Kun työ on tylsää monotoonista ja vailla haasteita.

Kaiken tämän päälle olen ulkopuolinen ja ilmapiiri veemäinen.
Taas on mentävä kitumaan paikkaan jossa jokainen sekunti on kärsimystä. Kun kävelen ovesta sisään alkaa miettiminen ”koska pääsen täältä pois”.
Työ on tylsää ja vailla haasteita, ykstoikkoista. Ei tarvii edes päätään käyttää. Olen myös ulkopuolinen.
Mitä tässä keksis? Hain opiskelemaan, en päässyt. Olen hakenut lukuisis työpaikkoja, ei ole tärpännyt. Pelkkä ajatus että joudun jäämään tonne eläkeikään asti ahdistaa. Ikää jo 45v.