Mitä teette teidän teinien kanssa? Tyttö on vaan huoneessaan, eikä halua osallistua mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 15v poika joka jumittaa vaan omassa huoneessaan. Ei edes syö muun perheen kanssa, saati lähde mihinkään (pakotettuna kitinän kera). Sisaruksia ei ole.

Mitä tuon kanssa keksis? Itseäni ei kiinnosta pelit (pleikat) ja jotkut mukahauskat youtubevideot.

Ei lähde mun kanssa kävelylle. Muuta urheilua minä en voi vamman takia harrastaa.

Mä pakotan itseni pelaamaan, jos teinipoika kysyy, jos en oo ihan poikki. Peli ei ole se juttu vaan se että ollaan vierekkäin tekemässä samaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 15v poika joka jumittaa vaan omassa huoneessaan. Ei edes syö muun perheen kanssa, saati lähde mihinkään (pakotettuna kitinän kera). Sisaruksia ei ole.

Mitä tuon kanssa keksis? Itseäni ei kiinnosta pelit (pleikat) ja jotkut mukahauskat youtubevideot.

Ei lähde mun kanssa kävelylle. Muuta urheilua minä en voi vamman takia harrastaa.

Eihän sun niistä tarvitsekaan olka kiinnostunut. Vaan kiinnostunut kuulemaan soitä mistä nuoresi tykkää, mitä pitää hauskana.

Poikani esim.soitti mulle eilen pari tuntia suosikkibiisejään. En tosiaan tykännyt kaikista ja osa oli ihan käsityskykyni ulkopuolella. Mutta kiva kuulla mistä tykkää ja miksi. Ja kertoi samalla myös monia juttuja mitkä liittyivät noihin artisteihin/yhtyeisiin.

Minä olen palkannut mun 14-vuotiaan poikani mun personal traineriksi. 😄

Hänen tehtävänään on huolehtia, että mä kävelen päivittäin vähintään 10.000 askelta ja että mä teen pari kolme kertaa viikossa intervelliharjoituksia. Poikani suunnittelee nämä harjoitukset ja ohjaa minua. Hän on pitkään urheillut ammattilaisten ohjauksessa ja kykenee ohjaamaan minua.

Samalla kun hän on mun kanssani ulkona treenaamassa, pääsemme juttelemaan monista muistakin asioista. Meillä tällainen ratkaisu on toiminut hyvin.

Kahden teinin äitinä minua todella kylmää tuo, että olet koko ajan perheen uusien lasten kanssa. Teini siis kuulee illat pitkät kuinka teillä on mukavaa ja kuinka sinä unohdat lapsesi aivan täysin yksinään. Et edes huolehdi hänen syömisistään, vaan sinun mielestäsi on suorastaan parempi, että teiniä ei näy. Ihan kamalaa. Kuinka monta vuotta tuota on jatkunut? Varmasti aika monta, sillä ensin tietenkin riiasit äijän kanssa, sitten oli yhteenmuuttoa, olit raskaana ja nyt siellä on pikkulapsi viemässä huomiosi täysin. Teini on varmasti joutunut äitinsä likasangoksi ja sylkykupiksi, vaikka ei ole mitenkään syyllinen äitinsä ongelmiin ja kiireeseen.

Vaikka teinit ovatkin parhaimmillaan joustavia, niin äiti on tehnyt häntä kohtaan niin väärin kuin vain äiti voi tehdä. Toivottavasti teinillä on edes hyvä isä, mutta ilmeisesti ei ole. Uusi äijä on varmasti täydellisen tampio myös, kun ei ole voinut ottaa kakaraansa hoitoon ja antaa äidille ja teinille aikaa. Hän lienee vain tyytyväinen siihen, että teini pysyttelee huoneessaan ja ihana perheidylli säilyy. Tsiisus...

Tyttöraukka on yrittänyt myös hakea aikaa edes minuutin verran, mutta äitiä ei ole kiinnostanut. Nyt mamma sitten monen vuoden tauon jälkeen kyselee mitä voisi tehdä,kun hän ei keksi yhtikäs mitään tekemistä tyttärensä kanssa!

Toivon totisesti, että teinin psyyke on kestänyt tämän hylkäämisajan terveenä. Tällaista ei saisi tapahtua, mutta on jo tapahtunut, joten tulevaisuus näyttää vahingot.

Aikuisten värityskirjat, tehkää joku pikkuremontti esim teinin huoneen seinän maalaus, leipominen, kylpylä, frisbeegolf, keilaus, seinäkiipeily, kummituskierros (käykää myöhään paikoissa joissa kummittelee), retkeily, carting, karaokea kotona, lautapelit/palapeli

Olisin itse masentuneena teininä toivonut (ja toivomukseni toteutui) että vaikka kuinka olisin kiukutellut ja vastustellut, tulisi äiti aina uudestaan ja uudestaan luokse ehdottamaan jotain tekemistä. Se voi olla vaikka ajelulle lähtö, pitsan tilaaminen, leipominen, elokuvan katsominen, ihan mitä tahansa.

Tekemisen ei tarvitse olla ihmeellistä, lapselle riittää se että äiti tulee tilanteesta riippumatta ja antaa pyyteetöntä rakkautta, tarjoaa aikaa ja arjen jutustelua. Muistan itse että paljastin syvimmät murheeni äidilleni juuri iltaisin ajelulla, jostain syystä autossa tuli sellainen olo että oli turvallista puhua mistä tahansa.

Lähesty joka päivä uudestaan ja uudestaan, juttele, rakasta. Se riittää.

Mites säännölliset äiti-tytär -illat viikonloppuisin edes pari kertaa kuussa? Päiväkoti-ikäiset nukkumaan ajoissa ja teinin kanssa sitten yhdessä jotain leffaa, manikyyriä, peliä tms.? Tykkäättekö yhtään käsitöistä? Nyt, kun tulee syksy/talvi, niin esim. jotain musiikkia soimaan taustalle ja kutomaan vaikka simppeliä kaulaliinaa.

Vierailija kirjoitti:

Kahden teinin äitinä minua todella kylmää tuo, että olet koko ajan perheen uusien lasten kanssa. Teini siis kuulee illat pitkät kuinka teillä on mukavaa ja kuinka sinä unohdat lapsesi aivan täysin yksinään. Et edes huolehdi hänen syömisistään, vaan sinun mielestäsi on suorastaan parempi, että teiniä ei näy. Ihan kamalaa. Kuinka monta vuotta tuota on jatkunut? Varmasti aika monta, sillä ensin tietenkin riiasit äijän kanssa, sitten oli yhteenmuuttoa, olit raskaana ja nyt siellä on pikkulapsi viemässä huomiosi täysin. Teini on varmasti joutunut äitinsä likasangoksi ja sylkykupiksi, vaikka ei ole mitenkään syyllinen äitinsä ongelmiin ja kiireeseen.

Vaikka teinit ovatkin parhaimmillaan joustavia, niin äiti on tehnyt häntä kohtaan niin väärin kuin vain äiti voi tehdä. Toivottavasti teinillä on edes hyvä isä, mutta ilmeisesti ei ole. Uusi äijä on varmasti täydellisen tampio myös, kun ei ole voinut ottaa kakaraansa hoitoon ja antaa äidille ja teinille aikaa. Hän lienee vain tyytyväinen siihen, että teini pysyttelee huoneessaan ja ihana perheidylli säilyy. Tsiisus...

Tyttöraukka on yrittänyt myös hakea aikaa edes minuutin verran, mutta äitiä ei ole kiinnostanut. Nyt mamma sitten monen vuoden tauon jälkeen kyselee mitä voisi tehdä,kun hän ei keksi yhtikäs mitään tekemistä tyttärensä kanssa!

Toivon totisesti, että teinin psyyke on kestänyt tämän hylkäämisajan terveenä. Tällaista ei saisi tapahtua, mutta on jo tapahtunut, joten tulevaisuus näyttää vahingot.

Höpö höpö, luitko näitä kommenttejani lainkaan? Missä niin sanotaan, etten huolehdi teinin syömisistä enkä haluaisi häntä mukaan? Olen muutaman kerran antanut hänelle luvan olla tulematta mukaan, kun hän ei itse ole halunnut tulla syömään koko perheen kesken.  Keksit nyt niin paljon omasta päästäsi, etten jaksa edes vastata. Olet päästäsi sekaisin selostuksiesi kanssa. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse masentuneena teininä toivonut (ja toivomukseni toteutui) että vaikka kuinka olisin kiukutellut ja vastustellut, tulisi äiti aina uudestaan ja uudestaan luokse ehdottamaan jotain tekemistä. Se voi olla vaikka ajelulle lähtö, pitsan tilaaminen, leipominen, elokuvan katsominen, ihan mitä tahansa.

Tekemisen ei tarvitse olla ihmeellistä, lapselle riittää se että äiti tulee tilanteesta riippumatta ja antaa pyyteetöntä rakkautta, tarjoaa aikaa ja arjen jutustelua. Muistan itse että paljastin syvimmät murheeni äidilleni juuri iltaisin ajelulla, jostain syystä autossa tuli sellainen olo että oli turvallista puhua mistä tahansa.

Lähesty joka päivä uudestaan ja uudestaan, juttele, rakasta. Se riittää.

Kiitos, tälle viestille iso sydän!

Minusta tuntuu, että tein tuossa viime keväänä juuri sen virheen, että kun teini itse ei halunnut osallistua mihinkään, annoin olla osallistumasta. Ajattelin, että niin kai se on, että teinejä kiinnostaa enemmän kavereiden kuin perheen seura, tämä on sitä vanhemmista irrottautumista. Ajattelin kaiketi tekeväni hänelle palveluksen, että kun kerran perheen kanssa syömään meneminen on tyhmää, en pakota. Sitten annoin liian monta kertaa hänen olla osallistumasta yhteisiin juttuihin, kunnes huomasin, että hän ei ole hetkeen ollut mukana missään. Eikä meillä ole ollut juuri muuta kahdenkeskistä moneen viikkoon kuin iltapalat ja iltakävelyt.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mites säännölliset äiti-tytär -illat viikonloppuisin edes pari kertaa kuussa? Päiväkoti-ikäiset nukkumaan ajoissa ja teinin kanssa sitten yhdessä jotain leffaa, manikyyriä, peliä tms.? Tykkäättekö yhtään käsitöistä? Nyt, kun tulee syksy/talvi, niin esim. jotain musiikkia soimaan taustalle ja kutomaan vaikka simppeliä kaulaliinaa.

Leffoja on toisinaan katseltu kyllä. :) Käsityöjutuista tyttö tykkäsi aiemmin, mutta nekin on jääneet viimeisen parin vuoden aikana pois. Tämä voisi olla kokeilun arvoinen juttu, jos hän innostuisi käsitöistä uudestaan jonkun yhteisen projektin myötä. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten värityskirjat, tehkää joku pikkuremontti esim teinin huoneen seinän maalaus, leipominen, kylpylä, frisbeegolf, keilaus, seinäkiipeily, kummituskierros (käykää myöhään paikoissa joissa kummittelee), retkeily, carting, karaokea kotona, lautapelit/palapeli

Olipa hyvä, että kirjoitin tämän kysymyksen, kun niin paljon muistuu mieleen. Seinäkiipeilemässä käytiin joskus enemmänkin, mutta huhtikuussa varmaan on käyty viimeksi... Täytyy ihan muistella, mitä kaikkea olemme joskus tehneet ja kysyä tyttäreltä, kiinnostaisiko joku niistä tekemisistä vielä. En oikein edes tiedä, miksi pää lyö nyt niin tyhjää kaikesta tekemisestä. Muistan nyt, kuinka joskus aiemmin on heitelty tarinanoppia ja piirretty vasemmalla kädellä ja sokkona kaikkea pöllöä. Ainakaan puoleen vuoteen ei ole sellaistakaan tehty. En tiedä, onko se teinin huone suljettuine ovineen jotenkin pelottava paikka lähestyä. Niin jämäkästi se ovi pysyy kiinni ja omaa rauhaa vaaditaan. Pitäisi osata jotenkin oikealla hetkellä tarjota seuraa ja tietää, milloin se teinin ei tarkoittaa ei ja milloin oikeasti joo...

ap

Teini-iässä tykkäsin Etelä-korealaisesta popmusiikista ja japanilaisesta sarjakuvasta. Äiti lähti mukanani konsertteihin ulkomaille ja muihin aihepiirien tapahtumiin, vaikka on aina ollut taloudellisesti tiukkaa. Hän oli täysillä mukana näissä jutuissa ja ymmärsi miksi ne olivat minulle tärkeitä, koska hän oli teininä fanittanut itsekin. Tästä lähti meidän tiivis ystävyys. Nyt 22-vuotiaana hän on paras kaverini ja voidaan puhua mistä vaan.

Eli yritä tehdä yhdessäolo mahdollisimman helpoksi teinille. Jos teinin kiinnostusten jakaminen ei toimi, yritä sinnikkäästi keksiä jotain muuta yhteistä. Sinä olet kuitenkin se aikuinen vielä toistaiseksi. Tuossa iässä lapsi tarvitsee luotettavaa vanhempaa.

Tuokin on hyvä juttu, että olette käyneet edes kävelyllä. Meillä se yhteinen tekeminen on lähinnä sitä, että käydään kaupoilla tai mietitään tytön huoneen sisustusta tms. Ei mitään ihmeellistä. Useimmiten, kun menen tytön huoneeseen vain kysyäkseni kuulumisia, minut "komennetaan" pois, kuulemma häiritsen. Silti tiedän, että jos en edes yrittäisi, saisin kuulla, että miksi käyt vain siskon huoneessa. Toisinaan teini sitten tuleekin sohvalle kainaloon omasta aloitteestaan ja kyselee, että tykkäätkö äiti musta (varmasti tietää, että rakastan, mutta tietää käyttäytyneensä huonosti tms). Itsekään en teininä kaivannut äitini kanssa mitään sen kummempaa ohjelmaa. Parasta oli, kun maattiin sängyillä vierekkäin ja juteltiin ja naurettiin.

Meilläkin teini viihtyi paljon omassa huoneessaan, ollaan introverttejä koko perhe. Mutta menin silti aina välillä sinne huoneeseen juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Samaten otin häntä mukaan kotitöihin, pestiin yhdessä hänen pyykkejä ja hän osallistui myös aikuisten pyykkeihin. Ruuanlaittoonkin otin hänet mukaan, siinä tulee samalla jutusteltua ja onhan se teinille tärkeää oppia ruuanlaittoa. Elokuvissa tuli käytyä monet kerrat, joskus mieskin mukana vähän sen mukaan minkälaista elokuvaa oltiin menossa katsomaan. Teinin kanssa tuli myös käytyä konserteissa, tutustuin joihinkin bändeihin hänen kauttaan ja esim. Madonnan kohdalla oli hauskaa, miten saman artistin ura jatkuu äidin nuoruudesta tyttären nuoruuteen. Käytiin yhdessä Madonnan, Imagine Dragonsin ja TwentyOne Pilotsin konserteissa. Ed Sheeranin konsertissa käytiin Tallinnassa, siellä mieskin oli mukana. 

Harrastuskuskaukset olivat myös hyvää aikaa jutella teinin kanssa. Näitä ei ollut säännöllisesti, kun harrastukset olivat lähellä ja niihin pääsi kävellen tai ratikalla. Mutta sitten kun oli leirejä jossain kauempana, niin siinä tuli hyvää jutteluaikaa. Lukion hän kävi toisella paikkakunnalla ja silloin otin tavaksi kuskata sunnuntai-iltana takaisin koululle. Siinä tuli kivasti jutteluaikaa ja kyydissä oli usein myös koulukaveri tai kaksi, joihin pääsin myös tutustumaan samalla. 

Kotona yhteisiä puuhia olivat myös palapelit ja lautapelit. Meidän teini on myös viihtynyt meidän kanssa mökillä ja ulkomaanreissuista ei ole koskaan kieltäytynyt. Vielä nytkin, kun hän on muuttanut jo kotoa pois, hän saattaa tulla välillä meidän kanssa mökille.

Lukion aikana otin Telegramin käyttöön, kun se oli hänellä koulukavereidenkin kanssa käytössä. Sen kautta tuli pidettyä yhteyttä kouluviikolla ja joskus viikonloppunakin saatoin viestitellä viereisessä huoneessa olevalle teinille. Jos on jotain pientä asiaa, niin helpompi laittaa viestiä kuin mennä huoneeseen jossa teini istuu luurit päässä.

Kannattaa niihin teinin kavereihinkin tutustua ja olla heistä kiinnostunut. 

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän huolissani, kun yläkouluikäinen tyttäreni eristäytyy muusta perheestä. Ei halua lähteä mihinkään koko perheen kesken, ei edes tulla ruokapöytään samaan aikaan. Itsellä menee arjessa aikaa pikkusisarusten ihan perushoitamiseen, ja liian monta kertaa havahdun illalla, etten ole edes nähnyt teiniä kunnolla koko päivänä, saati jutellut, vaikka hän olisikin ollut kotona. Joskus katsellaan yhdessä leffoja ja sarjoja tai käydään yhdessä iltakävelyillä. Yksi päivä yritin miettiä, että mitä sitä tekisi yhdessä, enkä suoraan sanottuna keksinyt mitään. Yhteys omaan lapseen on vähän kadonnut. Jossain määrin niin tietty pitääkin tapahtua tuossa iässä, mutta tässä on vähän huolestuttavia piirteitäkin.

Mitä te teette teidän teinien kanssa kaksin? Entä mitä koko perheen kesken, kun lapsilla on iso ikäero?

Jääkaapissa on niin niukasti ruokaa ja vessassa paperia että ellei tytär mene edes joskus kauppaan niin on sitten syömättä. Kyllä on tepsinyt. Jos tulee kaveri kylään niin sillä ehdolla että huone on siivottu ja kaupassa käyty. Kauppa on parin sadan metrin päässä. Ei kehtaa ottaa kaveria kylään jos ei ole paperia eikä edes jotain syötävää. Usein lähetän kaverin kanssa sitten kauppaan.

Vierailija kirjoitti:

Isoin ongelma tässä on ettet sä keksi mitään yhteistä tekemistä esikoisesi kanssa. Pitäisiköhän sun miettiä sitä vähän tarkemmin...

Voi kuule en ole ap mutta samanlainen tilanne kutakuinkin. Eikä ole kyse siitä että en keksi tai ehdota mitään herran jestas! Monilla teineillä on vain niin että oikeasti eivät halua tehdä oikein mitään vanhempien kanssa. Meillä ainoa yhteinen tekeminen on shoppailu eikä sitäkään enää välttämättä tehdä niin mielellään äidin kanssa. Mitkään muut jutut kuten yhdessä ulkoilu kiinnostaa vaan harvoin. Tosin tietenkin joka päivä tulee keskusteltua niitä näitä ja autettua läksyissä. Totta kai sitä perheessä on tilanteita jossa se teini ei halua tulla todellakaan mukaan esim. kun tehdään jotain pikkulasten kanssa.

Mielestäni on aika yleistä että vanhempien kanssa ei teini-iässä paljon puuhastella. Ja ei sitä oikein voi pakottaa jos ei halua. Samoin osallistuminen ruokailuun ei meillä pakoteta eikä maanitella satoja kertoa jos kuuro silloin ei halua osallistua. Kyllä varmasti on tietoinen että on haluttu ja tervetullut joukkoon. Meillä kyllä teini aina osallistuu isompiin juttuihin tietenkin kuten joulu tai äitienpäiväateriat mutta arkena ei aina.

Omat lapseni ovat vielä pieniä, mutta 15-vuotias siskoni asuu kanssani. Hän on juuri tuollainen tyypillinen teini, jonka vastaukset ovat lähinnä murahtelua tai "mm" mutinaa. Kuitenkin, hän haluaa kanssani aina viettää perjantai- tai lauantai-iltaisin leffa-illan, ja niin aina teemme. Pienemmät nukkumaan, ja joku kauhuraina yleensä pyörimään :D shoppailemassa tykkää myös kanssani käydä. Hänen paras ystävänsä on meillä usein, ja hän tykkää hengailla kanssani enemmän kuin oma siskoni. On siis melkein koko ajan minun kanssani, kun siskoni vain pelaa ja tätä ystävää ei se niin paljoa kiinnosta. Tosi usein teemme kuitenkin jotain porukalla, mutta jos teiniä ei huvita välillä niin se on ok. Ei sitä itsekään tuossa iässä juuri aikuisten kanssa napannut aikaansa viettää, ja tuli linnottautua omaan huoneeseen aina kun kotona oli.

Öö kuinkakohan monen teini ikähaarukalla 14 ylöspäin osallistuu perheen yhteisiin juttuihin silloin kun on kyseessä joku pikkulasten kanssa tehtävä juttu esim. ulkoilu. Meillä tehdään koko perheen voimin vaan matkat. Enemmän normaalia on että teini ei osallistu ja tekee juttunsa kavereiden kanssa. Esim. ei teini halunnut tulla huvipuistoon koko perheen kanssa vaan kaverin kanssa.

Jätä tytölle pieniä, kauniita, käsin kirjoitettuja viestejä, koristele ne sydämillä. Ihan pieniä lahjojakin on yllättäen kiva saada. Jätä niitä huomaamatta hänen pöydälleen, ym. Keksi omia pieniä yllätyksiä hänelle, tee paljon pikkuisia mukavia juttuja häntä varten. Kysy hänen neuvoaan johonkin tärkeään asiaan. Ja kerro hänelle näitä tuntemuksiasi, mitä olet kirjoittanut. Sano, että aiot taas panostaa yhteiseen aikaanne enemmän.

joitain töitä pakko tehdä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän huolissani, kun yläkouluikäinen tyttäreni eristäytyy muusta perheestä. Ei halua lähteä mihinkään koko perheen kesken, ei edes tulla ruokapöytään samaan aikaan. Itsellä menee arjessa aikaa pikkusisarusten ihan perushoitamiseen, ja liian monta kertaa havahdun illalla, etten ole edes nähnyt teiniä kunnolla koko päivänä, saati jutellut, vaikka hän olisikin ollut kotona. Joskus katsellaan yhdessä leffoja ja sarjoja tai käydään yhdessä iltakävelyillä. Yksi päivä yritin miettiä, että mitä sitä tekisi yhdessä, enkä suoraan sanottuna keksinyt mitään. Yhteys omaan lapseen on vähän kadonnut. Jossain määrin niin tietty pitääkin tapahtua tuossa iässä, mutta tässä on vähän huolestuttavia piirteitäkin.

Mitä te teette teidän teinien kanssa kaksin? Entä mitä koko perheen kesken, kun lapsilla on iso ikäero?

Jääkaapissa on niin niukasti ruokaa ja vessassa paperia että ellei tytär mene edes joskus kauppaan niin on sitten syömättä. Kyllä on tepsinyt. Jos tulee kaveri kylään niin sillä ehdolla että huone on siivottu ja kaupassa käyty. Kauppa on parin sadan metrin päässä. Ei kehtaa ottaa kaveria kylään jos ei ole paperia eikä edes jotain syötävää. Usein lähetän kaverin kanssa sitten kauppaan.

Eli kaikki negatiivisuuden kautta. Surullista.