Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(

Vierailija kirjoitti:

Näytä tämä ketju miehellesi. Kyllä olisi hänen aika herätä.

Juu sille, että hänen vaimonsa ylireagoi.

Oma anoppini on vastaavanlainen ihminen. Arvosteli, lyttäsi, vähätteli ja ilkkui minua vuosikaudet. Haukkui minua mieheni lapsille, joita kohtaan olin aina reilu ja ystävällinen. Sama törkeily jatkui kun sain omia lapsia.

Päätin sitten kun anoppi kävi viimeisen kerran huutamassa minulle kotonani, että pidä sinä suusi kiinni eikä suostunut poistumaan, että sylkykuppina ja arvosteltavana oleminen loppuu. En ole kolmeen vuoteen nähnyt anoppiani kuin perhejuhlissa. Mieheni vierailee hänen luonaan lapsien kanssa silloin kun haluaa eli harvoin, sillä anoppi on myös pojalleen ikävä. Mieheni kertoi, että äitinsä on ollut samanlainen, hirveä kaikkia miehen naisystäviä kohtaan. Paras päätös ikinä.

Elämäni on erilaista nyt kun siihen ei kuulu anoppia. Jälkeenpäin mietittynä olisi pitänyt tehdä päätös jo vuosia aiemmin. Kauheaa ap, että tilanne on jopa vaikuttanut tunteisiisi omaan lapseesi. Voimia, ryhdy toimiin itsesi ja lapsesi vuoksi. <3

Ihan ensimmäisenä kysyn, että milloin te rakennutte ydinperheeksi, jos vietätte noin paljon aikaa anoppilassa?

Ymmärrän hyvin miestäsi, en oikeuta käytöstä, mutta ymmärrän. Hän saa ihan kaiken: vaimon, vauvan ja vanhempansa, hän nauttii tilanteesta eikä ole silloin helppoa nähdä toista näkökulmaa. Hän näkee luultavasti, että teidän pitäisi vielä enemmän käydä ja olla siellä, koska sinä saat hänen mielestään siellä apua ja lepoa. Tämä ajatusharha on murrettava!

Oikeasti isovanhemmat kävelevät törkeästi ylitsenne, ymmärrän ahdistuksesi. Etäisyyttä suosittelen, nyt on sun vaan pakko olla luja. Viikonlopuksi muuta ohjelmaa, ystävällisesti, mutta lujasti piirtää takaisin omat rajasi. Kiitos kutsusta, nyt on muuta. Anna lapsi nyt minulle, olen hänen äitinsä. Me molemmat vanhemmat olemme päättäneet, että vältämme kariesbakteeria/rauhoitamme uniajan/mitä ikinä. Jos vaan mahdollista, käy rauhoittumassa siellä vanhempiesi luona, tarvitset tukea ja appivanhemmat muistutuksen, että lapsella on muutakin sukua.

Tilanne asettuu kyllä, mutta sitä ennen perheen välit kärsivät, kenties lopullisesti. Varaa se neuvola-aika, käy vaikka yksin. Saat jäsenneltyä ajatuksia ja varmasti vähän neuvojakin. Et tuntisi oloasikaan niin epävarmaksi, kun voit sanoa että terveydenhoitajan ohjeen mukaan tehdään nyt niin ja näin.

Miehesi on lapanen, mutta niin olet itsekin. Älä PYYDÄ, ettei vauvaa suukotella suun ympäristöön, vaan ILMOITA se. Lopeta viikoittaiset pakkokyläilyt. Tulkoot itse katsomaan vauvaa, mutta ehdottomasti vain kun teille sopii. Ja vauvan vanhemmat määräävät säännöt, miten vauvan kanssa ollaan ja ei olla. Vauvaa ei viedä pois näkyvistä jos et halua niin, ja kaikki jatkuva roskapuhe siitä, miten vauva voisi jäädä mummolaan hoitoon tms. loppuu justiinsa tai muussa tapauksessa näkevät vauvaa max kaksi kertaa vuodessa.

Ja miehellesi kehotus ryhdistäytyä. Näytä tämä ketju hänelle.

APU todella kelpaisi. Minun ylitseni käveleminen ja minun vanhemmuudelleni nauraminen ei ole apua. Kun mummo haluaa olla äiti, pitääkö se hyväksyä? Ja ainut "apu" mitä on tarjottu on ollut tyyliä "sinä voit leipoa ja siivota niin minä hoidan vauvaa". Vaikka olin silloin kuumeessa. 

Ai kamala mitä kohtelua. Nyt tiukka keskustelu miehen kanssa aiheessa! Anoppi ei voi toimia tuolla tavalla ja miehen on puolustettava sinua! Ei todellakaan kannata nyt mitään asuntoa ostaa, ennen kuin tilanne on korjaantunut ja mies ei ole enää tuollainen vässykkä. Jos mies ei puutu anopin puheisiin, niin entä jos itse laitat vaikka anopille viestiä, jossa kerrot hänen tekojen/puheiden loukkaavan sinua ja vierailut loppuvat siellä vauvan kanssa, jos typerä käytös jatkuu. Itse miettisin vakavasti eroa ja kertosin sen myös miehelle...

Meillä myös hyvin haastavat appivanhemmat ja välit miehen kanssa tulehtuneet sen takia. Ei siksi, että haluaisivat hoitaa lastamme, vaan siksi että mies on aina ollut heidän palvelijansa ja hoitanut heidän käytännön asiansa (siivoamassakin käynyt), koska tämä pari on aivan pihalla. Kuitenkin työssäkäyviä ihmisiä. Meininki ei muuttunut edes lapsemme syntymän jälkeen, sama vaatimustaso säilyi.

Vihdoin on muutosta hiljalleen tapahtunut, ja mies on laittanut meidät vanhempiensa edelle. Muuten olisin lähtenyt.

Komppaan muita vastaajia ja neuvon pistämään nyt miehelle rajasi selviksi. Jos hän ei ole sinun puolellasi, hän ei ansaitse sinua. Hyvä jos voit mennä vanhemmillesi edes sinne 1000 km:n päähän. Hyödynnä se mahdollisuus!

Minusta tuntuu, että ylireagoit ja juttuhan on kirjoitettu sun näkökulmasta, että ihan kaikkea en purematta niele.

Itsekin muistan miten omistava olin vauvan suhteen aikoinaan. Myös mieheni jyräsin. Vain MINUN tapani hoitaa vauvaa oli oikein. Vedin herneen nenään kaikista vauvaa koskevista kommenteista. Loukkaannuin verisesti kaikesta.

Tuntuu, että liioittelet nyt vähän.

hjälp kirjoitti:

APU todella kelpaisi. Minun ylitseni käveleminen ja minun vanhemmuudelleni nauraminen ei ole apua. Kun mummo haluaa olla äiti, pitääkö se hyväksyä? Ja ainut "apu" mitä on tarjottu on ollut tyyliä "sinä voit leipoa ja siivota niin minä hoidan vauvaa". Vaikka olin silloin kuumeessa. 

Voi herrantähden sinä loukkaannut kaikesta. Myös avuntarjouksistakin. Olisiko peiliin katsomisen paikka?

Vierailija kirjoitti:

Näytä tämä ketju miehellesi. Kyllä olisi hänen aika herätä.

Vähän vaikeaa miehen on äidin masennukseen puuttua.

olen itse ollut vastaavassa tilanteessa ja kun anopille sanoi, että käytös loukkaa niin anoppi veti marttyyri vaihteen silmään ja haukkui minut.

Nyt en ole enää anopin kanssa tekemisissä ja parempi näin.

Mieskin lopetti äitinsä näkemisen tuon jälkeen ja anoppi miettii, että mistä hänelle ollaan suututtu.

Luettuani ap:n aloituksen tuli mieleen, että olet kyllä aika herkkä loukkaantumaan ja omistava vauvan suhteen. Vauva on myös miehen ja miesten vanhempien lastenlapsi. Osa myös miehen sukua. Kuulostaa siltä, että sinä haluaisit, että sinulla olisi täysi kontrolli vauvaan. Ei ihme, että yhteentörmäyksiä tulee. Vauva on ihan oma yksilönsä, jolla oikeus tutustua myös miehen puoleiseen sukuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytä tämä ketju miehellesi. Kyllä olisi hänen aika herätä.

Vähän vaikeaa miehen on äidin masennukseen puuttua.

Joo. Mies ei voi puuttua äitinsä masennukseen.

Ap sen sijaan on ihan tervejärkinen kun ei tällaista pas kaa halua niellä.

Miksi et saa suuta auki ja sano sille anopille? Voit myös itse pitää puolesi eikä miehen tarvitse. Mies tosin vaikuttaa ihan äidin helmoissa kakaralta, joten ymmärrän, että vituttaa. Mutta pidä puolesi, älä anna kaikkien kävellä yli! Ja ihan voit myös pyöritellä silmiä ja kertoa suoraan, kuinka juntteina kaikki niitä sinun appivanhempia pitää esim. Tuon Karies jutun takia j sakot, että mikään pakkohan sinun ei ole näitä kyläilyjä suorittaa. Jos haluavat suhteen lapseen, he tekevät mitä sanot. Ei toisinpäin. Nyt vähän ryhtiä omaan olemukseen!

Vierailija kirjoitti:

olen itse ollut vastaavassa tilanteessa ja kun anopille sanoi, että käytös loukkaa niin anoppi veti marttyyri vaihteen silmään ja haukkui minut.

Nyt en ole enää anopin kanssa tekemisissä ja parempi näin.

Mieskin lopetti äitinsä näkemisen tuon jälkeen ja anoppi miettii, että mistä hänelle ollaan suututtu.

Juhlit sitä, että mies menetti äitisuhteen ja lapset mummin? Ihanko totta?

Mitä, jos miehellä olisi ollut ongelmia äitisi kanssa? Olisiko välit äitiisi katkaistu?

Epäilen.

Kuulostat kontrolloivalta.

Ei mitään talon rakentamista kunne slapsi on noin 3v, mikäli sinulta odotetaan jotain rakennusponnisteluja asian eteen. Valmiit talopaketit on toinen asia. Sinun tärkein tehtävä on nyt lutsata tämä lapsi vauva-ajasta varhaislapsuuteen mahdollisimman parhain evöin joka tarkoittaa sitä että äitinä olet kaiken tuki ja turva lapsellenne ja sinun täytyy ennnenkaikkea huolehtia omasta jaksamisestasi.

hjälp kirjoitti:

Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla.

Ja syy on miehen vanhemmissa, joiden luona käytte harvemmin kuin kerran viikossa. 

Mene tosiaan perheneuvolaan ja ihan vaikka terveyskeskukseen hakemaan apua ahdistuneisuuteesi. Univaikeudet vain lisää huonoa oloasi. Tarvitset apua itsellesi ihan selkeästi. 

Mä en tajua, enkä vaan ikinä ole tajunnut ap:n ja koko tämän ketjun kaltaisia naisia. 

Jos nyt yhtään oikein ymmärsin, te näette anoppia ja appea n. kerran viikossa? Ja pelkäät että siinä ajassa, muutamassa tunnissa he jotenkin ehtivät omia lapsen niin, että se lapsi menee sekaisin ja kuvittelee mummoa äidikseen? Mihin sä ajattelet että ne vie sen lapsen, jos käyvät sen kanssa kävelyllä sun silmien kantamattomissa?

Miksi et laita itse rajoja, vään väniset miestä tekemään sen? Miksi se tuntuu olevan naisille niin hiton vaikeaa? Jos mies on ihan tyytyväinen tilanteeseen, niin sitten on, ei se ole silloin hänen ongelmansa, vaan sinun, ja sinun pitää ratkaista se.

Älä mene sinne anoppilaan enää jos et halua. Ihan sama mitä marisevat. Tai jos menet, niin anna niiden siellä huseerata se aika minkä olette miten tahtovat. Ei se vauva siitä rikki mene. Kun noin yleensä kuitenkin lapselle on vain hyväksi, mitä enemmän rakastavia aikuisia hänellä on elämässään.

Ihan ohis, mutta miksi pitäisi vielä ruveta johonkin taloprojektiin? Nykyään lapsiperheet jäävät kaupunkiin ja asuvat mielummin ahtaammin kuin että muuttavat jonnekin kauas omakotitaloon.

Ei tuossa ole kyse enää normaalista innokkuudesta. Kun vauva viedään tarkoituksellisesti pois äidin luota, että saadaan "kahdenkeskistä" aikaa ja äitiä kutsutaan etunimellä, kyse ei ole innokkuudesta vaan halusta viedä äidin paikka. Näihin on ap vaikea saada apua suomenkielisiltä palstoilta, sillä meidän kulttuurissa suku on sukua vaikka mikä olisi. Suomalainen kulttuuri myös ihannoi lapsen varhaista reippautta ja kykyä olla irti äidistä - siksikin monilla on vaikeaa erottaa, milloin kyse on normaalista isovanhemman innokkuudesta ja milloin täydellisestä rajattomuudesta suhteessa omaan aikuiseen lapseen ja tämän perheeseen.

Itse sain täältä kerran vinkin tänne, ja nyt vinkkaan sinulle saman https://www.reddit.com/r/JUSTNOMIL/

Tuolta löydät ihan samassa tilanteessa olevien keskusteluja ja neuvoja omien rajojen luomiseen.

Appivanhempiesi ja miehesi käytös ei missään nimessä ole normaalia. Epäterveistä suhteista kertoo paljon se, ettei miehesi uskalla korjata sinua äidiksi, kun anoppi puhuu sinusta etunimellä vauvalle. Tuollainen ei missään nimessä ole normaali äiti-poika -suhde, vaan miehesi on varmaan kokenut jo todella varhain, että hänen täytyy varjella äitiä mielipahalta omien rajojen ja tunteiden kustannuksella.