Lue keskustelun säännöt.
Mies omistaa kotimme ja ilmaisee sen myös
Hyyryläinen40
26.08.2018 |
Kuinka suhtautuisitte tällaiseen tilanteeseen, joka on arkipäiväistä, ei satunnainen lipsahdus: keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja avomieheni puhuu siinä että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja yleisesti tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmisetkin vaistomaisesti näyttävät hetken hämmentyneiltä ja vilkaisevat minua. Tai mies saattaa toisinaan tokaista minulle (erilaisissa asiayhteyksissä, ilman mitään riitaa tms), että "tämä on minun asuntoni", joskus jopa jatkeena, että "minä määrään..." Minusta tuo on äärimmäisen ärsyttävää ja alentavaa. Pahoittan tilanteissa mieleni, en mahda sille mitään.
Fakta onkin, että mies omistaa asunnon. Olemme avoliitossa ja minä muutin 4v. sitten miehen luo. Tämä on kuitenkin meidän yhteinen kotimme. Toki senkin mies myöntää ja itse nimenomaan haluaakin että tunnen olevani kotona. Hän itse ehdotti aikanaan yhteenmuuttoa.
Mies ei halunnut alussa eikä vieläkään, että omistaisin osaa. Ehdotin silloin kun muutimme yhteen sitäkin vaihtoehtoa, että maksaisin asunnosta puolet /ottaisin puolet lainasta harteilleni. Se ei siis tullut kuuloonkaan ja kun asia käsiteltiin, minulle se on ollut ihan vilpittömästi fine. Aluksi hän oli myös sitä mieltä ettei minun tulisi maksaa asumisestani yhtään mitään. Sovimme kuitenkin, että jos minusta itsestäni siltä tuntuu että haluan välttämättä jotain maksaa, niin voin maksaa vastikkeen (maksan kokonaan), veden (maksan molempien) ja sähkölaskun (maksan kokonaan). Niin olen tehnytkin kun tuntuisi kummalliselta ja loismaiselta olla maksamatta mitään. Lainan hoitoon en osallistu. En myöskään remonttikuluihin. Jotain pientä laittoa kuten tapetteja ja maaleja olen halunnut maksaa, ihan vaan omaksi ilokseni. Toki päätös niiden hankinnasta on ollut yhteinen.
Järjestely on toiminut hyvin, olemme yhdessä rakentaneet tästä kotia, minun kädenjälkeni siis näkyy täällä tasavertaisesti (omin päin en ole milloinkaan mitään tehnyt, vaan yhdessä mietitty ja laitettu) eli sikäli tunnen tämän kodikseni. En ole siis aiemmin isommin uhrannut ajatuksia omistussuhteille.
Nyt kuitenkin tuo omistamisen korostaminen on alkanut yleistyessään rassaamaan, olen tullut sille suorastaan allergiseksi. Ekalla kerralla se meni jotenkin ajattelemattomuuden piikkiin, enkä tehnyt asiasta numeroa vaikka pahastuin. Toinen kerta jäi jo kaivelemaan ja nykyisin koko lause saa tosiaan jo niskavillani pystyyn ja olenkin alkanut ajattelemaan, että olisiko minun syytä ruveta katselemaan omaa asuntoa. Ei niin että eroaisimme tai että välttämättä edes muuttaisin sinne, mutta jotta minullakin olisi jotain, tulevaisuuden turva.
Tämä ei edes tunnu enää samalla tavalla kodilta, kun olen nykyisin koko ajan tietoinen siitä, että mikään irtainta lukuunottamatta ei ole minun. En ole todellakaan ollut kärkkymässä mitään omistuksia kun kerran tiedän ettei mies sitä halua, ei se ole ollut minulle ongelma. Ja jos mentäisiin naimisiinkin, MINÄ vaatisin avioehdon, vaikka olen pienituloisempi. En missään nimessä halua hyötyä tässä tms. ja mies tietää sen. Asiasta on puhuttu.
Olen joskus maininnut miehelle tosiaan, että tuollainen pahoittaa mieleni, eikä hän osannut siihen oikein mitään (syytä) sanoa.
Olemme aikuisia, ei yhteisiä lapsia. Miehellä on aikuinen lapsi.
Miten itse suhtautuisitte, mitä tekisitte?
Kommentit (424)
Aloittajan ikäisellä naisellahan niitä ottajia onkin oikein jonoksi asti. Toki kannattaa erota sen takia , että mies kutsuu omaa omaisuuttaan omakseen. Eroa jo tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KokkeiltuOn kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MikaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi maksat juoksevista kuluista myös miehen osuuden? :O Maksat siis miehen asuntovelkaa ja hän v*ttuilee sinulle siitä? Älä sano ettet kartuta itsellesi mitään omaisuutta? Ymmärtäisin jollain tasolla jos asunto olisi miehen aiemmilla työtuloilla kokonaan maksama (pitäisin silti miestä sikana) mutta hän pöyhkeilee omistuksillaan kun sinä maksat viuluja? Itse en maksaisi osaani enempää juoksevista kuluista ja alkaisin aika sukkelaan säästämään itselle omaisuutta vastaavassa määrin kun mies kerää itselleen. Ja katsothan ettet maksa senttiäkään miehen lapsen menoista.
Etkö sinäkään ymmärrä että tämä ap voittaa tässä yhtälössä valtavasti vaikka maksais vastikkeet ja kaikki juoksevat kulut? Miten se teille naisille on niin vaikeaa? AP:lla ei ole omaa asuntoa, jos hän maksaisi vuokraa tai edes tämän miehensä kämpän puolikasta käypää vuokraa niin se olisi PALJON kallimpaa. Win- win.
Anna mun kaikki kestää... ettäkö siivellä asumisen lisäksi pitäs maksaa vain puolet kuluista? LOL
Ai voittaa? Rahaako hän voittaa? Se ei varmasti ollut parisuhteen tarkoitus. Hän saa elää hyyryläisen elämää toisen nurkissa.Etkö sinä vieläkään ymmärrä, että naiselle ei ollut muita vaihtoehtoja, koska mies ei halua yhteisomistusta. Mutta haluaa kuitenkin parisuhteen naiseen. Nainen voisi maksaa toki vuokraa miehelle. Mutta silti hänen pitäisi sietää sitä, että elää toisen omistamassa kodissa. Valtasuhteet olisivat niin että mies omistaa ja päättää, nainen vuokralainen. Älytön tilanne. Ei kuulosta parisuhteelta ja syö kyllä naista tuollainen. Parempi asua itsekseen omassa vuokra-asunnossa. Ei tarvii pestä vuokranantajan kaksareita...
Ilman muuta kannattaa ap:n hakeutua omaan asuntoon, joko ostaa oma tai mennä vuokralle. Miehellä on ikävä asenne, kyllä jokaisen tulisi saada tuntea kodissaan olevansa kotona eikä vieraisilla. Ihan huolimatta omistussuhteista. Sehän tässä oli poinntina.
Saako kuka tahansa muuttaa sinunkin luoksesi asumaan ja alkaa kutsua sen jälkeen asuntoasi yhteiseksi omaisuudeksenne?
Ei kai kenenkään kotiin noin vain muuteta?? Kyllä ne on isoja päätöksiä. Ei voi kuka tahansa tupsahtaa asumaan kenen tahansa kotiin. Vai miten sulla nämä asiat menee yleensä?? Jos mulla olisi omistusasunto niin harkitsisin sen myymistä, jotta voisimme puolison kanssa ostaa yhteisen.
Tässä tapauksessa mies ei halua yhteistä asuntoa, juuri lapsen takia.
No voi, mutta sittenhän voi pysyä loppuelämänsä ihan yksin asuvana. Ei ole pakko muuttaa avoliittoon kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KokkeiltuOn kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MikaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi maksat juoksevista kuluista myös miehen osuuden? :O Maksat siis miehen asuntovelkaa ja hän v*ttuilee sinulle siitä? Älä sano ettet kartuta itsellesi mitään omaisuutta? Ymmärtäisin jollain tasolla jos asunto olisi miehen aiemmilla työtuloilla kokonaan maksama (pitäisin silti miestä sikana) mutta hän pöyhkeilee omistuksillaan kun sinä maksat viuluja? Itse en maksaisi osaani enempää juoksevista kuluista ja alkaisin aika sukkelaan säästämään itselle omaisuutta vastaavassa määrin kun mies kerää itselleen. Ja katsothan ettet maksa senttiäkään miehen lapsen menoista.
Etkö sinäkään ymmärrä että tämä ap voittaa tässä yhtälössä valtavasti vaikka maksais vastikkeet ja kaikki juoksevat kulut? Miten se teille naisille on niin vaikeaa? AP:lla ei ole omaa asuntoa, jos hän maksaisi vuokraa tai edes tämän miehensä kämpän puolikasta käypää vuokraa niin se olisi PALJON kallimpaa. Win- win.
Anna mun kaikki kestää... ettäkö siivellä asumisen lisäksi pitäs maksaa vain puolet kuluista? LOL
Ai voittaa? Rahaako hän voittaa? Se ei varmasti ollut parisuhteen tarkoitus. Hän saa elää hyyryläisen elämää toisen nurkissa.Etkö sinä vieläkään ymmärrä, että naiselle ei ollut muita vaihtoehtoja, koska mies ei halua yhteisomistusta. Mutta haluaa kuitenkin parisuhteen naiseen. Nainen voisi maksaa toki vuokraa miehelle. Mutta silti hänen pitäisi sietää sitä, että elää toisen omistamassa kodissa. Valtasuhteet olisivat niin että mies omistaa ja päättää, nainen vuokralainen. Älytön tilanne. Ei kuulosta parisuhteelta ja syö kyllä naista tuollainen. Parempi asua itsekseen omassa vuokra-asunnossa. Ei tarvii pestä vuokranantajan kaksareita...
Ilman muuta kannattaa ap:n hakeutua omaan asuntoon, joko ostaa oma tai mennä vuokralle. Miehellä on ikävä asenne, kyllä jokaisen tulisi saada tuntea kodissaan olevansa kotona eikä vieraisilla. Ihan huolimatta omistussuhteista. Sehän tässä oli poinntina.
Saako kuka tahansa muuttaa sinunkin luoksesi asumaan ja alkaa kutsua sen jälkeen asuntoasi yhteiseksi omaisuudeksenne?
Ei kai kenenkään kotiin noin vain muuteta?? Kyllä ne on isoja päätöksiä. Ei voi kuka tahansa tupsahtaa asumaan kenen tahansa kotiin. Vai miten sulla nämä asiat menee yleensä?? Jos mulla olisi omistusasunto niin harkitsisin sen myymistä, jotta voisimme puolison kanssa ostaa yhteisen.
Tässä tapauksessa mies ei halua yhteistä asuntoa, juuri lapsen takia.
No voi, mutta sittenhän voi pysyä loppuelämänsä ihan yksin asuvana. Ei ole pakko muuttaa avoliittoon kenenkään kanssa.
Ei avoliitto vaikuta lapsen perintöön mitenkään kun mies omistaa asunnon yksin. Ihan kiva kun saa ilmaisen siivoojan ja sängynlämmittäjän siinä sivussa, ilman mitään virallisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
En usko kenellekään miehelle olevan tuo ongelma. Tyytyväisenä maksaisi ne pienet kulut ja laittaisi suurimman osan palkastaan sijoituksiin eikä korvallakaan lotkauttaisi avovaimon minun parvekkeista.
No varmaan joo. Mutta mä naisena voin kyllä samaistua tuohon ap:n tilanteeseen, että on epämiellyttävää asua talossa, jota ei voi kodikseen, eikä voi tehdä siitä viihtyisää. Ehkä se ei ole miehille keskimäärin niin tärkeää kuin naisille? Oma mieheni asui ennen yhteenmuuttoa kamalassa läävässä ja oli ihan tyytyväinen elämäänsä. Mutta tykkää nyt myös tästä yhteisestä kodistamme. Itseasiassa hönelle taitaa olla aika sama miktä täällä näyttää. Mulle koti on tärkeä asia kyllä.
Jostainhan se kielii, kun mies on asiaa alkanut korostaa. Sanoisin, että alkuhuuma on nyt ohi ja olette siirtyneet suhteenne arkipäivään. Sen sijaan, että mies tuntisi sinut entistä läheisemmäski hän haluaakin vetää selvää eroa välillenne.
Olethan muuten säästänyt itsellesi myös omaisuutta jossain muodossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KokkeiltuOn kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MikaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi maksat juoksevista kuluista myös miehen osuuden? :O Maksat siis miehen asuntovelkaa ja hän v*ttuilee sinulle siitä? Älä sano ettet kartuta itsellesi mitään omaisuutta? Ymmärtäisin jollain tasolla jos asunto olisi miehen aiemmilla työtuloilla kokonaan maksama (pitäisin silti miestä sikana) mutta hän pöyhkeilee omistuksillaan kun sinä maksat viuluja? Itse en maksaisi osaani enempää juoksevista kuluista ja alkaisin aika sukkelaan säästämään itselle omaisuutta vastaavassa määrin kun mies kerää itselleen. Ja katsothan ettet maksa senttiäkään miehen lapsen menoista.
Etkö sinäkään ymmärrä että tämä ap voittaa tässä yhtälössä valtavasti vaikka maksais vastikkeet ja kaikki juoksevat kulut? Miten se teille naisille on niin vaikeaa? AP:lla ei ole omaa asuntoa, jos hän maksaisi vuokraa tai edes tämän miehensä kämpän puolikasta käypää vuokraa niin se olisi PALJON kallimpaa. Win- win.
Anna mun kaikki kestää... ettäkö siivellä asumisen lisäksi pitäs maksaa vain puolet kuluista? LOL
Ai voittaa? Rahaako hän voittaa? Se ei varmasti ollut parisuhteen tarkoitus. Hän saa elää hyyryläisen elämää toisen nurkissa.Etkö sinä vieläkään ymmärrä, että naiselle ei ollut muita vaihtoehtoja, koska mies ei halua yhteisomistusta. Mutta haluaa kuitenkin parisuhteen naiseen. Nainen voisi maksaa toki vuokraa miehelle. Mutta silti hänen pitäisi sietää sitä, että elää toisen omistamassa kodissa. Valtasuhteet olisivat niin että mies omistaa ja päättää, nainen vuokralainen. Älytön tilanne. Ei kuulosta parisuhteelta ja syö kyllä naista tuollainen. Parempi asua itsekseen omassa vuokra-asunnossa. Ei tarvii pestä vuokranantajan kaksareita...
Ilman muuta kannattaa ap:n hakeutua omaan asuntoon, joko ostaa oma tai mennä vuokralle. Miehellä on ikävä asenne, kyllä jokaisen tulisi saada tuntea kodissaan olevansa kotona eikä vieraisilla. Ihan huolimatta omistussuhteista. Sehän tässä oli poinntina.
Saako kuka tahansa muuttaa sinunkin luoksesi asumaan ja alkaa kutsua sen jälkeen asuntoasi yhteiseksi omaisuudeksenne?
Ei kai kenenkään kotiin noin vain muuteta?? Kyllä ne on isoja päätöksiä. Ei voi kuka tahansa tupsahtaa asumaan kenen tahansa kotiin. Vai miten sulla nämä asiat menee yleensä?? Jos mulla olisi omistusasunto niin harkitsisin sen myymistä, jotta voisimme puolison kanssa ostaa yhteisen.
Tässä tapauksessa mies ei halua yhteistä asuntoa, juuri lapsen takia.
No voi, mutta sittenhän voi pysyä loppuelämänsä ihan yksin asuvana. Ei ole pakko muuttaa avoliittoon kenenkään kanssa.
Ei avoliitto vaikuta lapsen perintöön mitenkään kun mies omistaa asunnon yksin. Ihan kiva kun saa ilmaisen siivoojan ja sängynlämmittäjän siinä sivussa, ilman mitään virallisuuksia.
Ei tietenkään, mutta hyvää tasa-arvoista parisuhdetta siihen ei saa. Kukaan järkevä nainen ei muuta tuollaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jostainhan se kielii, kun mies on asiaa alkanut korostaa. Sanoisin, että alkuhuuma on nyt ohi ja olette siirtyneet suhteenne arkipäivään. Sen sijaan, että mies tuntisi sinut entistä läheisemmäski hän haluaakin vetää selvää eroa välillenne.
Olethan muuten säästänyt itsellesi myös omaisuutta jossain muodossa?
Siltä se minustakin vaikuttaa, että mies tietentahtoen vetää juopaa väliin. Jos kerran ap. on jo asiasta maininnutkin, että pahoittaa mielensä (minäkin pahoittaisin tuossa tilanteessa). Omistuista käytöstä mieheltä. Kyllä haiskahtaa siltä, että syystä tai toisesta mies haluaa jollain tasolla irrottautua. Jänishousu, ellei uskalla suoraan asiaa ap:lle sanoa. MInusta ap. vaikuttaa täyspäiseltä, ei miltään iilimadolta tai siipeilijältä. Onhan kautta aikain oltu ja asuttu niin että jompikumpi (mies yleensä) omistaa enemmän tai kaiken, mutta kyennyt kuitenkin ihan normaalisti ihmisten kanssa keskustellessa puhumaan "me"-muodossa.
Lähde ap. kun vielä ennätät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko kenellekään miehelle olevan tuo ongelma. Tyytyväisenä maksaisi ne pienet kulut ja laittaisi suurimman osan palkastaan sijoituksiin eikä korvallakaan lotkauttaisi avovaimon minun parvekkeista.
No varmaan joo. Mutta mä naisena voin kyllä samaistua tuohon ap:n tilanteeseen, että on epämiellyttävää asua talossa, jota ei voi kodikseen, eikä voi tehdä siitä viihtyisää. Ehkä se ei ole miehille keskimäärin niin tärkeää kuin naisille? Oma mieheni asui ennen yhteenmuuttoa kamalassa läävässä ja oli ihan tyytyväinen elämäänsä. Mutta tykkää nyt myös tästä yhteisestä kodistamme. Itseasiassa hönelle taitaa olla aika sama miktä täällä näyttää. Mulle koti on tärkeä asia kyllä.
Johan ap on pistänyt siellä tapetitkin uusiksi, vaikka asuu puoli-ilmaiseksi samalla omaa omaisuuttaan kartuttaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko kenellekään miehelle olevan tuo ongelma. Tyytyväisenä maksaisi ne pienet kulut ja laittaisi suurimman osan palkastaan sijoituksiin eikä korvallakaan lotkauttaisi avovaimon minun parvekkeista.
No varmaan joo. Mutta mä naisena voin kyllä samaistua tuohon ap:n tilanteeseen, että on epämiellyttävää asua talossa, jota ei voi kodikseen, eikä voi tehdä siitä viihtyisää. Ehkä se ei ole miehille keskimäärin niin tärkeää kuin naisille? Oma mieheni asui ennen yhteenmuuttoa kamalassa läävässä ja oli ihan tyytyväinen elämäänsä. Mutta tykkää nyt myös tästä yhteisestä kodistamme. Itseasiassa hönelle taitaa olla aika sama miktä täällä näyttää. Mulle koti on tärkeä asia kyllä.
Johan ap on pistänyt siellä tapetitkin uusiksi, vaikka asuu puoli-ilmaiseksi samalla omaa omaisuuttaan kartuttaen.
Niin ja varmaan saa siitä syyllistämistä muilta. Mennä nyt tapetteja uusimaan toisen asunnossa. Kuvitella miten röyhkeää! Joo tosissaa, kyllä ap:n elämänlaatu paranee 100 % kun jättää tuollaisen taakseen ja jatkaa omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko kenellekään miehelle olevan tuo ongelma. Tyytyväisenä maksaisi ne pienet kulut ja laittaisi suurimman osan palkastaan sijoituksiin eikä korvallakaan lotkauttaisi avovaimon minun parvekkeista.
No minun miehelleni oli, vaikkei tullut koskaan mieleenkään puhua "minun" asunnostani vaan kyseessä oli minusta selvästi molempien yhteinen koti. Hänestä tuntui kuitenkin siltä kuin olisi kylässä. Ei tämä ole mikään sukupuoliriippuvainen asia.
Ehkä mies tuntee aloittajan alkaneen liikaa omimaan asuntoa. Voi olla joku vastareaktio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä omistan asunnon kokonaan ja valitettavasti joudun usein sanomaan miehelle : "mun kämppä".
Ai miksikö?
No siitä syystä, että mies yrittää tehdä tästä jonku mancaven. Tietokoneita (kyllä, monikko), pelivehkeitä, auton/tietokoneen yms osia, helvetin rumia huonekaluja (jotka näyttävät siltä, että kuuluvat 14v Jonnen huoneeseen) jnejne... Mies kiukuttelee että kyllä hän nyt vaan hankkii tälläisen asian x ja tuo sen keskelle olohuonetta. Silloin on pakko sanoa, että joo et tuo. KOSKA mun maksama asunto.
Kuulostat kyllä hirveältä ihmiseltä. Ei se ole mikään teidän yhteinen koti jos sinä täysin määräät mitä siellä saa olla ja vielä tuot sen noin julki ’tää on kuule mun kämppä!’ Hirveää alistavaa vallankäyttöä sinulta. Jos olisin miehesi muuttaisin pois.
Kaikki te varmasti ottaisitte esimerkiksi riemusta kiljuen puolikkaan auton moottorin olkkarin pöydälle? johtokasoja joka puolelle taloa? Säkkituoleja olohuoneeseen?
Meille asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä ja meillä on kyllä säkkituoli olohuoneessa. Jos minä yhtäkkiä haluaisin maalata koko talomme pinkiksi ja mies sanoisi että ei todellakaan, niin niin ei tapahtuisi. Sama auton moottorin kanssa olohuoneessa, jos mies sellaisen yhtäkkiä keksisi siihen haluta. Kumpikaan ei sano ”minä päätän kaikesta, ole sinä hiljaa.” Outoa edes kuvitella moista.
No yritä edes kuvitella joku juttu jonka miehesi ehdottomasti haluaisi teille ja sinä et missään nimessä. Vaikka pikimustat seinät koko asuntoon. Se että te "keskustelette" ja saat miehen luopumaan haaveestaan, ei tarkoita yhteistä päätöstä...
Sitten minä tietysti saisin päättää jonkun muun yhtä ison asian kodissamme johon miehen olisi suostuttava. Tai esim vain miehen tietokonehuone maalattaisiin mustaksi. Kompromissit on sinulle täysin vieras käsite?
Ai että kaksiossa olisi miehelle tietokonehuone? No aivan varmasti kaikilla on järkyttävän iso asunto.
Me ei kuule asuta kaksiossa vaan isossa omakotitalossa. Kysyit miten minä toimisin ja kerroin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä omistan asunnon kokonaan ja valitettavasti joudun usein sanomaan miehelle : "mun kämppä".
Ai miksikö?
No siitä syystä, että mies yrittää tehdä tästä jonku mancaven. Tietokoneita (kyllä, monikko), pelivehkeitä, auton/tietokoneen yms osia, helvetin rumia huonekaluja (jotka näyttävät siltä, että kuuluvat 14v Jonnen huoneeseen) jnejne... Mies kiukuttelee että kyllä hän nyt vaan hankkii tälläisen asian x ja tuo sen keskelle olohuonetta. Silloin on pakko sanoa, että joo et tuo. KOSKA mun maksama asunto.
Kuulostat kyllä hirveältä ihmiseltä. Ei se ole mikään teidän yhteinen koti jos sinä täysin määräät mitä siellä saa olla ja vielä tuot sen noin julki ’tää on kuule mun kämppä!’ Hirveää alistavaa vallankäyttöä sinulta. Jos olisin miehesi muuttaisin pois.
Kaikki te varmasti ottaisitte esimerkiksi riemusta kiljuen puolikkaan auton moottorin olkkarin pöydälle? johtokasoja joka puolelle taloa? Säkkituoleja olohuoneeseen?
Meille asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä ja meillä on kyllä säkkituoli olohuoneessa. Jos minä yhtäkkiä haluaisin maalata koko talomme pinkiksi ja mies sanoisi että ei todellakaan, niin niin ei tapahtuisi. Sama auton moottorin kanssa olohuoneessa, jos mies sellaisen yhtäkkiä keksisi siihen haluta. Kumpikaan ei sano ”minä päätän kaikesta, ole sinä hiljaa.” Outoa edes kuvitella moista.
No yritä edes kuvitella joku juttu jonka miehesi ehdottomasti haluaisi teille ja sinä et missään nimessä. Vaikka pikimustat seinät koko asuntoon. Se että te "keskustelette" ja saat miehen luopumaan haaveestaan, ei tarkoita yhteistä päätöstä...
Sitten minä tietysti saisin päättää jonkun muun yhtä ison asian kodissamme johon miehen olisi suostuttava. Tai esim vain miehen tietokonehuone maalattaisiin mustaksi. Kompromissit on sinulle täysin vieras käsite?
No meidän kompromissi on iso, ruma pelitietokone makuuhuoneen nurkassa. Mies haluaisi toisen olkkariin. Ei käy.
No jos olet tuollaiseen kompromissiin suostunut niin se on ihan oma asiasi. Pointti oli se miten vääristyneen kuvan suhteen valta asetelmasta antaa tuollainen ’minun asunto, minä päätän kaikesta ja jos en pidä jostain tavaroistasi ne lähtevät koska minä sanon niin’ aika tossu ja alistettu mies sinulla.
No tossu ja tossu. Kaverin mies osti heille ovimaton. Kaveri ei tykännyt ja matto sai lähteä. :D
Meillä on kyllä sisustus päätetty pääsääntöisesti yhdessä(tykätään esim kaikesta vanhasta yms.) mutta valitettavasti tästä asunnosta ei tule erikoisilla väreillä maalattua peliluolaa jossa hyllyt notkuu "kaikkea jännää ja tarpeellista"(johtoa, akkua, ruuvia mutteria, rikkinäisiä laitteita 17 erilaista laturia laitteisiin joita ei enää ole...).
Mies asui vuoden erillään ja ei kuulemma ollut kivaa siellä sotkuisessa peliluolassa sitten kuitenkaan.
No kaverisi on ihan yhtä hirveä ihminen kuin sinäkin, mitäpä tuohon muuta kommentoimaan. Tsemppiä miehillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kammottavia puolisoita. Sama se, mitä sukupuolta ja kuka omistaa, mutta jos toinen jyrätään täysin, jyrättynä lähtisin hiivatin äkkiä.
Ap ilmeisesti on saanut kuitenkin yhteistuumin laittaa kotia miehensä kanssa. Peukku siitä. Mutta ap:n miehen asenne on kuvottava. Ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Kammottavia puolisoita. Sama se, mitä sukupuolta ja kuka omistaa, mutta jos toinen jyrätään täysin, jyrättynä lähtisin hiivatin äkkiä.
Ap ilmeisesti on saanut kuitenkin yhteistuumin laittaa kotia miehensä kanssa. Peukku siitä. Mutta ap:n miehen asenne on kuvottava. Ei jatkoon.
Ja jos nyt ei kuvottava, niin ainakin ajattelematon ja moukkamainen. Itse omistan asuntomme, mutta minulle ei tulisi mieleenkään puhua vain minä -muodossa. Me tehdään, me laitetaan ja me asutaan. piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kammottavia puolisoita. Sama se, mitä sukupuolta ja kuka omistaa, mutta jos toinen jyrätään täysin, jyrättynä lähtisin hiivatin äkkiä.
Ap ilmeisesti on saanut kuitenkin yhteistuumin laittaa kotia miehensä kanssa. Peukku siitä. Mutta ap:n miehen asenne on kuvottava. Ei jatkoon.
Ja jos nyt ei kuvottava, niin ainakin ajattelematon ja moukkamainen. Itse omistan asuntomme, mutta minulle ei tulisi mieleenkään puhua vain minä -muodossa. Me tehdään, me laitetaan ja me asutaan. piste.
Niinpä. Mitä järkeä on jakaa kotia toisen kanssa, jos ei sitten haluakaan sitä jakaa? Kaikilla on tässä maassa vapaus valita asuuko yksin vai yhdessä toisen kanssa. Ketään ei pakoteta jakamaan kotiaan, mutta jos niin haluaa välttämättä tehdä, se pitää sitten tehdä kunnolla. Ei niin että toinen joutuu elämään sorrettuna, varuillaan koko ajan siitä että toinen muuttaakin mielensä.
Sinä yrität kiristää pi llulla ja ukko vastaa rahoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinä yrität kiristää pi llulla ja ukko vastaa rahoillaan.
Ap taisi olla kyllä ihan varakas, että rahalla häntä ei kiristetä. Kyllä siinä oli ihan omasta tahdosta yritetty rakentaa parisuhdetta. Ap:n miehelle sopisi köyhä ja nöyrä nainen kotipiiaksi. Tosi siltä ei sitten saa apua vastikkeiden tms. laskujen maksuun.
Miehesi on naurettava. Sanoisin hyvästi.
Hyvin koulutettu ja hyvätuloinen ystäväni rakastui maanviljelijään ja muutti tämän tilalle. He tekivät tietenkin avioehdon, joten mies saa tilan tulot ja ystäväni saa pienen palkan tehdessään tilan töitä.
Ruokatili on yhteinen. Ystäväni osti ennen uutta vuotta ilotulitteita ja mies totesi naapurin kuullen, että "siinä se tuhlaa minun rahojani". Minä olisin sanonut myös siinä vaiheessa hyvästi.
Rakkaus on ihmeellinen asia, kun niin moni suostuu kyykytettäväksi.
Tässä tapauksessa mies ei halua yhteistä asuntoa, juuri lapsen takia.