Lue keskustelun säännöt.
Mies omistaa kotimme ja ilmaisee sen myös
Hyyryläinen40
26.08.2018 |
Kuinka suhtautuisitte tällaiseen tilanteeseen, joka on arkipäiväistä, ei satunnainen lipsahdus: keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja avomieheni puhuu siinä että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja yleisesti tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmisetkin vaistomaisesti näyttävät hetken hämmentyneiltä ja vilkaisevat minua. Tai mies saattaa toisinaan tokaista minulle (erilaisissa asiayhteyksissä, ilman mitään riitaa tms), että "tämä on minun asuntoni", joskus jopa jatkeena, että "minä määrään..." Minusta tuo on äärimmäisen ärsyttävää ja alentavaa. Pahoittan tilanteissa mieleni, en mahda sille mitään.
Fakta onkin, että mies omistaa asunnon. Olemme avoliitossa ja minä muutin 4v. sitten miehen luo. Tämä on kuitenkin meidän yhteinen kotimme. Toki senkin mies myöntää ja itse nimenomaan haluaakin että tunnen olevani kotona. Hän itse ehdotti aikanaan yhteenmuuttoa.
Mies ei halunnut alussa eikä vieläkään, että omistaisin osaa. Ehdotin silloin kun muutimme yhteen sitäkin vaihtoehtoa, että maksaisin asunnosta puolet /ottaisin puolet lainasta harteilleni. Se ei siis tullut kuuloonkaan ja kun asia käsiteltiin, minulle se on ollut ihan vilpittömästi fine. Aluksi hän oli myös sitä mieltä ettei minun tulisi maksaa asumisestani yhtään mitään. Sovimme kuitenkin, että jos minusta itsestäni siltä tuntuu että haluan välttämättä jotain maksaa, niin voin maksaa vastikkeen (maksan kokonaan), veden (maksan molempien) ja sähkölaskun (maksan kokonaan). Niin olen tehnytkin kun tuntuisi kummalliselta ja loismaiselta olla maksamatta mitään. Lainan hoitoon en osallistu. En myöskään remonttikuluihin. Jotain pientä laittoa kuten tapetteja ja maaleja olen halunnut maksaa, ihan vaan omaksi ilokseni. Toki päätös niiden hankinnasta on ollut yhteinen.
Järjestely on toiminut hyvin, olemme yhdessä rakentaneet tästä kotia, minun kädenjälkeni siis näkyy täällä tasavertaisesti (omin päin en ole milloinkaan mitään tehnyt, vaan yhdessä mietitty ja laitettu) eli sikäli tunnen tämän kodikseni. En ole siis aiemmin isommin uhrannut ajatuksia omistussuhteille.
Nyt kuitenkin tuo omistamisen korostaminen on alkanut yleistyessään rassaamaan, olen tullut sille suorastaan allergiseksi. Ekalla kerralla se meni jotenkin ajattelemattomuuden piikkiin, enkä tehnyt asiasta numeroa vaikka pahastuin. Toinen kerta jäi jo kaivelemaan ja nykyisin koko lause saa tosiaan jo niskavillani pystyyn ja olenkin alkanut ajattelemaan, että olisiko minun syytä ruveta katselemaan omaa asuntoa. Ei niin että eroaisimme tai että välttämättä edes muuttaisin sinne, mutta jotta minullakin olisi jotain, tulevaisuuden turva.
Tämä ei edes tunnu enää samalla tavalla kodilta, kun olen nykyisin koko ajan tietoinen siitä, että mikään irtainta lukuunottamatta ei ole minun. En ole todellakaan ollut kärkkymässä mitään omistuksia kun kerran tiedän ettei mies sitä halua, ei se ole ollut minulle ongelma. Ja jos mentäisiin naimisiinkin, MINÄ vaatisin avioehdon, vaikka olen pienituloisempi. En missään nimessä halua hyötyä tässä tms. ja mies tietää sen. Asiasta on puhuttu.
Olen joskus maininnut miehelle tosiaan, että tuollainen pahoittaa mieleni, eikä hän osannut siihen oikein mitään (syytä) sanoa.
Olemme aikuisia, ei yhteisiä lapsia. Miehellä on aikuinen lapsi.
Miten itse suhtautuisitte, mitä tekisitte?
Kommentit (424)
Loiset taputtelemassa toisiaan selkään, näinhän se menee aina tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loiset taputtelemassa toisiaan selkään, näinhän se menee aina tällä palstalla.
Menepä sinä vaihtamaan kevätverhot syksyisempään kuosiin ja sytytä samalla muutama tuikkukippo. Tulee sullekin parempi mieli.
Hän kartuttaa omaisuuttaan ja sä maksat asumisenne kustannuksia?
Miten meni niin kuin omasta mielestä?
Vierailija kirjoitti:
Hän kartuttaa omaisuuttaan ja sä maksat asumisenne kustannuksia?
Miten meni niin kuin omasta mielestä?
Samalla lailla ap kartuttaa omaisuuttaan maksamalla vain asumiskuluja. Tosi halvalla saa asua ja kuluttaa kuitenkin sitä asuntoa. Helppoa kun ei tarvitse edes remppakuluihin osallistua eikä tarvitse huolehtia, jos jokin paikka menee rikki. Kuinkahan paljon joutuisi maksamaan jos vuokralla asuisi.
Ap avaa suusi ja kerro miehelle että sinusta tuntuu pahalle kun mies jatkuvasti korostaa muille omistavansa talon vaikka koet että se on teidän yhteinen. Ei sun mies ole välttämättä tajunnut edes korostavansa kyseistä asiaa. ei hän voi tietää että asia vaivaa sinua. Olette kuitenkin itse sopineet asumisjärjestelynne ja se on sopinut teille molemmille.
Ap, pelkäätkö että muut pitävät sinua naisena joka vain yrittää hyötyä miehestään? sekö sinua vaivaa? en näe tässä mitään eron paikkaa jos muuten menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä omistan asunnon kokonaan ja valitettavasti joudun usein sanomaan miehelle : "mun kämppä".
Ai miksikö?
No siitä syystä, että mies yrittää tehdä tästä jonku mancaven. Tietokoneita (kyllä, monikko), pelivehkeitä, auton/tietokoneen yms osia, helvetin rumia huonekaluja (jotka näyttävät siltä, että kuuluvat 14v Jonnen huoneeseen) jnejne... Mies kiukuttelee että kyllä hän nyt vaan hankkii tälläisen asian x ja tuo sen keskelle olohuonetta. Silloin on pakko sanoa, että joo et tuo. KOSKA mun maksama asunto.
Kuulostat kyllä hirveältä ihmiseltä. Ei se ole mikään teidän yhteinen koti jos sinä täysin määräät mitä siellä saa olla ja vielä tuot sen noin julki ’tää on kuule mun kämppä!’ Hirveää alistavaa vallankäyttöä sinulta. Jos olisin miehesi muuttaisin pois.
Kaikki te varmasti ottaisitte esimerkiksi riemusta kiljuen puolikkaan auton moottorin olkkarin pöydälle? johtokasoja joka puolelle taloa? Säkkituoleja olohuoneeseen?
En ottaisi, mutta tuo miten asian ilmaiset on vallankäyttöä, määräät ihan kuin äiti pientä poikaansa. Eikö asiasta voisi keskustella rakentavasti. Miten toimisit jos omistaisit asunnon puoliksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän kartuttaa omaisuuttaan ja sä maksat asumisenne kustannuksia?
Miten meni niin kuin omasta mielestä?Samalla lailla ap kartuttaa omaisuuttaan maksamalla vain asumiskuluja. Tosi halvalla saa asua ja kuluttaa kuitenkin sitä asuntoa. Helppoa kun ei tarvitse edes remppakuluihin osallistua eikä tarvitse huolehtia, jos jokin paikka menee rikki. Kuinkahan paljon joutuisi maksamaan jos vuokralla asuisi.
No minä on sun ehdotus ratkaisuksi? Mies ei halua yhteisomistusta ja kuitenkin haluaa avoliittoa naisen kanssa. Teki nainen miten päin vain niin aina se on väärin sunlaisten mielestä. Ainoa hyvä ratkaisu taitaisi olla ero. Ja mä luulen, että pidemmän päälle se todella onkin molempien kannalta paras ratkausu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä omistan asunnon kokonaan ja valitettavasti joudun usein sanomaan miehelle : "mun kämppä".
Ai miksikö?
No siitä syystä, että mies yrittää tehdä tästä jonku mancaven. Tietokoneita (kyllä, monikko), pelivehkeitä, auton/tietokoneen yms osia, helvetin rumia huonekaluja (jotka näyttävät siltä, että kuuluvat 14v Jonnen huoneeseen) jnejne... Mies kiukuttelee että kyllä hän nyt vaan hankkii tälläisen asian x ja tuo sen keskelle olohuonetta. Silloin on pakko sanoa, että joo et tuo. KOSKA mun maksama asunto.
Kuulostat kyllä hirveältä ihmiseltä. Ei se ole mikään teidän yhteinen koti jos sinä täysin määräät mitä siellä saa olla ja vielä tuot sen noin julki ’tää on kuule mun kämppä!’ Hirveää alistavaa vallankäyttöä sinulta. Jos olisin miehesi muuttaisin pois.
Kaikki te varmasti ottaisitte esimerkiksi riemusta kiljuen puolikkaan auton moottorin olkkarin pöydälle? johtokasoja joka puolelle taloa? Säkkituoleja olohuoneeseen?
En ottaisi, mutta tuo miten asian ilmaiset on vallankäyttöä, määräät ihan kuin äiti pientä poikaansa. Eikö asiasta voisi keskustella rakentavasti. Miten toimisit jos omistaisit asunnon puoliksi?
Järkeä voi käyttää mitä kotiin raahataan ja mitä ei. Mitään isoa tilaavievää roinaa ei tuoda yhteiseen huusholliin, jos toinen ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän kartuttaa omaisuuttaan ja sä maksat asumisenne kustannuksia?
Miten meni niin kuin omasta mielestä?Samalla lailla ap kartuttaa omaisuuttaan maksamalla vain asumiskuluja. Tosi halvalla saa asua ja kuluttaa kuitenkin sitä asuntoa. Helppoa kun ei tarvitse edes remppakuluihin osallistua eikä tarvitse huolehtia, jos jokin paikka menee rikki. Kuinkahan paljon joutuisi maksamaan jos vuokralla asuisi.
No minä on sun ehdotus ratkaisuksi? Mies ei halua yhteisomistusta ja kuitenkin haluaa avoliittoa naisen kanssa. Teki nainen miten päin vain niin aina se on väärin sunlaisten mielestä. Ainoa hyvä ratkaisu taitaisi olla ero. Ja mä luulen, että pidemmän päälle se todella onkin molempien kannalta paras ratkausu.
No ensinnäkin sanoo miehelle, ettei pidä noista puheista ja toivoo siitä ottavan opiksi. Seuraavaksi jatkaa omaisuutensa kerryttämistä. Ap kuitenkin pitää asunnosta ja viihtyy siellä muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on kun haluaa elää perinteisesten arvojen mukaan parisuhteessa.
Tuossa ei ole perinteitä nähtykään. MIES pitää huolen naisestaan eikä nosta siitä haloota, ja nainen miehestään. Siinä sulle perinnettä.
Nimenomaan. Perinteisesti mies pitää naisesta huolen ja vain maksaa sen kodin kulut. Nainen sisustaa, tekee ruuan, siivoaa ja hoitaa lapset täysin ylläpidettynä. Ja silti koti on kummankin yhteinen.
Vierailija kirjoitti:
Hän kartuttaa omaisuuttaan ja sä maksat asumisenne kustannuksia?
Miten meni niin kuin omasta mielestä?
Luulen ap:n olevan parempituloinen kuin avomiehensä ja sen takia maksaa molempien kulut, ettei tunne käyttävänsä miestä hyväksi asumalla lähes ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on kun haluaa elää perinteisesten arvojen mukaan parisuhteessa.
Tuossa ei ole perinteitä nähtykään. MIES pitää huolen naisestaan eikä nosta siitä haloota, ja nainen miehestään. Siinä sulle perinnettä.
Nimenomaan. Perinteisesti mies pitää naisesta huolen ja vain maksaa sen kodin kulut. Nainen sisustaa, tekee ruuan, siivoaa ja hoitaa lapset täysin ylläpidettynä. Ja silti koti on kummankin yhteinen.
Suomalaisnaiset eivät enää edes synnytä, ja pesukoneen napin painamisestakin ulistaan palstalla aamusta iltaan. Siinä suomalaisnaisten taso vuonna 2018 kodinhengettärinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä omistan asunnon kokonaan ja valitettavasti joudun usein sanomaan miehelle : "mun kämppä".
Ai miksikö?
No siitä syystä, että mies yrittää tehdä tästä jonku mancaven. Tietokoneita (kyllä, monikko), pelivehkeitä, auton/tietokoneen yms osia, helvetin rumia huonekaluja (jotka näyttävät siltä, että kuuluvat 14v Jonnen huoneeseen) jnejne... Mies kiukuttelee että kyllä hän nyt vaan hankkii tälläisen asian x ja tuo sen keskelle olohuonetta. Silloin on pakko sanoa, että joo et tuo. KOSKA mun maksama asunto.
Kuulostat kyllä hirveältä ihmiseltä. Ei se ole mikään teidän yhteinen koti jos sinä täysin määräät mitä siellä saa olla ja vielä tuot sen noin julki ’tää on kuule mun kämppä!’ Hirveää alistavaa vallankäyttöä sinulta. Jos olisin miehesi muuttaisin pois.
Kaikki te varmasti ottaisitte esimerkiksi riemusta kiljuen puolikkaan auton moottorin olkkarin pöydälle? johtokasoja joka puolelle taloa? Säkkituoleja olohuoneeseen?
En ottaisi, mutta tuo miten asian ilmaiset on vallankäyttöä, määräät ihan kuin äiti pientä poikaansa. Eikö asiasta voisi keskustella rakentavasti. Miten toimisit jos omistaisit asunnon puoliksi?
Järkeä voi käyttää mitä kotiin raahataan ja mitä ei. Mitään isoa tilaavievää roinaa ei tuoda yhteiseen huusholliin, jos toinen ei halua.
Mies ei halua ollenkaan sohvaa tai sänkyä, ja sinun typerät roinasi (meikit ja hiusjutut sun muut turhakkeet) vievät vessassa liikaa tilaa, onneksi ymmärrät ja hävität nuo kaikki jos mies haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän kartuttaa omaisuuttaan ja sä maksat asumisenne kustannuksia?
Miten meni niin kuin omasta mielestä?Luulen ap:n olevan parempituloinen kuin avomiehensä ja sen takia maksaa molempien kulut, ettei tunne käyttävänsä miestä hyväksi asumalla lähes ilmaiseksi.
Niin, ettei vaan itseasiassa olisikin koko ongelman ydin? Ap maksaa molempien osuuden noista vesistä, sähköistä ja vastikkeista koska on heistä parempituloinen. Miestä korpeaa ja siksi isottelee omistavansa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän kartuttaa omaisuuttaan ja sä maksat asumisenne kustannuksia?
Miten meni niin kuin omasta mielestä?Luulen ap:n olevan parempituloinen kuin avomiehensä ja sen takia maksaa molempien kulut, ettei tunne käyttävänsä miestä hyväksi asumalla lähes ilmaiseksi.
Niin, ettei vaan itseasiassa olisikin koko ongelman ydin? Ap maksaa molempien osuuden noista vesistä, sähköistä ja vastikkeista koska on heistä parempituloinen. Miestä korpeaa ja siksi isottelee omistavansa kaiken.
Taisit osua naulan kantaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän kartuttaa omaisuuttaan ja sä maksat asumisenne kustannuksia?
Miten meni niin kuin omasta mielestä?Samalla lailla ap kartuttaa omaisuuttaan maksamalla vain asumiskuluja. Tosi halvalla saa asua ja kuluttaa kuitenkin sitä asuntoa. Helppoa kun ei tarvitse edes remppakuluihin osallistua eikä tarvitse huolehtia, jos jokin paikka menee rikki. Kuinkahan paljon joutuisi maksamaan jos vuokralla asuisi.
No minä on sun ehdotus ratkaisuksi? Mies ei halua yhteisomistusta ja kuitenkin haluaa avoliittoa naisen kanssa. Teki nainen miten päin vain niin aina se on väärin sunlaisten mielestä. Ainoa hyvä ratkaisu taitaisi olla ero. Ja mä luulen, että pidemmän päälle se todella onkin molempien kannalta paras ratkausu.
Olen eri, mutta minustakaan ap ei kerrytä kenenkään omaisuutta, vaan todennäköisesti hyötyy järjestelystä itse enemmän kuin mies. Minusta nykyinen järjestely on ihan hyvä. Muita hyviä vaihtoehtoja ovat kaikkien todellisten asumiskustannusten (vastike, vesi, sähkö, jätehuolto, aurauspalvelu jos on, lainan korko, kiinteistövero jne jne) puolikkaan sekä markkinahintaisen vuokran puolikkaan keskiarvo tai vaikkapa yhteenmuutosta aiheutuvan taloudellisen hyödyn jakaminen molemmille osapuolille tasaisesti. Kaikilla näillä laskentatavoilla päästään yleensä summaan, joka on pienempi kuin vastaavan asunnon vuokra mutta enemmän kuin pelkkä puolikas vastike, vesi ja sähkö.
En tiedä ketä tarkoitat niillä edellisen kirjoittajan kaltaisilla ihmisillä joiden mielestä kaikki naisen tekemä on aina väärin, mutta jos meinaat meitä kohtuullista korvausta omistusasuntonsa käytöstä haluavia, niin meille kyllä kelpaa juuri se - kohtuullinen korvaus asunnon käytöstä. Ei me itsekään asuta puoli-ilmaiseksi kenenkään siivellä eikä ymmärretä miksi sen aikuisen kumppanin pitäisi niin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on kun haluaa elää perinteisesten arvojen mukaan parisuhteessa.
Tuossa ei ole perinteitä nähtykään. MIES pitää huolen naisestaan eikä nosta siitä haloota, ja nainen miehestään. Siinä sulle perinnettä.
Nimenomaan. Perinteisesti mies pitää naisesta huolen ja vain maksaa sen kodin kulut. Nainen sisustaa, tekee ruuan, siivoaa ja hoitaa lapset täysin ylläpidettynä. Ja silti koti on kummankin yhteinen.
Suomalaisnaiset eivät enää edes synnytä, ja pesukoneen napin painamisestakin ulistaan palstalla aamusta iltaan. Siinä suomalaisnaisten taso vuonna 2018 kodinhengettärinä.
Se on, kuten jo niin monesti aikaisemminkin todettu, mutta todettakoon vielä kerran kun ei tunnu menevän jakeluun :
Suomalaiset naiset _ovat_laadutonta sakkia kerta kaikkiaan. Se napin painaminenkin voi olla yllättävän ylivoimainen tehtävä näille oman elämänsä kuninkaallisille, tai ainakin itseään sellaisina pitäville pikku prinsessoille. Laaduttomia hyväkkäitä kerta kaikkiaan. Ulistaan ulisemasta päästyään, ja sitten aloitetaan heti alusta se uliseminen. Ei niin hyvää että se näille kelpaisi ilman ulinaa.
Avoliitto on siitä hyvä, että se jonka nimissä omaisuus on, on omistaja.
Miksi et itse sijoita pörssiosakkeisiin tai osta vaikka yksiötä sijoitusasunnoksi. Miksi ihmeessä pitää yrittää saada edes yhteien asunto avomiehen kanssa. Avioliitossakin on omaisuuden erillisyyden periaate (paitsi yhdessä ostettu) eikä siitä voi poiketa kuin kuoleman tai avioeron koittaessa. Toki testamentilla voi määrätä omaisuudestaan pitkälti, erityisesti jos on lapseton pariskunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän kartuttaa omaisuuttaan ja sä maksat asumisenne kustannuksia?
Miten meni niin kuin omasta mielestä?Luulen ap:n olevan parempituloinen kuin avomiehensä ja sen takia maksaa molempien kulut, ettei tunne käyttävänsä miestä hyväksi asumalla lähes ilmaiseksi.
Niin, ettei vaan itseasiassa olisikin koko ongelman ydin? Ap maksaa molempien osuuden noista vesistä, sähköistä ja vastikkeista koska on heistä parempituloinen. Miestä korpeaa ja siksi isottelee omistavansa kaiken.
Taisit osua naulan kantaan.
Selittäisi senkin, miksi ap. on ostellut maaleja ja tapetteja sun muita. Ei siis ole kyse siitä että yrittäisi ujuttautua omistajaksi, vaan siitä että parempituloisena haluaa taloudellisesti osallistua edes sitten noin, vaikkei isoja remppoja maksaisi. Case closed.?
Sietämätöntä asua asunnossa, jonka toinen omistaa yksin, ei siinä varmaan voi ongelmilta
välttyä. Ehkä vähän eri asia, jos on yhteisiä lapsia. Voisiko mies laittaa tuon asunnon vuokralle, ja ostaisitte yhdessä yhteisen kodin? Ellei, niin aika edullisestihan tuossa vastikkeella asut, joten ehkä oman sijoitusasunnon hankinta olisi hyvä vaihtoehto. Olisi joku turva.