Miksi olen ihminen joka ei pääse vastoinkäymisistä eteenpäin ja syytän muita olostani?
Halveksun itseäni tämän vuoksi.
Jään jumiin, tipun korkealta enkä nouse enää. Tämä tapahtunut monissa elämän isoissa vastoinkäymisissä. Ne asiat jäävät elämään minuun, olen täynnä pettymystä. Kyllästytän itseäni.
Sitten vain jään kaikkeen paskaan lojumaan enkä pääse eteenpäin vaikka yritän. Yritän ymmärtää muita, yritän ymmärtää itseäni. Kun yritän ymmärtää itseäni syyllistän muita ja sitten syytän itseäni. Kuvotan itseäni tämän vuoksi.
Sisälläni on paljon vihaa ja olen kohdistanut sen lähinnä itseeni ja paljon elämääni sabotoinut. Olen yksinkertaisesti sekaisin ja haluan kuolla koska olen tällainen.
Mutta en ymmärrä miksi olen tällainen, näin säälittävä.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Etkö osaisi katsoa niitä vastoinkäymisiä enemmän asioina? Miksi vihaat niin paljon itseäsi ja muita? Etkö pysty mitään myötätuntoa tuntemaan itseäsi ja myös muita kohtaan?
Jos vaikka laittaisit silmät kiinni, puhelimen pois, hengittäisit syvään ja rauhallisesti ja silittäisit omaa kättäsi? Se voisi rauhoittaa oloasi.
Tunnen kyllä myötätuntoa muita kohtaan. Ymmärrän ja yritän aina ymmärtää ja katsoa asioita monesta eri kulmasta. En kiusaa ihmisiä enkä pidä törkeästä käytöksestä. Olen herkkä ja yritän olla hyvä.
Silti sisällä on niin paljon vihaa. Olen itseeni väsynyt ja kyllästynyt. Pidän itseäni tyhmänä ja riittämättömänä. Sitten alan syyttämään mielessäni muita ja elämääni miksi olen tällainen. Ja sitten syyllistyn että ajattelen niin ja sitten päädyn itsevihan kierteeseen. Sitä en tiedä miksi inhoan itseäni niin paljon. Muistan että minua on halveksuttu lapsena paljon mutta on siellä hyvääkin. Tämä on tosi monimutkaista.
-ap
Mene terapiaan. Kun tiedostat ongelman, olet jo parantumisen tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan. Kun tiedostat ongelman, olet jo parantumisen tiellä.
Terapiassa käyn. Pitäisi puhua tästäkin, häpeän tätä vain niin paljon ja pelkään että olen raskas ja uuvutan muutkin tällä mielenmaisemallani.
Minähän vedän roolia hyvin usein. Tietenkin terapiassa yritän olla mahdollisimman rehellinen, niin rehellinen kuin vain olen valmis milloinkin olemaan.
-ap
Onko noissa pettymyksissä ja asioissa kyse ihmissuhteista vai jostain nk ammatillisesta vai mistä? Oletko jotenkin epäonnistunut ihmissuhteissa? Ammatissa menestynyt vai epäonnistunut sielläkin mielestäsi?
Epäilen, että mietit liikaa. Jos olisin sinä niin en enempää miettisi ja analysoisi itseäni, tekemisiäni, läheisiäni jne vaan kirjottaisin oman elämäntarinani ja kirjoittaisin sinne jokaisen mieleeni tulevan asian joka jollakin tavoin liittyy elämääni. Sinne pitää laittaa kaikki paikat jossa olet asunut, matkustanut, kaikki oppilaitokset... siis ihan kaikki mitä ikinä tulee mieleen itsestäsi.
Se on kuin panisit pois suuren painolastin. Et kanna mitään enää mukanasi. Saatat tuntea itsesi todella vapaaksi kun homma tehty ja sitten jatkat päiväkirjan muodossa.
TESTAA TÄTÄ! Kirjoita A4 kopiopaperille KÄSIN... käsin niin aivot ja hermot tekevät yhteistyötä. Jos et osaa kirjoittaa kaunoa niin kirjoita sillä kuitenkin - niin opit. Jos kirjoitus menee hitaasti niin ei väliä - viivyt asioissa vaikka et niillä itseäsi syyllistäsikään tai mitenkään tarkemmin analysoisi. Asiat kypsyy. Se analysointi tulee jotenkin automaattisesti - miettimättä syvällisesti.
Kirjoita noin 5 vuoden jaksoissa ja aloita lapsuudesta. 5:ssä vuodessa ehtii jotain tapahtuakin - sekä ihmissuhteissa että muussakin.
Oot ärsyttävä. Edes minä en ole noin hölmö ja sekaisin.
Sulla on paljon toivoa, koska tiedostat asian, ja veikkaan, että hieno tulevaisuus edessä.
5/5 lisää:
Samalla voit saada hyviä ideoita omasta elämästäsi josta voit tehdä aloituksia tänne palstalle.
Kyllä sinä tiedät. Aloita kertomalla itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Onko noissa pettymyksissä ja asioissa kyse ihmissuhteista vai jostain nk ammatillisesta vai mistä? Oletko jotenkin epäonnistunut ihmissuhteissa? Ammatissa menestynyt vai epäonnistunut sielläkin mielestäsi?
Epäilen, että mietit liikaa. Jos olisin sinä niin en enempää miettisi ja analysoisi itseäni, tekemisiäni, läheisiäni jne vaan kirjottaisin oman elämäntarinani ja kirjoittaisin sinne jokaisen mieleeni tulevan asian joka jollakin tavoin liittyy elämääni. Sinne pitää laittaa kaikki paikat jossa olet asunut, matkustanut, kaikki oppilaitokset... siis ihan kaikki mitä ikinä tulee mieleen itsestäsi.
Se on kuin panisit pois suuren painolastin. Et kanna mitään enää mukanasi. Saatat tuntea itsesi todella vapaaksi kun homma tehty ja sitten jatkat päiväkirjan muodossa.
TESTAA TÄTÄ! Kirjoita A4 kopiopaperille KÄSIN... käsin niin aivot ja hermot tekevät yhteistyötä. Jos et osaa kirjoittaa kaunoa niin kirjoita sillä kuite
Tämä oli tosi hyvä idea.
Voisin tehdä tuon. Kokeilen jos se vähän helpottaisi oloani. Kiitos. Aloitan huomenna.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan. Kun tiedostat ongelman, olet jo parantumisen tiellä.
Lääkärit ja lääkkeet eivät auta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan. Kun tiedostat ongelman, olet jo parantumisen tiellä.
Lääkärit ja lääkkeet eivät auta mitään.
Eihän tässä lääkäreitä ja lääkkeitä suositeltu, vaan terapiaa, mikä on täysin eri asia.
Meditaatio ja henkistä heräämistä käsittelevät kirjat voisivat auttaa ahtaaseen oloon.
Vierailija kirjoitti:
Meditaatio ja henkistä heräämistä käsittelevät kirjat voisivat auttaa ahtaaseen oloon.
Voi löytyä ihan uusi maailma.
Etkö osaisi katsoa niitä vastoinkäymisiä enemmän asioina? Miksi vihaat niin paljon itseäsi ja muita? Etkö pysty mitään myötätuntoa tuntemaan itseäsi ja myös muita kohtaan?
Jos vaikka laittaisit silmät kiinni, puhelimen pois, hengittäisit syvään ja rauhallisesti ja silittäisit omaa kättäsi? Se voisi rauhoittaa oloasi.