Ihmetyttää lapsen isovanhemmat.
Toivoivat monta vuotta lapsenlasta. Olivat innoissaan kun meille syntyi vauva. Koko ajan pitäisi lähettää kuvia ja kertoilla kuulumisia. Asuvat viiden kilometrin päässä meistä. Laittavat kerran pari viikossa viestiä et tultais kohta käymään. Joskus vastaan, että pitäisi viedä lapsi ulos kun ei ole vielä käynyt. Vastaavat, että tullaan sitten huomenna. Kerran sain heidät viemään lapsen ulos, olivat siellä puoli tuntia. Tietävät, että mulla on välillä aika kiireistä. Mieheni on usein töiden takia poissa, välillä parikin viikkoa. Useimmiten on kotona vain viikonloppuisin. Isovanhemmilta tulee vaan viestiä, koita jaksaa yms. He ovat viisikymppisiä ja hyväkuntoisia. Huvittaa kun sanovat usein, että on sulla kyllä tässä menemistä. Lapsi on 1,5-vuotias energinen ja touhukas. Ei tämä lapsi ole heidän hoidettava, mutta ihmetyttää kun aluksi sanoivat että tulevat olemaan apuna. Nykyään en haluaisi heitä edes kylään. Puhuvat joutavista asioista ja suoraan sanoen vituttaa se kuvien ja videoiden ottaminen ihan kuin muuta ei voisi tehdä.
Onko muilla tälläistä?
Kommentit (17)
Aluksi he eivät tieneet mitä tulossa.
Ensin työnjako kuntoon lapsen isän kanssa, sitten voi alkaa rutkuttaa ulkopuolisista hoitajista.
Vierailija kirjoitti:
Aluksi he eivät tieneet mitä tulossa.
Luulen, että myös isovanhemmuus perustuu virheelliseen kuvaan kuinka se lapsen paijaus on helppoa ja ihanaa, kun se ei sitä olekaan kyllästytään. Mitään velvollisuuthan isovanhemilla ei ole. Tuskin aloittajakaan teki lapsen sillä ajatuksella, että kyllä isovanhemmats sitten auttaa...
Vierailija kirjoitti:
Ensin työnjako kuntoon lapsen isän kanssa, sitten voi alkaa rutkuttaa ulkopuolisista hoitajista.
Tämä! Siis mitä on nämä työt joissa ollaan kotona vain viikonloppuisin ja poissa parikin viikkoa putkeen?
Sinä olet yhden jo taaperon kanssa kotona? Ja siis mikä oli ongelma?
No onhan liikkuvainen 1,5v ihan itsesuojeluvaistoton täystuho. Ilmeistä lienee, että haluavat auttaa omalla tavallaan, ei sinun tavallasi. Sinä toivot, että veisivät tätä sähköjänistä ulos juoksemaan tai jotain. He haluaisivat seurata sohvan nurkalta lapsen puuhia ja ottaa kuvia.
En itsekään ymmärrä tuommoista "koko ajan pakko kuvata lasta"-meininkiä. Itsellä lapsuudesta muutama kuva ja se riittää. Jos ei lapsi kuole pienenä tai muuta kamalaa, niin ei niitä tule ajatuksen kanssa tuhansia kuvia ja videoita katseltua juurikaan. Kuvaamisen sijaan keskittyisi ihmiset enemmän olemaan aidosti läsnä.
Itse olen kuuden lapsen melkoisen välinpitämätön täti. Ei minua jaksa kiinnostaa sisarusteni kaukana asuvat lapset. Omia lapsia on kaksi. Niihin jaksan panostaa ja heidän jutuistaan kiinnostua, mutta tästäkin tarvitsen irtiottoa ja omaa aikaa; käyn kuntosalilla ja joskus toisinaan konserteissa, leffassa tmv. Eli minustakin varmaan saisi ihan kelpo ketjun aikaiseksi "Siskoni on huono täti lapsilleni"-tyyliin.
Omat vanhempani asuvat kaukana. Mutta kun he näkevät lapsenlastaan he ulkoilevat hänen kanssaan ja ihan oma-aloitteisesti ja leikkivät yms. Ja he ovat lähes 70-vuotiaita eli paljon vanhempiakin.
Eivät he käytä aikaansa kuvaamiseen, vaan haluavat viettää aikansa laadukkaasti rakkaan lapsenlapsensa kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin työnjako kuntoon lapsen isän kanssa, sitten voi alkaa rutkuttaa ulkopuolisista hoitajista.
Tämä! Siis mitä on nämä työt joissa ollaan kotona vain viikonloppuisin ja poissa parikin viikkoa putkeen?
Et ole ikinä kuullut reissutöistä?
No ihan samanlaista täällä, omat vanhemmat ja appikset monta vuotta mankui lapsenlapsia, ja sitten kun niitä sai niin kiinnostus lopahti täysin. Valokuvia vain haluavat (niitä esitellään muille ja valehdellaan satua hoitavista isovanhemmista) mutta muuta kiinnostusta ei ole.
Kertaakaan eivät ole hoitaneet, eivät kutsu kylään tai käy meillä. Mulle hoitoavun puute ei ole suurin ongelma vasn se yksinäisyys on. Ei tule ketään lastrn synttäreille (siis suvusta), nuorimman ristiäisiin ei tulleet kummatkaan isovanhemmat, eivät halua nähdä lapsia, eivät tapaa jouluna, ei ole tarhan isovenhempipäivään tulijaa, ei ole keyään isovanhempaa joka kyselisi lapsen todistuksesta tai kelle lapsi kertoisi saanernsa stipendin.
Nää ei ede soittele eikä vastaa jos soitan. Syy on kuulemma se että nyt nauttivat elämästä ja elävät itseään varten.
Nuorin on kohta 2 ja appivanhemmat eivät ole nähneet kertaakaan, eivät ole kertaskasn soitelleet tai kyselleet.
Mutta tätä tää on nykyään. Toista oli 70-80luvulla kun olin joka viikko mummoilla hoidossa ja kaikki koulujen loma-ajat.
Ja sitten kun kerran sovittiin, että lapsen mummo tulee hoitamaan lasta niin laittoi vaan viestiä, että en nyt jaksa tullakaan kun nukuin yöllä huonosti.
Olin sopinut tapaavani kylpylässä ystäväni, niin sitten näin. Itsehän olen nukkunut aivan helvetin hyvin tässä vuoden aikana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No ihan samanlaista täällä, omat vanhemmat ja appikset monta vuotta mankui lapsenlapsia, ja sitten kun niitä sai niin kiinnostus lopahti täysin. Valokuvia vain haluavat (niitä esitellään muille ja valehdellaan satua hoitavista isovanhemmista) mutta muuta kiinnostusta ei ole.
Kertaakaan eivät ole hoitaneet, eivät kutsu kylään tai käy meillä. Mulle hoitoavun puute ei ole suurin ongelma vasn se yksinäisyys on. Ei tule ketään lastrn synttäreille (siis suvusta), nuorimman ristiäisiin ei tulleet kummatkaan isovanhemmat, eivät halua nähdä lapsia, eivät tapaa jouluna, ei ole tarhan isovenhempipäivään tulijaa, ei ole keyään isovanhempaa joka kyselisi lapsen todistuksesta tai kelle lapsi kertoisi saanernsa stipendin.
Nää ei ede soittele eikä vastaa jos soitan. Syy on kuulemma se että nyt nauttivat elämästä ja elävät itseään varten.Nuorin on kohta 2 ja appivanhemmat eivät ole nähneet kertaakaan, eivät ole kertaskasn soitelleet tai kyselleet.
Mutta tätä tää on nykyään. Toista oli 70-80luvulla kun olin joka viikko mummoilla hoidossa ja kaikki koulujen loma-ajat.
Hyi helvetti mitä porukkaa.
Ap
Joo ei ole moista ongelmaa meillä. Meillä on päinvastoin ja joskus sekin on aika stressaavaa se jatkuva kieltäytyminen.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun kerran sovittiin, että lapsen mummo tulee hoitamaan lasta niin laittoi vaan viestiä, että en nyt jaksa tullakaan kun nukuin yöllä huonosti.
Olin sopinut tapaavani kylpylässä ystäväni, niin sitten näin. Itsehän olen nukkunut aivan helvetin hyvin tässä vuoden aikana.
Ap
Ja se on isovanhempien vika?
Olen alkanut inhoamaan mieheni vanhempia. Tästä lähtien en aio ottaa heitä vastaan kotonani. Mies voi halutessaan mennä käymään vanhempiensa luona ja ottaa lapsen mukaan. Ottakoot kuvia ja videoita sydämensä kyllyydestä kunhan minä en ole näkemässä. Katselkoot niitä sillä aikaa kun voisivat oikeasti olla läsnä lapsenlapsensa elämässä.
Ap
Millaista sen sitten pitäisi olla?
Yksi isovanhempi elossa ja nähdään kerran kaksi vuoteen ja noin kerran viikkoon soitellaan.