Lue keskustelun säännöt.
Mitä naisen pitää tehdä, jotta saisi vielä 40-vuotiaana parisuhteen?
25.08.2018 |
Konkreettisia ja ankariakin ohjeita kaipaan. Toki on todennäköisintä, että junani meni jo kauan sittem ja eronneet ikäiseni ja vanhemmat kaikki tavoittelevat niitä alle 35-vuotiaita, eivätkä tyydy enää vanhempiin.
Olen tässä jo opetellutkin hyväksymään tosiseikkoja ja olen sinänsä melko valmis yksinäiseen vanhuuteen ja loppuiän selibaattiin. Mutta ajattelin, että voisin ehkä vielä kerran koettaa onneani, jos jollekin kelpaisin.
Tosin arjessa ei ole tullut lainkaan treffeikutsuja tai miehiä jututtamaan moneen vuoteen, ja erosin siis melkein kaksi vuotta sitten. Edes ollessani naimisissa ei myöskään tullut kukaan juttusille tositarkoituksella tai flirttimielessä moneen vuoteen. Olen vieläpä ollut melko samannäköinen ja -painoinen viimeisimmät 15 vuotta. Aika masentavaa, sanoisin. :(
Kommentit (162)
Miksi syytät ja ilkeilet tästä miehille? Eivät he ahdinkoasi edes kollektiivisesti ole aiheuttaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eheydy lepakoksi.
Se nyt ei ainakaan toimi. Lepakkona puolison löytåminen on vielä huomattavasti vaikeampaa...sanoisin, että mahdotonta ainakin itseni kaltaiselle ujolle hissukkamaiselle ja konservatiiviselle henkilölle. Enkä siis edes ole lepakko.
Vierailija kirjoitti:
Miksi syytät ja ilkeilet tästä miehille? Eivät he ahdinkoasi edes kollektiivisesti ole aiheuttaneet.
En ilkeile miehille mitenkään. Miksi väität moista? En yleensä puhu miehille yhtään mitään työasioiden ulkopuolella ja olen kiltti ja ujo nainen. Ahdinkoni on aiheuttanut pääosin ikäni -- eivät miehet mitään biologisille vieteilleen voi. Joillekin harvoille tällainen vanhempikin saattaa ehkä kelvata, jos on muuten hyvä. Tosin kiinnostaisi tietää, millaiset ikäiseni sitten kelpaisivat.
Joo että pari vuotta sitten erosit eikä ole tullut treffikutsuja... On se varmaan vanheneminen rankkaa niillä jotka nuorena ovat hyvännäköisiä.
Itse 28 eikä yksikään mies ole koskaan tullut jutuille tai varsinkaan heitellyt mitään treffikutsua :D
Voimme tavata ja päättää sitten elätkö yksin vai et
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yli 40-vuotiaana parisuhteellistuneena voin sulle kertoa että tuollainen itsesäälissä kieriskelevä ja itseään vähättelevä asenne ei millään tavalla tule sun asiaasi edistämään.
Mut hei, jos sä et osaa muuta kuin olla aasi Ihaa niin jatka tota rataa jos motivaatio ei riitä muutokseen. Ainakin yllä on hyvin rahkeet itseään toteuttavaan ennustukseen.
Mun salaisuus siis oli etten edes käyttänyt aikaa noiden asioiden pähkäilyyn enkä säälinyt itseäni. Elämä toi polulleni miehen silloin kun sitä vähiten odotin. En etsinyt kumppania lainkaan.
Sulle on jo sun n. 50 aiemmassa ketjussa kerrottu että sun kannattaa heittää toi asenne romukoppaan. Kun sä edelleen jankkaat tota samaa juttua täällä neuvoista huolimatta, saa susta kuvan että nautit säälin kerjäämisestä ja kitisemisestä etkä oikeasti halua kuin voivotella.Muutenhan oisit jo tehnyt kuten sua on neuvottu, mutta motivaatiota ei taida sulla olla vieläkään tarpeeksi.
Olen huomannut kyllä sen, että mitä pidempään olen nyt ollut sinkkuna, sitå katkerammaksi ja ujommaksi muutun. Nykyään jotenkin kaihdan ja melkeinpä pelkään arjessa miehiä.
Mietin aina, että ne varmaankin halveksivat minua vanhuuteni tähden ja siksi, kun en ole heidän haaveilemansa nuori, isorintainen ja suulas blondi. En halua antaa vaikutelmaa, että tyrkyttäisin itseäni, joten pidän etäisyyttä.
Motivaatiota olisi teoriassa, mutten tiedä, mitä ihan käytännössä pitäisi tehdä. Baarit ja deittipalstat eivät siis kiinnosta ja lähinnä pelottavat.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 40-vuotiaana parisuhteellistuneena voin sulle kertoa että tuollainen itsesäälissä kieriskelevä ja itseään vähättelevä asenne ei millään tavalla tule sun asiaasi edistämään.
Mut hei, jos sä et osaa muuta kuin olla aasi Ihaa niin jatka tota rataa jos motivaatio ei riitä muutokseen. Ainakin yllä on hyvin rahkeet itseään toteuttavaan ennustukseen.
Mun salaisuus siis oli etten edes käyttänyt aikaa noiden asioiden pähkäilyyn enkä säälinyt itseäni. Elämä toi polulleni miehen silloin kun sitä vähiten odotin. En etsinyt kumppania lainkaan.
Sulle on jo sun n. 50 aiemmassa ketjussa kerrottu että sun kannattaa heittää toi asenne romukoppaan. Kun sä edelleen jankkaat tota samaa juttua täällä neuvoista huolimatta, saa susta kuvan että nautit säälin kerjäämisestä ja kitisemisestä etkä oikeasti halua kuin voivotella.Muutenhan oisit jo tehnyt kuten sua on neuvottu, mutta motivaatiota ei taida sulla olla vieläkään tarpeeksi.
Olen huomannut kyllä sen, että mitä pidempään olen nyt ollut sinkkuna, sitå katkerammaksi ja ujommaksi muutun. Nykyään jotenkin kaihdan ja melkeinpä pelkään arjessa miehiä.
Mietin aina, että ne varmaankin halveksivat minua vanhuuteni tähden ja siksi, kun en ole heidän haaveilemansa nuori, isorintainen ja suulas blondi. En halua antaa vaikutelmaa, että tyrkyttäisin itseäni, joten pidän etäisyyttä.
Motivaatiota olisi teoriassa, mutten tiedä, mitä ihan käytännössä pitäisi tehdä. Baarit ja deittipalstat eivät siis kiinnosta ja lähinnä pelottavat.
T. Ap
No vedä kännit baarissa ja kyllä siellä on joku kelpo heppu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo että pari vuotta sitten erosit eikä ole tullut treffikutsuja... On se varmaan vanheneminen rankkaa niillä jotka nuorena ovat hyvännäköisiä.
Itse 28 eikä yksikään mies ole koskaan tullut jutuille tai varsinkaan heitellyt mitään treffikutsua :D
Hassua, ehkä sitten joskus olin tietämättäni hyvännäköinen. Olen aina pitänyt itseäni rumana. Ehkä noin 23-vuotiaaksi Suomessa sain luikkia juttusille tulevia miehiä pakoon ja ulkomailla matkoilla ja muissa maissa asuessa noin kolmekymppiseksi saakka sekä työpaikan pikkujouluissa ehkä siihen saakka, kunnes menin naimisiin päälle kolmekymppisenä. Mutta naimisiinmenon jälkeen ja eronkin jälkeen on ollut todella hiljaista.
T. Ap
Tässä on meidän neiti X kiltti ja ujo nainen 😘👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 40-vuotiaana parisuhteellistuneena voin sulle kertoa että tuollainen itsesäälissä kieriskelevä ja itseään vähättelevä asenne ei millään tavalla tule sun asiaasi edistämään.
Mut hei, jos sä et osaa muuta kuin olla aasi Ihaa niin jatka tota rataa jos motivaatio ei riitä muutokseen. Ainakin yllä on hyvin rahkeet itseään toteuttavaan ennustukseen.
Mun salaisuus siis oli etten edes käyttänyt aikaa noiden asioiden pähkäilyyn enkä säälinyt itseäni. Elämä toi polulleni miehen silloin kun sitä vähiten odotin. En etsinyt kumppania lainkaan.
Sulle on jo sun n. 50 aiemmassa ketjussa kerrottu että sun kannattaa heittää toi asenne romukoppaan. Kun sä edelleen jankkaat tota samaa juttua täällä neuvoista huolimatta, saa susta kuvan että nautit säälin kerjäämisestä ja kitisemisestä etkä oikeasti halua kuin voivotella.Muutenhan oisit jo tehnyt kuten sua on neuvottu, mutta motivaatiota ei taida sulla olla vieläkään tarpeeksi.
Olen huomannut kyllä sen, että mitä pidempään olen nyt ollut sinkkuna, sitå katkerammaksi ja ujommaksi muutun. Nykyään jotenkin kaihdan ja melkeinpä pelkään arjessa miehiä.
Mietin aina, että ne varmaankin halveksivat minua vanhuuteni tähden ja siksi, kun en ole heidän haaveilemansa nuori, isorintainen ja suulas blondi. En halua antaa vaikutelmaa, että tyrkyttäisin itseäni, joten pidän etäisyyttä.
Motivaatiota olisi teoriassa, mutten tiedä, mitä ihan käytännössä pitäisi tehdä. Baarit ja deittipalstat eivät siis kiinnosta ja lähinnä pelottavat.
T. Ap
No vedä kännit baarissa ja kyllä siellä on joku kelpo heppu
Mukavan vilpitön vastaus sinänsä. *respect* En ole itse asiassa ikinä elämässäni juonut itseäni kovaan humalaan ja olen käynyt baarissa ehkä _koko elämäni_ aikana noin 25 kertaa, jos sitäkään, ja niistäkin ehkä ne 20 kertaa alle 25-vuotiaana. Nuo viimeisimmätkin kerrat ovat olleet lähinnä työkavereiden kanssa isossa porukassa.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eheydy lepakoksi.
Se nyt ei ainakaan toimi. Lepakkona puolison löytåminen on vielä huomattavasti vaikeampaa...sanoisin, että mahdotonta ainakin itseni kaltaiselle ujolle hissukkamaiselle ja konservatiiviselle henkilölle. Enkä siis edes ole lepakko.
Välimallin ratkasu.
Kyllä joku rekkalespo sua varmaan mielissään strap-onilla ajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaa rennosti,
ja nähdä miehinä muutkin kuin muutama paraspalkkainen jääkiekkoilija, pop-tähti tai näyttelijä. Voihan tuollaisenkin joku vielä saada, mutta kovapalkkaisia jääkiekkoilijoita, pop-tähtiä ja näyttelijöitä ei riitä kaikille 40-vuotiaille naisille.
Ihmiset pariutuvat ikäistensä kanssa nelikymppisinäkin.
Saakan sitä keski-ikäinen mies haaveilla kolmikympoisestä naisesta, mutta ei hän sellaista saa, ellei ole superyksilö. Joten hän joko jää yksin tai päätyy yhteen ikäisensä naisen kanssa.
Ihme valitusta taas ihan tyhjästä. Suosittelen sinullekin Prisma-testiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän 4 kymppinen ole vanha. Nelikymppinen on vielä kaunis ja seksikäs ja saa vielä lapsiakin.
ET TODELLAKAAN OLE VANHA.
Tee profiili E-kontaktiin niin tuun kattomaan M43 ei ole pakko laittaa kuvaa sinne.
Luopua niistä prinsessaharhoistaan.
AP on story of my life mutta olen mies, joka ei ole eronnut koskaan.
No aina voi lentää rantakohteisiin etsimään yhdenillan hurmaa. Ei kun tosissaan, eikö muka deittisivustoilla ole kukaan ottanut suhun kontaktia? Kaveri laittoi 35v. hakua ja samana iltana oli lähemmäs sata viestiä tullut miehiltä, vaikka ei olekaan mitenkään erityinen. Tiedän sen vallan hyvin, ettei noiden miesten LUONTEEN taso ole välttämättä kovin kummoinen ja siksi voitkin jäädä helposti yksin.
Lataa tinder. Ainakaan et joudu selibaatissa elää ja hyvällä tuurilla uusi elämänkumppanikin löytyy. Ja tiedoksi muillekin, tinder ei ole ainoastaan nuorille vaan sieltä löytyy paljon myös iäkkäämpiä ihmisiä.
Yli 40-vuotiaana parisuhteellistuneena voin sulle kertoa että tuollainen itsesäälissä kieriskelevä ja itseään vähättelevä asenne ei millään tavalla tule sun asiaasi edistämään.
Mut hei, jos sä et osaa muuta kuin olla aasi Ihaa niin jatka tota rataa jos motivaatio ei riitä muutokseen. Ainakin yllä on hyvin rahkeet itseään toteuttavaan ennustukseen.
Mun salaisuus siis oli etten edes käyttänyt aikaa noiden asioiden pähkäilyyn enkä säälinyt itseäni. Elämä toi polulleni miehen silloin kun sitä vähiten odotin. En etsinyt kumppania lainkaan.
Sulle on jo sun n. 50 aiemmassa ketjussa kerrottu että sun kannattaa heittää toi asenne romukoppaan. Kun sä edelleen jankkaat tota samaa juttua täällä neuvoista huolimatta, saa susta kuvan että nautit säälin kerjäämisestä ja kitisemisestä etkä oikeasti halua kuin voivotella.Muutenhan oisit jo tehnyt kuten sua on neuvottu, mutta motivaatiota ei taida sulla olla vieläkään tarpeeksi.