeen etenkin nainen on jo vanha luuska.

Kyllä se elämä on ihan elämää, vaikka lapsia olisikin. En ole kokenut mistään jääneeni vaille. Töissä olen käynyt ja matkustellut. Harrastuksiakin on. Vaikkei lapsia olisi ollutkaan, niin en sen kummemmin olisi elänyt. Työ on sitonut enemmän kuin lapset. Viitenä päivänä viikossa on pakko mennä töihin, jotta itsensä pystyy elättämään. Työni on kuitenkin suht.koht. helppoa ja mukavaa. Palkkakin on ihan ok, mutta aika usein tekisi mieli vaan jäädä kotio. Ja alan vaihtokaan ei auttaisi, koska se vaan olisi toisenlaista työtä, jonne on pakko mennä. Mieluiten puuhastelisin jotain ihan muuta.