Miten ujutat kasviksia lasten (ja miehen) ruokiin?

Kiusaukseen osa peruna-sipulista korvataan juuressuikaleilla. Kastikkeisiin, lihapulliin, lihamurekkeeseen kasviksia raasteena. Pataruokiin juureskuutioita. Keitosta perunat pois ja tilalle kyssäkaalia. Lasagneen kesäkurpitsaa viipaleina. Ranskalaisten kanssa paistan pitkiä vihreitä papuja.

Niin ja tietysti mun bravuuri kesäkurpitsan jemmauksessa; suklaa-kesäkurpitsakakku. Nami.

Vierailija kirjoitti:

Missähän roskaväessä kasvikset täytyy oikein "ujuttaa" pirtelöön sun muuhun? Lihastako teillä on ennen pirtelötkin tehty?

Meillä on syöty pääasiassa kasviksia viimeiset 10 vuotta. Lapset ovat rakastaneet kasviksia siitä saakka kun ensimäisen kerran lusikkaruokaa saivat. Eiköhän se ole pelkästään vanhempien esimerkistä ja ruuanlaittotaidosta kiinni? Niiden lemppariruoka 5- ja 3-vuotiaana oli sipulipiirakka. Kaikki kelpasi, sienet ja homejuustot myös (ai juu, maitotuotteet ja munat ovat aina olleet ruuassa mukana).

Onks sul nyt varmasti tarpeeksi kiillotusainetta kruunullesi?

Meillä lapsi söi mukisematta ihan kaikkea, kunnes koulussa tuli ekat sellaiset kaverit kouluruokailussa vastaan, jotka oli sitä mieltä, että kasvikset on hyi yök. Siitä alkoi meidän lapsella ruuan kanssa ronklaaminen. Sinnikkäästi niitä kuitenkin tuputan. Välillä suoremmin, välillä jemmaten. Itseänikin välillä tökkii kasvisten syöminen, ei sitten syödä niin paljon niitä, mutta aina jotain kuitenkin. Sekasyöjiä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä laitoin just jauheliha-kesäkurpitsapyöryköitä. Olen laittanut myös smoothieen kesäkurpitsaa

Avioero tulisi jos minun vaimoni yrittäisi salaa laittaa ruokiini jotain.

Huvittavaa, kun joku kirjottaa ja kyselee että miten saat ujutettua kasviksia lapsille ja miehelle? Niin tottahan toki se on palstan mammuskoille niiiiiiin yksinkertaista ja helppoa! Mikään ei ole palstan täydellisille mammoille ylitsepääsemätöntä eikä vaikeaa! Oikein super palsta mammat! Neuvoja ei juurikaan tule, mutta oman itsensä hehkuttamista sitäkin enemmän.

Onhan se ihan käsittämätöntä, minkä ihmeen takia jonkun pitäisi yrittää UJUTTAA kasviksia perheelleen, hei camoon, senkus laitat niitä lautaselle! Ai eikö sun lapset ja mies syö niitä? Voihan kyynel!

Mutta MEIDÄMPÄS Cindyh ja Richard ja mieheni Jormakuukkeli syövät ettei tarvitse edes patistella! Että lällällää! Teet vaan niin v*tun p*skaa ruokaa niin eihän sitä kukaan halua syödä! Mutta minä, av palstan SuperHyperTeräs mamma osaan tehdä michelin kokkejakin parempaa gurmeeee kasvisruokaa, hallitsen myös raha asiat enkä ole luottotiedoton. 

En myöskään omista kananp*rsetukkaa, enkä tietenkään missään nimessä ole ylipainoinen, eikä mieheni petä minua, eivätkä lapsemme Cindyh ja Richard ole kauhukakaroita vaan yltiömäisen täydellisesti kasvatettuja kultahanimussupussukoita.

Jaksan myös hymyissä suin käydä töissä, siivota, pyykätä, lenkkeillä, käydä salilla, kosmetologilla, kampaamossa, viedä lapset harrastuksiin, hakea harrastuksista, käydä kaupassa, järjestää illalliskutsuja, grillibileitä, cocktailtilaisuuksia, rapujuhlia, polttareita, häitä, hautajaisia, kissanristiäisiä.

Asumme myös Cindyhin, Richardin ja Jormakuukkelin kanssa arvoalueella Espoon Westendissä, emme siis onneksi ole mikään wt perhe. Pihalla komeilee kaksi 200 tuhannen euron autoa, takapihalla on lastemme hevoset, miljoonan vene kimaltelee meren rannalla, talomme on 5 miljoonaa euroa maksanut kartano sekä mieheni on joulupukki ja minä hattivatti.

Sipuli, sienet ja jotkut muut kasvikset eivät paloiteltuna ilmeisesti rakenteensa vuoksi maistu lapsellemme lainkaan, mutta blenderin kautta näitä voi esim pyöryköihin ja kastikkeusiin huoletta ujuttaa. Maku siis ei ole ongelma. Miehessäni on monia hyviä ja rakastettavia puolia, mutta ruokien suhteen hänellä on varsin rajoittunut maku. En koe, että haluaisin tämän asian vuoksi lähteä suhteesta, mutta en myöskään halua syödä liha-pasta-peruna+suola&pippuri -henkistä yksipuolista ruokaa (tai erikseen tehdä sellaista hänelle). Kotityöjaossamme ruuanvalmistus on minun kotikenttääni, koska se on itselleni hyvin mieluista. Usein aterioissamme on ujutettuna paljon terveellisiä kasviksia ja juureksia, toki myös näkyvässä muodossa vaihtelevin tavoin tarjolla lisäksi. Wt-perheen tai roskaväen määritelmää en koe omaa perhettäni kuvaavaksi millään muotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän roskaväessä kasvikset täytyy oikein "ujuttaa" pirtelöön sun muuhun? Lihastako teillä on ennen pirtelötkin tehty?

Meillä on syöty pääasiassa kasviksia viimeiset 10 vuotta. Lapset ovat rakastaneet kasviksia siitä saakka kun ensimäisen kerran lusikkaruokaa saivat. Eiköhän se ole pelkästään vanhempien esimerkistä ja ruuanlaittotaidosta kiinni? Niiden lemppariruoka 5- ja 3-vuotiaana oli sipulipiirakka. Kaikki kelpasi, sienet ja homejuustot myös (ai juu, maitotuotteet ja munat ovat aina olleet ruuassa mukana).

Onks sul nyt varmasti tarpeeksi kiillotusainetta kruunullesi?

Meillä lapsi söi mukisematta ihan kaikkea, kunnes koulussa tuli ekat sellaiset kaverit kouluruokailussa vastaan, jotka oli sitä mieltä, että kasvikset on hyi yök. Siitä alkoi meidän lapsella ruuan kanssa ronklaaminen. Sinnikkäästi niitä kuitenkin tuputan. Välillä suoremmin, välillä jemmaten. Itseänikin välillä tökkii kasvisten syöminen, ei sitten syödä niin paljon niitä, mutta aina jotain kuitenkin. Sekasyöjiä ollaan.

Sosiaalinen paine vaikuttaa, jos sen antaa vaikuttaa. Älykäs lapsi ei anna painostaa itseään typeryyksiin. Eikä älykäs aikuinen kuvittele, että kasviksia olisi jotenkin vaikea syödä tai syöttää perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän roskaväessä kasvikset täytyy oikein "ujuttaa" pirtelöön sun muuhun? Lihastako teillä on ennen pirtelötkin tehty?

Meillä on syöty pääasiassa kasviksia viimeiset 10 vuotta. Lapset ovat rakastaneet kasviksia siitä saakka kun ensimäisen kerran lusikkaruokaa saivat. Eiköhän se ole pelkästään vanhempien esimerkistä ja ruuanlaittotaidosta kiinni? Niiden lemppariruoka 5- ja 3-vuotiaana oli sipulipiirakka. Kaikki kelpasi, sienet ja homejuustot myös (ai juu, maitotuotteet ja munat ovat aina olleet ruuassa mukana).

Onks sul nyt varmasti tarpeeksi kiillotusainetta kruunullesi?

Meillä lapsi söi mukisematta ihan kaikkea, kunnes koulussa tuli ekat sellaiset kaverit kouluruokailussa vastaan, jotka oli sitä mieltä, että kasvikset on hyi yök. Siitä alkoi meidän lapsella ruuan kanssa ronklaaminen. Sinnikkäästi niitä kuitenkin tuputan. Välillä suoremmin, välillä jemmaten. Itseänikin välillä tökkii kasvisten syöminen, ei sitten syödä niin paljon niitä, mutta aina jotain kuitenkin. Sekasyöjiä ollaan.

Sosiaalinen paine vaikuttaa, jos sen antaa vaikuttaa. Älykäs lapsi ei anna painostaa itseään typeryyksiin. Eikä älykäs aikuinen kuvittele, että kasviksia olisi jotenkin vaikea syödä tai syöttää perheelle.

Harva lapsi on niin "älykäs", että luopuu mieluummin kavereista, jos ryhmäpaine jossakin asiassa on riittävän suuri.

Paprikaa, porkkanaa ja selleriä tomaattiruokiin, juureksia uunissa paistettavien lihojen höysteeksi, salaattia aina tarjolle.

Meillä tytär syö kasviksia ja hedelmiä itsekin, mies syö lähinnä banaania ja poika hedelmäsalaattia jos teen. Hemapo menee tomaattiseen jauhelihakastikkeeseen helposti. Lautaselle pilkon kurkun ja tomaatin valmiiksi. Myös keitoissa kelpaa kasvikset, kunhan on tuoreita eikä pakasteesta. Jos tosissaan tarvii jemmata ja ujuttaa, niin kannattaa kokeilla smoothieita yksinkertaisilla mauilla, esim mansikka-banaani. Ja joku jo mainitsi rasteet esim sämpylässä ja pihveissä. Kesäidin lapsia kannattaa viedä metsään syömään mustikkaa ja ottaa mansikkamaalle mukaan.

En ujuta mitään. Jos ei kasvikset maistu, niin sitten ei maistu, ei ole kukaan siihen ennenkään kuollut. Tää terveysvouhotus menee jo aivan yli. Hoikkia ja terveitä ollaan, vaikken ole koskaan stressannut jostain kasviksista. Niitä menee sen verran, mitä kukakin haluaa syödä. En ala pakottamaan.

Vierailija kirjoitti:

En ujuta mitään. Jos ei kasvikset maistu, niin sitten ei maistu, ei ole kukaan siihen ennenkään kuollut. Tää terveysvouhotus menee jo aivan yli. Hoikkia ja terveitä ollaan, vaikken ole koskaan stressannut jostain kasviksista. Niitä menee sen verran, mitä kukakin haluaa syödä. En ala pakottamaan.

Ei ehkä kuole suorilta, mutta saattaapi hyvinkin lähtö ennenaikaistua huomattavasti. Suolistösyövät ovat vahvasti yhteydessä runsaaseen lihan kulutukseen ja vähäiseen kuidun saantiin. Kolesteroli, sydänongelmat, jne jne. Niin ja maailman pelastuminen ynnä muut, mutta näistä muistuttaminen on täällä suoraa riidan haastoa, jota en toivoisi.

T: Ei-vegenatsi mutta realisti

sama kai se mitä syö kuhan syö jotaki henkensä pitimiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ujuta mitään. Jos ei kasvikset maistu, niin sitten ei maistu, ei ole kukaan siihen ennenkään kuollut. Tää terveysvouhotus menee jo aivan yli. Hoikkia ja terveitä ollaan, vaikken ole koskaan stressannut jostain kasviksista. Niitä menee sen verran, mitä kukakin haluaa syödä. En ala pakottamaan.

Ei ehkä kuole suorilta, mutta saattaapi hyvinkin lähtö ennenaikaistua huomattavasti. Suolistösyövät ovat vahvasti yhteydessä runsaaseen lihan kulutukseen ja vähäiseen kuidun saantiin. Kolesteroli, sydänongelmat, jne jne. Niin ja maailman pelastuminen ynnä muut, mutta näistä muistuttaminen on täällä suoraa riidan haastoa, jota en toivoisi.

T: Ei-vegenatsi mutta realisti

Realistisia sun jutut ei kuitenkaan ole.

Meillä kasvikset ja hedelmät menee miehellä pieniksi pilkottuina salaatissa ja normaalisti ruoan mukana kastikkeessa tai laatikossa. Kasviskeitto ja lisäkkeenä menee, jos mukana jotain juustoa. En ujuta kasviksia mihinkään. Mies tietää, että niitä pitää syödä mutta on aika rajoittunut. Ei syö myöskään mitään missä "outo" koostumus. Muitakin herkkyyksiä on vaikka ei mitään diagnoosia ole koskaan saanut. Ihan aikuisia ollaan.

Jos ujuttaa lapselle vauvasta lähtien myös kasviksia monipuolisesti niin todennäköisesti syö niitä ilman kummempia ujutuksia myös isompana. 

En saa ujutettua, eivätkö syö muutenkaan. Ruokavalio on niin yksipuolinen, että niihin ruokiin on mahdotonta piilottaa mitään.

Lapsille kasvikset menee monesti helpommin paljaaltaan, vaikka omena- ja porkkanapaloja semmoisenaan. 

Eipä ole koskaan jemmattu kasviksia. Menee kyllä ihan ruokana, lisukkeena tai tuoreena

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tarvitse ujutella mitään, koska emme ole wt-perhe.

Ahaaa..)) onneksi olette fiinimpää väkeä:D syötte kasviksia, onhan sekin jonkun päässä mittari paremmuudesta.

Hyyyyyi s..t.na mistä kaikista asioista joku jaksaa repiä tuollaista.

Mut hei, onneksi tuollainen vatipää jostain sen löytää))

Junttia ei muuta kasvisten syönti, raha eikä vaatteet. Onneksi. Juntti tuollainen on silti. Ja tunnistettavissa.

Pienenä lapset olivat kranttuja syömään kypsennettyjä kasviksia. Ja herra tietää että sörssäsin soseita ihan jokaiselle. Raakana meni monessa muodossa, mutta ei kypsennettynä.

Silloin laitoin paljon hienoksi raastettua porkkanaraastetta, kesäkurpitsaa, pieniksi pilkottuja sieniä, sipulia jne. kastikkeisiin ja esim. makaronilaatikkoon. Ja sitten söivät kyllä pinaattilättyjä, pinaattikeittoa, hernekeittoa, kasvissosekeittoa...Mutta jos soossissa näkyi porkkanapalasia, niin no, no. 

No, kahdsesta tuli jo teininä kasvissyöjiä ja kolmannellekin maittaa kasvisruoka ihan siinä missä lihakin.