Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ilmoitti, ettei hyväksy Lassen, 46, omia menoja - nyt Lasse syö mielialalääkkeitä jaksaakseen perhe-elämää
25.08.2018 |
Kommentit (646)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jossupossu kirjoitti:
Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.
Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.
Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.
Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja.
Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.
Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.
Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa.
Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.
Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.
Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.
Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.
Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.
Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.
Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa.
Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.
Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.
Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään. Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut. Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.
Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.
Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".
Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.
Jopas nyt. En tiennytkään että siinä vaiheessa kun lapset ovat siinä kymmenen kieppeillä siivoaminen yhtäkkiä lakkaa viemästä aikaa. Vai onko se se vaihe kun siivoamisesta koko liiton ajan luistanut osapuoli on vihdoin saavuttanut sen aseman että enää kukaan ei voi vaatia että hän suorittaisi oman osuutensa kotitöistä. Toistakymmentä vuotta kun olet sluibaillut niin puolison toive tasavertaisemmasta työnjaosta muuttuukin "jämähtyneisyydeksi" ja muutenkin täysin kohtuuttomaksi.
Ihmisellä jolle vastasin näin oli käynyt hänen omien sanojensa mukaan. Lisääntynyt vapaa-aika ulosmitattiin kaikkeen kivaan. Ei "imurointiin". Mikä tässä tarkalleenottaen hiertää esimerkiksi sinua? Lapset kasvavat ja vanhemmille jää aikaa kaikkeen kivaan. Mikä siitä tekee niin hirmuista?
Se että mies edelleenkin löysäilee omien arkiaskareidensa kanssa ja ulosmittailee tuntitolkulla sitä vapaa-aikaa per viikko kun vaimo edelleen hoitaa pääosan siivoamisesta yms. Että se tuntuu olevan vain se mies joka ulosmittaa sitä ekstra-vapaa-aikaa. Lassekin myöntää että vaimon mielestä kotihommat eivät koskaan ole menneet tasan, ja silti haluaisi nyt viettää käytännössä kaiken vapaa-aikansa toteuttaen itseään kilpaurheilun parissa. Eipä se vaimoa juurikaan lämmitä kun Lasse katsoo että kotihommien määrä on nykyään niin paljon pienempi että vaikka hän vähentääkin osallistumistaan entisestään pysyy koti edelleen siistinä, koska taikaahan se on tuo siivouksen salaperäinen tapahtuminen. Lasse kun haluaa kilpaurheilla mikä sitten vaatisi 6-7 harrastuskertaa viikossa kun kisareissut lasketaan mukaan. Vaimolle sen sijaan ei ylimääräistä vapaa-aikaa heru, kun eihän tuo ressu muuta tee kuin "harrastaa siivoamista" kuten ihanat palstalaiset niin halveksivasti asian ovat ilmaisseet. Jos vaimo menisi edes sen 3-4 kertaa viikossa minkä Lasse menee nyt ja mikä ei miespololle lainkaan riitä, niin eihän perheellä olisi ainoatakaan yhteistä iltaa tai vaihtoehtoisesti alakouluikäinen jätettäisiin säännöllisesti pitämään itsestään huoli kokonaiseksi iltapäiväksi kunnes jompi kumpi vanhemmista palaisi reissuiltaan iltamyöhällä.
Ensinnäkään vaimo ei yksin päätä mikä on tarpeellinen siivous määrä. Sitä paitsi se joka siellä kotona nyhjää on myös se joka siivoaa.
Minun vaimoni valitti samalla lailla ennen lasta. Silloin sanoin yksinkertaisesti: Minä en aio elää neljän seinän sisällä vaan koti on minulle vain tukikohta jossa käydään nukkumassa ja säilytetään tavaroita.
Häntä ei taas kiinnostanut mikään vaan vietti suurimman osan ajastaan kotona. Hän yritti saada minua siivoamaan yhtä paljon. No se ei onnistunut kun minä en siellä sotkekkaan.
Joten hän itse siivosi sotkunsa.
Alakoululaiset on yksin jatkuvasti. Ei sen ikäiset tarvitse jatkuvaa valvontaa.
Luoja, jos olisit mun mies niin takapuolessasi olis kirkkaan punainen kengänkuva.
Jos hankit kodin, osallistut sen ylläpitoon. Piste.
Ensinnäkään mies ei päätä mikä on kodinhoidon jako, se sovitaan. Eli vaikka kuinka ah niin nätisti sanomanasi NYHJÄÄ kotonaan, ei se tarkoita että hänen kuuluu pestä likapyykkisi tai astiasi. Vaikka hän pitääkin kotielämästä, hän ei ole kotiorjasi ja todella toivon että vaimosi lopettaa passaamisesi ja saat opetella että kotiin kertyy sotkua vaikka siellä vaan kävisikin kääntymässä.
Kertoo myös parisuhteenne tilasta kun puhut vaimostasi halveksuvasti ja kerrot miten itse olet kaikkialla muualla kuin kotona missä vaimosi.
En edes toivo sinun ottavan onkeesi, luulen että vaimosi on paljon onnellisempi ilman sinua.
Ennen vanhaan siivottiin 2 kertaa vuodessa. Se siivoaa ylimääräiset kierrokset jonka standardit ovat tiukemmat.
Jaa milloinkohan tämä ennenvanhaan mahtoi olla, koska oman suvun puolelta tiedän että aina tuonne 60-70-luvulle asti sekä maalaistalossa (äiti ja perheensä) että kaupunkikodissa (isä ja perheensä) lattiat pestiin ja matot vietiin ulos tampattavaksi viikottain. Toki isän perheellä oli kotiapu auttamassa kotihommissa joten kaikki ei jäänyt isänäidin harteille. Pienessä kamarissa keittiön vieressä asuva apulainen olisi toki luksusta nykyaikana.
Meidän mummolla ei ollut mitään apulaista vaan hän hoiti yksin lapsilauman, siivosi, silitti, hillosi, teki ruuat, kasvatti ruuanlisää sillä aikaa kun isoisä keskittyi omaan harrastukseensa ja lapsentekoon. Mummo uupui ja lääkäri määräsi pakollisen päivätauon joka päivälle.
Kotiäiti? Eikö käynyt töissä ollenkaan? Nykyään tehdään tuo ja silti se työ.
Nyt sitä realismia peliin. Kun puhutaan aikuisen ihmisen mummoista, kysymys on henkilöstä joka on huushollannut ihan eri maailmassa kuin nykymammat. Toki nykyäänkin on rankkaa jos joutuu hoitamaan sekä kodin että työn yksin, mutta nykyään on kuitenkin pelit ja vehkeet ja kaupasta saa vaikka mitä ja vaikka miten puoliksi valmistettunakin. Et sinä joudu perunoita multaamaan joka kesä ellet vartavasten halua ja pussilakanat saat kaupasta valmiina kuten kaikki vaatteetkin. Syy siihen että menneisyydessä naiset eivät pääsääntöisesti käyneet ansiotyössä on puhtaasti se että ilman yhden (tai useamman) ihmisen kokopäiväistä panostusta tavanomainen perhe-elämä useamman lapsen kanssa ei yksinkertaisesti ollut mahdollista. Joskus äiti saattoi tehdä kotoa käsin jotakin palkkatyötä, esim. ompelemista tai pyykkäystä, mutta se tehtiin kotitöiden ohessa, varsinkin jos asuinpaikassa ei ollut runsaasti peltoalaa jota viljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jossupossu kirjoitti:
Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.
Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.
Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.
Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja.
Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.
Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.
Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa.
Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.
Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.
Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.
Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.
Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.
Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.
Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa.
Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.
Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.
Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään. Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut. Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.
Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.
Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".
Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.
Jopas nyt. En tiennytkään että siinä vaiheessa kun lapset ovat siinä kymmenen kieppeillä siivoaminen yhtäkkiä lakkaa viemästä aikaa. Vai onko se se vaihe kun siivoamisesta koko liiton ajan luistanut osapuoli on vihdoin saavuttanut sen aseman että enää kukaan ei voi vaatia että hän suorittaisi oman osuutensa kotitöistä. Toistakymmentä vuotta kun olet sluibaillut niin puolison toive tasavertaisemmasta työnjaosta muuttuukin "jämähtyneisyydeksi" ja muutenkin täysin kohtuuttomaksi.
Ihmisellä jolle vastasin näin oli käynyt hänen omien sanojensa mukaan. Lisääntynyt vapaa-aika ulosmitattiin kaikkeen kivaan. Ei "imurointiin". Mikä tässä tarkalleenottaen hiertää esimerkiksi sinua? Lapset kasvavat ja vanhemmille jää aikaa kaikkeen kivaan. Mikä siitä tekee niin hirmuista?
Se että mies edelleenkin löysäilee omien arkiaskareidensa kanssa ja ulosmittailee tuntitolkulla sitä vapaa-aikaa per viikko kun vaimo edelleen hoitaa pääosan siivoamisesta yms. Että se tuntuu olevan vain se mies joka ulosmittaa sitä ekstra-vapaa-aikaa. Lassekin myöntää että vaimon mielestä kotihommat eivät koskaan ole menneet tasan, ja silti haluaisi nyt viettää käytännössä kaiken vapaa-aikansa toteuttaen itseään kilpaurheilun parissa. Eipä se vaimoa juurikaan lämmitä kun Lasse katsoo että kotihommien määrä on nykyään niin paljon pienempi että vaikka hän vähentääkin osallistumistaan entisestään pysyy koti edelleen siistinä, koska taikaahan se on tuo siivouksen salaperäinen tapahtuminen. Lasse kun haluaa kilpaurheilla mikä sitten vaatisi 6-7 harrastuskertaa viikossa kun kisareissut lasketaan mukaan. Vaimolle sen sijaan ei ylimääräistä vapaa-aikaa heru, kun eihän tuo ressu muuta tee kuin "harrastaa siivoamista" kuten ihanat palstalaiset niin halveksivasti asian ovat ilmaisseet. Jos vaimo menisi edes sen 3-4 kertaa viikossa minkä Lasse menee nyt ja mikä ei miespololle lainkaan riitä, niin eihän perheellä olisi ainoatakaan yhteistä iltaa tai vaihtoehtoisesti alakouluikäinen jätettäisiin säännöllisesti pitämään itsestään huoli kokonaiseksi iltapäiväksi kunnes jompi kumpi vanhemmista palaisi reissuiltaan iltamyöhällä.
Ensinnäkään vaimo ei yksin päätä mikä on tarpeellinen siivous määrä. Sitä paitsi se joka siellä kotona nyhjää on myös se joka siivoaa.
Minun vaimoni valitti samalla lailla ennen lasta. Silloin sanoin yksinkertaisesti: Minä en aio elää neljän seinän sisällä vaan koti on minulle vain tukikohta jossa käydään nukkumassa ja säilytetään tavaroita.
Häntä ei taas kiinnostanut mikään vaan vietti suurimman osan ajastaan kotona. Hän yritti saada minua siivoamaan yhtä paljon. No se ei onnistunut kun minä en siellä sotkekkaan.
Joten hän itse siivosi sotkunsa.
Alakoululaiset on yksin jatkuvasti. Ei sen ikäiset tarvitse jatkuvaa valvontaa.
Luoja, jos olisit mun mies niin takapuolessasi olis kirkkaan punainen kengänkuva.
Jos hankit kodin, osallistut sen ylläpitoon. Piste.
Ensinnäkään mies ei päätä mikä on kodinhoidon jako, se sovitaan. Eli vaikka kuinka ah niin nätisti sanomanasi NYHJÄÄ kotonaan, ei se tarkoita että hänen kuuluu pestä likapyykkisi tai astiasi. Vaikka hän pitääkin kotielämästä, hän ei ole kotiorjasi ja todella toivon että vaimosi lopettaa passaamisesi ja saat opetella että kotiin kertyy sotkua vaikka siellä vaan kävisikin kääntymässä.
Kertoo myös parisuhteenne tilasta kun puhut vaimostasi halveksuvasti ja kerrot miten itse olet kaikkialla muualla kuin kotona missä vaimosi.
En edes toivo sinun ottavan onkeesi, luulen että vaimosi on paljon onnellisempi ilman sinua.
Ennen vanhaan siivottiin 2 kertaa vuodessa. Se siivoaa ylimääräiset kierrokset jonka standardit ovat tiukemmat.
Jaa milloinkohan tämä ennenvanhaan mahtoi olla, koska oman suvun puolelta tiedän että aina tuonne 60-70-luvulle asti sekä maalaistalossa (äiti ja perheensä) että kaupunkikodissa (isä ja perheensä) lattiat pestiin ja matot vietiin ulos tampattavaksi viikottain. Toki isän perheellä oli kotiapu auttamassa kotihommissa joten kaikki ei jäänyt isänäidin harteille. Pienessä kamarissa keittiön vieressä asuva apulainen olisi toki luksusta nykyaikana.
Meidän mummolla ei ollut mitään apulaista vaan hän hoiti yksin lapsilauman, siivosi, silitti, hillosi, teki ruuat, kasvatti ruuanlisää sillä aikaa kun isoisä keskittyi omaan harrastukseensa ja lapsentekoon. Mummo uupui ja lääkäri määräsi pakollisen päivätauon joka päivälle.
Kotiäiti? Eikö käynyt töissä ollenkaan? Nykyään tehdään tuo ja silti se työ.
Nyt sitä realismia peliin. Kun puhutaan aikuisen ihmisen mummoista, kysymys on henkilöstä joka on huushollannut ihan eri maailmassa kuin nykymammat. Toki nykyäänkin on rankkaa jos joutuu hoitamaan sekä kodin että työn yksin, mutta nykyään on kuitenkin pelit ja vehkeet ja kaupasta saa vaikka mitä ja vaikka miten puoliksi valmistettunakin. Et sinä joudu perunoita multaamaan joka kesä ellet vartavasten halua ja pussilakanat saat kaupasta valmiina kuten kaikki vaatteetkin. Syy siihen että menneisyydessä naiset eivät pääsääntöisesti käyneet ansiotyössä on puhtaasti se että ilman yhden (tai useamman) ihmisen kokopäiväistä panostusta tavanomainen perhe-elämä useamman lapsen kanssa ei yksinkertaisesti ollut mahdollista. Joskus äiti saattoi tehdä kotoa käsin jotakin palkkatyötä, esim. ompelemista tai pyykkäystä, mutta se tehtiin kotitöiden ohessa, varsinkin jos asuinpaikassa ei ollut runsaasti peltoalaa jota viljellä.
Höpsistä. Minä muuten kasvatan omat perunat ja vihannekset ja marjat. Hilloa en, koska hillo on epäterveellistä.
Nykyäidin pitää kaiken tuon kodinhoidon lisäksi hoitaa vaativa työ, osallistua lasten koulunkäyntiin ja se mitä äideiltä kasvatusmielessä vaaditaan on noin miljoona krtaa enemmän kuin mummon aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jossupossu kirjoitti:
Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.
Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.
Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.
Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja.
Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.
Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.
Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa.
Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.
Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.
Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.
Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.
Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.
Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.
Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa.
Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.
Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.
Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään. Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut. Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.
Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.
Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".
Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.
Jopas nyt. En tiennytkään että siinä vaiheessa kun lapset ovat siinä kymmenen kieppeillä siivoaminen yhtäkkiä lakkaa viemästä aikaa. Vai onko se se vaihe kun siivoamisesta koko liiton ajan luistanut osapuoli on vihdoin saavuttanut sen aseman että enää kukaan ei voi vaatia että hän suorittaisi oman osuutensa kotitöistä. Toistakymmentä vuotta kun olet sluibaillut niin puolison toive tasavertaisemmasta työnjaosta muuttuukin "jämähtyneisyydeksi" ja muutenkin täysin kohtuuttomaksi.
Ihmisellä jolle vastasin näin oli käynyt hänen omien sanojensa mukaan. Lisääntynyt vapaa-aika ulosmitattiin kaikkeen kivaan. Ei "imurointiin". Mikä tässä tarkalleenottaen hiertää esimerkiksi sinua? Lapset kasvavat ja vanhemmille jää aikaa kaikkeen kivaan. Mikä siitä tekee niin hirmuista?
Se että mies edelleenkin löysäilee omien arkiaskareidensa kanssa ja ulosmittailee tuntitolkulla sitä vapaa-aikaa per viikko kun vaimo edelleen hoitaa pääosan siivoamisesta yms. Että se tuntuu olevan vain se mies joka ulosmittaa sitä ekstra-vapaa-aikaa. Lassekin myöntää että vaimon mielestä kotihommat eivät koskaan ole menneet tasan, ja silti haluaisi nyt viettää käytännössä kaiken vapaa-aikansa toteuttaen itseään kilpaurheilun parissa. Eipä se vaimoa juurikaan lämmitä kun Lasse katsoo että kotihommien määrä on nykyään niin paljon pienempi että vaikka hän vähentääkin osallistumistaan entisestään pysyy koti edelleen siistinä, koska taikaahan se on tuo siivouksen salaperäinen tapahtuminen. Lasse kun haluaa kilpaurheilla mikä sitten vaatisi 6-7 harrastuskertaa viikossa kun kisareissut lasketaan mukaan. Vaimolle sen sijaan ei ylimääräistä vapaa-aikaa heru, kun eihän tuo ressu muuta tee kuin "harrastaa siivoamista" kuten ihanat palstalaiset niin halveksivasti asian ovat ilmaisseet. Jos vaimo menisi edes sen 3-4 kertaa viikossa minkä Lasse menee nyt ja mikä ei miespololle lainkaan riitä, niin eihän perheellä olisi ainoatakaan yhteistä iltaa tai vaihtoehtoisesti alakouluikäinen jätettäisiin säännöllisesti pitämään itsestään huoli kokonaiseksi iltapäiväksi kunnes jompi kumpi vanhemmista palaisi reissuiltaan iltamyöhällä.
Ensinnäkään vaimo ei yksin päätä mikä on tarpeellinen siivous määrä. Sitä paitsi se joka siellä kotona nyhjää on myös se joka siivoaa.
Minun vaimoni valitti samalla lailla ennen lasta. Silloin sanoin yksinkertaisesti: Minä en aio elää neljän seinän sisällä vaan koti on minulle vain tukikohta jossa käydään nukkumassa ja säilytetään tavaroita.
Häntä ei taas kiinnostanut mikään vaan vietti suurimman osan ajastaan kotona. Hän yritti saada minua siivoamaan yhtä paljon. No se ei onnistunut kun minä en siellä sotkekkaan.
Joten hän itse siivosi sotkunsa.
Alakoululaiset on yksin jatkuvasti. Ei sen ikäiset tarvitse jatkuvaa valvontaa.
Luoja, jos olisit mun mies niin takapuolessasi olis kirkkaan punainen kengänkuva.
Jos hankit kodin, osallistut sen ylläpitoon. Piste.
Ensinnäkään mies ei päätä mikä on kodinhoidon jako, se sovitaan. Eli vaikka kuinka ah niin nätisti sanomanasi NYHJÄÄ kotonaan, ei se tarkoita että hänen kuuluu pestä likapyykkisi tai astiasi. Vaikka hän pitääkin kotielämästä, hän ei ole kotiorjasi ja todella toivon että vaimosi lopettaa passaamisesi ja saat opetella että kotiin kertyy sotkua vaikka siellä vaan kävisikin kääntymässä.
Kertoo myös parisuhteenne tilasta kun puhut vaimostasi halveksuvasti ja kerrot miten itse olet kaikkialla muualla kuin kotona missä vaimosi.
En edes toivo sinun ottavan onkeesi, luulen että vaimosi on paljon onnellisempi ilman sinua.
Ennen vanhaan siivottiin 2 kertaa vuodessa. Se siivoaa ylimääräiset kierrokset jonka standardit ovat tiukemmat.
Jaa milloinkohan tämä ennenvanhaan mahtoi olla, koska oman suvun puolelta tiedän että aina tuonne 60-70-luvulle asti sekä maalaistalossa (äiti ja perheensä) että kaupunkikodissa (isä ja perheensä) lattiat pestiin ja matot vietiin ulos tampattavaksi viikottain. Toki isän perheellä oli kotiapu auttamassa kotihommissa joten kaikki ei jäänyt isänäidin harteille. Pienessä kamarissa keittiön vieressä asuva apulainen olisi toki luksusta nykyaikana.
Meidän mummolla ei ollut mitään apulaista vaan hän hoiti yksin lapsilauman, siivosi, silitti, hillosi, teki ruuat, kasvatti ruuanlisää sillä aikaa kun isoisä keskittyi omaan harrastukseensa ja lapsentekoon. Mummo uupui ja lääkäri määräsi pakollisen päivätauon joka päivälle.
Kotiäiti? Eikö käynyt töissä ollenkaan? Nykyään tehdään tuo ja silti se työ.
Nyt sitä realismia peliin. Kun puhutaan aikuisen ihmisen mummoista, kysymys on henkilöstä joka on huushollannut ihan eri maailmassa kuin nykymammat. Toki nykyäänkin on rankkaa jos joutuu hoitamaan sekä kodin että työn yksin, mutta nykyään on kuitenkin pelit ja vehkeet ja kaupasta saa vaikka mitä ja vaikka miten puoliksi valmistettunakin. Et sinä joudu perunoita multaamaan joka kesä ellet vartavasten halua ja pussilakanat saat kaupasta valmiina kuten kaikki vaatteetkin. Syy siihen että menneisyydessä naiset eivät pääsääntöisesti käyneet ansiotyössä on puhtaasti se että ilman yhden (tai useamman) ihmisen kokopäiväistä panostusta tavanomainen perhe-elämä useamman lapsen kanssa ei yksinkertaisesti ollut mahdollista. Joskus äiti saattoi tehdä kotoa käsin jotakin palkkatyötä, esim. ompelemista tai pyykkäystä, mutta se tehtiin kotitöiden ohessa, varsinkin jos asuinpaikassa ei ollut runsaasti peltoalaa jota viljellä.
Höpsistä. Minä muuten kasvatan omat perunat ja vihannekset ja marjat. Hilloa en, koska hillo on epäterveellistä.
Nykyäidin pitää kaiken tuon kodinhoidon lisäksi hoitaa vaativa työ, osallistua lasten koulunkäyntiin ja se mitä äideiltä kasvatusmielessä vaaditaan on noin miljoona krtaa enemmän kuin mummon aikaan.
Eli et käytä mitään sähkölaitetta missään kotityössä (mukaanlukien jääkaappi), kasvatat mm. valtaosan juurivihanneksista itse, keräät kaikki perheen marjat ja hedelmät kesän aikana ja säilöt ne, et käytä mitään puolivalmisteita puhumattakaan eineksistä (mukaanlukien esim. kaupan leipä), ja silloin joskus kun on varaa syödä lihaa se tulee primääripaloina joko omasta possusta tai kovalla hinnalla kauppiaalta. Joka lauantain pyhität siihen että peset pyykin saunalla käsin, ja kerran viikossa kannat matot pihalle ja tamppaat ne ja peset lattian harjalla. Juu, ja niitä lapsia on se puolentusinaa, että kuusi vuotta olet tämän kaiken (ja huomattavasti enemmänkin, koska listani on varsin epätäydellinen) tehnyt maha pystyssä. Koska tuollaista se oli valtaosalle suomalaisia 50-luvulla, ja monelle vielä 60-luvullakin. Oman äitini kotitaloon sähkö tuli 60-luvun puolivälissä, syrjäisimpin mökkeihin vasta 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jossupossu kirjoitti:
Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.
Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.
Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.
Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja.
Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.
Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.
Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa.
Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.
Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.
Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.
Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.
Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.
Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.
Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa.
Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.
Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.
Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään. Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut. Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.
Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.
Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".
Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.
Jopas nyt. En tiennytkään että siinä vaiheessa kun lapset ovat siinä kymmenen kieppeillä siivoaminen yhtäkkiä lakkaa viemästä aikaa. Vai onko se se vaihe kun siivoamisesta koko liiton ajan luistanut osapuoli on vihdoin saavuttanut sen aseman että enää kukaan ei voi vaatia että hän suorittaisi oman osuutensa kotitöistä. Toistakymmentä vuotta kun olet sluibaillut niin puolison toive tasavertaisemmasta työnjaosta muuttuukin "jämähtyneisyydeksi" ja muutenkin täysin kohtuuttomaksi.
Ihmisellä jolle vastasin näin oli käynyt hänen omien sanojensa mukaan. Lisääntynyt vapaa-aika ulosmitattiin kaikkeen kivaan. Ei "imurointiin". Mikä tässä tarkalleenottaen hiertää esimerkiksi sinua? Lapset kasvavat ja vanhemmille jää aikaa kaikkeen kivaan. Mikä siitä tekee niin hirmuista?
Se että mies edelleenkin löysäilee omien arkiaskareidensa kanssa ja ulosmittailee tuntitolkulla sitä vapaa-aikaa per viikko kun vaimo edelleen hoitaa pääosan siivoamisesta yms. Että se tuntuu olevan vain se mies joka ulosmittaa sitä ekstra-vapaa-aikaa. Lassekin myöntää että vaimon mielestä kotihommat eivät koskaan ole menneet tasan, ja silti haluaisi nyt viettää käytännössä kaiken vapaa-aikansa toteuttaen itseään kilpaurheilun parissa. Eipä se vaimoa juurikaan lämmitä kun Lasse katsoo että kotihommien määrä on nykyään niin paljon pienempi että vaikka hän vähentääkin osallistumistaan entisestään pysyy koti edelleen siistinä, koska taikaahan se on tuo siivouksen salaperäinen tapahtuminen. Lasse kun haluaa kilpaurheilla mikä sitten vaatisi 6-7 harrastuskertaa viikossa kun kisareissut lasketaan mukaan. Vaimolle sen sijaan ei ylimääräistä vapaa-aikaa heru, kun eihän tuo ressu muuta tee kuin "harrastaa siivoamista" kuten ihanat palstalaiset niin halveksivasti asian ovat ilmaisseet. Jos vaimo menisi edes sen 3-4 kertaa viikossa minkä Lasse menee nyt ja mikä ei miespololle lainkaan riitä, niin eihän perheellä olisi ainoatakaan yhteistä iltaa tai vaihtoehtoisesti alakouluikäinen jätettäisiin säännöllisesti pitämään itsestään huoli kokonaiseksi iltapäiväksi kunnes jompi kumpi vanhemmista palaisi reissuiltaan iltamyöhällä.
Ensinnäkään vaimo ei yksin päätä mikä on tarpeellinen siivous määrä. Sitä paitsi se joka siellä kotona nyhjää on myös se joka siivoaa.
Minun vaimoni valitti samalla lailla ennen lasta. Silloin sanoin yksinkertaisesti: Minä en aio elää neljän seinän sisällä vaan koti on minulle vain tukikohta jossa käydään nukkumassa ja säilytetään tavaroita.
Häntä ei taas kiinnostanut mikään vaan vietti suurimman osan ajastaan kotona. Hän yritti saada minua siivoamaan yhtä paljon. No se ei onnistunut kun minä en siellä sotkekkaan.
Joten hän itse siivosi sotkunsa.
Alakoululaiset on yksin jatkuvasti. Ei sen ikäiset tarvitse jatkuvaa valvontaa.
Luoja, jos olisit mun mies niin takapuolessasi olis kirkkaan punainen kengänkuva.
Jos hankit kodin, osallistut sen ylläpitoon. Piste.
Ensinnäkään mies ei päätä mikä on kodinhoidon jako, se sovitaan. Eli vaikka kuinka ah niin nätisti sanomanasi NYHJÄÄ kotonaan, ei se tarkoita että hänen kuuluu pestä likapyykkisi tai astiasi. Vaikka hän pitääkin kotielämästä, hän ei ole kotiorjasi ja todella toivon että vaimosi lopettaa passaamisesi ja saat opetella että kotiin kertyy sotkua vaikka siellä vaan kävisikin kääntymässä.
Kertoo myös parisuhteenne tilasta kun puhut vaimostasi halveksuvasti ja kerrot miten itse olet kaikkialla muualla kuin kotona missä vaimosi.
En edes toivo sinun ottavan onkeesi, luulen että vaimosi on paljon onnellisempi ilman sinua.
Ennen vanhaan siivottiin 2 kertaa vuodessa. Se siivoaa ylimääräiset kierrokset jonka standardit ovat tiukemmat.
Jaa milloinkohan tämä ennenvanhaan mahtoi olla, koska oman suvun puolelta tiedän että aina tuonne 60-70-luvulle asti sekä maalaistalossa (äiti ja perheensä) että kaupunkikodissa (isä ja perheensä) lattiat pestiin ja matot vietiin ulos tampattavaksi viikottain. Toki isän perheellä oli kotiapu auttamassa kotihommissa joten kaikki ei jäänyt isänäidin harteille. Pienessä kamarissa keittiön vieressä asuva apulainen olisi toki luksusta nykyaikana.
Meidän mummolla ei ollut mitään apulaista vaan hän hoiti yksin lapsilauman, siivosi, silitti, hillosi, teki ruuat, kasvatti ruuanlisää sillä aikaa kun isoisä keskittyi omaan harrastukseensa ja lapsentekoon. Mummo uupui ja lääkäri määräsi pakollisen päivätauon joka päivälle.
Kotiäiti? Eikö käynyt töissä ollenkaan? Nykyään tehdään tuo ja silti se työ.
Nyt sitä realismia peliin. Kun puhutaan aikuisen ihmisen mummoista, kysymys on henkilöstä joka on huushollannut ihan eri maailmassa kuin nykymammat. Toki nykyäänkin on rankkaa jos joutuu hoitamaan sekä kodin että työn yksin, mutta nykyään on kuitenkin pelit ja vehkeet ja kaupasta saa vaikka mitä ja vaikka miten puoliksi valmistettunakin. Et sinä joudu perunoita multaamaan joka kesä ellet vartavasten halua ja pussilakanat saat kaupasta valmiina kuten kaikki vaatteetkin. Syy siihen että menneisyydessä naiset eivät pääsääntöisesti käyneet ansiotyössä on puhtaasti se että ilman yhden (tai useamman) ihmisen kokopäiväistä panostusta tavanomainen perhe-elämä useamman lapsen kanssa ei yksinkertaisesti ollut mahdollista. Joskus äiti saattoi tehdä kotoa käsin jotakin palkkatyötä, esim. ompelemista tai pyykkäystä, mutta se tehtiin kotitöiden ohessa, varsinkin jos asuinpaikassa ei ollut runsaasti peltoalaa jota viljellä.
Höpsistä. Minä muuten kasvatan omat perunat ja vihannekset ja marjat. Hilloa en, koska hillo on epäterveellistä.
Nykyäidin pitää kaiken tuon kodinhoidon lisäksi hoitaa vaativa työ, osallistua lasten koulunkäyntiin ja se mitä äideiltä kasvatusmielessä vaaditaan on noin miljoona krtaa enemmän kuin mummon aikaan.
Eli et käytä mitään sähkölaitetta missään kotityössä (mukaanlukien jääkaappi), kasvatat mm. valtaosan juurivihanneksista itse, keräät kaikki perheen marjat ja hedelmät kesän aikana ja säilöt ne, et käytä mitään puolivalmisteita puhumattakaan eineksistä (mukaanlukien esim. kaupan leipä), ja silloin joskus kun on varaa syödä lihaa se tulee primääripaloina joko omasta possusta tai kovalla hinnalla kauppiaalta. Joka lauantain pyhität siihen että peset pyykin saunalla käsin, ja kerran viikossa kannat matot pihalle ja tamppaat ne ja peset lattian harjalla. Juu, ja niitä lapsia on se puolentusinaa, että kuusi vuotta olet tämän kaiken (ja huomattavasti enemmänkin, koska listani on varsin epätäydellinen) tehnyt maha pystyssä. Koska tuollaista se oli valtaosalle suomalaisia 50-luvulla, ja monelle vielä 60-luvullakin. Oman äitini kotitaloon sähkö tuli 60-luvun puolivälissä, syrjäisimpin mökkeihin vasta 70-luvulla.
Mummolle riitti että suunnilleen synnytti ne lapset, suunnilleen piti hengissä, antoi jotain vaatteita.
Ei tarvinnut olla läsnä, ei kasvattaa, ei harja hampaita, ei prstä vaatteita, ei tehdä yhtikäs mitään muuta kuin pitää noin suunnilleen hengissä. Kouluasioilla ei tarvinnut päätään vaivata.
Töissä ei käyty.
Ruoan laadusta ei tsrvinnut piitata.
Ei hoitaa omaa ulkonäköä jotta pärjäisi työelämässä.
Sossu ja viranomaiskoneisto ei kysellyt kymmenillä lomakkeilla onko lastenhoito varmast ensiluokkaista. Sai tehdä ihan mitä lystäsi. Jättää pakkaseen, hakata siniseksi.
Ei voi edes samalla sivulla verrata niotä vaatimuskia nykyisiin.
Siis en tiedä, olenko ainoa, jonka mielestä vaimo on hieman oikeassa. Jos harrastaa töiden jälkeen arjessa 4-6 tuntia, milloin vaimo pääsee harrastuksiinsa? Lapsista on kuitenkin huolehdittava. Jotenkin ymmärrän tuon vaimon reaktion kilpaurheilemiseen. Ei se mene niin, että yksi harrastaa kaiken ns. vapaa-ajan ja toinen on kotipiikana 24/7. Eikä siinä lukenut missään, että vaimo kielsi harrastamisen. Kuka huolehtii lapsista, jos molemmat päättävät aloittaa kilpaurheilemisen vapaa-ajalla?
Ei edes minulla ole mitään mahdollisuutta harrastaa töiden ja perhearjen lomassa kuin maksimissaan pari tuntia viikossa, sillä mies harrastaa 4 tuntia viikossa. Toki, jos mies on työttömänä kotona ja muuten hoitaa kaikki velvollisuutensa niin kyllähän siinä sitten on aikaa treenata. Päivät treenatessa ja illat lapsia hoitaessa, kun vaimo puolestaan pääsee harrastamaan. Mutta jos tilanne on tuo eka, niin pistäisin tuon alkavasta viidenkympin villityksestä kärsivän tulevan "SM-mitalistin" pihalle. Vastuut ensin ja sitten huvit, tasapuolisesti.
Minusta vaikuttaa siltä, että Lasse ei halua elää perhe-elämää. Nykyajassa ei ole pakko kenenkään hankkia lapsia. Viikko-viikko systeemi tasaisi arjen ; ) - Ja olisi varmasti helpotus vaimolle samalla, ja Lasse jatkaa mielialalääkkeiden syömistä vain joka toinen viikko. Kaikki voittavat!
Tietenkin. Olenko muuta väittänyt? Tämä kysyäjähän oli sitä mieltä, ettei lapsia tarvitse vahtia ollenkaan, eikä aitoja ja portteja saisi olla. Meillä on 150 metriä pihan laitaa suoraan kadulle, joten superäitikään ei tässä olisi lapsiaan pidellyt ilman aitaa. Ja parkkipaikalle on portti ihan samasta syystä. Ei se tarkoita, etteikö lapsia olisi valvottu. Samasta syystä myös koirien kanssa ollaan tarkkoja.