Mitä tekisitte jos aviomies ei veisi koskaan treffeille?

Järjestäisin itse kivaa ja veisin miehen. Jos mies ei silloinkaan haluaisi lähteä, niin miettisin suhteen tilaa, miksei mies halua olla minun kanssa.

Kavereiden miehet sitä ja tätä :) vähän kuin se, kun lapset sanoo, että kaikki kaverit saa sitä ja tätä. Uskoo ken tahtoo.

Siis en tajua tuota, että pitäisi vidä treffeille. Jos olette pariskunta, niin tasa-arvoisessa parisuhteessa keskustelette ja sovitte, että lähdettäisiinkö tänään elokuviin.

Koska muuten jos se mies ilmoittaa, että tänään vien sut jonnekin, niin kuitenkin ilmoitat, että ei tuo suunnitelma sulle käy ja miksi juuri sinne...

Aviomieheni ei ole koskaan vienyt minua treffeille. 27 vuotta ollaan kuitenkin oltu onnellisesti yhdessä. Yhdessä ollaan mietitty teatterikäyntejä, ravintolasyömisiä ja lomamatkoja. Älä lue/katso liikaa romanttista hömppää

Pyytäisin miehen treffeille. 

Puhuuko joku oikeasti "AVIOmieheni" :O on se tietty, kun on päässyt naimisiin!

Meillä ei ole tukiverkkoa ja ollaan oltu treffeillä ennen esikoisen syntymää eli vuonna 2012. Ei mikään loistosuhde enää, mutta minkäs teet.

Ei me käydä missään yhdessä. Enkä halua hänen kanssaan seksiä. Siihen se lopulta menee.... Pikkulapsiaika on tehnyt tehtävänsä....

Miksi sen miehen pitäisi viedä treffeille? Mikset itse vie? En minäkään vaimoa kai koskaan treffeille vie. Tai mistä sen tietää. Muutaman kuukauden välein käydään leffassa tai syömässä stadissa.

Kyllä ne erot taas pienestä tulee. Mukava selittää lapsille, että erottiin kun isi ei vieny treffeille.

Pyytäisin miestä treffeille. Jos ei suostu mukaan, niin sitten ei harrastettaisi treffejä.

Olemme olllapsiperhe 15 v. "Ulkona" ollaan tänä aikana käyty kaksin alle 10 kertaa. Näistä 2 lähiaikona, kun alpset voivat hyvin olla yksikseen.

Kyllä aviossa ollessa treffit on treffailtu. Kivaa tekemistä voi keksiä kumpi tahansa.

Naislapsi ei arvatenkaan ole itse koskaan tehnyt elettäkään miehen eteen? Monetko huippuravintola-illalliset olet miehellesi maksanut? Arvaan jo vastauksen, et ensimmäistäkään.

Ihan sama onko se mies vai nainen, joka ei tee aloitetta koskaan mihinkään yhteiseen niin se tuntuu pahalta. Molempien pitäisi muistaa.

Minua ei ole kukaan koskaan 'vienyt' syömään tai teatteriin tms. Ei koskaan. Olen ollut monirn miesten kanssa treffeillä ja naimisissakin monta vuotta.

Kävimme hiljattain syömässä ravintolassa, yhteisestä sopimuksesta sinne menimme mieheni kanssa. Kumpikin maksoi omansa. Minä tilasin laskun. Kukaan mies ei ole koskaan tarjonnut minulle mitään, ei edes oma mieheni kahviakaan tms. On omat rahat arjessakin täysin.

N42 hki

Etsisin itselleni miehen, joka hellii ja huomioi. Vieraissa virkistäytyminen piristää kummasti.

Ex ei halunnut viedä minua eikä lähteä minun kanssa treffeille. Suhde kesti 20 vuotta. Koskaan ei käyty kaksin elokuvissa eikä oikeastaan missään. Ei kertaakaa hotellissakaan yötä. Jälkeen päin hävettää koko suhde. Nyt olen ollut ihanassa suhteessa reilun vuoden. On tehty yhdessä vaikka mitä kivaa.

???? Yli 30v naimisissa ilman treffejä.En ole tiennyt,että meidän olisi pitänyt treffeilläkin käydä.

Kohta 18 vuotta yhdessä, eikä miehellä ole koskaan ollut tapana viedä minua treffeille. Yhdessä ollaan joskus käyty elokuvissa ja ravintolassa syömässäkin, mutta ei ne nyt mitään varsinaisia treffejä ole olleet. Mies ei tykkää hienoista paikoista, tuntee olonsa vaivautuneeksi, ei olla kumpikaan varsinaisia teatteri-ihmisiä, eikä juoda alkoholia joten ei käydä baareissakaan, eikä tanssita... Mitäpä sitä tässä nyt niin tekisi, kun ei kotonakaan kahdestaan ollessa tehdä mitään erikoista. Olen puhunut miehelle että olis kiva mennä joskus hotelliin kahdestaan, sitä ei olla tehty kuin hääyönä ja häämatkalla laivalla. Mies ei oikein näe siinä mikä siinä olis niin kivaa ja spesiaalia, sille on ihan sama vaikka lapset on mukana.

Vierailija kirjoitti:

Kohta 18 vuotta yhdessä, eikä miehellä ole koskaan ollut tapana viedä minua treffeille. Yhdessä ollaan joskus käyty elokuvissa ja ravintolassa syömässäkin, mutta ei ne nyt mitään varsinaisia treffejä ole olleet. Mies ei tykkää hienoista paikoista, tuntee olonsa vaivautuneeksi, ei olla kumpikaan varsinaisia teatteri-ihmisiä, eikä juoda alkoholia joten ei käydä baareissakaan, eikä tanssita... Mitäpä sitä tässä nyt niin tekisi, kun ei kotonakaan kahdestaan ollessa tehdä mitään erikoista. Olen puhunut miehelle että olis kiva mennä joskus hotelliin kahdestaan, sitä ei olla tehty kuin hääyönä ja häämatkalla laivalla. Mies ei oikein näe siinä mikä siinä olis niin kivaa ja spesiaalia, sille on ihan sama vaikka lapset on mukana.

Mikä sunun mielestäsi on treffit, jos leffassa tai ravintolassa käyminen ei ditä ole?

Tai tietenkin jos leffa on koko perheen lastenelokuva ja ravintola koko perheen vierailu ABC: lla automatkalla, niin noita ei minustakaan lasketa treffeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole kukaan koskaan 'vienyt' syömään tai teatteriin tms. Ei koskaan. Olen ollut monirn miesten kanssa treffeillä ja naimisissakin monta vuotta.

Kävimme hiljattain syömässä ravintolassa, yhteisestä sopimuksesta sinne menimme mieheni kanssa. Kumpikin maksoi omansa. Minä tilasin laskun. Kukaan mies ei ole koskaan tarjonnut minulle mitään, ei edes oma mieheni kahviakaan tms. On omat rahat arjessakin täysin.

N42 hki

Kyllä kun me ollaan ravintolassa niin mies haluaa yleensä maksaa. Meillä on omat rahat ja tilit, mutta käytännössä yhteiset rahat koska jokainen sentti menee joka kuukausi eikä riitäkään, sen tililtä maksetaan jolla siellä rahaa on. Treffeillä ei tavata käydä, mutta silti mies tykkää siitä jotenkin että maksaa ravintolassa perheen syömiset ja minäkin siitä tykkään, se on sellainen ele että mies haluaa huolehtia perheestään. Tuo on outoa jos ei koskaan ole tarjonnut mitään, minä olen tarjonnut kavereillekin ja kaverit mulle... Erikoinen parisuhde jos se on muodollisempi kuin normaali ystävyyssuhde.

Meillä ei miehen kanssa ole mitään yhteistä aikaa. Mies on aina töissä. Viimeksi kävimme yhdessä ulkona vuonna 2014 kun täytin pyöreitä vuosia. Keskityn tällä hetkellä viettämään aikaa lasten kanssa ja on meillä kyllä tosi mukavaa yhdessä! Mies saa olla töissä tai möllöttää tietokoneella minun puolestani. Olo kevenee heti kun lakkaa odottamasta mitään.