Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(

Vierailija kirjoitti:

olen itse ollut vastaavassa tilanteessa ja kun anopille sanoi, että käytös loukkaa niin anoppi veti marttyyri vaihteen silmään ja haukkui minut.

Nyt en ole enää anopin kanssa tekemisissä ja parempi näin.

Mieskin lopetti äitinsä näkemisen tuon jälkeen ja anoppi miettii, että mistä hänelle ollaan suututtu.

TÄMÄ. Meillä oli samoin. Miehen äiti paljasti todellisen itsensä kun olin raskaana. Vauvan synnyttyä paheni. Sairaalassa jo tappeli. Ihan latvasta laho. Rajojen selvittely hänelle useaan otteeseen ei oikein auennut, vaikka mies sitä yrittikin. Minä olin syypää kaikkeen. Aloimme elää lopulta omaa rauhallista elämää ilman häntä. Olisi pitänyt tajuta jo heti alusta, vei nimittäin aika paljon kallisarvoista vauva-aikaamme ahdistumisiin. Hän teki asioita, jolloin pakotti ajatuksemme vauvasta häneen. Itsekästä ja sairasta. Lopulta käänsi sitten koko sukunsa meitä vastaan. Pitäköön tunkkinsa. Meillä on hyvä ilman heitä ja lapset ovat saaneet tasapainoisen elämän. Mummo ja pappa voi löytyä ihan vaikka naaapurista, ei sitä tarvitse olla sukulainen, jotta saa lapsen elämään välittäviä ihmisiä.

Ap, kehoitan myös näyttämään ketjun miehelle. Tuo on mitä julminta anopilta sinua kohtaan. Sinun vauva ja hänellä ei ole mitään asiaa sinne tulla ahdistamaan ja kiusaamaan sinua. Hyväksyisikö mies muitta mutkitta vastasyntyneen lähelle jonkin naapurin akana kiusaamaan? Tuskinpa. Ei pidä hyväksyä äidiltäänkääm. Rajatonta ja sairasta tuollainen. Eroa, jos mies ei katkaise napanuoraansa. Netissä on hyviä kirjoituksia tuohon liittyen.

Tilanne kuullostaa kamalalta. Mutta nyt teet ensin _itsellesi_ selväksi, että sinä olet lapsesi äiti ja noin pieni vauva tarvitsee nimenomaan ensisijaista hoitajaansa eli äitiä. Tämä auttaa sinua olemaan tiukana noissa tilanteissa jatkossa, kun ajattelet toimivasi lapsesi parhaaksi.

Älä anna vauvaa appivanhempien syliin ja sano syyksi, että koska lapsi viedään kauas sinusta ja sinun merkitystäsi vähätellään, et voi luottaa heidän kykyihinsä toimia lapsen edun mukaisesti. Painotat nimenomaan sitä, että heidän kaytöksestään on haittaa vauvalle ja vauvan terveen kiintymyssuhteen muodostamiselle muihin ihmisiin. Jos alkavat vähätellä tms, sanot että tuollainen kommentoiti kertoo, että he ovat aivan pihalla nykytiedosta vauvan hyvinvoinnin suhteen ja sitä suuremmalla syyllä et voi luottaa heidän tahtovan hyvää vauvalle.

 Oma kokemus on, etä useat isovanhemmat pystyvät kyllä muuttamaan inhottavaakin käytöstään ihan pitkälläkin tähtäimellä, ei vain hetkeksi, mutta siinä tuntuu tarvitsevan olla aika tiukka pakko. Meillä anoppi olisi kai halunnnnut omia vauva-aikana lapsia, kun itse on laittanut ihan vauvana omansa hoitoon ja kokee siitä pahaa mieltä vanhana, vedin hyvin tiukat rajat ja mummo on lapsille rakas ja läheinen ilman että hän omi äidin roolia yhtään. Ja tullaan siis hyvin toimeen ja ollaan jopa ystäviä ja asiasta on joskus puhuttukin jälkeenpäin, mutta jos silloin en olisi pitänyt puoliani, olisi meillä varmasti vieläkin kamalan huonot ja tulehtuneet välit.

Vierailija kirjoitti:

Luettuani ap:n aloituksen tuli mieleen, että olet kyllä aika herkkä loukkaantumaan ja omistava vauvan suhteen. Vauva on myös miehen ja miesten vanhempien lastenlapsi. Osa myös miehen sukua. Kuulostaa siltä, että sinä haluaisit, että sinulla olisi täysi kontrolli vauvaan. Ei ihme, että yhteentörmäyksiä tulee. Vauva on ihan oma yksilönsä, jolla oikeus tutustua myös miehen puoleiseen sukuun.

Jes arvatenkin itse olet anoppi tai täti miehen puolelta?

Kyllä kuule äidin hyvinvointi ja tunne omasta vanhemmuudesta menee aina kaikkien sukulaisten edelle. Ihan kaikkien.

Lapsi on sekä äidin että isän, vaan ei äidinäidin, isän siskon tai kummin kaiman. Sillä linjalla kannattaa myös miettiä, mitä odottaa suhteesta suvun uuteen tulokkaseen. Vanhemmalla on niin moraalisesti kuin laillisesti täysi oikeus rajoittaa sukulaisten suhteita lapseensa. Niitä terveitä ihmissuhteita kun voi luoda vaikka ystäväperheiden kanssa. Eristäminen suvusta ei tarkoita lähellekään aina eristämistä yhteisöstä. Joskus ilman sukua on parempi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen itse ollut vastaavassa tilanteessa ja kun anopille sanoi, että käytös loukkaa niin anoppi veti marttyyri vaihteen silmään ja haukkui minut.

Nyt en ole enää anopin kanssa tekemisissä ja parempi näin.

Mieskin lopetti äitinsä näkemisen tuon jälkeen ja anoppi miettii, että mistä hänelle ollaan suututtu.

Juhlit sitä, että mies menetti äitisuhteen ja lapset mummin? Ihanko totta?

Mitä, jos miehellä olisi ollut ongelmia äitisi kanssa? Olisiko välit äitiisi katkaistu?

Epäilen.

Kuulostat kontrolloivalta.

Olisin valmis katkasemaan omaan äitiin välit, jos se sattuis mun miestä haukkumaan ja ei suostuisi anteeksi pyytämään tältä.

Mies on itsekkin sanonut, ettei äitinsä käy täysillä ja sen takia aiemmin appiukko on meinannut erotakkin.

Ja enhän minä sanonut juhlivani, mutta lasteni ei tarvitse kuunnella kun anoppi puhuu heistä tyylillä "toivottavasti teistä ei kasva yhtä tyhmiä kuin äidistä", "äiti kävi turhaan korkeakoulut ja on töissä, kun voisi pysyä kotiäitinä.".

Anoppi on itse oman polkunsa valinnut ja olen kannustanut miestä korjaamaan välit äitinsä kanssa (minun ei anoppia silti tarvitse tavata), mutta mies voisi käydä siellä kylässä sitten.

Mies ei ole halukas korjaamaan välejään, koska ei koe sitä tarpeelliseksi.

Tuntee olonsa vapaammaksi kun äiti ei ole puuttumassa joka asiaan ja kontrolloimassa hänen elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua, enkä vaan ikinä ole tajunnut ap:n ja koko tämän ketjun kaltaisia naisia. 

Jos nyt yhtään oikein ymmärsin, te näette anoppia ja appea n. kerran viikossa? Ja pelkäät että siinä ajassa, muutamassa tunnissa he jotenkin ehtivät omia lapsen niin, että se lapsi menee sekaisin ja kuvittelee mummoa äidikseen? Mihin sä ajattelet että ne vie sen lapsen, jos käyvät sen kanssa kävelyllä sun silmien kantamattomissa?

Miksi et laita itse rajoja, vään väniset miestä tekemään sen? Miksi se tuntuu olevan naisille niin hiton vaikeaa? Jos mies on ihan tyytyväinen tilanteeseen, niin sitten on, ei se ole silloin hänen ongelmansa, vaan sinun, ja sinun pitää ratkaista se.

Älä mene sinne anoppilaan enää jos et halua. Ihan sama mitä marisevat. Tai jos menet, niin anna niiden siellä huseerata se aika minkä olette miten tahtovat. Ei se vauva siitä rikki mene. Kun noin yleensä kuitenkin lapselle on vain hyväksi, mitä enemmän rakastavia aikuisia hänellä on elämässään.

Jos erehtyy itse sanomaan anopille rajoja, ei anoppi yleensä ota kuuleviin korviin vaan alkaa selän takana puhua pojalleen "ehkä teidän pitäisi erota" ja saat pahan miniän leiman.

En usko ihan ensilukemalta tätä juttua. Ei tulisi mieleen ottaa kenenkään vauvaa itselle. Jotenkin ylivedettyä kerrontaa. Kyllä uskon appivanhempien olevan täysipäisiä eikä heillä halua ottaa pientä vauvaa ap.ltä hoitoon. Kyllä anoppi äitinä ymmärtää, ettei siitä mitään tulisi. Eri asia nämä isommat lapset. Voisi olla lastenäidille ihan mielenterveyden takia parempi jos saisivat tavata sukuaan.

 Olen itse ollut kontroloivan miniän kanssa tukkanuottasilla Ei saanut vauvaa ottaa syliin edes samassa tilassa hänen olessa vieressä. Lasten  kanssa ei ole saanut olla kuin tunnin kuussa. Ei ole siis syntynyt vuosien aikana mitään kiintymyksen tunteita lapsenlapsiin.

Naapurini lapsilla ei ole lainkaan isovanhempia, joten olemme heille todella tärkeässä asemassa. Jokapäivä nämä lapset käy meillä ja teemme retkiä luontoon. Usein syömme meillä välipalat. Heidän vanhempansa töissä aika myöhään, joten olemme taatusti arvokkaita heille. Ihania pikkukoululaisia. Suku vain ihmettelee, kun meillä ei ole yhteyttä omiin lapsenlapsiin. Kerron aina, ettei miniä ole koskaan meitä halunnut omaksi suvukseen ja tehnyt selväksi sen. Olen tyytyväinen kuitenkin, että miniä selviää arjestaan ilman meitä. 

Meillä oli kaikki tuo, ja lisäksi anoppi kutsui itseään äidiksi lapselle "vahingossa", joka tapaamisella n. 10 kertaa (mitäpä olette mieltä, meneekö sekin normaalin innokkuuden piikkiin?) Tutut tunnistakoon, ihan avoimesti olen tästä ongelmasta puhunut. Minun mieheni onneksi puolusti minua ja oli asioista kanssani samaa mieltä.

Ap sinun pitää istua miehen kanssa alas, ja sopia yhdessä niistä rajoista mihin alatte puuttumaan. Mikäli tämä ei mieheltä onnistu, niin sitten keksit itse ne rajat suhteessasi mieheesi ja hänen vanhempiin. Kun näitä mieti, niin tiedosta tämä: Kukaan ei voi pakottaa sinua olemaan erossa vauvasta ja kukaan ei voi pakottaa sinua antamaan vauvaa hoitoon. Vaikka eroaisitte, niin tapaamiset määrittäisi sinun imetys. Tietenkään ero ei ole määränpää, vaan pyrit nyt auttamaan miestäsi myös määrittämään niitä omia rajoja suhteessa vanhempiisi. Hyötyisitte esimerkiksi pariterapiasta varmaan, ehkä ulkopuolinen voisi auttaa näkemään asian selvemmin. Voisi jopa olla fiksua, että terapeutti olisi mies itsekin.

Ihan pakko nyt kysyä, kun käytte isovanhemmilla jopa viikoittain, niin miten näistä kyläilyistä sovitaan? Ilmoittaako vauvan isä vaan, että nyt lähdetään ja pakkaa vauvan tavarat ja lähtisi ilman sinua ap?

Seuraavalla kerralla kun "äidillä on niin ikävä vauvaa" korjaat, että "ai mummolla?" Ja ehdotat, että miehesi käy ostamassa vähän suolasta ja vaikka pullaa ja kutsuu vanhempansa kylään.

Kun isoäiti kutsuu sinua vauvalle nimeltä menet joka kerta ottamaan vauvan pois ja puhut vauvalle, että "ritva-mummo on vähän höpsö kun ei tiedä, että sinulle olen äiti, ja sinä olet äitin oma höpönassu, äitin kulta :)" (tai miten ikinä vauvaa kutsutkaan kunhan käytät monta kertaa sanaa äiti).

Sinä olet nyt vastuussa ihmisestä , ja koska miehesi ei pysty, on sinun vedettävä rajat. Jos mummo suuttuu, sille ei voi mitään, aikuisen ihmisen reaktiot eivät ole sinun vastuulla. On tärkeämpää suojella vauvaa ja sen perhettä kuin jonkun vauvan sukulaisen tunteita.

Onnellinen näinkin. kirjoitti:

En usko ihan ensilukemalta tätä juttua. Ei tulisi mieleen ottaa kenenkään vauvaa itselle. Jotenkin ylivedettyä kerrontaa. Kyllä uskon appivanhempien olevan täysipäisiä eikä heillä halua ottaa pientä vauvaa ap.ltä hoitoon. Kyllä anoppi äitinä ymmärtää, ettei siitä mitään tulisi. Eri asia nämä isommat lapset. Voisi olla lastenäidille ihan mielenterveyden takia parempi jos saisivat tavata sukuaan.

 Olen itse ollut kontroloivan miniän kanssa tukkanuottasilla Ei saanut vauvaa ottaa syliin edes samassa tilassa hänen olessa vieressä. Lasten  kanssa ei ole saanut olla kuin tunnin kuussa. Ei ole siis syntynyt vuosien aikana mitään kiintymyksen tunteita lapsenlapsiin.

Naapurini lapsilla ei ole lainkaan isovanhempia, joten olemme heille todella tärkeässä asemassa. Jokapäivä nämä lapset käy meillä ja teemme retkiä luontoon. Usein syömme meillä välipalat. Heidän vanhempansa töissä aika myöhään, joten olemme taatusti arvokkaita heille. Ihania pikkukoululaisia. Suku vain ihmettelee, kun meillä ei ole yhteyttä omiin lapsenlapsiin. Kerron aina, ettei miniä ole koskaan meitä halunnut omaksi suvukseen ja tehnyt selväksi sen. Olen tyytyväinen kuitenkin, että miniä selviää arjestaan ilman meitä. 

Tyttäreni anoppi oli juuri tuollainen.

Nappasi vauavn heti syliinsä ja kun vauva itki suoraa hätäitkua, pomppi vauva sylissään hioneesta toiseen, jotta tyttäreni ei häntä saisi.

Samoin ihan jatkuvasti hoettiin yökyläilystä.

Tyttäreno anoppi hankki pinnasängyn, ihan kaikki tarvikkeet omaan kotiinsa.

Onneksi vävy osasi vihdoin viimein rajat, kumpikin uupuivat täysin tuohon touhuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen itse ollut vastaavassa tilanteessa ja kun anopille sanoi, että käytös loukkaa niin anoppi veti marttyyri vaihteen silmään ja haukkui minut.

Nyt en ole enää anopin kanssa tekemisissä ja parempi näin.

Mieskin lopetti äitinsä näkemisen tuon jälkeen ja anoppi miettii, että mistä hänelle ollaan suututtu.

Juhlit sitä, että mies menetti äitisuhteen ja lapset mummin? Ihanko totta?

Mitä, jos miehellä olisi ollut ongelmia äitisi kanssa? Olisiko välit äitiisi katkaistu?

Epäilen.

Kuulostat kontrolloivalta.

Normaaleissa perhesuhteissa kestää olla eriäviä mielipiteitä, ilman, että ketään aletaan haukkumaan.

Oma äitini on sen verran fiksu, ettei sano kaikkea ääneen.

Oma äitini ei myöskään puutu elämääni saati tule jakelemaan neuvoja, jos en niitä itse halua.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne kuullostaa kamalalta. Mutta nyt teet ensin _itsellesi_ selväksi, että sinä olet lapsesi äiti ja noin pieni vauva tarvitsee nimenomaan ensisijaista hoitajaansa eli äitiä. Tämä auttaa sinua olemaan tiukana noissa tilanteissa jatkossa, kun ajattelet toimivasi lapsesi parhaaksi.

Älä anna vauvaa appivanhempien syliin ja sano syyksi, että koska lapsi viedään kauas sinusta ja sinun merkitystäsi vähätellään, et voi luottaa heidän kykyihinsä toimia lapsen edun mukaisesti. Painotat nimenomaan sitä, että heidän kaytöksestään on haittaa vauvalle ja vauvan terveen kiintymyssuhteen muodostamiselle muihin ihmisiin. Jos alkavat vähätellä tms, sanot että tuollainen kommentoiti kertoo, että he ovat aivan pihalla nykytiedosta vauvan hyvinvoinnin suhteen ja sitä suuremmalla syyllä et voi luottaa heidän tahtovan hyvää vauvalle.

 Oma kokemus on, etä useat isovanhemmat pystyvät kyllä muuttamaan inhottavaakin käytöstään ihan pitkälläkin tähtäimellä, ei vain hetkeksi, mutta siinä tuntuu tarvitsevan olla aika tiukka pakko. Meillä anoppi olisi kai halunnnnut omia vauva-aikana lapsia, kun itse on laittanut ihan vauvana omansa hoitoon ja kokee siitä pahaa mieltä vanhana, vedin hyvin tiukat rajat ja mummo on lapsille rakas ja läheinen ilman että hän omi äidin roolia yhtään. Ja tullaan siis hyvin toimeen ja ollaan jopa ystäviä ja asiasta on joskus puhuttukin jälkeenpäin, mutta jos silloin en olisi pitänyt puoliani, olisi meillä varmasti vieläkin kamalan huonot ja tulehtuneet välit.

Minä olen joutunut juuri rajaamaan tuota sylittelyä, kun anoppi lähti aina viemään vauvaa toiseen huoneeseen ja kyllästyin perässä juoksemiseen.

Sanoin, että voit pitää vauvaa jos istut tuohon tuoliin, kun sinun on niin vaikea muuten pysyä paikoillasi. Ei väittänyt vastaan joten oli tietoinen itsekin toiminnastaan.

Onnellinen näinkin. kirjoitti:

En usko ihan ensilukemalta tätä juttua. Ei tulisi mieleen ottaa kenenkään vauvaa itselle. Jotenkin ylivedettyä kerrontaa. Kyllä uskon appivanhempien olevan täysipäisiä eikä heillä halua ottaa pientä vauvaa ap.ltä hoitoon. Kyllä anoppi äitinä ymmärtää, ettei siitä mitään tulisi. Eri asia nämä isommat lapset. Voisi olla lastenäidille ihan mielenterveyden takia parempi jos saisivat tavata sukuaan.

 Olen itse ollut kontroloivan miniän kanssa tukkanuottasilla Ei saanut vauvaa ottaa syliin edes samassa tilassa hänen olessa vieressä. Lasten  kanssa ei ole saanut olla kuin tunnin kuussa. Ei ole siis syntynyt vuosien aikana mitään kiintymyksen tunteita lapsenlapsiin.

Naapurini lapsilla ei ole lainkaan isovanhempia, joten olemme heille todella tärkeässä asemassa. Jokapäivä nämä lapset käy meillä ja teemme retkiä luontoon. Usein syömme meillä välipalat. Heidän vanhempansa töissä aika myöhään, joten olemme taatusti arvokkaita heille. Ihania pikkukoululaisia. Suku vain ihmettelee, kun meillä ei ole yhteyttä omiin lapsenlapsiin. Kerron aina, ettei miniä ole koskaan meitä halunnut omaksi suvukseen ja tehnyt selväksi sen. Olen tyytyväinen kuitenkin, että miniä selviää arjestaan ilman meitä. 

Kiinnostais se miniän versio kuulla myös.

Millaiset välit teillä oli ennen vauvaa?

Onnellinen näinkin. kirjoitti:

En usko ihan ensilukemalta tätä juttua. Ei tulisi mieleen ottaa kenenkään vauvaa itselle. Jotenkin ylivedettyä kerrontaa. Kyllä uskon appivanhempien olevan täysipäisiä eikä heillä halua ottaa pientä vauvaa ap.ltä hoitoon. Kyllä anoppi äitinä ymmärtää, ettei siitä mitään tulisi. Eri asia nämä isommat lapset. Voisi olla lastenäidille ihan mielenterveyden takia parempi jos saisivat tavata sukuaan.

 Olen itse ollut kontroloivan miniän kanssa tukkanuottasilla Ei saanut vauvaa ottaa syliin edes samassa tilassa hänen olessa vieressä. Lasten  kanssa ei ole saanut olla kuin tunnin kuussa. Ei ole siis syntynyt vuosien aikana mitään kiintymyksen tunteita lapsenlapsiin.

Naapurini lapsilla ei ole lainkaan isovanhempia, joten olemme heille todella tärkeässä asemassa. Jokapäivä nämä lapset käy meillä ja teemme retkiä luontoon. Usein syömme meillä välipalat. Heidän vanhempansa töissä aika myöhään, joten olemme taatusti arvokkaita heille. Ihania pikkukoululaisia. Suku vain ihmettelee, kun meillä ei ole yhteyttä omiin lapsenlapsiin. Kerron aina, ettei miniä ole koskaan meitä halunnut omaksi suvukseen ja tehnyt selväksi sen. Olen tyytyväinen kuitenkin, että miniä selviää arjestaan ilman meitä. 

Ettet nyt vaa ois marttyyri anoppi, joka on kyseenalaistanut miniän äitiyttä ja vahingossa sattunut haukkumaan ja muuten tätä loukkaamaan?

Nyt täällä viattomana kerrot, ettet mitään ole tehnyt ja vika on vain miniässä.

Kannattaa ehkä nyt istua alas, ottaa kuppi kuumaa ja miettiä sitä omaa osuutta asiaan.

1. Et mene enää anoppilaan, eikä appivanhempia kutsuta teille.

2. Keskustelet asia miehesi kanssa, perheneuvolassa tai perherapeutilla, jos ei kahdestaan onnistu.

3. Jos miehesi ei tajua sinun näkökulmaasi, mieti mitälapsellesi haluat.

Ja ennen kaikkea: SINÄ olet lapsellesi ainutlaatuisen tärkeä!! Älä Herran tähden anna jonkun anopin tulla siihen suhteeseen väliin.

Vierailija kirjoitti:

1. Et mene enää anoppilaan, eikä appivanhempia kutsuta teille.

2. Keskustelet asia miehesi kanssa, perheneuvolassa tai perherapeutilla, jos ei kahdestaan onnistu.

3. Jos miehesi ei tajua sinun näkökulmaasi, mieti mitälapsellesi haluat.

Ja ennen kaikkea: SINÄ olet lapsellesi ainutlaatuisen tärkeä!! Älä Herran tähden anna jonkun anopin tulla siihen suhteeseen väliin.

Tämä.

Toivottavasti mies ymmärtää sinua, koska muuten anoppi ei todennäköisesti muuta käytöstä.

Miehen pitäisi ymmärtää, että sinä ja lapsi olette nyt se uusi perhe ja anoppi on uuden perheen ulkopuolella.

Phyh, taas näitä "miniät" saa päättää kaiken.

Onneksi minä kasvatin oman pojan semmoseksi, ettei se oo iha täys tossukka sitte.

Minä suuttuisin loppu elämäksi, jos miniä rajoittaisi välejä lapsen lapsiini.

Vierailija kirjoitti:

Phyh, taas näitä "miniät" saa päättää kaiken.

Onneksi minä kasvatin oman pojan semmoseksi, ettei se oo iha täys tossukka sitte.

Minä suuttuisin loppu elämäksi, jos miniä rajoittaisi välejä lapsen lapsiini.

Sun asenteella saattaapi olla, että se on sun poika, joka niitä välejä rajottaa ku tajuaa kuinka pöpi oma äiti on.

Onneksi näitä ketjuja lukemalla tajuaa miten olla hyvä anoppi sitte omille miniöille.

Ei tuollaisia ihmisiä voi olla.Mielenterveys potilaita ,todellisuus hämärtynyt.

Saan taas ihmetellä mitä ikäisilleni on syötetty .

Ette mene sinne anoppilaan!

Ihan ok ,että isovanhemmat tapaavat lasta ja teitä,mutta ei kerran viikossa tarvitse.Antakaa kieriskellä marttyriyydessään(kukahan tässä on se uhri?)

Yleensä olen rauhan ja sovittelun kannalla ,mutta jos ap appivanhemmat ovat todellisia niin hehän näyttävät elävän siinä uskossa,että lapsi onkin heidän!

Stop nyt heti tuolle menolle.

Nyt vain lopetat tuon. Minulla oli samanlaista, erona se, että mies tuki minua ja rähjäsi äidilleen asioista, jos ei uskonut. 

Anoppi lopetti kokonaan vasta, kun räjähdin hänelle ihan tosissani. Minulla särähti korvaan tuo, että anoppi ja appiukko vain ottavat vauvan ja väkisin lähtevät hänen kanssaan. Älä anna, mene oven eteen ja vaadi vauva takaisin. Jos ei auta, soitat hätänumeroon, varmasti loppuu kun poliisi hakee vauvan takaisin heiltä.

Sitten tuo, ettei suulle pussata, minä olen pitänyt samaa sääntöä. Anoppi silti haluaa aina pussata suulle, siitäkin räjähdin hänelle ja on lopettanut sen. Vauva on teidän ja te päätätte, mitä tehdään ja miten. Jos se kyseenalaistetaan, laita välit poikki. Mies voi käydä jos haluaa, mutta ilmoita, että sinä ja vauva ette ole tulossa sinne tai näkemässä miehen vanhempia, ennenkuin sinun haukkumisesi/vähättely/sinulle naureskelu loppuu ja sinun sääntöjäsi aletaan kunnioittamaan. Se toimii. Jos ei toimi, sitten välit poikki kokonaan, jos hetken välirikonkin jälkeen toiminta jatkuu samanlaisena.