Lue keskustelun säännöt.
Vaimon menohalut ja "omat kaverit", keski-ikä.
Velster
27.08.2018 |
MItä teille tulee mieleen seuraavasta, itse olen vähän ymmällään:
Vaimolla on alkanut olemaan bilettäviä sinkkukavereita, osa huomattavasti nuorempiakin. EI siinä mitään, kavereita saa ja pitää olla. Mutta yksi asia pistää miettimään: Minua ei yleensä pyydetä mukaan. Vaimo haluaa pitää nämä kaverit jotenkin ominaan, ja kännykkään tuleekin jatkuvasti Lähe kaljalle -pyyntöjä. Kovasti hän vakuuttaa, etät rakastaa mua, ja haluaa olla mun kanssa.
Sitten kun sanon, että tää ei mee ehkä ihan oikein, että en aikoisi jäädä istumaan himaan ja viikkailee pyykkiä. Vastaukseksi tulee: Ei ole kohteliasta mun lähteä mukaan, kun mua ei ole kutsuttu. Tähän ehdotan myös toisinaan, että yleensä, kun on vapaasta illanvietosta kyse, niin pariskunnat tulee yhdessä ihan automaattisesti. Hänen mielestään näin ei ole normaalisti.
Lieneekö keski-iän kriisi meneillään, vai eikö seurani miellytä enää, mietin
Meillä on kyllä lähes aina hyvät puhevälit, mistään pettämisestä ei ole kyse uskoaskeni, ja olemme tavanneet nämä "hänen omiksi kavereiksi muodostuneet" ihmiset yhdessä. Eli tunnen suurinpiirtein nämä ihmiset.
Mites teillä muilla naimisissa olevilla, onko oletus että menette yhdessä, vai sovitte menonne itsenäisesti? Tunnen itseni aika ulkopuoliseksi tuohon hänen kaveriporukkaan, tuntuu että hänellä ei ole edes halua, että tutustuisin. Itse kaipailen mieluumminkin kaveripariskuntia, joidenka kanssa voisimme tehdä kaikenlaista hauskaa, bilettää, puhua syvällisiä, jne normaalia. eikä niin että kummallakin on aina erilliset ystävät.
Kommentit (26)
Haluaa vierasta ja sinä häiritset sitä. Itsekin sen jo tiedät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Argh ärsyttää kaltaisesi ihmiset jotka olettavat että pariskunta tulee aina "pakettina". Jos minä kutsun ystäväni illanviettoon niin yleensä se kutsu koskee ihan vain ystävää ja tarkoittaa että haluan viettää nimenomaan hänen kanssaan aikaa, en hänen miehensä, vaikka miehestä pitäisinkin. Oletan että ystävä näkee miestään kuitenkin useammin kuin minua joten Ihmettelisin kyllä ellei muutamaa tuntia voisi olla tästä erossa. Kuulostat hieman läheisriippuvaiselta. Eikö sinulla ole kavereita joita näet ilman vaimoasi? Omalla miehelläni ainakin on omia harrastuskavereita yms joiden kanssa puhuvat asioista jotka eivät minua juuri kiinosta. Ei tulisi mieleen tunkea kutsumatta miehen menoihin mukaan, eikä hänkään onneksi ole änkeämässä jokaiseen tyttöjen iltaan.
Tytöt on tyttöjä. Sama meininki hiekkalaatikolta hautaan. "...kutsu koskee nimenomaan ystävää, kuulostat hieman läheisriippuvaiselta, supisupi lällällää..."
Mulla on tällä hetkellä useampi kaveri eronnut hiljattain ja kyllähän noita pyyntöjä lähteä kaljalle tms. tulee. Eivät he ilahtuisi, jos raahaisin mieheni mukaan. Tietysti, jos olisi vaikka illanistujaiset isolla porukalla, mieheni varmaan olisi tervetullut tai ylipäätään, jos kaverillakin on jossain mies mukana, niin minäkin voin ottaa. Oma mieheni tosin on sitä sorttia, jonka kanssa pitäisi porukassakin nyhjätä kahdestaan, kun ei osaa jutella ihmisille, niin ei se kauhean mukavaa ole. Ja koska noita kavereita, joilta pyyntöjä tulee, on useampia, niin en minä heitä edes kovin montaa kertaa vuodessa näe, siis yhtä kaveria, vaikka yhteensä tulee käytyä ulkona useita kertoja.
Joo, eihän siinä mitään, jos on eri kaverit. Niin oikeastaan pitäisikin olla. Mutta jos tää on nyt joku ihan uusi juttu, niin silloin minäkin alkaisin miettimään asiaa, että mistäs ne kaverit yks kaks tupsahti. Naisilla tosin siinä viidenkympin korvilla saattaa kyllä alkaa menokenkää vipattaan, tiedä sitten mistä johtuu.
just ja kun ero tulee on niin mukavaa kun ex kanssa juhlii samassa porukassa
Mä käyn joskus yksittäisten parhaiden ystävieni kanssa oluen äärellä juttelemassa henkilökohtaisista asioista. Mutta jos lähdetään isommalla porukalla "bilettämään", niin totta kai haluan mieheni mukaan jos vain mahdollista. Hän on hauska, osaa keskustella aiheesta kuin aiheesta, ja tuo jokaiseen iltaan sen erityisen säpinän.
Nuoruudessani on ollut sellaisiakin aikoja, jolloin olen halunnut "bilettää" ilman silloista kumppaniani. Olen joko hävennyt häntä tai etsinyt uutta - tai sekä että. Totuus sattuu, mutta näin se on.