Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ilmoitti, ettei hyväksy Lassen, 46, omia menoja - nyt Lasse syö mielialalääkkeitä jaksaakseen perhe-elämää
25.08.2018 |
Kommentit (646)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elän hyvin määräilevän ja läheisriippuvaisen miehen kanssa. Hänellä ei ole mitään omia harrastuksia, kiinnostuksen kohteita, kavereita tai menoja vaan hän viettää kaiken aikansa täällä kotona odottaen, että minä tulen töistä kotiin. Tietenkään minulla ei saisi olla mitään omia menoja töiden lisäksi vaan minun pitäisi viihdyttää miestä ja olla hänen seuranaan, kun hän on koko päivän minua odottanut. Voin kertoa, että äärimmäisen rasittava tilanne. Tämä on asia, jota riitamme aina koskevat, muusta emme juuri riitele.
En keksi yhtään syytä, miksei samanlainen tilanne voisi olla monella muullakin ja tuo läheisriippuvainen ripustautuja naispuolinen. Ymmärrän hyvin Lassen tunnelmat, samassa veneessä ollaan. Ja molemmat tahollamme varmasti päivittäin punnitsemme vaihtoehtoja, joista ero on varmasti yksi varteenotettava. Jaksamisia hänelle, päätyipä mihin ratkaisuun hyvänsä.
Mikset eroa? Ihmettelen näitä ihmisiä, jotka valittavat parisuhteistaan ja silti eivät tee asioiden eteen mitään.
En valita tilanteestani, totesin sen tässä kontekstissa anonyymina esimerkkinä siitä, että tällaista on.
Kirjoitinhan, että punnitsen päivittäin vaihtoehtoja, joista ero on yksi.
Elämä ei ole mustavalkoista, opit sen kun tulee vähän ikää ja kokemusta.
Aika rajua tuo että mietit päivittäin eroa.
Kuitenkin aiot pysyä suhteessa, sillä "elämä ei ole mustavalkoista".
Kuulostaa hyvin erikoiselta ainakin tämmöisen keski-ikäisen perheenäidin korviin tuommoinen selitys.Ehkä sinun kannattaisi itse hankkia niitä kokemuksia ja löytää vähän enemmän harmaansävyjä. Ehkä vähän pinkkiä ja keltaistakin.
Vai tuntuuko sinusta turvalliselta kun toinen kontrolloi elämääsi. Silloinhan vastuukin on sen toisen käsissä.
Kun toisen kanssa on elänyt riittävän kauan ja nähnyt hänestä erilaisia puolia ja elämänvaiheiden mukanaan tuomia juttuja, sairauttakin, niin ei jättäminen ole ihan yksinkertainen asia. Ainakin tässä vaiheessa vielä yritän saada hänelle apua. Jos näyttää että ei ole avun tavoitettavissa, sitten on pelastettava edes itsensä.
Sinäkö keski-ikäisenä perheenäitinä lähdet heti, jos puoliso syystä tai toisesta ei käyttäydy siten kuin sinä odotat? Et yhtään mieti, mistä tilanne johtuu, miten siihen on tultu ja miten siitä kenties päästäisiin eteenpäin? Niin, ihmiset ovat erilaisia. Kukin toimii tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi voi. Ihan niinkuin ne vaimot voisi tulla ja mennä ihan miten lystää. Itselläni ei ole 16 vuoteen ollut muuta harrastusta kuin pihanlaitto.
Voi jestas mikä marttyyri. Mikset ole kauemmas lähtenyt? Oletko kettingissä?
Ihan itse olet aikuinen ihminen tehnyt lapset. Ihan itse päättänyt jäädä kotiin jumittamaan. Minulla teki mies reissuhommia ja silti pääsin harrastuksiin. Välillä otin mll: n lastenhoitajan. Välillä mulla oli ystävän kanssa sopimus, et hoidetaan vuorotellen toisten lapsia. Mut sulla ei tuskin on ystäviä veikkaisin, kuka tuollaista itsesääliä jaksaa.
Mitä ihmeen itsesääliä?
Se on aikuisuutta. Vanhemmuutta. Lapset menee edelle, kun ne hankkii.
Lapset tarvitsevat hyvinvoivat vanhemmat.
Jos se puutarhanhoito on ihana ja tärkeä harrastus vanhemmalle niin sehän on hieno juttu.
Jos vanhempi kuitenkin haluaisi harrastaa myös jotain muuta ja kokee ettei pääse mihinkään, on se huonompi juttu. Eikä todellakaan hyväksi lapsille.Aikuisuutta on pitää huolta itsestään jotta voi olla hyvä vanhempi lapsilleen.
Minä voin hyvin kun lapseni voivat hyvin. Minä en ole se universumin keskipiste ja tajuan sen. Aikuisuutta.
Et voi vierittää lastesi harteille omaa onnellisuuttasi.
Lapset eivät ole siitä vastuussa nyt eivätkä tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi voi. Ihan niinkuin ne vaimot voisi tulla ja mennä ihan miten lystää. Itselläni ei ole 16 vuoteen ollut muuta harrastusta kuin pihanlaitto.
Voi jestas mikä marttyyri. Mikset ole kauemmas lähtenyt? Oletko kettingissä?
Ihan itse olet aikuinen ihminen tehnyt lapset. Ihan itse päättänyt jäädä kotiin jumittamaan. Minulla teki mies reissuhommia ja silti pääsin harrastuksiin. Välillä otin mll: n lastenhoitajan. Välillä mulla oli ystävän kanssa sopimus, et hoidetaan vuorotellen toisten lapsia. Mut sulla ei tuskin on ystäviä veikkaisin, kuka tuollaista itsesääliä jaksaa.
Mitä ihmeen itsesääliä?
Se on aikuisuutta. Vanhemmuutta. Lapset menee edelle, kun ne hankkii.
Lapset tarvitsevat hyvinvoivat vanhemmat.
Jos se puutarhanhoito on ihana ja tärkeä harrastus vanhemmalle niin sehän on hieno juttu.
Jos vanhempi kuitenkin haluaisi harrastaa myös jotain muuta ja kokee ettei pääse mihinkään, on se huonompi juttu. Eikä todellakaan hyväksi lapsille.Aikuisuutta on pitää huolta itsestään jotta voi olla hyvä vanhempi lapsilleen.
Minä voin hyvin kun lapseni voivat hyvin. Minä en ole se universumin keskipiste ja tajuan sen. Aikuisuutta.
Takertuvat vanhemmat eivät ole mikään ihana tai tavoiteltava asia.
Tietenkin jokainen vanhempi iloitsee siitä että lapset voivat hyvin. Mutta aikuisen elämässä pitäisi olla muutakin kuin ne lapset.
T. Takertuvan äidin tytär
Mistä ihmeestä sait kuvan että olisin takertuva. Se lukutaito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi voi. Ihan niinkuin ne vaimot voisi tulla ja mennä ihan miten lystää. Itselläni ei ole 16 vuoteen ollut muuta harrastusta kuin pihanlaitto.
Voi jestas mikä marttyyri. Mikset ole kauemmas lähtenyt? Oletko kettingissä?
Ihan itse olet aikuinen ihminen tehnyt lapset. Ihan itse päättänyt jäädä kotiin jumittamaan. Minulla teki mies reissuhommia ja silti pääsin harrastuksiin. Välillä otin mll: n lastenhoitajan. Välillä mulla oli ystävän kanssa sopimus, et hoidetaan vuorotellen toisten lapsia. Mut sulla ei tuskin on ystäviä veikkaisin, kuka tuollaista itsesääliä jaksaa.
Mitä ihmeen itsesääliä?
Se on aikuisuutta. Vanhemmuutta. Lapset menee edelle, kun ne hankkii.
Lapset tarvitsevat hyvinvoivat vanhemmat.
Jos se puutarhanhoito on ihana ja tärkeä harrastus vanhemmalle niin sehän on hieno juttu.
Jos vanhempi kuitenkin haluaisi harrastaa myös jotain muuta ja kokee ettei pääse mihinkään, on se huonompi juttu. Eikä todellakaan hyväksi lapsille.Aikuisuutta on pitää huolta itsestään jotta voi olla hyvä vanhempi lapsilleen.
Minä voin hyvin kun lapseni voivat hyvin. Minä en ole se universumin keskipiste ja tajuan sen. Aikuisuutta.
Et voi vierittää lastesi harteille omaa onnellisuuttasi.
Lapset eivät ole siitä vastuussa nyt eivätkä tulevaisuudessa.
Lukutaito?
Vierailija kirjoitti:
No voi voi. Ihan niinkuin ne vaimot voisi tulla ja mennä ihan miten lystää. Itselläni ei ole 16 vuoteen ollut muuta harrastusta kuin pihanlaitto.
No miksi ihmeessä sä et lähde lenkille tai kuntosalille?
Tuo Lassekin olisi vain halunnut harrastaa liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi voi. Ihan niinkuin ne vaimot voisi tulla ja mennä ihan miten lystää. Itselläni ei ole 16 vuoteen ollut muuta harrastusta kuin pihanlaitto.
Voi jestas mikä marttyyri. Mikset ole kauemmas lähtenyt? Oletko kettingissä?
Ihan itse olet aikuinen ihminen tehnyt lapset. Ihan itse päättänyt jäädä kotiin jumittamaan. Minulla teki mies reissuhommia ja silti pääsin harrastuksiin. Välillä otin mll: n lastenhoitajan. Välillä mulla oli ystävän kanssa sopimus, et hoidetaan vuorotellen toisten lapsia. Mut sulla ei tuskin on ystäviä veikkaisin, kuka tuollaista itsesääliä jaksaa.
Mitä ihmeen itsesääliä?
Se on aikuisuutta. Vanhemmuutta. Lapset menee edelle, kun ne hankkii.
Ei aikuisuus tarkoita sitä, ettei 16 vuoteen pääse enää pihaa kauemmas. Älä nyt viitsi. Ihan selvä marttyyri.
En minä kirjoittanut etten pääsisi pihaa kauemmasa vaan kirjoitin että se on ainoa oma harrastukseni. Lukutaito?
Kuules nyt, jotkut perheenäidit nyt vaan kuvittelevat, ettei mikään suju kotona ilman heitä. Moni 15 - 20 vuotta lapsiperhe-elämää elänyt nainen on täysin jämähtänyt kodin, perheen ja työpaikan (bermudan)kolmioon, vaikka ne arkikuviot olisi voinut järjestää myös toiselle tavalla.
Eräs viisikymppinen kaverini on tehnyt 60 % työaikaa siitä asti, kun lapset menivät kouluun. Hänestä oli kiva olla saattamassa ja vastaanottamassa lapsia kotona, kun miehellä meni niin paljon aikaa työmatkoihin. Nyt lapset ovat teinejä ja liikkuvat omatoimisesti kouluun, harrastuksiin, kavereilleen ja esikoisella on jo ajokorttikin. Kaverini ihmettelee, kun hän joutuu viettämään iltoja yksin kotona eikä kukaan auta kotitöissä. Sanoinko jo, että kaverini harrastaa lukemista, käsitöitä ja puutarhanlaittoa. Juu, ei, ei ne vaimot voi mennä ihan niin kuin lystäävät, vaan he ovat kotiin sidottuja.
(ja minä en voi hakea kaveriani arki-iltoina harrastuksiin, sillä hän asuu 100 km päässä meiltä).
Tässä on tietysti vaan yhden henkilön näkökulma, joka kuulostaa hieman väritetyltä ja kumppanin motiivit spekuloiduilta. Lassen vaimon tarina voisi olla kovin toisenlainen ja todennäköisesti onkin. Todellisuutta on vaikea ulkopuolelta kenenkään arvioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Sukulaismiehellä vähän sama kohtalo. Jos ei tottele, vaimo kilahtaa ja hajoittaa jotakin, käyttäytyy uhkaavasti, häpäisee jne. Ei uskalla erota. Myös eräällä tutulla tuollaista. Perhe-elämä helvettiä ja vaimo halus aina vaan lisää lapsia. Sit mies ihastu toiseen ja sai voimaa lähteä. Siitä seuras vuosien raivo, kontrollointi, lapsilla kiristäminen "lasten edun tähden" viranomaisrumba. Lapset meni ihan sekaisin. Tuttu voi nykyään hyvin, lapsetkin ok, mut välit katkes kokonaan. Että se lähteminen kontrolloivan naisen kynsistä ei oo niin helppoa. Tuollaisen kontrolloinnin takana on usein kai mielenterveysongelmia tai persoonallisuyshäiriö. Eikä ero silloin ole lastenkaan kannalta aina niin hyvä juttu. Tällaisia tulee mieleen, läheltä ku oon seurannu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elän hyvin määräilevän ja läheisriippuvaisen miehen kanssa. Hänellä ei ole mitään omia harrastuksia, kiinnostuksen kohteita, kavereita tai menoja vaan hän viettää kaiken aikansa täällä kotona odottaen, että minä tulen töistä kotiin. Tietenkään minulla ei saisi olla mitään omia menoja töiden lisäksi vaan minun pitäisi viihdyttää miestä ja olla hänen seuranaan, kun hän on koko päivän minua odottanut. Voin kertoa, että äärimmäisen rasittava tilanne. Tämä on asia, jota riitamme aina koskevat, muusta emme juuri riitele.
En keksi yhtään syytä, miksei samanlainen tilanne voisi olla monella muullakin ja tuo läheisriippuvainen ripustautuja naispuolinen. Ymmärrän hyvin Lassen tunnelmat, samassa veneessä ollaan. Ja molemmat tahollamme varmasti päivittäin punnitsemme vaihtoehtoja, joista ero on varmasti yksi varteenotettava. Jaksamisia hänelle, päätyipä mihin ratkaisuun hyvänsä.
Mikset eroa? Ihmettelen näitä ihmisiä, jotka valittavat parisuhteistaan ja silti eivät tee asioiden eteen mitään.
En valita tilanteestani, totesin sen tässä kontekstissa anonyymina esimerkkinä siitä, että tällaista on.
Kirjoitinhan, että punnitsen päivittäin vaihtoehtoja, joista ero on yksi.
Elämä ei ole mustavalkoista, opit sen kun tulee vähän ikää ja kokemusta.
Olen liki 60-vuotias, joten kuinka paljon ikää ja kokemusta pitää vielä kertyä jotta ymmärtäisin.
En tiedä. Osaatko itse kuvitella, toiset 60 vuotta kenties? Jotkut ovat jo syntyjään kovin omanapaisia eivätkä kykene näkemään muuta kuin oman hyvänsä ja heittävät kumppanin surutta nurkkaan jos tulee vastaan jotain ikävää. Onhan niitä sellaisia miehiäkin, jotka jättävät vaimonsa jos tämä sairastuu tai lihoo, joten kaipa sen puolison voi heittää pellolle vaikka minkälaisista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Vaimolla ei ole mitään harrastuksia”, jep eli jos haluaa omaa aikaa, on pakko olla harrastus, jonka takia pitää lähteä pois kotoa, muuten omaa aikaa ei ole. Eli jos vaimo vain istuu kotona, niin lasse voi mennä ihan hyvin koko illaksi harrastamaan. Samalla tulee tehtyä lapsille ruoka ja siivottua.
Onkohan Lasse ajatellut, että vaimo haluaisi joskus vaikka vaan olla tekemättä mitään, ihan yksin? Päättää vaikka spontaanisti, että menenpä nyt ulos.
Ja miten paljon sitä kahdenkeskistä tai edes vaimon omaa aikaa lopulta jää, jos urheillaan 6 tuntia viikossa, kuskataan lapsia harrastuksiin ja käydään 5 päivää viikossa töissä? Tähän lisäksi vielä kisareissut viikonloppuisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elän hyvin määräilevän ja läheisriippuvaisen miehen kanssa. Hänellä ei ole mitään omia harrastuksia, kiinnostuksen kohteita, kavereita tai menoja vaan hän viettää kaiken aikansa täällä kotona odottaen, että minä tulen töistä kotiin. Tietenkään minulla ei saisi olla mitään omia menoja töiden lisäksi vaan minun pitäisi viihdyttää miestä ja olla hänen seuranaan, kun hän on koko päivän minua odottanut. Voin kertoa, että äärimmäisen rasittava tilanne. Tämä on asia, jota riitamme aina koskevat, muusta emme juuri riitele.
En keksi yhtään syytä, miksei samanlainen tilanne voisi olla monella muullakin ja tuo läheisriippuvainen ripustautuja naispuolinen. Ymmärrän hyvin Lassen tunnelmat, samassa veneessä ollaan. Ja molemmat tahollamme varmasti päivittäin punnitsemme vaihtoehtoja, joista ero on varmasti yksi varteenotettava. Jaksamisia hänelle, päätyipä mihin ratkaisuun hyvänsä.
Mikset eroa? Ihmettelen näitä ihmisiä, jotka valittavat parisuhteistaan ja silti eivät tee asioiden eteen mitään.
En valita tilanteestani, totesin sen tässä kontekstissa anonyymina esimerkkinä siitä, että tällaista on.
Kirjoitinhan, että punnitsen päivittäin vaihtoehtoja, joista ero on yksi.
Elämä ei ole mustavalkoista, opit sen kun tulee vähän ikää ja kokemusta.
Aika rajua tuo että mietit päivittäin eroa.
Kuitenkin aiot pysyä suhteessa, sillä "elämä ei ole mustavalkoista".
Kuulostaa hyvin erikoiselta ainakin tämmöisen keski-ikäisen perheenäidin korviin tuommoinen selitys.Ehkä sinun kannattaisi itse hankkia niitä kokemuksia ja löytää vähän enemmän harmaansävyjä. Ehkä vähän pinkkiä ja keltaistakin.
Vai tuntuuko sinusta turvalliselta kun toinen kontrolloi elämääsi. Silloinhan vastuukin on sen toisen käsissä.
Kun toisen kanssa on elänyt riittävän kauan ja nähnyt hänestä erilaisia puolia ja elämänvaiheiden mukanaan tuomia juttuja, sairauttakin, niin ei jättäminen ole ihan yksinkertainen asia. Ainakin tässä vaiheessa vielä yritän saada hänelle apua. Jos näyttää että ei ole avun tavoitettavissa, sitten on pelastettava edes itsensä.
Sinäkö keski-ikäisenä perheenäitinä lähdet heti, jos puoliso syystä tai toisesta ei käyttäydy siten kuin sinä odotat? Et yhtään mieti, mistä tilanne johtuu, miten siihen on tultu ja miten siitä kenties päästäisiin eteenpäin? Niin, ihmiset ovat erilaisia. Kukin toimii tavallaan.
No jos mies alkaa yhtäkkiä määräileväksi ja läheisriippuvaiseksi eikä hae siihen apua niin eihän siinä paljon vaihtoehtoja ole.
Apua voi tarjota myös eron jälkeen. Silloin todennäköisesti jaksaa paremmin ollakin apuna ja tukena kun saa välillä vähän itse hengähtää.
Läheisriippuvuus ja kontrollintarve ovat sellaisia vaivoja joista ei voi parantua jos ei itse halua.
Oman kokemukseni mukaan he yleensä eivät koe tarvetta muutokseen vaan ajattelevat, että heidän pitää huolehtia sillä muut eivät osaa. Heidän mielestään kaikki on hyvin kunhan he saavat pitää kontrollinsa ja läheiset tottelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken takana on nainen. On sitten kyseessä alkoholi-, mielenterveys- tai potenssiongelmat. Jos olisin ruotsalaisbrittiläinen rauhanturvaaja-ambulanssikuski ja suuri sankari, sanoisin teille naiset: Shame, shame, shame!
Lassen vaimo on läheisriippuvainen. Vadtuu onnesta on dysätty miejen harteille ja sitten katkeroidutaan kun mies on erillinen ihminen eikä naisen jatke. Näit on paljon. Lassen pitää laittaa rajat itselleen ja tehdä mitä itse haluaa. Johan tuos on vaimoa huomioitu yläkanttiin. Läheisriippuvainen ihminen on kuin loinen, joka hyväksikäyttää kumppaniaan ja syö tämän energian ja elämänilon. Oikeastihan lassen ei pitäis tuohon jäädä ja jättää vaimonsa kohtaamaan omat ongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken takana on nainen. On sitten kyseessä alkoholi-, mielenterveys- tai potenssiongelmat. Jos olisin ruotsalaisbrittiläinen rauhanturvaaja-ambulanssikuski ja suuri sankari, sanoisin teille naiset: Shame, shame, shame!
Näinhän se on. Mies ei ole olemassa ilman naista. Kaikki hänessä on riippuvaista naisesta tai sen puutteesta. Miehen mielenterveys on naisen taskussa. Mies ryyppää ellei saa naista tai saa naisen. Miehelle tulee potenssiongelmia, ellei hän saa naista tai saa naisen.
Kyllä on miehillä rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi voi. Ihan niinkuin ne vaimot voisi tulla ja mennä ihan miten lystää. Itselläni ei ole 16 vuoteen ollut muuta harrastusta kuin pihanlaitto.
Voi jestas mikä marttyyri. Mikset ole kauemmas lähtenyt? Oletko kettingissä?
Ihan itse olet aikuinen ihminen tehnyt lapset. Ihan itse päättänyt jäädä kotiin jumittamaan. Minulla teki mies reissuhommia ja silti pääsin harrastuksiin. Välillä otin mll: n lastenhoitajan. Välillä mulla oli ystävän kanssa sopimus, et hoidetaan vuorotellen toisten lapsia. Mut sulla ei tuskin on ystäviä veikkaisin, kuka tuollaista itsesääliä jaksaa.
Mitä ihmeen itsesääliä?
Se on aikuisuutta. Vanhemmuutta. Lapset menee edelle, kun ne hankkii.
Lapset tarvitsevat hyvinvoivat vanhemmat.
Jos se puutarhanhoito on ihana ja tärkeä harrastus vanhemmalle niin sehän on hieno juttu.
Jos vanhempi kuitenkin haluaisi harrastaa myös jotain muuta ja kokee ettei pääse mihinkään, on se huonompi juttu. Eikä todellakaan hyväksi lapsille.Aikuisuutta on pitää huolta itsestään jotta voi olla hyvä vanhempi lapsilleen.
Minä voin hyvin kun lapseni voivat hyvin. Minä en ole se universumin keskipiste ja tajuan sen. Aikuisuutta.
Takertuvat vanhemmat eivät ole mikään ihana tai tavoiteltava asia.
Tietenkin jokainen vanhempi iloitsee siitä että lapset voivat hyvin. Mutta aikuisen elämässä pitäisi olla muutakin kuin ne lapset.
T. Takertuvan äidin tytär
Mistä ihmeestä sait kuvan että olisin takertuva. Se lukutaito.
Siitä että kuulostat aivan äidiltäni.
Eikä hänen elämässään ole vieläkään muuta kuin lapset, vaikka ne lapset ovat jo keski-ikäisiä 😒
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elän hyvin määräilevän ja läheisriippuvaisen miehen kanssa. Hänellä ei ole mitään omia harrastuksia, kiinnostuksen kohteita, kavereita tai menoja vaan hän viettää kaiken aikansa täällä kotona odottaen, että minä tulen töistä kotiin. Tietenkään minulla ei saisi olla mitään omia menoja töiden lisäksi vaan minun pitäisi viihdyttää miestä ja olla hänen seuranaan, kun hän on koko päivän minua odottanut. Voin kertoa, että äärimmäisen rasittava tilanne. Tämä on asia, jota riitamme aina koskevat, muusta emme juuri riitele.
En keksi yhtään syytä, miksei samanlainen tilanne voisi olla monella muullakin ja tuo läheisriippuvainen ripustautuja naispuolinen. Ymmärrän hyvin Lassen tunnelmat, samassa veneessä ollaan. Ja molemmat tahollamme varmasti päivittäin punnitsemme vaihtoehtoja, joista ero on varmasti yksi varteenotettava. Jaksamisia hänelle, päätyipä mihin ratkaisuun hyvänsä.
Mikset eroa? Ihmettelen näitä ihmisiä, jotka valittavat parisuhteistaan ja silti eivät tee asioiden eteen mitään.
En valita tilanteestani, totesin sen tässä kontekstissa anonyymina esimerkkinä siitä, että tällaista on.
Kirjoitinhan, että punnitsen päivittäin vaihtoehtoja, joista ero on yksi.
Elämä ei ole mustavalkoista, opit sen kun tulee vähän ikää ja kokemusta.
Aika rajua tuo että mietit päivittäin eroa.
Kuitenkin aiot pysyä suhteessa, sillä "elämä ei ole mustavalkoista".
Kuulostaa hyvin erikoiselta ainakin tämmöisen keski-ikäisen perheenäidin korviin tuommoinen selitys.Ehkä sinun kannattaisi itse hankkia niitä kokemuksia ja löytää vähän enemmän harmaansävyjä. Ehkä vähän pinkkiä ja keltaistakin.
Vai tuntuuko sinusta turvalliselta kun toinen kontrolloi elämääsi. Silloinhan vastuukin on sen toisen käsissä.
Kun toisen kanssa on elänyt riittävän kauan ja nähnyt hänestä erilaisia puolia ja elämänvaiheiden mukanaan tuomia juttuja, sairauttakin, niin ei jättäminen ole ihan yksinkertainen asia. Ainakin tässä vaiheessa vielä yritän saada hänelle apua. Jos näyttää että ei ole avun tavoitettavissa, sitten on pelastettava edes itsensä.
Sinäkö keski-ikäisenä perheenäitinä lähdet heti, jos puoliso syystä tai toisesta ei käyttäydy siten kuin sinä odotat? Et yhtään mieti, mistä tilanne johtuu, miten siihen on tultu ja miten siitä kenties päästäisiin eteenpäin? Niin, ihmiset ovat erilaisia. Kukin toimii tavallaan.
No jos mies alkaa yhtäkkiä määräileväksi ja läheisriippuvaiseksi eikä hae siihen apua niin eihän siinä paljon vaihtoehtoja ole.
Apua voi tarjota myös eron jälkeen. Silloin todennäköisesti jaksaa paremmin ollakin apuna ja tukena kun saa välillä vähän itse hengähtää.
Läheisriippuvuus ja kontrollintarve ovat sellaisia vaivoja joista ei voi parantua jos ei itse halua.
Oman kokemukseni mukaan he yleensä eivät koe tarvetta muutokseen vaan ajattelevat, että heidän pitää huolehtia sillä muut eivät osaa. Heidän mielestään kaikki on hyvin kunhan he saavat pitää kontrollinsa ja läheiset tottelevat.
No entä jos mies ei yhtäkkiä ala määräileväksi ja läheisriippuvaiseksi vaan tilanteeseen ajaudutaan pikkuhiljaa sairauden, työkyvyttömyyseläkkeen ja lasten kotoa lähtemisen myötä? Kaikki tässä elämässä ei tapahdu yhtäkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Lassen vaimo on läheisriippuvainen. Vadtuu onnesta on dysätty miejen harteille ja sitten katkeroidutaan kun mies on erillinen ihminen eikä naisen jatke. Näit on paljon. Lassen pitää laittaa rajat itselleen ja tehdä mitä itse haluaa. Johan tuos on vaimoa huomioitu yläkanttiin. Läheisriippuvainen ihminen on kuin loinen, joka hyväksikäyttää kumppaniaan ja syö tämän energian ja elämänilon. Oikeastihan lassen ei pitäis tuohon jäädä ja jättää vaimonsa kohtaamaan omat ongelmansa.
Niin siis lassen pitäis arvostaa itseään ja lähteä. Jos toinen ei halua ottaa vastuuta omista ongelmistaan, ei mitään ole tehtävissä. Tällaisii läheisriippuvuus-loiseläjiä on paljon. Tässäkin ketjussa. Ei hajuakaan siitä et toinen on erillinen ihminen jota ei voi määrätä ja kontrolloida.
Usein siihen, että päästään treenipaikalle, voi mennä aikaa jo 30 min -1 h. Siinä sitten vaatteiden vaihdot, lämmittelyt. En tiedä mitä harrastaa mutta uskoisin yhden treenikerran vievän jopa 1,5 h ja siitä sitten suihkuun ja takas kotiin. Eli tuo 4-6 h viikossa on vain se itse harrastuksen parissa vietetty aika. Loppujen lopuksi siinä menee helposti koko ilta ja ennen kuin on kotona, onkin jo lapset laitettu nukkumaan ja itselläkin nukkumaanmenoaika. Kyllä se vähän saattaa alkaa vituttaa jos vaikia neljänä iltana viikosta on miehen treenit ja sitten vielä kysytään, voisiko alkaa kilpaurheilijaksi, jolloin viikonloputkin alkaa kulua harrastuksen parissa.
Mutta voihan toki olla myös kyse sairaasta ihmisestä, joka haluaa kieltää mieheltä kaiken kivan.
Tämä on taas näitä iltapäivälehtien höpöjä. Lassen oikea nimi taitaa olla jutun kirjoittanut sisällöntuottaja.
Ei. Lapset ja parisuhde pitää olla samalla sijalla. Ne perheet missä aikuiset ottavat myös omaa aikaa ja hoitavat parisuhdettaan pärjäävät.