Lue keskustelun säännöt.
Olen jollain tapaa hyvin epämiellyttävä ihminen
25.08.2018 |
En ole ilkeä enkä paha, mutta minussa on jotain epämiellyttävää, minkä takia ihmiset eivät viihdy seurassani eivätkä ainakaan koskaan hakeudu seuraani.
Minulla ei ole ystäviä ja töissäkin huomasn ihmisten karttavan minua. Juhlissa ja muissa tilaisuuksissa kukaan ei koskaan lähesty minua tai tule juttelemaan. Muut ihmiset hakeutuvat aina toistensa seuraan, mutta minua vain kartetaan.
Ihmettelen, mikä minussa on niin ksmalaa. Ehkä epävarmuuteni näkyy ulospäin. En ole myöskään mikään kaunotar, vaikken susirumakaan.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta?
Kommentit (23)
Ehkä yllättävän moni ihminen on kuullut (valheellisia?) juttuja sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olet passiivinen. Osa ihmisistä odottaa aina, että muut tekevät sen tutustumistyön.
Ei myöskään kannata hakeutua sellaiseen seuraan joka kovin erinlaista.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yllättävän moni ihminen on kuullut (valheellisia?) juttuja sinusta.
Minä taas en noteeraa ihmisiä jotka eivät ajattele itse ja tee itse omia arviointejaan ihmisistä. Kovin laumasieluiset ihmiset ovat ehdoton ei. Voi olla sosiaalinen, mutta pitää olla itsenäinen eikä johdateltava.
Täällä sama. Ja nyt kun lasyen myötä elämään on tullut paljon univelkaa ja väsymystä, niin huomaan että tilanne on vain entistä pahempi. Ehkä olen väsyneenä entistä epämiellyttävämpi. Nuorena jaksoin kai hetkittäin olla suht ok seuraa.
Miksi edes haluaisit lähestyä ihmisiä jotka eivät selvästikään ole kiinnostuneita seurastasi?
Seura kyllä löytää kaltaisensa, hyvä taktiikka tuoda omaa ajatusmaailmaansa muille esille on keskustella jonkun tutun kanssa joka keskustelee jo jonkun kanssa. Jos pääset keskusteluun mukaan etkä vain nyökyttele vieressä, siitä se sitten lähtee. Tietty jos juttusi on täynnä kiroilua, parisuhdeongelmia ja alapäävitsejä, niin syystäkin sinua kartetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko olla siitä kyse ettet esimerkiksi osaa kertoa omista asioistasi? Itse en oikein osaa jutella luontevasti omista asioista esimerkiksi työkavereiden kanssa ja luulen, että osa kokee ehkä sen, etten halua olla niin paljon muiden kanssa tekemisissä. Osa voi myös ajatella, ettei silloin ole toiselle mitään annettavaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä yllättävän moni ihminen on kuullut (valheellisia?) juttuja sinusta.
Minä taas en noteeraa ihmisiä jotka eivät ajattele itse ja tee itse omia arviointejaan ihmisistä. Kovin laumasieluiset ihmiset ovat ehdoton ei. Voi olla sosiaalinen, mutta pitää olla itsenäinen eikä johdateltava.
No tässä asiassa mä olen ainakin jo menettänyt toivoni. Suurin osa ihmisistä on laumasieluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on naamataulu joka tekee tuon, ja sama vika täällä, eli ihmiset välttelee.
On niin ilkeät piirteet, että hymykin näyttää virnuilulta. Minkäs teet. Rahat ei riitä kauneuskirurgiaan.
Hymy ei tule naamasta vaan ajatuksesta. Jos keskustelulumppanisi ei sitä tajua, niin tuskin se tajuaa mitään muutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli ekana otsikon luettuani mieleen, että oletko ahdistunut ihmisten seurassa? Oman kokemuksen perusteella voisin kyllä kompata , että epävarmuus näkyy, siis jos olen ollut epävarma niin ihmiset saattavat ottaa sen itseensä. Luulevat, että osoitan käytökselläni heissä olevan jotain vikaa.
En tiedä mikä epävarmuuteen auttaisi, en kyllä osaa feikatakaan sitä pois. Ehkä vain sen selvittäminen, mikä epävarmuuden aiheuttaa, ja yrittää tehdä jotain sille aiheuttajalle, niin että pystyy hyväksymään itsensä. Se näkyy sitten ulospäin ja toisillakin on hyvä ja varma olo siinä seurassa sitten olla? :D
Vierailija kirjoitti:
Joo, mulla on bitchy resting face, ja uskon tämän olevan syy sille, miksi saan olla aina rauhassa. Ei kyllä haittaa, viihdyn omissa oloissani.
Mulla on resting bitch face. ;) Mä en saa olla rauhassa. Jos olen yksin jossain ja ajatuksissani, niin ilmeet ovat todella narttumaiset. Sitten siihen tulee yhtä ja toista mielennostattajaa, kun kuvittelevat mun olevan pahalla tuulella. Oikeesti, se jos mikä ärsyttää. Sitten alkaakin oikea narttu mussa nostamaan päätään... Sekin saa jotkut ihan kuumaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli ekana otsikon luettuani mieleen, että oletko ahdistunut ihmisten seurassa? Oman kokemuksen perusteella voisin kyllä kompata , että epävarmuus näkyy, siis jos olen ollut epävarma niin ihmiset saattavat ottaa sen itseensä. Luulevat, että osoitan käytökselläni heissä olevan jotain vikaa.
En tiedä mikä epävarmuuteen auttaisi, en kyllä osaa feikatakaan sitä pois. Ehkä vain sen selvittäminen, mikä epävarmuuden aiheuttaa, ja yrittää tehdä jotain sille aiheuttajalle, niin että pystyy hyväksymään itsensä. Se näkyy sitten ulospäin ja toisillakin on hyvä ja varma olo siinä seurassa sitten olla? :D
Tämä teoria perustuu siihen oletukseen, että vain käytös vaikuttaisi ihmisiin. Pärstäkerroin on tärkein.
Jos on hymyilevän näköinen ihminen, eli suupielet on ylöspäin, saa vaikka käyttäytyä paskamaisesti ja ihmiset hymyilee. Jos suupielet on rakenteellisesti alaspäin kuin ahvenella, ei sanomisilla ole merkitystä.
Siitä on tehty tutkimuskin, että kun tapaa uuden ihmisen, ensimmäisenä katse kohdistuu suuhun ja sen perusteella tulee ensivaikutelma. Jos suupielet ei nouse, olet paska ihminen, teetpä mitä tahansa.
Ihmiset tekee arvion samalla perusteella kuin eläimet, eli ulkonäön perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma.
Minun on tosi vaikea tutustua ihmisiin ja avata itseäni heille. Jos kovasti yritän niin pystyn jotain juttelemaan mutta varmaankin ihmiset aistivat että yritän kovasti enkä ole aito ja rento. Uskon että muut ihmiset saavat minusta omituisen tiukkiksen kuvan ja kuka nyt sellaisesta pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli ekana otsikon luettuani mieleen, että oletko ahdistunut ihmisten seurassa? Oman kokemuksen perusteella voisin kyllä kompata , että epävarmuus näkyy, siis jos olen ollut epävarma niin ihmiset saattavat ottaa sen itseensä. Luulevat, että osoitan käytökselläni heissä olevan jotain vikaa.
En tiedä mikä epävarmuuteen auttaisi, en kyllä osaa feikatakaan sitä pois. Ehkä vain sen selvittäminen, mikä epävarmuuden aiheuttaa, ja yrittää tehdä jotain sille aiheuttajalle, niin että pystyy hyväksymään itsensä. Se näkyy sitten ulospäin ja toisillakin on hyvä ja varma olo siinä seurassa sitten olla? :D
Tämä teoria perustuu siihen oletukseen, että vain käytös vaikuttaisi ihmisiin. Pärstäkerroin on tärkein.
Jos on hymyilevän näköinen ihminen, eli suupielet on ylöspäin, saa vaikka käyttäytyä paskamaisesti ja ihmiset hymyilee. Jos suupielet on rakenteellisesti alaspäin kuin ahvenella, ei sanomisilla ole merkitystä.
Siitä on tehty tutkimuskin, että kun tapaa uuden ihmisen, ensimmäisenä katse kohdistuu suuhun ja sen perusteella tulee ensivaikutelma. Jos suupielet ei nouse, olet paska ihminen, teetpä mitä tahansa.
Ihmiset tekee arvion samalla perusteella kuin eläimet, eli ulkonäön perusteella.
Minulle on siunaantunut suora "aatelisnenä" ja melko korkea otsa, ja kapeat huulet. Annapa olla, kun menen perusilmeellä ja satun katsomaan jotain ihan tavallisesti, siitä tulee hänelle ylimielinen vaikutelma. Yritän sitten kompensoida tätä muulla elekielellä ystävällisemmäksi.
Minusta on ollut vapauttavaa antaa palautetta tilaa omalle sisäiselle epämiellyttävyydelleni.
Meinasin laittaa hymiön, mutta eipä laiteta.
Kiltiksi kasvatettuna en ole siitä paljoakaan hyötynyt. En mikään pahis halua olla, mutta nautin jotenkin kun saan olla epämiellyttävä. Olen niin kohtelias, että välillä se on raskasta. Siksi kun elämäntilanteet ovat olleet p... Sitä ja täysin typeriä niin... Niin siinä on puolensa. Kusipäiden mielipiteet eivät merkitse joten voi vapautuneesti olla ärsyttävän epämiellyttävä ah.
Mulla on sama juttu mutta se on ok koska en jaksa jutella ihmisten kanssa.
Älä odota että sut haetaan leikkiin koska sit saat leikkiä kaikkien hyväksikäyttäjien ja manipulaattorien kanssa.
Valitse itse ihmises, ja jos joku ei sinusta tykästy niin siirry eteenpäin. Meitä on täällä miljardeja, valinnanvaraa on.
Joo, mulla on bitchy resting face, ja uskon tämän olevan syy sille, miksi saan olla aina rauhassa. Ei kyllä haittaa, viihdyn omissa oloissani.