Mitä tekisitte jos aviomies ei veisi koskaan treffeille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta 18 vuotta yhdessä, eikä miehellä ole koskaan ollut tapana viedä minua treffeille. Yhdessä ollaan joskus käyty elokuvissa ja ravintolassa syömässäkin, mutta ei ne nyt mitään varsinaisia treffejä ole olleet. Mies ei tykkää hienoista paikoista, tuntee olonsa vaivautuneeksi, ei olla kumpikaan varsinaisia teatteri-ihmisiä, eikä juoda alkoholia joten ei käydä baareissakaan, eikä tanssita... Mitäpä sitä tässä nyt niin tekisi, kun ei kotonakaan kahdestaan ollessa tehdä mitään erikoista. Olen puhunut miehelle että olis kiva mennä joskus hotelliin kahdestaan, sitä ei olla tehty kuin hääyönä ja häämatkalla laivalla. Mies ei oikein näe siinä mikä siinä olis niin kivaa ja spesiaalia, sille on ihan sama vaikka lapset on mukana.

Mikä sunun mielestäsi on treffit, jos leffassa tai ravintolassa käyminen ei ditä ole?

Tai tietenkin jos leffa on koko perheen lastenelokuva ja ravintola koko perheen vierailu ABC: lla automatkalla, niin noita ei minustakaan lasketa treffeiksi.

No yleensä elokuvissa käymistä minä ehdotan, eli ei mies vie minua treffeille vaan käydään yhteisestä sopimuksesta elokuvissa.  Treffit olis sellaiset että mies pyytää minua että saanko viedä sinut ravintolaan tai elokuviin sinä ja sinä päivänä ja kellonaikana ja sinne ravintolaan ja sitä elokuvaa katsomaan, ilman että yhdessä fundeerataan että mentäiskö joskus ja mihin jne.

Mistä tiedät, ettei mies vie koskaan treffeille? Ei vain vie sinua, koska meni naimisiin kanssasi siksi, että enää ei olisi treffivaihetta.

jos teillä on lastenhoitaja 24/7 niin treffeille voi mennä, mutta suurin osa meistä aviossa on niin aikuisia, että osaa sanoa puolisolle "mennään huomenna elokuviin, sun isä tulee katsomaan lapsia, on jo sovittu".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta 18 vuotta yhdessä, eikä miehellä ole koskaan ollut tapana viedä minua treffeille. Yhdessä ollaan joskus käyty elokuvissa ja ravintolassa syömässäkin, mutta ei ne nyt mitään varsinaisia treffejä ole olleet. Mies ei tykkää hienoista paikoista, tuntee olonsa vaivautuneeksi, ei olla kumpikaan varsinaisia teatteri-ihmisiä, eikä juoda alkoholia joten ei käydä baareissakaan, eikä tanssita... Mitäpä sitä tässä nyt niin tekisi, kun ei kotonakaan kahdestaan ollessa tehdä mitään erikoista. Olen puhunut miehelle että olis kiva mennä joskus hotelliin kahdestaan, sitä ei olla tehty kuin hääyönä ja häämatkalla laivalla. Mies ei oikein näe siinä mikä siinä olis niin kivaa ja spesiaalia, sille on ihan sama vaikka lapset on mukana.

Mikä sunun mielestäsi on treffit, jos leffassa tai ravintolassa käyminen ei ditä ole?

Tai tietenkin jos leffa on koko perheen lastenelokuva ja ravintola koko perheen vierailu ABC: lla automatkalla, niin noita ei minustakaan lasketa treffeiksi.

Onko ravintolassa käyminen treffit? Pitänee tunnustaa miehelle, että kävin viime viikolla kaksilla treffeillä hänelle tuntemattomien miesten kanssa. Minä luulin käyneeni vain syömässä hauskassa seurassa.

Treffit on sovittu tapaaminen seurustelutarkoituksessa. Olen naimisissa mieheni kanssa, ei käy edes mielessä, että pitäisi palata seurusteluaikaan. Osaan sanoa miehelle, että mennään ensi viikolla yhdessä syömään, en oleta, että mies tulee hakemaan minua kotoa kukkakimpun kanssa. Asumme yhdessä, ei ole olemassa kuin tekosyitä sille, että ei puhuttaisi toisillemme ihan joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta 18 vuotta yhdessä, eikä miehellä ole koskaan ollut tapana viedä minua treffeille. Yhdessä ollaan joskus käyty elokuvissa ja ravintolassa syömässäkin, mutta ei ne nyt mitään varsinaisia treffejä ole olleet. Mies ei tykkää hienoista paikoista, tuntee olonsa vaivautuneeksi, ei olla kumpikaan varsinaisia teatteri-ihmisiä, eikä juoda alkoholia joten ei käydä baareissakaan, eikä tanssita... Mitäpä sitä tässä nyt niin tekisi, kun ei kotonakaan kahdestaan ollessa tehdä mitään erikoista. Olen puhunut miehelle että olis kiva mennä joskus hotelliin kahdestaan, sitä ei olla tehty kuin hääyönä ja häämatkalla laivalla. Mies ei oikein näe siinä mikä siinä olis niin kivaa ja spesiaalia, sille on ihan sama vaikka lapset on mukana.

Mikä sunun mielestäsi on treffit, jos leffassa tai ravintolassa käyminen ei ditä ole?

Tai tietenkin jos leffa on koko perheen lastenelokuva ja ravintola koko perheen vierailu ABC: lla automatkalla, niin noita ei minustakaan lasketa treffeiksi.

No yleensä elokuvissa käymistä minä ehdotan, eli ei mies vie minua treffeille vaan käydään yhteisestä sopimuksesta elokuvissa.  Treffit olis sellaiset että mies pyytää minua että saanko viedä sinut ravintolaan tai elokuviin sinä ja sinä päivänä ja kellonaikana ja sinne ravintolaan ja sitä elokuvaa katsomaan, ilman että yhdessä fundeerataan että mentäiskö joskus ja mihin jne.

Ei hitsi! Mä en siis ole ikinä ollut treffeillä. Olen luullut olevani, mutta en nähtävästi ole ollut. Aina (kaikissa suhteissani elämäni aikana) on yhdessä mietitty minne mennään ja mihin aikaan.

Ei niiden treffien aina tarvii niin kovin ihmeellisiä olla. Olemme toki lähteneet pitkäksi viikonlopuksi ulkomaille, kylpylään, teatteriin, ulos syömään jne. Mutta olemme myös arjessa huomanneet, et meillähän on hetki aikaa ja treffit on pistetty pystyy jäähallin kahvilassa lasten harrastuskuskausten välissä. Ihan romanttista ja erittäin tarpeellista!

tappasin sen

Kuulostaapa teiniltä, viedä treffeille vaikka ollaan jo naimisissa... Onko miehesi sanonut, ettet kelpaa teatteri-seuraksi tai syömään? Jos ei, niin eihän sitten siitä ole kyse. Vaan siitä että : se on Mies! Ei minunkaan mies koskaan keksi mitään, mutta on mulla omakin suu ja osaan kysyä, et lähdetäänkö :) Jos tuon takia eroat ni huhhuh! 

Luulen että aloittaja tarkoittaa, että kokee ettei mies halua viettää hänen kanssaan kahdenkeskistä yhtään spesiaalimpaa aikaa. He eivät mene ulos yhdessä. Kumppani ei ehdota koskaan,että tehdään jotain, mennäänkö.

Jos parisuhde kapeutuu siihen, että arkijutut hoidetaan ja toista hellitään vain kun harrastetaan seksiä, en tiedä onko se suhteelle kovin hyvä.

Ap:n tilalla ehdottaisin itse "treffejä", ja katsoisin josko sillä saisi kumppanin kanssa omaa aikaa. Kuitenkin, jos on itse tehnyt aloitteita, toivoo että toinenkin tekisi.

Treffi-sanan vatvominen on ihan turhaa.

Aika jäykkää on elämä, jos ei voi aviossa ollessa ihan yhdessä sopia, että pidetään treffipäivä tai treffi-ilta ja tehdään asioita x, y ja z.

Miksi ihmeessä treffien pitäis loppua kun seurustelu "loppuu" ja muutetaan yhteen tai mennään naimisiin? "Treffit kuuluu vain seurusteluun." No ei todellakaan, jollei itse niin halua.

Ja miksi sen treffeille pyytämisen pitäis olla vaan toisen tehtävä? Tottakai kumpi vaan voi (ja pitää) ehdottaa sitä ja kertoa mitä on suunnitellut tai että on yllätys tai sovitaan tekeminen yhdessä.

Ei tuo kovin usein pyydäkään, yleensä minä pyydän. Tämä johtuu lähinnä siitä, että seuraan mitä elokuvia tulee ensi-iltaan, haluan käydä jotain ehdottomasti katsomassa tai vaihtoehtoisesti testaamassa uuden ravintolan, kysyn äitiäni tai anoppia lapsenlikaksi ja kerron miehelle, että meillä on treffit silloin ja silloin.

En ole tajunnut tästä loukkaantua, koska a) miehellä töissä kiire ja stressi päällä aina, ei vain tule ajatelleeksi treffejä b) sitten kun mennään, niin mies on kyllä aina ihan fiiliksissä mukana. Välillä mieskin yllättää, yleensä hääpäivän aikoihin. Silloin voi olla tiedossa yllätysyö hotellissa kaikkine hemmotteluineen tms. muu minireissu. 21 vuotta yhdessä, joten olen ihan tyytyväinen tähän määrään panostusta.

Ehkä et ole tarpeeksi hyvä ollut miehellesi. Kyllä treffeille pääsee, jos miestään kohtelee hyvin ja kunnioittavasti asiaankuuluvalla palveluasenteella.

Vierailija kirjoitti:

Aika jäykkää on elämä, jos ei voi aviossa ollessa ihan yhdessä sopia, että pidetään treffipäivä tai treffi-ilta ja tehdään asioita x, y ja z.

Miksi ihmeessä treffien pitäis loppua kun seurustelu "loppuu" ja muutetaan yhteen tai mennään naimisiin? "Treffit kuuluu vain seurusteluun." No ei todellakaan, jollei itse niin halua.

Ja miksi sen treffeille pyytämisen pitäis olla vaan toisen tehtävä? Tottakai kumpi vaan voi (ja pitää) ehdottaa sitä ja kertoa mitä on suunnitellut tai että on yllätys tai sovitaan tekeminen yhdessä.

En ymmärrä, miksi ihan tavallinen yhdessäolo avioliitossa olisi treffailua. Katsotaan yhdessä elokuvaa - meille se on yhteistä elämää, sinulle treffit. Oikeastiko?

Minusta olisi ahdistavaa, jos treffivaihe jäisi päälle vielä avioliitossa. Edelleen voi pukeutua kauniisti ja mennä miehensä kanssa teatteriin, mutta ei ne enää ole treffit eli tutustumista, ne on sitä yhteistä elämää, jota kumpikin haluaa.

Kuten moni muukin on sanonut, kannattaa ottaa asia puheeksi ja keksiä yhdessä jotain kivaa tekemistä.

Ymmärrän kyllä sen tunteen, että voi kunpa tuo toinen ymmärtäisi sanomattakin ilahduttaa minua tai auttaa minua. Jotenkin tuntuu tympeältä pyytää huomiota tai apua silloin, kun omasta mielestä sen pitäisi olla toiselle itsestäänselvyys.

Olen kuitenkin tässä vuosien varrella opetellut hyväksymään sen, että toiselta ei kertakaikkiaan voi odottaa ajatuksenlukua. Toisella on kuitenkin aina omiakin asioita mielen päällä, jolloin sitä ei ehkä ole niin herkistynyt kumppanin tarpeille. On parempi vaan suoraan kertoa, mitä kaipaa. Siinä säästää paljon hampaiden kiristelyä ja pahaa mieltä molemmilta.

Ja voihan olla, että miehesi kaipaa niin ikään yhteistä aikaa ja tekemistä, mutta odottaa sinulta aloitetta.

Tämä on vähän klisee, mutta puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Silloinkin, kun ärsyttää tai ei huvittaisi - tai oikeastaan juuri silloin.

No ei ihme, että nykyvanhemmat on väsyneitä, kun avioliitossakin pitää leikkiä seurustelua. Ennen riitti, että hoiti sen avioliiton, nykyisin pitää työn, perheen ja lastenhoidon lisäksi ennättää vielä treffeillekin.

Entä jos ette vaatisi siltä liitolta, että se olisi samaan aikaan pysyvä ja vakaa, mutta kuitenkin jännittävä ja uutuudenviehätyksellä kutkuttava. Jos hyväksyisitte, että seurustelu on ohi, nyt on aika jatkaa siitä eteenpäin.

Puolison kanssa voi ihan hyvin elää, vaikka treffeillä ei kävisi enää ikinä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jäykkää on elämä, jos ei voi aviossa ollessa ihan yhdessä sopia, että pidetään treffipäivä tai treffi-ilta ja tehdään asioita x, y ja z.

Miksi ihmeessä treffien pitäis loppua kun seurustelu "loppuu" ja muutetaan yhteen tai mennään naimisiin? "Treffit kuuluu vain seurusteluun." No ei todellakaan, jollei itse niin halua.

Ja miksi sen treffeille pyytämisen pitäis olla vaan toisen tehtävä? Tottakai kumpi vaan voi (ja pitää) ehdottaa sitä ja kertoa mitä on suunnitellut tai että on yllätys tai sovitaan tekeminen yhdessä.

En ymmärrä, miksi ihan tavallinen yhdessäolo avioliitossa olisi treffailua. Katsotaan yhdessä elokuvaa - meille se on yhteistä elämää, sinulle treffit. Oikeastiko?

Minusta olisi ahdistavaa, jos treffivaihe jäisi päälle vielä avioliitossa. Edelleen voi pukeutua kauniisti ja mennä miehensä kanssa teatteriin, mutta ei ne enää ole treffit eli tutustumista, ne on sitä yhteistä elämää, jota kumpikin haluaa.

Se, että nimetään yhteinen ilta treffi-illaksi tai allokoidaan kalenterista aikaa treffeille, auttaa ehkä siinä, että tosiaankin sitten pyhitetään se aika kivalle ja kiireettömälle yhdessäololle. Se ei aina ole itsestäänselvyys, jos on pieniä lapsia. Kahdenkeskinen yhdessäolo voi vaatia jonkin verran vaivannäköä ja ylimääräistä energiaa, vaikka molemmat sitä tahtoisivat. Silloin voi auttaa se, että sovitaan nimenomaan treffeistä tiettynä ajankohtana, jottei tule kiusausta käyttää sitä aikaa johonkin sohvalla koomaamiseen.

Disclaimer: Sohvalla koomaaminen yhdessä voi sekin olla mukavaa, mutta mielestäni parisuhteen vahvistaminen tiukkoina aikoina vaatii myös jotain erityisempää.

Koska meidän tukiverkkomme on minun vanhempani, jää ”treffi-iltojen” järjestäminen minun vastuulleni. Puoliso toivoisi aikuisten aikaa enemmän, itse en halua olla usein poissa lasten luota ja haluan myös säästää lastenvahteja.

Ap:n käyttämään sanaan ”treffit” on turha takertua. Se tarkoittaa tässä varmasti mitä tahansa puolisoiden kahdenkeskeistä aikaa, jolloin toiseen suhtaudutaan elämän suurimpana rakkautena eikä ”partnerina yrityksessä nimeltä perhe”.

Vierailija kirjoitti:

No ei ihme, että nykyvanhemmat on väsyneitä, kun avioliitossakin pitää leikkiä seurustelua. Ennen riitti, että hoiti sen avioliiton, nykyisin pitää työn, perheen ja lastenhoidon lisäksi ennättää vielä treffeillekin.

Entä jos ette vaatisi siltä liitolta, että se olisi samaan aikaan pysyvä ja vakaa, mutta kuitenkin jännittävä ja uutuudenviehätyksellä kutkuttava. Jos hyväksyisitte, että seurustelu on ohi, nyt on aika jatkaa siitä eteenpäin.

Puolison kanssa voi ihan hyvin elää, vaikka treffeillä ei kävisi enää ikinä!

No ehkäpä kaikille ei riitä, että "hoitaa avioliiton" niinkuin se olisi jokin kotityö.

Onnellinen parisuhde vaatii useimmiten mukavaa yhdessäoloa kahden kesken aina silloin tällöin. Ja usko tai älä, ihan tavallisessakin avioliitossa arkikiireineen voi välillä olla toisen lähellä perhosia vatsassa. Puhut kutkuttavuudesta ikään kuin se ei voisi tai sen ei kuuluisi olla osa vakiintunutta suhdetta eikä sitä saisi toivoa. Joo, kyllä puolison kanssa voi tulla hyvinkin toimeen vuosikymmenet käymättä kertaakaan yhdessä jossain ja tekemättä mitään erityistä kivaa kahdestaan, mutta kyllä se vaan on hauskempaa kun jaksaa aina välillä vaalia suhdettaan.

Miksi niin moni on harmistunut tuosta treffi-sanasta? Kauhea tarve nönnöttää, että ei kai nyt naimisissa ollessa tarvi enää millään treffeillä käydä ja johan nyt on kumma, että tommosia kotkotuksia tarvii enää seurusteluajan jälkeen miettiä kun ennenkin on vaan hoidettu avioliitto päiväjärjestyksestä pois lypsyn ja perunannoston ohella.

"Treffit" on vaan sana vartavastiselle yhdessäololle, joka on luonteeltaan romanttista. Eli toisin sanoen pariskunnan yhteistä aikaa, joka nimenomaan on yhdessä olemista ja tekemistä varten. Ei varmaan sellaisen ajan järjestäminen itselle ja kumppanille ole kenenkään mielestä niin älytön ajatus?

Lisään tarkennuksena, että en tarkoita treffi-sanalla sitä, että mies kukkakimpun kanssa yllättää oven raossa ja sitten mennään jonnekkin deiteille. Tarkoitin ihan sitä, että kuk ei enää yhdessä vietetä juuri ollenkaan aikaa. Joskus olen koittanut ehdotella, että milloin mentäisiin kaksin jonnekin esim. syömään ja jonnekin, niin asia ei ota tuulta alleen. Eli tulee ole ettei halua/kaipaa kahdenkeskistä aikaa ollenkaan vaikka ei juuri arjessa ehditä edes kunnolla juttelemaan.

Ap