Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
up! vieläkö saisi ap:n kuulumisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva saada päivitystä. Että onko kaikki kunnossa. Toivottavasti on <3
Päivitys ap:lta kiinnostaisi minuakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missäs ne koirat ovat, kun olette anoppilassa?
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista parin vuoden päästä tulla itkemään kun ex on m...kku ja kukaan ei välitä hoitaa kakaraasi.
Provot eivät nyt uppoa :) Tämä ketju on ollut todella hyvästä. Sinulla taitaa itselläsi olla paha mieli jostakin asiasta. Olisi kiva, jos tekisit siitä oman aloituksen etkä purkaisi pahaa mieltäsi tänne fiksujen viestien joukkoon :) - ap
Katsos kun se sinun vauvasi ei ole ihmeellinen kenenkään muun mielestä kuin sinun ja anopin mielestä.
Laita välit poikki anoppiin niin siinäpä hoidat ihmeellisen lapsesi ihan yksin.
Lapsen kasvattamiseen ihmiseksi tarvitaan kylä, epävarmana nuorena äitinä se voi olla kova paikka, hyvä, että siihen kylään kuuluu lasta rakastava isoäiti.
Mutta miten tähän kuvioon sopii hullu mummo joka yrittää omia vauvan ja kuvittelee sen olevan oma lapsensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on kiusaus tuoda erilaisia sävyjä tähän keskusteluun kun kaikki on niin mustavalkoista. Ap:n tarina on selvä ja hänelle kaikki tsemppi, olisipa hänellä ollut tuki lähellä heti alkuajoista lähtien niin hän olisi nähnyt koko tilanteen selkeämmin alusta lähtien, nyt meni energiaa hukkaan.
Mutta jos ahdistetaan anopin viestittelystä useammin kuin kerran viikossa niin sillä ei saa sympatiaa. Kun näkee mitä tahtia puhelin laulaa av:lla.. tai kaverien kanssa, WhatsUp, fase, mese.. niin taitaa ne sukulaiset tai lähinnä puolison sukulaiset haitata lähinnä sitä somettamista :D
Jos on niin teknisesti tumpelo ettei saa puhelimeensa vakioviestejä "Hyvää kuuluu, ollaan syöty ja leikitty! Mussukat on päikkäreillä <3 Matti tulee töistä kuudelta" niin se on voi voi.
Mites hyvin noi vakioviestit toimii, jos mussukka ei just olekaan päikkäreillä tai Matti tulee töistä klo 17?
Tai jos anoppi kysyykin ihan jotain muuta, siihenkö aina vaan vakiovastaus "Mussukat on päikkäreillä"?
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että jokainen suhteessa oleva nainen on joskus hieman karsastanut miehensä äitiä. Anoppi on erittäin vakava uhka suhteelle – toinen nainen, jolla on voimakas vaikutus mieheen. Naiset eivät vain kehtaa myöntää olevansa mustasukkaisia anopeilleen. Kuinka kehtaa tunnustaa, että kadehtii sitä ainoaa naista, josta ei voi tulla seksuaalista kilpailijaa.
Kyseessä on pohjimmiltaan taistelua vallasta. Anopin ja miniän välinen kilpailuhenki on juurtunut niin syvälle, ettei anopin todellisella ihanuudella ole väliä. Sekä äiti että vaimo taistelevat saavuttaakseen saman ensimmäisen naisen aseman perheessä. Molemmat yrittävät vakiinnuttaa tai suojella asemaansa. Molemmat kokevat toisensa uhaksi. Käyttäytymistä voi väittää persoonien väliseksi ristiriidaksi, mutta naisilla saattaa olla myös alkukantainen tarve aidata reviirinsä. Tuon tehdäkseen valta pitää kaapata siltä toiselta naiselta. Miniä että anoppi ovat vielä ensisijaisen perheensä ensisijaisia naisia – siksi toinen ahdistaa.
Tähän voi vielä lisätä äidin ylpeydentunnon ja pojan menettämisen pelon, miniän epävarmuuden lasten kasvatuksen, työn ja kodin välillä tasapainoillessa sekä monien naisten herkkyyden kritiikille, jolloin soppa on valmis.
Enpä usko että kukaan henkisesti terve miniä on koskaan kokenut kateutta henkisesti tervettä anoppia kohtaan. Miniällä ja anopilla on ihan eri roolit miehen/pojan elämässä, eikä tästä normaalitilanteessa aiheudu mitään kilpailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko sanaakaan.
Ei keski-ikäiset työelämässä olevat ihmiset ole tuommosia. Eikä ketkään muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että jokainen suhteessa oleva nainen on joskus hieman karsastanut miehensä äitiä. Anoppi on erittäin vakava uhka suhteelle – toinen nainen, jolla on voimakas vaikutus mieheen. Naiset eivät vain kehtaa myöntää olevansa mustasukkaisia anopeilleen. Kuinka kehtaa tunnustaa, että kadehtii sitä ainoaa naista, josta ei voi tulla seksuaalista kilpailijaa.
Kyseessä on pohjimmiltaan taistelua vallasta. Anopin ja miniän välinen kilpailuhenki on juurtunut niin syvälle, ettei anopin todellisella ihanuudella ole väliä. Sekä äiti että vaimo taistelevat saavuttaakseen saman ensimmäisen naisen aseman perheessä. Molemmat yrittävät vakiinnuttaa tai suojella asemaansa. Molemmat kokevat toisensa uhaksi. Käyttäytymistä voi väittää persoonien väliseksi ristiriidaksi, mutta naisilla saattaa olla myös alkukantainen tarve aidata reviirinsä. Tuon tehdäkseen valta pitää kaapata siltä toiselta naiselta. Miniä että anoppi ovat vielä ensisijaisen perheensä ensisijaisia naisia – siksi toinen ahdistaa.
Tähän voi vielä lisätä äidin ylpeydentunnon ja pojan menettämisen pelon, miniän epävarmuuden lasten kasvatuksen, työn ja kodin välillä tasapainoillessa sekä monien naisten herkkyyden kritiikille, jolloin soppa on valmis.
Anoppi ei ole mikään uhka yhtään millekään.
Anoppi on vain vanha nainen, puolison äiti.
Valtataisteluakaan ei ole jos anoppi ymmärtää pysyä pois miniän alueelta ja käyttäytyy kuin normaali ihminen.Ei miniällä ole mitään tarvetta valtataistelulle. Hänellä on vain suhde omaan mieheensä eikä hänellä ole tarvetta hallita anoppia. (Paitsi jos hän on pahasti häiriintynyt - onhan niitä hulluja miniöitäkin).
Joillakin anopeilla on vaikeuksia luopua pojastaan, ja he pyrkivät kontrolloimaan poikiaan ja miniöitään. Se on anopin kehittämä valtataistelu. Siinä anoppi hyökkää miniän kimppuun ja miniä yrittää parhaansa mukaan pitää puolensa.
Se on anopin sairas valtataistelu. Anopin pitäisi ymmärtää, että poikansa tarvitsee vaimon, eikä äiti voi sitä vaimon paikkaa täyttää. Pohjimmiltaan tässä taitaakin olla kyse anopin sairaasta oidipaalihäiriöstä joka kohdistuu hänen omaan lapseensa.
Anopin pitää ymmärtää eriytyminen ja miniän pitää ymmärtää pojan ja äidin erityinen suhde. Äidin suhde lapseen vain on todella vahva ja äidin valta mahdottoman iso, ei ne vuodet vaikuta, jonkun lapsi se on aikuinenkin mies.
Jos mammalla on edelleen "mahdottoman iso valta" aikuiseen poikaansa, on jossain menty pahasti pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sorry nyt vaan, olen ilmeisesti sitten elänyt suurinpiirtein täyspäisten sukulaisten ja ystävien kanssa koko elämäni.
Tai sitten en ole ymmärtänyt näitä nyansseja joita jotkut täällä kertovat.
Edelleen en ymmärrä miksi joku estäisi äitiä imettämästä vauvaansa, en vaan ymmärrä. Tai juoksee vauvan kanssa karkuun?
Ja miksei äiti sitten mene ja rauhallisesti ota sitä vauvaa ja sano, että on vauvan ruoka-aika?
Ei kait ne karkuun nyt kilometrimääriä juokse sen vauvan kanssa?
Ja ei kait kukaan nyt ala tosissaan tappelemaan siitä vauvasta?
Anoppi kiskoo vauvaa jaloista ja äiti käsistä?
*Minä olen tämän vauvan äiti*!
*Ja minä olen tämän vauvan anoppi, älä luulekaan, että saat imettää tätä minun vauvaani! *
Ja vauva kiljuu siinä välissä?Vakava asia varmaan, ymmärrän, mutta kuitenkin...
Ja syy siihen että nolaat itsesi tässä ketjussa on....?
Kun oli pakko, ihan pakko päästä pätemään ja selittämään, että "ei kait ne nyt", "miksei äiti sitten.." jne.
Mitenkähän ap voi? Miten on mennyt liitossa ja miten on jaksanut, hakiko apua ihan ulkopuoliselta? Tämä on jäänyt mieleeni. Ap oli alkuviestossään niin ahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinan vauva täyttää tänä vuonna neljä. Onkohan hän saanut sisaruksia? Onko "hjälpp" vielä saamelaisensa kanssa, ja onko appivanhemmat rauhoittuneet, toimiiko perhe. Ja entä miten kävi sen toisen miniän? Hirtettiinkö koirat perinteiseen tapaan puuhun? Paljon jäi nyt tarinan osia kertomatta. Jos aloittaja vielä palstailet niin tule nyt kertomaan vähän nykytilanteestasi!
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, enkä vaan ikinä ole tajunnut ap:n ja koko tämän ketjun kaltaisia naisia.
Jos nyt yhtään oikein ymmärsin, te näette anoppia ja appea n. kerran viikossa? Ja pelkäät että siinä ajassa, muutamassa tunnissa he jotenkin ehtivät omia lapsen niin, että se lapsi menee sekaisin ja kuvittelee mummoa äidikseen? Mihin sä ajattelet että ne vie sen lapsen, jos käyvät sen kanssa kävelyllä sun silmien kantamattomissa?
Miksi et laita itse rajoja, vään väniset miestä tekemään sen? Miksi se tuntuu olevan naisille niin hiton vaikeaa? Jos mies on ihan tyytyväinen tilanteeseen, niin sitten on, ei se ole silloin hänen ongelmansa, vaan sinun, ja sinun pitää ratkaista se.
Älä mene sinne anoppilaan enää jos et halua. Ihan sama mitä marisevat. Tai jos menet, niin anna niiden siellä huseerata se aika minkä olette miten tahtovat. Ei se vauva siitä rikki mene. Kun noin yleensä kuitenkin lapselle on vain hyväksi, mitä enemmän rakastavia aikuisia hänellä on elämässään.
Minusta suurin ongelma on aviomies, joka ei älyä asettaa omaa perhettään (vaimoa ja lasta) etusijalle. Kyllä se niin on, että kun perustaa perheen, niin silloin se perhe on ykkönen ja isä ja äiti tulevat sen jälkeen. Kyllä napanuora on syytä katkaista viimeistään nyt, jos meinaa perheensä kasassa pitää.
Miten menee ap? Tää ketju on jäänyt mieleen ja neljän vuoden jälkeenkin mietin että miten teillä nykyään menee. Kerro ihmeessä kuulumiset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo että anoppi oikein haluaa ottaa vauvan kantoliinaan ja mennä sienestämään ei kyllä kuulosta kovin normaalilta. Selkeästi haluaa toteuttaa jotain omia äitifantasioitaan.
Mä en menis tähän vuodenaikaan ees oman vauvani kans metsään koska siellä on ihan hemmetisti hirvikärpäsiä. Yksin voin mennä, vauva saa jäädä kotiin koska ei välttämättä ymmärtäisi miksi puen hänet hirvikärpästakkiin tai johonkin vastaavaan ahdistavaan suojapukuun.
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä hyvä miniä - tässä check list:
Älä toivota minua tervetulleeksi ihan milloin tahansa, jos en oikeasti saa tulla milloin vain. Tiedän, että te nuoret ette puhu puhelimessa niin paljoa, mutta vastaa kun soitan! En ole mikään helkutin puhelinmyyjä vaan puolisosi äiti ja lastesi isoäiti! Minullakin on omia menoja. Siitä huolimatta että lapsenlapseni ovat ihania, en aina ehdi enkä jaksa hoitaa heitä. Se sinun pitää vaan ymmärtää. Ymmärrän, että kaikkien pitää päästä purkautumaan joskus, mutta eivät ongelmat selän takana jauhamalla ratkea. Sano suoraan jos joku oikeasti vaivaa! Passiivinen aggressiivisuus on aggressiivisuutta ihan yhtä lailla. Jos et osaa sanoa mitään kivaa livauttamatta mukaan arvostelevaa kommenttia, ole ennemmin hiljaa. Minä päätän mihin rahani tuhlaan. Jos haluan ostella lapsenlapselleni prin
Alue: Aihe vapaa
Ei varmaan mitään mahiksia saada ap:n kuulumisia näin pitkän ajan jälkeen?
Tää oli mielenkiintonen ketju.