Vaimon menohalut ja "omat kaverit", keski-ikä.
MItä teille tulee mieleen seuraavasta, itse olen vähän ymmällään:
Vaimolla on alkanut olemaan bilettäviä sinkkukavereita, osa huomattavasti nuorempiakin. EI siinä mitään, kavereita saa ja pitää olla. Mutta yksi asia pistää miettimään: Minua ei yleensä pyydetä mukaan. Vaimo haluaa pitää nämä kaverit jotenkin ominaan, ja kännykkään tuleekin jatkuvasti Lähe kaljalle -pyyntöjä. Kovasti hän vakuuttaa, etät rakastaa mua, ja haluaa olla mun kanssa.
Sitten kun sanon, että tää ei mee ehkä ihan oikein, että en aikoisi jäädä istumaan himaan ja viikkailee pyykkiä. Vastaukseksi tulee: Ei ole kohteliasta mun lähteä mukaan, kun mua ei ole kutsuttu. Tähän ehdotan myös toisinaan, että yleensä, kun on vapaasta illanvietosta kyse, niin pariskunnat tulee yhdessä ihan automaattisesti. Hänen mielestään näin ei ole normaalisti.
Lieneekö keski-iän kriisi meneillään, vai eikö seurani miellytä enää, mietin
Meillä on kyllä lähes aina hyvät puhevälit, mistään pettämisestä ei ole kyse uskoaskeni, ja olemme tavanneet nämä "hänen omiksi kavereiksi muodostuneet" ihmiset yhdessä. Eli tunnen suurinpiirtein nämä ihmiset.
Mites teillä muilla naimisissa olevilla, onko oletus että menette yhdessä, vai sovitte menonne itsenäisesti? Tunnen itseni aika ulkopuoliseksi tuohon hänen kaveriporukkaan, tuntuu että hänellä ei ole edes halua, että tutustuisin. Itse kaipailen mieluumminkin kaveripariskuntia, joidenka kanssa voisimme tehdä kaikenlaista hauskaa, bilettää, puhua syvällisiä, jne normaalia. eikä niin että kummallakin on aina erilliset ystävät.
Kommentit (26)
Omat ystävät, ei niitä sisäpiirijuttuja ymmärrä eikä niitä voi selittää ilman että juttu lässähtää. Mies on ne ystävät tavannut joskus aikoinaan, ei hän ollut kiinnostunut tutustumaan paremmin ja itsekin mielelläni pidän perhevapaata vyöhykettä/aikaa.
Käyttekö yhdessä ulkona tms parisuhdeaikaa?
En kahtelis minuuttia pitempään tuollaista naista, mutta kukin tyylillään!
Mun exällä oli kanssa yhtäkkiä noita bile bile juttuja ja se oli ok. mutta se ei ollut ok että olen nyt eronnut niiden iltojen takia, koska Risto Reipas vei vaimon. Opin samalla uutta.
Pettämisestä vaikea sanoa. Voi olla ihan kavereita vaan. En tajua miksi pariskunnalla pitäisi olla "yhteiset ystävät".
Meillä on täysin eri kaverit ja menot mieheni kanssa. Ei ole yhtään yhteistä ystävää. Tuttavapiirissänikin on yleisempää omat kaverit.
N48
Mun mielestä jokainen aikuinen ihminen, joka pistää "kaverit" ja bilettämisen oman perheen ja parisuhteen edelle, on idiootti.
Teinit sitten erikseen, mutta eihän niillä mitään oikeita parisuhteitakaan ole.
🇺🇦🇮🇱
Minä olin pitkään sinkku, ja muistan kyllä ettei sillon ollut lainkaan sama asia lähteä hyvän kaverin kanssa kaksin juoruilemaan ja bilettämään kuin lähteä kolmanneksi pyöräksi kapakkaan pönöttämään. Jos odotti ensimmäistä ja saikin jälkimmäistä niin kyllä sitä oli pettynyt. Kun ikää tulee ja symbioosivaihe suhteessa lakkaa, niin useimmat näistä ystävistä ovat ymmärtäneet saman itsekin, ja toisaalta minäkin olen ymmärtänyt ettei sille kumppanille ole aina kiva sanoa ettei häntä kaivata mukaan. Varsinkin jos lähtö tulee nopealla aikataululla ja pariskunnalla on perusoletus viettää aikaa yhdessä, niin onhan se vähän kurjaa jättää toinen yksin niin lyhyellä varoitusajalla ettei hän todennäköisesti ehdi enää sopia omia menoja.
Vierailija kirjoitti:
Pettämisestä vaikea sanoa. Voi olla ihan kavereita vaan. En tajua miksi pariskunnalla pitäisi olla "yhteiset ystävät".
Mielestäni taas pariskunnalla voi olla omien ystävien lisäksi myös yhteisiä ystäviä. Kuulostaa oudolta jos toinen on menossa koko ajan vain tietyn porukan kanssa ja kumppani ei mukaan mahdu. Silloin tällöin tämä on ok, mutta mitä järkeä olla parisuhteessa jos ei halua aikaansa viettää sen kumppanin kanssa juuri ollenkaan.
ystävien tapaaminen ilman puolisoa on musta ihan normaalia, joskin kurjaa jos koet jääväsi usein yksin. Olisiko hyvä jos sullakin olisi enemmän uhan omia menoja vaikka harrastusten kautta?
Jatkuva biletys ilman puolisoa on kuitenkin musta vähän jo outoa, tai ainakin ikävää puolisoa kohtaan.
Jis trillä tosiaan on hyvät puhevälit niin jutelkaa asiasta ja kerro miltä susta tuntuu jäädä yksin toisen bilettäessä. Ikävintä varmasti jos ei kelpaa edes seuraksi.
Vaimo taitaa saada vierasta meisseliä.
Ai että nyt iski se puuma tahtoo meisseliä kausi.... mummotunneliin!
Mun mielestä on ihanaa kun pariskuntana meillä on yhteiset kaverit. Toki välillä käydään jossain vaan tyttöporukalla mutta lähes aina puolisot mukana, niin on kaikkein mukavinta :) itse en tykkäisi yhtään olla sun tilanteessa, olis keskustelun paikka jos usein mennään muiden kanssa bilettämään ja kumppania vielä kielletään liittymästä seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Ai että nyt iski se puuma tahtoo meisseliä kausi.... mummotunneliin!
Siellä näkee näitä sinkku naisia. Huvittavaa et ne ottaa rinkulan pois siellä sormesta. Koko kesä paistanu aurinko sormille, niin tuoreet jäljet sormessa. Valkonen rinkula nimettömässä ja oon eronnu ajat sitten. Joo ei se mua kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Mun exällä oli kanssa yhtäkkiä noita bile bile juttuja ja se oli ok. mutta se ei ollut ok että olen nyt eronnut niiden iltojen takia, koska Risto Reipas vei vaimon. Opin samalla uutta.
Jos on mennäkseen, kannattaa antaa vauhtia. Ei ketään väkisin saa pidettyä. Toista se oli ennen kun pisti kesäksi paksuksi ja talvella piilotti kengät.
Kyllä minun mielestä voi ja pitää viettää bileiltoja myös tyttöjen kesken. Jos pelkää että toinen heti pettää tai on saatavilla niin sitten voi myös miettiä minkäarvoinen se suhde on. Itselleni on käynyt muutaman kerran että kun olen lähtenyt bilettämään olen löytänyt itseni toisen miehen luota. Aamulla olen siitten kömpinyt takaisin mieheni luo,ja hän ei ole ollut moksiskaan. Onneksi on ihana mies joka välittää ja antaa pienet virheet anteeks t Teija
Argh ärsyttää kaltaisesi ihmiset jotka olettavat että pariskunta tulee aina "pakettina". Jos minä kutsun ystäväni illanviettoon niin yleensä se kutsu koskee ihan vain ystävää ja tarkoittaa että haluan viettää nimenomaan hänen kanssaan aikaa, en hänen miehensä, vaikka miehestä pitäisinkin. Oletan että ystävä näkee miestään kuitenkin useammin kuin minua joten Ihmettelisin kyllä ellei muutamaa tuntia voisi olla tästä erossa. Kuulostat hieman läheisriippuvaiselta. Eikö sinulla ole kavereita joita näet ilman vaimoasi? Omalla miehelläni ainakin on omia harrastuskavereita yms joiden kanssa puhuvat asioista jotka eivät minua juuri kiinosta. Ei tulisi mieleen tunkea kutsumatta miehen menoihin mukaan, eikä hänkään onneksi ole änkeämässä jokaiseen tyttöjen iltaan.
Totta kai kavereita saa nähdä ilman kumppania, olisipa ahdistavaa jos ei mihinkään saisi kotoa lähteä ilman miestä.
Tutulle kävi noin.. Vaimolla alkoi menojalkaa vipattaa ja baariin piti päästä viikollakin, kun "kaverit" halus eikä kehdannu kieltäytyä jne. Joka viikonlopulle myös menoa. Kaikki kuitenkin muka hyvin.
Parin vuoden bilettämisen tulos oli yksi lauantai-ilta ilmoitus, että "oon hommannu oman asunnon ja tämä oli tässä. Ollaan niin erilaisia".
Turvaa selusta eron varalle, jos et ole sitä vielä tehnyt.
No, joskus vaimolla on mehuhaluja, joskus ei, so what?!